Hyvää uutta vuotta 2013!

Vuoden viimistä päivää viedään! Tehdään siis katsaus vuoteen 2012 ennen uuteen vuoteen siirtymistä. Toivottavasti tämän viestin julkaisemisen jälkeen ei tule jotain ikäviä seurauksia..

Tammikuussa vietin ekoja viikkoja ensimmäisen "oman" pennun omistajana. Alkoi pienen pennun sosialistaminen, että siitä saataisiin iso ja hieno koira. Aloin ymmärtää, että australianpaimenkoira tarkoittaa samaa kuin australianpirukoira ;) Ulkona moikkailtiin vieraita koiria ja nähtiin tuttujen ihmisten koiria. Mm. Emma, Dusty, Nelli, Anni, Hero, Jade, Tao, Taavi, Beni...
Helmi pääsi tammikuussa perinteisesti varastamaan suklaata, tällä kertaa pahemmin kuin aiemmin. Valvoin yön sen kanssa juottaen sitä vähän kerrallaan tietyin väliajoin ja olin todella huolissani, sillä se ei suostunut syödäkään edes mitään. Siitä se kuitenkin piristyi. Loppiaisena käytiin Mäntsälässä meille jo perinteisessä mätsärissä tällä ketaa Minnin kanssa. Vinna muutti tottakai mun kanssa Kiteelle ja pääsi ihastuttamaan luokkatoverini olemassa niin suloinen pentu, pääsi pyörähtämään tallilla ja vierailevana tähtenä oppitunnilla. Vinna pääsi myös käymään ekoilla rokotuksillaan Pia Hjerppen luona. Matkustettiin myös junalla monta kertaa.



Helmikuussa Vinna ja Minni söivät punaisen tussin, jonka väriä en saanut irtoamaan Vinnan kauluksesta. Sain todeta väliaikaisesti, että Vinna ei olekaan niin nirso kuin olin luullut. Ensin ei syönyt juuri mitään ja sen jälkeen alkoi varastella ruokaa. Vietettiin helmikuussa myös hyvin pentumainen lauantai Kirkkonummen suunnalla ja loppukuusta paljastin pentusuunnitelmia. Tikkurila-Kitee junamatkan aikana törmättiin kivaan konnariin, joka puhui että Vinna on ihan maailman viisaimman koiran näköinen! Treenailtiin Vinnan kanssa perusasioiden ohella sivulletuloa ja seuraamista ja Vinna oli ensimmäistä kertaa yöllä 9 tuntia tekemättä sisälle mitään! Leikkikoulun tavoitteet lähti hieman onnistumaan ja sain Vinnaa jo vähän repimään lelua.
Vinna pääsi myös toimimaan yhden päivän tallikoirana ja se oli sen mielestä ihan superkivaa puuhaa. Onnellisena juoksenteli pitkin tallin käytäviä ja kävi maistelemassa hevosenlantaa. Pentu alkoi tykätä hevosista hirrrmuisen paljon. Vinna kävi myös hakemassa toiset rokotuksensa ja passin.

 

 
Maaliskuussa ihmiset alkoivat ymmärtää, että mulla on australianpaimenkoira eikä berninpaimenkoira. Käytiin seikkailemassa Helsingissä julkisilla paikoissa mistä itsekään en tiennyt mitään. Martta muutti myös kotiin maaliskuun aikana. Minni ja Vinna kilpaa kusi mun sänkyyn, Helmi kävi koirauimalassa ja Martta ihastutti luonteellaan koko perheen. Vinna alkoi tarjota perusasentoa itsestään.

Huhtikuussa kissat täytti vuosia ja aloin siirtää Vinnaa sekaruokinnalle. Vinna alkoi tarjota ympäri pyörähtämistä ja tassun antamista, muttei oppinut maahanmenoa millään. Vinna alkoi tuhota, repi mun patjaan reiän ja alkoi järsiä karmeja ja raapia ovea. Siihen asti oli yksinolot menneet hyvin. Helmi kävi mätsärissä olemassa BIS3 ja Vinnakin kävi ekassa mätsärissään. Helmi kävi hyllyttämässä agiepiksissä ja mä kerroin lähteväni todennäköisesti ensimmäistä ja viimistä kertaa käymään Kannuksessa kennellinjan pääsykokeissa 11.5. Käytiin koulun kanssa Jyväskylässä Taitaja -kisoissa ja matkalla pudotettiin Vinna Miran ja Vuk-aussien luokse Savonlinnaan hoitoon. Vinnan syömisten kanssa oli taas ongelmaa, ei meinannut suostua syödä.

Toukokuussa käytiin Kirkkonummella Minnin ja Martan kanssa. Käytiin treffaamassa Susanna ja sen jälkeen pyörähdettiin Martan kasvattajan luona. Nähtiin Bodeneis H-pennut ja Martta oli olevinaan niin iso tyttö kun pienet pennut meni sen jaloissa. Käytiin pentunäyttelyssä Vinnan kanssa hakemassa tulos PEK2 KP ja Minni kävi junnuluokasta hakemassa Hyvän. Käytiin treffaamassa Sanni, Kina ja Sur Vinnan kanssa Martinlaaksossa. Kävin Kannuksessa pääsykokeissa Jenin kanssa ja oli ihan supermahtava reissu. Tuntui että pääsykoe meni ihan perseelleen, mutta oli silti tosi loistoreissu ja olin iloinen siitä että tuli käytyä. Sain olla myös ylpeä Vinnasta, joka alkoi vihdoin käyttäytyä jollain tapaa kunnolla!
Käytiin Elisan kanssa Joensuun näyttelyssä turisteilemassa ja nähtiin vihdoin Netta ja Brandy-auspai! Vinna lopetti syömisen taas ja muutettiin takaisin Vantaalle lukuvuoden ollessa ohi! Itku meinasi automatkalla Vantaalle tulla, kun oli Kiteellä tullut 9,5kk vietettyä.

Kesäkuussa mätsäröitiin Vinnan ja Martan kanssa gööttiyhdistyksen mätsärissä ja käytiin aksailemassa. Käytiin myös Virossa koiranäyttelyssä hakemassa PEK3 sija ja aloitettiin pentutokokurssi. Käytiin myös Kirkkonummella Bodeneis-näyttelytreeneissä. Vinna kävi näyttelyssä ollen PEK2 KP. Tehtiin reissu Kotkaan, käytiin moikkaamassa Meijua ja Huimaa sekä Jattaa ja Vinnan Milla-siskoa. Käytiin mökillä Karjalohjalla ja Vinna oli täysin korvaton juostessaan mökin pihalla vapaana. Samalla suuri pettymys ja helpotus valtasi mut, kun kennellinjalle päässeiden nimet julkistettiin. Jäin viidennelle varasijalle.

Heinäkuussa oli aussieiden erikoisnäyttely Ryttylässä ja Vinna oli siellä sijalla PEK4. Minni aloitti ekat juoksunsa. Lähdettiin myös viikoksi Ilomantsiin ja Vinna oli kovin kovin onnellinen saadessaan juoksennella mökin pihalla irti niin paljon kun halusi. Se mieluummin viettikin aikansa ulkona kuin sisällä. Aksailtiin ja treffattiin myös muiden joukossa Etta-göötti ja Taika-auspai. Aloin myös perehtyä koiran ruokintaan enemmän. Käytiin ekoissa jälki- ja hakutreeneissä ja alettiin lenkkeillä Nean ja Dustyn kanssa iltaisin. Pettymys lisääntyi, kennellinjalle pääsy oli kahdesta tai kolmesta henkilöstä kiinni. Mun ja Vinnan suhde vaan parantui ja voimistui. Gööttiasiat alkoi mietityttää.

Elokuussa käytiin Kuopiossa, Martta oli 2 kertaa ROP-pentu ja erikoisnäyttelyn VSP-pentu. Vinna täytti 9kk. Treffailtiin Neaa ja Dustyä tiuhaan tahtiin ennen Kiteelle paluuta. Käytiin tekemässä jälkeä ja sen lisäksi aksaamassa porukalla. Palattiin Kiteelle ja otettiin vähän hakua Susannan kanssa. Tapahtui se mahdottomista mahdottomin ja alkoi pakkaus - sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta ja pian sen jälkeen puhelun, että kennellinjalta joku on lopettanut, ottaisinko paikan vastaan. Alkoi se mahdoton epäröinti ja asioiden puinti, mutta pian unettomien öiden jälkeen matkasin ukin ja mummon kyydissä Kannukseen. Käytiin aksaamassa, tokotettiin ja päästiin hakuilemaankin ja ottamaan jälkeä. Meinasin ekan viikon jälkeen lähteä Kannuksesta takaisin Kiteelle, mutta jäin puhuttuani erään luokkakaverin kanssa.

Syyskuussa Vinna kävi ensimmäistä kertaa junioriluokassa näyttelyssä hakemassa erinomaisen ja sijoittuen luokkansa neljänneksi. Tehtiin myös takapääjumppaa, agilityä, tokoa, hakua, jälkeä ja siirryttiin kokonaan sekaruokintaan. Vinna siis syö aamulla nappulaa ja illalla lihaa. Itse suoritin ensiapukurssin. Eveliina ja Aawa kävivät meillä viikonlopun ajan kylässä ja ausseilla on kivaa. Käytiin raviradalla kaveriporukassa, mätsärissäkin kerran ja Vinna oli PUN2. Oli mun ensimmäinen kennelvuoro ja uskalsin antaa Vinnan Oonalle käytännöntunneille.


Lokakuussa tokoiltiin, tokoiltiin ja tokoiltiin ja amisjakso vaihtui lukiojaksoon. Oli syysloma, joka vietettiin Kannuksessa, hoitolapsi Jussin pitäessä meille myös seuraa. Tehtiin myös kerran jälkeä ja muutamat kerrat nami- ja leluetsintää. Tehtiin myös aksaa vähän ja toki lenkkeiltiin. Martta kävi Turussa näyttelyssä hakemassa EH:n. Tuli täitä ja nenäpunkkeja joita hoideltiin pitkään.

Marraskuussa Vinna täytti vuoden! Martta kävi kasvattajan mukana Tartossa näyttelyssä ja haki sieltä toisena päivänä EH:n ja toisena päivänä ERI1 ROP-jun JUN-SERT. Jyväskylän näyttelystä Mars haki vuorostaan EH:n. Tokoiltiin taas pitkin kuukautta, kunnes Vinna aloitti juoksut. Selvisin lukiojaksosta parilla kasilla, vitosella, kutosella ja seiskalla, mut kaikki meni läpi!


Joulukuussa opeteltiin temppuja ja tokoiltiin. Minni tuli Kannukseen ja sen kanssa päästiin aksaamaan. Vinna lopetti juoksut. Martta haki messarista EH:n. Martta kävi junnulainassa ja Kristelin sanoin, nyt tiedän mitä on häpeä ;) Trimmailin Minnin ekaa kertaa lähes kokonaan itse. Tässä kuussa alettiin tehdä Vinnan kanssa viestiä enemmän. Olin myös itse kunnon koululainen ja sairastin lomalla. Martta täytti vuoden!


Meidän puolesta kiitos kaikille tästä vuodesta, tervetuloa uudet kujeet ja uusi vuosi 2013! ;)

Moikataan kun törmäillään!

Toivottavasti teillä kaikilla blogin lukijoilla ei ole sellainen käsitys, että Vinnassa on minun mielestäni vain vikoja ja että en pitäisi siitä.

Minusta on erittäin suuri harmi, että kirjoituksistani on tullut ihmisille sellainen käsitys enkä todellakaan ole tarkoittanut aiheuttaa sellaista. Vinna on oikein ihana koira ja pidän siitä paljon. Se on minulle todella rakas enkä tosiaan vaihtaisi sitä toiseen. Se, että se ei ole sellainen mitä odotin, ei tarkoita samaa, kuin että en pitäisi siitä yhtään. Voin vielä toistamiseen mainita, että pidän siitä todella paljon. Vaikka meillä on ollut paljon mutkia matkassa, niin tämä on ollut opettavainen ja varmasti ikimuistoinen vuosi yhdessä sen kanssa. Ollaan edetty suuntaan jos toiseenkin ja opittu kumpikin tosi paljon kaikkea uutta. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta vuotta edessä.

Haaveilin australianpaimenkoirasta muutaman vuoden ja tässä se nyt on ja nukkuu kainalossa. Ja tiedättekö mitä? Olen onnellinen siitä, että Vinna on nyt tässä.

Tämän blogimerkinnän kuvista ensimmäinen on Eija Parviaisen ottama, toinen on Jenny Kålan ottama ja kaksi muuta on Oona Mäen ottamia. Kiitän kuvista.

Tähän päätän Vinnan aktiivitreenailut tämän blogin osalta ja jätän blogin Helmille, Minnille ja Martalle - ja niiden tempauksille. Ehkä satun vielä kertomaan teille täällä jotain meidän koulustakin. Jos joku on kiinnostunut vielä seuraamaan minun ja Vinnan elämää sekä kiinnostunut kuulemaan miten minun opiskeluni etenevät, niin voin ehkä järjestää sen sähköpostissa kysymällä mahdolliseksi.

Huomenna tulee vuosi täyteen siitä, kun aloin täyttää tätä blogia kirjoituksilla Vinnan kanssa elämisestä ja niitä tulikin yli 2010 + 2011 vuosien kirjoitusmäärien. 173 postausta tältä vuodelta, ehkä me ollaan tehty jotain. Voi olla että vielä käyn Vinnan vuoden 2012 tavoitteet täällä läpi - mutta voi myös olla, että en käy.

Kiitos teille tästä vuodesta, ehkä me vielä palataan tänne jossain vaiheessa - nyt tauko täältä tekee ainakin hyvää. Nyt kiitetään, kumarretaan ja poistutaan takavasemmalle ♥

Viestikoiran pätevä alku

Kokeiltiin viestiä sitten kesän jälkeen ekaa kertaa Vinnan kanssa. Ja nyt se ei sekottanut sitä yhtään hakuun vaan meni oikein pätevästi kokonaan ♥ Kristel oli meidän kakkosohjaajana. Otettiin näköetäisyydellä vaan kuten aiemminkin. Liike+ääniavulla, tarkoitus josko tuon ääniavun voisi jättää pois. Vinna ei niin täpinöissään lähtenyt joka kerta Kristelin luokse, mutta hyvin kuitenkin ja kivaa sillä oli joka tapauksessa! Jospa saan tuon Kristelin nyt ylipuhuttua siihen että sen kanssa joka kerta treenailtaisi, niin tulisi pysyvämpi kakkosohjaaja sitten.

Maanantaina meillä oli Miikun käytännöntunnit. Otin Vinnan mukaan, vaikka alkoikin tosi lupaavasti se kerta. Se käänsi häntää Niilollekin ja olis kovin halunnut aluksi kärrylle käveltäessä Nemon luokse. Ja maanantaina oli tosiaan 21 päivää tiputtelun alkamisesta (olisko ollut perjantaina kun Vinna lopetti tiputtelun).
No mutta jaa, meillä oli kuitenkin ennen lomaa vikojen käytännöntuntien kunniaksi jotkut leikkimieliset pikkujoulukisat. Meillä oli rata, missä ensin koiran piti istua tai maata viltin päällä paikallaan, pujotella ohjaajan kanssa pari tötsää, hypätä hyppy, mennä hypyn ali, putkeen, kaksi hyppyä, pöytä missä piti maata ja vikana häkki minne piti mennä ja pysyä siellä. Vinnan aika oli vähän vajaa minuutti kai ja siitä kyllä huomasi että se oli vielä vähän juoksumasenteinen kun se ei ihan täysillä ollut mukana tekemisessä, mutta kuiteen meni kohtuu kivasti ottaen huomioon viime aikaiset tekemiset! Toisena juttuna meillä oli hajuerottelua, eli oli alusta mihin oli upotettuna jotain kippoja missä oli yhdessä nakkeja ja lopuissa jotain muuta. Olin ihan varma, että Vinna tekee temput eikä yritäkään etsiä nakkeja sieltä, mutta toisin kävi ja hienosti se löysi ne sieltä. Kummassakin kisassa Vinna oli kolmas.
Maanantaina Miikun käytännön jälkeen meillä oli kentsulla Sarin koirien käsittelyä ja hoitoa. Käytiin terveystarkastukset loppuun läpi ja hain tunnille mukaan Minnin, kerta sen kanssa oltiin aloitettukin tekemään sitä tarkastusta. Käytiin koirat läpi vielä ja puhuttiin Minnin silmien rähmimisestä jne.

Tiistaina meillä oli Pipan koirien käsittelyä ja hoitoa. Siitä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista mitä me tehtiin, mutta oisko ollut puhetta projektikoirista ja jotain muuta sellasta?

Keskiviikkona meillä oli pieneläinten hoitamista. Käytiin eri ryhmien ryhmätöiden kysymyksiä vielä läpi eri jyrsijöistä ja sen jälkeen taidettiin lähteä kentsulle kanien asumuksia laittelemaan uusiksi. Pikkukanit sai koko karsinan käyttöönsä kun ranskanlupat siirrettiin omaan karsinaansa! Riittääpä ainakin kaneilla tilaa nyt.
 Illalla me sitten lähdettiin navettaan ja tällä kertaa olin putsaripuolella tehtävissä.

Torstaina aamulla navettaan, sillä kertaa olin vähän sekaisin ruokkijan ja putsarin tehtävissä. Navetan jälkeen Sari koirien käsittelyä ja hoitoa. Tunnilla putsailtiin korvia ja silmiä sekä opeteltiin myös hampaiden oikeaa katsomistapaa. Vinnan hampaista tuli pähkäiltyä, että se ois ehkä ns. kiva viedä jollekin tiukemmalle tuomarille, että näkis mitä se sanoo sen hampaista. Joku muukin oli mun kanssa samaa mieltä siitä, että sillä ois hyvin lievä yläpurenta.
Kahden aikaan meillä oli sitten hallilla Pipan tokoa. Käytiin läpi perusasentoa ja seuraamista sekä peruuttamista sivulla (=peruuttaminen peruasentoon?). Saatiin myös kotiläksyjä hieman treenata sitä peruuttamista. Vinna teki pääasiassa ihan kivasti, välillä kävin pistämässä sen tolppaan kiinni, jotta se ei kyllästynyt. Seuraaminen sillä meni kohtuu kivasti ja se tajusi myös hyvin pian peruuttamisen sivulla. Mun itse pitää yrittää päästä siitä kierossa kävelystä eroon, ehkä vielä ehkä vielä! Lopputunnista tehtiin myös eri pisteillä pujottelua, tasapainoilua, peruuttamista ja jotain takapään käyttöharjoitusta vielä noiden lisäksi. Vinna ei tötsien pujottelussa meinannut ensin ymmärtää, että en halunnut sen lätkäisevän niitä tötsiä kumoon, sillä olihan se sentään tosi kivaa. Kyllä lopulta saatiin pujottelu sujumaan ilman tötsien kumoon lätkimistä ja Vinna osasi pienesti kääntää takajalkojaan ristiin käännöksissä.

Tänään meillä oli sitten pieneläinten hoitamista ja tehtiin ryhmätyönä Kristelin kanssa hamsteri vs gerbiili työ. Piti verrata niiden joitain ominaisuuksia ja suositella jompaa kumpaa lemmikiksi.
Yhdeltä mulla alkoikin sitten kentsuvuoro, joka jatkuu maanantaiaamuun asti. Junaliput on hankittu ja Vantaa kutsuu jouluaattona kello 11.26!
Ja ainiin, tähän väliin vielä, että Vinna on sitten valeraskaana ja katsellaan tässä että mihin tuo kehittyy. Treeni-intoa sillä ei ainakaan taas oo yhtään, mutta syömään se on nyt alkanut kun ruokailut takkusi yhdessä vaiheessa. Kaikkien nisien ympärillä sillä ei enää oo ns. mustelmia joka on hyvä :3

Nyt nukkumaan ja aamulla klo 6.30 pirteänä (tai ei niin pirteänä....) kentsulle ! :)

Kyl me ollaan ihan normaaleja

Kävin siis Vantaalla ja uhmattiin lumisadetta Helmin ja Martan kanssa pistämällä kamera muovipussin sisälle ja ei kun kuvaamaan!

Trimmasin Minniä hieman Nellyn avustuksella, kuvassa Minni on 1v 6kk ja kuvan on ottanut Nelly Kemppi.

Koulun jälkeen meidän talossa tapahtui kummia.. Pinkkihilkka-Pepe tuli vierailulle ystävänsä Salsa-hilkan kanssa! Alla Tiian kanssa keksittiin, että pitäähän meillä olla jotain kivoja muistoja tästä ekasta kouluvuodesta - näin Tiia alkoi poseeraamaan kameralle kuollen mm. Kristelin huoneen lattialle.

Meidän surullinen syöpäpotilas Tiia

Nyt vietellään täällä Kristelin kanssa viikonloppua joulutorttuja syöden :3 Nelly aiheutti mulle joulutorttujen taittelukammon, josta pääsin nyt Kristelin kanssa eroon. Ei tarvinnut miettiä meneekö jokainen taitos sentilleen oikeaan kohtaan :D

Ps. Koirien blogihan tää on, mutta ehkä ette kuole pariin hassuun kertaan, kun täällä jotain muutakin on!

Tunnustus

 Saatiin tunnustus Adalta & Tahitilta. Kiitetään kovin ja pistellään se eteenpäin Oonalle ja Oralle, Linnealle & Osmolle, Nealle ja Dustylle, Katjalle ja Tiina-Marialle & Lumolle sekä Elinalle & Nellille.
"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Linkitä haasteen antanut bloggaaja ja kiitä häntä.
2. Anna haaste viidelle blogille joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Hakuileva spanieli

Minni on nyt siis vuorostaan pari viikkoa kannuslainen. Tultiin maanantaina aamulla junalla Kannukseen ja jouduin heti jättää Minnin yksin sännätessäni traktoritunneille. Voin vaan kuvitella kuinka paljon pieni hiiri on huutanut täällä yksin ollessaan silloin. Minni pelkäsi ensin Kristeliä, Tiiaa ja Nellyä paljon, mutta nyt se ei ole moksiskaan enää niiden läsnäolosta ja menee mielellään pusuttelemaankin vähän.

Tiistaina Minni oli jo hieman reippaampi ja varmempi. Se ei niin säikkynyt ihmisiä ja alkoi hyväksyä sen, että se on nyt täällä mun kanssa eikä siinä oo mitään pahaa.Tehtiin namietsinnät koirille ja tokoilin Minnin kanssa. Maanantaina aloitin opettamaan sille perusasentoa ja samaa jatkettiin tiistaina sekä myös parin askeleen seuraamista. Tehtiin myös ihan pientä paikalloloa (muutaman sekunnin), niin että olin vieressä tai edessä. Se on Minnille jo todella vaikeaa ja se saattaa alkaa murista, öristä ja haukkua kun haluaisi mieluummin hyppiä ja pomppia. Saatiin kuitenkin onnistumaan tosi lyhyet ja helpot pätkät, kyllä siitä vielä hyvä tulee! Namietsinnöissä Minni tajusi alkaa käyttää nenäänsä. Ensin se oli vähän että "häh, mikä juttu tää on", mutta kun tajusi niin sujui hyvin.
Vinnan kanssa imutusseuraamista, jouduin paljon kehumaan kun meinasi jätättää enemmänkin. Vieläkin ihan juoksumasentunut eikä taideta ottaa tokoa vielä pieneen hetkeen. Tulee vaan huonoja suorituksia, kun koira ei halua toimia ja on niin herkkänä. Tehtiin maahanmenoja niin, että palkkasin heittämällä namin sivulle. Teki kivoja maahanmenoja, mutta jos koitti pidempää aikaa pitää sitä maassa, niin otti taas sitä lonkka-asentoa. Toivoa sopii, että johtuu vaan näistä juoksuista.

Keskiviikkona Minni pääsi mukaan käytännöntunneille, sillä Vinnalla on tosiaan ne juoksut olleet. Meillä oli Sarin käytäntöä hallilla ja vuorossa ekaa kertaa agilityä! Tehtiin verkkokeppejä, putkea ja hyppyjä. Minnillä on tosi kiva vire tekeemiseen ja se on ihan innoissaan kun sen kanssa tehdään.  Putken haki hyvin ja muisti selkeästi mikä se on. Hyppyjä tehtiin eri tavalla kun ollaan aiemmin tehty, oon joko itse liikkunut myös tai lähettänyt sen niin, että oon kyykyssä sen vieressä. Nyt lähetettiin hyppäämään niin, että seisoin vaan sen vierellä. Keppejä teki tosi hienosti, tajusi idean hyvin ja sille saisi kepit varmaan aika nopeastikin opetettua jos vaan olisi aikaa. Harmi, että se lähtee pian taas kotiin. Kepeistä poistettiin yksi verkko ja saatiin silti homma pelittämään. Oli mulla hieno Minni Hiiri aksaamassa :) Tokotettiin myös häiriössä ja teki kivoja perusasentoja, vaikka paikka ei olekaan vielä täysin varma. Osaa kurreasennon paremmin (opetetaan sitä käytännöntunteja varten).
Sarin käytännöntuntien jälkeen meillä oli vuorossa koiran käsittelyä ja hoitoa, piti tehdä terveystarkastukset koirille. Vieläkin voi todeta, että Minni tuntuu vähän punkerolta ja lihaskunto nyt huonohko. Hampaissa hammaskiveä ja sillä on ehkä nisätulehdus. Tiistaina pesin sen ja putsailin nisiä ja muutama niistä punoittaa niin että voisi olla tulehdus. Nyt rasvaillaan ja seurataan.

Keskiviikkona koulun jälkeen mentiin sitten Nellyn kanssa trimmailemaan cockerilapsia! Voi kyllä, minä plus Minnin trimmaus, ei välttämättä ole kovin hyvä yhtälö. Ajattelin kuitenkin, että ei se ole minnekään näyttelyyn juuri menossa ja sen karva kasvaa kuitenkin nopeasti, niin voin hyvin vähän kokeilla että miten se menee. Siistin sen tassuja hieman normisaksilla ja ohennussaksilla, trimmikoneella otettiin korvista ja kaulasta. Sen toisesta korvasta tuli ns. kokeilukorva ja vahingossa sain sille pienen kaljun kohdan sinne... Toinen korva onnistui paremmin, ainoa vaan, että olisi voinut reunoilta ottaa enemmän karvaa pois. Näyttää kovin huolimattomasti tehdyltä. Kaulasta Nelly sanoi, ettei paljoa tarvitse ottaa. Lopulta mä otin vähäsen ja Nelly sitten vähän lisää. Ohennussaksilla saksin sitten mun aikaan saamia rajoja pois kaulasta että korvista. Ehkä ne vähän peittyi! Hännästä nyppästiin ylimääräistä karvaa pois. Ohennussaksilla myös leikkasin sen päästä karvoja pois. Ehkei siitä ihan hirveä tullut - olisi voinut tulla paljon hirveämpikin! Kerta se jokaisella ensimmäinen, ensi kerralla tiedän miten en tee ;)

Eilen (torstaina) meillä oli sitten Miikun käytäntöä! Suunnitelmissa oli hakua verstaalla. Vähä mietin, että muistaisiko Minni yhtään mitään ja ensin se tosiaankin oli ihan pihalla. Ei ymmärtänyt oikein mistä oli kyse ja olisi mieluummin jättänyt Nellyn rappusten alapäähän piiloon. Lähti kyllä pimeään tilaan etsimään Nellyä, kierteli siellä ja palasi takaisin. Ei välttämättä käyttänyt nenäänsä kunnolla vaan yritti ehkä kenties silmillä etsiä? Nelly muutaman kerran sai tulla näyttäytymään Minnille ja lopulta kun piiloa helpotettiin, Minni löysikin tiensä Nellyn luo.
Yläkerrassa otettiin sitten kaksi pistoa. Lähetin portaiden alapäästä Minnin etsimään ylhäältä Nellyä, ensin Minni sai nähdä kun Nelly katosi Minniä kutsuen vasemmalle puolelle (mahdollisuus mennä oikealle tai vasemmalle). Kun päästin Minnin etsimään, se löysi tällä kertaa Nellyn nopeammin. Toisella pistolla Nelly meni oikealle puolelle piiloon ja nyt Minni sai vaan nähdä, kun Nelly katosi yläkertaan päin ja vein sen sitten pois näkösältä. Nyt Minni oli ihan mukana touhussa ja kiskoi vaan Nellyn perään. Nuuskutus vaan kuului alakertaan kun se yritti etsiä Nellyä, ensin vasemmalta puolelta, sitten oikealta ja taas vasemmalta puolelta. Sen jälkeen se palasi portaiden yläpäähän tuijottamaan mua ja Miikkua, visusti vältin katsomasta sitä silmiin, sillä tiesin että sillä hetkellä se palaa mun luokse odottamaan lisäkäskyä. Ja kun en katsonut sitä, se lähtikin takaisin oikealle puolelle etsimään Nellyä, Nellyn löytäenkin! Oli oikein pätevä lapsonen.
Otettiin myös hieman tokoa Miikun käytännössä ja käytiin viemässä koiria erilaisille pinnoille, alustoille. Minni ei oikein pelännyt mitään eri alustoja ja käveli oikein hienosti kaikkialla. Ainoa, missä se käveli mun perässä, oli sellaiset ritilärappuset eikä niistäkään voisi sanoa, että se olisi pelännyt niitä. Tokossa otettiin ns. ohituksia ringissä, perusasentoja, luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Minni teki oikein kivasti ja tasonsa mukaisesti. Ohituksissa ei juuri ongelmaa, mulla on joku namin pudotteluongelma vaan.. Luoksepäästävyydet meni kivasti ja perusasentoja teki oikein kivasti myös. Paikallamakuuta tehtiin hyvin lyhyellä palkkausvälillä niin, että Minni makasi paikallaan mun sivulla. Palkkasin sitä tosi tiheästi (muutaman sekunnin välein) ja saatiin näin onnistumaan. Minni on niin kärsimätön, että alkaa piippaaman lähes heti kun en anna lisäohjeita.

Tänään meillä oli koululla vaan traktorilla ajamista. Kiteellä ollessa en tykännyt traktoritunneista yhtään. Mutta mikä muukaan se reaktio olis voinut olla, kun kaupunkilaistytön nenän eteeen lyödään traktori ja pitää hypätä rattiin ajamaan? Lopulta se oli Kiteellä sellaista pakkopullaa, kaikesta oli hirveä stressi miten ne pitää suorittaa enkä olis oikein mitään halunnut tehdä. Nyt kun oon taas Kannuksessa, niin se on jo tuttua juttua ja ihan superkivaa! Kun olis enemmänkin tuota niin olisko edes kivaa, helposti vois koko päivän viettää täällä vaan ajellessa! :D

Tosi ylpeä olen tästä viikosta ja siitä kuinka Minni on sopeutunut Kannukseen. Se ei niin pahasti huuda mun perään ja on jo vapautuneempi täällä. Kyllä se vieraita ihmisiä hieman aristaa, paitsi jos ne tulevat mun kanssa samaan aikaan vaikka meille sisälle. Silloin kaikki ihmiset on ok, mutta jos tulevat "ominpäin" kylään, niin ei varmaan uskalla mennä moikkaamaan. Käytännöntunneilla jos ei tehty jotain, Minni kävi mun viereen nukkumaan. Aika hienoa, että se pystyi uudessa ja vieraassa tilanteessa ottamaan niin rennosti. Tuntui, ettei se ottanut ollenkaan stressiä siitä uudesta tilanteesta vaan oli siellä vaan mukana ja luotti siihen, etten vie sitä mihinkään vaaralliseen ja kamalaan paikkaan. Ainoa, kun se ei voinut rauhoittua, oli se, että jätin sen aksatunneilla kiinni tolppaan. Siellä se kyllä piipitti. Kun taas jätin sen kaupan eteen ulkona, se odotti ihan hiljaa mitään sanomatta! Aika loistavaa. Miikun käytännön tunneilla piti pistää koirat rauhoittumaan, niin tiesin, että jos komennan sen maahan, niin Minni ei ainakaan rauhoitu. Odottelin, että se kävi itsestään maahan makaamaan ja tällöin se kävikin lähes heti nukkumaan siihen vaan.

Viikonloppuna koitetaan, josko päästäisiin kokeilemaan viestiä Vinnan kanssa. Oon Oonaa (Niilo -opasprojektin om.), Eevaa (Hippi-jämptin om.) ja Kristeliä (Candy-kleinin om.) yrittänyt puhuttaa meille apuohjaajaksi kun Ora-Oona jäi Vantaalle, mutta ketään en oo saanut mukaan sitä koittamaan! Kristel on kuitenkin puhutettu nyt lähtemään mukaan sitä testaamaan, ehkä saadaan se vielä innostettua mukaan tähän.

Ps. Helmi on ilmotettu Turkuun 20.1. Jos joku göötisti on menossa pääkaupunkiseudulta ja kyytiin mahtuu, niin laitelkaahan tähän tai sähköpostiin (norruska@gmail.com) viestiä! Taas olen kyytikerjäläisenä.

Pps. Martta sai messarista EH:n täysin totuuden mukaisella arvostelulla. Esiintyi ihan kivasti kehässä, vaikkei enää kyllä niin hyvin kuin aiemmin.

Pieni hetki taas vantaalaisia

Ollaan hyvin pieni hetki taas Vantaalaisia! Se pieni hetki jatkuu vielä su-ma yölle, varmaankin suunnataan taas Kannukseen sunnuntai-maanantai välisenä yönä.

No mutta, mitä ollaan siis tehty? Voisin todeta, että ei mitään, mutta ehkä se ei taas pidä paikkaansa vaikka siltä tuntuukin...
Keskiviikkona siirryttiin siis Vantaalle. Ensimmäisenä voidaan siis aloittaa junamatkasta. Vinna tuli junaan reippaasti, mutta kun päästiin kunnolla sisälle, se tajusi missä ollaan ja halusi vaan ulos sieltä. Siinä vaiheessa tuli itku-olo ja mietin että ei voi olla oikeesti mahdollista, että se vaan pelkää olla siellä junassa edelleenkin. Siinä sitten Kokkolaan mennessä Vinna rauhoittui lattialle, vielä Kokkolassa se nousi ylös aina kun ihmisiä meni ohi, mutta sitten se rauhoittui kokonaan! Siispä loppumatka sujui oikein hienosti. Vinna oli kokoajan valppaana ja säpsähteli joitain ääniä, mutta matka meni todella paljon paremmin kuin ensin kuvittelin sen menevän!
Kymmenen aikaan illalla keksin lähteä Helmin ja Minnin kanssa pidemmälle iltalenkille. Käveltiin siinä katselemaan vähän vanhoja tuttuja maisemia ja kuinka paljon ne voikaan kolmessa kuukaudessa muuttua! Helmi ja Minni saivat juosta melkeen koko lenkin vapaana ja Minni varsinkin oli niin kovin onnellinen siitä. Niiden lenkityksen jälkeen vaihdoin Marttaan, jonka kanssa käytiin näyttelytreenaamassa ja sitäkin juoksutin irti. Vikana oli sitten adhd-Vinnan vuoro joka pääsi toki myös juoksemaan irti pellolle.

Torstaina vuorostaan keksittiin lähteä treenaamaan messaria varten Malmille mätsäriin. Päästiin paikalle Nean kyydissä ja odotukset ei olleet kovin korkealla, koska Martta ei esiintynyt läheskään niin hyvin kuin se aiemmin on esiintynyt. Itselle se oli pieni pettymys, koska oltiinhan sillon treenattu paljon näyttelyjuttuja kun se oli pienempi - vielä 3kk sitten se osasi ne hyvin! Sain kuitenkin Martan esiintymään suht kivasti.
Punaisen nauhan saatuaan punaisten nauhakehässä Martta sitten hieman väsähti ja alkoi tarjota istummista ja maahanmenoa! Huomaa mitä sen kanssa on viime päivät jankattu, kun äiti on käynyt sen kanssa rally-tokokurssilla. Kuulin tosin, että siellä Martta tarjoaa oikein hienoa seisomista ;) Martta liikkui suht kivasti ja seisoi kyllä pääasiassa ihan hyvin, ei se enää niin hyvin seiso, mutta pitää sitä kai olla tuohonkin tyytyväinen! Martta oli lopulta 50:stä pennusta neljänneksi paras! Ihan loistosuoritus.
Mätsärin jälkeen käytiin vaihtamassa Martta Minniin ja Vinnaan ja lähdettiin Nean ja Dustyn kanssa Pirunkorpeen lenkille. Koiruuksilla oli taas kivaa, ainoa että Dusty oli unohtanut että ei meidän koirille tarvii rähjätä autossa!

Perjantaina sitten yllättäen Unna pyysi junnukoiraa lainaan, kun hänellä oli tullut jotain mutkia matkaan toisen koiran suhteen. Lupasin, että toisen meidän gööteistä voi saada ja siitä alkoikin arpominen kumman sitä veisikään. Päätin, että vien Unnalle Helmin, koska se ainakin esiintyisi kunnolla - Martasta kun ei tiedä. Kyllä ajattelin, että molemmat esiintyisi kuitenkin ihan hyvin, en olisi voinut silloin kuvitellakaan millasta se esiintyminen voisikaan olla.. Lopulta pari tuntia ennen lähtöä, puhuin Nean kanssa siitä kumpi mun kannattaisi sinne viedäkään. Pohdittiin, että ehkä Martta kuitenkin jaksaisi paremmin siellä, kun Helmi väsyy nyt tosi nopeasti. Näinpä siis pienellä varoitusajalla Helmi muuttui Martaksi. Kun päästiin messariin, annoin Unnalle Martan, mutta Martta oli päättänyt, että näyttelypaikka on ihan hirveä ja on ihan hirveää olla Unnan kanssa siellä. Martta häsläsi ja kiskoi lähes joka suuntaan eikä se tosiaankaan ajatellut tehdä yhtään yhteistyötä Unnan kanssa.
Kesken kehän Unna vaihtoikin sitten Martan toiseen koiraan, kun hänelle mahdollistui vaihto silkkiterrieriin. Se oli varmasti todella hyvä ratkaisu, sillä Martta oli tosiaankin sitä mieltä että ei tee kehässä yhtään mitään. Tulipa sekin sitten kokeiltua! Nähtiin näyttelypaikalla myös Kristel, joka oli Candyn kanssa myös JH-kehässä. Kristel kokeili kehän jälkeen Marttaa toisessa kehässä ja Martta esiintyi heti paljon paremmin kuin Unnan kanssa ollenkaan. Ehkä se vaan tarvitsi siinä sellaisen rauhottumispaikkaantutustumisajan, ennen kuin pystyi toimia kunnolla. Itse myös treenasin sen kanssa vähän kehässä ja se meni siinä ihan kivasti. Kristelin kanssa pohdittiin kuinka sitä kannattaa seisottaa ja ei kyllä siihen tullut mitään järkevää ratkaisua aikaan. Ehkä Martta huomenna näyttelypaikalla ei stressaa noin paljoa, kun pääsi vähän tutustumaan paikkaan.

Nyt on Martta pesty ja kynnet leikattu. Myös treenattu illalle vähän näyttelyjutskia. Huomenna aamusta sitten suunnaksi taas messukeskus ja Martta pääsee vähän kehäkettuilemaan :3 Nyt nukkumaan, huomenna sitten taas päivitystä! Huomenna koitan muokata tähän kuviakin.

Lähtölaskenta jouluun voi alkaa

Jo joulukuun toinen päivä, voi vaan miettiä, että minne tää aika hupenee. Pian ollaan oltu 4kk kannuslaisia! Hassua, miten tää aika vaan katoaa. Vasta olin ekaa vuotta Kiteellä ja odotin kuumeisesti, että pääsisin katsomaan pieniä aussielapsia. Tänään on mittari näyttänyt -21,5 astetta pakkasen puolella ja Nellyn kanssa suunnitellaan pakomatkaa jonnekin lämpimään. Vantaalla lunta jotain 20cm niin meillä on sitten ehkä 1cm.. :D Olis nyt lunta ees kerta pakkasta pitää olla noin paljon.

Eilen treenailtiin Vinnan kanssa valokatkaisijasta painamista. Ensin tehtiin tosiaan sitä, että kosketusalusta oli mun kädessä ja Vinna läpsi sitä. Kun olin varma siitä, että se sujuu kunnolla, siirrettiin alusta jännityksellä seinälle. Ja pentuhan tajusi mistä on kyse ja osasi läpsiä sitä myös kun se oli seinällä. Nostin pikkuhiljaa alustaa korkeammalle ja korkeammalle ja pian se olikin jo valokatkaisijan korkeudella. Pienennettiin aika reippaasti alustan kokoa ja laitettiin se sitten valokatkaisijan päälle. Nyt Vinna osaa läppästä alustaa joka on valokatkaisijan päällä. Ihan joka kerta ei nyt valot sammu/ mene päälle, mutta oon palkannut siitä että osuu sen pienen alustan päälle edes mikä siinä on. Tarkkuutta tuo tarvii lisää, mutta voinhan vaan kuvitella kuinka vaikeeta sen on edes hypätä niin että ne tassut osuu vähän siihen alustalle..
 Käytiin myös vähän tokoilemassa ja Vinna ei oo ikinä tehnyt noin hyvällä vireellä noin pitkää pätkää. Ei itseasiassa aiemmin olla edes tehty noin pitkää pätkää. Tehtiin vuorotellen lelun ja namin kanssa ja Vinnalla oli niin hyvä vire siihen tekemiseen. Seurasi melkein kokoajan kivalla paikalla ja muistin suurimman osan ajasta tuijottaa eteenpäin enkä koiraan. Ekaa kertaa uskalsin ihan kunnolla luottaa siihen, että se tekee kyllä hyvin. Kunnes sieltä tuli kentsun koirien iltalenkittäjät ja Vinna oli sitä mieltä että maailmanloppu tulee kun pimeydessä näkyy liikettä :D Mutta itsellä vahvistuu se fiilis, että tää uusi keino palkata se mun selän taakse on tosi hyvä, sillä nyt se ei kyttäile tai odota millon tulee vapautus. Ainoa, että pari kertaa meinasi käännöksessä palkata itse itsensä ennen aikojaan.

Vinnan kanssa ollaan tänään treenailtu edelleenkin valokatkaisijasta painamista, sujuu samaan tapaan kuin eilenkin. Ehkä vähän hutiloidemmin yrittää osua katkaisijaan ja tosi harvat yritykset onnistuu. Ollaan myös siirrytty pois omasta huoneesta painamaan sitä katkaisijaa olkkariin.
Ollaan myös ylläriylläri tokoteltu tänään, paikallamakuussa Vinna meni sitten ja vetäisi lonkka-asennon taas pitkästä aikaa..  Otettiin sitten lopulta lyhyempi paikallaolo ja korjasin niin monesti sen takaisin sinne, että pysyi lonkka-asennossa sen aikaa kun halusin. Ollaan myös tehty maahanmenoja, perusasentoja ja seuraamista. Oon pitkästä aikaa naksutellut sille pelkästä sivulle tulemisesta ja Vinna on tullut tosi kivasti oikeaan paikkaan.

Ihan hassua, kun nyt juoksusena tuosta koirasta saa irti paljon enemmän, kuin silloin kun sillä ei oo juoksuja. Ei se ikinä ennen oo halunnut näin innokkaasti tehdä ja toimia yhdessä mun kanssa. Ehkä juoksulla ei oo osaa eikä arpaa tän suhteen, mutta just nyt se vaan on sellainen. Vaikka toisena hetkenä se istuu ja tuijottaa, että tee yksinäs, niin toisena hetkenä sen kanssa on niin kiva toimia. Nyt oon myös tosin oppinut pienesti hyödyntämään sen kiihtymisen eri asioista niin, että ohjaan sen siihen tekemiseen. Esim. jos Vinna näkee tiellä auton ja kiihtyy siitä, voi sen käskyttää siinä tekemään jotain ja se tekee tosi hyvällä vireellä ja keskittyy siihen.

Pian voin jo sanoa, että ylihuomenna ollaan Vantaalla ;) Martan messariesiintyminen lähenee ja Minnistä tulee pian pariksi viikkoa kannuslainen! Saanpa siitä sitten käytännöntunneille koiran.

Tavoitteita 3. jaksolle

Tänään meillä oli ensimmäiset (Miikun) käytännöntunnit lukion jälkeen. Ne menikin oikein hienosti - kenelläkään ei ollut koiraa! Kaikki oli karanteenissa tai sitten kuten mulla ja Kristelillä, Candyllä ja Vinnalla on juoksut. Käyhän se näinkin. Käytiin sitten vaan läpi, että miten meni lukiojaksolla, mitä tehtiin lukiojakson aikana koirien kanssa ja tavoitteita tälle jaksolle.
Meidän tavoitteiksi lopulta luettelin, että haluan tokohypyn kuntoon, jäävät myös ja seuraamista parempaan suuntaan. Myös sen virettä haluaisin saada paremmaksi, mutta sitä en tiedä sanoinko ääneen.. Haussa mietitään ilmaisua ja koitetaan saada sitä aloiteltua. Iik, mitähän muuta sitä tuli siellä sanottua :D Esine-etsinnässä yritys saada se taas käyttämään nenäänsä paremmin, en tiedä missä vaiheessa se on sitä alkanut hutiloiden käyttää taas mutta niin on käynyt. Mitähän vielä?

Pitää joku päivä kokeilla, että haukkuisiko tuo nyt mulle, kun muutenkin haukkuu enemmän nyt. Toisaalta voisi olla parempi odottaa siihen asti, että juoksut on ohitse. Vinna on nyt niin herkkä ja ottaa tosi nopeasti itseensä jos joku menee huonosti, että koitan tehdä sen kanssa mahdollisimman vähän ettei vaan mennä pilaamaan mitään nyt. Alkaa entistä enemmän pelottaa junamatka, harmittaa vähän enemmän kun vähän, jos menee nyt juoksujen takia pilalle. Tietääpä, että jos toi matka menee huonosti, niin koko Vantaalla oloaika reissataan Tikkurila-Koivukylä väliä junalla niin kauan että se rauhottuu sinne..

Tänään päästiin käytännöntunneilta etuajassa, sillä piti lähteä treenaamaan omia koiria kämpille. Piti treenata kolmea juttua, joista yhden täytyi olla joku uusi opeteltava temppu. Vinnan kanssa alettiin harjoitella valojen sammuttamista ja päälle laittoa käskystä. Ajattelin opettaa kosketusalustaa hyväksikäyttäen, katsellaan miten se lähtee sujumaan, voi olla että pitää muuttaa opetustapaa.
Ensin muisteltiin Vinnan kanssa, että mitä kosketusalustalle tehdään. Olin ihan varma, ettei se muistaisi koko alustaa, mutta V yllätti positiivisesti ja meni heti alustalle kun vaan laskin sen lattialle. Tehtiin muutama toisto alustalla ja vaihdettiin se sen jälkeen pahvin palaseen, jonka teippasin lattiaan kiinni. Muutama kerta sillä ja koska siinäkään ei ollut ongelmaa, siirsin pahvin matalalle seinään kiinni ja yritin saada Vinnaa koskemaan siihen. Vinna totesi, että alustaa voi vaan tökkiä kuonollaan, joten hylättiin tämä idea ja siirryttiin siihen, että mä nosta alustaa ilmaan ja koiran pitää läppästä sitä tassulla. Tämän Vinnakin tajusi ja tehtiin sitä pari kertaa ja jätettiin se sitten siihen hautumaan. Ja nää kaikki tehtiin naksutinta käyttäen.
 Toisena juttuna treenattiin sitten ns. iloisia maahanmenoja. Vinna tekee ne nyt paljon mieluummin kuin aiemmin ja maahanmeno on siitä kiva juttu. Tehdään niin, että komennan maahan ja vapautan heittämällä sille namin maahan. Vaihdellaan paikkaa ja saatan kävellä taaksepäin tai koira saattaa kävellä mun sivulla ja sitten taas maahan, jes, palkka.
 Kolmantena juttuna tehtiin seuraamista imuttamalla. Tehtiin pidempää pätkää kuin ennen ja pidin kättä myös enemmän ylhäällä. Kerran otettiin lelulla 1 metrin onnistunut pätkä seuruuta, mutta koska koiran keskittyminen oli niin huonoa, niin jätettiin siihen sitten. Vinna vieläkin tulee kivalla paikalla ja pitää pääasiassa kontaktia hyvin. Kerran pudotti sen ja voi olla että taas tarvitsisi treenailla vähän kontaktin pitoa. Mutta treeniä treeniä :)

 Nyt kun Vinnalla on nuo juoksut, niin se on niin herkkä ja ottaa helposti nokkiinsa asioista. Ja kun se päättää, että on nyt tosi loukkaantunut jostain, niin ei kyllä varmasti tee mitään enää sen jälkeen! Istuu ja katsoo mua kulmiensa alta katseellaan Luuletko tosiaan että teen jotain? Ai, mä en, mä kyllä lopetin tähän kokonaan. Ja senhän jälkeen me ei tehdäkään enää mitään, se on ihan sama teenkö kärrynpyöriä vai heittelenkö kilon makupaloja lattialle, Vinnahan ei tee kun niin päättää :D
Kun otin Vinnalta lelut pois lattialta silloin jonkun aikaa sitten, niin se tuntui osoittavan siitäkin vähän mieltään. Ei Hänen Arvonsa voi ottaa lelua suuhun, jos se ei saa muuten leikkiä sillä. Miksi se nyt koskisi sellaiseen leluun millä ei saa leikkiä silloin kun itse haluaa? Kauan sai hetsata ja yrittää innostaa sitä muutenkin, että sai sen taas leikkimään, oli sitä mieltä että tänään ei tehdä kyllä mitään!

Eikö se vaan voi olla ikuinen pentu?

 "Se on pentu siihen asti, että se täyttää 12kk."
"Se on pentu siihen asti, että se alottaa juoksut."
"Se on pentu siihen asti, että se on 15kk, koska silloin se saa osallistua agilityssä möllikisoihin."
"No se saa osallistua junnuluokkaan vielä 18kk ikään asti, eli siihen asti se on vielä pentu."
"Se kyllä menee avoimeen luokkaan vasta kun täyttää 24kk, eli pentu siihen asti.."

No mutta se on vasta niin kovin pieni! Vinna aloitti siis eilen ensimmäiset juoksunsa ja on siis askeleen lähempänä aikuisuutta. Vieläkin sitä sanon pennuksi ja äidin lisäksi sitä kämppikset vähän paheksuu - ei se enää muka oo pentu kun se on jo vuoden ja juoksutkin alottanut! Ehkä mäkin opin tässä olemaan sanomatta sitä pennuksi.. :D
Huomaan tuon käytöksessä nyt kyllä paljonkin eroa, ei niin suuria kuin Minnissä oli, mutta yksittäisiä eroja kyllä. V on varovaisempi (välttää suoraa kontaktia muihin koiriin) ja huomattavasti herkempi. Se ei myöskään ole uskaltanut yhtään kyseenalaistaa sitä mitä sanon sille (yleensä tekee sitä), vaan mieluummin tottelee lähes suoraan kun sanon sille jotain. Ihan hassua tuollainen käytös siltä! Vinna myös kääntää häntää Nellylle ;) Candyä se on jo useamman päivän liehitellyt, mutta Candy ei oo lämmennyt sille, siispä se päätyi siihen että Nelly on sen uusi rakas!
Harmittaa vähän, että Vinna aloitti juuri juoksut kahta päivää ennen ekaa käytännöntuntia piiiitkään aikaan. Olisin halunnut päästä katsomaan häiriössä kuinka se toimii, mutta ei sitten kerta neiti haluaa juosta juoksunsa tässä välissä. Eihän sillä ollutkaan kuin koko lukiojakso aikaa ennen tätä...

Vinnan kanssa ollaan nyt tehty sitä paikallaoloa sisällä että ulkona ja vitsi oon niin ylpeä kun se pysyy! Ei ota lonkka-asentoa enää oikein ollenkaan nyt kun oon seurannut. Kyllä se kun vapaasti makoilee niin ottaa sitä, mutta ei kun treenataan. Paikallamakuuta ollaan otettu muuten häiriöttä, mutta sisällä kahdesti häiriön kanssa 5-7 metrin välimatkalla. Aikaa ollut 1-2min. Seuraamista ollaan otettu imuttamalla ja muutamia kertoja niin, että palkka tulee mun selän takaa. Sanon siis Jes ja vapautan koiran niin että pidän kättä selän takana ja saa napata sieltä palkan. Hankala selittää, pitää ottaa videolle tuo joskus :D
Ollaan otettu myös pari kertaa esine-etsintää. Oon taas piilottanut vähän vaihtelevasti korkealle ja matalalle. Pitkään tehtiin siis tässä niin, että piilot oli vaan lattiatasolla, koska koira tuntui unohtaneen että ne voi olla sielläkin. Nyt etsii taas yhtä pätevästi kummastakin paikkaa. Mulla vaan piilot loppuu kesken, meidän olkkarista oon varmaan kaikki piilot käyttänyt jo mitä voi..
Eilen vaiko toissapäivänä käytiin asemalla ja Vinna niin kovin odotti, että junasta olis tullut joku kiva henkilö - ei vaan tullut. Kaikille se heilutti häntää eikä ottanut junasta kovin häiriötä.

Tänään meillä oli eka päivä amiksen puolella pitkästä aikaa ja se alkoikin näppärästi navetalla. Oli sinällään kiva päästä pitkästä aikaa navettaan, vaikka aika paljon stressiä otinkin siitä. Huomenna aamulla uusiksi, siispä sitä voisi suunnata nyt nukkumaan. Tasan viikko niin ollaan Vantaalla! Ollaan keretty jo treffata Nea ja Dusty ja varmaan istuskellaan kotona ja koirat saa riehua.. ♥
Vähän jänskättää itteä, että toivottavasti Vinna ei nyt herkkänä juoksuisena sitä junaa ahdistu. Pitää varmaan käydä tässä asemalla taas, alan itse muuttua hysteeriseksi kun aika junamatkaan vähenee ja nuo juoksutkin vielä..

PS. Vinna painaa 21,5kg ja power nappula näyttääkin sopivan sille hyvin. Nyt se on aika sopivan painonen, ehkä vielä se puoli kiloa vois tulla lisää.

Osaa se sitten olla joskus paikallaankin

Mitähän sanotte, pitäiskö mun siirtää nää treenipäivittelyt kuitenkin opettajalle sähköpostitse laitettavaan treenipäiväkirjaan blogin sijaan ja laitella tänne vaan jonkunlaista koostetta siitä, mitä ollaan millonkin tehty? Oon miettinyt tätä jo jonkun aikaa, se vois olla vähän selkeämpää eikä tää olis ihan täynnä kaikkea mitä ollaan viikottain tehty. Mutta mietitään, mielipiteitä saa sanoa!

Eilen käytiin ottamassa tokoa Eevan ja Hipin kanssa ulkona. Saatiin Suski vähän kouluttamaan meitä ja taas paljon kivoja vinkkejä mitä voidaan Vinnan kanssa tehdä. Suski jopa lopuksi totesi, että kyllä sen huomaa, että ollaan treenattu - hyvä jos sen ees vähän näki sit lopulta alun sähläyksen jälkeen.
Tehtiin seuraamista, hyppyä ja luoksetuloa. Seuraamista tehtiin imuttamalla ja lelun kanssa. Ensin lelun kanssa seuraaminen ei mennyt niin hyvin kun yleensä, joten tehtiin imuttamalla niin saatiin kiva treeni. Kärryssä olon (niin sitä treenattiin myös siinä!) jälkeen Vinnan seuraaminen lelullakin onnistui paremmin. Seuraa kuulemma kivalla paikalla ja pitää hyvin kontaktia. Ja sain kuulla, että on hyvä että vaadin sen ottamaan katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä ja se onkin ollut hyvä omastakin mielestä.  Luoksetulon Vinna teki ekalla kertaa vähän viiveellä, ei tajunnut että kutsuin ja jouduin kutsua uudelleen että lähti. Ei ollutkaan tehnyt sitä ennen, eli pitihän sitäkin kerran kokeilla. Toisella kertaa tuli paremmin, eikä juossut ohikaan niin kuin yleensä! Hyppyä tehtiin ekan kerran pari kertaa ilman targettia ja hyppäsi yli. Tässäkin ongelmaa, kun en oikein tiedä miten opettaisin sille sen kääntymisen hypyn eteen. Nyt oon vaan hypyttänyt sen targetille ja kutsunut hypyn eteen ja komentanut siihen paikalleen. Kyllä se niin jotenkin sujuu.

Tänään sitten otettiin seuraamista ja paikallaoloa. Plus treenattiin juna-asemalla ja treenattiin koirakärryssä oloa. Paikallaoloa otettiin ensin sisällä, ensin pari minuuttia 5 metrin välimatkalla ja sitten saman verran 7 metrin välillä. Sen jälkeen ulkona 8 metrin välimatkalla ensin 1min, sitten 15 metrin välimatkalla 45 sekuntia ja istuen kaksi minuuttia. Pentu pätevin pysyi tosi hienosti. Treenattiin siinä samalla kanssa seuraamista imuttamalla. Koirakärryssä Vinna sai olla muutaman minuutin ja palkkasin siitä sitten. Ei tykkää vaan syödä siellä ollessaan, eli voisko olla että on joskus voinut huonosti siellä sisällä?
Niin ja saateltiin tosiaan Oona ja Niilo juna-asemalle ja otettiin siinä sitten imuttamalla junan vieressä tokoa plus Vinna pyörähti junan sisällä. Ei se enää sitä niin pelkää, eli toiveet on että se parin viikon päästä menee hyvin junassa.


12 yötä niin mennään kotiin, siitä suoraan sitten Nean ja Dustyn kanssa lenkille!

Mitä muutakaan kuin tokotteluja?

Eilen käytiin treenailemassa tokoa kera Kristelin ja Candyn, paikalle eksyi myös Helmi Micken kanssa eli saatiin häiriötä taas! Vinna ei yrittänyt kokoajan mennä muiden koirien luokse ja toimi ihan kohtuullisen hyvin häiriössäkin.
Tehtiin sen kanssa 1 minuutin paikallaolo istuen, kävin palkkaamassa ensin kun oli kulunut 20s, sitten kun oli mennyt 30s ja lopulta 10s jälkeen. Olisin voinut varmaan olla palkkaamatta sen kuin kerran tuossa välissä tai jopa en ollenkaan, mutta tehtiin nyt näin helpotettuna kun en osaa luottaa koiraani, varsinkaan kun Kristel teki Candyn kanssa vieressä jotain. Tehtiin myös seuraamista, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Maahanmenoa ei olla tehty juurikaan vaikka olisi pitänyt..
Seuraaminen olisi voinut olla parempaa, mutta koska ei olla pitkään aikaan tehty häiriössä, niin en niin kiinnittänyt siihen huomiota. Namiseuraamista pitää tehdä reippaasti enemmän, jotta saadaan Vinnalta jätättäminen pois siinä. Lelun kanssa seuratessa se seuraa pääasiassa tosi kivalla paikalla, ainoa että häiriössä meinasi pudottaa kontaktia jos muualla tapahtui paljon jotain jännää. Luoksetulot meni kivasti, saatiin tehtyä pari onnistunutta luoksetuloa ilman, että Vinna meni mun ohitse. Välillä palkkaan vauhtiluoksareissa sen niin, että saa juosta ohi pallon perään ja välillä taas otetaan sivulle. Näin ollaan saatu sille nopeampi luoksetulo.
Josko sitä nyt pääsisi useammin häiriötreenaamaan kun Kristel on lopettanut tokotauon Candyn kanssa. Alle pari pätkää Vinnan tokotreeneistä Kristelin ottamana.



Jee, ensi viikolla alkaa koeviikko ja pian ollaankin taas amisjaksolla :) Pääsee pois lukiolta.

Tokoilut edistyy - jos ei hyvään niin huonoon suuntaan sitten!

No kyllä ne ehkä edistyy, jos ei hyvään niin ainakin huonoon suuntaan eiku.. No kyllä ne jonnekin päin liikkuu! Tänään ensimmäistä kertaa Vinna pysähtyi liikkeestä seisomaan ilman käsimerkkiä! Ajattelin parin hyvä käsimerkkipysähtymisen jälkeen kokeilla ilman käsimerkkiä ja koirahan jäi paikalleen käskyn kuultuaan - hieno vai hieno pentu? ♥
Ollaan myös käyty edelleen treenaamassa koirakärryssä oloa ja kyllä se paremmalla mielellä sinne menee sisälle, vaikkei mielellään vieläkään. Oon miettinyt että jos vaan itse vähän lukioaamuina jaksaisi rutistaa, niin voitaisiin tehdä niin että Viik käy syömässä osan aamuruuastaan aamulla koirakärryssä, josko se tekisi siitä miellyttävämpää paikkaa vielä. Ollaan otettu seuraamista ja luoksetuloja taasen. Seuraamisessa käännöksiä mukana ja koira pysyy vierellä. Nykyään tehdään niin, että seuraaminen otetaan melkeinpä kokonaan leluilla, mutta jäävät liikkeet nameilla. Ollut Vinnalle selkeästi parempi keino ja seuraamiseen on saatu täpäkkyyttä.
Nyt taas ehkä huominen taukoa seuraamisesta, mutta vois ottaa sitä paikallaoloa. Oon ollut tosi huono nyt treenaamaan sitä, kun Vinna vaan ottaa sitä lonkka-asentoa. 3.1 lähenee kyllä, ei enää kuin alle kaksi kuukautta niin päästään käymään osteopaatilla. Peruuttamista ollaan treenattu ja voisi vielä tänään ottaa sitä jalkojen tason päälle laittotreeniäkin vähän.
Vinnasta on nyt tullut aiempaa häiriöherkempi (reagoi pieneenkin häiriöön), ehkä se oli se muistutus että ehkä pitäis taas treenata häiriössäkin sen kanssa jotain! Tuntuu vaan että ihmisillä on kaikilla jo hallikortit eikä kukaan treenaa ulkona!

Lukiojakso lähenee loppuaan ja kokeita alkaa tupsahdella.. Tuntuu, ettei oma aika riitä nyt mihinkään. Aamulla aikasin kouluun, koulusta koiran kanssa ulos, sitten syömään, sen jälkeen läksyt, koira taas ulos ja tsadaa päivä oli siinä. Ulkonakin pimenee niin nopeesti, että kun pääsee koulusta niin siellä on jo ihan sysipimeää eikä nää kävellä missään! Tulis sitä lunta, niin näkis kävelläkin taas jossain. Iltalenkillä on aina pakko soittaa jollekin että siellä uskaltaa kävellä, kun itse pelkään pimeää ja osaan kuvitella kaiken maailman murhamiehet sinne mua ja Vinnaa odottelemaan, niin sitä ei kovin mielellään kävele pimeillä teillä.. :D

Ollaan saatu myös uusi lukija huomasinpa vain, tervetuloa vaan seurailemaan meidän toilailuja! :D

Jyväskylä KV 11.11

Martta oli eilen käynyt pyörähtämässä Jyväskylän KV-näyttelyssä toista kertaa Suomessa junnuluokassa kehässä. Meidän luokan Milla (Nada-aussien om.) oli esittänyt sen siellä ja Martta oli ilmeisesti kohtuu hyvin lopulta esiintynyt, vaikka liikkeet menivätkin taas vähän haisteluksi.
Junioriluokassa oli ollut neljä narttua (Martta ja kolme Cimillan -junnua), joista Reino-göötin sisko Kerttu sai erinomaisen, voitti junioriluokan ja oli lopulta rotunsa paras göötti. Martta sai sitten erittäin hyvän ja oli kilpailuluokan toinen. Elikkäs siis JUN-EH JUK2. Arvostelu "Sievä juniori, sopusuhtainen luusto. Sievä nartun pää. Vielä otsaryppyjä. Kauniit silmät, hyvä purenta. Kyynerpäät saavat tiivistyä. Lanneosa voisi olla lyhyempi ja tiiviimpi. Hyvä karva ja värivaihtelut. Liikkuu vielä edestä löysästi, riittävä voima takana. Mukava luonne, tarvitsee aikaa." Ei siis mikään huono arvostelu tälläkään kertaa. Tuomarina gööteillä oli Saija Juutilainen.
Tuliaisina Martta taisi tuoda meille kotiin kennelyskän Tartosta, onni ettei olla Vinnan kanssa hetkeen kotona käyty, ei enää kuin pari päivää reilut kolme viikkoa niin päästään kotiin :) Seuraavan kerran Martta on menossa lauantaina joulukuussa messariin, saapas nähdä mitä sieltä kipaisee hakemassa. Silloin pääsen itsekin näkemään sen menoa kasvattaja Kirsin kanssa.

Vinnan kanssa ei olla tehty nyt tässä ajassa mitään oikein. Eilen illalla esine-etsintää ja tänään namietsintää ja vähän seuraamista. Eilen iltalenkillä palkitsin Vinnaa aina siitä, kun se otti muhun katsekontaktia ja tämän tuloksena loppumatkasta koira käveli mun vierellä eikä kiskonut edes silmäjärventien ohi mentäessä! Se ei ollut ihan se mitä hain sillä, mutta kyllä tuollainenkin vaikutus kelpasi. Kontaktia se otti tosi nätisti pitkin matkaa.
Nyt se pentunen on syönyt täällä hirven kylkiluuta ja levittänyt ihanaa pientä silppua pitkin lattiaa ♥

♥

Ai kuinka niin se on jo iso tyttö?
Tänään mitattuna sain 52,5cm/19,5kg. Alla kuvat © Oona Pesonen

Treenipäivitystä

 Jäänyt treenipäivitykset vähän vähälle, eli jos nyt vaikka kertaillaan tässä että mitä me ollaankaan tehty. On otettu tokoa, esine-etsintää sekä käyty treenaamassa koirakärryssä oloa. Vinnalle on myös saapunut sen uusi ruoka, josta ei vielä oikein osaa sanoa sopiiko sille vai ei. Boosterin Poweria siis syö nyt lihojen ohella (pakastimessa nyt ainakin broiskun siipiä ja hirven luita sekä hirven, broiskun, poron, ja sian ja naudan lihoja, lihaista rasvaa, sisäelimiä, maksaa, naudan mahaa ja lohta).

Tokossa on otettu paikallaoloa, perusasentoja, seuraamista namilla ja lelulla. Seuraamisessa voi ottaa entistä pidempää matkaa, ainoa että nyt pitää vähän muistutella sille katsekontaktista, sillä se on alkanut putoilla. Ollaan myös tehty jääviä liikkeitä, joista seisominen sujuu käsiavulla hyvin, maahanmeno vähän siinä ja siinä, käsiavulla menee kyllä yleensä. Luoksetuloja kun on otettu, niin on saatu niihin enemmän vauhtia. Osa otetaan niin, että tulee sivulle ja osa taas ilman perusasentoja suoraan leluun kiinni. Paikallaoloa meidän täytyy treenata paaaaljon lisää, sillä ei vaan meinaa sujua ei. Yhdessä vaiheessa Vinna ei edes suostunut mennä ulkona taas makaamaan, mutta nyt on se ongelma voitettu (ainakin luulisin näin).

Esine-etsintää ollaan otettu sisällä ja Vinna etsii leluja hyvin, itsellä vaan tulee ongelma että minne niitä leluja piilottaisikaan kun loppuu piilot kesken. Kohtuu hyvin V käyttää nenäänsä ja yrittää etsiä piiloja.

Koirakärryssä oloa ollaan treenattu muutamaan kertaan, koska siitä alkoi tulla viime jakson lopussa Vinnan mielestä tosi ikävä paikka eikä se enää mielellään mennyt sinne. Aloitettiin koirakärryn treenaaminen niin, että luukku oli auki ja syötin Vinnalle namia. Tätä toistettiin pari kertaa niin, että otin Vinnan välissä pois kärrystä ja tehtiin jotain kivaa kärryn ulkopuolella. Siitä edettiin siihen, että ensimmäinen luukku oli kiinni ja syötin Vinnalle siinä namia. Sitten saatoin kadota hetkeksi sen näkyvistä ja palasin syöttämään sille lisää namia. Nyt ollaan sitten tehty kerran niin, että kummatkin luukut on olleet kiinni ja oon ollut hetken poissa ja sitten taas namisyöttöä. Nyt voi todeta jo, että Vinna menee paljon mieluummin kärryn kyytiin eikä se ole enää sille sellainen yök onko pakko -juttu.

Tänään käytiin Vinnan kera Oonan luona leikkimässä Niilo-labbispennun kanssa ja voin todeta Vinnan käyttäytyvän paljon paremmin kuin olisin odottanutkaan että se käyttäytyisi pienen pennun kanssa. Ei se jyrää sitä läheskään niin pahasti kuin olisin odottanut, vaikka voisikin käyttäytyä nätimmin. Mä taidan olla se, ketä hysteerisenä katsoo vieressä ettei Vinna vahingossakaan huitaise sitä liian lujaa tassulla kun pelkään että se pieni pentu menee rikki :D Ihme örinää pitää V vaan leikkiessään Nipsun kanssa, en oo kuullut että pitäisi sitä kenenkään muun kanssa leikkiessä!
Eilen illalla otin iltalenkille mukaan naapurin Micke-sheltin kun Helmi siellä sairastaapi. Sai taas todeta, että siinä ne kaksi koiraa menee missä yksikin! Vinna ja Micke käveli hihnassa paljon nätimmin kuin olisin odottanut (eivät kiskoneet yhtään!) ja Vinnakin uskoi kerrasta ettei ne voi riehua hihnassa. Ainoa mikä tuotti ongelmaa oli koiraohitus, missä molemmat alkoivat huutaa vastaan tulevalle koiralle...


Martta kävi viime viikonloppuna kasvattaja Kirsin mukana Tartossa näyttelyssä.
Ensimmäisenä päivänä Martta haki hollantilaiselta  Jos Dekkeriltä erittäin hyvän ja ilmeisesti luokassa ei ollut muita junnunarttuja, eli samalla Martta oli junnunarttujen ensimmäinen. Arvostelua mulla ei ole, koska äiti ei saanut siitä mitään selvää, eli laittelen sen sitten kuukauden päästä kun käyn kotona.
Sunnuntaina Martta sitten pääsi loistamaan ja haki australialaiselta Ian Rasmussenilta erinomaisen, oli ainoana junnunarttuna junnujen ensimmäinen ja sitten myös ROP-juniori saaden junnusertin!
Nyt huomenna Martta on menossa Jyväskylän näyttelyssä kehään, saas nähdä mitä tuo sieltä tullessaan.. :)

Ps. Eksyin tässä katsomaan Attic Angel'sin sivuille, että millainen on Poppystä kasvanut. Monta kertaa oon aiemminkin käynyt kurkkimassa, mut ei siitä oo kuvia siellä ollut. Nyt sitten oli tullut! Käytiin siis katsomassa sitä silloin, kun se oli luovutusikäinen ja rakastuin siihen ihan täysin. Asiat ei silloin vaan antaneet periksi ja pieni sai jäädä odottamaan vielä omaa kotiaan. Oli se vieläkin tosi kivannäköinen ja voin kuvitella vaan miten kivaluonteinen se on ♥

Pieni Viipu ei ookkaan enää niin pieni.. ♥

Eilen mun pienen Prinsessan oli sitten aika täyttää yksi vuosi! Niin muistan vaan vielä(kin) kuinka iloittiin 7.11 illalla Lumon syntymisestä autoon ja sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisempänä tuli tieto 8.11 että Vinna oli syntynyt eläinlääkärissä. Sen jälkeen päivät matelivatkin vaan eteenpäin, kun odoteltiin että millon niitä pääsisi katsomaan! Pennut sairasteli ja Minimies nukkui pois parin viikon ikäisenä. Oli niin paljon jännitettävää, että kai siellä nyt varmasti on mulle se pieni prinsessa joka pysyy hengissäkin!

Salaa toivoin, että se pieni täplätyttö Maija tulisi meille, mutta samaan aikaan Milena näytti niin kivalta. Merletyttökin olis ollut tosi kiva, mutta siitä vaan oli heti tullut tieto, ettei se ainakaan ole meille tulossa sen vaalean värin vuoksi. Aika paljon vaan on se Ronjakin nyt tummunut ;) Lopulta kun mentiin katsomaan pentuja, niin mun suosikkipentuna oli Milla ja heti sen jälkeen Vinna. Lumo oli muuten kiva, mutta sen häntä sulki sen heti pois mun mielestä.. :D Kun ekaa kertaa käytiin katsomassa ja selvisi, että se on Vinna ketä meille tulee, oisin voinut vaikka pakahtua onnesta! Se oli sellainen pieni ihana aussiekakara.

Hakupäivänä pidin sitä tosi kilttinä pienenä otuksena, sitä se olikin. Vinna ei yhtään ollut moksiskaan siitä, että se oli tuotu vieraaseen paikkaan vieraiden koirien, ihmisten ja kissojen keskelle. Siellä se tepasteli menemään ja ekana yönä nukkui hyvin lattialla omalla viltillä :3 Yritin, että se olis nukkunut mun vieressä, mutta ei kun Hänen arvonsa nukkui mieluummin yksin lattialla.

Ulkona laskin sen maahan, niin sain juosta sen perässä kun pentu vaan lähti täysiä juoksemaan toiseen suuntaan mistään välittämättä. Ei ottanut mitään kontaktia muhun, viiletti vaan omia polkujaan. Monet kerrat ulkona kiisteltiin asioista, kun se on pienestä asti ollut niin omapäinen. Sisällä annettiin kämppiksille vähän viihdykettä kun kielsin Vinnaa puremasta kumisaappaita -> pentu lopetti, odotti että katson muualle -> juoksi uudelleen saappaiden kimppuun. Pieni pirupaholainen ♥
Syksyllä kun mentiin takaisin Kiteelle, tuo pieni otus haistoi Susannan takkia naulakossa ja alkoi heiluttaa vaan häntää iloisesti. Se oli lopulta myös niiiiin onnellinen kun Susanna tuli sitä moikkaamaan :3 Saman se on tehnyt myös syyslomalla Kannuksessa, haistoi Nellyn takkia mikä oli naulakossa ja heilutteli yksinään häntäänsä. Mikä pöhelö lapsi ♥

Paljon on kärsivällisyyttä vaadittu mutta on se hieno pentu ollut ♥ Monet voi muistaa, kuinka kyselin miten ihmeessä ne on saaneet pentunsa lopettamaan puremisen, koska Vinna ei lopettanut sitä teki mitä tahansa. Pikkuhiljaa se lopetti mun puremisen sisällä, eikä se enää myöskään pure mua ulkona. Muistan niin elävästi kun oon istunut ulkona ja painanut sitä rauhoittumaan maahan ja kun päästin irti rauhoittumisen jälkeen, niin se hyökkäsi uudelleen puremaan. Nykyään kun kuljetaan kahdestaan ulkona, se kävelee vetämättä hihnassa (tästä oon ihan superylpeä, sillä en olis uskonut että tää päivä tulee ikinä!). Kovin myös jankataan sitä, että kävelisi myös nätisti kun on muita koiria paikalla. Joskus kävelee, joskus ei, hyvä alku sekin!

Olin ihan varma, ettei Vinna ikinä tajua, että mä olen sen omistaja. Sen mielestä kaikki maailman ihmiset on olleet ihan superkivoja ja se on aina ollut valmis lähtemään kenen tahansa matkaan millon vaan, taakseen kertaakaan katsomatta. Vasta pari kuukautta sitten huomasin, että se alkoi oivaltaa että mä olen sen omistaja. Jos mä olen näkyvissä, niin Vinna ei mielellään lähde edes tuttujen ihmisten mukaan, kun haluaisi lähteä mun perään. Kyllä se sit kun ei enää mua nää menee kunnolla, mutta se että nyt se jopa katsoo, että äiti heii etkö sä tuu olis niin kiva jos säkin tulisit! Ulkona myös nykyään kun juoksee irti, niin juoksee välillä vaan ihan täyttä laukkaa mun luo käymään ja lähtee sitten taas pois.
Muistan kun Vinna lähti Vuk-aussien omistajan Miran luokse hoitoon päiväksi viime huhtikuussa, apsin parkkipaikalla annoin sen ihan vieraan ihmisen mukaan ja sinne se lähti mun perään yhtään katsomatta. Itsellä hyvä ettei itku tullut, mutta Vinna ihan onnessaan lähti vaan vieraan mukaan ja oli hienosti ollut vieraassa paikassa heti kuin kotonaan. ♥

On tuo kakara ollut kaameista kaamein, ikinä en olisi uskonut että saan jotain sellaista. Mahdottoman hirveä. Mutta myös ihan mahdottoman ihana ja paras! Sen kanssa kun on saanut painia on oppinut arvostaan kaikkia pieniä juttujakin. Paljon on ollut kompastuskiviä matkalla kouluttaa pikkupaimen isoksi koiraksi, mutta sit kun on tullut onnistumisia niin tietää että ne on oikeesti ansaittu. Kyllä siitä pikkuhiljaa on alkanut kunnon koira muovautua ♥ Ei Vinna kaikkia mun odotuksia oo täyttänyt, mutta on se silti vaan niin hieno koira!

Tästä lähdettiin

ja tähän on tultu! Yllä Vinna siis 7 viikkoinen ja alla 11kk vanha. Huomenna jos saisi siitä 12kk posetuskuvan.. Alla © Oona Pesonen















Vietettiin eilen täällä Vinnan synttäribileitä, bileporukkaan kuului Micke, Candy, Helmi ja Vinna, Hippi-paras oli lähtenyt jo aiemmin kotiin ja jäi paitsi synttäribileistä :( Alla kolme ekaa kuvaa © Helmi Salmiheimo ja vika kuva on meidän äidin ottama.

Vinna varasti nakista puolet joten se lyhentyi huimasti.. :D

Micke ja Vinna

Candy, Helmi, Micke ja Vinna juuri ennen kuin kaikki hyökkäsivät kakun kimppuun.. :D

Se oli jo hakupäivänä pieni sylikoira ja sitä se on vieläkin vaikka painoa on nyt parikymmentä kiloa ♥