Kasvattajan peruskurssi

Viime viikonloppuna osallistuin Keski-Suomen Kennelpiirin järjestämälle kasvattajan peruskurssille. Suomen kennelliitto edellyttää hyväksytyn kasvattajan peruskurssin jokaiselta kennelnimeä anovalta koirankasvattajalta. Nyt minulla on hyväksytysti suoritettu kurssi takana. Kurssikokeesta sain täydet pisteet. Etukäteen stressasin koetta ihan älyttömän paljon, mutta heti koetta suorittaessani ymmärsin kyllä sen olevan yksi läpihuutojuttu. Sen olisi kuvitellut menevän läpi jo ilman kasvattajakurssiakin, pelkällä kennellinjan pohjalla.

Toivottavasti tulevaisuudessa minunkin kotona tulee tuhisemaan pienen pieniä gööttipentuja. Narttu vaan puuttuu! Tämä asia toivottavasti on korjaantumassa seuraavan vuoden sisään, sillä odotan kovasti saavani itselleni Toivon narttupennun. Katsotaan kuinka asioissa ylipäätään käy - saadaanko sellaisia pikkutoivoja edes ensi keväänä aikaan lainkaan. Kennelnimeä minun olisi tarkoitus anoa tässä jossain vaiheessa - pitäisi ensin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen anottavista nimistä.

Tuntuu, että koko kulunut vuosi on mennyt ohi vain yhdessä hujauksessa. Syyskuu vaihtuu kohta lokakuulle ja vuosi lähestyy vaan loppuaan. Vielä en ole tehnyt päätöstä siitä, ilmoitanko Toivoa lainkaan messariin näyttelyyn. Mieli tekisi, mutta katsotaan nyt. Maksaa niin tuhottoman paljon, että mieli tekisi skipata kokonaan. Mutta sit kun itse olen kuitenkin menossa sinne, niin mitä suotta jättää koira ilmoittamatta? Nyt on myös alle kuukausi enää mun ja äidin koirien vaihtoon. Martta tulee tänne Viron näyttelyreissua varten ja Dansku lähtee viihdyttämään Almaa Pöytyälle. Hirvittää ajatuskin siitä, että pitää antaa Dansku pariksi viikoksi hoitoon. Mutta ehkä me kumpikin selvitään siitä ;) Luulen, että mulle rankempaa kuin tolle pienelle saksalaiselle.

Vuosi

Pala nousee kurkkuun ja ahdistaa. Vuosi sitten oltiin Tiitin viimeisellä metsälenkillä. Tiiti riekkui kavereiden kanssa niin kuin aina ennenkin. Oli niin onnellinen pieni göötti. Siitä tulee nyt kuluneeksi vuosi, kun puristin Tiitiä sylissäni ja sanoin sille hyvää yötä ja kerroin kuinka mahdottoman rakas se minulle on. Oli kuin pahaa painajaista silloin klinikalla, kaikki vaan tapahtui ja tuntui etten edes kyennyt olemaan siinä tilanteessa läsnä. Henki ei kulkenut enkä tiennyt miten selviän siitä eteenpäin. Sydän särkyi sinä hetkenä, kun jouduin sanomaan etten halua Tiitin heräävän enää. En varmaan saanut edes sanotuksi kunnolla, kun sanat mureni yrittäessä. Teki niin paljon mieli vain sanoa, että joo kokeillaan niitä lääkkeitä. Ikävä on ihan mahdoton tällaisena hetkenä. Kun tekisi mieli ottaa se punainen töpöhäntä kainaloon ja rutistaa niin kovasti.

Koiranäyttely ja hierontaa

Käytiin pari viikkoa sitten Toivon kanssa Mäntyharjulla näyttelyssä. Gööttejä oli ilmoitettu näyttelyyn 2kpl. Paikanpäällä selvisi toisen koiran olevan myös uros, mutta sattumalta pentu! Eipä ollut käynyt aiemmin mielessäkään, että näyttelyssä voisi olla tosiaan myös pennut mukana. Näyttelyn tuomarina oli Pekka Teini, joka arvioi Toivon erinomaiseksi rotunsa edustajaksi. Sanomista tuli vähän kääntyvistä etujaloista, mutta tuomari kehui myös kovastí Toivon päätä ja värimerkkejä. Kun tuli ilmi, että Toivo oli valioitunut pari viikkoa aiemmin, niin tuomari totesi sen tulleen ihan ansaitusti.

Westorps Atlas Supergiant "Toivo" AVO-ERI AVK1 SA PU1 ROP. Tuomari olisi myös mieluusti antanut Toivolle sertin, harmi vaan ettei sitä voinut enää ottaa vastaan valioitumisen jälkeen ;) Nyt meillä ei ole suunnitelmissa kuin Tartton näyttelyt marraskuussa. Vähän mietin vielä mentäisiinkö joulukuussa messariin näyttelyyn. Jos mennään, niin sitten mennään joko perjantaina tai lauantaina. Vielä vähän mietin. Vaihtoehtoina siis joku Helsinki Voittaja tai Pohjoismaiden voittaja -näyttely.

Muutama viikko sitten Dansku rysähti metsässä aika ikävästi. Tehtiin pehmeässä maastossa esineruutua ja palkkana heitin Danskulle etsittävää esinettä. Dansku loikkasi perään ja maa antoi alastullessa sitten aika kovastikin periksi. Kiitin vain itseäni siinä vaiheessa siitä, että vasta varasin sille ajan hierojalle. Tällä viikolla sitten käytiin siellä. Danskulla oli takareisissä jumeja ja lapojen alue oli selkeesti myös vähän kipeä. Hieronta teki Danskulle tosi hyvää ja se osasi niin nätisti rentoutua siellä tällä kertaa. Hieroja suositteli kokeilemaan Danskulle kauratyynyä, jos sen käytöstä olisi jotain apua. Danskun lapojen väli on todella ahdas ja yritetään sitä saada vähän auki enemmän.

Seuraava hierojakäynti varattiin Toivolle lokakuun lopulle ja Danskulle marraskuun alkuun. Tuleepa kumpaakin koiraa hoidatettua nyt sitten huolella!

Lokakuun ensimmäisellä viikolla tapahtuu myös jotain jännää! Aloitan opiskelut eläintenkouluttajaksi töiden ohella. Ajattelin ihan mielenkiinnosta hakea eri paikkoihin ja katsella tärppäisikö. Tämä minua kiinnosti jo eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen, mutta asialle ei tullut silloin tehtyä mitään. Nyt sitten päätin kokeilla ja hakea, ja näin ollaan saatu asiat pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin. Koulutus on monimuotokoulutusta ja lähiviikoilla tulen käymään Iisalmessa. Työt Ähtärissä jatkuu kuitenkin ihan samaan rataan ja työharjoittelut saan tehtyä suoraan töissä kotieläintilalla.

Etsin myös sijoituskotia Martan tai Alman pentueesta olevalle narttupennulle. Ajankohdallisesti pentuja olisi tulossa todennäköisesti ensi keväänä tai kesänä. Mikäli tätä kautta tavoitan jotain pennusta kiinnostunutta, niin minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse norruska@gmail.com. Voidaan sähköpostilla jutella aiheesta lisää! Alman pentujen isänä tulee toivottavasti olemaan minun Toivo. Martan urosvalinta on vielä toistaiseksi avoin.