tokoa, aksaa sekä ihan vaan koulunkäyntiä

Tänään meillä oli koulussa Valion joku laiduntapahtuma. Lehmät laskettiin siis ensimmäistä kertaa laitumelle. Paikalla oli suhteellisen paljon alakouluikäisiä lapsia, jotka pääsivät suorittamaan mm. lypsydiplomin ja katsomaan tietysti niitä lehmiä. Päätin uskaltautua hakemaan omat koirani myös paikalle lasten paijattavaksi ja olen todella ylpeä niistä.

Olen erittäin hämmentynyt siitä, kuinka paljon Tiiti on reipastunut. Sitä vähän jännitti, mutta se pystyi kävellä väkijoukossa. Se paria ensimäistä lasta vähän säpsähti, kun ne tulivat silittämään sitä, mutta joidenkin lasten luokse se oikein hakeutui rapsutettavaksi. :) Lehmiä kohtaan se oli utelias, vaikka vähän jännittikin. Tilaisuuden tullen se aina yritti mennä haistelemaan niitä, mutta jos lehmä tuli vuorostaan haistelemaan Tiitiä, niin sitä alkoi jännittää. Puhuttiin tänään yhden meidän opettajista kanssa Tiitistä. Todella hienoa, että sen kanssa on edistytty tässä pintaongelmassa näin paljon. Kennelyskän tuoma tauko teki sille varmasti todella hyvää. Se pääsi rauhassa ajattelemaan asioita ja pohtimaan onko Kannus niin paha paikka sittenkään :)

Ruokailun jälkeen koirat pääsivät vielä mukaani koirien ruokinta -tunnille kouluun ja lopunkaiken molemmat osasivat ottaa rauhassa, kun ymmärsivät ettei se oo mikään leikkituokio. Iltapäivällä meillä oli vielä käytäntöä koirien kanssa, tokoa ja agilityä. Illalla ei tehtykään mitään sen kummempaa. Järjesteltiin Tiian kanssa asioita järjestykseen.

Iltapäivän käytännöntunneilla pääsin treenaamaan kumpaakin koiraa. Ensin käytiin Särmän kanssa tekemässä tokoa. Ei keskitytty mihinkään sen kummemmin, pidettiin vain hauskaa. Leikittiin ja tehtiin leikin ohella maahanmenoja ja istumisia, yksi luoksetulo, seuraamista sekä hyppynoutoa. Maahanmenot sujui hyvin, istumisien kohdalla Särmä tarjosi alkuun vain maahanmenoa. Luoksetulossa jätin sen odottamaan paikalleen, vaikka sen peppu ei ollut vielä kunnolla maassa. Siihen olisin voinut kiinnittää paremmin huomiota. Särmä tuli hyvin hienosti luokse ja saatiin kehuja meidän perusasennosta, kuinka se on aina ollut hyvä. Seuraamisia tehtiin niin, että minulla oli lelu kainalossa. Ja tämä tapa toimi hyvin! Harmi, ettei keretä työstää sitä oikeastaan enempää. Hyppynoutoa tehtiin ensin damilla ja sen jälkeen vaihdettiin kapulaan. Ensin oli pieniä teknisiä ongelmia pitää kapulaa oikein suussa, mutta lopulta saatiin sekin sujumaan. Tuo koira on vaan niin hieno ♥

Päästiin tekemään Tiin kanssa pientä agilityä. Oona piti Tiitiä putken toisessa päässä kiinni ja otettiin putki muutamaan kertaan niin. Sen jälkeen se jo sujui ilman pitämistäkin ja Tiitistä oli ihan hirmuisen hauskaa. Sen lisäksi tehtiin Tiitin kanssa vähän hyppyesteitäkin. Ensin palkkasin sitä vaan siitä, että se edes hyppäsi esteen. Sen jälkeen palkkasin sitä kahden esteen jälkeen. Sen kummemmin ei agilityä Tiin kanssa tehtykään.

Särmä pääsi myös tekemään vähän agilitykontakteja kontaktialustalla ja tehtiin ihan vähän agilityäkin. Jos sen kanssa pääsisi työstämään asioita enemmän, siitä varmasti tulisi tosi hyvä agilitykoira. Mutta se nyt ei ole oleellista sen tulevaisuuden työn kannalta.

Tii pääsi tänään myös leikkimään itseään vähän vanhemman shetlanninlammaskoiran kanssa. Ei pennut nyt kovin leikkineet, mutta jotain pientä takaa-ajoleikkiä. Ekaa kertaa Kannus-aikana Tiiti sai juoksukaverin suunnilleen itsensä kokoisen kaverin kanssa. Ja Särmän jalat säästyivät ehkä vähän, kun pieni piru oli saanut juosta jonkun muunkin kanssa.

reipas pikku-Tii

Minun koirien karanteeni päättyy tänään, eli ollaan oltu "kennelyskävapaita" kaksi viikkoa. Päästiin parina päivänä viikolla jo treenaamaan ja Särmän etsinnät on sujuneet hyvin. Tiin kanssa ei ollakaan tehnyt mitään kummempaa. Oltu vaan ja lenkkeilty.

Viikko sitten käytiin kyllä Tiin kanssa kävelemässä Kokkolassa, kaupungilla. Ja tiedättekö, olen todella ylpeä tuosta pienestä pennusta. Se ylitti itsensä täysin, se ei jäätynyt kertaakaan liikuntakyvyttömäksi vaan kykeni säilyttämään toimintakykynsä koko reissun ajan. Käytiin kävelemässä kauppakeskuksessa, parkkihallissa, ritilärappusilla, hississä sekä ihmishälinässäkin ja vaikka välillä Tiitiä jännittikin hirmuisesti, se loppua kohti vaan reipastui. Se ei enää pelännyt ovien kohdalla joutuvansa rakennuksiin sisälle. Se meni ja hyppäsi jotain ovea vasten ja katsoi että hei ollaanko menossa tänne. Matkassa oli myös toinen koirakko ja Tiiti välillä haki toisesta koirasta tukea. Kuitenkin kun toinen meni hienosti kaikkialla, niin ei ollut pienellä göötilläkään vaihtoehtona kuin mennä reippaasti eteenpäin. Ihmisten seassa sitä pelotti vähän kävellä, kauppakeskuksen sisällä varsinkin jos tuli liikkuvia kohteita vastaan, niin pentu löi maahan.

Eppu 3v 6kk

Bussissa Tiiti matkusti ensimmäisen matkan minun sylissä ja toisen matkan osittain minun sylissä ja osittain jalkatilassa. Kannoin sen bussiin sisälle ja pois sieltä, koska en usko että se olisi itse tullut sisälle. Tiitiä pelotti hieman jo bussin ulkopuolella, niin katsoin paremmaksi viedä sen itse sisälle ja ulos. Ei järkytetä pienen göötin maailmaa liikaa :)

Tiiti 7kk 1vk

Vaikka pelkäsin alkuun, että tämä meidän kennelyskä pilasi kaiken Tiitin sosialistamisen suhteen Kannuksessa, niin olen todella tyytyväinen tuon koiran reipastumiseen. Se on paljon reippaampi liikkuessa ulkona ja missä vaan. Hieno pentu.

Särmä 1v 1kk

Ai niin. Viikon päästä minun lauma on kutistunut olemattomiin. Jotain todella oleellista tulee puuttumaan kotoa. On pienen labradorinnoutajan aika lähteä kohti isojen koirien haasteita. Tullikoiran haasteita. Vaikka olen tiennyt sen lähtöpäivän vielä joskus koittavan, niin asia tuntuu silti todella vaikealta käsittää.

♥

 Kaikki tämän tekstin kuvat © Oona Pesonen

kennelyskä vihdoin ohi!

Vihdoin uskallan julistaa kennelyskän meidän perheen osalta voitetuksi, mutta ehkä kuitenkin koputan vielä puuta. Tiiti ei ole yskinyt moneen päivään ja Särmälläkin menossa nyt kolmas täysin yskätön päivä. Harmillisesti yskää edelleen pyörii meidän koulualueella eikä se siltä osin ole vielä päihitettyä. Onneksi Särmällä kennelyskä meni ohi paljon lievempänä kuin mitä Tiitillä. Ehkä siitä KC-nenäsumutteesta todella oli hyötyä.

Koulussa meillä on nyt ollut lähes koko viikko navettaa. Suoritetaan torstaina ja perjantain navettanäytöt, alkuviikko on vielä harjoiteltu näyttöjä varten. Itse aloitan näytöt huomenna lypsyllä ja torstain iltapäivälle sekä perjantain aamulle jää jäljelle vielä putsarin ja ruokkijan tehtävät. Vähän jännittää, et miten siellä sit lopulta menee. Mut eiköhän nuo tehtävät jotenkin suju. Lypsy ja putsarin tehtävät ei niin jännitä, mutta ruokkijan hommia oon tehnyt niin vähän että se epäilyttää. Mut silti jotenkin hassu ajatus, että tää viikko ja meidän opiskeluajan pakolliset navetat on tehty!

Tällä viikolla pyörii täällä meidän koululla myös kennellinjan pääsykokeet. Itse olin tiistaina iltapäivällä pääsykokeissa tutorina ja perjantaina iltapäivällä pääsen katsomaan vikoja pääsykokeissa käyviä. Tiistaina pääsykokeissa ainakin oli kivanoloista porukkaa, toivottavasti törmätään vielä uudelleenkin ensi syksynä! :) Oli kivasti eri puolilta Suomea porukkaa, osa vähän lähempää ja osa kauempaa.

Särmän lähtöön sekä minun ja kaverin ulkomaan työssäoppimiseen pitäisi kumpaankin olla enää alle 20 yötä. Särmän lähdöstä ei edelleen ole kuulunut mitään, mutta kaverin kanssa saatiin eilen lentoliput Englantiin. Kauheen jännittävää ja tää alkaa pikkuhiljaa tuntua kovinkin todelta. Monet asiat askarruttaa, mutta kuitenkin odotan sitä reissua ihan mielenkiinnolla. Pari päivää vajaa 4 viikkoa ollaan tosiaan Englannin Prestonissa tekemässä meidän opiskeluihin liittyvää työssäoppimista eläintenhoitotöissä.

Odottelen vähän jo viikonloppua, kun saa vihdoin nukkua kunnolla. Edellinen viikko ja tää viikko on mennyt vaan vauhdissa ja on kokoajan saanut olla melkeinpä tekemässä jotain. Ollut siis reissuviikkoa, kennelvuoroa ja nyt tää viikko navettaa.

Koirien treenaamisesta ei ole oikein mitään sanottavaa. On me treenattu, mutta siihen se jääkin. Kun ei missään treenikentällä tms saa käydä, niin on vähän tylsää treenata kotona tai takapihalla. Särmän kanssa on tehty etsintää. Tiitillekin tein pari leluetsintää yksi päivä, siinä sillä on vielä harjoiteltavaa, kun ei oikein ymmärrä etsiä sitä lelua. Paikallaoloa on harjoiteltu kummankin kanssa, Särmän kanssa vähän paremmalla menestyksellä kuin Tiitin. Ja takaosan harjoituksia (esim. peruuttamista ja vadin ympäri pyörimistä) on tehty molempien kanssa. Siihen se oikeastaan jääkin.

Jospa viikonloppuna löytyisi enemmän kirjoitettavaakin, kun koirien kanssa uskaltaa lähteä metsään ja on navettanäytötkin ohi. :)

Kummallinen pikku-Tii ja pentukuumeilua

Aloitin jo ennen reissuviikkoa kirjoittamaan, kuinka Tii reagoi erilaisiin alustoihin, mutta myös ympäristöönsä. En ikinä kuitenkaan julkaissut sitä kirjoitusta, sillä tuntui ettei siinä ollut mitään järkeä. Jotenkin niin hankalaa ymmärtää tuon koiran logiikkaa. Nyt yritän edes jotenkin selventää tänne blogiin miten meillä on sujunut.

Tiiti oli siis ma-to hoidossa hoitolalla kera Särmän. Torstaina tultiin kotiin ja Tii käveli ihan reippaasti sisälle, ei varsinaista ongelmaa. Se oli vähän varuillaan, mutta viipotti menemään kuitenkin ihan hyvin. Perjantaina se kulki sisällä samaan tapaan, kunnes päätin treenata sen kanssa sisällä. En kovinkaan paljoa mieluusti treenaa sen kanssa mitään sisällä, sillä se on kokenut sen hieman epämiellyttäväksi. Nyt päätin kuitenkin yrittää. Ei olisi ehkä kannattanut.

Pikku-Särmä

 Alkuun treenaus sujui hyvin. Naksuttelin sille kun se teki oikein ja Tiiti ihan innoissaan oli menossa mukana. Välillä revittiin vähän lelua ja kaikki meni ihan hyvin. Yhtäkkiä Tii ei enää halunnut tulla kuitenkaan luokseni. Se vaihteli paikkaa mennen sekä matolle että pöydän alle. Mutta vältti tulemasta minun luokseni. Ei edes uskaltanut tulla hakemaan makupalaa. Se kovin vaan tuijotteli minun ympärilleni. Tilanteessa ei tapahtunut mitään "pelottavaa" ja koiralla oli treenatessa kivaa. Kokeilin vaihtaa paikkaa, jos se olisikin säikähtänyt vaan takanani ollutta kissan kiipeilypuuta tai televisiota, mutta Tii ei edelleenkään halunnut enää tulla luokseni. Lopulta saatiin matolla naksuteltua sen kanssa vielä pari kertaa ja jätettiin treeni siihen. Kun menin ulos leikkimään sen kanssa lelulla melkein heti tapahtuneen jälkeen, niin se oli siellä ihan okei. Todella hämärää.

Olen myös tehnyt täällä meillä kotona huomion, että jos Tii kävelee sujuvasti sisällä ja siirrän vaikka kissan hiekkalaatikon, tuolin tai imurin keskelle lattiaa, siitä muuttuu heti taas kovin varovainen eikä se uskalla kävellä sisällä. Kun kävin sen kanssa aiemmin verstaalla kävelemässä, niin vaikka puutyöluokan lattia pysyi samana, toisella puolella luokkaa se suostui kävellä paremmin kuin toisella. Toisella puolella luokkaa oli suurempia työkoneita, toisella taas erilaisia työtasoja ja muutama kaappi. Se tarkkaili ympäristöään paljon, mutta oli kuitenkin riippuvainen alustastakin: tietyille alustoille se ei halunnut tulla. Kummallakin puolella se oli kuitenkin luokassa varautunut ympäristöään kohtaan, mutta kunnon jäätymistä sillä ei varsinaisesti tapahtunut.

Pikku-Särmä ja Pipsa

Ulkona se ei enää ole alkanut kiskoa jännien rakennuksien tms lähistöllä vaan on mennyt oikein reippaasti. Ainoastaan nuorten mekkalointia kuunnellessa Tii oli hieman epävarman oloinen kävellessään ja vilkuillessaan nuorisoa, mutta tuli kuitenkin reippaasti mukana, kun en itse reagoinut nuorison hälinään.

Harmi, kun meidän Kannus-aika menee nyt kennelyskän parissa. Viimeisellä viikolla päästään todennäköisesti pyörähtämään vielä jossain, mutta muuten aika jää harmillisen vähäiseksi. Uskon kyllä tämän olleen Tiitillekin erittäin jännittävää jo näinkin.

Mä niin odotan, että nuo koirat tervehtyy ja pääsen niiden kanssa taas kunnon lenkeille metsään! Käytiin Tiitin kanssa eilen parin kilometrin lenkki, nyt kun se ei ole yskinyt enää. Se oli sen jälkeenkin vielä erittäin energinen eikä yskinyt, joten näin voidaan jatkaakin. Särmä vielä köhii hieman, eli se ei pääse lenkeille mukaan. Ehkä me aletaan kuitenkin olla jo pikkuhiljaa voitolla tän kennelyskän suhteen.

Loppuun vielä voisin marista siitä, että olin jo hetkeksi unohtanut mun järkyttävän pentukuumeen, kunnes luokkakaveri herätti sen taas henkiin. Aikaa on taas kennelvuoron ohella kulunut pentukuvien katselemiseen.

spk Boni pentuna. Kuva © Kristiina Pyykölä

Lumo, Ronja ja Vinna ♥

Olisikohan tämä pieni Marsu pentuna

Pieni paras Särmä ja Pipsa ♥

Kennelyskäpaholainen

Se ei halua lähteä pois. Kennelyskä. Särmä yskii. Tiiti köhii silloin tällöin. Energiaa niillä molemmilla on ihan hirmuisesti, mutta samalla Särmä on tosi väsynyt ja uni maistuu. Ja lepohan molemmilla jatkuu, koska kennelyskä riivaa edelleen. Nythän ne oli tosin kentsulla hoidossa ma-to.

Maanantaista torstaihin oltiin siis reissuviikolla. Kierrettiin läpi Poliisikoiralaitos, Opaskoirakoulu, Viikin eläinsairaala, Tullin koirakoulu, Sea Life, Porin merivartiosto ja Puolustusvoimat. Kaksi ekaa yötä oltiin Helsingin Rastilassa ja viimeinen yö Porissa, Yyterissä. Kokonaisuudessaan todella kiva reissu. Oli tosi kiva päästä näkemään nuo paikat ja eiköhän siinä jotain uutta jäänyt käteenkin.

Särmän lähdöstä ei ollut Tullillta antaa mitään uutta tietoa. Viimeistään 31.5 se lähtee, mutta muuta ei tiedetä. Mut eiköhän se asia munkin korviin kantaudu kunhan se saadaan tietää. Vähän sitä mielessä kutkuttelee ajatus toisesta projektikoirasta, mutta saa nähdä kuinka tässä käy. Eiköhän se viimeistään syksyllä selkiä tuleekohan sellasta taloon ;)

Kennelyskä tuli kylään

Otsikko varmaan kertoo kaiken. Nyt meillä sairastetaan. Kennelyskä päätti tulla vierailulle ja pieni töötin pentu yskii yskimisen perään. Yskii ja oksentaa voimakkaan yskimisen takia. Särmä oireilee kennelyskästä silmien rähmimisellä. Se on kyllä saanut nenäsumutteen kennelyskää vastaan, Tiiti on saanut ainoastaan nelosrokotteen yhteydessä olleen kennelyskärokotteen.

Tätä tautia ei suosittelisi kenellekään. Ensin Tii yski vain pari hassua kertaa. Sen jälkeen muutaman hassun kerran lisää. Sen jälkeen se vaan yskii, yskii ja oksentaa. Ell suositteli saunomista ja Bisolvon -merkkistä yskänlääkettä. Nyt se on saanut yskänlääkettä ja sen voinnissa huomaa eroa. Se ei yski enää niin paljoa, oksentelu on lähes loppunut. Tiitille suositeltiin aamuin illoin annettavaksi 2tbl.

Ikävien uutisten lisäksi tänään on myös erittäin spesiaalipäivä. Särmä on tänään vuoden. Särmän lähdöstä on puhuttu alusta asti, että se lähtisi noin vuoden iässä. Nyt se on vuoden. Ja se on tiedossa, että se lähtee tässä kuussa kohti työkoiran haasteita. Se on vaan maailman kaikkeuden parhain koira. Maailman paras labradorinnoutaja. En ikinä ajatellut siitä tulevan näin rakas.

Kyyneleet vaan väistämättä tulvii silmiin, kun tiedän että kuukauden päästä olen todennäköisesti lentokoneessa matkalla Englantiin (lähdetään sinne työssäoppimaan ystäväni kanssa) ja minulla ei ole enää labradorinnoutajaa. Kuka sitten heiluttaa meillä kotona häntää 24 tuntia vuorokaudessa? On iloinen kun toista edes vilkaisee? Entä kenen kanssa voin sählätä vaan käytännöntunneilla niin että kummallakin on hauskaa? Kuka tekee ne asiat, mitkä on olleet Särmän tehtävänä? Mun tulee tuota koiraa niin ikävä. Ei voi edes sanoin kuvailla. Se vaan on maailman paras koira. Täydellinen koira minulle.

Tiiti 7 kuukautta

Särmä 12 kuukautta