Tiitin päivät 4-6

Päivälle 4, eli torstaille, jatkoa. Tiiti nukkui yönsä suureksi osaksi minun vieressä, mutta sen lisäksi myös lattialla. Se on äidin luona oppinut jotain ihan omia unirytmejä. Se on kahtena aamuna herättänyt minut kello 6 ja vaikka normaalisti kääntäisin koiralle vain kylkeä, Tiitin tapauksessa on pitänyt päästää se käymään pissalla ja mennä takaisin nukkumaan sen jälkeen.

Vauva-Tiiti

Illalla kun kävin suihkussa, Tiiti ei itkenyt perään. Se ei myöskään ollut "hysteerinen" minun tullessa kylpyhuoneesta ulos. Käytiin treffaamassa Arpaa, Helmin projektikoirana olevaa bordercolliepentua. Tiiti ei oikein välittänyt leikkiä Arvan kanssa, se mieluummin haisteli heinikkoa. Välillä sitä selkeästi olisi kiinnostanut lähteä juoksemaan, mutta se ei kerännyt rohkeuttaan ja lähtenyt. Pysyi mieluummin jaloissa haistelemassa.

Päivänä 5, eli perjantaina, Tiiti suostui syödä aamuruokaansa lattialla. Ei matolla, vaan lattialla. Yksin sitä ei voinut jättää syömään, sillä iski itku.

Minun ei pitänyt ottaa sitä mukaan käytännöntunnille, mutta koska meillä oli aika leppoisat tunnit, otinkin sen mukaan. Tiiti yllätti minut olemalla oikein pätevä. Ehkä sekunnin epäröinnin jälkeen se kiipesi kiviportaat ylös (kahdessa eri paikkaa). Käveli verstaalla kolmella erilaisella lattialla eikä yhdelläkään menettänyt kykyään syödä. Toinen puoli puutyöluokkaa Tiitiä pelotti, joten namiteltiin vaan hirmuisesti toisella puolella luokkaa. Särmä rällätti siellä vapaana ja Tiiti meni varovaisesti perässä tutkaillen. Se oli kuitenkin paljon reippaampi, kuin ajattelin sen ikinä pystyvän olemaan.

Käytännöntunnin lopuksi pidettiin "viestikilpailu". Meidän ryhmään kuului Tiitin lisäksi Rino-spk ja Micke-sheltti. Meidän tiimi oli "samanväriset", sillä kaikki oli punertavia koiria :) Tiiti oli meidän joukkueen toinen koirakko. Ensin aloitettiin jalkojen välistä pujottelulla tolpalle. Makupalan perässä se sujui Tiitiltä oikein hyvin. Tolpalta piti tulla takaisin päin peruuttamalla. Peruuttamista saatiin tehtyä pari metriä, mutta sitten Tiiti päätti, että hän ei kyllä halua tehdä sitä. Ja Tiitihän ei tehnyt kun se niin päätti. Pari kertaa se karkasi pois, koska oli todella tyhmää.

Tiesin, että jos lähtisin pakottamaan sitä työskentelemään, niin sillä ei ole enää kivaa ja se aika varmasti jäätyy. Niinpä jätettiin leikki siihen, otin pennun kainaloon ja mentiin lähtöön lähettämään Micke viimeisenä koirakkona matkaan :) Lähdössä tehtiin leikkiä

Kotona Tiiti on kävellyt paremmin. Kylpyhuoneeseen ei voi tulla, mutta olohuoneessa se kävelee pääasiassa aiempaa paremmin. Vielä hetkittäin se jäätyy ja itkee perään.

Päivänä 6, eli lauantaina, käytiin koirien kanssa lenkin yhteydessä raviradalla. Heti kun käveltiin raviradan porttia kohti, huomasin Tiitin tuijottavan porttia. Mentiin koiran ehdoilla portin luokse ja Tiiti suostui kävellä hienosti portin läpi ja pois sieltä. Vähän varoi porttia, mutta muuten ok. Särmä ei tykkää juosta Tiitin kanssa vapaana, kun Tiiti terävillä hampaillaan roikkuu sen jaloissa kiinni. Pieni mammanpoika pakenee vaan hirmuista Tiitiä mamman jalkoihin turvaan ;)

Tiiti käveli Tiian ja Kristelin kotona ihan hyvin. Mattoja siellä on, mitä pitkin se käveli, mutta meni myös lattioita pitkin. Takapihan terassin kanssa ei yhtään ongelmaa. Vaikka vieraita ihmisiä tuli käymään, Tii uskalsi käydä moikkaamassa ja mennä rapsutettavaksi.

Käytiin lemmikin yhteisissä tiloissa. Ensin Tii ei olisi halunnut tulla sinne sisälle millään (oli irti) ja juoksi vain karkuun. Kannoin sen sisälle ja sillä aikaa kun itse laitoin pyykkejä koneeseen, Tii tepasteli tutustumassa ympäriinsä. Myöhemmin samana päivänä käytiin yhteisissä tiloissa niin, että molemmat koirat oli mukana. Tiiti tuli itse reippaasti sisälle ja vähän lattiaa varoen kipitteli Särmän perässä menemään.

Yönsä pentu nukkui minun vieressä/pedillä/sängyn alla lattialla. Kotona lattioilla kävelyssä ei huomattavaa eroa.

Kuva syksyltä Epusta

Eppu pääsi yksi päivä ulos tarhattavaksi. Suljin sen ulos koiran ulkohäkkiin ja valvovan silmän alla se sai seikkailla häkissä omaan tahtiinsa. Tiiti pääsi hetkeksi sen seuraksi sinne. Kissastakin varmaan kivaa vaihtelua päästä pitkän tauon jälkeen ulos. Epun turkki on huonossa kunnossa tällä hetkellä. Karvaa irtoaa edelleen ihan järkyttävästi harjauksesta huolimatta ja turkki on pehmeää höttöä. Ruokana tällä hetkellä Applaws. Olen pohtinut pitäisikö minun alkaa antaa sen ruoan sekaan taas lohiöljyä, jos se auttaisi sen huonoon karvanlaatuun.

Tiitin päivät 1-4

Tiitin ensimmäiset neljä päivää Kannuksessa on menneet nopeasti. Se alkaa pikkuhiljaa reipastua enemmän. Huomenna tarkoitus olisi jättää se minun koulupäiväni ajaksi kotiin yksin, sillä huomennakin on käytäntöä enkä halua Tiille uutta vierasta pintaa nyt heti perään. Sille on varmaan muutenkin kovin stressaavaa olla täällä, vaikka minä ja Särmä ollaankin sen tukena. En kyllä tiedä kumpaa se stressaa enemmän, sitä että se joutuu olla yksin kotona vai sitä että se joutuisi uudelle erilaiselle alustalle...

Martta tarkkailee

Huomenna tarkoitus käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä ja antaa Tiin rauhassa pohtia miltä tuntuu kävellä meillä kotona lattioita pitkin :) Aika kauan se saa koulupäiväni ajan olla yksin, mutta toisella kertaa Särmä on sen seurana enkä usko sen stressaavan sitä niin paljoa. Tänään unohdin nauhoittaa Tiin yksinolot, mutta jatkan sitä taas huomenna. Pääseepä seuraamaan mitä toinen touhuaa. Lelujen suolistamisesta ja puruluiden katoamisesta päätellen se kuitenkin täällä tekee muutakin kuin itkee minun perään ;)

Vinna & Tii

Päivänä 1, eli maanantaina matkustettiin Tiitin kanssa junalla Kannukseen. Se oli varmasti pienelle göötille kauhistuttava kokemus, mutta Tiiti oli oikein rento koko junamatkan ja nukkui sen. Toisaalta se sai matkustaa hetken junan lattialla ja suuren osan matkasta minun sylissä. Jaloissa oli niin ahdasta, että halusin pitää Tiitin sylissäni. Junan vaihtaminen kuului matkaan ja tämän ajan kannoin Tiitiä sylissäni. En halunnut ottaa riskiä sen suhteen, että se onnistuisikin säikähtämään junaa tms. ja joutuisin joka tapauksessa ottaa sen syliini tukien sen säikähtämistä. Näin päästiin ilman suurempia säikähtelyjä.

Tiiti pelkäsi todella paljon Kannuksessa meidän asunnon lattioita. Se ei uskaltanut juurikaan kävellä täällä. Pääasiassa pakotin sen itse kävelemään, mutta jos tuli kiire jonnekin, niin nappasin sen syliini. Käytiin kylässä ystävieni Tiian & Kristelin luona ja näillä Tiiti uskalsi kävellä mattoja pitkin. Meillä kun ei paljoa mattoja ole.
Lenkillä Tiiti alkoi yhtäkkiä kiskoa eteenpäin korvat luimussa nähdessään jotain jännää, joten käytiin sen kanssa kävelemässä joillain rappusilla ja koulun seinustalla. Näin se tajusi pian, ettei ne rakennukset sitä ole syömässä. Meidän takapihan terassi oli pelottava.

Käytiin Tiitin kanssa myös hoitolalla tekemässä kissalaan Epun jäljiltä peruspesu. Tiitiä pelotti todella paljon, mutta se sai paljon rapsutuksia ja pystyi välillä syömään makupaloja. Se käveli itse hoitolasta ulos.

Ensimmäisen yönsä Tiiti nukkui sängyn alla pedin päällä.

Särmä

Päivänä 2, eli tiistaina, Tiiti pääsi mukaan kouluun. Kaunontalon lattiat oli hirmuisen jännittävät, mutta Tiiti pääsi kuitenkin kävelemään kaksia erilaisia rappusia ja luokkahuoneiden lattioita pitkin. Paljon sitä jännitti, mutta se ylitti itsensä kävelemällä siellä. Koulupäivän ollessa ohitse, Tiiti oli jo paljon reippaampi ja käveli lattioilla aavistuksen paremmin. Kotona se edelleen pelkäsi lattioita, mutta tuli jo paremmin minun perääni kun katosin näkyvistä. Takapihan terassi ei ollut enää pelottava. Koululla Tiiti pääsi käymään myös koirakärryssä sen aikaa kun minä kävin syömässä. Sieltä se yritti kaivautua pois.

Seuraavan yönsä Tiiti nukkui pedillä sängyn vieressä. Hyppäsi muutaman kerran sohvalle ja sänkyyn.

Päivänä 3, eli keskiviikkona, Tiiti pääsi ensimmäiselle käytännöntunnilleen. Vanhemmat koirat pakattiin koirakärryyn ja pennut pääsivät autoon matkustamaan häkeissä. Tiiti pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa hakua. Se oli vähän järkyttynyt siitä, että ihmiset makasivat pusikoissa piilossa, mutta loppua kohti sujui jo paremmin ja Tiitikin rohkaistui vähän. Tiiti pääsi myös odottelemaan omaa vuoroaan Särmän kanssa samaan boksiin koirakärryyn.

Tii

Kotona Tiiti edelleen pelkäsi lattioita ja jäi välillä nurkan taakse itkemään kun ei meinannut uskaltaa tulla perääni. Tein huomion, että omassa huoneessa se uskaltaa jopa leikkiä lattialla Särmän kanssa, mutta olohuoneessa se on enemmän epävarma. Jalat harallaan, kynnet esillä se suostui olohuoneessakin jonkun verran liikkua.

Yönsä se nukkui minun vieressä ja pedillä lattialla, vähän vaihdellen. Hyppi enemmän sänkyyn ja sohvalle.

Päivänä 4, eli tänään torstaina, Tiiti pääsi käymään hallilla ja kentällä treenaamassa. Hallilla kierreltiin vaan tutustumassa hallin neljään erilaiseen lattiapintaan. Kolmella pinnalla ruoka maistui Tiitille ja neljännellä se menetti kykynsä syödä ja meni "paniikkiin" ja halusi vaan tilasta pois. Palattiin takaisin alueelle, jolla Tiiti vielä oli kykenevä toimimaan ja siellä ruoka taas maistui ja pidettiin kivaa. Inhottavalle alustalle se ei halunnut tulla, enkä pakottanutkaan sitä. Pidettiin kivaa niillä alustoilla, mitä se ei pelännyt. Puomin alastulo oli erotettuna maahan hallilla ja houkuttelin Tiitiä kävelemään sitä pitkin. Siinä meni vähän varovasti, mutta ei jäätynyt. Syötiin siinä päällä pariin kertaan makupaloja niin, että siitä jäi mukava kuva.

Hallilla leikittiin lelulla. Koska Tiitiä vähän jännitti, se ei halunnut ottaa lelua suuhunsa, mutta kovin sinkoili sen perässä. Kentällä Tiiti sai olla koirakärryssä ja pääsi myös tapaamaan uusia koirakavereita, ensin jännitti, mutta sen jälkeen halusi itsekin mennä luokse (vaikka koirat oli Tiitä paljon isompia).

Kotona Tiiti kävelee paremmin sisällä, mutta ei kuitenkaan olohuoneessa edelleenkään reippaasti. Edistystä kuitenkin nähtävissä.

Projekti Tiiti

Kerroin varmaankin joulukuussa meidän karvakorvien määrän lisääntymisestä. Meille tuli tällöin Tiiti. Tiiti on äitini länsigöötanmaanpystykorva narttu. Syntynyt lokakuussa 2013, ikää tällä hetkellä 6 kuukautta. Viralliselta nimeltään Wäliharjun Dallas Diwa. Ja nyt Tiiti on Kannuksessa.

Vinna lähti hoitoon äitini luokse. Se on siellä loppukevään sekä myös alkukesästä. Kotiin se tulee takaisin heinäkuun alussa, kun tulen takaisin ulkomailta työssäoppimasta. Siihen asti se saa nauttia maalaiselämästä kahden göötin kanssa. Tai no Martan juoksuahan odotetaan edelleen, että se saataisi astutettua lähiaikoina. Pieni gööttipuppeloita siis toiveissa. Martan tulevasta pentueesta voi lukea lisäinformaatiota Martan kasvattajan kotisivuilta ;) Tiedossa varmasti lupaavia harrastuskavereita sekä näyttelyihin että harrastuksiin!

Mutta mikä ihmeen projekti Tiiti? Sitä saattaa moni ihmetellä. Toisin kuin muut koiramme, Tiiti on elänyt koko ikänsä maalla. Ei se siellä ole kohdannut oikeastaan juuri mitään ihmeellistä. Elänyt tavallista kotikoiran elämää. Ongelmia alkoi ilmetä, kun treenihallilla Tiiti ei halunnut mennä betonilattian päälle tai pentunäyttelyssä kävellä pitkin outoa lattiaa. Jo pennusta asti se on tehnyt ulkona myös ns. jäätymisiä, eli se saattaa yhtäkkiä vaan jäätyä (esim. hihnan kiristyessä tai jonkun rakennuksen vieressä) eikä halua liikkua. Tehtiin myös huomioita, kuinka se pelkää erilaisia alustoja. Se on arka erilaisille pinnoille. Tämä on suuri syy sille, miksi se on nyt Kannuksessa.

Helmi & Martta

Koska opiskelen itse Kannuksessa kennellinjalla, koen että minulla on hyvät mahdollisuudet koulun puitteissa yrittää saada Tiitin alustapelkoa pois. Täällä se joutuu väistämättä kohtaamaan kaikkea jännittävää, se pääsee mukaan käytännöntunneille erilaisiin paikkoihin sekä oppitunneille opiskelemaan kaikkea uutta ja jännittävää ;) Totta puhuen en usko, että siltä sen alustapelkoa saadaan häivytettyä pois, mutta uskon sitä voivan lievittää. Tällä hetkellä se tekee totaalisen stopin vieraalla alustalla eikä kykene syömään eikä liikkumaan. Tähän olisi tarkoitus saada kuitenkin edistystä.

Ajattelin koota blogiin päiväkerrallaan huomioita siitä, mitä Tiiti on päässyt kohtaamaan ja miten se on reagoinut niihin asioihin. Sain myös ohjeet juurikin Tiitin alustoille totuttamiseen koulusta ja katsellaan miten tämä lähtee sujumaan.