Kauhavan ryhmänäyttely 18.2.

Eilen käytiin Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Tänne oli ilmoitettu Toivo ja Alma. Tuomarina oli Susanne Wendell, joka oli tuomaroinut gööttejä vain kerran aikaisemmin KoiraNetin tilastoiden mukaan. Tällöin näyttelyssä ei valittu ollenkaan parasta urosta ja jakoi osallistuneille koirille erittäin hyvää ja erinomaista. Keskustelupalstoilta oli otettu selvää, että kyseessä on hampaista tarkkana oleva tuomari. Almallahan on siis kaksi hammaspuutosta (yksi P1 ja yksi P3). Alman suhteen ei ollut mitään odotuksia näyttelyssä, mutta Toivolle toivottiin tietysti sertiä.

Toivo oli ensimmäinen koira kehässä saaden erinomaisen ja SA:n. Siinä vaiheessa en tiennyt itse mitä ajatella - näyttelyssä oli vain yksi toinen uros, joka oli valioluokassa. Ihan loistofiilis ymmärtää, että Toivo saa sertin! Toinen uros sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras uros -kehässä tuomari vuorostaan ilmoitti Toivon voittavan! Sanoi Toivon liikkeiden olleen paremmat. Oli ihan loistofiilis, mutta kauaa ei kerennyt asiaa sulatella, kun piti kiirehtiä hakemaan Alma häkistä ja tehdä koiranvaihto. Alma oli nimittäin ensimmäinen junioriluokan narttu.

Junioriluokan narttuja oli näyttelyssä 4 kappaletta. Alma kävi ensimmäisenä arvosteltavana ja sai erinomaisen. Seuraavana kehään meni Tiitin veljen tytär, Kompiaisen F -pentu. Se sai myös erinomaisen. Tämän jälkeen sinne meni kaksi Wäliharjun I -pentua, jotka saivat erittäin hyvän. Oli tosi hieno fiilis kelata, että Alma on ainakin junioriluokan toiseksi paras! Koiria juoksutettiin kierros kehän ympäri ja tuomari vaihtoi kahden viimisen nartun järjestystä. Alma oli ensimmäinen, voitti junioriluokan nartut ja sai SA:n. Meidän pieni ruma ankanpoikanen! Sain hetken aikaa rauhoittua ja hengittää ennen paras narttu -kehää. Tänne pääsi meidän lisäksemme myös yksi avoimen luokan narttu. Paras narttu -kehässä Alma oli toiseksi paras narttu, saaden varasertin. Alma hävisi todella hienolle Sutulle, joka valioitui saadessaan viimeisen sertinsä. Tuomari totesi Alman kerkeävän vielä viedä hienoja näyttelysijoja myöhemmin kehittyessään ja että tällä kertaa oli vanhemman nartun oikeus viedä parempi sija.

Paras narttu -kehästä kiiruhdin vaihtamaan jälleen koiran. Oli aika valita näyttelyn paras koira. Koiria juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja lopulta tuomari antoi minulle ROP -ruusukkeen. Toivo oli Kauhavan näyttelyn kaunein länsigöötanmaanpystykorva! Tuomari erikseen kehui minulle vielä kaunista koiraani. Mieli oli aivan loistava, sillä en voinut ikinä kuvitella Toivon pärjäävän niin hyvin. On se omaan silmään ollut niiin hieno ja oli ihanaa että nyt tuomari oli siitä samaa mieltä minun kanssani! Alman menestykseen olen myös todella tyytyväinen. On silläkin ihan sievä rakenne, mutta että noin nätti tämän tuomarin mielestä. Tuomari oli siitä täysin varma, että Alma tulee valloittamaan kehiä myöhemmin. Toivottavasti joku muukin tuomari on sitä mieltä vielä ;)

Ryhmäkehissä Toivolle ei enää tullut menestystä, mutta minun päiväni kruunasi jo rotukehän hieno menestys. Nyt pärähti Toivon valiokello käyntiin. 1/3 saavutettu, vielä kaksi jäljellä ;) Seuraavan kerran mennään käymään Korpilahden ryhmänäyttelyssä 19.3. ja mahdollisesti Vaasan KV-näyttelyssä 8.4. Kaikki vielä mietinnässä. Tuuriin mennään myös kesäkuun alussa ja kovasti mieli halajaisi Ouluun heinäkuun alussa.

Meillekin oma Alma kiitos!

Jokaisella koiraihmisellä pitäisi olla oma Alma. Muutama vuosi takaperin rakastuin Alman emään Marttaan, kun se oli luonani hoidossa. Nyt muistan miksi Martasta niin pidin. Mä oon niin rakastunut tuohon koiraan. Meidän kotona olisi heti tilaa yhdelle Almalle, jos sellainen olisi kotia vailla. Onneksi ei ole. Martan pennusta pitkään haaveilin ja sen olin jo kerennyt unohtamaan. Nyt muistuu taas pitkään!

 Alma on juuri sellainen, millainen jokaisen göötin kuuluisi olla. Ei tietysti kärjistetysti, mutta todella pidän osasta sen piirteitä. Se on mamman sylimussukka, mutta samalla tättähäärä valmiina kaikkeen mitä keksitään. Ei turhaan aristele uusia paikkoja tai epäröi tarttua tuumasta toimeen. Se on ahne. Ei pelkää mitään. Sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään, ei lahjoakaan. Siitä on vaan kiva touhuta ja puuhailla. Tai olla puuhailematta ja olla kainalokaverina sohvalla.

Sellainen Toivon ja Alman pentu voisi olla niin mun ihannegöötti. Molemmissa koirissa on niitä piirteitä, mistä tykkään ihan hirmuisesti. Silti en olisi Toivoa ottanut, jos se ei olisi sattumien summana tänne päätynyt. Nyt se on kuitenkin mamman kultapoikana täällä enkä mitään kadu. Alman harrasteominaisuudet taas on kolahtaneet muhun niin kovaa, että voisin vetää itkupotkuraivarit vaan siksi kun sen puolesta harmittaa ettei se oo oma.

Alkuun jännitin, että mihin olen oikein lupautunut, kun suostuin Alman luokseni ottamaan. Sitä kuvailtiin sanoin adhd ja oli kuulemma pieni tuholainen. Kilttiä tyttöä ollut täällä, vaikka kovasti mun perään onkin ja sisäsiisteys ei vielä täysin hallussa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ei kaduta yhtään, että saan pari kuukautta viettää tuollaisen helmen kanssa! Se on vaan niin ihastuttava neiti.

En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.

Omien koirieni ruokinta

Olen taas aikani pyöritellyt päässäni omien koirieni ruokintajuttuja. Sain lokakuussa pakastimen ja pystyin siirtämään koirat ja kissan 50-50 ruokinnalle. Se hetki oli aika odotettu, sillä pelkällä nappulalla ruokintamäärät kohosivat kovin suuriksi. Ähtärissä asumisen aikana ne ovat saaneet lihoja vain silloin tällöin ja on menty pääasiassa nappularuokinnalla. Siinä on nyt ollut onneksi muutosta viimeisten kuukausien aikana - kiitos sen pakastimen.

Keskiseltä on ollut hyvä hakea suht edullisesti koirille Mushin pötköjä, vaikka edelleen harmittelen sitä ettei Kennelrehun auto pysähdy täällä. Helpottaisi huomattavan paljon koiranruokien shoppailuja, jos pystyisi sitä kautta tilailemaan. Mut toistaiseksi näin! Pääasiassa meillä syötävä liha on sika-nautaa. Sen olen todennut sopivan kaikkein parhaiten Toivolle, jolle en niin paljoa annakaan kaikkea muuta ylimääräistä. Lohta saavat kerran viikkoon ja sisäelinseosta silloin tällöin. En tiedä mikä Mushin jauhetussa kanassa on, sillä ei sovi minun koirille ollenkaan. Dansku meni siitä syksyllä veriripulille ja sairasti viikon. Luulin sen olevan jotain huonoa sattumaa, mutta aina vetää koirien mahat ihan löysälle tai kovalle. Luuta ilmeisesti reippaasti mukana tai sitten en tiedä mikä muu sen tekee. Joka tapauksessa vähän epäilevästi uskallan nykyään testailla eri Mushin lihoja.

Mun on jotenkin ihan kauheen vaikea hahmottaa, paljonko mun pitäisi antaa koirille nappulaa ja lihaa päivässä. Dansku lihoo todella herkästi ja se onkin nyt ihan liian paksu. Aivan vaan siksi, että oon yliruokkinut sitä. Pienemmillä määrillä tuntuu taas, että yritän näännyttää sen kuoliaaksi. Pelkällä nappulalla annoin sekä sille, että Toivolle 4dl päivässä nappulaa. Nyt ne ovat saaneet n. 2dl+250g. Kyllä, ruokin sakemannia ja gööttiä suurinpiirtein samoilla ruokamäärillä :D Lisinä menee sinkki, D, merilevä ja lohiöljy.

Nappula on tällä hetkellä Danskulla Hauhau Championin Super premium kana-peruna. Se oli meillä Vehnättömässä valinnassakin testinä ja sopi koiralle. Tästä syystä olen mielelläni syöttänyt sitä senkin jälkeen muutaman säkin. Toivo syö taas jotain Cibaun medium adultia mitä toin messarin näyttelystä tuliaisina. Kesällä ja syksyllä mentiin pääasiassa vaihdellen Rokka -merkin perussafkan ja Sam's Fieldin medium adultin välillä.

Toivo on tällä hetkellä suht ok kunnossa. Vähän hoikka poika, mutta en muuta vaadikaan nuorelta urokselta. Eiköhän se ruokakin jossain kohti paremmin ala tarttua kylkiin kiinni! Danskun kanssa taas en voi kuvitellakaan sitä, kuinka herkästi se lihoisi sterkkaamisen jälkeen! Nyt ei ole sterkattu ja lihoo suurinpiirtein jo nähtyään ruokaa. Tuntuu niin mahdottomalta säännöstellä jotenkin sen ruokamäärää, kun ei sitäkään voi loputtomiin vähennellä. Pitää sen energiaakin jostain saada. Treenatessakaan en sille pahemmin anna ruokaa, kun meidän pääpalkka on kuitenkin pallo. Että jos jollain on hyviä koiran laihdutusvinkkejä niin otetaan vastaan mieluusti! Nappulamerkki meillä vaihtuu melkeinpä aina kun säkkikin vaihtuu.

Hehkutanpas tähän samaan sitä, että Dansku on lykännyt tällä kertaa juoksujaan. Sen juoksut on tulleet nyt aikalailla 4kk juoksuvälillä, joka on ollut tosi ikävä. Vuosi sitten sillä oli kuitenkin vielä puolen vuoden juoksukierto. Kohta ollaan jo 5kk juoksuvälin paikkeilla, niin tämä omistaja on todella tyytyväinen. Kohtu siltä pitäisi saada pois heti kun rahaa löytyisi, mutta näitä rahaa syöviä asioita on niin paljon muitakin!