Oma koti kullan kallis

Tultiin kotiin maanantaina. Avasin ulko-oven ja Tiiti tuli iloisena sisälle suoraan. Mikä pätevä lapsi ja ihana olla kotona.

Meidän rappuset on aina olleet Tiitille vähän vaikeat, ne menee superhyvin nykyään verrattuna alkuaikaan kun Tiiti saattoi jäädä alas jos se ei ollut kytkettynä. Nyt se menee ne irtikin ja voi luottaa siihen, että koira kävelee ne ylös asti. Rappusissa on yksi vaikea kohta. Viimeisellä tasanteella on ehkä kolme porrasta ja yleensä Tiiti vain ryntää ne ylös loikaten mahdollisimman monen rappusen yli. En tiedä mikä siitä kohdasta tekee niin pelottavan, mutta joku siinä on mistä pieni göötti ei tykkää. Välillä se kävelee nekin ihan hyvin, mutta välillä pakko rynniä ja loikkia.

Keskiviikkona meillä oli koulussa tokoa ja rallytokoa. Olen kerran aiemmin tehnyt rallytokoa Särmän kanssa kerran, mutta äiti on käynyt Tiitin kanssa rallytokokurssin. Kävin ensin tokoilemassa Danskun kanssa. Meillä oli ns. epäviralliset luokanväliset kisat. Dansku oli ainoa avoimen luokan koirakko ja sai paikkikseen toisen koiran seurakseen niin pystyttiin suorittamaan piilopaikkis.

Paikkiksesta Dansku sai ysin. Oli meinannut kuulema mennä lonkalleen ja oli vähän katsellut että mitä ympäristössä tapahtuu. Nätisti se siellä kuitenkin aina pysyy ja makaa hiljaa. Seuraamisesta 8, alkuun vinkui ja loppua kohti rauhoittui. Poikitti välillä oikein nätisti, mutta se nyt onkin tiedossa. Käännöksissä oli kuitenkin pakko piippailla. Liikkeestä maahanmeno 9. Kaukot nollattiin. Annoin kolme käskyä ja kävin nostamassa koiran maasta. Ajattelin, että koska ns. epistelyä niin puutun siihen sitten. Kokeilin sitä ennen kaukoja etäällä kentästä ja oikein odotin että koira joutuu maata maassa kauemmin. Mutta sitten, kun sanoin käskyn niin koira vaan jäi maahan taas. Mikä ihme siinäkin on? Noh treeniä treeniä vaan taas. Hypystä 8½, annoin vartaloapua (voisiko joku kahlita mut vaan paikalleni!) ja koira istui hitaasti toiselle puolelle. Jos oikein muistan, niin palasi kuitenkin nätisti.

Dansku 3v 1kk

Rallytokossa käytiin Danskun kanssa kokeilemassa, että osattaisiko ylipäänsä mitään. Meillä oli tosi kiva alokasluokan rata ja Dansku kovin ihmetteli kentälle ilmestyneitä kylttejä. Montaa kylttiä ihmeteltiin ja ohjaajan virheiden takia uusittiin kylttejä. Kehuin koiraa kokoajan kun se vaan tuli mukana, sillä oli niin hämmentynyt meidän touhuilusta. Saatiin 84 pistettä ja mielenkiinto rallytokoilua kohtaan. Helpostihan tuon kanssa saisi käytyä ainakin jonkun alokasluokan, kunhan treenittäisi kylteillä enemmän.

Tiitin kanssa tehtiin myös rallytokorata. Palkkailin sitä kokoajan ja pienellä Tiitillä oli niin kovin hauskaa! Todettiin opettajan kanssa, että se oli selkeästi pienen Tiitin juttu. Jospa sen kanssa ottaisi myös tavoitteeksi jonkunlaiset rallytokokisailut myöhemmin? Nyt voisi vaan reeniä enemmän ja pitää hauskaa ♥

1v 7kk

Tokon parissakin pitäisi yrittää aktivoitua molempien koirien kanssa. Juurikaan ei olla reenitty. Tiitin kanssa ollaan harjoiteltu liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno on pienen göötin silmissä maailman parhain juttu ja siksi nyt ennen näyttelyä pitäisi alkaa tehdä enemmän seisomista.. Yritettiin ottaa rakennekuvia koirista ja se ei nyt ihan sujunut kun Tiiti halusi vain mennä maahan.

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Tänään päättäjäiset. Välillä opiskelu on ollut tuskaa, mutta nyt kaiken ollessa ohi, sitä alkaa vähän harmittaa. Aika on mennyt niin nopeasti ja nyt yhtäkkiä porukka hajoaa. Viimeiseksi vuodeksi tänne jää vielä muutama, mutta moni lähteekin. Ihan ristiriitaiset fiilikset. Voisipa aikaa tavallaan kelata taaksepäin, vaikka tavallaan toivoo, että kesä ja työssäoppiminen menisi jo nopeasti ohi. Olisin vihdoin eläintenhoitaja.

Mitä sitten, kun koiraa ahdistaa?

Itkua pidätellen kannan kauhusta jäykän koiran asunnosta hissiin. Hissistä ulos. Ulkona iloinen, mutta kuitekin ahdistunut koira laukkailee ja haluaa mahdollisimman kauas pelottavasta rappukäytävästä. Kun tullaan ulkoa, koira lyö jarrut pohjaan vähän ennen rappua. Suostuu kävelemään rappuun varovaisesti, vahdin ettei se jää sulkeutuvan oven väliin. Sen jälkeen hissiin. Hissin lähestyessä kuudetta kerrosta, koira vetää jalat harallaan maihin. Nostan kauhusta jäykän koiran syliin sen pyristellessä hyppäämään alas. Lattialle, jossa se ei kuitenkaan uskaltaisi kävellä. Asunnon ulko-oven edessä lasken pyristelevän jäykän koiran lattialle. Avaan oven ja jäykkä koira astelee varovasti sisälle. Kävellään olohuoneeseen, jossa se hyppää heti sängylle. Tarjoan sille sen ruokaa lattialle, nuuhkaisee ja menee takaisin sänkyyn. Me ollaan Vantaalla.

Kyyneleet vaan valuu, kun epätoivo iskee. Mitä voin tehdä? Enää en tiedä. Kotona kaikki on hyvin. Sekä itsellä, että pienen Tiitin valtakunnassa. En halunnut jättää Tiitiä hoitoon, kun lähdin Vantaalle. Pahempi sen on olla uudessa paikassa, vieraan ihmisen tuen kanssa. Näin ainakin ajattelin. Se olisi tällöin edes saanut olla Kannuksessa. Paniikki laantuu vähän pienemmäksi, kun koira käpertyy nukkumaan viereeni sängylle. Läähätys jatkuu ja asentoa vaihdellaan. Kukaan ei saa koskea koiraan tai se tulee lähemmäs minua. Mahdoton ajatus, että se edes menisi itse moikkaamaan toista ihmistä.

Matolla voi olla, ei missään tapauksessa vieressä lattialla.

Ei se ole ollut tälläinen. On sitä ahdistanut, mutta se on säilyttänyt toimintakykynsä. Nyt se on pitkästä aikaa mennyt aivan tolaltaan ahdistuksesta. Aina se on liikkunut täällä asunnossa ilman sen suurempaa ahdistusta. Ei tämä ole mikään täysin vieras paikka. Nyt se ei liiku. Kävelin olohuoneesta keittiöön, ehkä max sen kymmenen metriä. Tiiti jäi olohuoneeseen vinkumaan, koska ei voinut liikkua. Kyllä se lopulta tuli ja läähätys vaan kävi kun se seisoi täristen pöydän alla samalla läähättäen. Ruokaa ei voi syödä. Ei syönyt aamulla eikä illallakaan. Vähän maisteli.

© Oona Pesonen

Tiitin kanssa on ihana harrastaa ja tehdä. Silloin kun ollaan sen tutulla maaperällä eikä tehdä siihen mitään stressaavia juttuja lisäksi. Jos vaihdetaan paikkaa, sen maailma murenee. Todellakin murenee. Tajuttoman paha mieli pienen koiran vuoksi. Ei se ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista pahaa maailmaa pelottavine lattioineen, ovineen, sermeineen, huonekaluineen, paikkoineen, avoimuuksineen. Ei sellainen maailma ole pienten Tiitien paikka.

Sitä on siedätetty. Eikä se ole menettänyt toimintakykyään. Edistytty on. Kannuksessa. Tutulla maaperällä. Mutta nyt se on ottanut paljon takapakkia. En vaan voi sanoin selittää sen enempää, kuin että se ei ole aiemmin menettänyt täällä toimintakykyään. Ei se ole pitänyt rappukäytävistä, ei mistään. Mutta aina se on tullut. Nyt se ei pysty. Miksei se pysty? Kunpa voisi auttaa ja löytää ratkaisun. Luulen vaan, että ihmeratkaisua tällaiseen ei ole.

Tiiti haluaa paeta kaapin alle, kun pelottaa kävellä.

Ei ole kokemusta tällaisesta koirasta ennestään. Ei alusta-arkuudesta löydy tietoa netistä. Ei kukaan ole kertonut, että tällainenkin koira voi tulla vastaan. Koira, joka pelkää elämää. Ei ole käyttöohjeita alusta-aralle koiralle. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa, kuinka toimia. Samalla teen opinnäytetyötäni länsigöötanmaanpystykorvien luonne- ja käytöshäiriöistä. Ja toivon kovin paljon, ettei kukaan muu saa tällaista koiraa. Vaikka on se silti maailman ihanin koira tutussa ympäristössä.

© Oona Pesonen

Kolme yötä niin lähdetään kotiin. Siellä oottaa Purri, Dansku ja Serri. Ja koirien valtakunnassa on kaikki taas hyvin ♥

Jälkeä ja Nose Workia

Olisiko toissapäivänä, kun tein Danskulle ja Tiitille molemmille jäljet pellolle ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään. Tiitille joku n. 20 metrin suora jälki ja Danskulle joku 150 askeleen jälki kahdella kulmalla ja kahdella esineellä (+ lopun makupalapurkki).

Tiiti jäljesti ensin. Sitä epäilytti vaaniiko muurahaiset makupaloissa, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Yritin pitää liinan alkuun sen jalkojen alta, mutta Tii venkoili kuin väkkyrä, niin päädyin antaaan hihnan olla miten lystää. Kunhan koira nyt jäljesti ja sillä oli kivaa. Alussa käänsin sen oikeaan suuntaan muutaman kerran ja viimeisellä kerralla ajattelin myös pitää sen takaosasta kiinni, jotta se menisi oikeaan suuntaan. Tii vinkaisi, kun koskin sen oikeaan takajalkaan. Sen jälkeen se ei olisi enää halunnut lähteä jäljestämään, muttei kyllä varonut jalkaansa millään tapaakaan. Lopulta mentiin jälki hienosti loppuun asti ja vaadin Tiiltä maahanmenon lopun makupalapurkille. Sen se teki hienosti ja nakit maistui purkista hyvin.

Dansku lähti jäljestämään hyvin. Käytin sillä päältä kytkettäviä valjaita taas, koska pelottaa laittaa sille pantaa jos se lähtee paineistumaan siitä. Valjaiden kanssa se on tehnyt hyvää työtä eikä ole paineistunut niin kuin muutamat kerrat pannan kanssa. Nätisti se jäljestää ja tekee tarkkaa työtä. Kuljin taas 20 metrin liinan päässä. Ensimmäisen esineen ohi D meni kauniisti, vaikka ihan varmasti meni siitä kohti missä esine oli. Toisen esineen ohi yhtä kauniisti. Jälki meni hukkaan toisella kulmalla, löysi kohdan mistä kulma meni, mutta sen jälkeen haki ja haki mistä jälki menee. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja jälki löytyi hetken pohdiskelun jälkeen ja loppujälki meni hyvin.

Lopun makupalapurkin Dansku ilmaisi ja harmittaa, etten tajunnut vaatia esineiltäkin siltä ilmaisua. Tiesin missä kohti ne sijaitsevat, mutta kun koira ei ilmaissut niin annoin mennä ohi. Äidin kanssa juteltuani ja viisastuttuani ensi kerralla vaaditaan ihan koiralta ilmaisu niille. Kyllä se tietää mitä sen niillä esineillä pitäisi tehdä, mutta en tosiaan tiedä miksi käveli nyt ohi kuin vettä vaan. Metsässä olisi ollut edes vähän ymmärrettävämpää, mutta nyt en kyllä tajua yhtään.

Käytiin metsässä rämpimässä jäljestyksen jälkeen ja Oona yhdessä vaiheessa sanoi Tiin näyttäneen käyttävän oikeaa takajalkaansa hassusti. Sen jälkeen se oli ihan ok, mutta tosi outoa taas. Samaa jalkaa se vinkaisi silloin jäljellä.

Tänään meillä oli koulussa Nose Workia. Tein sitä molempien koirien kanssa. Kummallekin tehtiin alkuun ruokaehdollistamista pahvilaatikoiden kanssa ja tehtiin laatikoista kivoja. Tiitiä jännitti kauheasti pahvilaatikot, mutta varovasti uskalsi syödä makupaloja niistä. Sen vuoksi en viitsinyt alkaa sen kanssa tehdä mitään sen kummempaa siinä, kunhan totuteltiin kivoihin pahvilaatikoihin. Danskun kanssa tehtiin ensin myös makupalojen syömistä ja etsimistä pahvilaatikoista ja D tajusikin sen jutun nopeasti. Pahvilaatikoista sai ruokaa ja se oli kivaa. Sen jälkeen laitettiin sinne eucalyptuksen hajua ja D meni kaikilla kolmella kertaa suoraan siihen pahvilaatikkoon, jossa oli haju. Siitä palkattiin kovasti ja sitten jätetiin harjoittelu siihen. Vaikutti tosi kivalta ja olisi hauska päästä tekemään tuotakin enemmän!

Tämän lisäksi tottisteltiin Danskun kanssa. Tehtiin uusien tokosääntöjen mukaisia voittaja -luokan jääviä liikkeitä ja sitten "suoristumistreeniä". Alkuun Dansku ei meinannut tajuta koko jutusta yhtään mitään, mutta kun juttu painui mieleen, niin ymmärrystä alkoi tulla. Tuollaista treeniä olisi tosi kiva päästä tekemään lisää. Danskuhan vinottaa seuruussa jonkun verran ja sain vinkkiä sen jättöliikkeisiin ja seuruuseen ylipäänsä. Takapäänkäyttötreeni tulisi saksalaiselle myös tarpeeseen.

Loppuun otettiin vielä luoksetulona kutsuhyppy. Ei olla Danskun kanssa tehtykään sellaista pitkään aikaan. Epäilin tuleeko se ollenkaan vai ei, mutta vanhasta muistista tuli hyvin! Pätevä lapsi.

Mut vielä loppuun, mua ahdistaa! Kolme vuotta on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla meidän luokka hajoaa. Osa jää tänne, mutta suuri osa on lähdössäkin. Vaikka nää kolme vuotta on olleet osittain ihan tuskaa, niin luulen että itkua tihrustan ensi viikolla, kun ollaan koko porukka viimeistä kertaa koossa.

Tiitin päivä jälkikoirana

Tänään Tiiti pääsi tekemään jälkeä. Muistelin jälkeä tehdessäni, että viimeksi oli jotain säätöä jäljestyksen suhteen, mutta en muistanut mitä. No, aika pian se palautui mieleen siinä jälkeä ajaessa. Muurahaiset olivat vallanneet nakin palaset ja tämä ei pientä Tiitiä miellyttänyt. Näin kävi viime kerrallakin.

Tein Tiitille siis jonkun 20 metriä pitkän jäljen, jolle se lähti suht hyvin alkusähläyksestä huolimatta. Ohjaaja ei osannut päättää yrittääkö pitää liina mahan alta vai ei. Lopulta pidettiin se mahan alta, kun ohjaaja vaan keksi kuinka noin pitkän ja matalan koiran kanssa se luonnistuu. Tiiti välillä meinasi vähän pyöriä jälkeä ympäri, mutta hyvin oli kartalla mitä tehdään ja miten. Yhdessä kohti Tiiti taisi syödä muurahaisen, eikä halunnut sen jälkeen enää jäljestää. Mieli teki, mutta muurahaiset oli inhottavia. Jälki tehtiin kuitenkin loppuun ja Tiitillä oli kivaa.

Dansku ei jäänyt kivasta paitsi. Tai no, jäljestä kyllä. Dansku pääsi tekemään tunnistusnoutoa. En ole sille varsinaisesti tunnaria tehnyt koskaan aiemmin, mutta se on saanut hakea tiettyjä keppejä muiden keppien seasta. Hyvin on nenä pelannut siinä, niin ajattelin osittain vitsillä kokeilla toisiko se tunnarikapulan. Eilen heittelin vaan tunnarikapulaa sille ja sai hakea sitä keppien seasta ja tänään sitten lykkäsin sen oman kapulan muiden koskemattomien kapuloiden joukkoon.

Miten se tunnari sitten meni? Dansku teki hienosti ♥ Joka kerta se nouti oman kapulan, vaikka kerran ohjaaja olikin varma siitä, että koira toi väärän. En ollut varma mihin paikalle jtäin kapulan ja koira toi suoraan sieltä vaan jonkun kapulan. Olin ihan varma siitä, että se oli väärä, mutta niin sekin vaan oli oikea! Hassua kuinka sattumalta tuo on "itseoppinut" koko liikkeen. Pätevä lapsi.

Ei paljoa jäljellä

Eilen oli pitkästä aikaa maastossa käytännöntunnit. Lähdettiin metsään tekemään hakua, jälkeä ja esine-etsintää. Tiiti oli hieronnan jälkeisessä levossa, joten minulla oli vain Dansku mukana. Tehtiin pelkkää hakua, koska meidän jälkiliina on kokenut mystisen katoamisen. Esine-etsintää olisi ollut kiva tehdä, mutta itse olin maalimiehenä olon jälkeen märissä vaatteissa kylmissäni ja halusin lämmitellä kodassa tulen äärellä.

Tehtiin Danskulle neljä pistoa, kahdella eri maalimiehellä. Ensimmäisen maalimiehen D sai nähdä haamuna, mutta muita se ei saanut nähdä lainkaan. Dansku löysi ihmiset ja etsi hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin koiran ylikierroksilla käyminen. Ilmaisu oli jotain ihan hirveää ja D oli valmis lähtemään maalimiehen luota pois (vaikka kummallakin maalimiehellä oli ah niin rakkaat pallot). Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä tehtiin ilmaisua ja sen jälkeen kahdella viimeisellä ilman ilmaisua. Dansku haukkui ihan miten sattuu eikä sillä ollut mitään rytmiä ilmaisuun.

Itse hakuosuuden jälkeen tehtiin Danskille vielä ihan ilmaisuharjoituksiakin. Tässä se haukkui paremmin, ei edelleenkään niin miten normaalisti. Koko koira oli vaan niin kiihtynyt, että se syöksi vaan suustaan kirosanoja kun vitutti niin paljon. Ei voinut käsittää, että piti etsiä ja haukkuakin vielä ja sitten vasta sai pallon!

Mitä tästä opimme? Paaaljon ilmaisutreeniä ja tästä lähtien lähetän Danskun myös eri tavalla etsimään ihmistä. Sille pitää ehdottomasti saada varma rytmi haukkumiseen ja ennen hakuosuutta tehdä ilmaisuharjoituksia.

Tiiti pääsi tänään taas mukaan metsälenkille ja toinen ihan täpinöissään päästessään juoksemaan kunnolla. Ollaan tehty rauhoittumisharjoituksia ja Tii on pystynyt rentoutumaan selälleen ja kyljelleen hetkittäin ollen oikeasti siis rento. Tulee niin hyvä mieli siitä, että vein tuon hierontaan ♥ Ihana huomata koirasta, kuinka siitä on oikeasti ollut hyötyä.

Jotenkin ihan hirvittää. Kävin kolme vuotta sitten kennellinjan pääsykokeissa, vajaa kolme vuotta sitten aloitin opinnot kennellinjalla. Ja nyt parin kuukauden päästä minun tulisi olla eläintenhoitaja? Sitä voi vaan ihmetellä, mihin tämä kaikki aika on huvennut ja nyt ei ole pian enää yhtään jäljellä. Jotenkin sitä vain on ajatellut kaikkeen olevan edelleen niin pitkä aika, koska tuntuu edelleen siltä että olisin vasta aloittanut täällä. Vuosi pitäisi eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen olla vielä Kannuksessa lukion puolesta ja sen jälkeiset suunnitelmat täysin auki. Aika näyttää, mihin elämä johdattaa. Opinnot toivottavasti joka tapauksessa jatkuvat, sillä näillä papereilla ei nyt kauheasti mitään tehdä.

tokoa ja hierontaa

Eilen oli tokopäivä. Käytiin kentällä pienessä vesisateessa tottistelemassa kaikkien koirien kanssa ja ehkä sielä jotain oikeasti tuli tehtyäkin ;)

Tiitin kanssa tehtiin perusasentoa, seuraamista, maahanmenoja sivulla ja edessä sekä seiso-maahan -vaihtoja. Tiiti on oikein pätevä tokokoiran alku. Se tykkää touhuta ja oppii nopeasti kun jaksaa vaan treenata. Olin ihan yllättynyt s-m -kaukoja tehdessä, kun Tiiti oikeasti pystyi rauhoittua ja tehdä vaihtoja tosi nätisti. Näitähän tehdään vasta ihan käsiavulla ohjaamalla, jotta oppii pitämään tassut paikallaan.

Danskin kanssa tehtiin seuruuta, jäävät, luoksetulon stoppia ja maahan-istu -kaukoja. Positiivinen yllätys tuli Danskin seuruusta, se ei huutanut kokoaikaa ja teki nättejä hiljaisia käännöksiäkin! Jäävät oli ok myös. Seisomiseen annoin käsiavun varmistaakseni, että sekin varmasti menee hyvin. Kaukot meni vähän niin tai näin, nyt D ei meinannut tajuta että istumasta mennään vielä maahankin. Luoksetulon stoppi sujui suht hyvin takapalkalla ja siihen yritän hivutella sitä käsiapua suullisen käskyn sijaan. Kahtellaan kumpi sujuu paremmin.

Tänään käytiin Tiitin kanssa hierojalla. Tiitihän on nyt pari kertaa tehnyt niin, että liikkeestä se on alkanut vinkumaan ja ontumaan. Halusin tutkia, onko sillä jotain pahojakin jumia lihaksistossaan, josta se voisi johtua. Ontuminen on aina loppunut parin askeleen jälkeen ja kopeloidessa tai venytellessä koira ei ole aristanut yhtään mitään.

Hierojalla sitten selvisi, että voi kyllä, on se koira jumissa. Selkäranka oli ihan mutkalla jumien takia eikä koira pitänyt päätään normaaliasennossa. Lanneosa oli myös ihan jäykkä ja jumissa eikä koira käyttänyt sitä kunnolla. Selkärankaa läpi käydessä hierojasta tuntui, että etu- ja takaosat olivat kuin kahdesta eri koirasta. Koira oli selkeästi tehnyt töitä etuosallaan ja takaosa on saanut vähän kuin kulkea vain mukana. Tiiti myös jännittäessään vetää itsensä todella jäykäksi eli jännittää kaikki lihaksensa ja vetää näin itseään varmaan enemmän jumiin.

Tiitin takajalat on pennusta asti menneet liikkeessä ihan hassusti. Näytettiin tätä liikettä myös hierojalle ja liikkeessä sen takajalat tosiaan heiluu vähän joka suuntaan eikä käyttänyt lannettaan kunnolla. Hieronnan jälkeen oli huomattavissa parempaa lanteen käyttöä, mutta takajalat edelleen heiluu sinne, tänne ja tuonne. Tämä voisi ehkä johtua Tiin korkeasta kintereestä ja en ihmettelisi jos osasyy olisi myös sen takaosan puutteellinen käyttö. Aletaan tehdä takapääjumppaa ja muutenkin aletaan harjoitella sitä, että tuo koira tajuaisi omistavansa myös takaosan.

Tiiti ei ikinä rentoudu kunnolla. Se aina makaa kippuralla sängyssä tai lattialla, ei ikinä kyljellään tai selällään niin kuin meidän muut göötit tai vaikka Dansku. Näin sen lihakset ei pääse kunnolla ikinä rentoutumaan täysin. Sovittiin hierojan kanssa, että nyt aletaan sitten Tiitin kanssa harjoitella rentoutumista ja yritetään saada se rauhoittumaan selälleen tai kyljelleenkin välillä. Aloitettiin tämä heti tänään kotona ja olin ihan yllättynyt siitä, kuinka Tiiti tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti nukkui sekä selällään että kyljellään sängyllä. Äidille lähetin ihan kuvaakin siitä ja sain palautetta, että tuo koira ei kyllä ikinä niin nuku. Erittäin positiivista siis!

Käydään hierojalla uudelleen kesäkuussa, noin kuukauden kuluttua. Katsotaan saadaanko koiraa tässä välillä ymmärtämään takaosansa olemassaoloa ja saadaanko koira oppimaan rentoutumisen ja rauhoittumisen taito. Kuukauden päästä sitten selviää onko Tii palannut takaisin vanhoihin, pitkältä ajalta opittuihin liikeratoihin vai sisäistääkö se sen, että kroppaa voi käyttää eri tavallakin.

Tiitin bravuuritemppu

Käytiin eilen arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja -kurssilla harjoituskoirakkoina. Oona kävi Serrin kanssa (siitä pääsee lukemaan Serrin omasta blogista) ja minä vuorostani Tiitin.

Muistan kuin aikoinaan opetin Tiille maahanmenoa. Pentu ei tajunnut sitä silloin ollenkaan ja mietin millä ihmeellä saan sen sille opetettua. Lähdettiin opettelemaan sitä niin, että Tii tuli jalkani alta ja kävi siihen maahan. Palkkailin siitä. Myöhemmin kuulin äidiltä, kuinka luonnonlahjakkuus Tii oli ollut heidän rally-tokotreeneissä maahanmenon harjoittelun suhteen - ei ollut tiennyt että sitä oli jo aiemmin sen kanssa väännetty ;)

Mutta tänään Tiiti pääsi esittelemään bravuuritemppuaan, maahanmenoa. Tiitillä oli hirmuisen hauskaa! Se on vasta oppinut maahanmenon täysin kunnolla ja siitä oli niin hauskaa päästä treenikentälle tekemään ihan vaan maahanmenoa. Saatiin kehuja kuinka Tiiti tekee maahanmenon todella nopeasti ja oikealla tekniikalla. Pelkäsin alkuun, ettei Tii tekisi maahanmenoa kentällä ollenkaan, kun ihan vasta opittu se. Väärä oli luulo, mutta oikein taitava pieni ♥

Tehtiin Tiitin kanssa vähän myös perusasentotreeniä. Pitäisi alkaa harjoitella paikallaoloa paaaljon entistä enemmän, jotta sekin joskus jäisi pienen Tiitin päähän. Mut on sitä aikaa vielä.

Estevarastossa Tii pääsi säikähtämään metallista opastekylttiä. Pieni göötti törmäsi sitä päin ja kyltti rämähti ikävästi. Olin varma siitä, että koira menettää toimintakykynsä eikä enää suostu treenata kyltin vieressä estevaraston sisällä, mutta olin väärässä. Tii oli sen jälkeen heti täysin valmis toimintaan, vaikkei halunnutkaan enää mennä kyltin luo. Silti sen toimintakyky säilyi. Hieno pieni göötti ♥

Dansku ja Danskulle sopiva keppi

Käytiin tänään metsässä uittamassa Danskia ja vierailtiin metsäkirkolla. Koirat sai juosta ja tavattiin myös herra/rouva kyykäärme. Onneksi vältyttiin vahingoilta. Niin inhottavaa, että taas saa varoa kyitä metsissä liikkuessa. Niin monest Kannuksessa olen niihin törmännyt keväisin/kesäisin.

ps. Purri kävi eilen agilitykilpailuissa, joista lisää täällä!

metsäilyä

Alkuun koirat pääsi taasen juoksemaan metsässä ja sitten otettiin vasta hakua. Ensin pääsi hakuilemaan pieni Serri, sitten pikku-Tiitiäinen ja sitten Dansemar.

Tiitille otettiin kolme pistoa. Kaikilla pistoilla Tii etsi maalimiestä hyvin ja oli kauhea hinku lähteä metsään. Tiitistä näki taas joka kerta, kun se oli hajulla ja lähti juoksemaan kohti maalimiestä. Enää en anna kuin ehkä yhdellä pistolla Tiitin nähdä pitkälle asti minne maalimies menee. Muilla pistoilla nappaan sen syliin ja käännän niin, ettei näe mihin maalimies menee. Tiiti aina niin iloisesti etsii ja löytää.

Danskulle tehtiin kolme pistoa. Kaksi ensimmäistä oli vaikeita. Dansku näki maalimiehen menevän metsään, mutta sitten estin näköyhteyden. Molemmilla kerroilla maalimies kuitenkin löytyi, vaikka toisella piilolla Dansku saikin tehdä töitä kauan. Sille annetiin yksi apu kesken hakemisen, mutta maalimies löytyi. D etsii maalimiestä todella laajalta alueelta ja se käy sitä hyvin läpi. Niin innoissaan juoksee metsään ja etsii mielellään. Kolmas pisto oli helppo ja sen Dansku löysi hyvin.

Ja loppuun vielä mun muruset :) ♥

harrastuskoiria

Koirat alkuun saivat tänään juoksennella ja sen jälkeen oli tiedossa taasen hakua. Joku treenikärpänen on mennyt ja purrut, mut mikäs siinä kun koirat tykkäävät myös. Haku on selkeesti Danskille se sen juttu ja Tiiti tykkää siitä myös hirrrmuisen paljon.

Tiitille tehtiin kolme pistoa. Alkuun tehtiin helppo, missä Tiiti sai nähdä maalimiehen menevän piiloon. Kahdella jälkimmäisellä pistolla käänsin Tiitin pois päin niin, ettei se nähnyt ihan mihin maalimies meni. Ihana nähdä koirasta aina kun se lähtee hajulla menemään ja löytää maalimiehen. Toisella piilolla Tiitillä oli selkeesti vähän vaikea löytää piilolle, sille ei oltu aiemmin tehty hakua niin, ettei näe maalimiehen menevän loppuun asti. Käveltiin koiran kanssa tuulen alle ja sieltä se sai hajun ja löysi maalimiehen. Ensimmäinen ja viimeinen pisto olivat sitä helpompia ja niihin Tii meni aikalailla suoraan.

Danskulle tehtiin myös kolme pistoa. Dansku ei yhdelläkään piilolla saanut nähdä maalimiehen menevän täysin loppuun piiloon. Näytettiin sille maalimies metsässä ja sen jälkeen maalimies jatkoi vielä hetken matkaa eteenpäin piilolleen. Dansku teki todella laajoja hakukaaria ja etsi kunnolla. Välillä oli nenä kiinni, mutta aina näki selkeästi kun se sai hajun ja löysi maalimiehen. Haukkumiseen tehdään nyt niin, että annetaan sille seuraavissa treeneissä käsky haukkua joka pistolla. Ekalla pistolla yrittää itse alkaa epävarmasti haukkumaan, mutta lopuilla pistoilla olisi suoraan menossa pallon luokse. Ilmaisutreeniä pitää myös tehdä muutenkin, jotta koira tottuu siihen että voin kävelläkin sen ympärillä ja silti haukutaan. Myös maalimiehen eri asentoja pitäisi treeniä ja eri maalimiehillä.

Olen niin onnellinen siitä, millaisella motivaatiolla tuo ryntää metsään. Se ei ikinä laukkaa missään kunnolla, mutta kun hakuhommiin mennään niin koira vaan spurttaa metsään ja lähtee hakemaan. Se ei hae ainoastaan siitä minun lähialueilta vaan lähtee oikeasti kauas metsään hakemaan. Tänään seurasin sen hakemista. Juoksi ensin kauemmas metsään, palasi sieltä minuun päin, sen jälkeen lähti taas kauemmas metsään -> sai hajun ja juoksi maalimiehen luo. Sillä on selkeästi joku idea, mitä se siellä metsässä tekee ja olen siihen tyytyväinen.

Suunnitellaan treenisuunnitelmaa Tiitille & Serrille. Tavoitteena joskus päästä kokeisiinkin ;) Kahtellaan mitä siitä tulee, mutta Tiiti jo kovasti reenii perusasentoa, seuruuta ja maahanmenoja. Dansku osaa antaa tassua jo. Selkeä suunnitelma siis tehdä Danskista sirkuskoira ja Tiiti on vuorostaan tuleva tokokoiran alku.

hakukoiria

Tänään käytiin ottamassa koirille vähän hakua. Tiitille 2 pistoa ja Danskulle 4. Molemmat huutaa maalimiehen perään ja haluaisi innoissaan mennä, mutta kunhan haun idea on selvä niin lähdetään siihen sitten puuttumaan enemmän. Molemmilla kuitenkin suuuuuri mielenkiinto lähteä maalimiehen perään.

Tiitille otettiin ensin ja Tiiti niin mielellään lähti maalimiehen perään. Viime keväältä mulle jäi sellainen käsitys Tiin hakuiluista, että ei kande edes yrittää. Pentu oli niin epävarma ja varovainen, että sillä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä maalimiesten luo tai saatika etsiä niitä. Nyt ollaan tehty tutulla maalimiehellä ja Tiiti rakastaa lähteä etsimään ihmistä. Se niin innoissaan kirmaa perään ja etsii maalimiehen. Ollaan tehty pistot tosi helppoina, että sillä oikeasti on kivaa ja tavoitteessa onnistuttu. Nyt voisi alkaa suunnittelemaan miten sen kanssa tulevaisuudessa edetään tämän suhteen.

Danskulle otettiin neljä pistoa. Ei pitänyt ottaa niin montaa, mutta koska se meni kolmannella pistolla niin suoraan maalimiehen luokse, halusin vähän vaikeuttaa ja kokeilla uudelleen. D löysi joka kerta maalimiehen ja siitä näki aina, kun se oli hajulla. Ilmaisu tapahtui haukkumalla, jos ei haukkunut itse, niin annettiin käsky. Mutta Danskillakin oli tosi kivaa ja se niiiin mielellään lähti hakutehtäviin pk-liivit päällään. Haluan nyt tehdä sen kanssa hakua ne liivit päällä, jotta se oikeasti oppii yhdistämään ne johonkin hommaan. Vähän vinkkejä koiralle siitä, mitä on luvassa.

Danski heitti myös talviturkkinsa yllytettynä. Välillä vähän ketutti, kun keppi oli niin kaukana eikä uskallus rittänyt sitä hakemaan. Koiruus huusi minulle vain että mene kuule itse hakemaan. Kyllä se sitten monesti keppiä sieltä haki lähelle heitettynä ;) Tiiti-rukka ei uskaltautunut kastautumaan, mut on sillä koko kesä aikaa reipastua!