Käytiin sitten hiihtolomaviikolla vierailemassa Pöytyän Riihikoskella, blogin kirjoittajatyttelin kummitädin luona. Koirat pääs tällä kertaa mukaan ja Eppukin tietty morjenstamaan äippää ja pikkuveikkaa! Ozzy-setäkään ei jäänyt huomioimatta ja mahdollinen Lilo-iskä oli yhtä pelottava kuin aina ennenkin!
Käytiin Helmin kanssa kävelemässä vähän Riihikosken maisemissa, Tupekin sai niihin vähän tutustua. Tupe 8vk oli myös aiemmin käynyt siellä, matkalla kun oltiin menossa kotiin kasvistädin luota. Helmi sen sijaan oli vuonna 2009 mukana Riihikoskella Matin ja Lissun kanssa.
Tupen kannalta matka oli suuri erhe, se raukka kun stressasi niin paljon uudesta paikasta varsinkin kun sen seurana ei äiti ollut koko aikaa. "Meidän" kämpältä kuului jatkuvasti ulvontaa kun Tupe raukka luuli että se on hylätty yksin. Helmikin sit Tupen ulvoessa innostui haukkumaan. Onneks ei ollu meidän naapurit jotka sitä joutu kestämään...
Eppu ei stressannut yhtään reissaamisesta, aluksi se autossa vähän huusi, mut nukkui sit suurimman osan matkasta. Perille päästäessä se innoissaan meni leikkimään Igorin ja Ozzyn kanssa. Kynitty Lilo oli tosi pelottava ja hyvä että Eppu uskals sitä mennä moikkaamaan.. Kauhee sähinä vaan aina kun Lilo tuli vastaan!
Matti ja Teppo oli sit lopulta onnellisia kun palattiin kotiin - ja Tupe kanssa! Oli kiva reissu, pääs näkemään Ompun vauvatkin! ;)
perjantai 25. helmikuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
ai se sama koira vai?
Helmi on piristynyt tosi paljon sen osteopaattikäynnin jälkeen, mut niinhän sen pitikin piristyä ja hyvä noin.
Me ollaan otettu tokoa nyt vähän enemmänkin, kun koiralla on ollut virtaa tehdä. Perusasento alkaa olemaan perfect, mutta seuraamista pitää vielä vähän hioa. Tokokoe 2.6 täältä tullaan! Maahanmenoa en oo uskaltanut tehdä vielä ilman istumista, kattoo sit maaliskuun osteopaattikäynnin jälkeen, että onnistuuko sillon. Nyt se voi vielä sattua sinne lanteeseen.
Eilen käytiin juoksentelemassa pellolla ja revittiin kilpaa Helmin uutta narulelua. Niin innoissaan toi oli, että se lähti myös noutamaan sitä. Kyllä se aiemminkin on niin tehnyt, mutta tosi harvoin ja innostus lopahtaa nopeasti.
Tänään sit ulkoillessa Helmi rupes yhtäkkiä tuijottamaan mua, ja pian rupeskin kauhea hihnan repiminen, Helmi repi sitä vaikka miten paljon ja oli tosi onnessaan. Se saikin sit lopulta taluttaa itseään (samalla huitoi kyllä itseään sillä hihnalla hurrrjasti ravistellen...).
Niin ja eilen haettiin mummolta Helmille hienot tossut! Kunnolla ne ei vaan jalassa meinaa pysyä, mut jotenkin ees. Aluksi ne oli Helmin mielestä maailmanloppu, koiraparka käveli linkuttaen eteenpäin nostellen jalkojaan ylös. Takajalkoja myös venyteltiin. Lopulta Helmi yritti repiä tossuja hampaillaan irti, ulkona niistä ei kuitenkaan välitetty, kaksi tossua kuitenkin putos jalasta, joten oli pakko ottaa loputkin irti, jotta ne ois tallella vielä seuraavanakin päivänä.
Äitin ehdotuksesta ehdotan mummolle, että tekee ne tossut samalla systeemillä kuin kurarukkasetkin, eli sinne sellainen kuminauha. Musta kyllä tuntuu, et ne kaipaisi silti jonkun pidikkeen siihen, millä se kietaistaan tassun ympäri.. Jos ei tarranauhalla pysy, niin miten ne pysyisi kuminauhalla.. No ehkä jos siinä ois kaks kuminauhaa, enpä tiedä.
jonkinlaista seisomista.
Lelun repimistä.
"Kato nyt mamma kun mä tuon tän sulle!"
Pinkkinarulelu on vaan niiiin kiva ;)
Me ollaan otettu tokoa nyt vähän enemmänkin, kun koiralla on ollut virtaa tehdä. Perusasento alkaa olemaan perfect, mutta seuraamista pitää vielä vähän hioa. Tokokoe 2.6 täältä tullaan! Maahanmenoa en oo uskaltanut tehdä vielä ilman istumista, kattoo sit maaliskuun osteopaattikäynnin jälkeen, että onnistuuko sillon. Nyt se voi vielä sattua sinne lanteeseen.
Eilen käytiin juoksentelemassa pellolla ja revittiin kilpaa Helmin uutta narulelua. Niin innoissaan toi oli, että se lähti myös noutamaan sitä. Kyllä se aiemminkin on niin tehnyt, mutta tosi harvoin ja innostus lopahtaa nopeasti.
Tänään sit ulkoillessa Helmi rupes yhtäkkiä tuijottamaan mua, ja pian rupeskin kauhea hihnan repiminen, Helmi repi sitä vaikka miten paljon ja oli tosi onnessaan. Se saikin sit lopulta taluttaa itseään (samalla huitoi kyllä itseään sillä hihnalla hurrrjasti ravistellen...).
Niin ja eilen haettiin mummolta Helmille hienot tossut! Kunnolla ne ei vaan jalassa meinaa pysyä, mut jotenkin ees. Aluksi ne oli Helmin mielestä maailmanloppu, koiraparka käveli linkuttaen eteenpäin nostellen jalkojaan ylös. Takajalkoja myös venyteltiin. Lopulta Helmi yritti repiä tossuja hampaillaan irti, ulkona niistä ei kuitenkaan välitetty, kaksi tossua kuitenkin putos jalasta, joten oli pakko ottaa loputkin irti, jotta ne ois tallella vielä seuraavanakin päivänä.
Äitin ehdotuksesta ehdotan mummolle, että tekee ne tossut samalla systeemillä kuin kurarukkasetkin, eli sinne sellainen kuminauha. Musta kyllä tuntuu, et ne kaipaisi silti jonkun pidikkeen siihen, millä se kietaistaan tassun ympäri.. Jos ei tarranauhalla pysy, niin miten ne pysyisi kuminauhalla.. No ehkä jos siinä ois kaks kuminauhaa, enpä tiedä.
jonkinlaista seisomista.
Lelun repimistä.
"Kato nyt mamma kun mä tuon tän sulle!"
Pinkkinarulelu on vaan niiiin kiva ;)
tiistai 15. helmikuuta 2011
♥ yhdessä ain kuljetaan
Tänään käytiin siis osteopaatti Maare Kaiperlan luona Sipoossa.
Helmin takapään kiputila oli suuri, ja kun Maare käsitteli koiraa, se tärisi koko ajan. Helmi kuitenkin loistavasti jaksoi odottaa, eikä koittanut päästä pois tms. Tuolla oli kyllä sentään rauhallista, kun ei ollut minkään eläinkaupan tiloissa, eikä eläinten tai asiakkaiden äänet häirinneet koiraa.
Helmi oli uskomattoman rauhallinen koko käsittelyn ajan. Nivelrikkoepäilyt saamme Maaren mukaan pyyhkiä pois mielestämme, alkavaa nivelrikkoa siellä ei ole, Helmi vaan on vanha koira ja se ei veny niin hyvin kuin ennen.
Maare löysi myös Helmin polvesta löysyyttä, joka oli vaikuttanut kinnerniveleen niin, että sekin oli löystynyt. Hän kuitenkin sanoi, ettei polven löysyys välttämättä näkyisi koiraa kuvatessa ollenkaan.
Mut parhaimpana jäi mieleen se, että Helmin selkä oli tosi kipeä. Maare huomasi heti, että Helmin lanneranka oli hieman vinossa ja aiheuttikin koiralle paljon kipuja. Hän myös veikkasi, että lanneranka oli alkanut oireilla jo syksyllä, kun kävimme ensimmäisen kerran fysioterapeutilla rimojen alituksen vuoksi. Lanneranka siis saatiin suoristettua ja muutenkin helpotettua koiran kipuja. Lopussa ja alussa huomasi selkeän eron, kun koiraan ei sattunutkaan enää niin paljoa.
Tärkeintä on, että koiralta on kipuja saatu pois ja se luultavasti palautuu ennalleen. Maarelta saatiin myös ohjeet pieneen hellävaraiseen hierontaan Helmin kanssa.
Maare veikkasi myös, että Helmi on altistunut liikaa viljoille, kun se niin rapsuttelee korviaan. Näinpä meille suositeltiin barffausta, johon siirrytäänkin samantien, eikä altisteta koiraa enää yhtään viljoille. Namit lähtee samantien vaihtoon yms. Nauta myös jätetään alussa pois ja mennään kanan siivillä ja kasvis+kanamixillä eteenpäin, viikon tai kahden viikon päästä voidaan ottaa myös sika ja kana mukaan ruokavalioon, mutta ei vielä.
Seuraavan kerran nähdään Maare 10.3, joten siihen asti odotellessa.
Helmin takapään kiputila oli suuri, ja kun Maare käsitteli koiraa, se tärisi koko ajan. Helmi kuitenkin loistavasti jaksoi odottaa, eikä koittanut päästä pois tms. Tuolla oli kyllä sentään rauhallista, kun ei ollut minkään eläinkaupan tiloissa, eikä eläinten tai asiakkaiden äänet häirinneet koiraa.
Helmi oli uskomattoman rauhallinen koko käsittelyn ajan. Nivelrikkoepäilyt saamme Maaren mukaan pyyhkiä pois mielestämme, alkavaa nivelrikkoa siellä ei ole, Helmi vaan on vanha koira ja se ei veny niin hyvin kuin ennen.
Maare löysi myös Helmin polvesta löysyyttä, joka oli vaikuttanut kinnerniveleen niin, että sekin oli löystynyt. Hän kuitenkin sanoi, ettei polven löysyys välttämättä näkyisi koiraa kuvatessa ollenkaan.
Mut parhaimpana jäi mieleen se, että Helmin selkä oli tosi kipeä. Maare huomasi heti, että Helmin lanneranka oli hieman vinossa ja aiheuttikin koiralle paljon kipuja. Hän myös veikkasi, että lanneranka oli alkanut oireilla jo syksyllä, kun kävimme ensimmäisen kerran fysioterapeutilla rimojen alituksen vuoksi. Lanneranka siis saatiin suoristettua ja muutenkin helpotettua koiran kipuja. Lopussa ja alussa huomasi selkeän eron, kun koiraan ei sattunutkaan enää niin paljoa.
Tärkeintä on, että koiralta on kipuja saatu pois ja se luultavasti palautuu ennalleen. Maarelta saatiin myös ohjeet pieneen hellävaraiseen hierontaan Helmin kanssa.
Maare veikkasi myös, että Helmi on altistunut liikaa viljoille, kun se niin rapsuttelee korviaan. Näinpä meille suositeltiin barffausta, johon siirrytäänkin samantien, eikä altisteta koiraa enää yhtään viljoille. Namit lähtee samantien vaihtoon yms. Nauta myös jätetään alussa pois ja mennään kanan siivillä ja kasvis+kanamixillä eteenpäin, viikon tai kahden viikon päästä voidaan ottaa myös sika ja kana mukaan ruokavalioon, mutta ei vielä.
Seuraavan kerran nähdään Maare 10.3, joten siihen asti odotellessa.
Muistathan, kuinka niin
Silloin kun me kohdattiin
Aina toistemme seurassa olla luvattiin
Tunsin sen, enää en
Yksin voi vaeltaa
Yhteinen onni kun odottaa
Käymme yhdessä ain
Käymme aina rinnakkain
Vaikka esteitä on
Joskus tiellä kohtalon
Voimme kaikki ne voittaa
Kun kuljemme vain
Tiemme yhdessä näin rinnakkain
Varmaan ymmärrät sen
Kun on mennyt huominen
Polku johtava on eteen vastoinkäymisten
Ethän pelkää, kun yhdessä kuljemme näin
Kätes voit ojentaa, ystäväin
tiistai 8. helmikuuta 2011
this game end when we win
Yhdessä me pystytään mihin vaan. Kunhan me pidetään yhtä niin saadaan kaikki onnistumaan. Ei me luovuteta. Rakas kyllä sä vielä oot kunnossa joku päivä, vaikka siellä pilven päällä sitten.
Helmillä meni takapää alta eilen yhdessä vaiheessa. Meinas itku taas päästä. Mut ehkä se tästä. Ensi viikolla on edessä joko koiran selän kuvautus tai sitten käydään Laaksolla hakemassa särkylääkkeitä. Mut ei se oo reilua koiralle, että se jotain särkylääkkeitä vaan vetää. Mieluummin sit sanotaan hei, kun et se elää niiden särkylääkkeiden varassa.
Äiti oli yhteydessä eläinsairaala Aistiin, sieltä tuli arvoitu selän magneetti-kuvauksen (? tai röntgen en ole varma) hinta. Korkeimmillaan 900€. Ei tollasia rahoja ihan heti mistään kaiva. Mä oon myös ollut yhteydessä pariin eläinlääkäriasemaan, toivottavasti sais vastausta pian siitä hinnasta. Aistista saatiin myös ohjeet, että koira täydellä levolla seuraavat 2 viikkoa ja särkylääkkeitä ainakin tää viikko. Näin siis toimitaan. Agilityreeneissä käyn Laksun kanssa nyt seuraavat kerrat, Helmi saa levätä vaan rauhassa.
Rakas parane pian ♥
Viime torstaina mun ensimmäinen hoitokoira nukkui pois. Suuret osanotot myös Maisalle. Heihei Lyyti, nuku hyvin rakas ♥
Tässä vielä kuva rakkaasta Lyytistä ♥
Ja tässä Lyyti ja Laksupaksu ♥
Helmillä meni takapää alta eilen yhdessä vaiheessa. Meinas itku taas päästä. Mut ehkä se tästä. Ensi viikolla on edessä joko koiran selän kuvautus tai sitten käydään Laaksolla hakemassa särkylääkkeitä. Mut ei se oo reilua koiralle, että se jotain särkylääkkeitä vaan vetää. Mieluummin sit sanotaan hei, kun et se elää niiden särkylääkkeiden varassa.
Äiti oli yhteydessä eläinsairaala Aistiin, sieltä tuli arvoitu selän magneetti-kuvauksen (? tai röntgen en ole varma) hinta. Korkeimmillaan 900€. Ei tollasia rahoja ihan heti mistään kaiva. Mä oon myös ollut yhteydessä pariin eläinlääkäriasemaan, toivottavasti sais vastausta pian siitä hinnasta. Aistista saatiin myös ohjeet, että koira täydellä levolla seuraavat 2 viikkoa ja särkylääkkeitä ainakin tää viikko. Näin siis toimitaan. Agilityreeneissä käyn Laksun kanssa nyt seuraavat kerrat, Helmi saa levätä vaan rauhassa.
Rakas parane pian ♥
Viime torstaina mun ensimmäinen hoitokoira nukkui pois. Suuret osanotot myös Maisalle. Heihei Lyyti, nuku hyvin rakas ♥
Tässä vielä kuva rakkaasta Lyytistä ♥
Ja tässä Lyyti ja Laksupaksu ♥
// edit.
Me mennään Helmin kanssa tiistaina osteopaatille Sipooseen toivottavasti sieltä selviää jotain tarkemmin.
Me mennään Helmin kanssa tiistaina osteopaatille Sipooseen toivottavasti sieltä selviää jotain tarkemmin.
lauantai 5. helmikuuta 2011
my little fighters ♥
Hyvin Helmi jaksaa, tilanne on aivan toinen verrattuna eiliseen. Luultavasti sama juttu kuin ekalla kerralla, mutta vain lievempänä. Kasvattajaan otettu yhteyttä ja kysytty neuvoa ja vinkkejä siihen mikä voisi olla. Selän välilevyssä luultavasti jotain, mut hienosti koira on tänään jaksellut. Mamman murunen ♥
Nyt seuraillaan, valmius kuitenkin lähteä eläinlääkäriin maanantaina tilanteen niin vaatiessa. Selkä- ja olkanivelet pyritään kuvauttamaan maalis-huhtikuussa rahatilanteen niin salliessa. Agility todellisessa harkinnassa, jatketaanko vai ei.
Myös Eppu-poika 11vk kotiutui tänään! Kummitäti sanoi, että on rauhallinen, eikä turhia riehu. Meillä niillä on ollut Matin kanssa bileet pystyssä ja ovat riehuneet minkä ovat kerenneet! Tepon kanssa ei pikkunen vielä kunnolla tuu toimeen, mut ehkä se tästä. Eppu ei välitä mistään yhtään ja koiran häkin luoksekin on miljoona kertaa mennyt. Ovelasti myös käynyt hyllyn alta Tupea kurkkimassa, Helmistä ei välitä yhtään. Mut Matti on Epun suojelusenkeli, pesee ja vahtii pikkuveikkaa jatkuvasti ja kauhee huuto pystyyn kun ei veikkaa näe. Teppokin jaksaa yrittää tehdä Epun kanssa tuttavuutta, vaikka sähinää sieltä tulee.
Meidän pikku-Epsukka ♥
Nyt seuraillaan, valmius kuitenkin lähteä eläinlääkäriin maanantaina tilanteen niin vaatiessa. Selkä- ja olkanivelet pyritään kuvauttamaan maalis-huhtikuussa rahatilanteen niin salliessa. Agility todellisessa harkinnassa, jatketaanko vai ei.
Myös Eppu-poika 11vk kotiutui tänään! Kummitäti sanoi, että on rauhallinen, eikä turhia riehu. Meillä niillä on ollut Matin kanssa bileet pystyssä ja ovat riehuneet minkä ovat kerenneet! Tepon kanssa ei pikkunen vielä kunnolla tuu toimeen, mut ehkä se tästä. Eppu ei välitä mistään yhtään ja koiran häkin luoksekin on miljoona kertaa mennyt. Ovelasti myös käynyt hyllyn alta Tupea kurkkimassa, Helmistä ei välitä yhtään. Mut Matti on Epun suojelusenkeli, pesee ja vahtii pikkuveikkaa jatkuvasti ja kauhee huuto pystyyn kun ei veikkaa näe. Teppokin jaksaa yrittää tehdä Epun kanssa tuttavuutta, vaikka sähinää sieltä tulee.
Meidän pikku-Epsukka ♥perjantai 4. helmikuuta 2011
sairastelua
Vähän ikävempiä uutisia sitten taas vaihteeksi. Huoh. :(
Aamulla Helmi oli ihan normaali itsensä, eikä käyttäytynyt mitenkään normaalista poikkeavasti. Koulun jälkeen (n. 14.20 tms) kotiin tullessa vastassa olikin häntäänsä koipien välissä pitävä koira. Siitäpä lähti suoraan talon ympäri kiertely, että mitä pahaa se nyt on tehnyt, mutten mitään löytänyt. Kutsuttaessa luokse koira linkkasi varovaisesti mun viereen ja häntä rupesi viuhtomaan. Kokeilin saada Helmiä liikkumaan, jotta näkisin liikkeet, ja se vältti varaamasta painoa oikealle takajalalleen, mutta välillä taas vasemmalle.
Ja koska Helmi piti käyttää pissalla, sillä oli käynyt viimeksi ulkona kuuden aikaan aamulla. Meidän ulkokäytävässä siltä meni jo hetkellisesti takapää alta ja katsoin että parempi napata se syliin ja kantaa ulos. Ulkona laskin tytsyn maahan ja koitin että neiti ois mennyt pissalle, mut eihän siitä mitään tullut. Heti kun löytyi joku kiva haju ja Helmin ois tehnyt mieli mennä nuuskimaan ja se lähti kiipeämään lumikasan yli, meni takapää alta. Siinä sitten nappasin koiran syliin ja mentiin tasaselle alueelle, jossa sen ois ollut Helpompi tehdä pissat. Koira kuitenkin vähän kävellessään taas pysähtyi takapään vuoksi ja siitä jo huomasi, ettei tästä mitään tule. Ja eikun koira syliin ja takaisin sisälle.
Sisällä Helmi käveli varovaisesti, oikeaa etutassuaan erityisesti varoen. Laitoinkin koiran häkkiin lepäämään (häkki jäi kuitenkin auki, mutta koira jäi mielellään sinne makaamaan) ja sen jälkeen soittelin äitille.
Helmi on saanut tämän päivän aikana nyt 2krt Norocarp (50mg) -särkylääkkeen, joka on tarkoitettu erityisesti koirille. Siitä on ollut suunnaton apu koiran kannalta, sillä ontumista ei tule enää niin herkästi. Ulkonakin pystyi käydä hyvillä mielin tarpeillaan, vaikkei kasojen yli pystynytkään menemään vaan piti auttaa. Kotona se on ollut pirteä, vaikka välillä vähän omituinen. Mut toivottavasti tää tästä.
Viikonlopun yli odotellaan, maanantaina sit lekuriin jos on tarve. Toivotaan että menis vaan ohi näin.
Selän välilevyn kanssa Helmillä on nuorempana ollut jotain ongelmia (takapään hetkellinen halvautuminen), mutta takapää alkoi itsestään taas toimia. Toivottavasti tälläkin kertaa menee myös ohi ns. helposti.
Kiitos Elina, kun jaksoit neuvoa lääkkeiden ja muun suhteen ja oot tarjonnut apuasi. Ja Johannallekin kiitos huolenpidosta ja tuesta! Ilman ystäviä tätä ois vaikeampi sulattaa. Mut toivotaan, että tää muuttuu tästä paremmaksi, positiivista ajattelua vaan kehiin!
Aamulla Helmi oli ihan normaali itsensä, eikä käyttäytynyt mitenkään normaalista poikkeavasti. Koulun jälkeen (n. 14.20 tms) kotiin tullessa vastassa olikin häntäänsä koipien välissä pitävä koira. Siitäpä lähti suoraan talon ympäri kiertely, että mitä pahaa se nyt on tehnyt, mutten mitään löytänyt. Kutsuttaessa luokse koira linkkasi varovaisesti mun viereen ja häntä rupesi viuhtomaan. Kokeilin saada Helmiä liikkumaan, jotta näkisin liikkeet, ja se vältti varaamasta painoa oikealle takajalalleen, mutta välillä taas vasemmalle.
Ja koska Helmi piti käyttää pissalla, sillä oli käynyt viimeksi ulkona kuuden aikaan aamulla. Meidän ulkokäytävässä siltä meni jo hetkellisesti takapää alta ja katsoin että parempi napata se syliin ja kantaa ulos. Ulkona laskin tytsyn maahan ja koitin että neiti ois mennyt pissalle, mut eihän siitä mitään tullut. Heti kun löytyi joku kiva haju ja Helmin ois tehnyt mieli mennä nuuskimaan ja se lähti kiipeämään lumikasan yli, meni takapää alta. Siinä sitten nappasin koiran syliin ja mentiin tasaselle alueelle, jossa sen ois ollut Helpompi tehdä pissat. Koira kuitenkin vähän kävellessään taas pysähtyi takapään vuoksi ja siitä jo huomasi, ettei tästä mitään tule. Ja eikun koira syliin ja takaisin sisälle.
Sisällä Helmi käveli varovaisesti, oikeaa etutassuaan erityisesti varoen. Laitoinkin koiran häkkiin lepäämään (häkki jäi kuitenkin auki, mutta koira jäi mielellään sinne makaamaan) ja sen jälkeen soittelin äitille.
Helmi on saanut tämän päivän aikana nyt 2krt Norocarp (50mg) -särkylääkkeen, joka on tarkoitettu erityisesti koirille. Siitä on ollut suunnaton apu koiran kannalta, sillä ontumista ei tule enää niin herkästi. Ulkonakin pystyi käydä hyvillä mielin tarpeillaan, vaikkei kasojen yli pystynytkään menemään vaan piti auttaa. Kotona se on ollut pirteä, vaikka välillä vähän omituinen. Mut toivottavasti tää tästä.
Viikonlopun yli odotellaan, maanantaina sit lekuriin jos on tarve. Toivotaan että menis vaan ohi näin.
Selän välilevyn kanssa Helmillä on nuorempana ollut jotain ongelmia (takapään hetkellinen halvautuminen), mutta takapää alkoi itsestään taas toimia. Toivottavasti tälläkin kertaa menee myös ohi ns. helposti.
Kiitos Elina, kun jaksoit neuvoa lääkkeiden ja muun suhteen ja oot tarjonnut apuasi. Ja Johannallekin kiitos huolenpidosta ja tuesta! Ilman ystäviä tätä ois vaikeampi sulattaa. Mut toivotaan, että tää muuttuu tästä paremmaksi, positiivista ajattelua vaan kehiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)