Hyvää uutta vuotta 2013!

Vuoden viimistä päivää viedään! Tehdään siis katsaus vuoteen 2012 ennen uuteen vuoteen siirtymistä. Toivottavasti tämän viestin julkaisemisen jälkeen ei tule jotain ikäviä seurauksia..

Tammikuussa vietin ekoja viikkoja ensimmäisen "oman" pennun omistajana. Alkoi pienen pennun sosialistaminen, että siitä saataisiin iso ja hieno koira. Aloin ymmärtää, että australianpaimenkoira tarkoittaa samaa kuin australianpirukoira ;) Ulkona moikkailtiin vieraita koiria ja nähtiin tuttujen ihmisten koiria. Mm. Emma, Dusty, Nelli, Anni, Hero, Jade, Tao, Taavi, Beni...
Helmi pääsi tammikuussa perinteisesti varastamaan suklaata, tällä kertaa pahemmin kuin aiemmin. Valvoin yön sen kanssa juottaen sitä vähän kerrallaan tietyin väliajoin ja olin todella huolissani, sillä se ei suostunut syödäkään edes mitään. Siitä se kuitenkin piristyi. Loppiaisena käytiin Mäntsälässä meille jo perinteisessä mätsärissä tällä ketaa Minnin kanssa. Vinna muutti tottakai mun kanssa Kiteelle ja pääsi ihastuttamaan luokkatoverini olemassa niin suloinen pentu, pääsi pyörähtämään tallilla ja vierailevana tähtenä oppitunnilla. Vinna pääsi myös käymään ekoilla rokotuksillaan Pia Hjerppen luona. Matkustettiin myös junalla monta kertaa.



Helmikuussa Vinna ja Minni söivät punaisen tussin, jonka väriä en saanut irtoamaan Vinnan kauluksesta. Sain todeta väliaikaisesti, että Vinna ei olekaan niin nirso kuin olin luullut. Ensin ei syönyt juuri mitään ja sen jälkeen alkoi varastella ruokaa. Vietettiin helmikuussa myös hyvin pentumainen lauantai Kirkkonummen suunnalla ja loppukuusta paljastin pentusuunnitelmia. Tikkurila-Kitee junamatkan aikana törmättiin kivaan konnariin, joka puhui että Vinna on ihan maailman viisaimman koiran näköinen! Treenailtiin Vinnan kanssa perusasioiden ohella sivulletuloa ja seuraamista ja Vinna oli ensimmäistä kertaa yöllä 9 tuntia tekemättä sisälle mitään! Leikkikoulun tavoitteet lähti hieman onnistumaan ja sain Vinnaa jo vähän repimään lelua.
Vinna pääsi myös toimimaan yhden päivän tallikoirana ja se oli sen mielestä ihan superkivaa puuhaa. Onnellisena juoksenteli pitkin tallin käytäviä ja kävi maistelemassa hevosenlantaa. Pentu alkoi tykätä hevosista hirrrmuisen paljon. Vinna kävi myös hakemassa toiset rokotuksensa ja passin.

 

 
Maaliskuussa ihmiset alkoivat ymmärtää, että mulla on australianpaimenkoira eikä berninpaimenkoira. Käytiin seikkailemassa Helsingissä julkisilla paikoissa mistä itsekään en tiennyt mitään. Martta muutti myös kotiin maaliskuun aikana. Minni ja Vinna kilpaa kusi mun sänkyyn, Helmi kävi koirauimalassa ja Martta ihastutti luonteellaan koko perheen. Vinna alkoi tarjota perusasentoa itsestään.

Huhtikuussa kissat täytti vuosia ja aloin siirtää Vinnaa sekaruokinnalle. Vinna alkoi tarjota ympäri pyörähtämistä ja tassun antamista, muttei oppinut maahanmenoa millään. Vinna alkoi tuhota, repi mun patjaan reiän ja alkoi järsiä karmeja ja raapia ovea. Siihen asti oli yksinolot menneet hyvin. Helmi kävi mätsärissä olemassa BIS3 ja Vinnakin kävi ekassa mätsärissään. Helmi kävi hyllyttämässä agiepiksissä ja mä kerroin lähteväni todennäköisesti ensimmäistä ja viimistä kertaa käymään Kannuksessa kennellinjan pääsykokeissa 11.5. Käytiin koulun kanssa Jyväskylässä Taitaja -kisoissa ja matkalla pudotettiin Vinna Miran ja Vuk-aussien luokse Savonlinnaan hoitoon. Vinnan syömisten kanssa oli taas ongelmaa, ei meinannut suostua syödä.

Toukokuussa käytiin Kirkkonummella Minnin ja Martan kanssa. Käytiin treffaamassa Susanna ja sen jälkeen pyörähdettiin Martan kasvattajan luona. Nähtiin Bodeneis H-pennut ja Martta oli olevinaan niin iso tyttö kun pienet pennut meni sen jaloissa. Käytiin pentunäyttelyssä Vinnan kanssa hakemassa tulos PEK2 KP ja Minni kävi junnuluokasta hakemassa Hyvän. Käytiin treffaamassa Sanni, Kina ja Sur Vinnan kanssa Martinlaaksossa. Kävin Kannuksessa pääsykokeissa Jenin kanssa ja oli ihan supermahtava reissu. Tuntui että pääsykoe meni ihan perseelleen, mutta oli silti tosi loistoreissu ja olin iloinen siitä että tuli käytyä. Sain olla myös ylpeä Vinnasta, joka alkoi vihdoin käyttäytyä jollain tapaa kunnolla!
Käytiin Elisan kanssa Joensuun näyttelyssä turisteilemassa ja nähtiin vihdoin Netta ja Brandy-auspai! Vinna lopetti syömisen taas ja muutettiin takaisin Vantaalle lukuvuoden ollessa ohi! Itku meinasi automatkalla Vantaalle tulla, kun oli Kiteellä tullut 9,5kk vietettyä.

Kesäkuussa mätsäröitiin Vinnan ja Martan kanssa gööttiyhdistyksen mätsärissä ja käytiin aksailemassa. Käytiin myös Virossa koiranäyttelyssä hakemassa PEK3 sija ja aloitettiin pentutokokurssi. Käytiin myös Kirkkonummella Bodeneis-näyttelytreeneissä. Vinna kävi näyttelyssä ollen PEK2 KP. Tehtiin reissu Kotkaan, käytiin moikkaamassa Meijua ja Huimaa sekä Jattaa ja Vinnan Milla-siskoa. Käytiin mökillä Karjalohjalla ja Vinna oli täysin korvaton juostessaan mökin pihalla vapaana. Samalla suuri pettymys ja helpotus valtasi mut, kun kennellinjalle päässeiden nimet julkistettiin. Jäin viidennelle varasijalle.

Heinäkuussa oli aussieiden erikoisnäyttely Ryttylässä ja Vinna oli siellä sijalla PEK4. Minni aloitti ekat juoksunsa. Lähdettiin myös viikoksi Ilomantsiin ja Vinna oli kovin kovin onnellinen saadessaan juoksennella mökin pihalla irti niin paljon kun halusi. Se mieluummin viettikin aikansa ulkona kuin sisällä. Aksailtiin ja treffattiin myös muiden joukossa Etta-göötti ja Taika-auspai. Aloin myös perehtyä koiran ruokintaan enemmän. Käytiin ekoissa jälki- ja hakutreeneissä ja alettiin lenkkeillä Nean ja Dustyn kanssa iltaisin. Pettymys lisääntyi, kennellinjalle pääsy oli kahdesta tai kolmesta henkilöstä kiinni. Mun ja Vinnan suhde vaan parantui ja voimistui. Gööttiasiat alkoi mietityttää.

Elokuussa käytiin Kuopiossa, Martta oli 2 kertaa ROP-pentu ja erikoisnäyttelyn VSP-pentu. Vinna täytti 9kk. Treffailtiin Neaa ja Dustyä tiuhaan tahtiin ennen Kiteelle paluuta. Käytiin tekemässä jälkeä ja sen lisäksi aksaamassa porukalla. Palattiin Kiteelle ja otettiin vähän hakua Susannan kanssa. Tapahtui se mahdottomista mahdottomin ja alkoi pakkaus - sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta ja pian sen jälkeen puhelun, että kennellinjalta joku on lopettanut, ottaisinko paikan vastaan. Alkoi se mahdoton epäröinti ja asioiden puinti, mutta pian unettomien öiden jälkeen matkasin ukin ja mummon kyydissä Kannukseen. Käytiin aksaamassa, tokotettiin ja päästiin hakuilemaankin ja ottamaan jälkeä. Meinasin ekan viikon jälkeen lähteä Kannuksesta takaisin Kiteelle, mutta jäin puhuttuani erään luokkakaverin kanssa.

Syyskuussa Vinna kävi ensimmäistä kertaa junioriluokassa näyttelyssä hakemassa erinomaisen ja sijoittuen luokkansa neljänneksi. Tehtiin myös takapääjumppaa, agilityä, tokoa, hakua, jälkeä ja siirryttiin kokonaan sekaruokintaan. Vinna siis syö aamulla nappulaa ja illalla lihaa. Itse suoritin ensiapukurssin. Eveliina ja Aawa kävivät meillä viikonlopun ajan kylässä ja ausseilla on kivaa. Käytiin raviradalla kaveriporukassa, mätsärissäkin kerran ja Vinna oli PUN2. Oli mun ensimmäinen kennelvuoro ja uskalsin antaa Vinnan Oonalle käytännöntunneille.


Lokakuussa tokoiltiin, tokoiltiin ja tokoiltiin ja amisjakso vaihtui lukiojaksoon. Oli syysloma, joka vietettiin Kannuksessa, hoitolapsi Jussin pitäessä meille myös seuraa. Tehtiin myös kerran jälkeä ja muutamat kerrat nami- ja leluetsintää. Tehtiin myös aksaa vähän ja toki lenkkeiltiin. Martta kävi Turussa näyttelyssä hakemassa EH:n. Tuli täitä ja nenäpunkkeja joita hoideltiin pitkään.

Marraskuussa Vinna täytti vuoden! Martta kävi kasvattajan mukana Tartossa näyttelyssä ja haki sieltä toisena päivänä EH:n ja toisena päivänä ERI1 ROP-jun JUN-SERT. Jyväskylän näyttelystä Mars haki vuorostaan EH:n. Tokoiltiin taas pitkin kuukautta, kunnes Vinna aloitti juoksut. Selvisin lukiojaksosta parilla kasilla, vitosella, kutosella ja seiskalla, mut kaikki meni läpi!


Joulukuussa opeteltiin temppuja ja tokoiltiin. Minni tuli Kannukseen ja sen kanssa päästiin aksaamaan. Vinna lopetti juoksut. Martta haki messarista EH:n. Martta kävi junnulainassa ja Kristelin sanoin, nyt tiedän mitä on häpeä ;) Trimmailin Minnin ekaa kertaa lähes kokonaan itse. Tässä kuussa alettiin tehdä Vinnan kanssa viestiä enemmän. Olin myös itse kunnon koululainen ja sairastin lomalla. Martta täytti vuoden!


Meidän puolesta kiitos kaikille tästä vuodesta, tervetuloa uudet kujeet ja uusi vuosi 2013! ;)

Moikataan kun törmäillään!

Toivottavasti teillä kaikilla blogin lukijoilla ei ole sellainen käsitys, että Vinnassa on minun mielestäni vain vikoja ja että en pitäisi siitä.

Minusta on erittäin suuri harmi, että kirjoituksistani on tullut ihmisille sellainen käsitys enkä todellakaan ole tarkoittanut aiheuttaa sellaista. Vinna on oikein ihana koira ja pidän siitä paljon. Se on minulle todella rakas enkä tosiaan vaihtaisi sitä toiseen. Se, että se ei ole sellainen mitä odotin, ei tarkoita samaa, kuin että en pitäisi siitä yhtään. Voin vielä toistamiseen mainita, että pidän siitä todella paljon. Vaikka meillä on ollut paljon mutkia matkassa, niin tämä on ollut opettavainen ja varmasti ikimuistoinen vuosi yhdessä sen kanssa. Ollaan edetty suuntaan jos toiseenkin ja opittu kumpikin tosi paljon kaikkea uutta. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta vuotta edessä.

Haaveilin australianpaimenkoirasta muutaman vuoden ja tässä se nyt on ja nukkuu kainalossa. Ja tiedättekö mitä? Olen onnellinen siitä, että Vinna on nyt tässä.

Tämän blogimerkinnän kuvista ensimmäinen on Eija Parviaisen ottama, toinen on Jenny Kålan ottama ja kaksi muuta on Oona Mäen ottamia. Kiitän kuvista.

Tähän päätän Vinnan aktiivitreenailut tämän blogin osalta ja jätän blogin Helmille, Minnille ja Martalle - ja niiden tempauksille. Ehkä satun vielä kertomaan teille täällä jotain meidän koulustakin. Jos joku on kiinnostunut vielä seuraamaan minun ja Vinnan elämää sekä kiinnostunut kuulemaan miten minun opiskeluni etenevät, niin voin ehkä järjestää sen sähköpostissa kysymällä mahdolliseksi.

Huomenna tulee vuosi täyteen siitä, kun aloin täyttää tätä blogia kirjoituksilla Vinnan kanssa elämisestä ja niitä tulikin yli 2010 + 2011 vuosien kirjoitusmäärien. 173 postausta tältä vuodelta, ehkä me ollaan tehty jotain. Voi olla että vielä käyn Vinnan vuoden 2012 tavoitteet täällä läpi - mutta voi myös olla, että en käy.

Kiitos teille tästä vuodesta, ehkä me vielä palataan tänne jossain vaiheessa - nyt tauko täältä tekee ainakin hyvää. Nyt kiitetään, kumarretaan ja poistutaan takavasemmalle ♥

Viestikoiran pätevä alku

Kokeiltiin viestiä sitten kesän jälkeen ekaa kertaa Vinnan kanssa. Ja nyt se ei sekottanut sitä yhtään hakuun vaan meni oikein pätevästi kokonaan ♥ Kristel oli meidän kakkosohjaajana. Otettiin näköetäisyydellä vaan kuten aiemminkin. Liike+ääniavulla, tarkoitus josko tuon ääniavun voisi jättää pois. Vinna ei niin täpinöissään lähtenyt joka kerta Kristelin luokse, mutta hyvin kuitenkin ja kivaa sillä oli joka tapauksessa! Jospa saan tuon Kristelin nyt ylipuhuttua siihen että sen kanssa joka kerta treenailtaisi, niin tulisi pysyvämpi kakkosohjaaja sitten.

Maanantaina meillä oli Miikun käytännöntunnit. Otin Vinnan mukaan, vaikka alkoikin tosi lupaavasti se kerta. Se käänsi häntää Niilollekin ja olis kovin halunnut aluksi kärrylle käveltäessä Nemon luokse. Ja maanantaina oli tosiaan 21 päivää tiputtelun alkamisesta (olisko ollut perjantaina kun Vinna lopetti tiputtelun).
No mutta jaa, meillä oli kuitenkin ennen lomaa vikojen käytännöntuntien kunniaksi jotkut leikkimieliset pikkujoulukisat. Meillä oli rata, missä ensin koiran piti istua tai maata viltin päällä paikallaan, pujotella ohjaajan kanssa pari tötsää, hypätä hyppy, mennä hypyn ali, putkeen, kaksi hyppyä, pöytä missä piti maata ja vikana häkki minne piti mennä ja pysyä siellä. Vinnan aika oli vähän vajaa minuutti kai ja siitä kyllä huomasi että se oli vielä vähän juoksumasenteinen kun se ei ihan täysillä ollut mukana tekemisessä, mutta kuiteen meni kohtuu kivasti ottaen huomioon viime aikaiset tekemiset! Toisena juttuna meillä oli hajuerottelua, eli oli alusta mihin oli upotettuna jotain kippoja missä oli yhdessä nakkeja ja lopuissa jotain muuta. Olin ihan varma, että Vinna tekee temput eikä yritäkään etsiä nakkeja sieltä, mutta toisin kävi ja hienosti se löysi ne sieltä. Kummassakin kisassa Vinna oli kolmas.
Maanantaina Miikun käytännön jälkeen meillä oli kentsulla Sarin koirien käsittelyä ja hoitoa. Käytiin terveystarkastukset loppuun läpi ja hain tunnille mukaan Minnin, kerta sen kanssa oltiin aloitettukin tekemään sitä tarkastusta. Käytiin koirat läpi vielä ja puhuttiin Minnin silmien rähmimisestä jne.

Tiistaina meillä oli Pipan koirien käsittelyä ja hoitoa. Siitä en nyt kyllä kuollaksenikaan muista mitä me tehtiin, mutta oisko ollut puhetta projektikoirista ja jotain muuta sellasta?

Keskiviikkona meillä oli pieneläinten hoitamista. Käytiin eri ryhmien ryhmätöiden kysymyksiä vielä läpi eri jyrsijöistä ja sen jälkeen taidettiin lähteä kentsulle kanien asumuksia laittelemaan uusiksi. Pikkukanit sai koko karsinan käyttöönsä kun ranskanlupat siirrettiin omaan karsinaansa! Riittääpä ainakin kaneilla tilaa nyt.
 Illalla me sitten lähdettiin navettaan ja tällä kertaa olin putsaripuolella tehtävissä.

Torstaina aamulla navettaan, sillä kertaa olin vähän sekaisin ruokkijan ja putsarin tehtävissä. Navetan jälkeen Sari koirien käsittelyä ja hoitoa. Tunnilla putsailtiin korvia ja silmiä sekä opeteltiin myös hampaiden oikeaa katsomistapaa. Vinnan hampaista tuli pähkäiltyä, että se ois ehkä ns. kiva viedä jollekin tiukemmalle tuomarille, että näkis mitä se sanoo sen hampaista. Joku muukin oli mun kanssa samaa mieltä siitä, että sillä ois hyvin lievä yläpurenta.
Kahden aikaan meillä oli sitten hallilla Pipan tokoa. Käytiin läpi perusasentoa ja seuraamista sekä peruuttamista sivulla (=peruuttaminen peruasentoon?). Saatiin myös kotiläksyjä hieman treenata sitä peruuttamista. Vinna teki pääasiassa ihan kivasti, välillä kävin pistämässä sen tolppaan kiinni, jotta se ei kyllästynyt. Seuraaminen sillä meni kohtuu kivasti ja se tajusi myös hyvin pian peruuttamisen sivulla. Mun itse pitää yrittää päästä siitä kierossa kävelystä eroon, ehkä vielä ehkä vielä! Lopputunnista tehtiin myös eri pisteillä pujottelua, tasapainoilua, peruuttamista ja jotain takapään käyttöharjoitusta vielä noiden lisäksi. Vinna ei tötsien pujottelussa meinannut ensin ymmärtää, että en halunnut sen lätkäisevän niitä tötsiä kumoon, sillä olihan se sentään tosi kivaa. Kyllä lopulta saatiin pujottelu sujumaan ilman tötsien kumoon lätkimistä ja Vinna osasi pienesti kääntää takajalkojaan ristiin käännöksissä.

Tänään meillä oli sitten pieneläinten hoitamista ja tehtiin ryhmätyönä Kristelin kanssa hamsteri vs gerbiili työ. Piti verrata niiden joitain ominaisuuksia ja suositella jompaa kumpaa lemmikiksi.
Yhdeltä mulla alkoikin sitten kentsuvuoro, joka jatkuu maanantaiaamuun asti. Junaliput on hankittu ja Vantaa kutsuu jouluaattona kello 11.26!
Ja ainiin, tähän väliin vielä, että Vinna on sitten valeraskaana ja katsellaan tässä että mihin tuo kehittyy. Treeni-intoa sillä ei ainakaan taas oo yhtään, mutta syömään se on nyt alkanut kun ruokailut takkusi yhdessä vaiheessa. Kaikkien nisien ympärillä sillä ei enää oo ns. mustelmia joka on hyvä :3

Nyt nukkumaan ja aamulla klo 6.30 pirteänä (tai ei niin pirteänä....) kentsulle ! :)

Kyl me ollaan ihan normaaleja

Kävin siis Vantaalla ja uhmattiin lumisadetta Helmin ja Martan kanssa pistämällä kamera muovipussin sisälle ja ei kun kuvaamaan!

Trimmasin Minniä hieman Nellyn avustuksella, kuvassa Minni on 1v 6kk ja kuvan on ottanut Nelly Kemppi.

Koulun jälkeen meidän talossa tapahtui kummia.. Pinkkihilkka-Pepe tuli vierailulle ystävänsä Salsa-hilkan kanssa! Alla Tiian kanssa keksittiin, että pitäähän meillä olla jotain kivoja muistoja tästä ekasta kouluvuodesta - näin Tiia alkoi poseeraamaan kameralle kuollen mm. Kristelin huoneen lattialle.

Meidän surullinen syöpäpotilas Tiia

Nyt vietellään täällä Kristelin kanssa viikonloppua joulutorttuja syöden :3 Nelly aiheutti mulle joulutorttujen taittelukammon, josta pääsin nyt Kristelin kanssa eroon. Ei tarvinnut miettiä meneekö jokainen taitos sentilleen oikeaan kohtaan :D

Ps. Koirien blogihan tää on, mutta ehkä ette kuole pariin hassuun kertaan, kun täällä jotain muutakin on!

Tunnustus

 Saatiin tunnustus Adalta & Tahitilta. Kiitetään kovin ja pistellään se eteenpäin Oonalle ja Oralle, Linnealle & Osmolle, Nealle ja Dustylle, Katjalle ja Tiina-Marialle & Lumolle sekä Elinalle & Nellille.
"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Linkitä haasteen antanut bloggaaja ja kiitä häntä.
2. Anna haaste viidelle blogille joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Hakuileva spanieli

Minni on nyt siis vuorostaan pari viikkoa kannuslainen. Tultiin maanantaina aamulla junalla Kannukseen ja jouduin heti jättää Minnin yksin sännätessäni traktoritunneille. Voin vaan kuvitella kuinka paljon pieni hiiri on huutanut täällä yksin ollessaan silloin. Minni pelkäsi ensin Kristeliä, Tiiaa ja Nellyä paljon, mutta nyt se ei ole moksiskaan enää niiden läsnäolosta ja menee mielellään pusuttelemaankin vähän.

Tiistaina Minni oli jo hieman reippaampi ja varmempi. Se ei niin säikkynyt ihmisiä ja alkoi hyväksyä sen, että se on nyt täällä mun kanssa eikä siinä oo mitään pahaa.Tehtiin namietsinnät koirille ja tokoilin Minnin kanssa. Maanantaina aloitin opettamaan sille perusasentoa ja samaa jatkettiin tiistaina sekä myös parin askeleen seuraamista. Tehtiin myös ihan pientä paikalloloa (muutaman sekunnin), niin että olin vieressä tai edessä. Se on Minnille jo todella vaikeaa ja se saattaa alkaa murista, öristä ja haukkua kun haluaisi mieluummin hyppiä ja pomppia. Saatiin kuitenkin onnistumaan tosi lyhyet ja helpot pätkät, kyllä siitä vielä hyvä tulee! Namietsinnöissä Minni tajusi alkaa käyttää nenäänsä. Ensin se oli vähän että "häh, mikä juttu tää on", mutta kun tajusi niin sujui hyvin.
Vinnan kanssa imutusseuraamista, jouduin paljon kehumaan kun meinasi jätättää enemmänkin. Vieläkin ihan juoksumasentunut eikä taideta ottaa tokoa vielä pieneen hetkeen. Tulee vaan huonoja suorituksia, kun koira ei halua toimia ja on niin herkkänä. Tehtiin maahanmenoja niin, että palkkasin heittämällä namin sivulle. Teki kivoja maahanmenoja, mutta jos koitti pidempää aikaa pitää sitä maassa, niin otti taas sitä lonkka-asentoa. Toivoa sopii, että johtuu vaan näistä juoksuista.

Keskiviikkona Minni pääsi mukaan käytännöntunneille, sillä Vinnalla on tosiaan ne juoksut olleet. Meillä oli Sarin käytäntöä hallilla ja vuorossa ekaa kertaa agilityä! Tehtiin verkkokeppejä, putkea ja hyppyjä. Minnillä on tosi kiva vire tekeemiseen ja se on ihan innoissaan kun sen kanssa tehdään.  Putken haki hyvin ja muisti selkeästi mikä se on. Hyppyjä tehtiin eri tavalla kun ollaan aiemmin tehty, oon joko itse liikkunut myös tai lähettänyt sen niin, että oon kyykyssä sen vieressä. Nyt lähetettiin hyppäämään niin, että seisoin vaan sen vierellä. Keppejä teki tosi hienosti, tajusi idean hyvin ja sille saisi kepit varmaan aika nopeastikin opetettua jos vaan olisi aikaa. Harmi, että se lähtee pian taas kotiin. Kepeistä poistettiin yksi verkko ja saatiin silti homma pelittämään. Oli mulla hieno Minni Hiiri aksaamassa :) Tokotettiin myös häiriössä ja teki kivoja perusasentoja, vaikka paikka ei olekaan vielä täysin varma. Osaa kurreasennon paremmin (opetetaan sitä käytännöntunteja varten).
Sarin käytännöntuntien jälkeen meillä oli vuorossa koiran käsittelyä ja hoitoa, piti tehdä terveystarkastukset koirille. Vieläkin voi todeta, että Minni tuntuu vähän punkerolta ja lihaskunto nyt huonohko. Hampaissa hammaskiveä ja sillä on ehkä nisätulehdus. Tiistaina pesin sen ja putsailin nisiä ja muutama niistä punoittaa niin että voisi olla tulehdus. Nyt rasvaillaan ja seurataan.

Keskiviikkona koulun jälkeen mentiin sitten Nellyn kanssa trimmailemaan cockerilapsia! Voi kyllä, minä plus Minnin trimmaus, ei välttämättä ole kovin hyvä yhtälö. Ajattelin kuitenkin, että ei se ole minnekään näyttelyyn juuri menossa ja sen karva kasvaa kuitenkin nopeasti, niin voin hyvin vähän kokeilla että miten se menee. Siistin sen tassuja hieman normisaksilla ja ohennussaksilla, trimmikoneella otettiin korvista ja kaulasta. Sen toisesta korvasta tuli ns. kokeilukorva ja vahingossa sain sille pienen kaljun kohdan sinne... Toinen korva onnistui paremmin, ainoa vaan, että olisi voinut reunoilta ottaa enemmän karvaa pois. Näyttää kovin huolimattomasti tehdyltä. Kaulasta Nelly sanoi, ettei paljoa tarvitse ottaa. Lopulta mä otin vähäsen ja Nelly sitten vähän lisää. Ohennussaksilla saksin sitten mun aikaan saamia rajoja pois kaulasta että korvista. Ehkä ne vähän peittyi! Hännästä nyppästiin ylimääräistä karvaa pois. Ohennussaksilla myös leikkasin sen päästä karvoja pois. Ehkei siitä ihan hirveä tullut - olisi voinut tulla paljon hirveämpikin! Kerta se jokaisella ensimmäinen, ensi kerralla tiedän miten en tee ;)

Eilen (torstaina) meillä oli sitten Miikun käytäntöä! Suunnitelmissa oli hakua verstaalla. Vähä mietin, että muistaisiko Minni yhtään mitään ja ensin se tosiaankin oli ihan pihalla. Ei ymmärtänyt oikein mistä oli kyse ja olisi mieluummin jättänyt Nellyn rappusten alapäähän piiloon. Lähti kyllä pimeään tilaan etsimään Nellyä, kierteli siellä ja palasi takaisin. Ei välttämättä käyttänyt nenäänsä kunnolla vaan yritti ehkä kenties silmillä etsiä? Nelly muutaman kerran sai tulla näyttäytymään Minnille ja lopulta kun piiloa helpotettiin, Minni löysikin tiensä Nellyn luo.
Yläkerrassa otettiin sitten kaksi pistoa. Lähetin portaiden alapäästä Minnin etsimään ylhäältä Nellyä, ensin Minni sai nähdä kun Nelly katosi Minniä kutsuen vasemmalle puolelle (mahdollisuus mennä oikealle tai vasemmalle). Kun päästin Minnin etsimään, se löysi tällä kertaa Nellyn nopeammin. Toisella pistolla Nelly meni oikealle puolelle piiloon ja nyt Minni sai vaan nähdä, kun Nelly katosi yläkertaan päin ja vein sen sitten pois näkösältä. Nyt Minni oli ihan mukana touhussa ja kiskoi vaan Nellyn perään. Nuuskutus vaan kuului alakertaan kun se yritti etsiä Nellyä, ensin vasemmalta puolelta, sitten oikealta ja taas vasemmalta puolelta. Sen jälkeen se palasi portaiden yläpäähän tuijottamaan mua ja Miikkua, visusti vältin katsomasta sitä silmiin, sillä tiesin että sillä hetkellä se palaa mun luokse odottamaan lisäkäskyä. Ja kun en katsonut sitä, se lähtikin takaisin oikealle puolelle etsimään Nellyä, Nellyn löytäenkin! Oli oikein pätevä lapsonen.
Otettiin myös hieman tokoa Miikun käytännössä ja käytiin viemässä koiria erilaisille pinnoille, alustoille. Minni ei oikein pelännyt mitään eri alustoja ja käveli oikein hienosti kaikkialla. Ainoa, missä se käveli mun perässä, oli sellaiset ritilärappuset eikä niistäkään voisi sanoa, että se olisi pelännyt niitä. Tokossa otettiin ns. ohituksia ringissä, perusasentoja, luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Minni teki oikein kivasti ja tasonsa mukaisesti. Ohituksissa ei juuri ongelmaa, mulla on joku namin pudotteluongelma vaan.. Luoksepäästävyydet meni kivasti ja perusasentoja teki oikein kivasti myös. Paikallamakuuta tehtiin hyvin lyhyellä palkkausvälillä niin, että Minni makasi paikallaan mun sivulla. Palkkasin sitä tosi tiheästi (muutaman sekunnin välein) ja saatiin näin onnistumaan. Minni on niin kärsimätön, että alkaa piippaaman lähes heti kun en anna lisäohjeita.

Tänään meillä oli koululla vaan traktorilla ajamista. Kiteellä ollessa en tykännyt traktoritunneista yhtään. Mutta mikä muukaan se reaktio olis voinut olla, kun kaupunkilaistytön nenän eteeen lyödään traktori ja pitää hypätä rattiin ajamaan? Lopulta se oli Kiteellä sellaista pakkopullaa, kaikesta oli hirveä stressi miten ne pitää suorittaa enkä olis oikein mitään halunnut tehdä. Nyt kun oon taas Kannuksessa, niin se on jo tuttua juttua ja ihan superkivaa! Kun olis enemmänkin tuota niin olisko edes kivaa, helposti vois koko päivän viettää täällä vaan ajellessa! :D

Tosi ylpeä olen tästä viikosta ja siitä kuinka Minni on sopeutunut Kannukseen. Se ei niin pahasti huuda mun perään ja on jo vapautuneempi täällä. Kyllä se vieraita ihmisiä hieman aristaa, paitsi jos ne tulevat mun kanssa samaan aikaan vaikka meille sisälle. Silloin kaikki ihmiset on ok, mutta jos tulevat "ominpäin" kylään, niin ei varmaan uskalla mennä moikkaamaan. Käytännöntunneilla jos ei tehty jotain, Minni kävi mun viereen nukkumaan. Aika hienoa, että se pystyi uudessa ja vieraassa tilanteessa ottamaan niin rennosti. Tuntui, ettei se ottanut ollenkaan stressiä siitä uudesta tilanteesta vaan oli siellä vaan mukana ja luotti siihen, etten vie sitä mihinkään vaaralliseen ja kamalaan paikkaan. Ainoa, kun se ei voinut rauhoittua, oli se, että jätin sen aksatunneilla kiinni tolppaan. Siellä se kyllä piipitti. Kun taas jätin sen kaupan eteen ulkona, se odotti ihan hiljaa mitään sanomatta! Aika loistavaa. Miikun käytännön tunneilla piti pistää koirat rauhoittumaan, niin tiesin, että jos komennan sen maahan, niin Minni ei ainakaan rauhoitu. Odottelin, että se kävi itsestään maahan makaamaan ja tällöin se kävikin lähes heti nukkumaan siihen vaan.

Viikonloppuna koitetaan, josko päästäisiin kokeilemaan viestiä Vinnan kanssa. Oon Oonaa (Niilo -opasprojektin om.), Eevaa (Hippi-jämptin om.) ja Kristeliä (Candy-kleinin om.) yrittänyt puhuttaa meille apuohjaajaksi kun Ora-Oona jäi Vantaalle, mutta ketään en oo saanut mukaan sitä koittamaan! Kristel on kuitenkin puhutettu nyt lähtemään mukaan sitä testaamaan, ehkä saadaan se vielä innostettua mukaan tähän.

Ps. Helmi on ilmotettu Turkuun 20.1. Jos joku göötisti on menossa pääkaupunkiseudulta ja kyytiin mahtuu, niin laitelkaahan tähän tai sähköpostiin (norruska@gmail.com) viestiä! Taas olen kyytikerjäläisenä.

Pps. Martta sai messarista EH:n täysin totuuden mukaisella arvostelulla. Esiintyi ihan kivasti kehässä, vaikkei enää kyllä niin hyvin kuin aiemmin.

Pieni hetki taas vantaalaisia

Ollaan hyvin pieni hetki taas Vantaalaisia! Se pieni hetki jatkuu vielä su-ma yölle, varmaankin suunnataan taas Kannukseen sunnuntai-maanantai välisenä yönä.

No mutta, mitä ollaan siis tehty? Voisin todeta, että ei mitään, mutta ehkä se ei taas pidä paikkaansa vaikka siltä tuntuukin...
Keskiviikkona siirryttiin siis Vantaalle. Ensimmäisenä voidaan siis aloittaa junamatkasta. Vinna tuli junaan reippaasti, mutta kun päästiin kunnolla sisälle, se tajusi missä ollaan ja halusi vaan ulos sieltä. Siinä vaiheessa tuli itku-olo ja mietin että ei voi olla oikeesti mahdollista, että se vaan pelkää olla siellä junassa edelleenkin. Siinä sitten Kokkolaan mennessä Vinna rauhoittui lattialle, vielä Kokkolassa se nousi ylös aina kun ihmisiä meni ohi, mutta sitten se rauhoittui kokonaan! Siispä loppumatka sujui oikein hienosti. Vinna oli kokoajan valppaana ja säpsähteli joitain ääniä, mutta matka meni todella paljon paremmin kuin ensin kuvittelin sen menevän!
Kymmenen aikaan illalla keksin lähteä Helmin ja Minnin kanssa pidemmälle iltalenkille. Käveltiin siinä katselemaan vähän vanhoja tuttuja maisemia ja kuinka paljon ne voikaan kolmessa kuukaudessa muuttua! Helmi ja Minni saivat juosta melkeen koko lenkin vapaana ja Minni varsinkin oli niin kovin onnellinen siitä. Niiden lenkityksen jälkeen vaihdoin Marttaan, jonka kanssa käytiin näyttelytreenaamassa ja sitäkin juoksutin irti. Vikana oli sitten adhd-Vinnan vuoro joka pääsi toki myös juoksemaan irti pellolle.

Torstaina vuorostaan keksittiin lähteä treenaamaan messaria varten Malmille mätsäriin. Päästiin paikalle Nean kyydissä ja odotukset ei olleet kovin korkealla, koska Martta ei esiintynyt läheskään niin hyvin kuin se aiemmin on esiintynyt. Itselle se oli pieni pettymys, koska oltiinhan sillon treenattu paljon näyttelyjuttuja kun se oli pienempi - vielä 3kk sitten se osasi ne hyvin! Sain kuitenkin Martan esiintymään suht kivasti.
Punaisen nauhan saatuaan punaisten nauhakehässä Martta sitten hieman väsähti ja alkoi tarjota istummista ja maahanmenoa! Huomaa mitä sen kanssa on viime päivät jankattu, kun äiti on käynyt sen kanssa rally-tokokurssilla. Kuulin tosin, että siellä Martta tarjoaa oikein hienoa seisomista ;) Martta liikkui suht kivasti ja seisoi kyllä pääasiassa ihan hyvin, ei se enää niin hyvin seiso, mutta pitää sitä kai olla tuohonkin tyytyväinen! Martta oli lopulta 50:stä pennusta neljänneksi paras! Ihan loistosuoritus.
Mätsärin jälkeen käytiin vaihtamassa Martta Minniin ja Vinnaan ja lähdettiin Nean ja Dustyn kanssa Pirunkorpeen lenkille. Koiruuksilla oli taas kivaa, ainoa että Dusty oli unohtanut että ei meidän koirille tarvii rähjätä autossa!

Perjantaina sitten yllättäen Unna pyysi junnukoiraa lainaan, kun hänellä oli tullut jotain mutkia matkaan toisen koiran suhteen. Lupasin, että toisen meidän gööteistä voi saada ja siitä alkoikin arpominen kumman sitä veisikään. Päätin, että vien Unnalle Helmin, koska se ainakin esiintyisi kunnolla - Martasta kun ei tiedä. Kyllä ajattelin, että molemmat esiintyisi kuitenkin ihan hyvin, en olisi voinut silloin kuvitellakaan millasta se esiintyminen voisikaan olla.. Lopulta pari tuntia ennen lähtöä, puhuin Nean kanssa siitä kumpi mun kannattaisi sinne viedäkään. Pohdittiin, että ehkä Martta kuitenkin jaksaisi paremmin siellä, kun Helmi väsyy nyt tosi nopeasti. Näinpä siis pienellä varoitusajalla Helmi muuttui Martaksi. Kun päästiin messariin, annoin Unnalle Martan, mutta Martta oli päättänyt, että näyttelypaikka on ihan hirveä ja on ihan hirveää olla Unnan kanssa siellä. Martta häsläsi ja kiskoi lähes joka suuntaan eikä se tosiaankaan ajatellut tehdä yhtään yhteistyötä Unnan kanssa.
Kesken kehän Unna vaihtoikin sitten Martan toiseen koiraan, kun hänelle mahdollistui vaihto silkkiterrieriin. Se oli varmasti todella hyvä ratkaisu, sillä Martta oli tosiaankin sitä mieltä että ei tee kehässä yhtään mitään. Tulipa sekin sitten kokeiltua! Nähtiin näyttelypaikalla myös Kristel, joka oli Candyn kanssa myös JH-kehässä. Kristel kokeili kehän jälkeen Marttaa toisessa kehässä ja Martta esiintyi heti paljon paremmin kuin Unnan kanssa ollenkaan. Ehkä se vaan tarvitsi siinä sellaisen rauhottumispaikkaantutustumisajan, ennen kuin pystyi toimia kunnolla. Itse myös treenasin sen kanssa vähän kehässä ja se meni siinä ihan kivasti. Kristelin kanssa pohdittiin kuinka sitä kannattaa seisottaa ja ei kyllä siihen tullut mitään järkevää ratkaisua aikaan. Ehkä Martta huomenna näyttelypaikalla ei stressaa noin paljoa, kun pääsi vähän tutustumaan paikkaan.

Nyt on Martta pesty ja kynnet leikattu. Myös treenattu illalle vähän näyttelyjutskia. Huomenna aamusta sitten suunnaksi taas messukeskus ja Martta pääsee vähän kehäkettuilemaan :3 Nyt nukkumaan, huomenna sitten taas päivitystä! Huomenna koitan muokata tähän kuviakin.

Lähtölaskenta jouluun voi alkaa

Jo joulukuun toinen päivä, voi vaan miettiä, että minne tää aika hupenee. Pian ollaan oltu 4kk kannuslaisia! Hassua, miten tää aika vaan katoaa. Vasta olin ekaa vuotta Kiteellä ja odotin kuumeisesti, että pääsisin katsomaan pieniä aussielapsia. Tänään on mittari näyttänyt -21,5 astetta pakkasen puolella ja Nellyn kanssa suunnitellaan pakomatkaa jonnekin lämpimään. Vantaalla lunta jotain 20cm niin meillä on sitten ehkä 1cm.. :D Olis nyt lunta ees kerta pakkasta pitää olla noin paljon.

Eilen treenailtiin Vinnan kanssa valokatkaisijasta painamista. Ensin tehtiin tosiaan sitä, että kosketusalusta oli mun kädessä ja Vinna läpsi sitä. Kun olin varma siitä, että se sujuu kunnolla, siirrettiin alusta jännityksellä seinälle. Ja pentuhan tajusi mistä on kyse ja osasi läpsiä sitä myös kun se oli seinällä. Nostin pikkuhiljaa alustaa korkeammalle ja korkeammalle ja pian se olikin jo valokatkaisijan korkeudella. Pienennettiin aika reippaasti alustan kokoa ja laitettiin se sitten valokatkaisijan päälle. Nyt Vinna osaa läppästä alustaa joka on valokatkaisijan päällä. Ihan joka kerta ei nyt valot sammu/ mene päälle, mutta oon palkannut siitä että osuu sen pienen alustan päälle edes mikä siinä on. Tarkkuutta tuo tarvii lisää, mutta voinhan vaan kuvitella kuinka vaikeeta sen on edes hypätä niin että ne tassut osuu vähän siihen alustalle..
 Käytiin myös vähän tokoilemassa ja Vinna ei oo ikinä tehnyt noin hyvällä vireellä noin pitkää pätkää. Ei itseasiassa aiemmin olla edes tehty noin pitkää pätkää. Tehtiin vuorotellen lelun ja namin kanssa ja Vinnalla oli niin hyvä vire siihen tekemiseen. Seurasi melkein kokoajan kivalla paikalla ja muistin suurimman osan ajasta tuijottaa eteenpäin enkä koiraan. Ekaa kertaa uskalsin ihan kunnolla luottaa siihen, että se tekee kyllä hyvin. Kunnes sieltä tuli kentsun koirien iltalenkittäjät ja Vinna oli sitä mieltä että maailmanloppu tulee kun pimeydessä näkyy liikettä :D Mutta itsellä vahvistuu se fiilis, että tää uusi keino palkata se mun selän taakse on tosi hyvä, sillä nyt se ei kyttäile tai odota millon tulee vapautus. Ainoa, että pari kertaa meinasi käännöksessä palkata itse itsensä ennen aikojaan.

Vinnan kanssa ollaan tänään treenailtu edelleenkin valokatkaisijasta painamista, sujuu samaan tapaan kuin eilenkin. Ehkä vähän hutiloidemmin yrittää osua katkaisijaan ja tosi harvat yritykset onnistuu. Ollaan myös siirrytty pois omasta huoneesta painamaan sitä katkaisijaa olkkariin.
Ollaan myös ylläriylläri tokoteltu tänään, paikallamakuussa Vinna meni sitten ja vetäisi lonkka-asennon taas pitkästä aikaa..  Otettiin sitten lopulta lyhyempi paikallaolo ja korjasin niin monesti sen takaisin sinne, että pysyi lonkka-asennossa sen aikaa kun halusin. Ollaan myös tehty maahanmenoja, perusasentoja ja seuraamista. Oon pitkästä aikaa naksutellut sille pelkästä sivulle tulemisesta ja Vinna on tullut tosi kivasti oikeaan paikkaan.

Ihan hassua, kun nyt juoksusena tuosta koirasta saa irti paljon enemmän, kuin silloin kun sillä ei oo juoksuja. Ei se ikinä ennen oo halunnut näin innokkaasti tehdä ja toimia yhdessä mun kanssa. Ehkä juoksulla ei oo osaa eikä arpaa tän suhteen, mutta just nyt se vaan on sellainen. Vaikka toisena hetkenä se istuu ja tuijottaa, että tee yksinäs, niin toisena hetkenä sen kanssa on niin kiva toimia. Nyt oon myös tosin oppinut pienesti hyödyntämään sen kiihtymisen eri asioista niin, että ohjaan sen siihen tekemiseen. Esim. jos Vinna näkee tiellä auton ja kiihtyy siitä, voi sen käskyttää siinä tekemään jotain ja se tekee tosi hyvällä vireellä ja keskittyy siihen.

Pian voin jo sanoa, että ylihuomenna ollaan Vantaalla ;) Martan messariesiintyminen lähenee ja Minnistä tulee pian pariksi viikkoa kannuslainen! Saanpa siitä sitten käytännöntunneille koiran.