Peruskoulutusta tokon muodossa

Elikkäs tänään meillä oli ensin luokassa Pipan pitämänä teoriaa tokosta ja silloin siellä luokassa mulla tuli ihan hirmuinen ikävä meidän Tupea.. ♥ Sen kanssa olisi ihan yksinkertaisilla asioilla voinut saada asioita parempaan järjestykseen, kun olisi tiennyt puuttua oikeisiin asioihin. Vieläkin mä muistan sen hetken, kun ohitettiin ekaa kertaa sen kanssa rähinättä toinen koira ja olin niin hirmuisen onnellinen. Töitä sen onnistumisen eteen oli silloin tehtykin.
No mutta, tehtiin sitten käytännön tunneilla ns. luoksepäästävyyttä ja piru vie mun koira istui namien voimalla maassa! Olin niin järkyttynyt siitä, että pari kertaa herpaannuin ja namien ote koirasta heikkeni, mutta nopeasti sen sai uudelleen mukaan touhuun! Harjoiteltiin myös ns. automaattista istumista, elikkäs koiran piti tarjota istumista. Kyllä tuo sitä tarjosi kun malttoi keskittyä. Tehtiin myös luoksetuloja hihnassa niin, että kun koira katsoi toiseen suuntaan, itse sanottiin tänne ja lähdettiin toiseen suuntaan. Kun itse hoksasin homman kunnolla niin saatiin sekin sujumaan. Näiden lisäksi tehtiin ohitustreeniä, joka sujui hyvin kunhan muistin pitää Vinnan vielä namien luona koiran ohituksen jälkeenkin. Ehkä pitäisi alkaa taas vaan panostaa kunnolla ohituksiin niin saataisiin nekin sujumaan? Tuo pentuperkele on alkanut autojakin jahtaamaan taas täällä, Pipa veikkasi että sen takia kun niitä kulkee niin vähän ja todennäkösesti se sen takia onkin.

Tänään aamulla mulla oli herätys 10.30 ja mihinköhän heräsin 9.35? Oona laittoi tekstaria mihin heräsin ja mun huoneessa oli valot päällä ja ilmassa leijui ihana tuoksu.. Vinna oli sitten ripuloinut uuden ruoan (Hau hauta syö väliaikaisesti, loppuviikosta pitäisi tulla Boosteria taas) vuoksi mun matolle. Se oli varmaan hyppinyt ovea päin kun on halunnut ulos, mutta mä en ole siihen herännyt. Se selittäisi mun valojen päälläolonkin. Mulla tosin on tälläinen pieni tunne, että se on saattanut tökkiä mua kuonollaan mutta oon jatkanut nukkumista.. :D Mutta koska en ole ihan varma, niin sovitaan ettei se ollut niin tehnyt!

Huomenna on teoriaa hausta ja koiraroduista ja jostain ja sen lisäksi hakua käytännössä ♥ Oon niin täpinöissäni kun odotan että päästään hakuilemaan! Perjantain pieneläinten hoitotyötunnit muuttui myös peruskoulutukseksi koko ryhmän kesken.

Henkilöetsintää ja lenkkeilyä

Ei tässä oo juurikaan taas tapahtunut, mutta ajattelin sitten silti kirjustella kun kuulin, että meidän blogia oikeasti luetaankin!

Tänään meillä oli koulussa aamulla peruskoulutusta 8.30-12.05. Sen jälkeen pieneläinten hoitamista 12.45-16.30. Päästiin kummaltakin tunnilta vähän etuajassa, eikä kyllä haitannut yhtään.. Olin ihan poikki, sillä en ollut edellisenä yönä saanut juurikaan nukuttua kun moni asia pyöri mielessä..
Peruskoulutustunneilla kolmannen vuoden (?) opiskelijat pitivät meille sitä samaa peruskoulutusta missä me oltiin Vinnan kanssa jo aiemminkin käyty. Tällä kertaa Vinna toimi paljon paremmin ja saatiin vinkkejä siihen miten edetä sen kanssa. Takapään harjoituksia se on pakko tehdä vaan lisää ja lisää, sillä tuo kömpelö ei oikeasti vaan ymmärrä että sillä on takajalatkin! Seuraavaksi aletaan harjoitella peruuttamista ja jatketaan kontaktitreenejä ja aletaan jatkaa purkin päällä jalkojen laittamistreenejä. Eiköhän se vielä joku päivä ymmärrä että sillä on enemmän kuin kaksi jalkaa! Tehtiin siis istumista, maahanmenoa (Vinnan lonkka-asento..), sivullaoloa, katsekontaktia, seuraamista, muiden koirien ohituksia ja luoksetuloja.
Kokonaisuudessaan voisin katsoa, että olivat tosi onnistuneet treenit. Ei kestäneet niin kauaa ja Vinnan keskittymiskyky säilyi koko treenien ajan. Lelutreenit pidetään tästä lähtien ihan erikseen, häiriössä treenataan vaan nameilla ja yksin sitten lelujen kanssa. Se ottaa liikaa häiriötä muista, eikä lelupalkasta tuu silloin mitään - sen itsekin olen todennut, mutta pidän lelut kuitenkin mukana aina varuiksi.

Tän tokopuolen jälkeen meillä oli sitten vuorossa vähän verstaalla seikkailua ja taas henkilöetsintää. Mentiin taas ritiläportaita ja kierreltiin erilaisissa paikoissa. Pyydettiin koiria hyppimään erilaisten tasojen päälle ja kävelemään erilaisilla pinnoilla. Luulin, ettei Vinna hyppäisi yhdenkään tason päälle, mutta kyllä se hyppäsi ihan helposti! ♥ Ritiläportaita se vähän jänskätti, siitä huomasi että aluksi meni hyvin, mutta mitä korkeammalle mentiin, sitä enemmän sitä alkoi jännittää.
Haussa Siidu-valkkarin omistaja Teija toimi Vinnan maalimiehenä, kummallakin kertaa Vinnan piti etsiä Teija pimeästä huoneesta ja vaikka sitä ensin pelotti mennä pimeästä Teija etsimään, se löysi sen kummallakin kertaa! Oon ihan hirmuisen ylpeä taas siitä. Vinnan piti siis mennä portaat ylös, vaihtoehtona oli kääntyä oikealle tai vasemmalle käytävään, ensin se kävi oikealla katsomassa että löytyisikö Teijaa, pimeälle puolelle se ei uskaltanut mennä. Palasi kerran käymään munkin luona alhaalla, mutta koska en antanut jatko-ohjeita, se palasi takaisin tehtävänsä pariin ja uskaltautui menemään pimeään huoneeseen! Sieltä Teija löytyikin ja Vinna sai hirmuiset kehut! Saatiin ohjeet, että mun pitää tosiaankin malttaa itseni apujen suhteen, sillä Vinna ei oikeasti tarvitse niitä, sillä se osaa kyllä toimia ilman niitäkin.

Pieneläinten hoitotöissä saatiin katsella koiran tulotarkastusta (tutkittiin koko koira) ja saatiin jokainen käydä tekemässä jotain hoitokoirien kanssa niiden tarhassa. Mä itse pääsin viemään Monna-labbiksen ulkotarhaan. Tunnilla käsiteltiin ihan mielenkiintoisia asioita, kun niihin olis vaan päässyt kunnolla keskittymään väsymykseltä...Noh, perjantaina pääsen toisen ryhmän kanssa kuuntelemaan ne uudelleen eli ehkä opin jotain! Pitää tässä salaa myöntää, että mun saksanpaimenkoirakuume nousi siinä kun hoitolalla oli pari sakemannia.. ♥ Sellainen sakemannipoliisiprojekti voisi olla aika jees, vaikken sitä meinaa tahtoa myöntääkkään ;) Kunhan tää aussilapsi on joskus valmis niin ehkä sitten!

Tänään käytiin myös Katjan ja Mokka-mittelin kanssa lenkillä ja Vinna ois niin kovin halunnut leikkiä Mokan kanssa ettei meinannut uskoa mitään mitä sille puhui... Mutta oli kiva lenkki ja koirakin oli väsynyt sen jälkeen!

Huomenna olisi tiedossa taas peruskoulutusta, torstaina opoa, peruskoulutusta ja hakua ja perjantaina taas pieneläinten hoitotöitä. Huomenna lähdetään ehkä aksaamaan, jos saadaan meidän kouluttaja-Oona mukaan, pitää katella mikä päivä tässä mennäänkään. Kuulin myös yhdeltä luokkakaverilta, että täällä pyörisi hakuryhmä, olis ihan supersiistiä päästä hakuporukkaan mukaan tuon pennun kanssa! Torstaina kysellään opettajalta siitä hakutunnilla.
Ja ainiin hei! Mä pääsen syyskuun vikana viikonloppuna katsomaan paimennuksen SM-kilpailuja ja Vinna matkaa Kokkolaan hoitoon joko Jennyn luokse Beni-aussien seuraksi tai sitten vuorostaan Jennyn bortsupennnusta haaveilevan kaverin luokse.

Superagilitykoira

Lauantaina käytiin tokoilemassa, sunnuntaina oli vuorossa sitten jeejeeagility! Meillä on uusi mahtava agilitykouluttaja Oona, joka saa ruveta kouluttamaan mua ja Vinnaa. Tuolloin sunnuntaina me tehtiin putki-hyppy-putki-hyppy ratapätkää, ensin tosin pelkkä hyppy, putki, hyppy pätkää. Putken jälkeen tehtiin valssi tai vaihtoehtoisesti ennen putkea takaaleikkaus. Pitäisi kehitellä siitä radasta ratapiirros, mutta oon ollut niin huono tekemään niitä nyt taas pitkään aikaan! Ehkä tässä ryhdistäytyisi? Yritettiin koko neljän esteen pätkää tehdä niin, että olisin tehnyt takaaleikkauksen ja valssin, mutta ei saatu sitä millään onnistumaan. Takaaleikkaus onnistui hyvin kun ekaa putkea ei ollut mukana, mutta sen kanssa ei saatu millään onnistumaan. Minä yritin ja Oona yritti, mutta kummankaan kanssa ei vaan mennyt sitä. Siinä siis treenattavaa ensi kerralle!

Ollaan käyty myös raviradalla monta kertaa, Eevan Hipistä ja Vinnasta on tullut ihan ylimmät ystävykset ja ne sitten jaksaa painia :D

Meillä oli koulussa tänään elämänhallintaa (opettaja oli unohtanut eka tunnit, 45min venattiin luokassa kunnes Oona soitti sille ja saatiin se paikalle...) ja jotain rakennusmateriaaleista. Mun ei olis tarvinnut olla niillä tunneilla mutta olinpas kuitenkin! :D Huomenna ois sit kai ainakin peruskoulutusta, olisko myös pieneläinten hoitamista?
Lauantaina mulle tuli myös ekaa kertaa se fiilis, että tänne mä jään varmasti. Elikkäs seuraavat neljä vuotta nyt aika varmasti vietetään täällä. :)

Hakua, jälkeä, tokoa, agia..

Paljon on taas tapahtunut tämän ja viime päivityksen välillä. Tässä taas koottuja tapahtumia..

Elikkäs, Nelly näytti mulle reitin metsään, jossa otettiin Vinnalle kaksi pistoa. En ensimmäisen kohdalla tajunnut, että sen olisi voinut tehdä helpoksi ja seuraavan vaikeammaksi, joten se meni sitten toisin päin.. Ensin Nelly meni 30-40 metrin päähän kiven taakse Vinnaa piiloon, Vinna näki Nellyn menoa 10 metriä kunnes vein sen pois. Tällä kertaa Vinnalle ei sanottu lähtiessä mitään, mutta Nelly näytti sille makupalaa. Ei mennyt kauaakaan, kun mun pieni hakukoiran alku löysi Nellyn helposti metsästä. Toinen piilo oli  20-30 metrin päässä kiven takana. Vinna näki että Nelly lähti menemään jonnekin suuntaan ja vein sen sitten pois. Tällä kertaa ei makupalan näyttöä eikä Nelly tälläkään kertaa sanonut Vinnalle mitään. Taas Vinna löysi hienosti ja kamalat kehut ensin Nellyltä ja sen jälkeen multa. Vitsi se on vaan pätevä pentu!

Eilen käytiin treenaamassa agilityä. Tehtiin Vinnan kanssa putki-hyppy-hyppy suoraa sekä pientä rataa, jota aiemmin ollaan tehty Elinan opastuksella. Sen lisäksi tehtiin myös rengasta ja keppejä.Vinnan motivaatio agilityä kohtaan on parantunut niin superpaljon, se jaksaa keskittyä pidempiin pätkiin kunnolla ja tekee innoissaan. Ei se aiemmin ole ollut tälläinen!

Tänään meillä oli koulussa teoriassa ja käytännössä jälkeä. Tein Vinnalle 30 metrin pituisen jäljen nurmelle, yhdessä kohti oli pieni mutka (koska en osannut kävellä suoraan..). Vinna ei kunnolla keskittynyt jäljelle, sillä se otti todella paljon häiriötä muista koirista. Niinpä saatiin Miikulta ohjeet, että ensi kerralla pitää muistaa tehdä mahdollisimman häiriöttömästi sillä Vinna tietää mitä siltä halutaan mutta ottaa liikaa häiriötä muista koirista. Koska se myös poikittaa hieman jäljellä kun menee, niin tehdään jatkossa niin että hihna menee sen jalkojen välistä ja näin pystyn pitää sen kokonaan jäljellä. Vaikka ensin mun olikin vaikea saada Vinna kiinnostumaan jäljestä, kun se katseli vaan muita koiria, se lopuksi meni sen kuitenkin loppuun asti hyvin.

Otettiin myös tänään Vinnasta uusi juoksutusvideo ja rakennekuva. Ihan kamalaa sen ravaaminen taas, kyllä se ravaa (saattaa yhden hypyn ottaa väliin), mutta ei samalla pitkällä askeleella kuin ennen. Seuraa mua tarkkaan. Nyt siis näyttelytreenit käyttöön Porvoota varten. Vaikka tuskinpa tuo sieltä mitään EH:ta parempaa saa tuossa sen rumuusvaiheessa :D Sen turkki on ihan kamalassa kunnossa eikä se kyllä muutenkaan oo parhaimmillaan.
Illalla pitäisi lähteä parin luokkakaverin kanssa raviradalle, josko pentupätevä sais leikkiseuraa. Hakuseuraakin pitäis saada viikonlopuksi ehkä.

Tokoa ja henkilöetsintää sisätiloissa

Elikkäs tänään mun piti viedä Vinna klo 8 aamulla koirahoitolalle, sillä mun huoneen oveen piti vaihtaa lukko eikä huoltomies suostu käymään jos koira on paikalla. Noh, siellä me sitten Maria venailtiin jonkin aikaa ja selvisikin, että hän pitää meille tunnit ja kys. tunnit on koiran peruskoulutusta käytännössä. Eli koira tuli siis mukaan ja lähdettiin käymään taas kämpillä hakemassa tavaroita.
Vinnan tekeminen oli ihan kamalaa! Siis tuollainen jos se olisi aina, niin epäilisin osaako se muka oikeasti mitään. Kiva yrittää väittää, että kyllä me ollaan treenattu, kun koira ei muuta muka osaa kuin purra mua ja hihnaa. Mari totesi myös, että se kestää hyvin lyhyitä pätkiä ja voin välissä viedä koiran pois kentältä. Siellä mä sitten juoksentelin Nellyn Helmi-cockerin kanssa ja kävin lässyttämässä Tiian Pepe-bichonille. Noh, eipä Vinnaa kiinnostanut yhtään sen enempää, siellä se nökötti eikä ees katsonut välttämättä mua kun menin Helmin kanssa. Kyllä me jotain saatiin tehtyä, mutta ei läheskään niin hyvin kuin olisin toivonut.
Harjoiteltiin perusasentoa+katsekontaktia, pelkkää katsekontaktia, maahanmenoa seisomisesta ja istumisesta. Mari teki huomion, että Vinna lysähtää lonkalleen makaamaan ja istumaan ja sen jalat sojottaa vähän joka suuntaan. Nyt korjaillaan sitä pois ja totesin itse sen jälkeen, että Vinna ei perusasennossa istu ns. lysyssä, vaan istuu juuri silloin siinä oikeassa istunnassa mitä me haetaankin. Ehkä mä en siis kokonaan oo pilannut sitä vielä..? :D Seiso-maahan-seiso-maahan Vinna menee makaamaan oikein, istu-maahan-istu-maahan, väärin muutamana kertana ja oikein parina kertana maksimissaan. Treenataan nyt sitä ryhdikästä istumista ja muistutellaan pentua sen takapään olemassaolosta.

Kaikki sanoo, että Vinna on vasta pentu enkä saa tehdä sille liian vaikeita treenejä, mutta jos mä tiedän, että se koira osaa ja ollaan tehty paljon vaikeampaakin, niin eihän se silloin ole vaikea treeni? Tuo murkkuikäinen hirviökakara vaan yrittää pompottaa mua taas mielensä mukaan, se luulee että me tehdään kaikki aina siihen tahtiin kun se haluaa ja ikävästi tässä näyttää siltä että meidän toko menee jäähylle siksi aikaa että tuota aussilasta kiinnostaa. Sen tokointo on siirtynyt ihan kokonaan agilityyn. Ja kuten Vinna 4-5kk vanhana, se nytkin puree mua että hihnaa ja yrittää sitä kautta päättää mitä me tehdään. Silloin kun se oli pieni, annoin sille helpommin periksi ja nyt se jaksaa sen voimalla yrittää saada mut taas antamaan sille periksi..

Tänään me käytiin myös verstaalla kävelemässä koirien kanssa, käveltiin erilaisia rappusia (puisia ja ritilä) ylös ja alas, kaikki ei ritilärappusia kokeilleet mutta minä ja Eeva vietiin pennut (Vinna ja Hippi) sinne seikkailemaan. En olisi uskonut, että Vinna suostu niitä kävelemään, mutta hyvin se meni ylös ja alas vähän epäröiden! Ehkä se ei siis olekaan niin arka erilaisille pinnoille..? Pentuna se on ollut tosi arka eri pintoja kohtaan, mutta nyt se on suostunut kyllä menemään räminäputkestakin läpi aristelematta. Pimeässä paikassa verstaalla Vinnaa vähän jännitti ja se oli hieman epävarma. Nopeasti se kuitenkin  totesi muiden läsnäollessa, ettei siellä ollut mitään pelottavaa.
Otettiin lopuksi verstaalla hieman henkilöetsintää verstaalta, jokainen koira sai etsiä omistajansa sieltä.Vinna etsi mut tosi helposta piilosta hienosti ja sen jälkeen pyysin vielä, jos se saisi etsiä jonkun vieraan henkilönkin sieltä. Niinpä koiraton Niina meni Vinnalle piiloon myös. Lähetin Vinnan etsimään Niinaa ja huomasin, että se hieman epäröi työskentelyssään ja kun se palasi lähelle mun jalkoja ja katsoi mua, niin menin sitten lähettämään sen uudelleen. Tästä tulikin satikutia myöhemmin, sillä Mari uskoi, että Vinna olisi löytänyt maalimiehen myös ilman mun apua. Näin mäkin kyllä uskon, ehkä mä jatkossa en helpota liian aikaisin! Toisella lähetyksellä Vinna katsoi kuitenkin tarkkaan minne päin lähetin sen ja lähti tosi määrätietoisesti siihen suuntaan. Ei siinä kauaa mennytkään kun Vinna löysi Niinan hienosti! Mari sanoi, että Vinnan kanssa voidaan jatkossakin tehdä niin, että se etsii suoraan vieraan henkilön, sillä se on sille tuttua puuhaa. Itse mun täytyy kuitenkin muistaa, että en helpota liian aikaisin..

Hirmu ylpeä olen tuosta pienestä, vaikka se toisella osalla aiheutti mulle tänään pettymyksen, niin toisella osalla sain olla siitä taas ihan tosi ylpeä ♥

Käytiin tänään myös tutustumassa vähän lisää Kannukseen, lehmiä on haukuttu, lampaita ihmetelty ja Kannuksessa kierrelty siellä sun täällä! Löydettiin kiva lenkkireitti, jota voi jatkossakin varmaan hyödyntää. Huomenna olisi suunnitelmissa lähteä metsälenkille ja Nelly lupasi leikkiä Vinnan kanssa hieman piilosta, josko saataisiin pari pistoa otettua. Harmi että vaan yksi maalimies käytössä, saiskohan tuosta vielä lisääkin väkeä ylipuhuttua mukaan? ;)

Koulussa meillä oli tänään myös pieneläinten hoitamista ja tutustuttiin kenneltiloihin, saatiin myös ylen haastattelun taustameluksi haukuttaa kolmea suomenlapinkoiraa. Koska Vinna oli tarhassa kennelillä, niin mä hain sen tarhasta ja kävelin pari kertaa suomenlapinkoirien tarhan ohitse Vinnan kanssa ja hieno kuoro saatiin aikaan! :D

Treenailua

Vinnan tokomotivaatio on kadonnut kuin tuhka tuuleen, vaikka ollaankin pidetty siitä taukoa nyt hetkinen.. Haku on ihan jäissä, Susannan avulla otettiin Kiteellä ne pari pistoa, mutta täältä en oo ketään metsästänyt meille hakumetsään seuraksi. Pitäisi ehkä. Jälkeä meillä on perjantaina koulussa, teoriassa sekä käytännössä. Huomenna on koiran peruskoulutusta ilmeisesti ainakin teoriassa. Sit tais olla taas rakentamista niin kuin tänäänkin. Tänään oli teoriassa, huomenna ilmeisesti myös käytännössä. Vähän musta tuntuu, ettei tää välttämättä oo se mun paikka. En mä oo niin yltiösosiaalinen kun noi muut enkä mä kauheesti pidä meidän luokasta.. :D Ja nyt epäröin kuitenkin sitä lukiota, jätinhän sen jo kerran kesken.

Eilen ja tänään on meillä ollut sitten agilitypäivä! Pikku pösilö on hylännyt tokon kokonaan ja rrrakastaa agilityä! Se pieni aussihirviö, jonka mielestä agility on ollut hirvein laji mitä maailmassa on. Nyt sen mielestä se on ihan superkivaa eikä se varmaan muuta tekisi kun menisi agilityradalla? Ensin meillä oli ongelma saada tehtyä kahta estettä pidempää pätkää ja nyt tuo hirmu menee niin nopeasti vaikka minkä pituista pätkää ettei mulla oo mitään mahdollisuutta pysyä perässä. Suoria pätkiä se osaa mennä tosi hyvin, mutta suorilla pätkillä mä en tosiaankaan pysy perässä. Ei mitään mahdollisuutta!
Eilen tehtiin hyppy-rengas-A -pätkää, A-esteeltä Vinna keksi hypätä harjalta alas... Ei oltukaan tehty sitä ennen, joten ei ihme että se keksi sen. Nyt treenataankin vaan pelkkiä kontakteja sitten taas. En ollut varma, oltiinko rengasta tehty Viipun kanssa, mutta koirahan sen heti ilmoitti, että se oli sille maailman tutuin este ja suoritti sen niin kuin vanha tekijä. Tänään tehtiin hyppy-hyppy-putki-hyppy suoraa ja Vinna meni sen tosi hienosti. Ainoo, että joko mun pitää jättää palkka päähän tai harjotella juoksemaan ihan pirun lujaa!

Me ollaan Kannuslaisia

Me muutettiin tänään Kannukseen. Hiukka on kaduttanut ja varasuunnitelmia mietitty, mut mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Vinna on sopeutunut tänne ihan hyvin, mutta niin mä uskoinkin. Meidän kanssa samassa solussa on bichoni, kleini ja cockeri. Helmi-cockeri omistajansa Nellin kanssa on vaan viikonloppuna paikalla ja sen kanssa Vinna tulee kohtuu hyvin juttuun.
Kannuksessa oltiin ennen neljää, käytiin kaupoilla, syömässä ja purettiin tavaroita totutellen uuteen paikkaan. Kuuden jälkeen lähdettiin sitten lenkille kera parin uuden luokkakaverin. Käytiin jossain raviradalla juoksuttamassa koiria. Mukana oli Nada-auspai, Micke-sheltti, Nera-lappari, Nada-auspai, Helmi-cockeri ja Hippi-jämpti (toivottavasti en unohtanut ketään). Nadalla ja Vinnalla oli pieniä ongelmia tulla juttuun, mutta kyllä ne lopunkaiken kohtuu hyvin toimeen tulivat. Nada kävi kerran Vinnan päälle aivan mun vieressä (siinä oli muitakin koiria ja jotain säätöä) ja Vinna sitten vastasi siihen käymällä takaisin, todennäköisesti sillä meni hermot Nadaan ja se alkoi vahtia mua siinä samalla. Mutta ei siinä mitään, sen jälkeen Vinna vaan vähän vältti Nadaa eikä muuta. :) Ei se tollasesta silleen välitä. Kyllä se muistaa jonkin aikaa, mutta ei ota siitä niin itseensä.

Illalla me saatiin sitten vieraita, yllämainitut luokkakaverit tuli kyläilemään ja samoin Marissa kera Jussi-labbiksen, Marissan projektikoiran tullilta. Saatiin kuulla vähän juttuja Kannuksesta, opettajista jne. Jäi sieltä jotain oikein mieleenkin :D

Huomenna kuvia ja kirjustelen lisää!

Kannus kutsuu?

Me ollaan nyt oltu Kiteellä siis sunnuntaista asti. Käyty mustikassa, otettu pari pistoa Susannan avulla ja Vinna toimi hienosti. Käyty myös lenkkeilemässä kera Susannan ja Tuiskun ja Vinna on saanut lenkkikaverin.
Tänään tuli sitten kesken koulupäivän puhelu. En pystynyt kesken asiakaspalvelun tunnin siihen vastaamaan, laitoin viestin että soitan myöhemmin, menin katsomaan numeropalvelusta keneltä se oli. Kokkolasta ammattiopistosta. Heräsi kysymys, että olisiko mahdollista. Sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta, keneltä varasin paikan pääsykokeisiin, että soittaisinko pian takaisin. Josko sittenkin -tunne vahvistui sillä hetkellä. Välitunnilla soitin takaisin, mutta ei tullut vastausta, asiakaspalvelu -tunnin jatkuessa, puhelu kuitenkin tuli ja lähdin käytävälle puhumaan. Sieltä tuli sitten ne sanat, joku eilen lopetti kennelalalla. Otanko mä paikan vastaan. Nyt olen ottanut paikan vastaan.

Todella haikeaa jättää tää paikka taakse, vaikka inhoan tätä, niin samalla pidän tästä niin paljon. En halua lähteä pois, mutta koska mulla on mahdollisuus toteuttaa sitä haavetta niin kyllä sitä lähdettävä on. Niin paljon odotin pääseväni sinne. Ei olisi ollut ongelmaa, jos olisin saanut paikan ennen koulun alkamista, mutta nyt kun on kerennyt kotiutua taas, niin ongelma löytyykin. Salaa rakastan Kiteetä, tää on ollut uskomaton kokemus asua täällä vuosi. Tästä on tullut sellainen toinen koti. Ehkä Kannuksesta tulee sit tän jälkeen. Ei mulla olisi muuten mitään ongelmaa lähteä täältä, mutta koska täällä on Susanna niin se tekee siitä hankalaa. Se on vaan se ystävä, kenen ansiosta mä edes olin täällä viime vuoden, kenen ansiosta tulin tänne nyt. Ollaan niin samalla aaltopituudella sen kanssa, että haluaisin vaan kidnapata sen mun mukaan!

Ensi viikonloppuna olisi siis muutto edessä. Meistä tulee kannuslaisia! Jännittää niin pirusti, toivottavasti meidät otetaan mukaan porukkaan :) Se asia minkä piti olla mahdotonta, on käymässä nyt toteen. Toivoin, että ihmeitä tapahtuisi joskus, niin tässä sitä nyt tapahtui yksi sellainen. Mä pääsin viidenneltä varasijalta sinne eikä niin pitänyt voida tapahtua. Nyt mä uskon ihmeisiin.

Liian kaupunkilaiskoira maalle?

Vinna on niiin pihalla, kun ollaan maalla taas! Lehmille haukutaan ihan hirmuisesti ja hevosetkin on ihan kamalia kun ne juoksee. Ollaan käyty täällä jo vähän lenkkeilemässä ja uittamassa koiria, ovat saaneet totutella että millasta olikaan olla maalla. Vinna melkeen heti muisti, että mikä paikka tää on ja eteisessä ennen Susannan näkemistä hyppäsi haistamaan Susannan naulakossa olevaa takkia. Haistamisen jälkeen sen peppu alkoi heilua niin vimmatusti, se tais tunnistaa että täällä on hei tuttuja!
Eräs aikuinen, meidän koulussa oleva mies, alkoi ulkona tänään haukkua ja murista Vinnalle ja Tuiskulle (Susannan koira). Ilmeisesti se olisi halunnut silittää niitä, mutta arvatkaa vaan, oliko sillä lupaa koskea mun koiraan sen jälkeen kun se käveli sieltä muristen ja haukkuen mun koiraa kohti.. Lopulta kun käveltiin vaan välinpitämättömästi ohi (tai no Vinna vilkuili sitä epäluuloisena ja murahteli) ja se murisi vaan meidän perään, niin mulla meni hermot ja sanoin pari valittua sanaa. Sen jälkeen se jotain jäkätti vielä meidän perään, mutta ei kiinnostanut kuunnella. Luulin, että aikuinen ihminen osais käyttäytyä vähän paremmin, kuin tolla tavalla..

Eilen, me käytiin vikaa kertaa sitten hetkeen lenkillä Nean ja Dustyn kanssa. Lähdettiin Hakunilan metsiin kävelemään ja lopulta käveltiinkin kolmessa tunnissa lähemmäs kymmenen kilometriä. Matkalla käytiin Ojangossa hakemassa Nean huppari ja tokoiltiin vähän kentillä. Vinna on siis niin pätevä tyttö! Seuraamisen käsiapua yritän tässä häivyttää pois, vähän ollaan jo onnistuttu siinä. Silti otettaisiin mielellämme muidenkin vinkkejä siihen, millä sitä voisi häivyttää pois?
Vinna Hakunilan metsistä etsi meille kaikki mahdolliset vadelmapusikot ja siellä me sitten niitä mussuteltiin Nean kanssa ;D Kätevää on koira, ketä löysi aina ne paikat missä oli ihan superpaljon vadelmia! Vinnan niiin tykkäsi niistä itsekin. Pitää opettaa se varmaan ilmaisemaan jotenkin kaikki vadelmapensaat ja lähteä sen kanssa aina etsimään vadelmia kippojen ja kulhojen kanssa.

Kuvia koitan lisätä vielä tänään illalla, pitää ensin vaan saada kaikki käytyä läpi ja ladattua nettiin.

Viimeiset päivät Vantaalla

Elikkäs nautittiin ihan kunnolla vikoista päivistä Vantaalla. Huomenna (vaikka meillä on kyllä vielä tää lauantaipäivä aikaa tehdä kaikkea kunhan saan aikaiseksi mennä nukkumaan..) olisikin otettava sitten suunnaksi Kitee. Toivottavasti saan luokkakavereita värvättyä hakumetsään, ettei jouduta sitä harrastusta pistää jäihin. Oon vähän päivissä sekaisin, sillä on niin hirmuisesti ollut kaikkea ohjelmaa. Ehkä nää päivät menee tässä jollain tapaa oikein :D

Torstaina lähdettiin puoli kahdentoista jälkeen Ojankoon aksailemaan. Otin meidän koko ryhmärämän mukaan ja paikanpäällä sitä sai vähän katuakin.. Ojangossa meitä odotti Claudia, Flamma ja Tuikku sekä Sara (?) ja Pessi. Me tultiin Oonan kanssa Ojankoon Nean kyydillä ja meillä olikin autossa sitten seitsemän koiraa; Vinna, Helmi, Martta, Minni, Ora, Elmeri ja Dusty!
Aloitettiin maxi-koirilla, jota meidän mukana olikin kolme kappaletta, Tuikku, Pessi ja Flamma. Sen jälkeen olivat vuorossa ensin Dusty, sitten Elmeri ja sitten Minni. Minni teki ihan superhyvin verrattuna viime kertaan, kun se esitti ettei se osaa mitään. Nyt mun olisi pitänyt vaan löytää kädet ja jalat taas mukaan sekä vielä opetella sanomaan käskyt ajoissa, mutta koska viimeksi vuosi sitten olen tehnyt yhtään paria estettä pidempää rataa Lakun kanssa, oli se hieman hankalaa. Ehkä me tässä Minnin kanssa kehitytään samaan aikaan vielä! Ehkä on vähän toivoa, että me Minnin kanssa päästään ennen ensi kesää kisaamaan!
Minnin jälkeen radalle meni Ora ja Oran jälkeen Helmi. Helmi teki alkuun kaksi rimatonta hyppyä, putken, tosi matalalla olevan hypyn, rimattoman hypyn ja putken. Ihan superhieno Helmi! Helmin jälkeen tein hyppy-hyppy-putki suoran Vinnan kanssa muutaman kerran ja kun se tajusi miten se menee, niin neiti meni tosi hienosti kun ottaa huomioon miten vähän ollaan tehty. Viimeisenä tein sitten vähän Martan kanssa pelkkää putkea. Sen mielestä sininen ja musta putki oli ihan outoja eikä muka oltu ikinä tehty niitä. Tehtiin niitä sitten pari toistoa ja sen jälkeen annettiin olla ja pieni Marsu pääsi lepäämään.
Vinnan kanssa käytiin myös ottamassa vähän kontaktitreeniä ja nyt se ei muistanut yhtään että oltaisiin ikinä tehty kontakteja sen kanssa. Ehkä se tästä taas pikkuhiljaa kun sen kanssa treenaa niitäkin vähän enemmän. Minnin kanssa olisin halunnut kokeilla vielä verkkokeppejä, mutta unohdinpa sitten sen. Seuraavalla kertaa sitten.


Torstaina illalla käytiin sitten Vinnan kanssa pyöräilemässä käymään mummon ja ukin luona. Hienosti meni pyörän vierellä, paitsi loppumatkasta alkoi vähän väsymään ja puri vähän hihnaa. Kun tarpeeksi komensi niin keskittyi eteenpäin menemiseen taas. Kun pyöräiltiin kotiinpäin, niin jossain jonkin matkan päässä meistä kuului ensin kerran sellainen ääni, mikä tulee ilotulitusraketista kun se paukahtaa taivaalla ja vajaa minuutin kuluttua se paukahdus kuului toisen kerran. Vinna katsoi mitä tapahtuu ja jatkoi matkaa sen jälkeen ihan normaalisti. Pätevä pentu!

Perjantaina me lähdettiin viiden aikaan Nean, Dustyn, Emman, Oonan ja Oran kanssa lenkille taas pitkästä aikaa. Vinnalle tehtiin kolme pistoa joista se selviytyi hienosti. Kahdesti sen nenä hakeutui vähän maahan loppumatkasta, mutta en katso että se on paha juttu, kun se kuitenkin löysi maalimiesten luokse. Nyt varmaan vähenee meidän hakutreenailut kerran viikkoon joka tekee varmaan Vinnalle hyvää. Pitää katsoa kuinka usein saan jonkun meidän koululta värvättyä lähtemään mun kanssa metsään. Tai jos ehdotankin meidän metsänhoidon tunneilla, että otan koiran mukaan ja pyydän luokkakavereita piileskelemään silloin..? :D No eei.
 Ihan viimeisenä, kun oli aika lähteä, kokeiltiin Vinnan kanssa ihan vähän viestiä. Vinna sekoitti sitä vähän hakuun, mutta lopussa tajusi kuitenkin vähän sen ideaa. Oona toimi meillä toisena ohjaajana, sillä Vinna niin kovin pitää Oonasta. Viestiä kokeillaan varmaan vielä pari kertaa ja pidetään haku ja viesti visusti erillä toisistaan. Meidän päälaji on kuitenkin todennäköisesti haku, mutta viestiä haluan kokeilla sen vuoksi, jos se olisikin Vinnasta vielä kivemmpaa kuin haku. Pidetään ovet avoinna joka suuntaan.

Huomenna me varmaan suunnataan tekemään Nean kanssa koirille jäljet, saas nähdä saas nähdä :) Sen jälkeen ei enää nähdäkään hetkeen, joten mun pitää varmaan alkaa soitella Nealle aina kun lähden lenkille, että saan lenkillä käytyä.. Ei sitä yksin samalla tavalla lähde lenkille kuin silloin kun on joku kaveri seurana!
Vinnalle tuli tänään hankittua myös pinkki frisbee, joten saapa nähdä mitä neiti siitä tykkää kun sitä pääsee heittelemään sille pellolle :)

Treenailuja

Lähtölaskenta on tosiaan alkanut jo, enää neljä yötä Vantaalla ja sitten Kitee kutsuu. Kannuksesta lupasivat ilmoitella, jos ensimmäisten parien viikkojen aikana jotkut lopettaa koulun kesken. Tsempitetään siis, että kaksi lopettaisi koulun eikä toinen varasijalla oleva ottaisi paikkaa vastaan.. :D

Toissapäivänä treffattiin Nea ja Dusty sekä Linnea ja Osmo. Koirat onnistuivat taas hienosti väsyttämään toisiaan. Linnean lähtemisen jälkeen otettiin vähän tokoiluja, mutta Vinna oli vähän sitä mieltä, ettei Dustyn seurassa voi tokoilla, sillä Dusty on Dusty eli Vinnan melkeen paras kaveri! Mitähän siitäkin tulisi, jos me sitten korkattaisiin tokokisat yhdessä samassa kokeessa? Vinna juoksisi paikkamakuusta riepottelemaan Dustyä... :D

Eilen käytiin Vinnan kanssa taas moikkaamassa Neaa, Dustyä ja Emmaa. Tehtiin pari pistoa koirille ja kumpikin etsi tosi hienosti.
Tänään käytiin kuuden aikaan Vinnan kanssa lenkillä kera Oonan ja Oran. Etsittiin kiva hakuilupaikka Ojangon metsistä ja otettiin muutamat pistot kummallekin koiralle. Vinna käyttää nenäänsä tosi hyvin jo ja löysi Oonan aina, vaikka en nyt joka kerta antanutkaan sen nähdä minne Oona meni. Ora on myös oppinut käyttämään nenäänsä hienosti ja löysi mut tosi hyvin joka kerta! Otin vähän myös tokoa Vinnan kanssa kun Oona ja Ora olivat paikalla ja Vinna vähän näytti että se kyllä osaa tokoilla! Kyllä siitä välillä saa olla ihan hirmuisen ylpeä, jos vaan joku kuitenkin kertoisi mulle, että missä vaiheessa se oppi sen kaiken?

Tultiin Vinnan kanssa kotiin Oonan ja Oran treffaamisen jälkeen n. kymmentä vaille yhdeksän ja kymmentä yli yhdeksän Nea tuli Dustyn kanssa hakemaan mua ja Marttaa Firan metsään lenkille. Poimittiin Oona ja kaikki kolme koiraa (Ora, Jasu ja Elmeri) mukaan. Martta painoi täysiä juoksemaan Oran ja Dustyn kanssa ja aika väsynyt oli kotiin päästessä. Dustylle otettiin kolme pistoa, Oralle yksi ja Martalle myös kolme. Martta ei ollut ennen etsinytkään ihmisiä metsästä, joten otettiin pari todella helppoa. Toisella kerralla Martta tajusi jo hienosti mistä on kyse ja kolmannella kerralla se meni myös todella hienosti. Ekalla kerralla se ensin lähti juoksemaan sinne päin minne Nea oli mennyt, mutta palasi takaisin mun luokse. Laitoin menemään uudelleen ja nousin ylös itse ja menin vähän lähemmäksi. Sieltä se pieni pätevä pentu Nean sitten löysikin!

Kiitos lenkki- ja treeniseurasta Nea, Oona ja Linnea! Huomenna olisi Nean kanssa suuntana Ojanko, Martta, Vinna ja Minni pääsee vähän aksaileen :)

Pienen pieni Vinna

 Mun pentu täytti muka tänään jo 9kk, eli se on junnuikäinen jo! Pitäisikö se muka uskoakin..?

Muistan vielä, kun jännitettiin monta päivää, että milloin sieltä tulee Se viesti. Viesti jossa kerrottaisiin että meidän tyttö on syntynyt. 7.11 sieltä tuli sitten tieto, että eläinlääkäriin oli lähdetty, sillä pentuja ei kuulunut. Automatkalla kuitenkin Nella oli synnyttänyt ensimmäisen pennun, töpöhäntäisen narttupennun "salamakuviolla". Siinä vaiheessa tiedettiin, että nyt meillä on sitten pentu, jos ei enempää narttuja tule. Sieltä kuitenkin tuli niitä lisää, uroksia että narttuja. Kasvattaja Minna oli lopulta kuitenkin varma, että siellä oli vielä yksi pentu sisällä ja eläinlääkärissä ultrauksen jälkeen olikin selvää, että yksi pentu siellä vielä sisällä oli. Se viimeinen oli sitten meidän höslähäslä VinnaMaija.

 

 Pentujen ollessa neljä vai viisi viikkoisia, pääsin katsomaan niitä ensimmäistä kertaa ja tällöin saatiin tietää kuka lapsista lähtisi meille sitten muutaman viikon päästää. Kasvattaja Minna oli päättänyt itse sijoittaa silloisen mun suosikkipennun Milenan (nyk. Milla), Mystic (nyk. Ronja) oli niin vaalea ettei se tullut kyseeseen, joten jäljellä oli enää Martta (nyk. Lumo) ja Maija (nyk. Vinna). Molemmat oli tosi kivan oloisia pentuja, mutta itselle oli niin tärkeää, että koiralla olisi häntä ja näin ollen halusin meille Maijan. Eija (Vinnan sijoittaja, isän Heron om.) kuitenkin teki viime kädessä sen päätöksen ja suostui siihen että Maija tuli meille. Eija olisi itse ottanut mieluummin Martan, mutta koska pentu tuli kuitenkin mulle, Maija sopi myös. Niinpä 27.12 haettiin Vinna kotiin.

Vinna, Ronja, Milla, Korppu ja Lumo

Nyt jälkikäteen asiaa tarkastellessa, olisi joku muu pentu voinut olla luonteeltaan parempi. Mulla on tällä hetkellä todella nirso ja herkkävatsainen aussipentu, jonka kanssa olen miljoonat kerrat tapellut ja hakannut päätä seinään. Ja se on vasta 9kk vanha.

Silti tuo täpläotsainen pieni aussielapsi on vaan ihastuttanut mua olemuksellaan. Ei niinkään tosin niillä kerroilla, millä olen istunut sen kanssa kilometrin päässä kotoa ja painanut sitä maahan rauhoittumaan sen puremisen takia. Se osasi ärsyttää niin kunnolla mua ja varmasti kokeili kaikki maailman keinot millä saada mut räjähtämään. Nyt vihdoin, sen ollessa 9kk ikäinen, tykkään siitä oikeasti sen luonteen ja ulkonäön puolesta. Ei se ole sellainen, mitä olisin toivonut, mutta silti pidän siitä. Nyt vasta, ollaan saatu meidän yhteiselo soviteltua niin, ettei tarvii tapella joka hetki ja meidän yhteistyö toimii suurimman osan ajasta. Mä päätän miten asiat tehdään ja se on Vinnalle ok. Nyt kun asiat sujuu paremmin, alkaa vähän hämärtyä jo muistot siitä sen tuskaisesta pikkupentuajasta...

Nyt Vinnalla on alkanut ilmetä pieniä murkkuikäisen koiran merkkejä, se on alkanut taas vähän kokeilla, että oonko tosissani sen suhteen mitä sanon sille. Mutta nyt tiedän, etten lähde miettimäänkään luovuttamista. Kyllä se jossain vaiheessa mua uskoo, kun en anna sille periksi. Tuo koira on opettanut mulle niin hirmuisesti asioita ja opettaa jatkuvasti lisää. 

Luonteeltaan tuo on hyvin itsepäinen koira ja jos sen haluaa saada uskomaan, että joku asia ei mene niin kuin Vinna on päättänyt, saa tehdä sen eteen paljon töitä. Se on myös joissain tilanteissa todella pehmeä koira, joissain tilanteissa vain hieman pehmeä koira ja joissain tilanteissa se taas vaikuttaa tosi kovalta koiralta. Enemmän kallistun siihen niiden keskivaiheille hieman pehmeään koiraan. Vinna oli pienenä pentuna tosi itsenäinen, mutta nykyään se tarvitsee paljon enemmän mun tukea kaikkeen. Muistan kun se oli tullut mulle ja laskin sen ulkona irti, se lähti vaan päättäväisenä juoksemaan toiseen suuntaan ja sille oli ihan yksi ja sama tuunko perässä vai lähenkö muualle. Vinna on alkanut nyt oppia uusia asioita nopeasti, kun se ei enää kiusallaan pelleile mun kanssa. Voi olla että se on aiemminkin oppinut asiat helposti, mutta koska sen on pitänyt jankata mulle vastaan se on pistänyt pelleilyksi koko homman.

Eniten pidän tuon luonteessa siitä, että se tulee toimeen ihan kaikkien koirien kanssa ainakin vielä ja rakastaa kaikkia ihmisiä alun varautuneisuuden jälkeen. Vinnan voi laittaa suoraan ihan vieraaseen koiralaumaan ja nähdessään minkälaisen koiran tahansa, se vaan menee sen luokse ja haastaa leikkimään. Voi kunpa se aina pysyisi noin hyväntahtoisena eikä haluaisi kenellekään pahaa, harmi vaan että siitäkin taitaa kasvaa iso ja tuo saattaa kadota siitä pikkuhiljaa. Ainoastaan kerran se on sanonut jollekin koiralle rumasti ja se oli silloin, kun sillä meni hermot Dustyyn. Pidän siitä, että se on nykyään hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta varon päästämästä sitä liiallisuuksiin asti.

Pidän erityisesti siinä siitä, ettei se mene ilman lupaa moikkaamaan vieraita ihmisiä, sillä se ei voi olla varma miten vieras ihminen käyttäytyy - V tarvitsee minut siihen mukaan, että uskaltaa mennä. Mun ystävistä Vinnan ehdoton suosikki on Oran omistaja Oona, jota se vaan rakastaa ihan yli kaiken. Oona on Vinnasta ihan superihana ja peppu heiluu aina niin vallattomasti kun se pääsee Oonaa pusuttelemaan. Vinna sopeutuu myös hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä se ole moksiskaan paikkojen tai ihmisien vaihtumisista.

 Jos Vinna kohtaa ulkona jotain pelottavaa, sen ensimmäinen ajatus on haukkua ja toinen ajatus paeta.  Kun mä menen pelottavan asian luokse ja kutsun Vinnaa, se uskaltaa usein tulla katsomaan sitä maailman hirveintä asiaa. Ei se enää pelkää asioita niin paljoa, kuin silloin mulle tullessa, mutta vieläkin se on joistain asioista vähän epävarma.

Vinnan pikkupentuaika asuttiin Kiteellä ja epäröin, että minkälainen maalaiskoira siitä tuleekaan. Maalaiskoirahan se oli kun Vantaalle tultiin takaisin kesäksi, mutta nyt kun asiaa katsoo, se on ollut todella hyvä, että se on ollut maalla sekä kaupungissa osan aikaa. Se on päässyt katsomaan niin paljon eri asioita ja tottunut eri juttuihin. Kiteellehän lähdetäänkin takaisin neljän yön kuluttua.

Halusin kokeilla Vinnan kanssa paljon eri lajeja. Agilityä, tokoa, hakua, jälkeä, koiratanssia, paimennusta, rallytokoa.. Tähän asti ollaan kokeiltu kaikkea muuta, paitsi rallytokoa ja paimennusta. Koiratanssissa vaan harjoiteltu joitain temppuja, mitä siinä voi hyödyntää. Hain ensisijaisesti mulle agilitykoiraa, sitä en usko Vinnasta saavani, mutta ehkä siitä tulee harrastuskoira muuhun kivaan. Vähän ollaan tokokisoja suunniteltu, sillä nyt se on vasta alkanut kunnolla oppia ja uskon että loppuvuodesta sen kanssa voisi tähdätä jo kisoihin. Se osaa kyllä kaikki liikkeet jo paikallamakuuta lukuunottamatta ja nopeaa maahanmenoa pitää vielä vahvistaa. Seuruupätkät menee jo tietyssä häiriössä hyvin, niitä tosin ollaan treenattu vain irti, mutta jos irti sujuu niin eiköhän hihnassakin? Ykköslajiksi meillä varmaan kruunautuu kaikkien yläpuolelle haku, sillä Vinna rakastaa sitä yli kaiken. Lähdetään siis panostamaan siihen eniten :)

 Vaikka ensin epäröin, että onko tämä rotu mulle se oikea sittenkään, niin Vinna on vakuuttanut mut siitä todella hyvin, että se osaa olla myös ihana koira. Mistään hinnasta en vaihtaisi sitä nyt toiseen koiraan, vaikka välillä leikilläni niin sanonkin. On se vaan niin omanlaisensa ja samalla aivan paras ja todella rakas. Vielä me kaikille näytetään, että meidän yhteistyö kyllä toimii ja että se on kyllä ihan kiva harrastuskoira.

Sawo show ja erikoisnäyttely 2012

Elikkäs lähdettiin torstaina Kuopioon Martan ja Helmin kanssa. Päästiin Kuopioon Martan kasvattajan Kirsin kyydillä ja majoituttiin heidän kanssaan samaan paikkaan.

Perjantaina aamulla oli tiedossa sateinen näyttelypäivä - joka tosin oli kaikkea muuta kuin sateinen! Oltiin varauduttu vesisateeseen, mutta sitähän se ei suinkaan ollut, vaan aurinko paistoi ja oli 26 astetta lämmintä. Siinä ei paljoa ollut sadevarustuksesta hyötyä.. Oltiin näyttelypaikalla yhdentoista aikaan ja gööttien oli tarkoitus alkaa 12.15. Toisin kävi, ne olivat yli tunnin myöhässä ja siinähän se oli kiva pienen Martan kanssa odotella omaa vuoroa päästä kehään. Tuomarina kehässä oli kreikkalainen Stelios Makaritis ja kirjoittavana kehäsihteerinä oli meidän entinen ryhmänohjaaja Krista! Tuomari vaikutti tosi mukavalta ja mikä tärkeintä, piti Martasta. ;)
Martta esiintyi ihan kivasti, kehässä oli nameja maassa ja Martta olisi kovin halunnut syödä ne eikä seisomisesta meinannut lopuksi tulla enää mitään. Hyvin se silti selvitettiin. Martta voitti toisen narttupennun ja oli näin PEK1. Se sai sen lisäksi kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu! Hienosti siis ensimmäiseksi näyttelyksi. Martan arvostelu "Excellent type all over. Beatiful head expression, proportions. Excellent eyes, ears. Beatiful neck, excellent angulated both ends. Excellent topline, croup, tailset. Very nice spring of ribs. Very nice loin. Excellent coat. Very sound mover.", suomennettuna "Erinomainen tyyppi kaikin aloin. Kaunis pää, ilme ja mittasuhteet. Erinomaiset silmät ja korvat. Kaunis kaula. Kulmaukset molemmissa päissä erinomaiset. Erinomaiset ylälinja, ristiluu, lanne, lantio ja hännän kiinnitys. Erittäin kaunis rintakehä. Erittäin kaunis lanne. Erinomainen karvanlaatu. Erittäin tasapainoinen liikkuja." Martan mummo Geeba, oli hienosti VEK-ERI1 SA PN1 ROP ROP-vet RYP4 BIS-VET3. Ehkä Martta ottaa Geebasta vielä mallia joskus?

Lauantaina piti myös sataa, mutta eipä silloinkaan kuin pari kertaa tihuttanut vettä ja muuten aurinko paistoi ja oli lämmin. Meillä oli silloin tiedossa kaksi näyttelyä, Sawo shown näyttely sekä länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Ensin oli Sawo shown näyttely, jossa tuomarina oli Göran Bodegård. Martta esintyi paremmin kuin eilen, energiaa sillä oli kyllä myös enemmän. Tällä kertaa kehässä kävi vain Marttaa ennen yksi urospentu, joka ei saanut KP:ta. Martta kuitenkin veti taas potin itselleen, ollen ROP-pentu ja saaden KP:n. Martan arvostelu tässä vain suomennettuna "Sievä feminiininen, mutta vielä aika pentumainen. Aavistuksen kevyt kuono-osa, hyvä etuosa, hieman suora takaa. Liikkuu oikein ja hyvin asettunut häntä."



Sen jälkeen oli  vuorossa erkkari, josta odotuksena oli vain KP. Tuomarina oli Bo Skalin Ruotsista. Martta kuitenkin sai KP:n ja voitti luokassaan toisen nartun. Sen lisäksi se voitti pikkupentujen parhaan nartun ja oli aika nähdä tulisiko siitä ROP- vai VSP-pentu. Tällä kertaa Martta oli VSP-pentu ja ROP-pentuna oli Reino (Cimillan Xantos Xtramakee) ja oli ehdottomasti ansainnut voittonsa! Se oli meidän porukan Pilvin (Bodeneis Fanny Fasta) pentu. Martan mummo Geeba veti erkkarista kunnon potin mukaansa ollen ROP ja ROP-veteraani! Martan arvostelu tässäkin vain suomeksi "Feminiininen narttu. Ihastuttava asenne. Rungon täytyy tulla vähän syvemmäksi. Hyvä pää, kallo voisi olla leveämpi. Sopivasti kulmautunut edestä ja takaa. Voimakas selkä. Seisoo oikein hyvin tassuillaan. Erinomainen turkki ja väri. Oikeat merkit. Liikkuu hyvin. Miellyttävä asenne kehässä. Esitetään hyvin."
Päätin myös yllättäen lähteä Martan ja ROP-pentu Reinon kanssa parikilpailuun erkkarissa. Pennut esiintyivät tosi loistavasti ja päästiin niiden kanssa neljännelle sijalle asti! Kiitos Miia kun lainasit Reinoa mulle Martan kaveriksi parikilpailuun.



Tänään Martta ei mennyt kehään, mutta Martan mummo Geeba oli siellä VSP ja ROP-veteraani. Pilvi haki kehästä erittäin hyvän. Tänään näyttelypaikalla tuli sitten se kunnon sade mitä oli uhkailtu koko viikonlopun ajan.. Ei se kauaa kestänyt mutta tarpeeksi kauan kastumiseen! Tuli kunnolla rakeita ja kaikkea, mutta selvittiin siitä, Geeba ei silti valitettavasti sijoittunut BIS-VET kehässä.

Helmi 9v 7kk

Kiitos todella paljon seurasta kaikille ja onnea muillekin menestyneille! Kiitos suuri myös Linnealle, joka otti Vinnan hoitoon meidän Kuopion reissun ajaksi.

Kuvia tulossa tähän postaukseen lisää kun kerkeän niitä latailla nettiin.