Ruotsin erikoisnäyttelyreissu

Kävimme toukokuun alussa Toivon kanssa Ruotsissa erikoisnäyttelyssä ja paimennustaipumustestissä. Erikoisnäyttely oli juhlavuoden näyttely ja samalla suurin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely mitä on ikinä ollut! Näyttelyyn oli ilmoitettu 180 koiraa ja gööttejä paikalla olikin todella mukava määrä.

Lähdimme reissuun 3.5. tiistaina. Tulin Vantaalle jo edellisenä päivänä ja ennen reissuun lähtöä minulla oli kaksi esivalintakoetta. SOTELI -kokeen tein netissä aamulla ja sen jälkeen lähdettiin Danskun ja Toivon kanssa junalla Helsinkiin. Ystäväni viihdytti koiria 1,5 tuntia ulkona, kun itse kävin tekemässä luokanopettajakoulutuksen esivalintakokeen. Tämän jälkeen suuntasimme Kirkkonummelle, jossa Dansku jäi hoitoon ja Toivon kanssa hypättiin autokyytiin kohti Turkua.

Laiva lähti tiistai-iltana kohti Tukholmaa. Seuraavana päivänä matkustimme Länsi-Göötanmaalle majoituspaikkaamme Tånga Hediin. Tämä paikka oli erittäin koiraystävällinen ja siitä huomasi suunnittelun koiraihmisiä varten. Mieluusti menisin sinne uudelleenkin näyttelyreissulle! Ensi vuonna erikoisnäyttely ei tainnut kuitenkaan olla siellä vaan sijainti oli jossain muualla.

Torstaina oli vuorossa odotettu gööttierkkari. Urosten tuomarina oli kasvattaja Anita Whitmarsh. Toivo esiintyi kehässä oikein mukavasti ja sai erinomaisen. Luokassaan se ei sijoittunut. Kävimme kuitenkin pyörähtämässä emän Puckon ja isän Kaxen jälkeläisryhmissä (Puckon kasvattajaryhmä oli sijalla 2) sekä Westorpsin kasvattajaryhmässä, joka sijoittui neljänneksi. Pääsin vihdoin tapaamaan Sylvin ja Toivon kasvattajan! Meillä oli todella mukava näyttelypäivä ja näin paljon koiriemme sukulaisia. Meidän porukkaan kuului myös paras koira kaikista näistä 180 koirasta eli erikoisnäyttelyn BIS!

Toivo JUN-ERI

Perjantaina oli paimennustaipumustestin vuoro. Toivo osoitti täällä hyvää paimennustaipumusta. Alkuun se ei tiennyt yhtään mitä tehdä, mutta kun kävelimme nautojen perässä niin lamppu taisi syttyä koiran pään päälle. Se kaipaa lisää itsevarmuutta nautojen kanssa, mutta ideaa alkoi kehittyä ja itsevarmuus kehittyi pikkuhiljaa sen mukana. Toivo kuitenkin väsyi nopeasti ja tämä oli sen aivokapasiteettia hyvinkin kuormittavaa. Aavistelin ennen testiä, että joko Toivo ei syty naudoille ollenkaan tai sitten se tekee juoksupyrähdyksiään ja juoksentelee yhdessä nautojen kanssa. Juoksentelu osui lähemmäksi oikeaan. Selkeästi sillä oli pientä ideaa hommasta, mutta tarvitsee ehkä aikaa vielä enemmän. Jos nautoja nähtäisi useammin, niin koirakin voisi syttyä niihin ihan eri tavalla.

Lauantaina matkustimme Lidköpingiin, jossa oli uusi majoituspaikkamme Läckö Strand, Sunnuntaina osa porukan koirista meni vielä Lidköpingin KV-näyttelyyn. Toivoa ei kuitenkaan ollut ilmoitettu ja se kieltämättä vähän harmitti, sillä uroksia ei ollut kovinkaan paljoa. Maanantaina aamulla saavuimme takaisin Suomeen. Vietimme vielä yhden yön koirien kera Vantaalla, kunnes tiistaina aamulla matkustimme takaisin Ähtäriin.