Agilityreenit

Meillä oli siis agireenit tänään ojangossa, matkaseuraksi saatiin Oona ja Elmeri-harjis meidän agiryhmästä. Suuri kiitos heille meidän onnistuneesta kotimatkasta..

Agilityreenien alussa Maria oli vähän myöhässä, joten treenitkin alkoivat myöhässä. Pidettiin sitten vähän pidempään sen vuoksi ja saatiin Marialta lupaus että hää ostaa meille karkkia aina kun on myöhässä.
Otettiin treeneissä eteenlähetyksiä, mutta eihän niistä meidän kohdalla mitään tullut, kun Helmi on niin kiinni mussa, ettei voi ees kuvitella saavansa sitä irtoamaan. Me tehtiin sitten radat ihan meidän omalla tyylillä, kun tiesi ettei Helmi irtoa. Kyllä me aluksi yritettiin irtoamisia, mutta yritykseksi se jäikin, kun Helmi jäi tuijottamaan mua kun tyhmää, että hei mitä sä luulet että mä teen, okei tuun takas sun luokse moi!
Otettiin lopuksi sellainen joukkuekisa, meidät jaettiin kahteen eri ryhmään ja kaksi koirakkoa suorittivat samanlaista pientä ratapätkää kilpaillen toisiaan vastaan, koko joukkue toimi peräkkäin - heti kun yksi koira tuli maaliviivan yli, toinen lähti. Rata meni hyppyhyppy, putki ja takaisin hyppyhyppy. Jos rata suoritettiin väärin, piti palata alkuun ja suorittaa se uudelleen.
Meidän joukkueessa olivat Mila, Viiru, Erik ja Helmi, ja toisessa joukkueessa Elsa, Remu, Muru ja Elmeri.
Oli kivaa vaihteeksi kokeilla jotain tollaista ihan leikkimielisesti vaan. :-) Meidän joukkue voitti kaksi kertaa toisen joukkueen, bileet pystyyn jeejeejee. Noei, kivaa oli ja se oli tärkeintä!

Oonan ja Elmerin kanssa lähdettiin sitten paluumatkalle bussilla ja Elmeri yritti syödä mut, ollen puoliksi Oonan sylissä ja puoliksi mun sylissä. Iik! Ens sunnuntaina sitten uudestaan treenit, mulla on kauhea agi-into! Sitä ennen ois keskiviikkona ojangossa agilityn joukkue-epikset, jonne mennään minä, Elmeri, Remu, Tao ja Mira Repen kanssa (varakoirakkoina).

Agility Ojangossa

Helmi ihan peruselementissään. Anni, Helmi ja edessä pikkunen pieni Nellipalleroinen.

Eli tiistaina käytiin agittelemassa Ojangossa with Elina & Anni+Nelli. Oli kiva saada vaihteluksi jotain erilaista seuraakin sinne Miran ja Repen sijaan.

Matkat ojankoon menivät hyvin, bussimatkalla Helmi alkoi olla vähän kärsimätön, mutta ulos päästessä ihan huomasi kuinka energiaa virtasi. Käveltiin pellon poikki kuntopoluille, joilta käveltiinkiin pikaisesti vain metsäpolulle, jota pitkin käveltiin kenttien luokse.

Tehtiin sitten sellaista vähän sovellettua rataa, joka oli kyllä kiva mennä. Aikaahan siinä meni kun se piti rakentaa, mutta kivaa oli. Mulla oli ratapohja mukana, josta katseli mallia, mutta kun haluttiin kontakteja mukaan, niin piti soveltaa vähän enemmän jotta ne saatiin siihen. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä!
Yksi asia, mistä olin erittäin ylpeä, oli se, että Helmi pysyi paikallaan aina kun jätin sen lähtöön. Se ei ikinä pysy paikallaan treeneissä, mutta nyt se kuunteli pienintäkin käskyä ja oli niin upea! Olin kyllä ihan supertyytyväinen sen käytökseen, ei se olisi kyllä yhtään paremmin voinut mennä!!

Kotiin lähdön aikakin koitti joskus ja mentiin sitten 62 Jokiniemeen ja sieltä 70 kotiin. Koirat olivat ihan läkähtyneitä, varmasti Anni ja Nellikin nukkuneet yönsä hyvin Helmin lisäksi!


mun ja Helmin agiliitelyjä.


Nelli suorittaa puomia.

Anni hyppää renkaan läpi.


Nellistä paljastuikin putkihullu.


Oli se vaan niiin putkihullu ;-)

mätsäilyä

Käytiin sitten tänään mätsäilemässä Koneen kentällä Mukkiniemessä. Kun 8.45 lähdettiin kotoa, tuntui että kaikki lähtee menemään vähän huonommin..oltiin aikataulusta jäljessä, kun Miran piti käydäkin lataamassa bussikortti. Tultiin kuitenkin pysäkille 10 minuuttia ennen junan tuloa, joka oli täysi yllätys. Tosin se saattoi johtua siitä, että Miran äiti vei minut, Helmin, Miran ja Repen Koivukylän asemalle. Siinä kerkesi hyvin ladata sen bussikortinkin, nyt siihen oli tullut uutta infoa seteleiden laittamisesta niihin koneisiin..
Päästiin junalla Tikkurilaan, josta poimittiin Kina matkaan ja jatkettiin matkaa kohti Pasilan asemaa. Pasilassa kamalalla kiireellä rullaportaat ylös, ja koitettiin löytää ulospääsyä sieltä rakennuksesta...oli se kyllä aika kamalaa, kun oli 6min bussin menoon. Lopulta löydettiin ulos ja lähdettiin täysin väärään suuntaan juoksemaan bussipysäkille..hölkättiin sitten koirien kanssa toiseen suuntaan ja sielläpä 58B seisoi pysäkillä ja kello olikin sen 9.42, milloin meidän bussin piti mennä siitä. Kauhealla kiireellä juostiin siis bussiin, joka meni Itäkeskukseen päin. Senhän piti olla oikea bussi kerta meidän bussi meni 9.42...bussissa selvisi, että oltiin väärään suuntaan menevässä bussissa, ja heti seuraavalla pysäkillä jäätiinkin veke. Bussista nähtiin sitten, että hupsis tossa meneekin siihen toiseen suuntaan se 58B ja niitähän meni 30 minuutin välein, jollei tunninkin kun oli aamu.. Jo siinä vaiheessa tuntui, että tämä päivä alkoi menemään ihan väärään suuntaan....eikä se suunta ollut hyvä.
Jäätiin bussista pois, ja toiseen suuntaan menevä 58B oli juuttunut liikennevaloihin, tultiin Miran kanssa sitten siihen tulokseen, että koitetaan keretä siihen bussiin, kamalaa juoksua siis pysäkille päin. Bussi pääsi meidän tien ylityksen jälkeen valoista pois ja pysähtyi kuin pysähtyikin pysäkille. Kuski sitten hihkaisi meille Töölön tullin kohdalla, kun meidän piti jäädä pois.
Kun 58B sitten odotti liikennevaloissa, meni 4 numeron ratikka meidän silmien edestä..tuntui ettei se voinut enää olla totta. Kun se ratikka sitten jäi valoihin kiinni ja me päästiin bussista ulos, kamalaa juoksua bussin edestä ratikkapysäkille ja juuri kerettiin sitten siihen ratikkaan kyytiin! Siinä vaiheessa rupesi miettimään, että mikä hyvän tuurin aalto meidän ylle on iskenyt :"D
Ratikassa olikin tuttuja, Leia-portugeesi omistajineen ja Onni-kotikissan omistaja. Siitäpä saatiin sitten matkaseuraa Koneen kentälle, jonne tuskin oltaisiinkaan löydetty perille ilman heitä...kiitos suuri siis!

Mätsäripaikalle saapuessa paikalla oli Noora&Aake + pari muuta henkilöä, pääjärkkäri puuttui kokonaan paikalta - oli nukkunut pommiin..ei mennyt kauaakaan, kun porukkaa alkoikin tulvimaan paikalle ja saatiin homma luistamaan. Möllitokon aloituksen kanssa oli jotain ongelmia, mutta sekin lähti siitä sitten toimimaan.
Kun me lopulta päästiin sitten ikuisuus sen jälkeen ensin Kinan kanssa kehään, saatiin sininen nauha. Meidän parina oli Dina-pinseri ja Linda. Kina oli vallan riemuissaan kun piti juosta ja laukkaamaan se meinasi yltyä enemmänkin, mutta sain sen välillä ravaamaan nätistikin. Seisominen meni kyllä hyvin, ei voinut olla kuin tyytyväinen. Oli se tosi hyvä suoritus siihen nähden, ettei me paljoa olla treenailtu.
Helmin kanssa kehään mennessä saatiin myös sininen nauha, siinä oltiin cockerspanielia vastaan. Helmi meni tosi nätisti ja tuomarikin selkeesti tykkäsi Helmistä, sen kamalassa kunnossa olevasta turkista huolimatta.
Kun isojen sinisten nauhakehä sitten alkoi, ei tullut meille sijoitusta siinä kehässä. Kina säikkyi kyllä kamalasti, kun meidän takana oli räyhäävä saksanpaimenkoira. Korvat luimussa neiti juoksi ravatessa, ja pyöri ja hyöri kun koitti nähdä taakseen mitä se hurtta hommasi. Seisottaessakin meinasi pyöriä, kun saksanpaimenkoira silloinkin rähisi. Mutta hyvin se silti meni. Vaikka tuomari ei tykännyt, itse olin kyllä tosi tyytyväinen!
Kun tuli pienten sinisten nauhakehä, tuomari otti meidät Helmin kanssa ensimmäisinä jatkoon. Helmi meni kyllä yllättävän nätisti kehässä. Juoksuttaessa meidät siirrettiin ensimmäisiksi, ja lopulta oltiinkin sinisten ykkösiä. Tyytyväinen ei voinut muuta kuin olla. BIS-kehässä ei tullut sijoitusta.

Oli kyllä tosi mahtava päivä, erityinen kiitos Miralle ja Repelle, sekä Onni-kotikissan omistajalle, josta oli suuri apu. :--) Ja tietenkin Sannille, kun luovutti Kinan mulle edes mukaan tonne!

Vielä mätsärin jälkeen otettiin Kina meille, Tupe ei sille rähissyt, paitsi kun häkissä ollessa päästettiin Kina haistelemaan sitä. Muuten Kina vietti aikansa mun huoneessa, joten ei ne tekemisissäkään olleet.
Kun Matti tuli tekemään uteliaana tuttavuutta Kinaa kohtaan, Kinahan kipitti sitä karkuun..olihan se nyt aika mahtava ja iso pelottava Matti-katti!