Onnellinen pikku Pipsa-possu

Vinna 2v 2kk kävi tänään malleilemassa Oonan kameralle ja olemassa niin onnellinen ♥ Kun laskin sen valjaista irti, se oli niin iloinen. Menossa treenikentälle päin et jeee tehdään jotain kivaa. Rakennekuvia ottaessa kaivoin pallon esiin laukusta. Ja koiran koko olemus muuttui, siitä oli vaan niin hauskaa. Ei se pönöttäminen niinkään, vaan se että sai välillä tehdä jotain hirmuisen hauskaa.

Suurimman osan ajasta se oli siinä mun kanssa. Ja sillä oli kivaa. En tiedä miksi ja miten sen olemus on muuttunut niin suuresti, mutta se on ollut ihan eri koira. Tiedän, että oma asenne varmasti vaikuttaa paljon, mutta toi koira muutti sen asenteen mussa ihan itse. Se on ollut niin hieno.

pieniä iloja

Ollaan eletty pientä hiljaiseloa näin blogin puolella, mutta jospa nyt yritän päivittää kuulumisia.
Ollaan nyt siis Kannuksessa, oltu 3.1 asti. Vinna aloitti juoksunsa suhteellisen pian Kannukseen tulon jälkeen, vajaa viikko kerettiin olla täällä kun alkoi tiputella.

Meillä kotona on mennyt hyvin. Pelkäsin todella paljon, kuinka meillä kotona tulee sujumaan kahden koiran ja kissan kanssa. Nyt täytyy todeta, että toistaiseksi olen pelännyt turhaan. Kyllähän sitä haluaisi noita molempia käyttää samaan aikaan ulkona, olen ajatellut jos tänään kokeilisin edes pientä lenkkiä heittää niiden kummankin kanssa. Se vaan helpottaisi niin huomattavasti, kun ei tarvitsisi molempia käyttää eri aikaan ulkona.

Vinnalla on DAP-panta kaulassa, ollut nyt 1½ viikkoa. Päätin joulukuussa, että kokeillaan kaikki kortit. Olen ollut todella epäileväinen, voiko tollaisesta pannasta muka olla jotain hyötyä, mutta nyt olen iloinen siitä, että olen hankkinut sellaisen. En toki tiedä, onko tämä juuri tuon pannan aikaan saannosta, mutta me kävellään kivoja lenkkejä ja ollaan kotona rauhassa. Ja välillä tehdään pikkutreenejä niin että molemmilla on kivaa. Yksi päivä Vinna hotki ruokansa ja se on syönyt jokaisen ruokansa.

Huomaan Vinnan välillä ahdistuvan joistain asioista ulkona, mutta joko jätetään ne asiat huomiotta tai namitellaan. Opetellaan kaikkialle uutta, rauhallista asennetta ja yritetään muistaa, ettei kaikesta tarvii välittää tai kaikkeen tarvii reagoida voimakkaasti. 10 päivän aikana Pipsa ei ole kuin kerran jäätynyt niin, että en saa siihen kontaktia. Silloinkin puhuin puhelimessa ja olisi pitänyt ymmärtää keskeyttää puhelu, kun kohdattiin joku Vinnaa jännittävä asia. Virheistä oppii.

Pääasiassa meillä mennyt siis oikein kivasti. Vinnan kanssa en varsinaisesti treenaa nyt mitään, tehdään vaan jotain pieniä kivoja juttuja välillä sen näyttäessä siltä että sitä kiinnostaisi.