Viime viikonloppuna käytiin kehäkettuilemassa kera Martan ja Helmin! Pöytyällä oli ryhmänäyttely, jonka tuomarina oli Esa Ruotsalainen.
Ensin Martta kävi kehässä saaden EH:n. Tuomari ei kuitenkaan nähnyt siinä periaatteessa mitään varsinaista vikaa, vaan enemmänkin ajanmukana tulevia todennäköisesti tapahtuviakin kehityskohteita. Hän sanoi minulle myös, että Martta on hyvin lupaava ja varmasti pärjää vielä kasvettuaan hieman. Martan arvostelu:
"Tyypiltään erinomainen, hyvin säilynyt veteraani. Hyvä pää, silmissä jo pyöreyttä. Hyvä rungon ja luuston vahvuus, hieman painunut selkä. Hyvä takaosa, etuosa saisi kulmautua paremmin. Hyvä karva, värimerkit saisivat olla puhtaammat. Liikkuu muuten hyvin, edestä löysästi."
Helmin jengin luetuin blogipostaus koko blogitusajalta on tällä hetkellä se, missä kerron Kannuksen kennellinjan pääsykokeesta. Sen jälkeen tulee viesti, missä kerron etten kirjoita tänne enää Vinnasta. Kolmantena vuorostaan on vuodelta 2010 postaus, missä totesin meidän aksaharrastuksen mahdollisesti jäävän, kun en tiennyt mikä Helmiä vaivaa. Siinä totesin, että jäädään talvikaudeksi vielä treenaamaan ryhmään, mutta kesken talvikaudenhan Helmi sitten lopetti agilityn ja siirryin ryhmään treenaamaan Laku-staffin kanssa.
Nyt mä ajattelin tehdä jotain suunnitelmista poikkeavaa ja kertoa vähän minun ja Vinnan alkuvuoden kuulumisia! Onhan kovin ankeaa katsoa, että tämän vuoden kirjoituksia vain yksi kappale ja on sentään toukokuu.
Vinna on täyttänyt puolitoista vuotta. Yli puolitoista vuotta olen tiennyt, että minulle muuttaa australianpaimenkoiran pentu. Itseasiassa 7.11.2011 se oli jo aika varmaa, että meille muuttaa pentu, silloin vaan en tiennyt että se on juurikin Vinna.
Viime viikon tiistaina käytiin eläinlääkärissä. Vinna haki terveystodistuksen vesijuoksumattoa varten ja eläinlääkäri kävi sen läpi ja totesi että se on hyvässä kunnossa. Sen sydän löi myös aivan, kuin urheilevan koiran sydän. Helmistä eläinlääkäri on myös sanonut samaa meidän aksa-aikoina :)
Eppu tutkittiin myös, sen sydän- ja keuhkoäänet olivat ok ja eläinlääkäri kehui sen käytöstä paljon. Se ei edes huomannut että sille laitettiin rokotus vaan otti ihan lunkisti pöydällä. Epun hampaista eläinlääkärikin sanoi, että ne on vähän erilaisen pitkät, mutta koska ei ole haitannut kissaa millään tapaa niin sille ei täydy tehdä mitään.
Tammikuussa totesin Vinnan olevan erittäin epävarma miten toimia muiden koirien kanssa. Se ei koirapuistossa uskaltanut mennä leikkimään muiden koirien kanssa ja sillä oli selkeästi aivan hukassa miten sen kuuluu siellä toimia. Se ei enää ollut se pikku-Vinna joka iloisena lähtee leikkimään kaikkien kanssa.
Käytiin Vinnan kanssa osteopaatilla ja Vinnalla olikin hieman jumeja, joka saatiin auki. Nähtiin Susannaa ja Viips oli kovin kovin onnellinen kun näki sen pitkästä aikaa. Nähtiin myös Mikaela & sheltit. Pöötit oli kovin onnellisia kun sai shelttiseuraa.
Tein meidän kaikille koirille namietsintöjä. Martta oli oikein pöhelö ja luuli, että joku oli vaan pudotellut nameja ympäriinsä ja hän vaan sattui ensimmäisenä paikalle.
Tammikuun puolessa välissä Vinna sai silmätulehduksen, kun Hippi tikkasi sitä silmän alapuolelle. Vinna kävi myös näyttelyssä olemassa ERI2 ja oli kaksi viikkoa poissa kotoa ja silloin Martta oli Kannuksessa. Vinna kävi selkä-, lonkka- ja kyynärkuvissa ollen kaikin puolin terve tyttö. Vielä pitäisi silmäpeilauksessa ja polvitutkimuksissa käydä.
Helmikuussa käytiin Vinnan kanssa ensimmäistä kertaa paimentamassa ja musta oli vaan uskomattoman hienoa, kun näin että kyllä tuo koira vähän tietää mitä sen pitää siellä tehdä. Se selkeesti tykkäsi puuhasta paljon, ainoa että se oli vain kovin kiihtynyt ja rynni eteenpäin minkä kerkesi. Kyllä sitä malttia vielä saadaan mukaan samalla kun taitoa :) Kun Vinna palasi hoitoreissultaan kotiin, niin musta tuntui ettei se uskonut mitään mitä sanoin sille ja turhauduin tosi herkästi joka asiasta itse. Vinna vaikutti myös olevan edelleen valeraskaana. Helmikuussa oli myös muutto sinne Pöytyälle.
Maaliskuussa Helmi ja Martta kävivät silmäpeilissä ja Helmi myös polvitutkimuksissa. Ja kaikki terveitä! Helmin silmissä vähän vanhuuden mukanaan tuomaa kaihia. Mulla oli Kannuksessa muutto Lemmikkiin ja käytiin maaliskuussa kahdesti Vinnan kanssa Eevan luona Salossa.
Huhtikuussa Eppu muutti Kannukseen ja kotiutui tänne aivan hienosti. Tuolla se nytkin röhnöttää lattialla :) Helmi tuli Kannukseen muutamaksi viikkoa ja pääsin viettämään sen kanssa aikaa. Käytiin Elisa Ekholmin käytöskurssilla ja saatiin vinkkejä kohti parempaa käyttäytymistä. Näistä olikin paljon apua Vinnan kanssa ja edelleen harjoitellaan niitä, koska täydellisyyteenhän pyritään ;)
Kaikkien näiden kuukausien aikana, ollaan Vinnan kanssa jankutettu tokoa. Se on kehittynyt ihan valtavan paljon ja ainoa ketä sen menoa hidastaa taidan olla minä itse. Seuraamisessa en enää katso koiraa silmiin, en ole päässyt eroon siitä, että oon hieman kääntynyt siihen päin, mutta pikkuhiljaa parempaan päin. Vinna ei joko vaan pidä maahanmenosta tai se unohtaa sen kokoajan. Ollaan opeteltu se uudelleen varmaan tuhat ja sata kertaa ja toivon ettei enää tarvitse. Liikkeestä maahanmeno sujuu pienellä käsiavulla. Liikkeestä seisominen sujuu kun muistan sanoa käskyn painokkaasti, enkä niin varovaisesti kun Helmin kanssa. Hyppy sujuu joinain päivinä ja joinain ei: sekin jo kuitenkin paljon paljon parempi. Paikalla makaaminen sujuu ja ei suju. Välillä Vinna tekee sen hyvin ja välillä varastaa eikä pysy.
Ollaan yhdistetty hakuun myös rullailmaisua ja Vinna niin rakastaa rullan noutamista. Sitä pitäisi vaan päästä treenaamaan paljon enemmän kun nyt, sillä nuo määrät on niin auttamattoman vähäisiä. Viestiä olisin myös halunnut päästä treenaamaan vielä paaaljon, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että unohdetaan ne haaveet toistaiseksi, jotta Vinna ei lähde sekottamaan sitä millään tapaa hakuun.
Ollaan nämä kuukaudet piileskelty ja pidetty salaista blogia, mutta ehkä nyt pikkuhiljaa alan kirjoittaa tänne jotain pienen suurta :) Olipa tylsä kuvaton blogipostaus, mutta kaikki kuvat pistin ennen tätä postausta.
