sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

elina ja hurtat

Käytiin Elinan kanssa tänään vähän juoksuttamassa koiria tässä meidän lähellä pellolla. Helmikin innostui juoksemaan muiden koirien kanssa, yleensä se juoksentelee vaan yksinään.
Kun niille keppiä heitettiin, niin Helmikin hyppi ja pomppi ja tavoitteli keppiä. Nelliltä se ei sitä vaan viitsinyt ottaa, kun Nelli ärhäkästi puolusti omaisuuttaan.
Loppulenkistä Nelli näki pellolla jonkinlaisen kasvin osan mikä oli irtonainen ja meni pitkin peltoa ja lähti ajamaan sitä hurjasti takaa. Kun Nelli luopui jahdista, Helmi innostui siitä ja lähti innokkaana loikkimaan sitä kohti, vaikka se olikin jo aika kaukana. Käskyllä se kuitenkin juoksi takaisin meidän luokse.
Kyllä sitä vaan huomaa, kuinka Helmin on selkeesti parempi olla. Innoissaan kirmaa pitkin peltoja ja pitää hauskaa ♥ Mun uudelleen syntynyt pikkugöötti ♥ Ei uskoisi, että kuukausi sitten olin vielä luopumassa toivosta kokonaan.

Lenkillä oltiin vähän vajaa tunti. Sovittiin että ens viikolla vois lähteä tokoa treenailemaan jos vaan jaksaa.

Kuvien laitto ei mennyt niin kuin elokuvissa, joten klikkaamalla kuvaa näet ne vasta kokonaisina.

Nelli laukkaa :)

Pitihän Anninkin vähän irroitella ;)

Ja Helmi teki sitä mitä göötit parhaiten osaavat, eli haukkui!

Helmi kirmaa Nellin luokse, antaen samalla taidonnäytteen yhdellä jalalla menosta.

Ja saatiinhan ne kaikki kolme vielä samaan kuvaankin!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

tokoepistelyä

Me käytiin sunnuntaina siis again tokoepiksissä Tiltun koirakoululla Espoossa. Lopputulos oli hieno, vaikka mä aluksi pelkäsinkin, että miten siellä menee.
Mentiin nakkileluluokassa namit kädessä, jotta Helmille olisi jäänyt mahdollisimman positiivinen kuva siitä ja siinä me taidettiinkin onnistua!

Luoksepäästävyys 10 - 10
- Pysyi istumassa ja nuuskaisi vaan tuomaria, olin yllättynyt kun ei sen enempää kiinnittänyt huomiota.
Paikalla makaaminen ½min 9 - 27
- Jouduin antamaan kaksoiskäskyn, kun ei meinannut voida keskittyä muhun kun meidän vieressä oli iso koira. Pitäis vaan enemmän siedättää sitä isoihin koiriin ja totuttaa siihen että kaikki niistä ei oo pahoja.
Seuraaminen kytkettynä 10 - 20
- Meni tosi hienosti, juoksemisen kohdalla vähän jätätti, mutta muuten meni yllättävän hyvin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - 20
- Meni kuten ennenkin, eli tosi hyvin. Hetken aikaa Helmin takapää oli ylhäällä, mutta se oli se hyvin pieni hetki ja laski sen lähes heti kokonaan maahan.
Luoksetulo 5 - 15
- Suurin pettymys. Ollut meidän vahvin liike viimiset kaksi vuotta ja nyt Helmi löysi jonkun tosi hyvän hajun, eikä ois halunnut lähteä mun mukaan. Taisin yli kolmesti käskeä, joten virallisissa olis mennyt hylätyksi, tossa luokassa oli vaan ns. loivempi arvostelu.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9.5 - 19
- On meillä tosi epävarma, kun ei seisominen oo kunnolla hallinnassa. Käsimerkillä sain koiran kuitenkin jäämään, vaikka pitikin vielä vilkaista taakse, että eihän se vaan mennyt maahan.
Estehyppy 9.5 - 19
- Tehtiin hyppy seuraamisesta, koska en ollut varma olisiko Helmi mennyt sitä lähettämällä, kun on kuitenkin sen verta epävarma (talvikaudella harjoiteltu kerran..). Tuomari huomautti, että ois voinut olla korkeampi este, mutta sen lannerangan takia halusin tehdä yhdellä laudalla.
Kokonaisvaikutus 9.5 - 9.5
- Tuomari kehui ja sanoi, että Helmi on innokas koira ja sillä on mahdollisuus menestyäkin paremmin. Harmitteli myös sitä, että se haju sattui juuri siihen luoksetuloon.
Pisteitä yhteensä 139,5/160 ja sijoitus 3.


Jäi sieltä tosi hyvä maku kyllä suuhun, oon ihan yllättynyt kun meni niin hyvin. Nyt vielä kun saa parit epikset alle niin ollaan ready to go virallisiin tokokisoihin! Saatiin myös HSKH:n tokoryhmäpaikka.

Tähän alle vielä Helmin ja Pampulasiskon posetuskuva tammikuulta Turun KV-näyttelystä.

Helmin ja Pampulan välillä Päivi pitkään harkitsi, kumpi lähtee meille sijoitukseen ja kumpi ei.

Kasvattajaryhmä vasemmalta oikealle: C. Lisa Lambada "Moona", C. Feel Felicity "Pampula", C. Freedoms Flame "Helmi", C. Kajsa Karamelli "Ansa". Elikkäs siis Moona on Helmin äidin siskon pentu, Pampula on Helmin sisko ja Ansa on Helmin tytär. Ei jäänyt epäselväksi minkä tyyppisistä koirista kys. tuomari pitää ;-) Moona oli VAK3, Pampula VEK2, Helmi VEK1 ROP-vet ja Ansa VAK1 ROP!

Kuvat on ottanut Malla Mäkelä.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

tavoitteita vuodelle 2011

Kai munkin on sit pakko laittaa kaks kuukautta jäljessä nää!

TOKO
- tokohyppy kuntoon
- paikallaan seisominen kuntoon
- paikallaan istumista parannellessa
- vähintään kaksi kertaa käydään alokasluokassa kokeilemassa
- 1-tulos olis tosi jees
- Helmin kiinnostuksen lisäämistä noutoon
- 1000krt enemmän panostusta treeneihin kuin tähän asti on ollut
- ei treenata liikaa! vain pari päivää viikosta, jolloin treenaaminen sallittu

AGI
- pidetään kivaa putken ja rimattomien hyppyjen kanssa
- mennään koiran ehtojen mukaan

JÄLKI
- kokeillaan erilaisia jälkiä esim. makkarajälki ja tonnikalajälki

KOIRATANSSI
- harjoitellaan erilaisia temppuja
- treenataan temppujen yhdistelyä

NÄYTTELYT
- erkkarissa + muissa näyttelyissä vetskuluokassa pyörähtäminen
- ulkomailla käynti yhdessä näyttelyssä

KAVERIT
- käydään enemmän lenkkeilemässä kavereiden kanssa
( - pidetään huoli että rakkaus sheltteihin löytyy vielä ens vuonnakin (;)

LENKKEILY
- Vähintään kerran viikossa (miel. ainakin kolmesti viikossa) yli 1,5 tunnin lenkki
- Suurin osa lenkkeilyajasta vapaana, hihnalenkit vähemmälle
- ohituksen saaminen muiden koirien kanssa kuntoon (muista namit mukaan ulos!)
- Juoksemista kahdesti viikossa

MUU HARRASTAMINEN
- paimennustaipumustesti

RUOKAVALIO
- Tarkkaan barffissa pysyminen
- Kaikenlaisten viljojen välttö (ei lihapullia, nakkeja, kuivaraksuja tai -nameja, leipää, koirankeksejä tms)
- Treeninameina esim. broilerin kivipiiraa

TERVEYS
- Kesällä vierailu osteopaatin luona
- Kesällä selän, lonkkien, kyynärien, polvien ja silmien kuvaus Jaxonville Q-pentueen joukkokuvauksissa
- koiran lihaskunnosta huolehtiminen
- pientä osteopaatin opettamaa hierontaa

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

postaus nmr 67

Eli 67 postaus tähän blogiin, oon mä vähän jaksanut kirjoitellakin!

Käveltiin äidin ja Tupen kanssa mummolle, joten siinä oli jo tosi kiva päivälenkki koirille. Äiti ei tosin Tupen kanssa mummolle tullut, vaan jatkoi matkaansa Havukoskelle, jossa sen auto odotti noutamista. Me sen sijaan Helmin kanssa mentiin mummolle maistelemaan laskiaispullia. Helmi sai kuitenkin tyytyä vain yhteen lihapullaan ja perunan kuoriin, mutta eipä se siitä valittanut!
Mummolla sai mattoja ottaa pois lattialta, kun Helmi näppäränä tyttönä kaatoi vesikuppinsa suoraan matolle ja sen jälkeen sitä vettä olikin joka paikassa. Taitava tyttöhän tuo on ♥ Vähän hömelö vaan, se hyppäs lihapullapussia kohti, kun mummo teki ruokaa ja sen etutassujen matka päätyi suoraan sen omaan vesikuppiin..

Mummolta lähdettiin Louhelaan viemään Santtua lenkille yhdessä Helmin kanssa, mun kengät hiersi niin ikävästi, ettei oltu kuin 20 minuuttia pihalla. Ulkona oli myös niin liukasta, että kun Helmi ja Santtu yhteistuumin veti, meinasin lentää monta kertaa nurin.. Yksi nainen kysyi, että onko Santtu vihainen, kun se niin innokkaasti koitti päästä sen luokse ja mä meinasin lentää nurin kun se niin veti. Siinä sitten naureskellen selitti, että se on vaan niin ihmisrakas että haluais käydä jokasta vastaan tulevaa ihmistä pusuttelemassa.
Jo bussimatkalla Louhelaan, huomasi että Helmi oli täysin poikki. Se nukkui bussissa, mut tunnisti kyllä heti bussista jäädessä että "hei me mennään tänne päin Santtu asuu täällä päin hei se on tää rappu mennään mennään jo tonne hissiin!". Kotimatkalla Helmi nukkuikin sit tosi hyvin ja kotonakin sille on uni maistunut.

Ens viikolle sit taas omat seikkailut :-)

Haltiala

Käytiinpä sitten eilen Riitan ja Fiiliksen kanssa Haltialassa lenkillä.
Kotoa lähdettiin puoli yhden aikaan ja saatiin Helmin kanssa juosta juna-asemalle, jotta kerettiin oikeaan junaan. 68A oli pari minuuttia myöhässä Tikkurilan asemalle tullessa, mut eipä se haitannut, kun oltais muutenkin oltu vähän etuajassa Haltialassa, kun puoli kahdelta meidän oli tarkoitus nähdä.
Stressasin paljon sitä, että osaanko jäädä oikealla pysäkillä pois ja löydänkö ees Haltialaan, mut lopulta kun jäin bussista pois, se olikin ihan tuttua maisemaa ja osattiin Hempun kanssa mennä sinne. Riitan ja Fiiliksen bussi oli puoli tuntia myöhässä, niin me Helmin kanssa sitten tokoillen odoteltiin niitä. Välillä meinas vähän kylmä tulla, mut sitten kun pyörittiin ja hyörittiin ympyrää siellä parkkipaikalla auringonpaisteessa, niin tuli taas lämmin.
Aluksi tarkoitus oli mennä yhdelle pellolle, mutta kamalan tuulen takia lähdettiinkin sitten metsään kävelemään. Helmi rupesi jo siinä vaiheessa haastamaan Fiilistä leikkimään, joten mä olin vähän järkyttynyt... Ei Helmi tee niin!
Metsässä kävellessä ne vähän vuorotteli, välillä Helmi ajoi Fiilistä takaa ja välillä Fiilis ajoi Helmiä takaa. Mut sit jossain vaiheessa Helmiltä loppui kunto kesken ja se keskittyi enemmän merkkailuun..
Käytiin kanssa pellolla, jossa Riitta otti koirista kuvia, Helmi vaan tykkäs että se syö mieluummin lunta, kuin juoksee Fiiliksen kanssa jossain pellolla... Vaikka Fiilis miten yritti, niin Helmi ei kyllä lähtenyt sen kanssa juoksentelemaan, kyl se välillä saattoi ottaa pari juoksuaskelta mut sit se taas kääntyi ympäri ja rupesi syömään lunta.. Mun pikkuporsas.

Kun lähdettiin kävelemään latuja pitkin takaisin Haltialan kotieläintilalle päin, tulikin sit rakeita ihan kivasti ja musta tuntui että mun takin sisälle meni niitä vaik miten koitin pitää takkia niin ettei pääsisi. Koirat sai laduilla kipitellä taas vähän vapaana, aina sillon kun hiihtäjiä ei tullut niin paljoa.
Kun sit 1,5 tunnin lenkin päätteeksi lähdettiin takas bussipysäkille, saatiin taas juosta että kerettiin bussiin.. Eipä tarvinnut kävellä reilua kahta kilometriä toiselle bussipysäkille! Onneksi.
Helmi oli kyl ihan poikki kun saavuttiin kotiin, mut kun se ties, että oli ruoka-aika kohta, ei se voinut nukkuakaan vaan sen oli pakko ravata mun huoneen ja keittiön välillä ja odottaa että se saa ruokaa. Sen jälkeen se nukkuikin pitkät ja hyvät unet ja vieläkin on selkeesti vähän väsynyt.

Oli kivaa lenkillä, kiitos suuri Riitta kun jaksoitte lähteä meidän seuraksi lenkille! Helmi suhtautui Fiilikseen tosi paljon paremmin, kun oisin ikinä voinut kuvitellakaan.