leikityttää

Helmi on käynyt nyt parina kertana mukana, kun oon käynyt hoitokoiraani Santtu-labbista viemässä pihalle. Aluksi mä vähän epäilin, miten ne tulee toimeen, mut hyvinhän ne siinä. Helmi ei leiki melkeinpä kenenkään kanssa, mutta juoksujen tulosta alkoi kertomaan, kun neiti rupes haastamaan Santtua maanantaina leikkimään ja tarjos takapäätään sille. Santtu ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaik Helmi kovasti itseään tyrkytti mun kielloista huolimatta. Onneks on agilitystäkin nyt treenitauko, niin ei tarvii siitäkään huolehtia. Seuraavat ohjatut treenit pitäis olla sillon, kun Helmin juoksujen pitäis loppua. Jos ne nyt on vieläkään menossa, sillä ton piilojuoksuista on vaikea lähteä arvailemaan millon ne on ja millon ei. Kovasti toi takapuoltaan nuoleekin, joten uskoisimpa että ne tällä hetkellä ovat menossa. Tärkeintä et Turun KV-näyttelyyn mennessä ovat ohitse, kuten luultavasti ovatkin!
Käytiin myös maanantaina äitin kanssa vähän shoppailemassa Keravan honkkarissa, toi meidän lähellä olevahan paloi, joten piti Keravalle asti lähteä. Mä olin tarjousmainoslehdessä nähnyt että koirien takit 70% tarjouksessa ja sieltähän sit haettiin Helmille takki, joka pitää ees vähän lämpöä ennen treenejä yms. Samalla ostin sitten kaksi puruluuta ja naksuttimen. Äiti sen sijaan osti kateille sheban ruokaa ja Tupelle juoksupöksyt, kun silläkin on juoksut meneillään nyt.

Tänään käytiin sitten päivällä äidin veljen vaimon luona "kuvauttamassa" Tupea. Aluksi Tupella oli vähän kameran syönti mielessä, mut siinä kun hetki potkittiin lunta sille. Kivoja kuviahan sieltä sitten lopulta tulikin! On se kumma, kun Tupen naamaan aina tarttuu toi lumi kiinni, ei siitä saa talvella kuvia missä sillä ois musta naama!

Helmin kanssa me sitten iltalenkillä vähän tokoiltiin, sai sekin ansaitsemaansa huomiota. Meni kyllä uskomattoman hyvin, pitäisi vaan saada se käyttämään takapäätään vähän paremmin, vaik se on kyllä ruvennut käyttämään sitä jo huimasti paremmin verrattuna viime vuoteen. Otettiin luoksetuloja, liikkeestä maahan jääntiä ja seuraamispätkiä. Välillähän toi pitää välimatkaa seuruussa vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän. Tokokouluttaja joskus sanoi että se välimatka on ihan ok, kun Helmi on niin pitkä rakenteeltaan, mut tiiä sitä sitten. Luoksetuloissa tolla oli tosi paljon intoa ja juos täysiä innoissaan luokse. Ei liikaa viitsitty toistoja ottaa, vaan viisi ettei kyllästy. Kahdella kerralla oli hieman hakua perusasentoon tulossa, mutta vähän kun avitti niin sujui taas hyvin.

Alla pari kuvaa Tupesta, kuvat on ottanut Heidi B.


Melkeen 2v posetus ;)Siis meidän koiralla on nätein naama! ;)

Ei me huijata kun sanotaan et sen naamaan tarttuu kaikki lumi ;)

Lopussa sit tietty kaikkien kolmen posetus; äiti, Tupe ja minä!

hyvää joulua!

Jouluaatto sitten tuli ja meni, mutta meillä joulua vietettiin vielä joulupäivänäkin - toisessa asunnossa vain.
Jouluaattona oli aamulla tiedossa lahjojen availua, eikä siinä jääneet koiratkaan ilman lahjoja. Tupe sai kanan siiven, tai jonkun sellaisen, ja Helmin paketissa vuorostaan odotteli sonnin suti. Molemmat koirat vetivät lahjat innolla, Helmi ensin pakettinsa repien, mutta Tupe luovutti heti alussa, eikä saanut pakettiaan revittyä auki vaan joutui hieman avustamaan (hieman = avaa paketti ja anna herkku koiralle).
Päivällä koirat jäivätkin sitten kattien kanssa yksin kotiin, kun muu perhe lähti mummille ruokailemaan. Kotiin tullessa Helmi oli päättänyt katsastaa roskapussin, ettei sinne ollut vahingossakaan jäänyt yhtäkään lahjaa avaamatta! Illalla meillä lämmitettiinkin joulusauna, jonne Helmi pääsi tällä kertaa mukaan. Mentiin Helmin kanssa viimisinä käymään saunassa, sen jälkeen oli tiedossa koiran pesu ja sitten viimisenä saunan kuuraus. Nyt tuoksuu koira puhtaalle (shampoolle joka ei ollutkaan niin hyvän tuoksuista) ja tuli samalla sen korvatkin putsailtua. Vähän jänskättää, että eihän sillä oo korvatulehdusta taas kolmatta kertaa tänä vuonna, kun on korvia raapinut niin paljon ja ne punoittaakin kamalasti. Mutta joo, peukut pystyssä ja toivoen että siellä ois kaikki kunnossa. Tammikuussa on Turun KV, joka ei kyllä jää välistä, sillä siitä ei enää saa rahojaankaan takaisin kun näyttelysäännöt yhdistyvät.

Tänään, joulupäivänä, oli sitten aamulla yhdentoista aikaan lähtö isäni luokse Havukoskelle. Siellä oli sitten taas tiedossa lahjojen availua, Helmille ei tällä kertaa ollut omaa pakettia, mutta yhdessä Tessun kanssa ne saivat koirankeksit.
Iskällä oltiinkin sitten reilu tunti, kunnes matka taittui mummolle ja ukille päin - tällä kertaa pääsivät koiratkin mukaan! Helmin mielestä mummon ja ukin koti, on kuin toinen taivas - ja Tessu oli selkeästi samaa mieltä! Ruoka maitti koirillekin, kun saivat perunalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa maistaa, sekä pari lihapullaa. Omissa paketeissa oli myös molemmille siankorvat. Mummo otti myös kuvia, kun Helmillä oli kieputettu lahjapaperinaruun, sillä oli hieno rusetti päässään! ;) Kyllähän sillä tonttulakkikin yhdessä vaiheessa oli, mutta siihen nyt kyllästyi nopeasti.
Illalla kävin Helmin kanssa pikkulenkin talojen ympäri ja koira oli aivan onnessaan kun pääsi lumisateessa laukkailemaan. Otettiin myös pientä treeniä, miten se ravaaminen meneekään.

Lähtölaskenta alkoi myös jouluaattona! Nyt varmaan mietit, että lähtölaskenta mihin. Noh, tänään on enää 7 yötä Helmin 8v synttäreihin!

Mutta vielä ei ole sen aika, nyt meiltä hyvän Joulun toivotukset teille kaikille!

Petsieporukan pikkujoulut

Tänään vieteltiin sitten petsieporukalla pikkujouluja Koirakeitaan hallilla kello 12-14. Saatiin 10 koirakon porukka kasaan ja paikalle saapuikin kaiken näköistä ja -kokoista koiraa. Meidän koiraseurueeseen kuului mun ja Helmin lisäksi Linnea&Valtsu-seropi, Erica&Noora-kultsu, Tia&Caro-saku, Elisa&Mili-nöffi, Susanna&Unna-wsprinkku, Piia&Feidi-labbis, Rita&Zoni-dallu, Marleena&Turo-seropi sekä viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpinä Nea ja Ano-volpino. Kuten voi arvata, tämä seurue kuului ja kauas!
Mua vähän itseäni jännitti, kun Helmi on tehnyt liikkumislakkoja nähtyään saksanpaimenkoiran näköisiä koiria ulkona ja pikkujouluihin oli tulossa yksi saksanpaimen. Helmi kuitenkin suhtautui Caroon ihan hyvin, eikä välittänyt sen erityisemmin tästä, paitsi tämän välillä haukahdellessa :)
Aluksi nähtiin siis 11.30 hallin edustalla, jossa olivatkin jo valmiina Caro ja Ano omistajineen. Me päästiin Helmin kanssa Linnean ja Valtsun kyydillä, ei tarvinnut julkisilla alkaa säätää, kun en ollut reitistä varma.
Ei mennyt kauaakaan, kun koko porukka oli Miliä, Zonia ja Nooraa vailla kasassa ja päätettiin lähteä kävelemään ettei tulisi kylmempi. Pienen kävelytuokion jälkeen palattiin hallille, eikä kolmikkoa näkynyt vielä missään. Suuri veikkaus oli, että Milin omistajalla oli hankaluuksia löytää paikalle ja Nooralle ja Zonille soitettaessa selvisi ettei näiden bussia kuulunut. Päätimme, ettei jäädä odottelemaan, vaan aletaan sisällä jo touhuamaan agilityn, tokon ja ehdottoman hyvän seuran parissa!

Aluksi leviteltiin agilityesteitä pitkin Koirakeitaan hallia, jokainen sai vuorollaan käydä tekemässä jotain. Ensin kävivät kokeneemmat henkilöt radalla ja sen jälkeen ruvettiin aloitteleville käymään esteitä läpi ja nämä saivatkin kokeilla putkea, hyppyä ja joitakin kontaktiesteitä. Rengastakin taisi muutama kokeilla.
Tunti kun oltiin touhuttu, ilmestyi Mili paikalle - ja kuten olimme arvanneetkin, nämä olivat eksyneet matkalla. Pian Milin jälkeen Noora ja Zonikin tulivat paikalle ja koko porukka oli kasassa! Näin me voitiin siis aloittaa ruokapuolen tyhjentäminen.

Helmin kanssa otettiin siis tokoa ja agilityä, meidän treenit olivat olleet eilen, joten en kauheesti agilityä viitsinyt sen kanssa ottaa. Mentiin jokainen este mitä oltiin laitettu halliin lävitse ja sen jälkeen pois radalta. Näin ei koira kerennyt kyllästymään täysin. Otettiin tokossa seuraamisia, paikallamakuita, luoksetuloa ja jääviä ja Helmi toimi mahtavasti suuresta häiriöstä huolimatta! Seuraamisissa se välillä kuitenkin edisti tai jätätti, mutta muuten meni niin hyvin, että oisin voinut itkeä onnesta.

Kun hallissa ei ollut enää kauaa aikaa jäljellä ja agilityesteet oli laitettu takaisin pois, otettiin yhteispaikallamakuuta pienen porukan kanssa. Helmi, Valtsu, Unna, Noora ja Feidi pistettiin maahan makaamaan riviin ja otettiin pientä paikallamakuuta. Tätä ennen Helmi kuitenkin katsoi, että Valtsulla on paremmat namit ja kävi nappaamassa Linnean kädestä jonkinlaisen tikun.. Puolethan siitä katosi ahneen göötin vatsaan kun mulla meni aikaa saada kaivettua se koiran suusta pois.. Helmillä oli herkkupäivä..siitä tulikin kyllä niin Linnean paras kaveri ton tapahtuman jälkeen!
Otettiin myös vähän paikallamakuun jälkeen Helmistä seisotuskuva, melkeen 8v posetus. Linnea oli ihana ja otti sen kameralla pari kuvaa ja laitteli sitten nettiin niin että mäkin sain napata yhden.

Kiitos kaikille tosi hyvästä seurasta, mulla ja Helmillä oli ainakin hauskaa! Otetaan joskus uusiksi ;)
Alla kuvia, joiden ottajana on toiminut Linnea Skogberg.

NOLLATILI AUKI!

Meidän nollatili avattiin tänään isänpäivänä Purinalla ATD:n kisoissa. Kannatti lähteä koittamaan onnea meidän (luultavasti) tämän vuoden viimeisiin kisoihin.
Mulla oli "latista koiran into" -suunnitelma ensimmäistä kertaa käynnissä. Viime viikonloppuna HSKH:n kisoissa, Helmi kävi lähdössä niin kuumana motivoinnin takia, ettei se kuunnellut mua yhtään. Nyt mä siis olin kyykyssä Helmin vierellä ja silittelin sitä rauhallisesti ja koitin saada sen rauhoittumaan. Ja se auttoi.
Saatiin vauhdikas lähtö ja koko rata oli itseasiassa suhteellisen vauhdikas, verrattuna viime startteihin.
Keppejä ja rengasta mä vähän jännitin, mutta radalla huomasin, että täysin turhaan. Helmi suoritti ne aivan hyvin. Kepeillä mä tosin itse tahallisesti jarrutin ja tein mahdollisimman hitaasti, jotta menisivät oikein. Pihalla sitten yritettiin nopeammin ja hyvinhän nekin ois mennyt. Mut ken tietää, jos oltais alettu radalla tekemään niitä nopeammin, niin oltaisko me haettu sieltä sitten vitonen tai kenties hylky ;-)
Kun tokavikalle esteelle juostiin, mä pelkäsin niin paljon että nyt se kaatuu siihen, mutta onneksi ei kaatunut! Nyt kun on ensimmäinen nolla saavutettuna, voi iloisin mielin jatkaa kohti uusia kilpailuja - enää kaksi nollaa saavutettavissa kakkosia varten ;-) Mähän agilityä aloittaessa päätin, että me kyllä päästään kakkosiin asti ja sinne me tullaan muuten pääsemään!

Radan ihanneaika oli 53 sekuntia ja meidän aika meni täpärästi alle ihanneajan - se oli 50,36 sekuntia, eli av -2.64 sekuntia. Ja kuten ylläolevasta kuvasta voi huomata, me oltiin kolmansia. Mini1 B-radalla oli 16 koiraa mukana, joista vain 3 saivat 0-tulokset!!
Radan tuomaroi Heidi Viitaniemi.

talvikausi starttaa

Meillä oli siis tänään tokat talvitreenit, mulle ja Helmille tosin ekat ja samoiten Elinalle ja Annille kokonaan ekat Riinan ryhmässä.
Me tehtiin ohjauskuvioista valssausta, sekä pimeetä putkea. Meidän putkiharjoittelut meni toiseen suuntaan hyvin, mutta toiseen suuntaan superhuonosti, putkeen tarkoittaa että hypätäänpä putken päälle! Twistaus sujui meillä tosi hyvin, mulla oli aluksi vähän vaikeuksia muistaa miten se menee, mutta sen jälkeen kun alkoi sujua niin sujuikin ihan kunnolla. Riinakin kehui meidän twistiä, meni kuulema tosi hyvin. :)
Muurin palikat meiltä vähän putoili alas, Helmi hyppäsi vaan suoraan niitä päin, toi on se meidän pahin ongelma tällä hetkellä, ettei se ponnista sen verran että hyppäisi niiden palikoiden yli.
Aloiteltiin myös verkkokeppien harjoittelu, Helmillä meni hetki tajuta, ettei verkkojen yli saa hyppiä ja pomppia, mutta sen jälkeen se tajusi sen kuitenkin. Nyt vaan jännityksellä seuraten, miten tää lähtee tästä etenemään.

koirahierontakurssi

Me käytiin Eirassa koirahierontakurssilla, tai no se oli sellainen 3 tuntia kestävä "kurssi", joka koostui luennosta ja käytännön osuudesta.
Luennolta saatiin paljon kaikkea hyödyllistä tietoa ja käytännön osuudessakin oppi paljon uutta. Helmistä siihen hierontaan keskittyminen oli vaan ihan hirveetä ja se melkeenpä koko aika sääti siinä jotain, kun taas Helmin mamma koitti jotain sen kanssa väsätä.
Kurssia piti ongelmakouluttaja ja koirahieroja Liisa Tikka, joka oli tosi mukava hieroja ja neuvo kyllä meitä kun kysyin jotain. Mielelläni menisin uudelleen hänen pitämälle luennolle.
Mentiin Eiran hierontakurssille seurana Nea ja Emma ja näiden kanssa mentiin matka kotiinkin päin.
Elina oli myös tyttöjen (Anni ja Nelli) kanssa hierontakurssilla ja tuli tän kanssa vaihdettua sana jos toinenkin :-)

Tokoilua Espoossa

Toinen epävirallinen tokokoe ohitse ja koirasta olis tehnyt mieli tehdä rukkaset sen jälkeen...No mut positiivista mieltä...
Helmi ei tehnyt perusasentoja paitsi mun erillisestä käskystä, sekä ennakoi jatkuvasti maahan jättöä ymsyms.... Hyppy meni perseelleen koska koiralla oli pissahätä, ja arvatkaa vaan juosko se hyppäämisen jälkeen parkkipaikan ainoalle nurmialueelle pissalle..kehänauhan sisäpuolelle.
Mä meinasin alkaa itkeä sen jälkeen kun päästiin kehästä ulos. Yksi tuttu sanoi että Helmi varmaan stressaa ja sen takia käyttäytyy noin, mutta kun mä tiedän millon toi koira stressaa ja millon ei, se oli tuolla ihan oma itsensä mutta ilman korvia. Mä palkkasinkin sitä kehässä tuomarin luvalla (sai palkata) ja silti toi koira käyttäytyi miten käyttäytyi. Ja mä olin odottanut että se toimisi kunnolla, toimi eilenkin kun kokeiltiin. Se meni niin upeesti.
Mut me ollaan sitkeetä tekoa, ens kuussa käydään nakkileluluokassa (saa palkata kehässä ja liikkeen aikana saa olla nami tai lelu kädessä)!


Luoksepäästävyys 9 - 9½
- Koira pomppasi mua päin.
Paikalla makaaminen 1min 10 - 30
- Ei oo muuten ikinä pysynyt noin hyvin tollasessa häiriössä.
Seuraaminen kytkettynä 9½ - 19
- Miten se anto meille noin hyvän arvosanan tosta, koira ei tehnyt perusasentoja.
Seuraaminen taluttimetta 9½ - 38
- Mitenhän tuli näin hyvä... Oltiin otettu pari askelta ja koira meni maahan makaamaan. Perusasentoja ei myöskään tehty tässä ja koira aaltoili seuraamisessa = välillä kiinni mussa ja välillä puolen kilometrin välimatka.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½ - 15
- koira ennakoi tässäKIN, meni ekan kahden askeleen jälkeen maahan ja jouduin kutsua mukaan komentaakseni sen uudelleen maahan. meidän vahvin liike joka meni perseelleen tässä.
Luoksetulo 9 - 27
- Helmi tuli laukalla mun luokse ja kiersi perusasentoon sivulle, tuomarin mielestä intoa olisi kuitenkin voinut olla enemmän. Luoksetulo on ollut meille aina vahva.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 -17
- Voisin olettaa, että jäi käsiavulla seisomaan.
Estehyppy 0 -0
- Juoksi pissalle, jota en ymmärrä miten sillä oli muka hätä. Olis mennyt tulos oikeasti nollille, mutta koska möllit niin ei mennyt.
Kokonaisvaikutus 8,5 - 8,5
Pisteitä yhteensä 164, ykköstulos ja kolmas sija.

Elina kävi myös Annin ja Nellin kanssa tokoilemassa tuolla, alunperin sen piti käydä vaan Nellin kanssa nakkilelu-luokassa, mutta se kävikin sitten kummankin kanssa :-) Anni oli mölliluokan toinen koirakko ja Nelli sitten taas nakkileluluokan ainoa koirakko ja näin ollen ensimmäisiä ja hyvinhän se meni Nellillä ekaksi kerraksi!

Johanna kävi myös Iineksen kanssa alokasluokassa tokoilemasa ja musta oli ainakin tosi kiva pitkästä aikaan nähdä niitäkin nyt kun ollaan vaan fbookin ja mesen kautta jutskailtu ;-) Iineksellä oli ainakin tosi kivaa, Johannalla ei sitten niinkään..

gööttikaverit

Käytiin siis tänään Nean, Emman ja Dustyn kanssa lenkkeilemässä. Helmikin innostui vähän juoksentelemaan Emman ja Dustyn kanssa, joka oli hyvin harvinaista, yleensähän se ei juokse millään missään.. Mutta kiva että joskus näinkin!

Meillä on muutto juuri vähän aikaa sitten saatu päätökseen, joten oli kiva saada lenkkiseuraa täällä lähempänä olevista tutuista ja kivahan se oli gööttiporukassa sitten lähteä lenkille! Emma ja Dusty painivat kovastikin, mutta Helmiä ei tollainen kiinnostanut. Yhdessä vaiheessa se tosin sai kauhean hepulin ja lähti juoksemaan Dustyn kanssa kamalaa rallia pellolla ja mä olin saada sydänkohtauksen, sillä Helmi ei oo varmaan ikinä tehnyt niin kenenkään muun, kuin Taon kanssa. Helmi mököttää nyt vähän Taottimelle, kun ei oo nähneet niin pitkään aikaan (wink wink Mikaela!).

Meillä oli tosi kivaa ainakin ja mielellään otetaan uudelleen joku päivä, jos Nea vaan lähtee meidän seuraksi! Alla Nean ottamia kuvia Helmistä, Emmasta ja Dustystä en valitettavasti jaksanut laiskuuteni takia lisätä kuvia, vaikka Dusty kyllä näkyy yhdessä kuvassa Helmin takana.

Tokoepikset ja mätsäri

Eilen me käytiin siis mätsärissä ja tokoepiskoissa. Itse olin aamulla jo töissä siellä ja menin sitten vähän ennen kahtatoista hakemaan koiruudet yhdessä Elinan kanssa.

Helmi oli siis saanut järjestäjiltä, HSKH:lta, luvan osallistua match show:ssa veteraaniluokkaan, kun ei tässä enää kauaa ole että se sinne pääsisi. Sielläpä siis käytiin ja haettiin sininen nauha, tuomari ylisti molempia, mutta Lissu-pari sai kuitenkin punaisen nauhan. Veteraaneissa oli yhteensä 5 koiraa, kaksi sinisen nauhan saanutta ja kolme punaisen nauhan saanutta.

Sinisten nauhakehässä meidän parina oli täysin musta saksanpaimenkoiranarttu Ruma, jonka nimi ei kuitenkaan ollut enne ulkonäöstä. Tuomarilla oli vaikeuksia saada päätettyä, kumpi on ykkönen ja kumpi kakkonen, mutta loppusijoitukseen vaikutti sitten Helmin käyttäytyminen - kun tuomari pähkäili kumman sijoittaa, Helmi päätti sitten aloittaa haukkumisen. Tuomari kuitenkin tuli luokse ja sanoi että me ollaan ykkösiä tänään, siitä syystä että Helmi haukkumalla osoitti että me oltiin tultu voittamaan.

BIS-kehästä meidät pudotettiin, mutta Nea ja Dusty + Donna (BIS-kehässä Linnean kanssa), jotka olivat myös saapuneet paikalle valittiin jatkoon. Jatkoon valittiin suoraan 4 parasta, jotka lopulta sijoitettiinkin. Ensimmäisenä olivat Nea ja Dusty, toista koirakkoa en muista ja kolmansina Linnea ja Donna, neljättä koirakkoa en myöskään muista. Vau!
Mira ja Repe olivat myös saapuneet paikalle ja olivat sinisten toisia pienissä koirissa.

BIS-kehästä me kiiruhdettiin tokoilemaan. Koira oli aivan kuollut, mutta meni jotenkin. Anni ja Elina olivat jo käyneet tokoilemassa ja lähteneet kotiinkin, pisteitä oli näillä vähän alle 90.
Helmi leikki ep. virallisessa kokeessa, ettei osannut perusasentoa ja paikallamakuussa lähti venyttelemään useaan kertaan.
Tuomarina tokossa oli Carita Kuparinen. Alla meidän pisteet kustakin alueesta ja selityksiä pisteille omin ja tuomarin sanoin.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 9 - 9
- Helmi kyllästyi istumaan ja nousi seisomaan, tuomarin hanskat tuoksuivat mukavasti nakille joka oli Helmistä superihana tuoksu.
PAIKALLA MAKAAMINEN 7 - 21
- Rupesi venyttelemään ja oikomaan itseään kesken kaiken.
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 7.5 - 15
- Perusasennot eivät olleet Helmistä yhtään kivoja, ei me mitään perusasentoja osata! Näinpä mä jouduin kädellä avustamaan sitä kauheesti enkä silti saanut istumaan melkeenpä.. Paikka olisi voinut olla ehkä vähän lähempänä.
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 6 - 24
- Ne perusasennot + alkoi lopussa jätättämään.
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8 - 16
- Perusasennot, jäi makaamaan takapuoli silleen vähän "ylhäällä".
LUOKSETULO 8 - 24
- Lähti reippaaseen luoksetuloon, mutta kun piti tulla perusasentoon lähti juoksemaan mun taakse agilitykentille päin.. Mä sitten karjaisin sille aika kovasti ja tuomari moittikin tästä mua myöhemmin..
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 0 - 0
- Meni makaamaan maahan, enkä tiennyt että saan korjatakin sen, tuomari kuitenkin neuvoi mua tästä liikkeen jälkeen.
ESTEHYPPY 8 - 16
- Muuten ois ollut 9, mutta mun käsiavut siinä vaiheessa kun käskin koiran jäämään seisomaan.. Mä luulin ettei se hyppää edes koko esteen yli. Tuli esteen viereen seisomaan, jota ei saisi tehdä.
KOKONAISVAIKUTUS 8 - 8
- Perusasennot ei olleet enää yhtään kivoja, koira oli vähän väsynyt eikä sitä kiinnostanut tekeminen yhtään. Lopussa myös haukkui pariin otteeseen, Helmillä alkoi olla vähän tylsää.
PISTEET YHTEENSÄ 133

Agilityssä me ei käyty, mutta Nea kävi siellä Divan kanssa, ollen neljänsiä (saa korjata, voin muistaa väärinkin!).
Alunperin Helmin piti mennä agilityilemään Mikaelan kanssa, mutta Mikaelan hurttien sairastellessa, Mikaela päätti jäädä kotiin.
Kiitos Eliselle ja Nean poppoolle seurasta! Linnealle ja Eliselle myös suuret kiitokset kuvista.
Alla Linnean ottamat kuvat, sillä Elisen kuvia ei ole vielä netissä.

Helmi seisoo.Ja Helmi ravaa.
Helmi SIN1 ja Dusty PUN1. Linnea kuvaili Neaa ja Dustyä, mutta kerta mie ja Helmikin satuttiin oleen siellä samaan aikaan, niin pitihän tääkin pistää tänne. *nauru*

agilityilyä

Me käytiin siis Tehis Cupin ensimmäisessä osakilpailussa, Ville Liukan kisaavien minien radalla.
Sivussa Helmi meni tosi hyvin kun otin esteitä, mutta radalla se ei halunnut mennä.
Meinasi multa itku päästä radalla, kun heti ekalla hypyllä huomas että tänään me ei juosta radalla. Eka rata me suoritettiin kunnialla loppuun, kepeiltä kielto kun ei meinannut kuunnella yhtään ja seurata mun käsimerkkejä. Tokalta radalta hylly, kun keskeytin sen koiran haluttomuuden vuoksi jatkaa.
Taso oli mitä oli, vaan 3 sai tuloksen kuudesta (oli ulkopuolisiakin), näin ollen me oltiin sitten kolmansia, huimalla ajallakin vielä (79,43 sekuntia). En tiiä miten pysyin koiran perässä kun sillä oli vauhtia niin kauheesti (huomaattehan etten ole tosissani..)! Helmi oli vähän sitä mieltä että radalla ei turhia juoksennella, eikä hyppiminen ole kivaa. En tajua mikä sille on taas tullut..
Meidät nähdään luultavasti viimeisen kerran agilitykentällä 25.9, Helmin mamma ei oikeen tiedä, jatketaanko me agilityä enää sen jälkeen. Talvikaudeksi luultavasti jäädään vielä ryhmään treenailemaan, mutta saa nähdä onko mulla enää kisalisenssiä ens vuonna..

Otettiin vähän tokoakin ja koira meni ihan kivasti. Meillähän on tokoepikset 18.9.. iik! ;)

Kiitti vielä Elinalle ja tytsyille (Nelli ja Anni) eilisestä episkoseurasta! Ja ehdottomasti Mikaelalle ja koirillekin, Helmi oli onnessaan kun pääs Taotao-kaveria moikkaamaan, eikä tarvinnut vaan tuntemattomia shelttejä säikytellä.. ;)

agilityn koetunti

Me käytiin siis agilityn koetunnilla eilen ja saatiin sieltä ryhmäpaikka. Oli Riinan maksien agilityn jatkokurssi. Siellä oli kuitenkin onneksi mun ja Helmin lisäksi vielä toinenkin mini.. ja kolme maksia. Eli viisi koiraa yhteensä.
Kouluttaja oli tosi kiva ja ryhmän porukkakin ihan ok, vaikka mä olinkin ainoa nuori. Mentiin ratapätkää jossa oli kepit, hyppyjä, putkia, puomi ja a-este. Ensimmäinen kerta radalla meni miten meni, Helmi oli ihan kiinni mussa, mutta sillä oli tosi paljon intoa tehdä. Toisella kerralla se irtosi paremmin ja mä osasin ohjatakin sitä vähän paremmin. Jätin sen parissa kohti taakse, mutta Riina neuvo miten saan tehtyä ne oikein ja käski mua pitään koiraa paremmin silmällä. Kolmas kerta meni sitten ihan perfect ja Helmi meni ihan mahtavasti ja mäkin osasin ohjata. Sain koiran vedettyä kauemmas ja lähetettyä puomin vieressä olevaan putkeen (Helmi on puomiaakeinuhullu) ja sain leikattua edestä putken edessä ja lähetettyä Helmin hypylle. Kerkesin myös valssata ennen seuraavaa putkea ja sain lähetettyä sen putkelle. Pituuden jälkeen sain sen kiertämään hypyn ja menemään aalle ja oli niin mahtavaa mennä sen kanssa, kun se oikeasti juoksi!
Ei ole ikinä mennyt noin hyvin radalla mun kanssa, sain ite todellakin juosta sen minkä jaloistani pääsin. Maria ois nyt ylpee meistä ;)
Nähtiin ojangossa myös Jenna ja Otto, joita kävin häiritsemässä, sekä Nea ja Maisa, jota en viitsinyt mennä häiritsemään.

Mä oon ihan älyttömän kiitollinen sulle Mikaela (Tessu, Tao & Taavi), ilman sua en ois varannut Helmille fyssariaikaa ja me tällä hetkellä lopeteltaisiin meidän agilityuraa. Helmi oli eilen radalla niin pirteä ja innokas, ettei oo varmaan ikinä ollut niin paljon intoa täynnä. Kouluttaja ei huomannut Helmin hyppytyylissä mitään outoa, joten fyssarikäynti on auttanut!
Meidän agilitykilpailut ois käyty ja lopetettukin, jos toi koira ei ois "parantunut". Mä oon ihan älyttömän kiitollinen sulle Mikaela, sun ansiostas me jatketaan agia virkeempinä kun koskaan! :-)

gööttimestikset

Eli tänään lähdettiin BAT:in elonkorjuu -kisoihin, joissa oli gööttien agilitymestaruuskilpailut samalla. Meidän piti alunperin vaan mennä katselemaan, mutta lopulta päätin, että josko koiralla olisi intoa tänään, ainahan sitä voi radalla kokeilla.
Rata vaikutti ihan kivalta, tosin mulla oli vaikeuksia muistaa se, miljoona kertaa putkeen ja kahdesti puomille ja ää. Mutta muistin kyllä radan, siitä ei ollut meidän tulos kiinni.. Mineissä vain kaksi saivat tuloksen, molemmat gööttejä. Helmi ei kuitenkaan kuulunut näihin kahteen koirakkooon, vaan meille tuli radalta hylky. Kielsi kolmesti ja sen jälkeen tehtiin vähän helpotettuna meidän rata loppuun.

Helmillä oli aluksi radalla intoa, mutta sitten se lopahti ja se laahusti perässä taas ja kielsi ja kielsi ja kielsi. Oon kuitenkin tyytyväinen siihen miten se meni, ens kerralla sitten paremmin! Ainakin toivottavasti.. Oltaisiin sijoituttu ilman Helmin kieltämisiä! 12 koiraa mukana joista 10 sai hylätyn
Onnea vielä mm. Marjolle ja Urkille kolmannesta sijasta hyppikseltä ;-)

Reenailtiin myös ominpäin ojangossa ja siellä Helmi meni väsähtämiseen asti tosi hyvin. Mamma on tyytyväinen.
Kotona käytiin vielä illemmalla ottamassa etsintää. Nyt Helmi alkaa jo tajuamaan, että kun se menee ulkona esineiden luokse, siitä seuraa palkka. Joku päivä otetaan Elinan kanssa niin, että Elina menee piiloon ja lähetän Helmin etsimään
Treenailtiin myös tokoa, seuraamiseen vaihdettiin käskysana ja aloitettiin se alusta. Jos näin vaikka lähtis menemään parempaan suuntaan.

Purin sitten yhden hyllynkin tänään ja otin Tupen kanssa tokoa sisällä + kontaktitreeniä. Ja tästähän saa kiittää vain Emman ja Dustyn omistajaa Neaa, joka sai innostettua mut siihen puuhaan. Tupe alkoi jopa tajuamaan mitä siltä halutaan. Vähän jäi kyllä laudat jänskiksi, kun liukuivat parketilla Tupen hyppiessä ja pomppiessa. Helmikin alko tajuumaan mitä sana pinta tarkoittaa. Mun pitää käsiapuja häivyttää vaan pois, Tupe ja Helmi on molemmat niissä täysin kiinni. Kauhee into päästä treenaamaan Tupen kanssa!

Seuraavan kerran kaiketi 25.- tai 26.9 kisoihin. Möllitokoonhan me ollaan ilmottu jo 18.9. IIK!

Tokat viralliset agiliitelyt

Eli tänään käytiin meidän tokissa virallisissa agilitykilpailuissa Ojangossa, meidän "kotikisoissa". Nähtiin siellä paljon tuttuja (mm. Sanni & Kina, Linnea & Valtsu, Jenna & Otto ja Elina & Manta). Erityisesti kiitän Linneaa joka ei kuristanut mua vaikka roikuin sen niskassa kiinni koko ajan höpöttäen jotain omiani.. Niin ja tuota Anni-Nelli-Elinaa ei sovi unohtaa, kun ilman sitä mä olisin varmaan jättänyt noi kisat väliin! ;--)

Eli tultiin Ojankoon 9 aikaan, kun Elinan piti mennä töihin silloin, mun vuoro olisi ollut vasta kolmosten aikaan. Helmi sai jäädä häkkiin autoon, kun kävin ilmoittamassa että oltiin saavuttu paikalle. Pian hain sen kuitenkin mukaan, kun mä en osaa liikkua ilman koiraa... Linneaparka saapui myös paikalle ja hyökkäsin sen niskaan selittäen jotain omaa ja höpötellen itsekseni. Ja nyt kun muistelen näitä asioita, mun on pakko vielä kiittää Neaa joka anto mun rapsutella Maisaa! Ens kerralla sekin osaa sitten välttää mua kun näkee mut jossain..

Ekaksi siellä alkoi maxien agilityrata ja kymmenen minuuttia sen jälkeen minien hyppyrata. Se hyppyrata ois ollut tosi helppo, mutta. Yksi: Helmillä ei ollut vauhtia ja se pudotti muurin palikat kompuroiden niihin. Kaksi: Se huomasi Miran ratatyöntekijänä ja kävi taas tervehtimässä sitä. Ja kuka sanoi ettei se mitään sitä huomaa? Kuka nyt unohtaisi sen mummon ulkonäön keltä saa aina rahaa? Ei kukaan, tää sama pätee vähän Helmin ja Miran kanssa. Helmi kyllä muistaa kuka on se namitäti.
Hyppäriltä tuli siis kymppi + aikavirhettä. Helmi ei ollut mikään nopea tapaus siellä, vaan itseasiassa aika hidas.

Maxi1 agiradan loputtua, tuli minien rataantutustuminen ja oli aika päästä sielläkin sitten radalle. Valitettavasti Helmin into ei taaskaan ollut huipussaan, vaan koira ensimmäisen hypyn jälkeen ei halunnut enää edetä. Neljännellä hypyllä oli vähän niin ja näin hyppäänkö ja meinasin jo ottaa koiran ja lähteä. Päätin kuitenkin yrittää vielä, seuraavana oli nimittäin aa, joka olisi voinut piristää Helmiä. Niin se piristikin, mutta kun tuli seuraava hyppy, Helmi päätti että jätetään tähän, en jaksa enempää. Niinpä komensin sitten koiran mukaani ja me lähdettiin pois radalta. Tästä siis sitten hylky.

Kun toisella kentällä kokeiltiin agilityä, Helmi juoksi minkä kintuistaan pääsi ja oli niiin kivaa. En tajua mikä siinä sitten oli, kun ei siinä kisaradalla halunnut juosta. Täähän on meillä alkanut vasta viime viikon torstaina ja nyt käytiin siellä fyssarillakin ongelman takia. Mutta ehkä me tästä selvitään, me ollaan lujaa tekoa!
Huomenna luultavasti vaan turisteilemaan Ojankoon BAT:in elonkorjuukisoihin, joissa on samalla gööttimestikset.

Fysioterapiakäynti

Eli tänään käytiin Tamara Merenvallan luona Käpylässä, eläinfysioterapiakäynnillä. Helmin mielestä agilitystä on tullut supertylsää jos rimat ovat ylhäällä, maassa ne menettelee. Näinpä päätin siis, että nyt on jossain vikaa ja lähdettiin fyssarille. Meillä kävi tuuri, kun saatiin peruutusaika perjantai-aamulle klo 9.00. Tämä aika sitten varattiin.

Ukkini vei meidät sitten perjantai-aamuna klo 8.30 Käpylään, 8.50 oltiin perillä ja odoteltiin fyssarin saapumista paikalle. Ei siinä mennytkään kauaa, kun tämä tuli paikalle ja meidän vuoro alkoikin yhdeksältä.
Aluksi katsottiin koiran liikkeitä ees taas mennessä ja sen jälkeen ympyrää mennessä. Tamara käski kävellä aluksi hitaasti ja lisäämään vauhtia pikkuhiljaa lisää, niin kauan että koira rupeaa laukkaamaan. Käveltiin tien päätyyn asti ja koira vaan ravasi hihna pitkällä.. Takaisin kun mentiin niin koira kyllä laukkasi innoissaan "jee mennään tonne eläinkauppaan jeejeejee".. Tamara vaan naureskeli että sillä on intoa ja se on tosi reipas.

Käynti sujui muuten ihan hyvin, lukuunottamatta Helmin kaupan puolelle karkaamisyrityksiä sun muuta, ja sieltä selvisikin yhtä sun toista. Tässä vähän listattuna asioita, mitä sieltä paljastui, tai Tamara sanoi: Löysä kinnernivel, joka naksuu. Selän jumeja availtu, olkanivelet aivan jumissa ja ristikkäiset etu- ja takajalka jumissa.
Suositteli ortopedille menoa + nivelten kuvauttamista jos ei ongelma helpota jumien avaamisen jälkeen. Kannatti myös uusintakäyntiä luonaan kuukauden sisään, että saataisiin kaikki jumit avattua. Helmi on tosi ryhdikäs ja hyväkuntoinen muuten noin vanhaksi, eikä vaikuta ollenkaan siltä että siihen sattuisi, hieman takakorkea, joka tod. aiheuttaa yhdessä hännän kanssa lihasjumeja selkään :)

Tykkäsin kyllä tosta fyssarista ja uusi aika varattu ens kuulle (torstai 16.9 klo 9.00). Haluun kaikki jumit auki sieltä, vaikka maksaakin 50€/ kerta niin haluun viedä hälle.

Nyt loppu päivä lepoa ja huomenna katsotaan sitten pääseekö koira agilityradalle asti. Pitää vähän seurailla miten pirteä se on ja miten paljon intoa tehdä.

pöh, pah ja puh

Mä oon taas ollut laiska, enkä oo päivitellyt tätä yhtään. Me ollaan käyty mätsärissä, näyttelyssä, agiliitelemässä ja muuten vaan laiskoteltu kotona ja mamma on oikeen hylännyt hauvansa kotiin ja lähtenyt mm. päivä- ja viikonloppureissuille.

Erkkari oli siis 1.8 ja sieltä oltiin hakemassa vikaa kertaa valioluokasta laatumainintaa, H:ta ;-) Tuomari paljastui paikan päällä vielä todella tiukaksi, jakoi ERI:ä harvalle. Päivin kasvateista pari onnistui saamaan sen himoitun erinomaisen, kuitenkin kaikki valioluokan koirat. Selvisikö siitä jo jotain? ERI:n saivat kaikki valioluokan koirat, kun joissain luokissa sitä oli enemmän koiria ja läheskään kaikki eivät ERI:ä saaneet, ehkä kuusi kuudestatoista - korkeintaan.. Meille siis valioluokasta ERI, kilpailuluokassa ei sijoitusta. Me ei pudottu ekoina luokasta, muttei kyllä vikoinakaan. :---D

Meidän tuomarina oli Nils-Arne Törnlöv Ruotsista ja pistelen meidän arvostelun tähän jos jotakuta kiinnostaa. :--) Kävin käännöspalvelussa hakemassa suomennoksen siihen ruotsin kieliseen arvosteluun, sillä en saanut lainkaan selvää siitä kehäsihteerin kirjoittamasta arvostelusta.
"Feminiininen valionarttu. Erinomainen tyyppi. Erittäin kaunis pää ja ilme, oikea purenta. Hyvä ryhti. Pitkä heikko selkä. Takakorkea. Hyvä runko. Hyvä asentoiset raajat. Oikea karvapeite. Liikkuu OK." ERI

Ollaan käyty myös Elinan, Nellin ja Annin kanssa treenailemassa ja Helmi on ollut vähän Helmi - tosin vähän kamalampi. Sillä ei oo melkeenpä minkäänlaista intoa toimia mun kanssa. En tiiä mikä sille on tullut, kun lenkeilläkin saa vetää perässä. Agilitystä se kuitenkin innostuu, vaikkei niin paljoa kun ennen, vaikka meillä on tää pienoinen tauko ollut. Oisin luullut sen tuovan sille lisää intoa ja energiaa, mutta siitä on vaan tullut passiivisempi. En uskoisi, että sillä on lihakset jumissa, kun oon hieronut ja venytellyt treenien jälkeen varovaisesti eikä koira oo aristellut mitenkään. Pitää kuitenkin katella, jos ruvettais käymään kontrollikäynneillä hierojalla, tai no jos ainakin kerran kävis kattomassa ettei mikään paikka oo jumissa, jatkosta vois sitten katella lisää.

Koirat on myös käytetty eläinlääkärissä hakemassa loishäätö, Tepolta löytyi nimittäin korvapunkki. Tai no eihän sitä löytynyt kun oltiin äidin kanssa putsattu pojan korvat ja se oli kadonnut sieltä.. Eläinlääkäri vähän sätti kun kaikkien elukoiden korvat oli putsattu = ei voinut löytyä mitään.. Mutta ens kerralla ollaan sit viksumpia! Tupe käytiin kanssa rokottamassa tasan kaksi viikkoa sitten

Käytiin myös viime lauantaina talentsichtungissa Tupen kanssa. Neiti oli aivan mahtava, äiti selitti että muilla koirille on jouduttu viettiä paljon enemmän nostattamaan, Tupelta se löytyi samantien eikä tarvinnut melkeinpä yhtään nostattaa. Äiti ilmoitti heti alussa, että Tupe ei ole ikinä nähnyt hanskaa ees valokuvasta ja tuomari sanoi sen olevan OK. Tuomari oli aivan hämmästynyt ja tosi tyytyväinen, kun Tupe osoittautuikin tosi taitavaksi. Ulkonäkö 836 pistettä ja luonne 915 pistettä!! On kyllä aika mahtava fiilis, ei ois Tupelle ikinä uskonut tollasia pisteitä! Ei aiempaa purukokemusta tai mitään, ja mitä mä nyt oon jotain videoita katellut niin toi oli kyllä jo ihan hyvä suoritus ekakertalaiselta ja mitä oli muiden suorituksia katsellut. Pistelen alle vielä sen meidän talentsichtung-videon luonne-osuudelta :-)

Tässä tällä kertaa vain linkki, voin katsoa jos saisin tänne ladattuakin sen vielä, mutta nyt en ainakaan lataa :-)

Mökkeilyä

Me oltiin sitten viikko pois kaikesta sivistyksestä, keskellä ei mitään. Lähdettiin siis maanantai-aamuna autolla ajamaan kohti Karjalohjaa, jossa Tesniemessä sijaitsikin meidän vuokramökki, jonne suunnataan seuraavan kerran sitten syksyllä.

Tupesta paljastui kunnon vesipeto, ja Helmikin yksi päivä hyppäsi itse laiturilta veteen - kaikki ihmiset olivat vedessä ja Helmiraukka vikisi laiturilla, ja molskis hauvaraasu olikin sitten vedessä! Äkkiäpä Helmi ui rantaan, eikä kyllä sen jälkeen hypännyt enää laiturilta, vaikka vahtikin ettei kukaan huku..
Tupe olikin oikea pelastuskoira, kun joku oli vedessä, se vaikka hyppäsi sen päälle pelastamaan tätä, kunhan vaan pääsi itsekin veteen. Kyllä se pari kertaa mut vähän pidemmältä veti takaisin rantaan, kun siitä otti kiinni. Kunnon vesipelastaja siitä vielä tulee, kunhan oppii että kun käsi heilahtaa vedessä, siitä ei napata kiinni ja luulla että se on keppi..

Torstaina, perjantaina ja lauantaina käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä. Tesniementielle vei sellainen isompi tie, puujärventie, joka oli 5-7 kilometriä pitkä. Torstai-iltana kävelin Helmin kanssa sen melkein päätyynsä ja vielä takaisinkin, perjantai-iltana kävelin sen Tupen ja Helmin kanssa päätyyn asti ja vielä takaisinkin & lauantai-iltana käveltiin se päätyyn asti ja melkein takaisin mökille (pienen välikohtauksen vuoksi äiti tuli hakemaan meidät autolla takaisin mökille). Siinä tuli sitten yli 20 kilometriä käveltyä parin päivän sisään, kuntoiltua tuli parin viikon edestä! Kyllä sen koirissakin huomasi, kun molemmat väsähtivät täysin.

Tupen kanssa oli kiva tokoilla sitten, kun se oli väsytetty ensin täysin. Silloin se jaksoi paremmin keskittyä, kun ei häseltänyt niin paljoa. Sain seuraamistakin opetettua vähän eteenpäin, koira kulkee jo oikeen nätisti imuttamalla sivulla, vaikka välillä meinaakin vähän hyppiä ja pomppia. Me aletaan Tupen kanssa kumpikin oppia!
Helmin kanssa otettiin vähän paikallamakuuta ja pieniä seuruupätkiä, loma on aina lomaa, mutta Helmillä se tietää vaan enemmän ponnisteluja. Voi sitä raasua..

Lauantaina löytyi Helmistäkin sen elämän ensimmäinen punkki! Silmän yläpuolelle oli ilmestynyt punkki, jonka Anneli sitten tänään irroitti siitä, vaikka haastavaa se olikin ilman punkkipihtejä - se punkki olikin tiukkaan kiinni! Helmi oli nätisti paikallaan, kun sähellettiin sen punkin irroittamisen kanssa vaikka miten kauan, aina kuonosta irti päästäessä käänsi päätä pois, mutta antoi nätisti ottaa siitä taas kiinni.

Tänään käytiin sitten Elinan ja koirien (Anni&Nelli) kanssa lenkillä, käytiin koirapuistossa, jossa Helmi pääsi taas ärisemään kunnolla, sekä käveltiin ihan muuten vaan sellanen pieni hihnalenkki. Oli kiva saada lenkkiseuraa, yksin kun tuolla ei liiemmin jaksa kävellä.
Tiistaina lähdetään ehkä agittelemaan Elinan kanssa ja torstaina olisikin agilitymöllit, sunnuntaina sitten ois gööttierkkari, kauheesti ohjelmaa yhdelle viikolle!

Hau open 14.7

Elikkä siis, jos vähän tiivistelisi nyt meidän ekoja virallisia agilitykilpailuja, jotka korkattiin eilen.

Aluksi kolmen maissa lähdettiin Helmin kanssa iskälle pitämään seuraa Tupelle ja kissoille tunniksi, kun äiti oli laivalla. Samalla käytin Tupen ulkona. Kissatkin sai syödä rauhassa ja Helmikin sai Tupen kanssa ruokaa. Kymmentä yli neljä lähdettiin kamalalla kiireellä pihalle, jossa Mira jo meitä odottelikin. Tuntui että ihan kuin olisin muuttamassa jonnekkin, sitä tavaraa löytyi niin paljon otettuna mukaan.. Ulkona kun oli vielä +30 astetta lämmintä, tuntui sietämättömältä kantaa reppua selässä hiestä märkänä.
Asemalle kävellessä matkalla kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja sen jälkeen matka jatkuikin juna-asemaa kohti ja junaa odoteltiinkin n. 10 minuuttia. Pasilassa mulle tuli kamala hinku saada karkkia, joten meninpä sellaselle automaatille ja sitä karkkia ostin. Plääh, miksei kukaan ikinä opeta mulle, että mä voin jättää ne karkit jollein muille..

Pasilassa vaihdettiin siis M-junaan ja tällä mentiin Kannelmäkeen. Mikaelan junalla meni vielä hetki saapua Kannelmäkeen, joten me mentiin sitten Mustiin ja Mirriin katselemaan siksi aikaa, että Mikaelakin saapuisi paikalle. Kivempihan se on porukalla sinne mennä, kun jättää joku yksin.
Purinalle kävellessä heitin Helmin jokeen, ja tämän jälkeen käytiin viemässä kilpailukirja ilmoon ja samalla näytettiin myös rokotustodistus. Meidän kilpailunumero oli siis 14 ja kun katselin, niin Marjolla ja Urkilla (lägpys Tulikäpälän Tulimestari) oli numero 16.

Ennen rataantutustumista juoksin vielä Helmin kanssa joelle ja heitin sen taas sinne, jotta se saisi vilvoitella. Siinä oli sitten 6 minuuttia aikaa sieltä keretä takaisin kentille vaihtamaan kengät ja saatiin juosta takaisinkin. Mä tietysti asiaankuuluvasti stressasin, että nyt mä väsytän sen ja se juoksee radalla paljon hitaampaa, kun nyt vielä omisti sitä virtaa.

Rata vaikutti ihan kivalta, vaikka oli pari sellasta kohtaa, missä mua rupes hieman jännittämään, että entä jos se meneekin tonne ja tonne ja tonne ja otetaan hylky.
Radalle mentäessä koira jäi paikalleen lähtöön, joten mulle tuli heti sellanen fiilis, että nyt se on väsynyt ja tulee yhtä kamala rata kun viimeksi 30.6 Hau openissa. Mutta pöh, pah ja puh. Koiralla oli korvat ja kuunteli ihan loistavasti, vaikka yhdessä vaiheessa kierrä käsky jäikin koiran korvilta pois ja meinasi kielto tulla. Sain kuitenkin onneksi korjattua sen kun ajoissa huomasin ja oikein se sitten menikin, vaikken enää valssaamaan kerennyt siinä kohti, toisaalla se kuitenkin onnistui ihan yhtä hyvin, taisi olla parempi tosin siinä kohti.

Radalta haettiin siis nolla, jes! Kepeille sain koiran ohjattua oikein sisälle, vaikka olinkin aivan hermoraunioina siinä vaiheessa, että nyt me mokataan tää kun ei oo paljoa rataa enää jäljellä.. Aikaa katsoessa taulussa, koin pienoista v'tutusta, sillä yliaikaa oli +2,84 sekuntia, muuten olis tullut se eka nolla. Eihän ekoista kisoista voikkaan parasta mahdollista tulosta saada, mutta kun noin pienestä jäi kiinni niin pisti vähän harmittamaan, ne tais olla just ne pari sekuntia mitkä meni siinä kun koira meinasi kieltää.. Ehkä mä koitan ens kerralla ohjata vähän paremmin, tein tossa kohti nimittäin eri tavalla kun olin suunnitellut, piti mennä sivuaskelia että Helmi tajuaisi että matka jatkuu vielä, mutta ne jäi kokonaan pois. Treeneissä nimittäin kerran kouluttajan kanssa tajuttiin, että Helmin kanssa pitää mennä niin tai se tulee jalkoihin. Enhän mä siinä stressatessa tietenkään muistanut mitään..

Tuloksien ilmestyessä taululle, löysin sieltä myös toisen Cimillalaisen (Cimillan Luka Lumijalka, olisiko?). Näille tuli radalta kymppi ja 13. sija. Meille sitten 6. sija, tulos +2,84s. Meidän aika oli siis 57,84 sekuntia, ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Meni kyllä tosi hyvin näin ekoiksi kisoiksi! :-)

Videota saatte tänne lauantaina.

Mätsäri ja agility 12.6 Ojangossa

Eli käytiin eilen mätsäilemässä ja agiliitelemässä ojangossa hienoin tuloksin..

Aamulla oli herätys 6.20, kun bussi meni jo 7.15 ojankoon päin. Oltiin Miran kanssa agilityepiksissä radalla töissä ja paikanpäällä piti olla jo kahdeksalta. Kristiinan kanssa sovittiin edellisenä päivänä, että hää lähtee mukaan koiran taluttajaksi ja hyvä vaan että lähtikin, en ois ikinä pärjännyt niiden hullujen hurttien kanssa ilman sitä. Kristiina oli jo Hakunilassa pysäkillä odottelemassa kun meidän bussi tuli ja siitä jatkettiinkin matkaa kävellen kohti ojankoa.
Aluksi meinattiin oikoa pellon poikki, mutta hyi että se oli märkä, joten päätettiinkin mennä nätisti vain kuntoratoja pitkin. Ja se oli kyllä hyvä ratkaisu!
HSKH:n kentille päästessä siellä oli jo porukkaa jonkin verran laittelemassa paikkoja kuntoon, eikä siinä mennyt kauaakaan kun me päästiin rakentamaan rataa Anne Viitasen neuvoessa. Vaikka Kristiina ei ollut töihin ilmoittautunut, pääsi hänkin rakentamaan rataa seurana, kun työvoimaa oli niin vähän paikalla.
Rataa rakentaessa yhtäkkiä Helmi juoksee innoissaan radalle jeejee nyt agitellaan ja siinä mä sitten olin ja pelkäsin pahinta.. Koiran kanssa takaisin häkille päin jännittäessä oliko se vain avannut vetoketjun, vai tullut siitä läpi..eikös se koira sitten ollutkin raapinut itsensä ulos sieltä! Olisin voinut itkeä siinä vaiheessa kun tajusin sen oikeasti tulleen läpi siitä. Ei kun koira tolppaan kiinni ja takaisin rakentamaan rataa..
Kristiina pääsi koiran hihnan päähän siksi aikaa kun me oltiin radalla töissä, ja kun oli meidän vuoro mennä radalle niin äkkiä hakemaan koira ja nameja. Minikisaavia oli neljä koirakkoa, kaksi muuta Helmin ja Taon lisäksi. Me mentiin toisina radalle ja Mikaela Taon kanssa kolmansina.
Paria pientä kommellusta lukuunottamatta rata meni mun mielestä ihan hyvin, eikä ollut kaatunut niihin kohtiin joihin olin pelännyt. Kielsin Miraa lahjomasta Helmiä nameilla ennen kuin mentiin ratatyöntekijöiksi, mutta eipä hää kuunnellut.. Siinä kolmanneksi viimeisellä esteellä Helmi huomaa että hei tossahan on toi täti keneltä saa paljon nameja tekemättä mitään! Hupsan heijaa koira lähti juoksemaan Miraa kohti, mutta tuli karjaisulla hyvinkin pian takaisin - mutta 5 virhepistettähän siitä tuli. Siinä sitten sihahdin Miralle että hää on kuollut kunhan pääsee radalta pois. Mikaelalle ja Taolle tuli hylly keinulta, kun Tao juos keinun läpi ja Mikaela sitten päätti varuiksi palauttaa sen keinulle.
Palkintojen jaon aika kun tuli, niin Sanni oli kerennyt jo tuomaan Kinan mulle ja oli ollut miljoona sadekuuroa ja kaikki oltiin ihan läpimärkiä. Me oltiin sitten kolmansia, neljästä koirakosta ja Kinakin pääsi mukaan palkintokuvaan joka näkyy sitten alla muiden kuvien kanssa.

Mätsäri alkoi sitten vähän yli kaksitoista ja sinne ilmoitin Helmin että Kinan. Sitähän varten se Kina oli mukaan otettu, että pääsisi sen kanssa kehässä käymään! Ensimmäiseksi menin Kinan kanssa kehään ja pienten kehässä jäätiin odottamaan että me päästäisiin kehästä pois Kinan kanssa että pääsisin Helmin kanssa kehään. Ennen Kinan kanssa kehään menoa likka veti näyttelyhihnan rikki, joten ei kun Helmin ketjupanta kaulaan ja nlyhihna siihen kiinni ja kehään!

Isojen tuomari tykkäsi Kinasta, kehui että se pitää hyvin kontaktia, vaikka liikkeessä näin peitsaakin. Kehui että me päästään sen kanssa vielä tosi pitkälle ja kyseli harrastanko sen kanssa jotain muutakin. Kun sitten kerroin, ettei ole mun koira mutta sen omistaja kyllä harrastaa, tuomari vähän ihmetteli ja sanoi että se käyttäytyy ihan niin että se oisi mun koira ja että meidän yhteistyö on ihan täydellistä. Tuomari sanoi, että ois mielellään antanut molemmille punaisen nauhan, mutta meille tällä kertaa sininen.

Pienten kehän tuomari odotteli meitä siellä ja päästiinkin siis suoraan kehään. Helmi toimi hyvin ja kuuntelikin mua tosi nätisti, vaikka välillä koittikin istua.. Liikkeessä se pari kertaa meinas lähteä laukkaamaan mutta käskyllä sitten muutti takaisin raviin.
Meille tuli sitten punainen nauha, tuomari ei sanonut yhtään mielipidettään koirasta jota olisi kyllä halunnut kuulla..

Siinä sitten jännitettiin, että kerkeänkö molempiin nauhakehiin ja kyllähän mä lopulta kerkesinkin, vaikka niillä oli kauheeta sähellystä palkintojen kanssa ja pienillä sinisten nauhakehä kerkesikin jo alkaa ennen kuin pääsin Kinan kanssa kehään.
Sinisten nauhakehässä Kinan kanssa huomasin, että hei siellähän oli vaan 4 koiraa, joten me sijoituttaisiin! Veikkasin sitä neljättä tai kolmatta sijaa meille.. Tuomari halusi liikkeet katsoa jokaiselta koiralta vielä kerran läpi, ja koitin Kinan saada menemään kunnolla, vähän heikoin tuloksin kylläkin.
Kun kehäsihteeri huusi että pointteri oli neljäs, järkytyin suuresti. Me ei oltukaan vikoja! Kolmannen koirakon huutaessa järkytyin uudelleen, me ei oltukaan kolmansia! Jännitys tiivistyi, oltiinko me ekoja vaiko tokia. Jokin terrieri huudettiin toisiksi, me oltiin sinisten ekoja Kinan kanssa! Tuomari tuli kehumaan ja sanoi, että me päästään vielä pitkälle. Palkinnoksi saatiin pokaali, pussi royal caninin maxi-junior ruokaa ja jokin askelmittari radiolla. Me mentäisiin BIS-kehäänkin!

Helmin kanssa nauhakehään mennessä tuomari katsoi sielläkin uudelleen liikkeet ja pudottikin meidät lopulta ensimmäisinä kuudesta koirakosta. Seuraavaksi kehästä lähti Cilla-seropi ja kehään jäi Repe kolmen mäyräkoiran kanssa (huomaako kukaan, että kyseessä oli mäyräkoirakasvattaja? :"D). Repe oli lopulta punasten kolmas koirakko, ja Mirahan vielä väitti etteivät ne sijoitu!

BIS-kehään mennessä jännitti ihan kauheasti, oletus oli että sielläkin sijoitetaan vain 4 koiraa kahdeksasta. Lopulta sieltä sijoitettiinkin kaikki koirat, Kina oli BIS-kehässä kuudes koira! Kyllä siinä oli likasta tosi ylpeä. Palkinnoksi saatiin sieltä jokin ihme tasku, missä oli 10 laastaria..
Lopullinen tulos Kinalla siis SIN1 BIS6!! Helmillä agilitystä minikisaavista se 3. sija ja PUN ei sijoitusta.

Kiva päivä oli, ilman Kristiinaa ei oltaisiin varmaan ikinä selvitty Tikkurilaan asti sieltä. Kiitos tosi paljon Miralle, Kristiinalle ja Mikaelalle seurasta!! Ja tietenkin Sannille siitä, että sain ylipäänsä ottaa Kinan sinne mätsäilemään! :)

Helmin kanssa agilityn palkintojen jaossa, juuri
palkintopallilta astuttu alas. Kinakin pääs palkintokuvaan, kun en tajunnut jättää sitä Kristiinalle.
















Kinan kanssa kehässä, antoi nätisti katsoa hampaat, vaikka mä vähän pelkäsinkin että se vetää pään pois.

















Toisessa kuvassa Kina meni kerrankin nätisti juoksuttaessa, vaikka kävellen meninkin ja pidin katsekontaktia.

















Kinan kanssa BIS-kehässä, kerrankin likka seisoi, eikä koittanut istua, mennä maahan tai antaa tassua. Se seisominen oli vaan niiiin tylsää puuhaa. :)







Kina henkivartioidensa kanssa. Tao ja Taavi, nämä kaksi pelottavaa mustaa isokokoista pelottavaa henkivartijaa, seurasivat tyttöä ylpeästi minne neiti ikinä keksikään mennä!

kirjasto, posti, faunatar...

Käytiin sitten eilen Miran ja Repen kanssa lenkkeilemässä, aluksi poikettiin kirjastossa palauttelemassa kirjoja ja tämän jälkeen mentiin käymään postissa viemässä multa polluxin paketti sinne ja Mira vei jotain äitinsä kirjeitä.
Sen jälkeen käveltiin sitten faunatarelle, jossa ihasteltiin kaikkea mahdollista ja katseltiin koirille pantoja ja valjaita. Mietittiin miltä Helmi näyttäisi Hurtan panta, hihna ja takki päällä.. Mehän mentiin sinne vain ja ainoastaan ostamaan Helmille jotain nameja, kun ne oli päässeet taas loppumaan..hupsis! Lopulta sieltä sitten lähtikin jotain ruotsalaisia koiran nameja mukaan, mihin Helmi onkin nyt ihan hullaantunut.

Tänään ja eilen ollaan otettu Tupen kanssa nyt kauheesti tokoiluja, enimmäkseen kapulan pitoa ja noutoa. Tupen mielestä kun on paljon kivempaa napata kapula ja juosta karkuun, kuin antaa se mulle sen jälkeen.. Mut ehkä sekin vielä joskus oppii! Vaatii vaan aikaa.. Helmin kanssa koitin kapulan pitoa treenailla, niin eipä se vapaaehtoisesti sitä suuhunsa ottanut, tuskin tulee ikinä ottamaankaan. Plääh.
Opetin Tupelle tänään toisen tassun antoa. Oikean tassunhan se osaa jo antaa, kun sille sanoo 'tassu', tänään sitten treenailtiin vasemman tassun antoa sanalla 'toinen' ja likkahan alkoi tajutakin sen! Välillä nosti tassun ilmaan, mutta välillä sitten tuijotti tyhmänä että siis mitä pitää tehdä en mä tajuaaa. On se vaan vähän höppänä.

Agilityreenit

Meillä oli siis agireenit tänään ojangossa, matkaseuraksi saatiin Oona ja Elmeri-harjis meidän agiryhmästä. Suuri kiitos heille meidän onnistuneesta kotimatkasta..

Agilityreenien alussa Maria oli vähän myöhässä, joten treenitkin alkoivat myöhässä. Pidettiin sitten vähän pidempään sen vuoksi ja saatiin Marialta lupaus että hää ostaa meille karkkia aina kun on myöhässä.
Otettiin treeneissä eteenlähetyksiä, mutta eihän niistä meidän kohdalla mitään tullut, kun Helmi on niin kiinni mussa, ettei voi ees kuvitella saavansa sitä irtoamaan. Me tehtiin sitten radat ihan meidän omalla tyylillä, kun tiesi ettei Helmi irtoa. Kyllä me aluksi yritettiin irtoamisia, mutta yritykseksi se jäikin, kun Helmi jäi tuijottamaan mua kun tyhmää, että hei mitä sä luulet että mä teen, okei tuun takas sun luokse moi!
Otettiin lopuksi sellainen joukkuekisa, meidät jaettiin kahteen eri ryhmään ja kaksi koirakkoa suorittivat samanlaista pientä ratapätkää kilpaillen toisiaan vastaan, koko joukkue toimi peräkkäin - heti kun yksi koira tuli maaliviivan yli, toinen lähti. Rata meni hyppyhyppy, putki ja takaisin hyppyhyppy. Jos rata suoritettiin väärin, piti palata alkuun ja suorittaa se uudelleen.
Meidän joukkueessa olivat Mila, Viiru, Erik ja Helmi, ja toisessa joukkueessa Elsa, Remu, Muru ja Elmeri.
Oli kivaa vaihteeksi kokeilla jotain tollaista ihan leikkimielisesti vaan. :-) Meidän joukkue voitti kaksi kertaa toisen joukkueen, bileet pystyyn jeejeejee. Noei, kivaa oli ja se oli tärkeintä!

Oonan ja Elmerin kanssa lähdettiin sitten paluumatkalle bussilla ja Elmeri yritti syödä mut, ollen puoliksi Oonan sylissä ja puoliksi mun sylissä. Iik! Ens sunnuntaina sitten uudestaan treenit, mulla on kauhea agi-into! Sitä ennen ois keskiviikkona ojangossa agilityn joukkue-epikset, jonne mennään minä, Elmeri, Remu, Tao ja Mira Repen kanssa (varakoirakkoina).

Agility Ojangossa

Helmi ihan peruselementissään. Anni, Helmi ja edessä pikkunen pieni Nellipalleroinen.

Eli tiistaina käytiin agittelemassa Ojangossa with Elina & Anni+Nelli. Oli kiva saada vaihteluksi jotain erilaista seuraakin sinne Miran ja Repen sijaan.

Matkat ojankoon menivät hyvin, bussimatkalla Helmi alkoi olla vähän kärsimätön, mutta ulos päästessä ihan huomasi kuinka energiaa virtasi. Käveltiin pellon poikki kuntopoluille, joilta käveltiinkiin pikaisesti vain metsäpolulle, jota pitkin käveltiin kenttien luokse.

Tehtiin sitten sellaista vähän sovellettua rataa, joka oli kyllä kiva mennä. Aikaahan siinä meni kun se piti rakentaa, mutta kivaa oli. Mulla oli ratapohja mukana, josta katseli mallia, mutta kun haluttiin kontakteja mukaan, niin piti soveltaa vähän enemmän jotta ne saatiin siihen. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä!
Yksi asia, mistä olin erittäin ylpeä, oli se, että Helmi pysyi paikallaan aina kun jätin sen lähtöön. Se ei ikinä pysy paikallaan treeneissä, mutta nyt se kuunteli pienintäkin käskyä ja oli niin upea! Olin kyllä ihan supertyytyväinen sen käytökseen, ei se olisi kyllä yhtään paremmin voinut mennä!!

Kotiin lähdön aikakin koitti joskus ja mentiin sitten 62 Jokiniemeen ja sieltä 70 kotiin. Koirat olivat ihan läkähtyneitä, varmasti Anni ja Nellikin nukkuneet yönsä hyvin Helmin lisäksi!


mun ja Helmin agiliitelyjä.


Nelli suorittaa puomia.

Anni hyppää renkaan läpi.


Nellistä paljastuikin putkihullu.


Oli se vaan niiin putkihullu ;-)

mätsäilyä

Käytiin sitten tänään mätsäilemässä Koneen kentällä Mukkiniemessä. Kun 8.45 lähdettiin kotoa, tuntui että kaikki lähtee menemään vähän huonommin..oltiin aikataulusta jäljessä, kun Miran piti käydäkin lataamassa bussikortti. Tultiin kuitenkin pysäkille 10 minuuttia ennen junan tuloa, joka oli täysi yllätys. Tosin se saattoi johtua siitä, että Miran äiti vei minut, Helmin, Miran ja Repen Koivukylän asemalle. Siinä kerkesi hyvin ladata sen bussikortinkin, nyt siihen oli tullut uutta infoa seteleiden laittamisesta niihin koneisiin..
Päästiin junalla Tikkurilaan, josta poimittiin Kina matkaan ja jatkettiin matkaa kohti Pasilan asemaa. Pasilassa kamalalla kiireellä rullaportaat ylös, ja koitettiin löytää ulospääsyä sieltä rakennuksesta...oli se kyllä aika kamalaa, kun oli 6min bussin menoon. Lopulta löydettiin ulos ja lähdettiin täysin väärään suuntaan juoksemaan bussipysäkille..hölkättiin sitten koirien kanssa toiseen suuntaan ja sielläpä 58B seisoi pysäkillä ja kello olikin sen 9.42, milloin meidän bussin piti mennä siitä. Kauhealla kiireellä juostiin siis bussiin, joka meni Itäkeskukseen päin. Senhän piti olla oikea bussi kerta meidän bussi meni 9.42...bussissa selvisi, että oltiin väärään suuntaan menevässä bussissa, ja heti seuraavalla pysäkillä jäätiinkin veke. Bussista nähtiin sitten, että hupsis tossa meneekin siihen toiseen suuntaan se 58B ja niitähän meni 30 minuutin välein, jollei tunninkin kun oli aamu.. Jo siinä vaiheessa tuntui, että tämä päivä alkoi menemään ihan väärään suuntaan....eikä se suunta ollut hyvä.
Jäätiin bussista pois, ja toiseen suuntaan menevä 58B oli juuttunut liikennevaloihin, tultiin Miran kanssa sitten siihen tulokseen, että koitetaan keretä siihen bussiin, kamalaa juoksua siis pysäkille päin. Bussi pääsi meidän tien ylityksen jälkeen valoista pois ja pysähtyi kuin pysähtyikin pysäkille. Kuski sitten hihkaisi meille Töölön tullin kohdalla, kun meidän piti jäädä pois.
Kun 58B sitten odotti liikennevaloissa, meni 4 numeron ratikka meidän silmien edestä..tuntui ettei se voinut enää olla totta. Kun se ratikka sitten jäi valoihin kiinni ja me päästiin bussista ulos, kamalaa juoksua bussin edestä ratikkapysäkille ja juuri kerettiin sitten siihen ratikkaan kyytiin! Siinä vaiheessa rupesi miettimään, että mikä hyvän tuurin aalto meidän ylle on iskenyt :"D
Ratikassa olikin tuttuja, Leia-portugeesi omistajineen ja Onni-kotikissan omistaja. Siitäpä saatiin sitten matkaseuraa Koneen kentälle, jonne tuskin oltaisiinkaan löydetty perille ilman heitä...kiitos suuri siis!

Mätsäripaikalle saapuessa paikalla oli Noora&Aake + pari muuta henkilöä, pääjärkkäri puuttui kokonaan paikalta - oli nukkunut pommiin..ei mennyt kauaakaan, kun porukkaa alkoikin tulvimaan paikalle ja saatiin homma luistamaan. Möllitokon aloituksen kanssa oli jotain ongelmia, mutta sekin lähti siitä sitten toimimaan.
Kun me lopulta päästiin sitten ikuisuus sen jälkeen ensin Kinan kanssa kehään, saatiin sininen nauha. Meidän parina oli Dina-pinseri ja Linda. Kina oli vallan riemuissaan kun piti juosta ja laukkaamaan se meinasi yltyä enemmänkin, mutta sain sen välillä ravaamaan nätistikin. Seisominen meni kyllä hyvin, ei voinut olla kuin tyytyväinen. Oli se tosi hyvä suoritus siihen nähden, ettei me paljoa olla treenailtu.
Helmin kanssa kehään mennessä saatiin myös sininen nauha, siinä oltiin cockerspanielia vastaan. Helmi meni tosi nätisti ja tuomarikin selkeesti tykkäsi Helmistä, sen kamalassa kunnossa olevasta turkista huolimatta.
Kun isojen sinisten nauhakehä sitten alkoi, ei tullut meille sijoitusta siinä kehässä. Kina säikkyi kyllä kamalasti, kun meidän takana oli räyhäävä saksanpaimenkoira. Korvat luimussa neiti juoksi ravatessa, ja pyöri ja hyöri kun koitti nähdä taakseen mitä se hurtta hommasi. Seisottaessakin meinasi pyöriä, kun saksanpaimenkoira silloinkin rähisi. Mutta hyvin se silti meni. Vaikka tuomari ei tykännyt, itse olin kyllä tosi tyytyväinen!
Kun tuli pienten sinisten nauhakehä, tuomari otti meidät Helmin kanssa ensimmäisinä jatkoon. Helmi meni kyllä yllättävän nätisti kehässä. Juoksuttaessa meidät siirrettiin ensimmäisiksi, ja lopulta oltiinkin sinisten ykkösiä. Tyytyväinen ei voinut muuta kuin olla. BIS-kehässä ei tullut sijoitusta.

Oli kyllä tosi mahtava päivä, erityinen kiitos Miralle ja Repelle, sekä Onni-kotikissan omistajalle, josta oli suuri apu. :--) Ja tietenkin Sannille, kun luovutti Kinan mulle edes mukaan tonne!

Vielä mätsärin jälkeen otettiin Kina meille, Tupe ei sille rähissyt, paitsi kun häkissä ollessa päästettiin Kina haistelemaan sitä. Muuten Kina vietti aikansa mun huoneessa, joten ei ne tekemisissäkään olleet.
Kun Matti tuli tekemään uteliaana tuttavuutta Kinaa kohtaan, Kinahan kipitti sitä karkuun..olihan se nyt aika mahtava ja iso pelottava Matti-katti!

pyöräilyä

Tänään käytiin sitten Miran ja Repen kanssa kokeilemassa pyöräilyä, pyöräiltiin sellainen n. 7km lenkki, sai koira ainakin liikuntaa!
Pyöräiltiin täältä meiltä Jokiniemen koululle, jossa sitten otettiin tokoa ja pidettiin kivaa koirien kanssa ja sen jälkeen takaisin. Mira ajoi mun pyörällä osan takaisin tulomatkasta meille päin ja me Helmin kanssa hölkättiin perässä, Helmi kun ei kauheesti enää pyörästä tykännyt sen jälkeen kun se meinas vetää mut ojaan ja mun piti vetäistä se pois ettei kaaduttu sinne ja hupsis koira osui pyörään. Ei se sitten lopulta sitä enää pelännyt, onneksi.

Kuvia tulee, kun minä laiskamato jaksan lisätä ne koneelle!
Kivaa oli, kiitti Mira ja Repe! :) Huomenna sitten uudestaan Jokiniemeen ton hurtan kanssa, tällä kertaa moikkaamaan Kisua.

Agilitymöllit ojangossa 15.04

Käytiin ojangossa sitten agimölleissä, tavoitteet eivät olleet korkealla, koska en uskonut että niistä voisi sitten jotain tullakin.
Huomasin heti Ojangossa, että Helmillä on energiaa vaikka millä mitalla ja että se varmasti juoksee radalla. Radalle mentäessä jännitti siis ihan hirveästi, kun tolla koiralla sitä energiaa oli niin paljon ja olihan noi sentään kevään ekat möllit!
Alussa tuli pientä säätöä, kun koira ei pysynyt lähdössä.. siinäpä sitten suora lähtö, sähellettiin heti kolmannella esteellä, muttei kieltoa tai mitään kuitenkaan!
Radan lopussa koin älynväläyksen, ratahan oli ollut nollarata, vauhtiakin oli normaalia enemmän! Kun tulokset sitten tulivat, oltiin 8:nella sijalla, jos yhtä ulkopuolista ei laskettu mukaan! Vau!
Sieltä tuli sitten toka nolla mölleistä, vielä kun yks saataisiin, niin sitten koitetaan päästä agirotuun gööttijoukkueeseen.

Kiitti ihan superisti Jennalle ja Otolle seuranpidosta, kivaa oli (: Sannillekin kiitos suuri kun jaksoi videoida meidän radan mun kameralle.

Näyttelytreeneissä

Eilen meillä oli tosiaan ensimmäiset tokotreenit ojangossa. Otettiin ensimmäisellä kerralla luoksepäästävyys, perusasennon harjoittelua, sekä seuraamisharjoittelua. Meidän osalta meni ainakin niin hyvin kun toivoa saattaa, tosin enemmän olisi toivonut luoksepäästävyyteen sitä "virallisuutta". Tossa kun koira sai olla miten lystää ja porukka kiersi kehässä kouluttajan luokse. Olisi kiva päästä treenailemaan sitä ihan kokeessa olevaa luoksepäästävyyttä.
Kurssin jälkeen mentiin agittelemaan ja odottelemaan Jeminaa ja Jasua, niiden treenit alkoivat puoli seitsemältä. Me sitten vähän agiteltiin niitä odotellen, ja kun Jemina, Alkku, Jasu ja Jippo saapuivat sitten paikalle, niillä meni hetki että löysivät muun treeniporukan. Sen jälkeen mentiin Helmin kanssa taas agittelemaan, tällä kertaa lelupalkalla. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta pötkylästä, meni lelupalkalla ihan superhyvin, mitä nyt kepit meni persiilleen, kun ei malttanut keskittyä kun yritti saada motivointipatukasta kiinni.
Kun kyllästyttiin agilityyn, mentiin odottelemaan Jeminan ja Alkun tokotreenien loppumista. Siinä kun katseli, niin iski vähän paniikki - toivottavasti ei jouduttaisi KKH:lle arkitokoryhmään, se vois olla liian helppoa, vaikka ohitustilanteisiin tarvitsisikin treeniä.
Kun Jeminan ja Alkun agitreenit vihdoin loppuivat, me oltiin keretty ottaa tokoa siinä viereisellä kentällä, sekä käydä palvelus-/pelastuskentillä kokeilemassa mm. tikapuita, erilaista keinua, jotain tuolia sekä sellaista rämisevää putkea. Ja koira suoritti kaiken hienosti! Opetin sille sitten niiden ihme tikapuiden menemisen käskyllä "Varo, varo!", kun aluksi hoin sanaa varo jatkuvasti, ettei koira putoaisi. Niinpä siitä sitten muodostui se käskysana sille esteelle.
Päästiin sitten puoli yhdeksän bussiin, kotona oltiin vähän ennen yhdeksää.
Kivaa oli, pakko myöntää! Kiitti erityisesti Jeminalle, mutta myös Alkullekin seuranpidosta!


Tänään koulun jälkeen me lähdettiin äitin ja koirien kanssa ojankoon. Tarkoituksena oli kokeilla Tupen kanssa agilityä, muttei suinkaan unohtaa Helmiä aivan kokonaan.
Ensimmäisenä Tupe pääsi kokeilemaan puomia äidin kanssa, joka meni ihan hyvin, vauhtia vaan sai olla aikalailla, ettei koira hypännyt alas.


Sen jälkeen kun mä sitten aloin agittelemaan Tupen kanssa, se ei malttanut häsellykseltään paljoa keskittyä. Putkea saatiin vahvistettua, hypyt olivat vähän siinä ja siinä, putken käskysana on vahva, mutta hyppyesteiden epävarma.


Puomi, aa, hypyt ja putki menivät kuitenkin pienen radan mukana aivan hyvin ja koira oli kyllä aivan mahtava, ottaen huomioon että kokeiltiin agilityä toista kertaa. Olis kyllä aivan mahtavaa ruveta sitä enemmänkin harrastamaan ton jätin kanssa! Sitä ei vaan voi laskea irti minnekään missä on muita koiria..vaikeuttaa asiaa huomattavasti.
Lopuksi me sitten vielä Helmin kanssa kokeiltiin agilityä, mentiin rata, taas patukkaa käyttäen. Ja meni kyllä niin hyvin kun toivoa saattaa! Kepit olisi voineet paremmin mennä, pitää niitä vielä hioa. Se ei vaan malta keskittyä kun mulla on patukka mukana..


Illemmalla lähdettiin sitten näyttelytreeneihin Helmin kanssa. Aluksi oli tarkoitus treffata Noora ja Apri elielinaukiolla, ja sieltä kävellä näiden kanssa Finlandiakentälle, jonne en osannut kävellä. Ensi kerralla kyllä osaan!

Kinakin oli saapunut jo Sannin kanssa paikalle, munhan oli tarkoitus treenata Kinankin kanssa kehäkäyttäytymistä, kun otan sen sitten toukokuussa mätsäriin mukaan. Kina meni tosi hyvin, ottaen huomioon että me ekaa kertaa treenattiin ja vielä häiriön alla! Molemmat koirat oli tosi hyvin muiden räpellettävinä ja liikkeetkin meni jotenkuten. Kina ei malttanut kauheasti keskittyä, sillä oli melkeinpä koko ajan kamala kiire Sannin luokse, eikä juoksutuksesta meinannut tulla mitään. Seisotuksessakaan se ei tykännyt kamalasti kun koskin sen jalkoihin, mutta hyvin se kuitenkin meni. Porukka sanoi, että sillehän voi opettaa ihan vapaan seisomisen.

Helmin kanssa en treenaillut kuin kaksi kertaa, se kun ei erityisemmin treeniä tarvitse. Vähän sai kuitenkin sekin jotain tekemistä!
Päivän päätteeksi mentiin sitten Linnun ja Valtsun kanssa samalla junalla kotiin, koira kulki junamatkan sylissä leväten, varmaa on että ens yö nukutaan kunnolla!

Kiitos tosi paljon kivasta päivästä meiän näyttelytreeniporukalle, erityisesti Nooralle ja Aprille kun viitsivät opastaa meidät edes koko paikalle!

Remun täytteinen päivä

Kina tuli eilen meille hoitoon ja sen agireenit jäivät sitten väliin kun iskä ei kipeenä jaksanut illalla lähteä. Kina lähti sitten tänään aamulla mun ja Helmin mukaan meiän reeneihin. Reenejen jälkeen oli sitten tarkoituksena lähteä Sannin ja Remun kanssa koirapuistoon, antaa koirien vähän purkaa sitä ylimääräistä energiaa.

Oli kivat reenit, tehtiin niitä esteitä mitä ei paljoa talvikauden aikana ollut otettu sekä kokeiltiin ensimmäistä kertaa okseria, joka menikin hyvin (toisin miten oli pelätty..)!
Sanni ei kauheesti tykännyt kun olin Kinan ottanut mukaan meiän reeneihin, Kina oli muka liian hyvä, mut kyllä se tosiaan aika mahtava onkin radalle päästessään. Kina esitti radalla ettei ole koskaan kuullutkaan komentoa "pinta", mikä pitäisi toteuttaa puomin kontakteilla..kyllä mä sain sitten sen lopulta niille stopattua. Seuraava ongelmakohta olikin keinu, joka saatiin kuitenkin hyvin suoritettua :) Kyllä se vaan aika mahtavasti meni sen radan!
Reenien lopuksi otettiin ryhmän koirakoilta suoritusajat, kuinka nopeasti puomi suoritettiin. Sen pitäisi olla paljon nopeampi sitten puolen vuoden päästä. Helmin puomin suoritusajaksi tuli 3.56 sekuntia, toisella kerralla 3.97 mutta se johtui siitä kun mä hidastin pysäyttääkseni sen kontaktille. Kyllä se nopeemmin meni sitten kun ei aikaa otettu, vaan kokeiltiin vaan miten sen saa menemään nopeasti. Ei saisi ollenkaan pysäyttää kontakteille, tai mä hidastaa vauhtia, kun sitten se rupee heti tökkimään.

Heti treenien jälkeen treffattiin Linda ja Dina, joille lahjoitin mätsärimainoksia petsiemätsäristä, kun Linda ei itse niitä pystynyt tulostamaan. Sen jälkeen matka jatkuikin isän vanhempien kyydillä kohti simonkylää/ hiekkaharjua jossa tavattiin Sanni ja Remu, joiden kanssa lähdettiinkin sitten puistoilemaan.
Puistossa Kina hokasi heti kamalan vesilätäkön, minne sen jalat upposivat miltei kokonaan. Fiuum koira olikin jo siellä, hupsis, bussillako meidän piti mennä kotiin?
Yhdessä Remun kanssa Kina sitten nouteli palloa puistosta ja juoksentelivat siellä, Helmi nyt teki mitä göötin kuuluu tehdä - haukkui ja kerjäsi ruokaa. Mitäpä muutakaan.
Riehuttamisen jälkeen mentiin bussilla kotiin eikä mennyt kauaakaan, kun Kina tultiin hakemaan kotiin. Helmi oli aivan onnessaan, kun Kina häipyi, sai vähän omaa rauhaa.

Saatiin sitten Sannin kanssa neronleimaus ja päätettiin lähteä puoli seitsemältä käyttämään koiria. Lopulta lenkki lykkääntyikin seitsemään, jolloin nähtiin hiekkaharjun koulun lähellä. Melkein myöhästyttiin bussista jolla sinne piti mennä, sai juosta että kerettiin..miten mä aina onnistunkaan tässä?? Sieltäpä lähdettiin sitten kävelemään Koivukylän koira-aitaukselle päin jutellen niitä näitä. On se kyllä ihan eri asia kävellä yhdessä jonkun kanssa, kuin yksin! Käytiin koira-aitauksella pyörähtämässä ja kahdeksalta lähdettiin sitten kävelemään takaisin päin.
Meidän bussi lähti paloasemalta n. 20.50 ja kotona oltiin vähän yhdeksän jälkeen. Koira oli ihan naatti kävelemisen jälkeen, kotona painui heti juomaan ja nukkumaan. Ainakin luulisi nukkuvan yön hyvin!

Sannin kanssa vähän suunniteltiin, että huomenna lähettäisiin illalla taas uusiksi lenkille! :)
Kiitos kivasta päivästä, kuvia tulee kun jaksan siirtää koneelle :)

se kantoi keppiä!!

Jo aamulenkillä olin seota, heitin Helmille keppiä ja se jäi tavanomaisesti jyrsimään sitä sinne minne olin heittänyt sen ja sain itse hakea sen jos halusin heittää uudelleen sen sille koiralle. Kun rupesin sitten kehumaan Helmiä siitä kun se piti keppiä suussa, kaivoi sitä lumihangesta, se rupesikin iankaikkisen jyrsimisen sijaan kantamaan sitä suussaan! Koko ajan kehuin sitä kun se kantoi sitä keppiä ja koira ihan onnessaan kantoi sitä suussaan. Se ei ole varmaan koko pienen ikänsä aikana kantanut keppiä suussaan, kepithän on syötävää! Jos neiti meinasi pudottaa kepin pois, tarvitsi vain vähän aikaa repiä sitä sen kanssa ja pian se olikin taas tosi kiva!
Päivällä ulkoillessa Helmille ei tarvinnut sanoa kuin ota keppi mukaan, niin se jo säntäsi ja otti sen tutun kepin mukaan, mikä oltiin jätetty rapunoven viereen. Ja näin sitä kannettiin taas koko lenkki läpi, kehujen kanssa. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta öttiäisestä!! Nyt Helmi ei antanut kuitenkaan enää minun heittää keppiä, vaan heti alkoi kauhea ärinä ja hampaat puristuivat tiukasti kepin ympärille.. Sen sijaan että oisin heittänyt sitä, revin sitä sitten sen kanssa. Lenkin päätteeksi sanoi vain irti, niin koira jo päästi kuitenkin kepistä irti, kai se tiesi ettei siinä vaiheessa saanut pitää sitä enää suussaan, kun sisälle mennään.

Päivälenkillä käytiin myös uimassa..mamma halusi mennä kuvaamaan jokea mikä virtasi taas kivasti ja hyppäsi suoraan lumen peittämään ojaan - ojassahan oli sitten tietenkin 10cm lumikerroksen alla vettä..hupsis! Kävin sitten kuvailemassa jokea ja Helmi ihan paniikissa oli ojan toisella puolella, mamman pikku kultamussukka ei päässyt sieltä toiselle puolelle, keppikin oli pakko jättää matkan varrelle kun iski kamala paniikki että nyt se mamma hylkää mut tänne. Helmi yritti uida toiselle puolelle ojaa, mutta sohjoa siinä taisi enimmäkseen olla ja näin ollen koira jäi jumiin ja äkkiä takaisin rantaan. Mä sitten lähdin kiertämään tiellä toiseen suuntaan, koska en halunnut mennä takaisin ojan kautta, kastua lisää..Helmi ihan paniikissa juoksi edes takaisin ojan vartta että iik nyt mut hylätään tänne, kuitenkin sitten kun neiti huomasi että hei mähän tulen tuolta toisesta suunnasta sitä kohti, niin äkkiä kauheella kiireellä hyppimään ja pomppimaan mua vasten.
Käytiin likan kanssa yhdessä hakemassa keppi takaisin, ettei se vaan unohtuisi ojan varrelle ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään kotiin päin. Helmi jäi jatkuvasti matkan varrella piehtaroimaan lumeen, se kun ei tykkää kamalasti olla märkä, kesällä sitä voi pyöriä nurmikolla mutta talvella ei..
Kotiin päästessä tiedossa oli koiran kuivausta ja sen jälkeen lähdinkin äitin luokse käyttämään Tupen ulkona!

Tupe oli ihan sekasin kun tulin äidin luokse ja se hyppi ja pomppi ympäriinsä kauheaa meteliä pitäen. Kun ulos päästiin niin kamalaa vetoa, kierrettiin kuitenkin tossa pikkumetässä niin, että se sai pissat ja kakat tehtyä, sen jälkeen mentiin sitten sisälle. Ehkä äiti käyttää sen sitten pidemmällä lenkillä tänään.
Sen jälkeen pakkasin tavarat äitillä huomista mätsäriä varten ja mulla oli kauhea propleema, kun en meinannut löytää kumpaakaan näyttelyhihnaa! Lopulta löysin molemmat, kumpikin lähtee huomenna mukaan, pitää testata kumpi onkaan sitten parempi käyttää. Uusi on ohuempi koko musta, vanha on musta hihna puolikuristavalla pannalla.. Itse tykkään ehkä ketjupannasta enemmän, mutta pitää kattoa miten sille uudella hihnalla menee, se on pidempikin! Mutta mihin me pitkää hihnaa tarvitaan...

En tajua mikä tolla koiralla on ollut nyt tällä viikolla, se on ihan sekasin ollut. Helmihän ei leiki, mutta se haasto muakin ulkona leikkimään ja juoksenteli keppi suussaan onnessaan. Se on koirakavereitaan haastanut leikkimään, eikä se oo räksyttänytkään niin paljoa. Helmi on varmaan kipeeks tulossa..
En tiedä pitäiskö alottaa sillä korvatippojen laitto uudelleen, kun sen korvat punoittaa ihan kamalasti ja se raapiikin niitä vielä. Oiskohan sillä vaan sitkeä korvatulehdus, mikä ei meinaa millään haluta lähteä. Kaks viikkoa tippoja laiteltiin, sitten korvat alko näyttämään paremmilta, ja nyt ne näyttäis taas olevan huonossa kunnossa. Jos vaikka maanantaina alottais taas pistelemään niitä ja laittelis niitä sen viikon loppuun saakka, josko sitten olis alkanut helpottamaan. Vai pitäisköhän siitä suoraan pitää vaan toinen kahden viikon kuuri..eläinlääkäri kyllä sanoi, että jos raapii vielä kahden viikon kuurin jälkeen, niin jatkaa sitä vaan heti perään toisen viikon, mutta nyt tässä kuitenkin olltu aikaa välissä..hmm.

Kuvia pistelen huomenna kun pääsen kotiin, nyt en viitsi alkaa tälle koneelle niitä siirtelemään, siirtelee sitten huomenna sille ulkoselle kovalevylle.
Huomenna sitten mätsäilemäänkin! :)

uimakoulua..

Lähdettiinpä sitten perjantaina Jeminan ja Jasun kanssa Ojankoon, niillä alkaa maanantaina tokotreenit siellä, joten lupasin lähteä Helmin kanssa näyttämään, miten sinne Ojankoon pääseekään.
Jemina nousi Itä-Hakkilan koululla 87 kyytiin, missä me jo oltiin, kun tultiin aikaisemmin kyytiin. 87 mentiin sitten Hakunilan keskustaan, sieltä lähdettiin sitten kävelemään kohti Ojankoa. Päätetin että me voitaisiin kokeilla, miten siitä pellon kautta pääsee sitten kulkemaan, ja keskellä peltoa ollessa kaduin sitä syvästi..kengät oli litimärät, kun ei jaksettu kiertää hiihtoladun mukana, vaan sai taiteilla lumihangessa. Lenkkarit jalassa. Silloin tuli sellanen olo, ettei muuten varmasti mennä samaa reittiä takaisin, vaan kierretään niitä kuntoratoja pitkin pois..
Jotta me päästiin ojankoon, meidän piti hypätä jonkun ojan yli, siinäpä ne kengät sitten kastuivat vähän lisää kun se oja oli aika leveä..jee! Selvittiin kuitenkin ojankoon, missä oli meidän lisäksi kaksi muuta koirakkoa, tunnistin jo kaukaa Nean ja Emman, eikä mennyt kauaa tajuta, että niiden seurassa olivat Riitta ja Fiilis. Helmi kävi vähän tervehtimässä Emmaa yhdessä Jasun kanssa, eikä sillä mennyt myöskään kauaa tunnistaa, että Emmahan se vaan on.
Otettiin Helmin kanssa vähän tokoestettä siihen alkuun, sen jälkeen kontaktiesteitä + rengasta. Taisi siinä keinun vieressä pöytäkin olla jota otettiin vähän. Sen jälkeen tekeminen vaihtui enimmäkseen tokoiluksi, otettiin paikallamakuuta, seuraamista ja perusasentoa. Ja hyvinhän toi meni, vaikka paikallamakuussa ei ois tahtonut pysyä paikallaan - olihan siinä nyt agilityesteitä vieressä, ja lähellä niitä ei voi pysyä paikallaan kun pitää kiiruhtaa agiliitelemään..huoh. Kyllä se kuitenkin jotenkin pysyi ja luoksetuloissa oli ainakin vauhtia! :) Tokoilujen jälkeen otettiin vähän keppejä, ja sellaista rataa missä oli pöytä, aa, kepit ja keinu :)
Jemina tekee Jasusta tokokoiran, Jasu meni kiltisti puomin ensimmäistä kertaa, ja vaikka Helmi oli säikäyttänyt sen pienen raasun putkesta ulos säntäämällä kun Jasu siinä edessä oli, suostui Jasu putkenkin menemään useampaan otteeseen! :)
Nean ja Riitan lähtiessä pois ojangosta, kipitettiin sille kentälle missä ne olivat olleet, kun sieltä löytyi 7 hyppyä + putki. Pientä rataa vedettiin sitten Helmin kanssa siinäkin, Jemina kokeili Jasunkin kanssa hyppyjä ja tulin siihen tulokseen, että se saa kyllä Jasusta akilitikoiran jos haluaa!
Takaisin kotiin päin lähdettäessä, Jemina opetti Helmiä uimaan - ojaa ylittäessä maa pettikin Jeminan alta, ja tämä putosi ojaan. Naurua kyllä siinä riitti.. Henna ei ole suostunut Helmin kanssa vesileikkejä vielä leikkimään, Jemina sitten päätti päästä ensimmäisenä Helmin suosioon..Hennan pitää ruveta kirimään, pian Helmi ei tykkää siitä enää ollenkaan! Se vasta kurjaa olisi jos mikä!
Käveltiin sitten pysäkille päin, Jemina litimärkänä ja mä naureskellen siinä vieressä. Koirat sai juoksennella vapaana. Jotta aikaa säästyi, päätettiin sittenkin mennä pellon poikki ja kengät taas täynnä lunta..plääh.
Kun oltiin ihan pysäkin vieressä, joku porukka juoksi pysäkille päin, pysäkille ne kuitenkin pysähtyivät ja sanoivat niin että mekin kuultiin, että 87 se vaan on. Siinä vaiheessa me pistettiin juoksuksi, bussin ei olisi vielä kuulunut edes tulla! Joku muukin meni siltä pysäkiltä 87, joten mekin kerettiin mukaan. Lopulta bussissa selkisi, että olin tainnut toisen kerran katsoa aikataulut väärin...mulle ei enää aikataulujen näyttöä kiitos.
Kerettiin kuitenkin bussiin, mä tosin en kerennyt vaihtaa kenkiä, mutta hyvä vaan, ei kahet kengät menneet märiksi vaan pelkästään toiset niistä.

Kiitti Jeminalle tosi paljon seurasta, oli päivä jota en unohda ikinä :"D Vielä kun sai sen sun uintireissun videolle, voi vaan naureskella ja katsoa sitä!

sitä sun tätä..

Tiistaina käytiin Miran ja Repen kanssa ojangossa vähän agittelemassa, vedettiin jonkinlaista rataa mikä päätettiin vasta sieltä. Tehtiin sitten melkeinpä sitä samaa, mitä me oltiin reeneissä vedetty kerran, putken paikka vain vaihdettiin.
Mira ja Repe tulivat Hakunilaan bussilla, minä kun olin siellä jo, kun olin Lakun käynyt lenkittämässä. Menin sitten bussipysäkille näitä vastaan ja Mira soitti että he olivat jääneetkin yhtä aikaisemmalla pysäkillä pois sieltä bussista..ei kun lähtö toiseen suuntaan näitä vastaan.
Ojankoon käveltiin kuntopolkuja pitkin, peltoa pitkin ei viitsitty mennä, kun pelättiin sen olevan aivan kamalassa kunnossa, takaisin päin kun lähdettiin, huomattiinkin että siinä menee hiihtoladut, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä kuntopolkuja pitkin takaisinkin, mutta tällä kertaa eri reittiä..tämä väärä reitti tuli sitten lopulta meidän kohtaloksi, mentiin aaaivan väärään suuntaan, mutta löydettiin kuitenkin lopulta fazerilalle, josta käveltiin 62 pysäkille, tarkoituksena mennä Tikkurilaan.
Bussipysäkille kävellessä nähtiin jo kaukaa, että menikö bussi vai eikö, joten 20m päässä bussipysäkiltä iski kamala kiire, koska me oltiin kävelty aivan varmasti väh. 5min sitä tietä mistä näki bussin tulevan, joten sen olisi pakko mennä hetkenä minä hyvänsä. Lopulta pistettiin juoksuksi, päästiin pysäkille, katsottiin milloin bussin pitäisi tulla, ja siinä olikin että se tulee juuri siihen kellon aikaan ja sieltä se sitten tulikin!
Tikkurilaan päästeesä käveltiin ent. karvaisten kavereille (nyk. 4pets tms), mutta se oli mennyt jo kiinni kuudelta ja kello läheni seitsemää. Kiireen vilkkaa käveltiin sitten toiselle eläinkaupalle joka meni seitsemältä kiinni. Katseltiin siellä hetki näyttelyhihnoja ja nameja, mutta sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään mukaan otettavaa, joten matka jatkui kohti toista eläinkauppaa joka meni myös seitsemältä kiinni. Minuuttia vaille seitsemän oltiin liikkeessä (tikkurilan akvaario ja lemmikki) ja myyjä oli niin kiva, että antoi meidän vielä käydä katselemassa nameja ja hihnoja. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtäkään näyttelyhihnaa, joten mukaan tarttui vain luun muotoisia nameja Helmille.
Sen jälkeen tallusteltiin Tikkurilan asemalle, eikä mennyt kauaakaan kun bussi sitten tuli sieltä ja päästiin kyytiin. Mira soitti itselleen kyydin meidän talolta kotiin, kun bussi ei mennyt niille asti, vaan siinä olisi ollut vielä kilometrin kävelymatka.
Kiva päivä oli, jalat siitä kipeiksi tulivat, mutta kiitti silti Miralle kun ylipuhui meidät lähtemään mukaan!

lenkkeilyä lenkkeilyä lenkkeilyä..

Aamulla kävelin koirien kanssa 20min kummulla, kun kukaan ei ollut maininnut mulle, että koirat oli käytetty tunti sitten..siinäpä vein ne sitten pihalle ja riehutin niitä vapaana juoksutellen. Kivaa oli ja se taisi ollakin kaikkein tärkeintä!



Päivällä pikkuveli käytti koirat koulun jälkeen, mutta 15 vaille neljä oltiinkin sitten Nean luona, lähdössä lenkille Sannin & Remun + Nean & Emman kanssa. Mulla oli Kina ja Helmi mukana, sai molempia riehutettua siinä samalla.

Kinalla ja Remulla oli jotain omaa kivaa, vetivät kamalaa rallia ympäri koirapuistoa jossa oltiin ja telmivät siellä. Hampaiden käyttöä ei rajoitettu.. Kivaa oli koirilla, Kinakin löysi vihdoinkin kaverin joka leikki sen kanssa! Helmi kun enimmäkseen oli vaan ärissyt ja murissut sille.

Helmi ja Emma tekivät koirapuistossa sitä göötin perustehtävää - merkkailu + haukkuminen. Räksyti räksyti räksyti pääsi hurttien suusta kooooko ajan, ei toi makkara osaa sitten yhtään pitää suutaan kiinni.
Tultiin sitten Nealta kotiin kahdella bussilla, kun iskä ei päässyt hakemaan. Molemmat koirat menivät bussissa tosi nätisti.

Puoli seitsemältä Mira soitti ja kysyi että missä me ollaan. Mulla meni hetki tajuta, että hupsis olin luvannut käydä sen kanssa kummulla kävelyttämässä koiria ja kauheella kiireellä pihalle ja alikululle! Mira odottelikin siellä vesisateessa jo mua ja koiria Repen kanssa. Mira oli tajunnut ottaa sateenvarjonkin, kun taas mä olin lähtenyt ilman pipoa ja hanskoja märkine kenkineni pihalle..
Repe ei kauheesti tykännyt Kinan leikkiin haastamisyrityksistä, vaan säpsähteli vähän kun Kina pomppi ja hyppi sen ympärillä. Repe rakastui Kinaan ihan kokonaan, kulki sen takapuolessa kiinni koooooko ajan. Ei välittänyt muusta maailmasta enää yhtään mitään sen jälkeen, kun oli löytänyt Helmin + Kinan takapuolet...maailman suurimmat ihmeet... Helmikin juoksenteli yhdessä Kinan kanssa kummulla, Repe käveli siellä enimmäkseen tyttöjen perässä. Pää ties missä aina..
Kotiin tullessa oltiin kuin kolme uitettua koiraa, kaikki ihan likomärkiä! Kylläpä se vesisade onkaan mukavaa..huoh. Mieluummin lunta parikymmentä senttiä kuin vettä ja loskaa maa täynnä!

ja siinä koko lenkkiporukka! :)

Vähän ennen kahdeksaa lähdettiin sitten Kinan agilitytreeneihin kokeilemaan, jännitti vähän että mitä siitä tulee, mutta hyvin ne menivät.
Meillä oli 'vähän' ongelmia löytää paikalle, mutta lopulta muita autoja seuraillessa löydettiin sinne ja ei kun koiraa kävelyttelemään alkulämpäksi. Vähän lumipallojakin iskä heitteli ja likka juoksenteli niiden perässä onnessaan.
Agilityssä oli tosi kiva rata, mikä oli toooosi kiva mennä Kinan kanssa. Sai siinä vähän juosta, mutta hyvin se silti meni. Aluksi piti vähän miettiä parin ensimmäisen kerran jälkeen, että miten suoritan puomi-hyppy-keppi - sarjan, mutta lopulta keksin siihenkin sitten ratkaisun ja saatiin sekin pätkä suoritettua! Kepeissä Kina vähän meinasi oikoa kerran, mutta yleisesti ottaen suoritti ne tosi hyvin. Ja koko radan muutenkin!

Agilitystä kotiin tullessa Helmi käymään ulkona pissalla ja sitten kotiin. Luulisi että koirat nukkuu nyt yön hyvin, kun on niin paljon kaikkea aktiviteettiä ollut tänään! Huomenna ois sitten Helmin agilityreenit, joihin nappaan sitten Kinankin mukaan.


Kaikki kuvat tässä merkinnässä c. Sanni Räsänen