Marraskuun lopulla käytiin Toivon kanssa toisella lähiviikolla Iisalmessa. Se oli Toivon ensimmäinen kerta yksin jossain reissussa, erossa muusta laumasta. Oli pieni mies ihan ihmeissään. Sitä ahdisti yksinolot todella paljon, mutta sitten kun oltiin kahden niin nautti kyllä täysin siitä huomiosta minkä sai vain itse. Toivo on niin mammanpoika, että olisi aina lähdössä mun mukaan kaikkialle. Sydäntä särki jättää se yksinoloiksi ilman kaveria, mutta selvittiin! Danskun kanssa osaa ottaa yksinolot rauhassa, mutta aivan ypöyksin ei halua jäädä.
Dansku ei ole vieläkään tehnyt juoksua. Ootellaan, ootellaan.. Olisin toivonut sen alkavan meidän lähiviikon aikana, jotta saisin Danskun seuraavalle lähiviikolle mukaan. Koulun asuntolassa ei saa olla juoksuista narttua ja minua ahdistaa jo valmiiksi se, että se menee aloittamaan sen tietysti heti sinne saavuttaessa.. Haluaisin nimittäin saada Danskun seuraavalle lähijaksolle mukaan kouluun. Toivollakin olisi tiedossa matka tapaamaan ihania gööttityttöjä, mutta sen ajankohtaakin vielä odotellaan.
Käytiin Epun kanssa eläinlääkärissä viime viikolla. Ajattelin olla hyvä kissanomistaja. Tehdä sellaista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Poistatettiin hammaskiveä ja otettiin sokeriarvot pikatestillä. Ihan vaan varmuudenvaralta, kun ei oo verikokeita otettu pitkään aikaan. Eläinlääkäri ajatteli, että sokeritesti on ehkä se tärkein, niin muita ei otettukaan nyt. Sen seurauksena Eppu on nyt vähän erilaisella ruokavaliolla ja mennään kontrollikäynnille vielä tämän kuun aikana. Että voi omistajaa ahdistaa! Sokeriarvot olivat vähän koholla ja se voi johtua myös stressistä eläinlääkärissä. Diabetestä ei siis ole vielä diagnosoitu, mutta se ei olisi ihme vaikka sellainen löytyisikin. Eppu on muutenkin ollut "sokerivieroituksessa" ja olen yrittänyt saada sen irti ruoka- ja sokerikoukusta. Nyt sitten vielä enemmän.
Eläinlääkärin tarjoama erikoisruoka vaikutti hyvin huonolta, pussi löytyy kaapista silti. Lihaa, vähän raksuja ja märkäruokaa on Epun ruokasisältönä nyt. Luin, että diabeteskissalle hiilihydraatit olisi huonosta. Erikoisruoka olisi ollut ainoastaan niitä hiilihydraatteja... Ei sydän antanut periksi alkaa syöttää pelkästään sellaista, vaikka ruoka oli muka suunniteltukin oikein diabetestä sairastavalle kissalle. Liha on ollut pääasiassa. Raksuina on Specifin jotain dieettidiabetesruokaa sekä Brit Caren painonhallintaruokaa. Märkäruokaa Eppu saa aina aamulla puoli pussia, päivän ja illan mittaa vaihtelevasti lihaa tai pienen määrän nappuloita. Nappuloita laitan aina edellisenä iltana mittaan valmiiksi seuraavalle päivälle sopivan maksimiannoksen eikä Eppu ole yhtenäkään päivänä kyllä koko annosta saanut.
Jännittää ja ahdistaa kontrolliverikokeet jo ihan suunnattoman paljon! Pelottaa jos sieltä tulee joku diabetesdiagnoosi mukana kotiin. Ei Eppu ole oireillut mitenkään, joten sen puolesta yritän nyt elätellä toiveita siitä, että ei siellä mitään ole. Mutta onhan tuo katti iso ja lihava, että saa odottaa ihan mitä tahansa... Hammaskiven takia alunperin mentiin eläinlääkäriin ja tsadaa, eläinlääkäri sanoi että ei sitä edes paljoa ollut. No onneksi sitä rahanmenoa saa näiden kanssa aina muualtakin sitten.
maanantai 4. joulukuuta 2017
maanantai 13. marraskuuta 2017
Tartto KV 4.-5.11.
Kävimme marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Viron Tartossa koiranäyttelyssä. Mukana oli siis Toivo ja Martta. Gööttejä oli ilmoitettu lauantaille 5 ja sunnuntaille 6 kappaletta.
Matka oli järjestetty koiranäyttelymatka eikä meidän tarvinnut kuin olla sovituissa paikoissa sovittuihin aikoihin ja homma pelasi hyvin. Alkuun olin pelännyt, että bussimatka olisi yhtä sirkusta ja koiria haukkuisi siellä ja täällä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan levottomuutta alkoi tulla vasta pysähdyttäessä jonnekin ja alettaessa purkaa autoa matkustajista. Martta opetti näppärästi Toivon raapimaan häkkiä ja sehän mammanpojalle kävi oikein mainiosti - tiesipä tehneensä jotain päästäkseen perääni. Mitä ihmeellisempiä häkkilukkoviritelmiä saatiinkin tehdä, jotta koirat pysyi varmasti häkissään!
Lauantaina tuomarina oli virolainen Kalvo Kriisk, jonka nimi ei ennalta sanonut minulle yhtään mitään. Ei edes tiedetty, että ollaanko menossa nais- vai miestuomarille. Paikanpäällä tuomari selvisi miestuomariksi. Tältä tuomarilta molemmat koirat saivat erinomaisen, mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Toivo oli luokkansa toinen uros ja Martta ainoana avoimen narttuna ensimmäinen. Toivolle en olisi suonut lauantaina edes erinomaista. Se ei esiintynyt millään muotoa edukseen enkä saanut sen kanssa samanlaista fiilistä kehässä olemiseen kuin aina aiemmin. Meillä ei ollut niin hauskaa, kun siellä kehässä pitäisi olla.
Lauantaina näyttelypäivän jälkeen käveltiin koirien kanssa mukava lenkki näyttelypaikalta takaisin hotellille. Käytiin matkalla shoppaamassa vähän Tarton keskustassa. Kävelyä tuli ainakin se 7 kilometriä ja koirille uni maistui illalla hyvin. Uskallettiin jättää ne hotelliin siksi aikaa, kun käytiin syömässä muualla ja ihan hiljaista oli niin lähtiessä kuin palatessakin.
Sunnuntaina näyttelyssä oli tuomarina suomalainen Perttu Ståhlberg, joka on aikaisemmin antanut Martalle Suomessa erittäin hyvän. Samalla tuomarilla olen myös joskus käynyt Tiitin kanssa hakemassa erittäin hyvän. Ennestään oli tiedossa, että tuomari on hyvinkin tarkka ja arvostellut gööttejä myös erikoisnäyttelyssä. Toivo oli myös tällä tuomarilla VAL-ERI VAK2 ja Martta samoiten AVO-ERI AVK1. Martta oli kumpanakin päivänä parhaan laatumaininnan saanut narttu eikä parasta narttua valittu lainkaan. Kumpikaan näyttelyssä olleista nartuista ei ollut tuomareiden mielestä sertifikaatin arvoinen.
Sunnuntaina meillä oli myös piiitkä matka edessä takaisin Suomeen. Näyttelypaikalla oltiin aamulla vähän kahdeksan jälkeen ja isäni luokse Vantaalle saavuttiin kahden aikaan yöllä. Niin luulin, että olisi väsyneitä koiria seuraavana päivänä, mutta ei ollut ei.
Maanantaina meillä oli tiedossa kotimatka takaisin Ähtäriin. Matkaa tehtiin poiketen Riihikosken kautta, jossa Martta jäi kyydissä ja Dansku otettiin kyytiin. Danskulla on sopivasti ihana karvanlähtö päällä ja sen juoksuja odotetaan alkavaksi koska vaan. Mutta on kyllä ihanaa olla taas ihan oman lauman kesken kotona!
Matka oli järjestetty koiranäyttelymatka eikä meidän tarvinnut kuin olla sovituissa paikoissa sovittuihin aikoihin ja homma pelasi hyvin. Alkuun olin pelännyt, että bussimatka olisi yhtä sirkusta ja koiria haukkuisi siellä ja täällä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan levottomuutta alkoi tulla vasta pysähdyttäessä jonnekin ja alettaessa purkaa autoa matkustajista. Martta opetti näppärästi Toivon raapimaan häkkiä ja sehän mammanpojalle kävi oikein mainiosti - tiesipä tehneensä jotain päästäkseen perääni. Mitä ihmeellisempiä häkkilukkoviritelmiä saatiinkin tehdä, jotta koirat pysyi varmasti häkissään!
Lauantaina tuomarina oli virolainen Kalvo Kriisk, jonka nimi ei ennalta sanonut minulle yhtään mitään. Ei edes tiedetty, että ollaanko menossa nais- vai miestuomarille. Paikanpäällä tuomari selvisi miestuomariksi. Tältä tuomarilta molemmat koirat saivat erinomaisen, mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Toivo oli luokkansa toinen uros ja Martta ainoana avoimen narttuna ensimmäinen. Toivolle en olisi suonut lauantaina edes erinomaista. Se ei esiintynyt millään muotoa edukseen enkä saanut sen kanssa samanlaista fiilistä kehässä olemiseen kuin aina aiemmin. Meillä ei ollut niin hauskaa, kun siellä kehässä pitäisi olla.
Lauantaina näyttelypäivän jälkeen käveltiin koirien kanssa mukava lenkki näyttelypaikalta takaisin hotellille. Käytiin matkalla shoppaamassa vähän Tarton keskustassa. Kävelyä tuli ainakin se 7 kilometriä ja koirille uni maistui illalla hyvin. Uskallettiin jättää ne hotelliin siksi aikaa, kun käytiin syömässä muualla ja ihan hiljaista oli niin lähtiessä kuin palatessakin.
Sunnuntaina näyttelyssä oli tuomarina suomalainen Perttu Ståhlberg, joka on aikaisemmin antanut Martalle Suomessa erittäin hyvän. Samalla tuomarilla olen myös joskus käynyt Tiitin kanssa hakemassa erittäin hyvän. Ennestään oli tiedossa, että tuomari on hyvinkin tarkka ja arvostellut gööttejä myös erikoisnäyttelyssä. Toivo oli myös tällä tuomarilla VAL-ERI VAK2 ja Martta samoiten AVO-ERI AVK1. Martta oli kumpanakin päivänä parhaan laatumaininnan saanut narttu eikä parasta narttua valittu lainkaan. Kumpikaan näyttelyssä olleista nartuista ei ollut tuomareiden mielestä sertifikaatin arvoinen.
Sunnuntaina meillä oli myös piiitkä matka edessä takaisin Suomeen. Näyttelypaikalla oltiin aamulla vähän kahdeksan jälkeen ja isäni luokse Vantaalle saavuttiin kahden aikaan yöllä. Niin luulin, että olisi väsyneitä koiria seuraavana päivänä, mutta ei ollut ei.
Maanantaina meillä oli tiedossa kotimatka takaisin Ähtäriin. Matkaa tehtiin poiketen Riihikosken kautta, jossa Martta jäi kyydissä ja Dansku otettiin kyytiin. Danskulla on sopivasti ihana karvanlähtö päällä ja sen juoksuja odotetaan alkavaksi koska vaan. Mutta on kyllä ihanaa olla taas ihan oman lauman kesken kotona!
maanantai 23. lokakuuta 2017
Toivo hierojalla
Tänään käytiin Toivon kanssa pitkästä aikaa hierojalla. Tämä käynti oli Toivon toinen hierontakerta. Ensimmäisellä kerralla Toivon pohkeet olivat vähän tiukat, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Tästä syystä en pitänyt erityisemmin kiirettä seuraavan hierojakäynnin suhteen - etenkään kun mitään ihmeellistä ei ole meidän päivissä sattunut.
Toivon ristiselässä ja erityisesti kauttaaltaan vasemmalla puolella oli jumia. Toivon vasen jalka alkoi tärisemään hyvin herkästi ja kertoi, että jotain olisi nyt vialla. Hilsettä alkoi pukkaamaan suoriltaan koiran turkkiin, kun hieroja kävi koiran vasenta kylkeä läpi. Mahdottoman kipeä se tuskin oli, sillä tärinästä huolimatta silmät alkoi lipsua kiinni ja Toivoa nukutti ihana hieronta. Toivo malttoi suhteellisen hyvin olla hierottavana ja aikaa kuluikin tällä kertaa 45 minuuttia!
Varattiin suoriltaan uusi hierontakäynti joulukuun alkuun. Danskun kanssa käydään parin viikon päästä. Että musta on kivaa, kun nyt löytyy likeltä hieroja, jonka luona mukava käydä. Koirat nauttii, kun pääsee rentoutumaan. Työtä ja tuskaa tulee varmaan silti nyt aiheuttamaan seuraava päivä, kun pitää pitää nyt Martan hampaat irti Toivosta, jotta toinen pääsee rauhassa palautumaan hieronnasta ;)
Toivon ristiselässä ja erityisesti kauttaaltaan vasemmalla puolella oli jumia. Toivon vasen jalka alkoi tärisemään hyvin herkästi ja kertoi, että jotain olisi nyt vialla. Hilsettä alkoi pukkaamaan suoriltaan koiran turkkiin, kun hieroja kävi koiran vasenta kylkeä läpi. Mahdottoman kipeä se tuskin oli, sillä tärinästä huolimatta silmät alkoi lipsua kiinni ja Toivoa nukutti ihana hieronta. Toivo malttoi suhteellisen hyvin olla hierottavana ja aikaa kuluikin tällä kertaa 45 minuuttia!
Varattiin suoriltaan uusi hierontakäynti joulukuun alkuun. Danskun kanssa käydään parin viikon päästä. Että musta on kivaa, kun nyt löytyy likeltä hieroja, jonka luona mukava käydä. Koirat nauttii, kun pääsee rentoutumaan. Työtä ja tuskaa tulee varmaan silti nyt aiheuttamaan seuraava päivä, kun pitää pitää nyt Martan hampaat irti Toivosta, jotta toinen pääsee rauhassa palautumaan hieronnasta ;)
Martta ja Alma kävi kylässä
Martta ja Alma jäivät viikko sitten lauantaina meille pariksi päivää hoitoon. Kolmas koira omaan talouteen on mietityttänyt minua hyvinkin paljon. Neljää koiraa pihalla ulkoiluttaessani huomasin ajattelevani, että siinähän ne neljä koiraa menee missä kolmekin menisi.. Ihan yhtä vaikeaa/helppoa joka tapauksessa! Meidän talouteen ei silti ole tulossa nyt yhtäkkiä kahta koiraa lisää. Pennusta toki haaveilen, mutta sen aika on sitten kun on. Odotellaan sopivaa yhdistelmää ja sitä oikeaa pentua. Kolmas koira kuitenkin kolkuttaa mielessä..
Martta ja Alma sulautuivat porukkaan hyvin. Samaan tilaan en niitä jättänyt yksinolojen ajaksi omien koirieni kanssa. Alma sai Toivon viimeksi yllytettyä merkkailemaan, joten nyt Toivo pysyy Almasta hyvinkin kaukana. Sitten kun olin kotona, niin saivat tietysti leikkiä ja riehua keskenään, mutta yksinolot erillään. Toivo on vihdoin ollut pitkän aikaa merkkailematta sisälle yksinolojen aikana enkä sitä tapaa halua takaisinkaan. Ei ole helppoa kitkeä pois eikä lainkaan kivaa siivota niitä pissoja aina töistä tai kaupasta tullessa.
Keskiviikkona tehtiin sitten äidin kanssa vaihtarit niin, että Dansku lähti äidin ja Alman mukaan Martan jäädessä tänne meille. Meidän Viron näyttelyreissu on tiedossa siis jo ensi viikolla! Jänskää. Ihan itseä hirvittää olla erossa pölvästisaksalaisesta melkein kolme viikkoa. Ehkä selvitään juuri ja juuri ;) Danskulla on ainakin puuhaa riittänyt Alman kanssa ja ovat tulleet juttuun.
Viime viikonlopun Kristel oli meillä Jamesin ja Galaxyn kanssa. Toivo oli hyvin tarkka Epusta ja siitä, saako vieraat koirat tulla sohvalle tai minun rapsutettaviksi. Galaxy kelpasi leikkikaveriksi aina välistä sisälläkin. Eppu oli silti pyhä asia eikä Toivon kissaan saanut muut koirat koskea.
Perjantaina Omakoiraan oli päivittynyt minun kennelnimianomuksen tietoja. Rotuyhdistys on puoltanut hakemusta ja SKL hyväksyi toisen kennelnimiehdotuksen. Näillä tiedoilla kuvittelisin siis, että kennelnimianomus lähtee yhdellä nimellä eteenpäin FCI:lle. Jänskää! Ootellaan ootellaan, vielä pisin odotusaika edessä.
Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt vähän päivitellä blogia ajantasalle. Koirien sivut päivityksen alla parhaillaan! Katsotaan saisinko tätä elvytettyä vähän henkiin.
Martta ja Alma sulautuivat porukkaan hyvin. Samaan tilaan en niitä jättänyt yksinolojen ajaksi omien koirieni kanssa. Alma sai Toivon viimeksi yllytettyä merkkailemaan, joten nyt Toivo pysyy Almasta hyvinkin kaukana. Sitten kun olin kotona, niin saivat tietysti leikkiä ja riehua keskenään, mutta yksinolot erillään. Toivo on vihdoin ollut pitkän aikaa merkkailematta sisälle yksinolojen aikana enkä sitä tapaa halua takaisinkaan. Ei ole helppoa kitkeä pois eikä lainkaan kivaa siivota niitä pissoja aina töistä tai kaupasta tullessa.
Keskiviikkona tehtiin sitten äidin kanssa vaihtarit niin, että Dansku lähti äidin ja Alman mukaan Martan jäädessä tänne meille. Meidän Viron näyttelyreissu on tiedossa siis jo ensi viikolla! Jänskää. Ihan itseä hirvittää olla erossa pölvästisaksalaisesta melkein kolme viikkoa. Ehkä selvitään juuri ja juuri ;) Danskulla on ainakin puuhaa riittänyt Alman kanssa ja ovat tulleet juttuun.
Viime viikonlopun Kristel oli meillä Jamesin ja Galaxyn kanssa. Toivo oli hyvin tarkka Epusta ja siitä, saako vieraat koirat tulla sohvalle tai minun rapsutettaviksi. Galaxy kelpasi leikkikaveriksi aina välistä sisälläkin. Eppu oli silti pyhä asia eikä Toivon kissaan saanut muut koirat koskea.
Perjantaina Omakoiraan oli päivittynyt minun kennelnimianomuksen tietoja. Rotuyhdistys on puoltanut hakemusta ja SKL hyväksyi toisen kennelnimiehdotuksen. Näillä tiedoilla kuvittelisin siis, että kennelnimianomus lähtee yhdellä nimellä eteenpäin FCI:lle. Jänskää! Ootellaan ootellaan, vielä pisin odotusaika edessä.
Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt vähän päivitellä blogia ajantasalle. Koirien sivut päivityksen alla parhaillaan! Katsotaan saisinko tätä elvytettyä vähän henkiin.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Ähtärin petotestit
Viikonloppuna Ähtärin Haukut oli mukana järjestämässä petotestejä Ähtärissä. Minun ei pitänyt viedä koiria testattavaksi, kunnes perjantaina illalla minulla olikin yhtäkkiä lahjakortti petotestiin. Lauantaina pari puhelua ja molemmille koirille oli testipaikat varattuina. Toivolle konesudelle ja Danskulle taas konekarhulle.
Toivon testi alkoi jännittää minua paljon sinä hetkenä, kun tajusin että se varmaan luulee sutta koiraksi. Mietin päässäni jo pahimmat mahdolliset vaihtoehdot siitä, kuinka sen "kaikkien kaveri" -asenne romahtaa, kun se säikähtää epäilyttävää koiraa niin kovasti. Jätin Toivolle mielessäni kaksi vaihtoehtoa: joko se pakenee tai se yrittää leikkiä suden kanssa. No mitäpä luulette? Koirasta joka rakastaa kaikkea eikä näe elämässään mitään pahaa? No Toivo yritti tietysti saada sen oudon tyypin vähän relaamaan ja yritti että eikö se ny vähän ees leikkis sen kanssa. Piti turvaväliä - oli se kuitenkin vähän outo koira. Hymyilytti ja nauratti siinä liinaa pidellessä, kun olin edes miettinyt sen saavan jotain elinikäisiä traumoja siitä. Tuli itselle taas ihan järjettömän hyvä mieli siitä, kuinka kivaluonteinen koira mulla on kotona. Sen elämään ei vaan mahdu mitään pahaa.
Danskun testi alkoi sillä, että se nuoli ah niin ihanaa karhunkakkaa. Se ei Toivon tapaan meinannut ensin huomatakaan karhua, mutta tajutessaan hetken mietti että mikä tää tyyppi oikein on. Dansku pysyi vähintäänkin minun sivulla, mutta pääasiassa minun ja karhun välillä. Haukkui ja piti sopivaa välimatkaa karhuun. Danskuun uskaltaa nyt jatkossa vähän jopa luottaa siinä, että kertoo kyllä jos metsässä on joku meidän kanssa!
Erilaisten koirien testejä oli todella mielenkiintoista seurata. Koirat toimii petotestissä täysin viettiensä varassa ja siksi sitä reagointia voi olla joidenkin kohdalla vaikeakin arvioida ennakkoon. Tulevaisuudessa olisi kiva käyttää omia koiria eri pedoillakin testattavina, nyt ei rahatilanne antanut periksi siihen. Suosittelen tätä kyllä muillekin!
Vaikka testissä olikin käytössä täytetyt eläimet ja aidot hajut, niin koiran reaktio on yleensä sama kuin kohdatessaan aidon eläimen. Eikä koirilla käynyt mielessäkään kyseenalaistaa sitä, että siinä liikkuu nyt "vaan" täytetty eläin ja ettei se olisi oikea. Testaaja selitti, että nyt seuraavalla kerralla koira osaa varautua hajun saadessaan siihen, että sieltä tulee jotain ei niin mukavaa. Se käykin järkeen. Omistaja oppii myös tulkitsemaan kuinka oma koira käyttäytyy vaaran uhatessa.
Alle vielä minun koirien testilomakkeet!
Toivon testi alkoi jännittää minua paljon sinä hetkenä, kun tajusin että se varmaan luulee sutta koiraksi. Mietin päässäni jo pahimmat mahdolliset vaihtoehdot siitä, kuinka sen "kaikkien kaveri" -asenne romahtaa, kun se säikähtää epäilyttävää koiraa niin kovasti. Jätin Toivolle mielessäni kaksi vaihtoehtoa: joko se pakenee tai se yrittää leikkiä suden kanssa. No mitäpä luulette? Koirasta joka rakastaa kaikkea eikä näe elämässään mitään pahaa? No Toivo yritti tietysti saada sen oudon tyypin vähän relaamaan ja yritti että eikö se ny vähän ees leikkis sen kanssa. Piti turvaväliä - oli se kuitenkin vähän outo koira. Hymyilytti ja nauratti siinä liinaa pidellessä, kun olin edes miettinyt sen saavan jotain elinikäisiä traumoja siitä. Tuli itselle taas ihan järjettömän hyvä mieli siitä, kuinka kivaluonteinen koira mulla on kotona. Sen elämään ei vaan mahdu mitään pahaa.
Danskun testi alkoi sillä, että se nuoli ah niin ihanaa karhunkakkaa. Se ei Toivon tapaan meinannut ensin huomatakaan karhua, mutta tajutessaan hetken mietti että mikä tää tyyppi oikein on. Dansku pysyi vähintäänkin minun sivulla, mutta pääasiassa minun ja karhun välillä. Haukkui ja piti sopivaa välimatkaa karhuun. Danskuun uskaltaa nyt jatkossa vähän jopa luottaa siinä, että kertoo kyllä jos metsässä on joku meidän kanssa!
Erilaisten koirien testejä oli todella mielenkiintoista seurata. Koirat toimii petotestissä täysin viettiensä varassa ja siksi sitä reagointia voi olla joidenkin kohdalla vaikeakin arvioida ennakkoon. Tulevaisuudessa olisi kiva käyttää omia koiria eri pedoillakin testattavina, nyt ei rahatilanne antanut periksi siihen. Suosittelen tätä kyllä muillekin!
Vaikka testissä olikin käytössä täytetyt eläimet ja aidot hajut, niin koiran reaktio on yleensä sama kuin kohdatessaan aidon eläimen. Eikä koirilla käynyt mielessäkään kyseenalaistaa sitä, että siinä liikkuu nyt "vaan" täytetty eläin ja ettei se olisi oikea. Testaaja selitti, että nyt seuraavalla kerralla koira osaa varautua hajun saadessaan siihen, että sieltä tulee jotain ei niin mukavaa. Se käykin järkeen. Omistaja oppii myös tulkitsemaan kuinka oma koira käyttäytyy vaaran uhatessa.
Alle vielä minun koirien testilomakkeet!
torstai 5. lokakuuta 2017
Eläintenkouluttajan opinnot
Ollaan Danskun kanssa oltu sunnuntaista asti Iisalmessa. Lähdettiin tänne vailla tietoa siitä, missä edes on Iisalmi. Navigaattori kertoi, että sinne ajaa reilu kolme tuntia ja se on jossain Kuopion lähistöllä. Siihen jäi kaikki minun tieto. Oltiin sunnuntaina illalla perillä joskus yhdeksän ja kymmenen välillä. Minulla oli oikea hiippariolo pihalla etsiessäni oikeaa asuntolaa - ylipäätään oikeaa rakennusta. Epätoivo meinasi iskeä jo ajomatkalla moneen kertaan ja samoin siinä pihalla miettiessäni mistä löydän oikeaan paikkaan.
On just sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa oikeiden asioiden parissa. Vihdoin alan olla päässyt yli Kannuksen tuomasta koiranpakkotreeniahdistuksesta ja siitä on oikeasti 1,5 vuotta kun muutin Ähtäriin. Treenimotivaatiot on seilanneet ylä- ja alamäkiä oman jaksamisen ja fiiliksien mukaan. En aio asettaa itselleni suuria kilpailutavoitteita vaan ajattelin panostaa ihan arkipäiväisiin asioihin koirien kanssa. Treenataan tottiksia Danskun kanssa ihan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Pakkomielle kilpailemaan pääsemisestäkin katosi sen sileän tien, kun Suomen Palveluskoiraliitto ilmoitti 1.1.2018 voimaan tulevasta lisenssipakosta (täällä siitä tieto).
Toivon, että tämän koulun aikana kehityn itse kouluttajana ja saan uusia apuja itseäni varten. Toivottavasti tulen myös suorittamaan näytöt ajallaan ja valmistun ylipäätään eläintenkouluttajaksi. Jos nyt jotain on jäänyt mieleen, niin se ettei kaikki tule suorittamaan näyttöjä - ihan siksi että se vaan jää.
Tällä kouluviikolla on tullut ihan käsittämättömän paljon jo tietoa ja asiaa. Ollut todella mielenkiintoinen viikko täällä ja meitä on tosi hyvä porukka kasassa. Erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, jokaiselta voi saada jotain uutta itseäänkin varten ja erilaisia näkemyksiä asioihin. Meille on ihan huippu vuosi tulossa! Koiraihmisiä on paljon, mutta myös yksi erityisesti heppaihminen. Ainoa mikä ei itseä kauheasti sytytä, on tämä asuntolaelämä. Nyt sitä vasta ymmärtää, kuinka ihanaa on oikeasti asua omassa kodissa ja olla siellä itse (yksin) ja tehdä asiat just niinku tuntuu.
Tänään me opetettiin koirille Treat and Train -palkitsemisautomaattia. Meillä on tosi erilaisia koiria ja hyvin huomasi yksilöllisiä eroja jokaisen koiran kohdalla. Toinen koira oli sen käytössä synnynnäinen lahjakkuus ja toisella taas kesti vähän pidempään totutella laitteen toimintaan ymmärtääkseen että sieltä saa ruokaa ja että laitteen ääni kuuluu asiaan. Toinen pystyi heti heittäytymään puuhaan mukaan ja toinen oli tosikompi, eikä voinut ymmärtää että mitä tää tällainen treenaaminen on. Dansku ensin tepasteli luokassa kynsillään, kunnes vapautui ja jätti kynnet käyttämättä. Selkeästi hämmästeli vähän sitä konetta, mutta nopeasti ymmärsi että sieltä sitä safkaa saa. Silti siitä kyllä huomasi myös sen, ettei ruokapalkka ole sille se suosikki.
Mutta näin tiivistetysti meillä on siis ollut hauskaa! Danskulla on ollut totuttelemista siihen, että koiria näkyy siellä ja täällä, mutta hyvin se on alkanut siihen taas siedättyä eikä tarvii haukkua tai edes nostaa karvoja joka koiralle joka näkyy jossain. Tiistaina käytiin tapaamassa Tiiaa ja valkoisiapaimenkoiria Axea ja Ediä. Siinä huomasi sen, kuinka paljon Danskua ahdisti iholle tunkevat muut koirat. Dansku reppana haluaisi vaan elää omaa elämäänsä huomaamattomasti ilman liian tuttavallisia ystäviä. Tiia vei meidät myös kävelemään riippusillalle. Danskua jännitti ja niin kyllä jännitti omistajaakin. Pelkään itse hieman korkeita paikkoja ja hutera heiluva kapea silta ei ollut ihan miellyttävin kokemus. Selvittiin siitä kuitenkin molemmat (ihme ja kumma).
Tänään laitoin myös kennelnimianomuksen eteenpäin, jänskää. Saa nähdä hyväksytäänkö kumpaakaan vaihtoehtoa ylipäätään ensin Suomen kennelliitossa. Jos ei, niin sitten pitää miettiä vähän uudelleen. Molempiin vaihtoehtoihin on olemassa samankaltaisia kennelnimiä, joten voi olla että sieltä tulee kielteistä päätöstä takaisin. Mut katsellaan, ei oo kiire onneksi.
On just sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa oikeiden asioiden parissa. Vihdoin alan olla päässyt yli Kannuksen tuomasta koiranpakkotreeniahdistuksesta ja siitä on oikeasti 1,5 vuotta kun muutin Ähtäriin. Treenimotivaatiot on seilanneet ylä- ja alamäkiä oman jaksamisen ja fiiliksien mukaan. En aio asettaa itselleni suuria kilpailutavoitteita vaan ajattelin panostaa ihan arkipäiväisiin asioihin koirien kanssa. Treenataan tottiksia Danskun kanssa ihan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Pakkomielle kilpailemaan pääsemisestäkin katosi sen sileän tien, kun Suomen Palveluskoiraliitto ilmoitti 1.1.2018 voimaan tulevasta lisenssipakosta (täällä siitä tieto).
Toivon, että tämän koulun aikana kehityn itse kouluttajana ja saan uusia apuja itseäni varten. Toivottavasti tulen myös suorittamaan näytöt ajallaan ja valmistun ylipäätään eläintenkouluttajaksi. Jos nyt jotain on jäänyt mieleen, niin se ettei kaikki tule suorittamaan näyttöjä - ihan siksi että se vaan jää.
Tällä kouluviikolla on tullut ihan käsittämättömän paljon jo tietoa ja asiaa. Ollut todella mielenkiintoinen viikko täällä ja meitä on tosi hyvä porukka kasassa. Erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, jokaiselta voi saada jotain uutta itseäänkin varten ja erilaisia näkemyksiä asioihin. Meille on ihan huippu vuosi tulossa! Koiraihmisiä on paljon, mutta myös yksi erityisesti heppaihminen. Ainoa mikä ei itseä kauheasti sytytä, on tämä asuntolaelämä. Nyt sitä vasta ymmärtää, kuinka ihanaa on oikeasti asua omassa kodissa ja olla siellä itse (yksin) ja tehdä asiat just niinku tuntuu.
Tänään me opetettiin koirille Treat and Train -palkitsemisautomaattia. Meillä on tosi erilaisia koiria ja hyvin huomasi yksilöllisiä eroja jokaisen koiran kohdalla. Toinen koira oli sen käytössä synnynnäinen lahjakkuus ja toisella taas kesti vähän pidempään totutella laitteen toimintaan ymmärtääkseen että sieltä saa ruokaa ja että laitteen ääni kuuluu asiaan. Toinen pystyi heti heittäytymään puuhaan mukaan ja toinen oli tosikompi, eikä voinut ymmärtää että mitä tää tällainen treenaaminen on. Dansku ensin tepasteli luokassa kynsillään, kunnes vapautui ja jätti kynnet käyttämättä. Selkeästi hämmästeli vähän sitä konetta, mutta nopeasti ymmärsi että sieltä sitä safkaa saa. Silti siitä kyllä huomasi myös sen, ettei ruokapalkka ole sille se suosikki.
Mutta näin tiivistetysti meillä on siis ollut hauskaa! Danskulla on ollut totuttelemista siihen, että koiria näkyy siellä ja täällä, mutta hyvin se on alkanut siihen taas siedättyä eikä tarvii haukkua tai edes nostaa karvoja joka koiralle joka näkyy jossain. Tiistaina käytiin tapaamassa Tiiaa ja valkoisiapaimenkoiria Axea ja Ediä. Siinä huomasi sen, kuinka paljon Danskua ahdisti iholle tunkevat muut koirat. Dansku reppana haluaisi vaan elää omaa elämäänsä huomaamattomasti ilman liian tuttavallisia ystäviä. Tiia vei meidät myös kävelemään riippusillalle. Danskua jännitti ja niin kyllä jännitti omistajaakin. Pelkään itse hieman korkeita paikkoja ja hutera heiluva kapea silta ei ollut ihan miellyttävin kokemus. Selvittiin siitä kuitenkin molemmat (ihme ja kumma).
Tänään laitoin myös kennelnimianomuksen eteenpäin, jänskää. Saa nähdä hyväksytäänkö kumpaakaan vaihtoehtoa ylipäätään ensin Suomen kennelliitossa. Jos ei, niin sitten pitää miettiä vähän uudelleen. Molempiin vaihtoehtoihin on olemassa samankaltaisia kennelnimiä, joten voi olla että sieltä tulee kielteistä päätöstä takaisin. Mut katsellaan, ei oo kiire onneksi.
tiistai 26. syyskuuta 2017
Kasvattajan peruskurssi
Viime viikonloppuna osallistuin Keski-Suomen Kennelpiirin järjestämälle kasvattajan peruskurssille. Suomen kennelliitto edellyttää hyväksytyn kasvattajan peruskurssin jokaiselta kennelnimeä anovalta koirankasvattajalta. Nyt minulla on hyväksytysti suoritettu kurssi takana. Kurssikokeesta sain täydet pisteet. Etukäteen stressasin koetta ihan älyttömän paljon, mutta heti koetta suorittaessani ymmärsin kyllä sen olevan yksi läpihuutojuttu. Sen olisi kuvitellut menevän läpi jo ilman kasvattajakurssiakin, pelkällä kennellinjan pohjalla.
Toivottavasti tulevaisuudessa minunkin kotona tulee tuhisemaan pienen pieniä gööttipentuja. Narttu vaan puuttuu! Tämä asia toivottavasti on korjaantumassa seuraavan vuoden sisään, sillä odotan kovasti saavani itselleni Toivon narttupennun. Katsotaan kuinka asioissa ylipäätään käy - saadaanko sellaisia pikkutoivoja edes ensi keväänä aikaan lainkaan. Kennelnimeä minun olisi tarkoitus anoa tässä jossain vaiheessa - pitäisi ensin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen anottavista nimistä.
Tuntuu, että koko kulunut vuosi on mennyt ohi vain yhdessä hujauksessa. Syyskuu vaihtuu kohta lokakuulle ja vuosi lähestyy vaan loppuaan. Vielä en ole tehnyt päätöstä siitä, ilmoitanko Toivoa lainkaan messariin näyttelyyn. Mieli tekisi, mutta katsotaan nyt. Maksaa niin tuhottoman paljon, että mieli tekisi skipata kokonaan. Mutta sit kun itse olen kuitenkin menossa sinne, niin mitä suotta jättää koira ilmoittamatta? Nyt on myös alle kuukausi enää mun ja äidin koirien vaihtoon. Martta tulee tänne Viron näyttelyreissua varten ja Dansku lähtee viihdyttämään Almaa Pöytyälle. Hirvittää ajatuskin siitä, että pitää antaa Dansku pariksi viikoksi hoitoon. Mutta ehkä me kumpikin selvitään siitä ;) Luulen, että mulle rankempaa kuin tolle pienelle saksalaiselle.
Toivottavasti tulevaisuudessa minunkin kotona tulee tuhisemaan pienen pieniä gööttipentuja. Narttu vaan puuttuu! Tämä asia toivottavasti on korjaantumassa seuraavan vuoden sisään, sillä odotan kovasti saavani itselleni Toivon narttupennun. Katsotaan kuinka asioissa ylipäätään käy - saadaanko sellaisia pikkutoivoja edes ensi keväänä aikaan lainkaan. Kennelnimeä minun olisi tarkoitus anoa tässä jossain vaiheessa - pitäisi ensin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen anottavista nimistä.
maanantai 18. syyskuuta 2017
Vuosi
Pala nousee kurkkuun ja ahdistaa. Vuosi sitten oltiin Tiitin viimeisellä metsälenkillä. Tiiti riekkui kavereiden kanssa niin kuin aina ennenkin. Oli niin onnellinen pieni göötti. Siitä tulee nyt kuluneeksi vuosi, kun puristin Tiitiä sylissäni ja sanoin sille hyvää yötä ja kerroin kuinka mahdottoman rakas se minulle on. Oli kuin pahaa painajaista silloin klinikalla, kaikki vaan tapahtui ja tuntui etten edes kyennyt olemaan siinä tilanteessa läsnä. Henki ei kulkenut enkä tiennyt miten selviän siitä eteenpäin. Sydän särkyi sinä hetkenä, kun jouduin sanomaan etten halua Tiitin heräävän enää. En varmaan saanut edes sanotuksi kunnolla, kun sanat mureni yrittäessä. Teki niin paljon mieli vain sanoa, että joo kokeillaan niitä lääkkeitä. Ikävä on ihan mahdoton tällaisena hetkenä. Kun tekisi mieli ottaa se punainen töpöhäntä kainaloon ja rutistaa niin kovasti.
torstai 7. syyskuuta 2017
Koiranäyttely ja hierontaa
Käytiin pari viikkoa sitten Toivon kanssa Mäntyharjulla näyttelyssä. Gööttejä oli ilmoitettu näyttelyyn 2kpl. Paikanpäällä selvisi toisen koiran olevan myös uros, mutta sattumalta pentu! Eipä ollut käynyt aiemmin mielessäkään, että näyttelyssä voisi olla tosiaan myös pennut mukana. Näyttelyn tuomarina oli Pekka Teini, joka arvioi Toivon erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Sanomista tuli vähän kääntyvistä etujaloista, mutta tuomari kehui myös kovastí Toivon päätä ja värimerkkejä. Kun tuli ilmi, että Toivo oli valioitunut pari viikkoa aiemmin, niin tuomari totesi sen tulleen ihan ansaitusti.
Westorps Atlas Supergiant "Toivo" AVO-ERI AVK1 SA PU1 ROP. Tuomari olisi myös mieluusti antanut Toivolle sertin, harmi vaan ettei sitä voinut enää ottaa vastaan valioitumisen jälkeen ;) Nyt meillä ei ole suunnitelmissa kuin Tartton näyttelyt marraskuussa. Vähän mietin vielä mentäisiinkö joulukuussa messariin näyttelyyn. Jos mennään, niin sitten mennään joko perjantaina tai lauantaina. Vielä vähän mietin. Vaihtoehtoina siis joku Helsinki Voittaja tai Pohjoismaiden voittaja -näyttely.
Muutama viikko sitten Dansku rysähti metsässä aika ikävästi. Tehtiin pehmeässä maastossa esineruutua ja palkkana heitin Danskulle etsittävää esinettä. Dansku loikkasi perään ja maa antoi alastullessa sitten aika kovastikin periksi. Kiitin vain itseäni siinä vaiheessa siitä, että vasta varasin sille ajan hierojalle. Tällä viikolla sitten käytiin siellä. Danskulla oli takareisissä jumeja ja lapojen alue oli selkeesti myös vähän kipeä. Hieronta teki Danskulle tosi hyvää ja se osasi niin nätisti rentoutua siellä tällä kertaa. Hieroja suositteli kokeilemaan Danskulle kauratyynyä, jos sen käytöstä olisi jotain apua. Danskun lapojen väli on todella ahdas ja yritetään sitä saada vähän auki enemmän.
Seuraava hierojakäynti varattiin Toivolle lokakuun lopulle ja Danskulle marraskuun alkuun. Tuleepa kumpaakin koiraa hoidatettua nyt sitten huolella!
Lokakuun ensimmäisellä viikolla tapahtuu myös jotain jännää! Aloitan opiskelut eläintenkouluttajaksi töiden ohella. Ajattelin ihan mielenkiinnosta hakea eri paikkoihin ja katsella tärppäisikö. Tämä minua kiinnosti jo eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen, mutta asialle ei tullut silloin tehtyä mitään. Nyt sitten päätin kokeilla ja hakea, ja näin ollaan saatu asiat pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin. Koulutus on monimuotokoulutusta ja lähiviikoilla tulen käymään Iisalmessa. Työt Ähtärissä jatkuu kuitenkin ihan samaan rataan ja työharjoittelut saan tehtyä suoraan töissä kotieläintilalla.
Etsin myös sijoituskotia Martan tai Alman pentueesta olevalle narttupennulle. Ajankohdallisesti pentuja olisi tulossa todennäköisesti ensi keväänä tai kesänä. Mikäli tätä kautta tavoitan jotain pennusta kiinnostunutta, niin minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse norruska@gmail.com. Voidaan sähköpostilla jutella aiheesta lisää! Alman pentujen isänä tulee toivottavasti olemaan minun Toivo. Martan urosvalinta on vielä toistaiseksi avoin.
Westorps Atlas Supergiant "Toivo" AVO-ERI AVK1 SA PU1 ROP. Tuomari olisi myös mieluusti antanut Toivolle sertin, harmi vaan ettei sitä voinut enää ottaa vastaan valioitumisen jälkeen ;) Nyt meillä ei ole suunnitelmissa kuin Tartton näyttelyt marraskuussa. Vähän mietin vielä mentäisiinkö joulukuussa messariin näyttelyyn. Jos mennään, niin sitten mennään joko perjantaina tai lauantaina. Vielä vähän mietin. Vaihtoehtoina siis joku Helsinki Voittaja tai Pohjoismaiden voittaja -näyttely.
Muutama viikko sitten Dansku rysähti metsässä aika ikävästi. Tehtiin pehmeässä maastossa esineruutua ja palkkana heitin Danskulle etsittävää esinettä. Dansku loikkasi perään ja maa antoi alastullessa sitten aika kovastikin periksi. Kiitin vain itseäni siinä vaiheessa siitä, että vasta varasin sille ajan hierojalle. Tällä viikolla sitten käytiin siellä. Danskulla oli takareisissä jumeja ja lapojen alue oli selkeesti myös vähän kipeä. Hieronta teki Danskulle tosi hyvää ja se osasi niin nätisti rentoutua siellä tällä kertaa. Hieroja suositteli kokeilemaan Danskulle kauratyynyä, jos sen käytöstä olisi jotain apua. Danskun lapojen väli on todella ahdas ja yritetään sitä saada vähän auki enemmän.
Seuraava hierojakäynti varattiin Toivolle lokakuun lopulle ja Danskulle marraskuun alkuun. Tuleepa kumpaakin koiraa hoidatettua nyt sitten huolella!
Lokakuun ensimmäisellä viikolla tapahtuu myös jotain jännää! Aloitan opiskelut eläintenkouluttajaksi töiden ohella. Ajattelin ihan mielenkiinnosta hakea eri paikkoihin ja katsella tärppäisikö. Tämä minua kiinnosti jo eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen, mutta asialle ei tullut silloin tehtyä mitään. Nyt sitten päätin kokeilla ja hakea, ja näin ollaan saatu asiat pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin. Koulutus on monimuotokoulutusta ja lähiviikoilla tulen käymään Iisalmessa. Työt Ähtärissä jatkuu kuitenkin ihan samaan rataan ja työharjoittelut saan tehtyä suoraan töissä kotieläintilalla.
Etsin myös sijoituskotia Martan tai Alman pentueesta olevalle narttupennulle. Ajankohdallisesti pentuja olisi tulossa todennäköisesti ensi keväänä tai kesänä. Mikäli tätä kautta tavoitan jotain pennusta kiinnostunutta, niin minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse norruska@gmail.com. Voidaan sähköpostilla jutella aiheesta lisää! Alman pentujen isänä tulee toivottavasti olemaan minun Toivo. Martan urosvalinta on vielä toistaiseksi avoin.
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Toivosta FI MVA!
Käytiin koirien kanssa hierojalla kuun ensimmäinen päivä. Danskulla oli selkeitä tokojumeja, mutta ei mitään ihmeellisempää. Toivolla oli ilmeisesti pohkeissa vähän jumeja, mutta ei muuta. Danskun kanssa käydään syyskuun puolella uudelleen hierojalla ja jatkoa katsotaan sitten kummallekin joskus loppuvuodesta. Nyt on onnellinen omistaja, kun vihdoin löytyi hieroja lähialueelta koirille!
Viime viikonloppuna oli Seinäjoella kaksi ryhmänäyttelyä, jonne ilmoitin Toivon kummallekin päivää. Ensin ilmoitin sen vain sunnuntaille Kirsi Honkasen arvosteltavaksi, mutta sitten ajattelin pelata varman päälle ja ilmoittaa myös lauantaille Sakari Potin kehään. Lauantaille oli ilmoitettu 6 gööttiä ja sunnuntaille 5. Uroksia enemmän kuin narttuja, molempina päivinä.
Lauantaina meidän kehä oli joskus puoli yhden aikaan päivällä. Aikamme oltiin sitä saatu odotella, kehä tuntui kulkevan ihan mahdottoman hitaasti! Toivo sai Potin kehästä tällä kertaa erittäin hyvän ja oli luokkansa ainoa ja täten ensimmäinen. Näyttelyssä ROP ja VSP olivat kumpikin Toivon tulevan morsiammen ensimmäisestä pentueesta. Kauniit pentuset! Toivon arvostelussa ainoat huonot puolet tuntuivat olevan hieman lyhyet mittasuhteet ja kevyehkö pää. Tuomari mainitsi myös arvostelussa pitkän karvan, joka oli minusta erityinen ihmettelyn aihe! Pitkää karvaa jos lähdetään etsimään, niin on niitä ihan oikeasti pitkäkarvaisiakin gööttejä. Toivon karva ei ole likelläkään sellaista - eihän se edes kanna pitkää karvaa geeneissään. Sakari Poti myös mittasi kaikki koirat kehässä. Toivon säkäkorkeudeksi saimme 33,5cm.
Sunnuntaina meidän kehä oli jo ennen puoltapäivää. Kirsi Honkasen kehässä on ilo käydä, koiria ei käsitellä liukuhihna -tyyliin eteenpäin pikakelauksella, vaan hän oikeasti pystyy keskittymään siihen vuorollaan kehässä olevaan koiraan. Erästä nuorta urosta jännitti pöydällä oleminen ja he ottivat tuomarin kanssa kokonaan oman aikansa siihen. Edellisenä päivänä tätä urosta oli hirvittänyt pöydällä erityisen paljon, kun tuomari alkoi mittakepin kanssa heilumaan ja taputteli koiraa. Tällä päivää koira saatiin kuitenkin jopa vähän vapautumaan pöydällä, se ei ollut lysyssä vaan pystyi noustakin vähän jaloilleen. Tuomari jutteli ja silitteli koiraa, ja sille saatiin varmasti todella positiivinen pöytäkokemus!
Kun odottelimme Toivon kanssa omaa vuoroamme pöydällä, Toivo antoi moikkaamaan tulleelle kehäsihteerille pusuja. Tuomarikin oli aivan ihana sen mielestä! Tuomari kysyikin Toivolta, että Toivo taitaa tykätä kehässä olemisesta hyvin paljon. Hänestä oli ilo, kun tällainen koira tuotiin kehään. Kertoi sen siis minulle suoraan. Toivo häntä heiluen iloisena huiski menemään! Lopputulemana Toivo sai erinomaisen, voitti luokkansa ja oli paras uros! Kehäsihteerin kertoessa, että saadaan serti, oli ihanaa sanoa koiran valioituvan myös. Tuomarin kanssa hakivat meille valioruusukkeen. Toivon tulevan tyttöystävän Ruutin tytär Rulla oli paras narttu. Toivosta tuli tällä kertaa myös ROP, tuomari sanoi kehittyneemmän koiran voittavan tällä kertaa.
Jäätiin myös ryhmäkehään. Ryhmätuomarina oli Jari Fors. Siellä ei menestytty, mutta silti olen edelleen niin ylpee ja onnellinen! Toivosta tuli Suomen muotovalio toisessa mahdollisessa näyttelyssään.
Seuraavan kerran mennään näyttelyyn Mäntyharjulle ensi viikolla. Sitä seuraavan kerran mennään varmaan Koiramessuille Helsinkiin. Välissä käydään Martan ja Toivon kanssa Virossa näyttelyssä. Kumpikin on ilmoitettu sinne kahteen kansainväliseen näyttelyyn.
Viime viikonloppuna oli Seinäjoella kaksi ryhmänäyttelyä, jonne ilmoitin Toivon kummallekin päivää. Ensin ilmoitin sen vain sunnuntaille Kirsi Honkasen arvosteltavaksi, mutta sitten ajattelin pelata varman päälle ja ilmoittaa myös lauantaille Sakari Potin kehään. Lauantaille oli ilmoitettu 6 gööttiä ja sunnuntaille 5. Uroksia enemmän kuin narttuja, molempina päivinä.
Lauantaina meidän kehä oli joskus puoli yhden aikaan päivällä. Aikamme oltiin sitä saatu odotella, kehä tuntui kulkevan ihan mahdottoman hitaasti! Toivo sai Potin kehästä tällä kertaa erittäin hyvän ja oli luokkansa ainoa ja täten ensimmäinen. Näyttelyssä ROP ja VSP olivat kumpikin Toivon tulevan morsiammen ensimmäisestä pentueesta. Kauniit pentuset! Toivon arvostelussa ainoat huonot puolet tuntuivat olevan hieman lyhyet mittasuhteet ja kevyehkö pää. Tuomari mainitsi myös arvostelussa pitkän karvan, joka oli minusta erityinen ihmettelyn aihe! Pitkää karvaa jos lähdetään etsimään, niin on niitä ihan oikeasti pitkäkarvaisiakin gööttejä. Toivon karva ei ole likelläkään sellaista - eihän se edes kanna pitkää karvaa geeneissään. Sakari Poti myös mittasi kaikki koirat kehässä. Toivon säkäkorkeudeksi saimme 33,5cm.
Sunnuntaina meidän kehä oli jo ennen puoltapäivää. Kirsi Honkasen kehässä on ilo käydä, koiria ei käsitellä liukuhihna -tyyliin eteenpäin pikakelauksella, vaan hän oikeasti pystyy keskittymään siihen vuorollaan kehässä olevaan koiraan. Erästä nuorta urosta jännitti pöydällä oleminen ja he ottivat tuomarin kanssa kokonaan oman aikansa siihen. Edellisenä päivänä tätä urosta oli hirvittänyt pöydällä erityisen paljon, kun tuomari alkoi mittakepin kanssa heilumaan ja taputteli koiraa. Tällä päivää koira saatiin kuitenkin jopa vähän vapautumaan pöydällä, se ei ollut lysyssä vaan pystyi noustakin vähän jaloilleen. Tuomari jutteli ja silitteli koiraa, ja sille saatiin varmasti todella positiivinen pöytäkokemus!
Kun odottelimme Toivon kanssa omaa vuoroamme pöydällä, Toivo antoi moikkaamaan tulleelle kehäsihteerille pusuja. Tuomarikin oli aivan ihana sen mielestä! Tuomari kysyikin Toivolta, että Toivo taitaa tykätä kehässä olemisesta hyvin paljon. Hänestä oli ilo, kun tällainen koira tuotiin kehään. Kertoi sen siis minulle suoraan. Toivo häntä heiluen iloisena huiski menemään! Lopputulemana Toivo sai erinomaisen, voitti luokkansa ja oli paras uros! Kehäsihteerin kertoessa, että saadaan serti, oli ihanaa sanoa koiran valioituvan myös. Tuomarin kanssa hakivat meille valioruusukkeen. Toivon tulevan tyttöystävän Ruutin tytär Rulla oli paras narttu. Toivosta tuli tällä kertaa myös ROP, tuomari sanoi kehittyneemmän koiran voittavan tällä kertaa.
Jäätiin myös ryhmäkehään. Ryhmätuomarina oli Jari Fors. Siellä ei menestytty, mutta silti olen edelleen niin ylpee ja onnellinen! Toivosta tuli Suomen muotovalio toisessa mahdollisessa näyttelyssään.
Seuraavan kerran mennään näyttelyyn Mäntyharjulle ensi viikolla. Sitä seuraavan kerran mennään varmaan Koiramessuille Helsinkiin. Välissä käydään Martan ja Toivon kanssa Virossa näyttelyssä. Kumpikin on ilmoitettu sinne kahteen kansainväliseen näyttelyyn.
torstai 27. heinäkuuta 2017
Danskun luustokuvat
Kävimme Danskun kanssa Minna Kuusiston luona Keuruun eläinklinikalla sekä selkä- että rannekuvissa. Halusin kuvata Danskun selän virallisesti ja samalla kurkattiin ranteet ihan mielenkiinnosta. Danskun ranteet on vähän löysät ja halusin tietää onko sinne jo kehittynyt nivelrikkoa.
Kaikki näytti kuitenkin hyvältä! Danskun selässä on kaksi pientä spondyloosipiikin alkua, jotka eivät kuitenkaan vaikuta sen elämään tällä hetkellä millään muotoa. Eivät välttämättä tule ikinä vaikuttamaankaan. Ranteet näyttivät myös oikein hyvältä. Eläinlääkärin kanssa puhuttiin siitä, että vanhemmiten ne voivat kehittää nivelrikkoa, mutta onneksi ei vielä nyt. Dansku sai siis toiveen siitä, että vietetään vielä monia hyviä terveitä vuosia! Danskun selkätulokset on nyt myös virallisina Koiranetissä.
Toivon kanssa ollaan jatkettu meidän agilityharrastusta. Se on selkeesti niin Toivon juttu ja meillä on aina hauskaa treeneissä. Olen saanut vaan paljon kehotusta luottaa koiraan huomattavasti enemmän. Toivo hakee jo vähän esteitä itsekin, mutta menee sekaisin minun varmisteluistani. Pitää opetella antamaan sille enemmän tilaa ja vapauksia. Takaakierrot on meidän suurin haaste tällä hetkellä, mutta kaikkea työstetään pikkuhiljaa!
Ensi viikolla ollaan menossa käymään koirahierojalla molempien koirien kanssa. Kahden viikon päästä on taas aika Toivon näyttelykäynneille! Huisin jännää. Toivo on siis menossa kahteen ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle. Toisessa tuomarina on Sakari Poti ja toisessa Kirsi Honkanen. Vikaa sertiä jännitetään, aikanaan selviää sitten kuinka kauan.
Kaikki näytti kuitenkin hyvältä! Danskun selässä on kaksi pientä spondyloosipiikin alkua, jotka eivät kuitenkaan vaikuta sen elämään tällä hetkellä millään muotoa. Eivät välttämättä tule ikinä vaikuttamaankaan. Ranteet näyttivät myös oikein hyvältä. Eläinlääkärin kanssa puhuttiin siitä, että vanhemmiten ne voivat kehittää nivelrikkoa, mutta onneksi ei vielä nyt. Dansku sai siis toiveen siitä, että vietetään vielä monia hyviä terveitä vuosia! Danskun selkätulokset on nyt myös virallisina Koiranetissä.
Toivon kanssa ollaan jatkettu meidän agilityharrastusta. Se on selkeesti niin Toivon juttu ja meillä on aina hauskaa treeneissä. Olen saanut vaan paljon kehotusta luottaa koiraan huomattavasti enemmän. Toivo hakee jo vähän esteitä itsekin, mutta menee sekaisin minun varmisteluistani. Pitää opetella antamaan sille enemmän tilaa ja vapauksia. Takaakierrot on meidän suurin haaste tällä hetkellä, mutta kaikkea työstetään pikkuhiljaa!
Ensi viikolla ollaan menossa käymään koirahierojalla molempien koirien kanssa. Kahden viikon päästä on taas aika Toivon näyttelykäynneille! Huisin jännää. Toivo on siis menossa kahteen ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle. Toisessa tuomarina on Sakari Poti ja toisessa Kirsi Honkanen. Vikaa sertiä jännitetään, aikanaan selviää sitten kuinka kauan.
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Irtiotto arjesta
Käytiin parin päivän mökkilomalla Karjalohjalla äidin luona. Saatiin töistä vapaata, joten oli hyvä lähteä reissuun pariksi päiväksi. Juhannuksesta alkaa vähän kiireisempi aikakausi töissä.
Dansku oli maailman onnellisin päästessään uuden vesilelunsa kanssa uimaan ja Toivokin laskettiin muutamaan kertaan polskimaan. Toivo yllätti minut suuresti ollakseen göötti. Se tuli kyllä uimaan mikäli sen laski veteen. Itse ei tullut sinne, mutta ei pahakseenkaan pistänyt jos sen nosti. Danskun perässä opetteli uimaan rantaan ja muuten ui minun luokseni.
Eilen käytiin viemässä Alma Fiskarsin eläinlääkärille luustokuviin. Kaikki muu näytti hyvältä, paitsi lonkissa oli löysyyttä. Nyt jännityksellä odotamme tuloksia takaisin kennelliitosta. Sinne lähetettiin siis lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat (LTV, VA).
Yritän muistaa laittaa myöhemmin kuvia tänne lisää. Nyt loppuun kimppakuva koirista!
Dansku oli maailman onnellisin päästessään uuden vesilelunsa kanssa uimaan ja Toivokin laskettiin muutamaan kertaan polskimaan. Toivo yllätti minut suuresti ollakseen göötti. Se tuli kyllä uimaan mikäli sen laski veteen. Itse ei tullut sinne, mutta ei pahakseenkaan pistänyt jos sen nosti. Danskun perässä opetteli uimaan rantaan ja muuten ui minun luokseni.
Eilen käytiin viemässä Alma Fiskarsin eläinlääkärille luustokuviin. Kaikki muu näytti hyvältä, paitsi lonkissa oli löysyyttä. Nyt jännityksellä odotamme tuloksia takaisin kennelliitosta. Sinne lähetettiin siis lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat (LTV, VA).
Yritän muistaa laittaa myöhemmin kuvia tänne lisää. Nyt loppuun kimppakuva koirista!
sunnuntai 18. kesäkuuta 2017
Miljoonakoira 2017
Danskun näyttelystä on nyt kulunut viikko, eli korkea aikakin kirjoittaa siitä jo jotain! Kävimme siis Tuurin Miljoonakoirassa Leni Finnen arvosteltavana 11.6. Tavoitteena oli hakea se harrastus-hyvä, mutta se jäi tällä kertaa saamatta. Katsellaan jos jossain kohti pyörähdettäisiin uudelleen näyttelykehässä!
Dansku sai siis näyttelystä tyydyttävän suhteellisen hyvällä arvostelulla. Tuomari ei valinnut rodussa lainkaan rotunsa parasta eikä tainnut jakaa edes yhtäkään erinomaista. Kumpikin avoimen luokan narttu sai tyydyttävän, nuorempi narttu hyvän ja tuli siellä pari erittäin hyvääkin jossain kohti. Olen todella tyytyväinen Danskun esiintymiseen ja käyttäytymiseen kehässä. Sain sen esiintymään siellä meidän alkutilannetta paremmin ja liikuttiin ilman laukkahyppypomppuja. Liikkeetkään ei olleet ihan vakavaa tokoseuraamista, vaikka katsekontaktia Dansku ottikin aikalailla.
Danskun näyttelyarvostelu: "Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko kevyt kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Suuret lähes pyöreät silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Oikeamallinen rintakehä. Melko periksi antavat ranteet. Hieman jyrkkä lantio. Ok takakulmaukset. Pitkät litteät käpälät. Liikkuu takaraajat täysin rungon alla. Köyristää voimakkaasti lanneosaa."
Ennen meidän kehävuoroa minulle tuli juttelemaan joku käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria kasvattava nainen. Kehui Danskun pään nätiksi ja sanoi, että hänen silmään Dansku olisi erittäin hyvän arvoinen koira. Tuli niin hyvä mieli! Danskulla on omat nätit piirteensä ja joku muukin tykkäsi niistä.
Käytiin myös muutama viikko takaperin mätsärissä kummankin koiran kanssa. Toivo oli pienten punaisten PUN3 ja Dansku isojen aikuisten SIN-. Dansku pudotettiin nauhakehässä viimeisenä ja Toivo esiintyi yhtä iloisena kuin aina! Toivo vaan niin yli kaiken rakastaa näyttelyjuttuja. Sen kanssa onkin ilo käydä kehässä. Eilen sillä oli 2v synttärit ja se on nyt ilmoitettu avoimeen luokkaan näyttelyyn. Tarkoitus olisi käydä tavoittelemassa sitä viimeistä sertiä! Katsellaan mitä siitä tulee ja minne muualle sitä nyt voisinkaan ilmoittaa.
maanantai 22. toukokuuta 2017
Toivo aloittaa agilitykoirana
Mä oon niin huono kirjoittamaan tänne nykyään. Siinä asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Voin yrittää taas vähän aktivoitua, mutta se taas ei ole tae yhtään millekään. Todennäköisesti blogi hiljenee viikon sisään taas hyväksi aikaa.
Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.
Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.
Danskun kanssa ollaan alettu myös harjoitella noutoa uudelleen. Vihdoin tuli kyllästyminen kapulan mälvämiseen ja pureskeluun nostossa/palautuksissa. Ollaan pilkottu nouto osiin eikä toistaiseksi tehdä sitä kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan kapulan pitoa istuen+liikkeessä, kapulan nostoja maasta, kapulan kanssa kävelyä eteen istumaan. Varmaan ihan mettään mennään taas, mutta ainakin toistaiseksi nämä osat sujuu paremmin kuin meidän nouto ikinä kokonaisuutena.
Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.
Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.
Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.
Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.
 |
| 5v 1kk |
Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.
Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.
Voihan furunkuloosi
Ihmettelin pitkään märkiä läiskiä sängyllä, sohvilla ym., kunnes osasin yhdistää ne Toivon nuolemiseen. Olin jo päättänyt hakea apteekista sille närästyslääkettä varmuuden varalle, kun huomasin sen nuolevan nimenomaan yhtä tassuaan. Pikainen kurkkaus, googlettelua ja eläinlääkäriin soittelua. Punainen märkivä varpaanvälitulehdus.
Moneen kertaan meinannut iskeä sellainen epätoivo siitä, kuinka tuo ikinä tulee parantumaan. Nyt olen alkanut saada uskoa paranemiseenkin. Saatiin eläinlääkäristä kuuri canofiteä tassuun. Sitä laitetaan muutama tippa aamuin illoin siihen asti, että tassu on ollut kunnossa jonkin aikaa. Olen hankkinut Toivolle puhallettavan kaulurin, joka estää vähän etutassun nuolemista. Alkuun pidin tassussa sukkaa tai muovipussia suojaamassa sitä Toivon nuolemiselta. Tämä oli kuitenkin vähän huono ratkaisu - sukan pystyi nuolla märäksi ja jättää muhimaan sekä muovipussin saattoi laittaa liian tiukaksi ja tästä syystä tassu saattoi turvota.
Kuuleman perusteella furunkuloosi on aika herkästi uusiutuvaa sorttia, joten toivon nyt kovasti ettei tästä tule meille jokavuotista riesaa. Onneksi loskasäät taitaa nyt vihdoin olla ohi, joten paraneminen tuntuu itsestä vähän todennäköisemmältä. Tassu ei mene lenkillä aina ihan märäksi ja likaiseksi eikä sitä tarvitse olla joka välissä pesemässä. Alkuun tein sille enemmän betadine -pesuja, kun nyt taas olemme pitäytyneet lähinnä vedellä suihkuttelussa ja huolellisessa kuivaamisessa.
Ensimmäisenä ajattelin ruoka-aineallergioita, olin laittamassa Toivoa eliminaatiodieetille ja epäilin tietysti kaikista pahinta. Nyt on saanut itsensä taas rauhoitettua sille tasolle, että se ei välttämättä olekaan mitään kovin vakavaa. Pystyy hengittämään rauhassa ja toivoa, ettei tämä toistu enää vaan olisi kerralla selvä ;) Jos tästä tulee meille pidempää riesaa, niin siinä tapauksessa tietysti lähdetään miettimään syitä tarkemmin. Tämä yksi kerta on hyvin voinut johtua vaan niin märistä keleistä ja siitä, kun joku on vähän huono kuivaamaan joka ulkoilun jälkeen koirien tassuja huolella!
Moneen kertaan meinannut iskeä sellainen epätoivo siitä, kuinka tuo ikinä tulee parantumaan. Nyt olen alkanut saada uskoa paranemiseenkin. Saatiin eläinlääkäristä kuuri canofiteä tassuun. Sitä laitetaan muutama tippa aamuin illoin siihen asti, että tassu on ollut kunnossa jonkin aikaa. Olen hankkinut Toivolle puhallettavan kaulurin, joka estää vähän etutassun nuolemista. Alkuun pidin tassussa sukkaa tai muovipussia suojaamassa sitä Toivon nuolemiselta. Tämä oli kuitenkin vähän huono ratkaisu - sukan pystyi nuolla märäksi ja jättää muhimaan sekä muovipussin saattoi laittaa liian tiukaksi ja tästä syystä tassu saattoi turvota.
Kuuleman perusteella furunkuloosi on aika herkästi uusiutuvaa sorttia, joten toivon nyt kovasti ettei tästä tule meille jokavuotista riesaa. Onneksi loskasäät taitaa nyt vihdoin olla ohi, joten paraneminen tuntuu itsestä vähän todennäköisemmältä. Tassu ei mene lenkillä aina ihan märäksi ja likaiseksi eikä sitä tarvitse olla joka välissä pesemässä. Alkuun tein sille enemmän betadine -pesuja, kun nyt taas olemme pitäytyneet lähinnä vedellä suihkuttelussa ja huolellisessa kuivaamisessa.
Ensimmäisenä ajattelin ruoka-aineallergioita, olin laittamassa Toivoa eliminaatiodieetille ja epäilin tietysti kaikista pahinta. Nyt on saanut itsensä taas rauhoitettua sille tasolle, että se ei välttämättä olekaan mitään kovin vakavaa. Pystyy hengittämään rauhassa ja toivoa, ettei tämä toistu enää vaan olisi kerralla selvä ;) Jos tästä tulee meille pidempää riesaa, niin siinä tapauksessa tietysti lähdetään miettimään syitä tarkemmin. Tämä yksi kerta on hyvin voinut johtua vaan niin märistä keleistä ja siitä, kun joku on vähän huono kuivaamaan joka ulkoilun jälkeen koirien tassuja huolella!
tiistai 18. huhtikuuta 2017
Vaasa KV
Vietettiin tässä vasta viikonloppu Vaasassa. Lauantaina oli KV-näyttely ja siitä mentiin yöksi hotelliin.
Toivolle tällä kertaa näyttelystä sen toinen sert! Sijoitus oli NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VACACIB. PU1 oli Hans, joka oli vasta saanut cacibit kasaan eli Toivon varacacib muuttuu vielä oikeaksi cacibiksi :)
Alma sai tällä kertaa näyttelystä vain JUN-H. Tuomari takertui kovasti sen kokoon ja etuosaan. Mutta oli Almalla kuitenkin hyvät silmät ja kaula ;)
Seuraavaa näyttelyä en tiedäkään minne lähtisin Toivon kanssa. Danskulle on näyttely tiedossa, mutta siitä puhunkin lisää vasta kun se on likellä!
Alma lähtee ylihuomenna takaisin omaan kotiin (nyyhkis) ja meille tulee niin rauha kotiin. Tulee varmaan ihan jäätävä ikävä sitä, sillä on luonteensa puolesta niin kiva koira! Onneksi sen voi käydä varastamassa takaisin kylään heti kun mieli tekee ;) Nyt meillä on ollut sunnuntaista asti hoidossa Martta ja Sylvi. Sopivat laumaan porukkaan oikein hyvin!
Toivolle tällä kertaa näyttelystä sen toinen sert! Sijoitus oli NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VACACIB. PU1 oli Hans, joka oli vasta saanut cacibit kasaan eli Toivon varacacib muuttuu vielä oikeaksi cacibiksi :)
Alma sai tällä kertaa näyttelystä vain JUN-H. Tuomari takertui kovasti sen kokoon ja etuosaan. Mutta oli Almalla kuitenkin hyvät silmät ja kaula ;)
Seuraavaa näyttelyä en tiedäkään minne lähtisin Toivon kanssa. Danskulle on näyttely tiedossa, mutta siitä puhunkin lisää vasta kun se on likellä!
Alma lähtee ylihuomenna takaisin omaan kotiin (nyyhkis) ja meille tulee niin rauha kotiin. Tulee varmaan ihan jäätävä ikävä sitä, sillä on luonteensa puolesta niin kiva koira! Onneksi sen voi käydä varastamassa takaisin kylään heti kun mieli tekee ;) Nyt meillä on ollut sunnuntaista asti hoidossa Martta ja Sylvi. Sopivat laumaan porukkaan oikein hyvin!
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Korpilahden ryhmänäyttely 19.3.
Käytiin 19.3. Korpilahdella ryhmänäyttelyssä Toivon ja Alman kanssa. Kun aikataulut julkaistiin, niin samalla tuli ilmi tuomarinmuutos. Olin ilmoittanut koirat Korpilahdelle, sillä halusin päästä katsomaan minkälaisista koirista Perttu Ståhlberg tykkää. Tuomariksi vaihtui kuitenkin Harto Stockmari ja päätettiin kaikesta huolimatta lähteä näyttelyyn.
Harto Stockmari oli ilmeisen tiukka setä, joka katseli erityisesti koiran liikkeitä. Hän jakoi näyttelyssä 2xH, 2xEH ja 2xERI SA. Uroksia oli paikalla 3 kappaletta ja narttuja samat 3 kappaletta. Toivo ja Alma saivat kumpikin näyttelystä erittäin hyvät. Pääsin myös tapaamaan Tiitin sievän veljentyttären, joka sai näyttelystä hyvän. Kukaan koirista ei ollut omasta mielestäni hyvän arvoinen, ei kaikki ehkä erin koiria mutta että hyvän.. No, jokaisella tuomarilla oma näkemyksensä ja sitä tulee arvostaa!
Toivo oli siis NUO-EH NUK1 ja Alma JUN-EH JUK2. Sievät koirat kyllä voittivat näyttelyn ja palkinnot menivät oikeaan kotiin! Me jäädään nyt odottelemaan seuraavaa näyttelyä, joka onkin jo ensi viikolla. Ollaan matkalla Vaasaan näyttelyyn ja yövytään samalla hotellissa. Sitä seuraavasta näyttelystä ei ole vielä tietoa, mutta mietitään mietitään kaikenlaista! Sesonkiaika lähestyy kovaa vauhtia töissä, mutta kunhan Tuurin näyttelyyn edes päästäisiin niin olisin kovin tyytyväinen.
Harto Stockmari oli ilmeisen tiukka setä, joka katseli erityisesti koiran liikkeitä. Hän jakoi näyttelyssä 2xH, 2xEH ja 2xERI SA. Uroksia oli paikalla 3 kappaletta ja narttuja samat 3 kappaletta. Toivo ja Alma saivat kumpikin näyttelystä erittäin hyvät. Pääsin myös tapaamaan Tiitin sievän veljentyttären, joka sai näyttelystä hyvän. Kukaan koirista ei ollut omasta mielestäni hyvän arvoinen, ei kaikki ehkä erin koiria mutta että hyvän.. No, jokaisella tuomarilla oma näkemyksensä ja sitä tulee arvostaa!
Toivo oli siis NUO-EH NUK1 ja Alma JUN-EH JUK2. Sievät koirat kyllä voittivat näyttelyn ja palkinnot menivät oikeaan kotiin! Me jäädään nyt odottelemaan seuraavaa näyttelyä, joka onkin jo ensi viikolla. Ollaan matkalla Vaasaan näyttelyyn ja yövytään samalla hotellissa. Sitä seuraavasta näyttelystä ei ole vielä tietoa, mutta mietitään mietitään kaikenlaista! Sesonkiaika lähestyy kovaa vauhtia töissä, mutta kunhan Tuurin näyttelyyn edes päästäisiin niin olisin kovin tyytyväinen.
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
Kauhavan ryhmänäyttely 18.2.
Eilen käytiin Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Tänne oli ilmoitettu Toivo ja Alma. Tuomarina oli Susanne Wendell, joka oli tuomaroinut gööttejä vain kerran aikaisemmin KoiraNetin tilastoiden mukaan. Tällöin näyttelyssä ei valittu ollenkaan parasta urosta ja jakoi osallistuneille koirille erittäin hyvää ja erinomaista. Keskustelupalstoilta oli otettu selvää, että kyseessä on hampaista tarkkana oleva tuomari. Almallahan on siis kaksi hammaspuutosta (yksi P1 ja yksi P3). Alman suhteen ei ollut mitään odotuksia näyttelyssä, mutta Toivolle toivottiin tietysti sertiä.
Toivo oli ensimmäinen koira kehässä saaden erinomaisen ja SA:n. Siinä vaiheessa en tiennyt itse mitä ajatella - näyttelyssä oli vain yksi toinen uros, joka oli valioluokassa. Ihan loistofiilis ymmärtää, että Toivo saa sertin! Toinen uros sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras uros -kehässä tuomari vuorostaan ilmoitti Toivon voittavan! Sanoi Toivon liikkeiden olleen paremmat. Oli ihan loistofiilis, mutta kauaa ei kerennyt asiaa sulatella, kun piti kiirehtiä hakemaan Alma häkistä ja tehdä koiranvaihto. Alma oli nimittäin ensimmäinen junioriluokan narttu.
Junioriluokan narttuja oli näyttelyssä 4 kappaletta. Alma kävi ensimmäisenä arvosteltavana ja sai erinomaisen. Seuraavana kehään meni Tiitin veljen tytär, Kompiaisen F -pentu. Se sai myös erinomaisen. Tämän jälkeen sinne meni kaksi Wäliharjun I -pentua, jotka saivat erittäin hyvän. Oli tosi hieno fiilis kelata, että Alma on ainakin junioriluokan toiseksi paras! Koiria juoksutettiin kierros kehän ympäri ja tuomari vaihtoi kahden viimisen nartun järjestystä. Alma oli ensimmäinen, voitti junioriluokan nartut ja sai SA:n. Meidän pieni ruma ankanpoikanen! Sain hetken aikaa rauhoittua ja hengittää ennen paras narttu -kehää. Tänne pääsi meidän lisäksemme myös yksi avoimen luokan narttu. Paras narttu -kehässä Alma oli toiseksi paras narttu, saaden varasertin. Alma hävisi todella hienolle Sutulle, joka valioitui saadessaan viimeisen sertinsä. Tuomari totesi Alman kerkeävän vielä viedä hienoja näyttelysijoja myöhemmin kehittyessään ja että tällä kertaa oli vanhemman nartun oikeus viedä parempi sija.
Paras narttu -kehästä kiiruhdin vaihtamaan jälleen koiran. Oli aika valita näyttelyn paras koira. Koiria juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja lopulta tuomari antoi minulle ROP -ruusukkeen. Toivo oli Kauhavan näyttelyn kaunein länsigöötanmaanpystykorva! Tuomari erikseen kehui minulle vielä kaunista koiraani. Mieli oli aivan loistava, sillä en voinut ikinä kuvitella Toivon pärjäävän niin hyvin. On se omaan silmään ollut niiin hieno ja oli ihanaa että nyt tuomari oli siitä samaa mieltä minun kanssani! Alman menestykseen olen myös todella tyytyväinen. On silläkin ihan sievä rakenne, mutta että noin nätti tämän tuomarin mielestä. Tuomari oli siitä täysin varma, että Alma tulee valloittamaan kehiä myöhemmin. Toivottavasti joku muukin tuomari on sitä mieltä vielä ;)
Ryhmäkehissä Toivolle ei enää tullut menestystä, mutta minun päiväni kruunasi jo rotukehän hieno menestys. Nyt pärähti Toivon valiokello käyntiin. 1/3 saavutettu, vielä kaksi jäljellä ;) Seuraavan kerran mennään käymään Korpilahden ryhmänäyttelyssä 19.3. ja mahdollisesti Vaasan KV-näyttelyssä 8.4. Kaikki vielä mietinnässä. Tuuriin mennään myös kesäkuun alussa ja kovasti mieli halajaisi Ouluun heinäkuun alussa.
Toivo oli ensimmäinen koira kehässä saaden erinomaisen ja SA:n. Siinä vaiheessa en tiennyt itse mitä ajatella - näyttelyssä oli vain yksi toinen uros, joka oli valioluokassa. Ihan loistofiilis ymmärtää, että Toivo saa sertin! Toinen uros sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras uros -kehässä tuomari vuorostaan ilmoitti Toivon voittavan! Sanoi Toivon liikkeiden olleen paremmat. Oli ihan loistofiilis, mutta kauaa ei kerennyt asiaa sulatella, kun piti kiirehtiä hakemaan Alma häkistä ja tehdä koiranvaihto. Alma oli nimittäin ensimmäinen junioriluokan narttu.
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Meillekin oma Alma kiitos!
Jokaisella koiraihmisellä pitäisi olla oma Alma. Muutama vuosi takaperin rakastuin Alman emään Marttaan, kun se oli luonani hoidossa. Nyt muistan miksi Martasta niin pidin. Mä oon niin rakastunut tuohon koiraan. Meidän kotona olisi heti tilaa yhdelle Almalle, jos sellainen olisi kotia vailla. Onneksi ei ole. Martan pennusta pitkään haaveilin ja sen olin jo kerennyt unohtamaan. Nyt muistuu taas pitkään!
Alma on juuri sellainen, millainen jokaisen göötin kuuluisi olla. Ei tietysti kärjistetysti, mutta todella pidän osasta sen piirteitä. Se on mamman sylimussukka, mutta samalla tättähäärä valmiina kaikkeen mitä keksitään. Ei turhaan aristele uusia paikkoja tai epäröi tarttua tuumasta toimeen. Se on ahne. Ei pelkää mitään. Sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään, ei lahjoakaan. Siitä on vaan kiva touhuta ja puuhailla. Tai olla puuhailematta ja olla kainalokaverina sohvalla.
Sellainen Toivon ja Alman pentu voisi olla niin mun ihannegöötti. Molemmissa koirissa on niitä piirteitä, mistä tykkään ihan hirmuisesti. Silti en olisi Toivoa ottanut, jos se ei olisi sattumien summana tänne päätynyt. Nyt se on kuitenkin mamman kultapoikana täällä enkä mitään kadu. Alman harrasteominaisuudet taas on kolahtaneet muhun niin kovaa, että voisin vetää itkupotkuraivarit vaan siksi kun sen puolesta harmittaa ettei se oo oma.
Alkuun jännitin, että mihin olen oikein lupautunut, kun suostuin Alman luokseni ottamaan. Sitä kuvailtiin sanoin adhd ja oli kuulemma pieni tuholainen. Kilttiä tyttöä ollut täällä, vaikka kovasti mun perään onkin ja sisäsiisteys ei vielä täysin hallussa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ei kaduta yhtään, että saan pari kuukautta viettää tuollaisen helmen kanssa! Se on vaan niin ihastuttava neiti.
En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.
En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.
keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Omien koirieni ruokinta
Olen taas aikani pyöritellyt päässäni omien koirieni ruokintajuttuja. Sain lokakuussa pakastimen ja pystyin siirtämään koirat ja kissan 50-50 ruokinnalle. Se hetki oli aika odotettu, sillä pelkällä nappulalla ruokintamäärät kohosivat kovin suuriksi. Ähtärissä asumisen aikana ne ovat saaneet lihoja vain silloin tällöin ja on menty pääasiassa nappularuokinnalla. Siinä on nyt ollut onneksi muutosta viimeisten kuukausien aikana - kiitos sen pakastimen.
Keskiseltä on ollut hyvä hakea suht edullisesti koirille Mushin pötköjä, vaikka edelleen harmittelen sitä ettei Kennelrehun auto pysähdy täällä. Helpottaisi huomattavan paljon koiranruokien shoppailuja, jos pystyisi sitä kautta tilailemaan. Mut toistaiseksi näin! Pääasiassa meillä syötävä liha on sika-nautaa. Sen olen todennut sopivan kaikkein parhaiten Toivolle, jolle en niin paljoa annakaan kaikkea muuta ylimääräistä. Lohta saavat kerran viikkoon ja sisäelinseosta silloin tällöin. En tiedä mikä Mushin jauhetussa kanassa on, sillä ei sovi minun koirille ollenkaan. Dansku meni siitä syksyllä veriripulille ja sairasti viikon. Luulin sen olevan jotain huonoa sattumaa, mutta aina vetää koirien mahat ihan löysälle tai kovalle. Luuta ilmeisesti reippaasti mukana tai sitten en tiedä mikä muu sen tekee. Joka tapauksessa vähän epäilevästi uskallan nykyään testailla eri Mushin lihoja.
Mun on jotenkin ihan kauheen vaikea hahmottaa, paljonko mun pitäisi antaa koirille nappulaa ja lihaa päivässä. Dansku lihoo todella herkästi ja se onkin nyt ihan liian paksu. Aivan vaan siksi, että oon yliruokkinut sitä. Pienemmillä määrillä tuntuu taas, että yritän näännyttää sen kuoliaaksi. Pelkällä nappulalla annoin sekä sille, että Toivolle 4dl päivässä nappulaa. Nyt ne ovat saaneet n. 2dl+250g. Kyllä, ruokin sakemannia ja gööttiä suurinpiirtein samoilla ruokamäärillä :D Lisinä menee sinkki, D, merilevä ja lohiöljy.
Nappula on tällä hetkellä Danskulla Hauhau Championin Super premium kana-peruna. Se oli meillä Vehnättömässä valinnassakin testinä ja sopi koiralle. Tästä syystä olen mielelläni syöttänyt sitä senkin jälkeen muutaman säkin. Toivo syö taas jotain Cibaun medium adultia mitä toin messarin näyttelystä tuliaisina. Kesällä ja syksyllä mentiin pääasiassa vaihdellen Rokka -merkin perussafkan ja Sam's Fieldin medium adultin välillä.
Toivo on tällä hetkellä suht ok kunnossa. Vähän hoikka poika, mutta en muuta vaadikaan nuorelta urokselta. Eiköhän se ruokakin jossain kohti paremmin ala tarttua kylkiin kiinni! Danskun kanssa taas en voi kuvitellakaan sitä, kuinka herkästi se lihoisi sterkkaamisen jälkeen! Nyt ei ole sterkattu ja lihoo suurinpiirtein jo nähtyään ruokaa. Tuntuu niin mahdottomalta säännöstellä jotenkin sen ruokamäärää, kun ei sitäkään voi loputtomiin vähennellä. Pitää sen energiaakin jostain saada. Treenatessakaan en sille pahemmin anna ruokaa, kun meidän pääpalkka on kuitenkin pallo. Että jos jollain on hyviä koiran laihdutusvinkkejä niin otetaan vastaan mieluusti! Nappulamerkki meillä vaihtuu melkeinpä aina kun säkkikin vaihtuu.
Hehkutanpas tähän samaan sitä, että Dansku on lykännyt tällä kertaa juoksujaan. Sen juoksut on tulleet nyt aikalailla 4kk juoksuvälillä, joka on ollut tosi ikävä. Vuosi sitten sillä oli kuitenkin vielä puolen vuoden juoksukierto. Kohta ollaan jo 5kk juoksuvälin paikkeilla, niin tämä omistaja on todella tyytyväinen. Kohtu siltä pitäisi saada pois heti kun rahaa löytyisi, mutta näitä rahaa syöviä asioita on niin paljon muitakin!
Keskiseltä on ollut hyvä hakea suht edullisesti koirille Mushin pötköjä, vaikka edelleen harmittelen sitä ettei Kennelrehun auto pysähdy täällä. Helpottaisi huomattavan paljon koiranruokien shoppailuja, jos pystyisi sitä kautta tilailemaan. Mut toistaiseksi näin! Pääasiassa meillä syötävä liha on sika-nautaa. Sen olen todennut sopivan kaikkein parhaiten Toivolle, jolle en niin paljoa annakaan kaikkea muuta ylimääräistä. Lohta saavat kerran viikkoon ja sisäelinseosta silloin tällöin. En tiedä mikä Mushin jauhetussa kanassa on, sillä ei sovi minun koirille ollenkaan. Dansku meni siitä syksyllä veriripulille ja sairasti viikon. Luulin sen olevan jotain huonoa sattumaa, mutta aina vetää koirien mahat ihan löysälle tai kovalle. Luuta ilmeisesti reippaasti mukana tai sitten en tiedä mikä muu sen tekee. Joka tapauksessa vähän epäilevästi uskallan nykyään testailla eri Mushin lihoja.
Mun on jotenkin ihan kauheen vaikea hahmottaa, paljonko mun pitäisi antaa koirille nappulaa ja lihaa päivässä. Dansku lihoo todella herkästi ja se onkin nyt ihan liian paksu. Aivan vaan siksi, että oon yliruokkinut sitä. Pienemmillä määrillä tuntuu taas, että yritän näännyttää sen kuoliaaksi. Pelkällä nappulalla annoin sekä sille, että Toivolle 4dl päivässä nappulaa. Nyt ne ovat saaneet n. 2dl+250g. Kyllä, ruokin sakemannia ja gööttiä suurinpiirtein samoilla ruokamäärillä :D Lisinä menee sinkki, D, merilevä ja lohiöljy.
Nappula on tällä hetkellä Danskulla Hauhau Championin Super premium kana-peruna. Se oli meillä Vehnättömässä valinnassakin testinä ja sopi koiralle. Tästä syystä olen mielelläni syöttänyt sitä senkin jälkeen muutaman säkin. Toivo syö taas jotain Cibaun medium adultia mitä toin messarin näyttelystä tuliaisina. Kesällä ja syksyllä mentiin pääasiassa vaihdellen Rokka -merkin perussafkan ja Sam's Fieldin medium adultin välillä.
Toivo on tällä hetkellä suht ok kunnossa. Vähän hoikka poika, mutta en muuta vaadikaan nuorelta urokselta. Eiköhän se ruokakin jossain kohti paremmin ala tarttua kylkiin kiinni! Danskun kanssa taas en voi kuvitellakaan sitä, kuinka herkästi se lihoisi sterkkaamisen jälkeen! Nyt ei ole sterkattu ja lihoo suurinpiirtein jo nähtyään ruokaa. Tuntuu niin mahdottomalta säännöstellä jotenkin sen ruokamäärää, kun ei sitäkään voi loputtomiin vähennellä. Pitää sen energiaakin jostain saada. Treenatessakaan en sille pahemmin anna ruokaa, kun meidän pääpalkka on kuitenkin pallo. Että jos jollain on hyviä koiran laihdutusvinkkejä niin otetaan vastaan mieluusti! Nappulamerkki meillä vaihtuu melkeinpä aina kun säkkikin vaihtuu.
Hehkutanpas tähän samaan sitä, että Dansku on lykännyt tällä kertaa juoksujaan. Sen juoksut on tulleet nyt aikalailla 4kk juoksuvälillä, joka on ollut tosi ikävä. Vuosi sitten sillä oli kuitenkin vielä puolen vuoden juoksukierto. Kohta ollaan jo 5kk juoksuvälin paikkeilla, niin tämä omistaja on todella tyytyväinen. Kohtu siltä pitäisi saada pois heti kun rahaa löytyisi, mutta näitä rahaa syöviä asioita on niin paljon muitakin!
tiistai 31. tammikuuta 2017
Tokokurssien aloitus
Alma on ollut nyt yli viikon meidän laumassa. Reipas tyttö, joka on ottanut paikkansa nopeasti täällä. Toivolla kesti aikansa hyväksyä kakara taloon, mutta nyt ne ovat hyviä kavereita keskenään. Kaikki kolme rakastaa painaa kimpassa oltiin sitten jäällä tai metsässä. Murut!
Aloitimme maanantaina Toivon ja Alman kanssa tokokurssit. Almalla on maanantaisin klo 17-18 tokoa ja Toivolla klo 18-19. En ole ikinä pitänyt Toivoa niinkään tokokoirana ja tämä ensimmäinen kurssikerta vahvisti vain käsityksiäni. Toivo tykkää puuhata, mutta tokopuuhastelu ei niinkään sytytä sitä. Agilityyn se vaan olisi varmaan niin omiaan! En nää mitään järkeä, miksi jankattaisi jotain juttua, mistä toinen ei niin tykkää. Agilityyn pitäisi löytää treenipaikka kevättä ja kesää ajatellen.
Olen miettinyt aiemmin, että miten ikinä päädyin tokoilemaan Helmin kanssa. Olen luullut, että lapsen innokas mieli vain innosti puuhaamaan koiran kanssa, jota ei niinkään se juttu kiinnostanut. Nyt tiedän, että kyllä Helmi tykkäsi puuhata ja sillä oli kivaa. Alman kanssa oli niin hyvä mieli tokotreeneissä. Se teki ihan mitä vaan siltä keksi pyytää ja sen motivaatio oli niin kohdallaan. Siinä olisi niin hienoa potentiaalia harrasteluun. Meillä oli niin hauskaa ja varmasti tulee tulevilla kurssikerroillakin olemaan!
Ensimmäisillä kurssikerroilla Alman ja Toivon tokokursseilla tuli ohituksia muiden koirien kanssa, vahvistettiin seuraamista ja sitä kautta kontaktia ohjaajaan. Alma ja Toivo osasi molemmat ottaa hyvin kontaktia ja tehdä pikkuseuraamisia. Vaikka molemmista kyllä oli aika jännää tulla yhtäkkiä paikkaan, missä oli paljon muitakin koiria. Maalaiskoiria ;) Mut taitogöötit oli silti siellä mun kanssa puuhailemassa, vaikka välillä pitikin kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönkin.
Enää 2,5 viikkoa meidän Kauhavan näyttelyyn. Niin jännää! Toivo taitaa olla nuorten luokassa uroksissa ja Alma vuorostaan menee junioriluokkaan nartuissa. Vielä ei ole osallistujamääriä ilmoitettu, mutta tuomarinmuutoksia on kuitenkin luvassa joillekin roduille yllättävän suurien osallistujamäärien johdosta. Ootellaan ootellaan! Gööttien tuomarina pitäisi olla Susanne Wendell, joka on vain kerran aikaisemmin arvostellut göötit Suomen näyttelyissä.
Aloitimme maanantaina Toivon ja Alman kanssa tokokurssit. Almalla on maanantaisin klo 17-18 tokoa ja Toivolla klo 18-19. En ole ikinä pitänyt Toivoa niinkään tokokoirana ja tämä ensimmäinen kurssikerta vahvisti vain käsityksiäni. Toivo tykkää puuhata, mutta tokopuuhastelu ei niinkään sytytä sitä. Agilityyn se vaan olisi varmaan niin omiaan! En nää mitään järkeä, miksi jankattaisi jotain juttua, mistä toinen ei niin tykkää. Agilityyn pitäisi löytää treenipaikka kevättä ja kesää ajatellen.
Olen miettinyt aiemmin, että miten ikinä päädyin tokoilemaan Helmin kanssa. Olen luullut, että lapsen innokas mieli vain innosti puuhaamaan koiran kanssa, jota ei niinkään se juttu kiinnostanut. Nyt tiedän, että kyllä Helmi tykkäsi puuhata ja sillä oli kivaa. Alman kanssa oli niin hyvä mieli tokotreeneissä. Se teki ihan mitä vaan siltä keksi pyytää ja sen motivaatio oli niin kohdallaan. Siinä olisi niin hienoa potentiaalia harrasteluun. Meillä oli niin hauskaa ja varmasti tulee tulevilla kurssikerroillakin olemaan!
Ensimmäisillä kurssikerroilla Alman ja Toivon tokokursseilla tuli ohituksia muiden koirien kanssa, vahvistettiin seuraamista ja sitä kautta kontaktia ohjaajaan. Alma ja Toivo osasi molemmat ottaa hyvin kontaktia ja tehdä pikkuseuraamisia. Vaikka molemmista kyllä oli aika jännää tulla yhtäkkiä paikkaan, missä oli paljon muitakin koiria. Maalaiskoiria ;) Mut taitogöötit oli silti siellä mun kanssa puuhailemassa, vaikka välillä pitikin kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönkin.
Enää 2,5 viikkoa meidän Kauhavan näyttelyyn. Niin jännää! Toivo taitaa olla nuorten luokassa uroksissa ja Alma vuorostaan menee junioriluokkaan nartuissa. Vielä ei ole osallistujamääriä ilmoitettu, mutta tuomarinmuutoksia on kuitenkin luvassa joillekin roduille yllättävän suurien osallistujamäärien johdosta. Ootellaan ootellaan! Gööttien tuomarina pitäisi olla Susanne Wendell, joka on vain kerran aikaisemmin arvostellut göötit Suomen näyttelyissä.
maanantai 23. tammikuuta 2017
Ja jos siirryttäis vuoteen 2017
Ollaan uudessa vuodessa 2017. Viime vuosi oli aika hiljainen vuosi meidän koiraharrastusrintamalla. Käytiin parit näyttelyt ja vietettiin pääasiassa aika hiljaiseloa kaikilta osin. Käännettiin uusi sivu meidän elämässä, kun muutettiin pois Kannuksesta ja aloitettiin elämää Ähtärissä. Pitkään mun on pitänyt tännekin kirjoittaa, mutta aina jos tulee muuta, niin tämä jää. Oon yrittänyt petrata, mutta ehkä vähän laiskasti. Tykkään kirjoittaa, enkä tiedä miksi oon jättänyt sen niin vähälle viimeisen vuoden aikana.
Viime vuodelle asetin paljon tavoitteita, mutta lopunkaiken suuri osa niistä jäi toteutumatta. Ainoat tavoitteet taisin toteuttaa Tiitin kanssa. Tiiti kävi paimennustaipumustestissä ja luustokuvissa. Luustokuvissa minun elämäni mureni täysin enkä vieläkään koe olevani ehjä sen koettelemuksen jälkeen. Niin elävästi muistan sen pahan olon ja luulon siitä, etten ikinä tule saamaan itseäni kasaan riittävän hyvin. Vuosi sitten iloitsin siitä, että Tiitistä tuli minun oma koirani enkä missään tapauksessa kuvitellut vuoden kuluttua asioiden olevan näin.
Toivoin vuoden 2016 olevan suopeampi kuolemien osalta. Vuoden 2015 kesällä kuoli Särmä, joulukuussa Helmi. Vuosi 2016 ei ollut sen reilumpi, kun sanoin syyskuussa lopullisesti hyvää yötä syliini nukahtaneelle Tiitille. Minun pienelle tappajagöötille. Edelleen kyseenalaistan omia päätöksiäni: miksi en kuvannut koiraa aiemmin, miksen yrittänyt kipulääkitä sitä, miksen uskonut kun minulle sanottiin ettei se ole terve, oliko oikein lopettaa se.
Olen saanut opetella antamaan itselleni anteeksi ja joutunut vakuuttamaan itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin rankasti. Syyllisen etsiminen ei auta yhtään ketään missään. Syksyn ja talven olen myös opetellut olemaan välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Yrittänyt hokea itselleni, ettei mun tarvitse perustella mitään kenellekään ja etten ole tilivelvollinen mistään kenellekään. Teen asiat just niin, miten parhaalta tuntuu eikä mun tarvitse selittää sitä kenellekään. Edelleenkään en ole sitä oppinut, mutta alkanut ainakin oivaltamaan paremmin. Nyt tekisin joitain asioita toisin mitä kuluneen vuoden aikana, mutta onneksi virheistä oppii ja voin olla tekemättä niitä jatkossa.
Kesäkuussa Toivosta tuli minun oma koirani ja olen ihan tajuttoman onnellinen siitä. Dansku ja Toivo yhdessä on pitäneet mut järjissäni loppuvuoden myllerryksessä. Ei olla treenattu mahdottomasti koko vuonna, en ole ollut yhtään tyytyväinen meidän treenituloksiin. Mutta meillä on ollut silti hyvä vuosi. On tehty rallattelutottiksia, Danskun kanssa käytiin vepeilemässä, Toivo kävi näyttelyissä ja paimentamassa. Toivo oli luustokuvissa lokakuussa täysin terve. Mä olen näihin asioihin täysin tyytyväinen. Mulla on kaks maailman parasta koiraa.
Tällä hetkellä meidän laumassa on kolme koiraa. Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn jälkeen. Stressasin etukäteen kovasti sitä, että mitä tästäkin vielä tulee. Etten pärjääkään kolmen koiran kanssa. Ja kuinka elämä on niin paljon hankalampaa. No ei se ole. Alma tuli meille hoitoon maaliskuun loppuun - huhtikuun alkuun asti. Alma on minun äidin ensimmäisestä pentueesta, Ihanhelmi Aito Frendi, Martan tytär. Kaikki se stressi oli ihan turhaa ja musta on itseasiassa ihan kiva, kun talossa on kolme koiraa.
Tää varmaan riittää joutavaksi höpöttelyksi tänään. Seuraavaksi jotain pientä, ihan vaan koska haluan olla urpo ja pakottaa itseäni tuloksiin. Pienikin riittää kannustamaan siihen, että edes jotain kivaa keksittäisiin. Niinpä tässä ensi vuodelle puuhaa:
DANSKU
- Nyt vihdoin ne luustokuvat!! Selkä, ranteet, miksei lonkat ja kyynärätkin uudelleen jos kerta nukutetaan. Haluaisin myös silmäpeilauksen, mutta luustokuvat tuntuu itselle paljon tärkeämmiltä nyt.
- Treenataan sitä tokoa ja lähdetään kisaamaan!! Mulla on potentiaalinen fiksu koira, jonka kanssa tehdä. Siispä tehdään ja petrataan nyt oikeasti. Ruutu, ohjatun kapulat, metallikapula (sorruin ostamaan viikonloppuna), merkki ym odottaa treeniä laatikossa!!
- Jatketaan vepeilyä keväällä-kesällä, kun treeniryhmä herää henkiin. Dansku sai syksyllä niin kovasti kehuja, että katellaan edettäiskö tällä puolella yhtään mihkään.
- Sitten me mennään sinne näyttelyyn! Ois jo korkea aika järkyttää ihmisiä ja painua näyttelypuudelin kanssa kehään.
TOIVO
- Pari näyttelyä, toivottavasti tänä vuonna saatais se ensimmäinen SERT!
- Lähdetään tekeen pohjia siihen tokoon (mennään jopa kurssille alkuvuodesta nyt!!). Ei vaadita liikaa, hölmöillään omaksi haluksi. Meillä ei oo kiire minnekään, mutta jos nyt lähettäis liikkeelle niistä alon liikkeistä.
Viime vuodelle asetin paljon tavoitteita, mutta lopunkaiken suuri osa niistä jäi toteutumatta. Ainoat tavoitteet taisin toteuttaa Tiitin kanssa. Tiiti kävi paimennustaipumustestissä ja luustokuvissa. Luustokuvissa minun elämäni mureni täysin enkä vieläkään koe olevani ehjä sen koettelemuksen jälkeen. Niin elävästi muistan sen pahan olon ja luulon siitä, etten ikinä tule saamaan itseäni kasaan riittävän hyvin. Vuosi sitten iloitsin siitä, että Tiitistä tuli minun oma koirani enkä missään tapauksessa kuvitellut vuoden kuluttua asioiden olevan näin.
Toivoin vuoden 2016 olevan suopeampi kuolemien osalta. Vuoden 2015 kesällä kuoli Särmä, joulukuussa Helmi. Vuosi 2016 ei ollut sen reilumpi, kun sanoin syyskuussa lopullisesti hyvää yötä syliini nukahtaneelle Tiitille. Minun pienelle tappajagöötille. Edelleen kyseenalaistan omia päätöksiäni: miksi en kuvannut koiraa aiemmin, miksen yrittänyt kipulääkitä sitä, miksen uskonut kun minulle sanottiin ettei se ole terve, oliko oikein lopettaa se.
Olen saanut opetella antamaan itselleni anteeksi ja joutunut vakuuttamaan itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin rankasti. Syyllisen etsiminen ei auta yhtään ketään missään. Syksyn ja talven olen myös opetellut olemaan välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Yrittänyt hokea itselleni, ettei mun tarvitse perustella mitään kenellekään ja etten ole tilivelvollinen mistään kenellekään. Teen asiat just niin, miten parhaalta tuntuu eikä mun tarvitse selittää sitä kenellekään. Edelleenkään en ole sitä oppinut, mutta alkanut ainakin oivaltamaan paremmin. Nyt tekisin joitain asioita toisin mitä kuluneen vuoden aikana, mutta onneksi virheistä oppii ja voin olla tekemättä niitä jatkossa.
Kesäkuussa Toivosta tuli minun oma koirani ja olen ihan tajuttoman onnellinen siitä. Dansku ja Toivo yhdessä on pitäneet mut järjissäni loppuvuoden myllerryksessä. Ei olla treenattu mahdottomasti koko vuonna, en ole ollut yhtään tyytyväinen meidän treenituloksiin. Mutta meillä on ollut silti hyvä vuosi. On tehty rallattelutottiksia, Danskun kanssa käytiin vepeilemässä, Toivo kävi näyttelyissä ja paimentamassa. Toivo oli luustokuvissa lokakuussa täysin terve. Mä olen näihin asioihin täysin tyytyväinen. Mulla on kaks maailman parasta koiraa.
Tällä hetkellä meidän laumassa on kolme koiraa. Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn jälkeen. Stressasin etukäteen kovasti sitä, että mitä tästäkin vielä tulee. Etten pärjääkään kolmen koiran kanssa. Ja kuinka elämä on niin paljon hankalampaa. No ei se ole. Alma tuli meille hoitoon maaliskuun loppuun - huhtikuun alkuun asti. Alma on minun äidin ensimmäisestä pentueesta, Ihanhelmi Aito Frendi, Martan tytär. Kaikki se stressi oli ihan turhaa ja musta on itseasiassa ihan kiva, kun talossa on kolme koiraa.
Tää varmaan riittää joutavaksi höpöttelyksi tänään. Seuraavaksi jotain pientä, ihan vaan koska haluan olla urpo ja pakottaa itseäni tuloksiin. Pienikin riittää kannustamaan siihen, että edes jotain kivaa keksittäisiin. Niinpä tässä ensi vuodelle puuhaa:
DANSKU
- Nyt vihdoin ne luustokuvat!! Selkä, ranteet, miksei lonkat ja kyynärätkin uudelleen jos kerta nukutetaan. Haluaisin myös silmäpeilauksen, mutta luustokuvat tuntuu itselle paljon tärkeämmiltä nyt.
- Treenataan sitä tokoa ja lähdetään kisaamaan!! Mulla on potentiaalinen fiksu koira, jonka kanssa tehdä. Siispä tehdään ja petrataan nyt oikeasti. Ruutu, ohjatun kapulat, metallikapula (sorruin ostamaan viikonloppuna), merkki ym odottaa treeniä laatikossa!!
- Jatketaan vepeilyä keväällä-kesällä, kun treeniryhmä herää henkiin. Dansku sai syksyllä niin kovasti kehuja, että katellaan edettäiskö tällä puolella yhtään mihkään.
- Sitten me mennään sinne näyttelyyn! Ois jo korkea aika järkyttää ihmisiä ja painua näyttelypuudelin kanssa kehään.
TOIVO
- Pari näyttelyä, toivottavasti tänä vuonna saatais se ensimmäinen SERT!
- Lähdetään tekeen pohjia siihen tokoon (mennään jopa kurssille alkuvuodesta nyt!!). Ei vaadita liikaa, hölmöillään omaksi haluksi. Meillä ei oo kiire minnekään, mutta jos nyt lähettäis liikkeelle niistä alon liikkeistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)