103

Ja tällästä sit taas vaihteeksi..
Eilen oli vähän paniikkitilanne, aamulla kun lähdin kouluun koira oli ok, kun tulin 10.36 koulusta asuntolalle, Helmi käveli kolmella jalalla. Oliskohan ollut oikea takajalka jota piti vaan ylhäällä. Lähdin kuitenkin kauppaan, sovittiin äitin kanssa että soitan eläinlääkärille kun tullaan sieltä. Tulin kaupasta koira ontuu edelleen, soitto eläinlääkärille - Kiteen pieneläinlääkäri on sairaslomalla, pyysivät soittamaan Eläintohtori Kivuttomalle sillä siellä olis myös röntgenkuvausta varten laitteisto.
Soitto seuraavaksi Kivuttomaan, arvioitu hinta 100-150€ + aika kolmeksi. Soitin koululle ja kysyin kyytiä eläinlääkäriin, eivät suostu viemään kun on liian kaukana. Kiteen eläinlääkärille olisivat voineet viedä mut Reijola (Eläintohtori Kivuton) liian kaukana. Ei päästy sit eläinlääkäriin, kun enpä mä Kiteeltä ketään tunne ketä olis lähtenyt meitä sinne viemään. Neuvottelu äitin ja iskän kanssa, siispä apteekkiin hakemaan aspiriinia kun eivät eläinlääkärit tapaamatta kirjoita reseptiä ja Vantaalla Laaksokin just lomalla.
Lopulta annettiin Helmille aspiriinia ja saatiin koira piristymään ja kävelemään kaikilla jaloillaan. Illalla alkoi taas ontua, joten taas vähän aspiriinia ja pian koira kävelikin taas kaikilla jaloillaan.

Tänään aamulla taas aspiriinia, vaikkei koira ees ontunut. Tarkoitus pitää kivut poissa. Koira ei sit tänään ookkaan ontunut, hyvä näin. Huomenna aamulla vielä aspiriinia ja sit jätetään pois. Äiti soittaa kanssa maanantaina Laaksolle, josko hää vois kirjottaa reseptin, jos ei onnistu niin sitten soitto uudelleen Kiteelle kun pieneläinvastaavan olis pitänyt palata.

Ei olis tällästä paniikkia ollut, jos koira ei olis näyttänyt jo jonkin aikaa vinkkejä siitä että sen lannerankaan sattuu. Ei mielellään mene maahan eikä istu, jota teki jo silloin. Tilanne päästettiin kuitenkin liian pahaksi viimeksi ja nyt asiaan tarvitsee puuttua aiemmin. Kiteellä ei kuitenkaan ole osteopaatteja eikä Joensuussakaan, joten tiedä sitä minne tässä pitäis mennä. :/ Todennäkösesti se kipu heijastuu siitä lannerangasta sen jalkoihin tms. Kaikista järkyttävintä oli se, että eivät koululta vieneet eläinlääkäriin. Entä jos Helmin jalka olisi ollutkin poikki? Aarg. Menee vaan enemmän hermot itsellä tähän kouluun. Musta pitäis tulla eläintenhoitaja mut omaa eläintä ei voi auttaa?

Pentusuunnitelmista sen verran, että tänään saatiin kuvaa Nella-aussien mahasta ja oli kyllä kivan kokoinen. Nyt vaan toivotaan, että pian alkais tapahtua. Ens viikon lauantaista alkaen ovat tervetulleita pikkuisia maailmaan.

// edit. 1.30. Helmi ontuu vasenta etujalkaansa, ei mennyt sit kaikki taas niin kuin piti :(

102

Torstaina Helmin häntä alkoi olla ok. Piti lähes kokoajan sitä ylhäällä. En kokeillut aristaako, kun ajattelin että parempi antaa sen parantua rauhassa.
Käytiin myös Elinan ja Manta-cockerin kanssa lenkillä, Minni ei piipannut nähtyään Mantan vaan se oli ihan ok sille että sellanen kaveri lähti meidän mukaan! Helmillekin Manta oli ihan tuttu tyyppi, siispä toi koira osas käyttäytyä ihan kohtuu hyvin. Käytiin kävelemässä Koivukylän koira-aitauksen viereisellä pellolla, jossa uskalsin laskea Minninkin irti. Minni meni tosi hienosti, tuli aina luokse kutsuttaessa (Elinan kautta tosin) ja nautti kunnolla vapaana olosta. Helmi ja Manta ei kuiteen halunneet leikkiä sen kanssa, joten neiti sai tyytyä yksin juoksenteluun. Välillä likka kävi juoksemassa ojassa ja välillä se juos Mantan kautta Helmin luo edes takaisin (Manta käveli pitkällä edessä ja Helmi taas meidän takana).
Kamera oli mukana, mut ulkona oli jo niin pimeetä etten viittinyt sitä ees esiin kaivaa, kun tiesin ettei sillä oikeen kuvia siellä saisi.

Perjantaina meillä oli vuorossa Susannan ja Tuisku-seropin treffaaminen Helsingissä. Tultiin rautatieasemalle neljän aikaan, joten hälinää siellä oli riittämiin. Minnikin järjesti iloisen yllätyksen, kun ei stressannut yhtään hälinästä vaan olisi halunnut juosta ihmisten perässä siellä. Susannan ja Tuiskun saapuessa paikalle me lähdettiin kävelemään ilmeisesti jonnekin meren ympärillä olevalle hiekkatielle. Minni olis halunnut kokoajan haistella Tuiskua ja neiti yllätti myös tänään, sillä ei piipannut yhtään myöskään Tuiskun nähdessään! Lenkillä vastaan tuli jotain koiria, joista yhden nähdessään Minni alkoi piippaamaan, mut se voi johtua siitä että se oli niin innokas. Susanna ja minä oltiin vähän eksyksissä Helsingissä, mut käytiin katsomassa eduskuntataloa ja jotain oopperataloa ja finlandiataloa, oopperatalo näytti vaan meistä ihan uimahallilta....
Kun tultiin Helsingistä, niin mentiin suoraan juna-asemalta käymään mummolla ja ukilla. Helmi komensi kauheesti, että ois saanut ruokaa, mut siellä ei valitettavasti ollut perunankuoria, joten Hem jäi ilman niitä. Koirat oli tosi väsyneitä kun tultiin kotiin ja painuivatkin heti nukkumaan.

Lauantaina Helmi ja Minni kävi varkaissa. Kissat oli pudottaneet Helmin 3 kilon ruokasäkin lattiale ja yllättäen Minni ja Helmi olivat käyneet vähän maistelemassa ruokaa. 600-700g ruokaa oli kadonnut säkistä ja molemmat koirat olivat oikein pullukoita. Minnille oitis suolaa naamariin ja äiti saikin sen oksentamaan sillä ja sen jälkeen olikin soitto eläinlääkärille. Ei tarvinnut lähteä käymään siellä, vaan piti vain säännöstellä vedensaantia eikä ruokaa tietenkään annettu. Yhtä paskasirkusta oli sitten koko päivä ja koiria ei liiemmin liikutettu. Minni ei halunnut enää tulla kotiin kun tultiin takas sisälle, muisti että äiti oli siellä tunkenut sitä suolaa sen suuhun. Lopulta kuitenkin se tais tajuta, ettei me enää niin tehdä ja alko reipastua kunnolla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa takaisin Kiteelle lähtö. Käytiin äitin ja koirien kanssa aamupäivällä kävelemässä pellolla. Molemmat vaikutti jo voivan paremmin ja Minni kävi suorastaan kierroksilla. Pellolla ne molemmat söi ruohoa ja Minni juoksenteli yksinään siellä, Helmi taas kipitti välillä juomassa. Kun lähdettiin takaisin kotiin päin, huomattiin että Helmi on taas turvonnut hirveesti, syytettäkööt tästä sitä että se joi sitä vettä niin paljon. Tuntia ennen lähtöä, huomattiin Helmin oksennelleen hirveesti äitin makkariin ja siitä alkoikin siivoaminen. Oksennuksessa oli ruohoa ja jotain mustia/ruskeita kokkareita. Vielä 30min ennen lähtöä pikkuveljeni huusivat huoneestaan että siellä on oksennusta lattialla ja lisää siivoamista.. Pakkaamiset meinasivat jäädä kun sai juosta ympäri taloa millon siivoamassa oksennuksia ja millon putsaamassa kissan korvia (Tepon korvat piti putsata). Lopulta päästiin kuitenkin lähtemään.
Junassa ensimmäiset 1½ tuntia Helmi nukkui rauhassa, mutta sen jälkeen se alkoi käyttäytyä tosi levottomasti. Aloin laskea minuutteja junasta pois pääsemiseen, kun koira vaikutti ihan siltä että sillä on hätä - enkä olis kyllä ihmetellytkään jos olis ollut. Koitin saada sen vaan rauhottumaan aloilleen ja lopulta selvittiinkin Kiteelle asti ilman että koira teki junaan tarpeitaan. Kiteellä olikin niin kylmä, että omistajan teki ainakin mieli siirtyä pysyvästi toppatakkiin!

Tänään ei oo sit tapahtunut mitään erikoista. Koira on nyt jo normaalin oloinen, eikä vatsakaan muistuta jalkapalloa. Aamulla käytiin kävelemässä 45 minuutin lenkki, vaikka aluks oli tarkoitus kävellä vaan 10 minuutin pikkulenkki, kun omistajan mielestä ulkona oli kylmä.. Lopulta sit pakotin itseni lähtemään Helmin kanssa junaradan toiselle puolelle, missä sitä voi pitää irtikin. Hem oli ainakin tyytyväinen :)
Nyt illalla ne on Fannyn kanssa saaneet olla täällä vapaana ja Fanny on tehnyt sitä sen perus hyppimistä ja pomppimista Helmin yli ja muutenkin vaaninut sitä kaikkialla. Eipä se Helmiä haittaa, vaikka välillä se juokseekin täällä Fannyn perässä kun sillä on mennyt siihen hermot.

Pitää koittaa kuvapostausta saada taas tässä joku päivä aikaan. Tähän loppuun voisi kuitenkin vielä laittaa Linnea Skogbergin ottaman kuvan musta ja Minnistä junassa :) Ja sit tietty pari kuvaa vielä kun käytiin tossa 15.10 lauantaina viemässä Minni leikkimään kahden ihanan aussien kanssa.

Jade, Minni ja Hero

101

Eilen käytiin juoksuttamassa koiria ystävyyden puistossa. Minni ja Helmi sai molemmat juosta vapaana ja Minni varsinkin oli niiin onnellinen. Tupen ja Helmin kanssa ollaan joskus käyty kävelemäsä tuolla myös, mutta sillon oli niin pimeetä ettei erityisemmin uskallettu siellä kävellä kun siellä ei ole yhtään katulamppuja ja koko metsä oli ihan pimeänä.
Helmin häntä ei vieläkään ok, nyt ollut vesihäntä jo viikon. Selkeesti jo parempi, mut ei kuitenkaan kunnossa. Ei pidä häntää kauheasti ylhäällä ja silloinkin kun pitää niin ei kunnolla. Ehkä se tästä pikkuhiljaa lähtee paranemaan.

Tänään sitten ei oo tapahtunut mitään kummempia. Minnin kanssa ollaan treenattu maahan menoa ja tassun antamista. Maahan menossa on enemmän ongelmaa kuin tassun antamisessa, mut sitä ollaankin treenattu vasta tosi vähän. Tassun antamista ollaan treenattu pari päivää enemmän kuin maahan menoa ja sen Minni onkin tajunnut jo kohtuu hyvin! Kyllä se siitä lähtee! Oon miettinyt että vois perusasentoakin alkaa jo treenaamaan, vaikkei sillä mikään kiire kyllä olekaan. Onhan tässä aikaa vielä vaikka miten kauan.

Helmin häntä ei vieläkään ok, pitänyt vähemmän ylhäällä kuin eilen. Tänään ois kanssa Helmin pesupäivä, kaikki sanoo että toi koira haisee kamalalle mut mä en haista mitään..
Minnillä ja Helmillä myös kummallakin luiden syönnistä vatsa löysällä niin on saanut juosta ulkona niiden kanssa. Ehkä ne vatsat kohta taas rauhottuu, kun ollaan attapectineitä annettu Minnille jo eilen illalla (ja viime yönä 3.30 äiti tais antaa kanssa kun heräs ja vei neidin ulos) ja Helmille nyt tänään päivällä.
Neljä yötä niin ois aika matkata taas Kiteelle.

Enää 2-3 viikkoa, niin saadaan tietää syntykö mulle pientä aussienaperoa ! ♥ Minni on vähän tuhonnut mun pentukuumetta, mut silti jaksan innostua ajatuksesta että mulle muuttaa oma napero♥

100

Tänään oli sit trimmipäivä! Käytiin siis Elisan luona aamupäivällä 12 aikaan pennun toisessa trimmissä (eka kerta oli kasvattajalla). Minni pääs tutustumaan Ruusaan ja Feaan, jotka oli aluksi tosi pelottavia mut sit alkujännityksen jälkeen likka ei välittänyt niistä yhtään, hyvä vaan. Elisa sanoi että Minni on tosi siistissä kunnossa ja ettei sille välttämättä ois tarvinnut mitään tehdä. Nyt on kuiteen tassukarvoja leikelty sekä kaulaa ja korvia ajeltu. Minni on siis nyt oikeen hienona. Ennen Elisalle menoa äiti pesi Minnin aamulla ja mä sitten föönasin sen kuivaksi. Aluksi neiti huus ihan niin kuin sitä olis tapettu, mutta alistui sit kohtaloonsa kuolla nuorena..

Susa ja Eetu kävi meillä aamulla ennen trimmiä kylässä ja Eetu kuritti Minniä oikeen kunnolla meillä. Minni antoi kyllä aika reippaasti hammasta heti kun Eetun jutut meni överiksi, mutta toinen vaan innostui siitä enemmän! Eetukin oli kasvanut hirveesti siitä kun oltiin viimeksi nähty, ei ollu enää mikään Helmin kokonen pikkumies. Rauha asettui maahan, kun äiti lähti käymään Susan ja Eetun kanssa Murren murkinassa. Trimmistä tultaessa olivat Susa ja Eetu jo lähteneet kotiin päin.

Käytiin myös päivällä äitin, Helmin ja Minnin kanssa kirjastossa. Pääsi Helmikin vähän pidemmälle kuin tohon pienelle vartin .. metsäkävelylle. Minni innostui aina ulkona kun Helmi lähti laukkaamaan ja luuli että nyt vihdoinkin leikitään, mut Helmi vaan kylmästi ärähti aina kun Minni innoissaan tuli hyppelemään sen ympärillä. Ehkä ne vielä joku päivä leikkii keskenään, kun Helmi vaan tajuaa ettei Minnistä kasva sen kokoista kuin Tupe oli.. Minni jää kiltiksi pikkutytöksi :) Huomenna mennään varmaan käymään Elinan luona katsomassa Annia ja Nelliä, pitää katella.

Teppo on paljon pirteämpi nyt, kun sen korvapunkki on hoidettu! Varastaa taas ruokaa ja riehuu täällä muutenkin ihan kokoajan. Raapii ovia, änkee muovikasseihin ja nauttii elämästä Matin ja Epun kanssa. Nyt se varmaan alkaa syödäkin enemmän kun alkaa tajuamattaan kuluttaa niin paljon... Voiko toi kissa enää ton enempää syödä, kun se on aina ollut koko ajan syömässä? Epustakin on tullut kauheen ahne leikkauksen jälkeen ja sekin syö lähes saman verran kuin Teppo. Eläinlääkärillä käydessä Teppo painoi eniten (olikohan 5,7kg), Matti toiseksi eniten (vähän reilut 5kg) ja Eppu vähiten (jotain 4,6kg?). Eppu on kyllä tollanen pieni karvamöhkäle, kuinkakohan rimpula se ois ilman tota jättimäistä karvapeitettä?

Helmille ja Minnille laitetaan vielä korvapunkkitippoja, mutta kissat hoidettu lopullisesti toivottavasti :) Äitillä alkaa vähän mennä kyllä hermot riehuvaan Teppoon ja on miettinyt että mistäköhän saatais sille korvapunkki takaisin, nooh, ehkei mistään. Helmillä on vieläkin vesihäntä, ollut kohta viikon (huomenna tulee viikko täyteen). Hetkittäin pitää häntää ylhäällä, mutta ei koko aikaa vielä läheskään.

Minnillä on tyyny nimeltä Eppu :)

Minni ja Eetu riehuu koirapuistossa :)

Toista kertaa yritin seisottaa Minniä, nyt se oli niin väsynyt että meni vähän paremmin, vieläkin kuitenkin paljon harjoiteltavaa!

8v 9kk, vesihäntä

99

Ja Vantaalla ollaan :)
Tänään käytiin Minnin kanssa Hyvinkäällä katsomassa mätsärimeininkiä. Mentiin ensin bussilla Tikkurilaan, jossa odoteltiin vartti junaa. Junaa odotellessa pari lasta kävi silittämässä Minniä, jota lapset kauheesti pelottivat. Samalla junalla tulivat myös Dusty, Donna, Ruu, Tryffel ja Aidan omistajineen. Paljon koiria siis pikkulikalle nähtäväksi jo junamatkan ajaksi. Kamalasti muut koirat ensin jännitti ja toinen uikutti paljon, mut lopulta mätsäripaikalla tajusi, ettei sitä syödä.
Paljon koiria tuli nähtyä ja likka oli tosi reipas. Käytiin tervehtimässä yhtä toista cockeria mikä paikanpäällä pyöri, mutta tää oli liian jännittävä tyyppi Minnin mielestä, eikä uskallettu oikeen kunnolla tervehtiä. Vaikka muut koirat jännitti pikkuneitiä, niin se uskalsi kuitenkin reippaasti kulkea mun mukana siellä eikä säikkynyt läheskään niin paljoa kuin olin olettanut. Ens keväänä varmaan päästään sit itsekin osallistumaan mätsäriin, pitää vaan kattoa viikonloput niin että tuun vaan mätsäriviikonloppuina käymään täällä.

Lähdettiin mätsäripaikalta muita ennen pois, sillä mä aloin olla niin jäässä ja Minnikin täris välillä mun sylissä, joten ajattelin että parempi lähteä ennen kuin tuun itse kipeeksi. Kello kahen R-juna oli ihan täynnä ja sain pitää Minniä sylissä koko matkan Hyvinkäältä Tikkurilaan, toinen vaan nukkui sylissä ja ihmisiä kävi paijaamassa sitä vähän. Tikkurilasta mentiin bussilla kotiin ja Minni nukkui koko matkan ihan pitkällään mun sylissä ja teki pahaa jäädä junasta pois kun likka piti laskea maahan kävelemään :D

Huomenna olis sit trimmipäivä!

98

Ei täällä Kiteellä oikeen mitään tapahdu, mut silti koitan keksiä jotain kirjoiteltavaa. Saatte siis lukea tylsiä jorinoitani, koitan kuvapostauksen laittaa joku päivä. Kamerallahan niitä kuvia tosta Helmistä olis, mutta se on asia erikseen jaksaako niitä kuvia siirtää pois sieltä kameralta...

Helmi on nyt tällä kertaa telonut häntänsä johonkin tai heiluttanut sitä liikaa (:D) ja meillä sairastellaan vesihännän merkeissä. Kahden aikaan lähdin itse navetalle ja neljän aikaan takaisin palaillessa koira tuli vastaan häntä koipien välissä ja vaikka miten innostin ei se häntä noussut ylös. Äiti sitten totesi, että varmaan taas pitkästä aikaa vesihäntä Helmillä eikä auta muuta kuin odotella että se häntä ns. paranee. Pitää toivoa ettei mee kauaa, on nimittäin kurjaa katsella koiraa joka ei voi heiluttaa häntäänsä. Helmi on niiiin surullisen oloinen.
Nähtiin tänään taas luokkakaverin shelttilapsonen ja voi että kun se oli ihana♥ Pikkunen kun haukkui niin oli kyllä ihan sellanen shelttihaukku jo, Helmi vähän ensin oli karvat pystyssä mut kyllä se shelttiäinen sit taas hyväksyttiin kun tajuttiin että se onkin ihan kiva.

Korvapunkkitipat on nyt tauolla, mutta kohta on Helmi ja Minni hoidettu molemmat. Kissat on jo onneksi täysin hoidetut eläinlääkärillä. Viime eläinlääkärireissu (7.10) ei ollutkaan ihan niin helppo äidillä kuin sen oli oletettu olevan. Matin sisään katkesi nukutuspiikki ja sen kylki jouduttiin avata jotta se saatiin pois ja Tepon korvat olivat vieläkin niin kipeät että jouduttiin nukuttamaan. Eppu oli onneksi helppo pieni enkeli niin kuin aina ennenkin. Eläinlääkäri oli kehunut sitä tosi upeaksi. Mut niinhän se mun Eppuska onkin♥ En oo varma oonko jo kertonut, mutta Eppu on siis nyt myös leikattu.

Kolme yötä vielä niin suunnataan Vantaalle katsastamaan uusi perheenjäsen♥ Jännittää vähän mitä Helmi tykkää siitä, toivottavasti menee hyvin kuitenkin. Tässä kun mietin, niin Helmillä pitää toi häntä olla tollanen vielä perjantaina, niin sit se ei vaikuta sellaselta pomottajalta Minnin silmissä. Noei, toivottavasti toi paranis pian.

97

Päivät Kiteellä kuluu ja ensi viikon perjantaina suunnataan taas Vantaalle syysloman viettoon. Päästään tapaamaan meidän uusi perheenjäsen, pian neljä kuukautta vanha cockerspanieli Minni. Jännittää, että mitä Helmi tykkää, koira on varmaan niin onnellinen sit kun pääsee takaisin Kiteelle ja täällä ei oo pentua.. Mut jouluun on vähän aikaa ja sit meille toivottavasti muuttaa pienen suuri aussievauva. Nella oli käynyt ultrassa ja paljon on pentuja tulossa, ehkä meille sitten tulee sieltä sellainen pieni aussievauva.

Tässä yks päivä käytiin katselemassa lehmiä ja Helmi oli liian innokkaasti menossa aitaukseen. Nykäisin sitä vähän, että olis tullut pois laitumelta kun oli puoliksi siellä sisäpuolella ja kun koira lähti peruuttamaan sen niska osui sähkölankaan. Vinkaisu kuului ja koira alkoi madella edessä kuin pyytäen anteeksi. Oli kauheen varovainen sen jälkeen mua kohtaan, kun luuli että mä olin aiheuttanut sen sille. Ei sen jälkeen uskaltanut enää mennä katsomaan lehmiä ja pelkäsin että se vaikuttaa siihen että Helmi ei hevosiakaan uskalla tulla katsomaan. Näin ei onneksi ollut ja seuraavana päivänä toi viipotti innoissaan heppoja katsomaan. Lehmiä ei ollakaan käyty katsomassa, pitäis käydä katsomassa että jäikö sille nyt ikävä kuva sitten siitä. Tuli huomattua, että on toi oikeesti vaan pehmee koira kun se kauan sen sähkölankaan osumisen jälkeen varoi mua.
Mulla on navettatöitä ollut ja tiedän että toi koira niin rakastais olla siellä mukana. Ton paikan omistajien kelpiepentu Dante on ihan onnessaan aina tuolla navetalla ja siitä kehkeytyy vielä varmasti oiva paimenkoira tulevaisuudessa.

Minni ja kissat on käyneet loishäädössä (korvapunkki) eläinlääkärillä ja Minni on kanssa saanut rokotukset. Äiti on ollut pikkupentuun tosi tyytyväinen, vielä kun malttais uskoa että sen kanssa on käytettävä kaikki muiden koirien tapaamiset hyväksi. Pennulle on peti ostettu ja vielä pitäis toisenlainen ruokakippo ostaa, jottei pennelin korvat ui ruoassa ja vedessä. Ei malttais itse odottaa että pääsee pikkusen näkemään, tulee sit kunnon kuvapostaus kunhan pääsen kotiin :3 Alle tulee nyt pari äitin ottamaa kuvaa Minnistä ja mun Eppuskasta.

Minni ja Eppu (:
Kun Eppu nostaa tassua Minni hyppää ilmaan... :D