Kävimme marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Viron Tartossa koiranäyttelyssä. Mukana oli siis Toivo ja Martta. Gööttejä oli ilmoitettu lauantaille 5 ja sunnuntaille 6 kappaletta.
Matka oli järjestetty koiranäyttelymatka eikä meidän tarvinnut kuin olla sovituissa paikoissa sovittuihin aikoihin ja homma pelasi hyvin. Alkuun olin pelännyt, että bussimatka olisi yhtä sirkusta ja koiria haukkuisi siellä ja täällä. Näin ei kuitenkaan ollut vaan levottomuutta alkoi tulla vasta pysähdyttäessä jonnekin ja alettaessa purkaa autoa matkustajista. Martta opetti näppärästi Toivon raapimaan häkkiä ja sehän mammanpojalle kävi oikein mainiosti - tiesipä tehneensä jotain päästäkseen perääni. Mitä ihmeellisempiä häkkilukkoviritelmiä saatiinkin tehdä, jotta koirat pysyi varmasti häkissään!
Lauantaina tuomarina oli virolainen Kalvo Kriisk, jonka nimi ei ennalta sanonut minulle yhtään mitään. Ei edes tiedetty, että ollaanko menossa nais- vai miestuomarille. Paikanpäällä tuomari selvisi miestuomariksi. Tältä tuomarilta molemmat koirat saivat erinomaisen, mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Toivo oli luokkansa toinen uros ja Martta ainoana avoimen narttuna ensimmäinen. Toivolle en olisi suonut lauantaina edes erinomaista. Se ei esiintynyt millään muotoa edukseen enkä saanut sen kanssa samanlaista fiilistä kehässä olemiseen kuin aina aiemmin. Meillä ei ollut niin hauskaa, kun siellä kehässä pitäisi olla.
Lauantaina näyttelypäivän jälkeen käveltiin koirien kanssa mukava lenkki näyttelypaikalta takaisin hotellille. Käytiin matkalla shoppaamassa vähän Tarton keskustassa. Kävelyä tuli ainakin se 7 kilometriä ja koirille uni maistui illalla hyvin. Uskallettiin jättää ne hotelliin siksi aikaa, kun käytiin syömässä muualla ja ihan hiljaista oli niin lähtiessä kuin palatessakin.
Sunnuntaina näyttelyssä oli tuomarina suomalainen Perttu Ståhlberg, joka on aikaisemmin antanut Martalle Suomessa erittäin hyvän. Samalla tuomarilla olen myös joskus käynyt Tiitin kanssa hakemassa erittäin hyvän. Ennestään oli tiedossa, että tuomari on hyvinkin tarkka ja arvostellut gööttejä myös erikoisnäyttelyssä. Toivo oli myös tällä tuomarilla VAL-ERI VAK2 ja Martta samoiten AVO-ERI AVK1. Martta oli kumpanakin päivänä parhaan laatumaininnan saanut narttu eikä parasta narttua valittu lainkaan. Kumpikaan näyttelyssä olleista nartuista ei ollut tuomareiden mielestä sertifikaatin arvoinen.
Sunnuntaina meillä oli myös piiitkä matka edessä takaisin Suomeen. Näyttelypaikalla oltiin aamulla vähän kahdeksan jälkeen ja isäni luokse Vantaalle saavuttiin kahden aikaan yöllä. Niin luulin, että olisi väsyneitä koiria seuraavana päivänä, mutta ei ollut ei.
Maanantaina meillä oli tiedossa kotimatka takaisin Ähtäriin. Matkaa tehtiin poiketen Riihikosken kautta, jossa Martta jäi kyydissä ja Dansku otettiin kyytiin. Danskulla on sopivasti ihana karvanlähtö päällä ja sen juoksuja odotetaan alkavaksi koska vaan. Mutta on kyllä ihanaa olla taas ihan oman lauman kesken kotona!
