Toivosta toko ei vaikuta mitenkään kovin hauskalta puuhalta, mut on tehty silti paikallaoloa, seuraamista, perusasentoja ja luoksetuloa. Ja maahanmenoja kanssa! Seuruuta se tekee lyhyissä pätkissä niin kivasti ja oon tosi ylpeä siitä. Mielenkiinto ei kauaa jaksa, mut ne hetket kun jaksaa niin hienosti tulee. Perusasentoja otan välillä ja välillä en, lähinnä on keskitytty tekemään vaan kaikkea hauskaa.
Tiitin kanssa tehty vähän kaikkea. Otan sen maahanmenon nyt sellaiseen "supertreeniin". Sillä on tosi hyvä tekniikka siihen ja osaa kyllä, mutta jotenkin jäänyt käteen kiinni nyt paljon. Seuraamisissa tulee mukana, vaikka käsi heiluisi. Herkästi lähtee edistämään paljon. Seuruut tehdään sen kanssa kyllä muutenkin välillä imuttamalla ja välillä ilman - yritän tehostaa paikkaa. Vasemman käännöksessä imuttelen. Tii käyttää todella hienosti takapäätään käännöksissä, vielä kun käyttäisi itsenäisestikin. Paikkista treenattu kovin ja siihen tarvitsisi häiriötä vähän lisää. Aikaa lisätään kokoajan, mutta häiriönsietoakin pitäisi saada samaan syssyyn mukaan. Muuten palataan jossain kohti tässä paljon takaisin päin.
Ylipäänsä pienten koirien kanssa mun pitäisi itse muistaa hyvä ryhti ja katse eteen. Nyt leikin varmaan Roope Ankkaa kävellessäni kyyryssä ja tähdäten lähemmäs koiran tasoa. Jotenkin niin erilaista tehdä pikkukoiran kuin tollaisen keskikokoisen sessen kanssa.
Kirjoitin tähän pitkän tekstin Danskun jutuista ja se katosi. Päädyn siis vain hehkuttamaan sitä, kuinka meidän kaukokäskyt etenee. Tänään jätin käsiavun pois ja kyllä se koira tekniikan osaa. Pitää vaatia silloin, kun esittää ettei tiedä mitä haen. Ei nyt välttämättä ihan kaikkeen toki sovellu, mutta tässä tapauksessa toimii kun koira osaa kyllä. Tää jalkapallomaalin verkko oli kyllä paras älynväläys. Näin on edistytty kaukojen suhteen enempi ku viimiseen puoleen vuoteen!
