Viime viikonloppuna oli Helsingissä Koiramessut ja samalla Suomen suurimmat koiranäyttelyt. Toivo oli tosiaan ilmoitettu sunnuntaille Voittaja -näyttelyyn. Täällä oli tuomarina Kirsi Honkanen ja näyttelyyn oli ilmoitettuna 39 gööttiä. Näistä 34 oli paikalla sunnuntaina.
Toivo sai paljon eri ihmisiltä kehuja ihanasta luonteestaan. Onhan se aina ihana ja iloinen, rakastaa kaikkia. Sellainen kuuluukin olla. Ei ollut ilo silmälle katsoa näyttelyssä aggressiivisia länsigöötanmaanpystykorvia. Lauantaina yksi junioriluokan uros oli päässyt karkaamaan omistajaltaan ja oli yrittänyt käydä toisen koiran päälle. Ikinä en voisi tällaista kuvitella omalle kohdalle. Toivo ei kaikista tykkää, mutta jos noin käyttäytyisi niin meillä ei olisi kyllä mitään aikomustakaan lähteä julkisille paikoille muille hallaa aiheuttamaan.
Toivo sai yksilöarvostelusta erinomaisen ja oli lopulta junioriluokan neljäs. Junioriluokassa oli kuusi koiraa, joista kaksi sai jotain muuta kuin erinomaisen. Erinomaista me lähdettiinkin sieltä hakemaan ja edelleen olen todella tyytyväinen. Minulla on kotona todella kivannäköinen uros ja selkeästi sillä on päässä palikatkin kohdallaan paremmin kuin joillain muilla. Tarkkana sitä vaan saa nykyään olla tämänkin rodun kohdalla, kun niitä huonompia yksilöitä tulee kokoajan lisää.
Toivon näyttelyarvostelu: "Sopivan kokoinen, melko hyvälinjainen pää. Hyvin asettuneet korvat, hyvä kaula. Ylälinja saa vakiintua. Sopivasti eturintaa. Runko saa iän myötä täyttyä. Riittävä raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet, hyvä askelpituus. Hyvä karvapeite, iloinen kehäkäytös."
Alkuun Toivoa vähän jännitti messukeskuksessa suuressa väenpaljoudessa. Jos isot koirat alkoivat haistella sitä kesken meidän kävelyn, niin sitä alkoi selkeästi jännittää enemmän ja oli vähän vaisumpi. Kun päästiin ahdistavan koiran luota pois, niin iloinen toiveikas Toivo oli taas takaisin. Missään kohti ei häntä laskenut koipien väliin sen takia, että olisi liiaksi pelottanut. Käytiin Toivon leikkikaveria Jamesiakin moikkaamassa ja voi sitä iloa, kun pieni göötti kieri ja pyöri maassa kaverinsa edessä. Toimintakyky sillä kyllä täysin säilyi koko messukeskuksessa olemisen ajan. Junassakin matkusti oikein reippaasti, vaikka messukeskukseen mennessä menojalka vähän liikaa vipattikin.
Paljon tuli koirakamaa taas messarista mukana kotiin. Niin treenileluja kuin muitakin treenikamoja, eläimille ruokaa ja lenkkikamppeita. Jospa näillä taas ensi vuoteen asti selviäisi! ;) Paljon olisi ollut kaikenlaista muutakin mitä shoppailla, mutta johonkin se raja varmaan täytyy vetää. Ainakin tuli nyt kaikkea tarpeellista. Metallikapulan haluaisin vielä saada hankittua Danskulle, mutta ikään raaskinut laittaa sitä 20 euroa siihen. Vaikka ei se nyt lopunkaiken suuri hinta ole, kun miettii sitä että mihin kaikkeen muuhunkin sitä rahaa tulee laitettua. Mut jospa vielä!
Olen katsonut meille alkuvuodelle koiranäyttelyitä, joita varten haen myös Alman Ähtäriin. Alma pääsee kiertämään Toivon kanssa muutamassa näyttelyssä ja katsellaan mitä tuomarit tästä kaksikosta tuumaavat. Alma tulee samalla myös opettelemaan vähän käytöstapoja, mitä ei nyt minun omatkaan koirani täysin noudata ;) Mutta katsellaan mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan!
