Danskun päiväkirjat: syyskuuta 2013

maanantai 30. syyskuuta 2013

epätoivoinen yritys aktivoitua

Ollaan siis treenitaukoiltu, kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi. Viime viikolla kokeiltiin pitkästä aikaa sitä hakua onnistunein tuloksin sekä nyt jälkeä! Kahtena eri päivänä tein Vinnalle metsään jäljen ja nyt pitää heti todeta, että mun täytyy merkitä ne jäljet seuraavalla kerralla!

Vinna rakastaa yli kaiken metsäjälkeä. En tiedä olisiko haku omalta osaltaan vaikuttanut siihen, koska Vinna on todella paljon ottanut maasta hajua. Tein Vinnalle ensimmäisellä kerralla vain n. 40 metrin jäljen, jotta saisi katsottua muistaako se edes koko juttua. Ja mitä tekee koira jäljen päässä? On selkeästi pettynyt, kun jälki loppui siihen eikä enää jatkunut.

Seuraavalla kerralla tein n. 60 metrin pituisen jäljen ja Vinna niin hienosti meni sitä. Ainoa juttu, että mä yritin pilata sen jäljestyksen. Olin ihan varma, ettei se mun tekemä jälki mennyt siitä, mistä Vinna halusi mennä. Odotin, että se etsisi oikean kohdan, mutta ja mitä vielä. Se haisteli vähän ympärilleen ja keskeytti paineistuessaan. Sen jälkeen mietin hetken meidän pinkkiä namikippoa siellä jossain metsässä ja päätin että pakko se on siihen koiraan luottaa kun en itsekään tiedä missä se jälki menee.. Ja kun sanoin uudelleen koiralle käskyn lähteä etsimään, niin sehän lähti! Ja oikein hienosti seurasi jälkeä. Kerran se taisi mennä itsekin hukkaan ja selkeästi pyöri ja etsi jälkeä, mutta löysi kuitenkin takaisin jäljelle.

Vinna paineistuu peltojäljellä, mutta metsässä se menee ihan eri tahtiin. Se oikeasti tykkää siitä ja sillä on halu edetä jäljellä. En tiedä miks näin peltojäljellä, mutta ehkä se on se, kun kuljen niin lähellä sitä. Metsässä se saa työskennellä ns. omaan tahtiinsa.

Eilen päätin illalla kokeilla, miten Vinna tokottaa tauon jälkeen. Mulla ei ollut mitään odotuksia sen suhteen, enkä halunnut edes kuvitella mitä meidän treenit tulee olemaan. Pitänee tähän väliin sanoa, että nykyään vaadin Vinnalta ennen ruokailua paikallamakuun (meidän paikallaolo on täysin murusina, Vinna ei pysy siinä enää juuri ollenkaan) tai sivulle tulon ja lyhyen seuruupätkän. Ruokakuppi on sen aikaa jossain lattialla palkintona. Jos haen Vinnan ulkoa sisälle ja se käy ihan kierroksilla, sen pitää rauhoittua ja tulla perusasentoon ja sen jälkeen päästän sen vasta sisälle. Minä menen meillä ulko-ovista ensimmäisenä sisään ja mun sängyssä ei leikitä millään. Joko koirat on siellä vuorotellen tai sitten molemmat rauhassa.

Mutta siitä eilisestä tokoilusta: Vinna oli hieno tokopiski. Tehtiin lelun kanssa tosi kivoja seuruupätkiä, luoksetulo, liikkeestä seisomisia sekä lyhyt paikkis. Ja leikittiin lelulla ihan hirmuisen paljon! Seuruut meni siis todella kivasti, luoksetulossa se ei ensin meinannut jäädä paikalleen istumaan, mutta toisella käskyllä jäi. Se tuli vauhdilla luokse, meinasi juosta mua päin ja tuli perusasentoon. Päinjuokseminen pois niin se ois täydellinen! Liikkeestä seisomisessa Vinna ei ensin meinannut pysähtyä seisomaan. Toisella käskyllä jäi vasta ja kun olin palaamassa takaisin luokse alkoi ravistaa itseään ja liikkui muutamia askeleita. Tehtiin sitä muutama toisto ja sen jälkeen sekin sujui tosi kivasti. Paikallamakuussa jätin sille eteen palkan ja vapautin sen sitten lopuksi sille palkalle. Tämän jälkeen mietin, että voitaisiin ottaa takapalkka paikkikseen käyttöön, se voisi toimia Vinnalla.

Lukiolla meillä on koeviikko menossa ja tänään aamulla kävin tekemässä siellä Ruotsin kokeen ja puoli yhden aikaan pitäs mennä vielä matikan kertaustunneille. Huomenna sitten matikan koe ja se ois siinä! Tämän lukuvuoden ensimmäinen lukiojakso nimittäin! :) Toivon todella, että kokeet ois menneet läpi, mutta saapas nähdä. Vähän epäilen tiettyjen aineiden kohdalla.

torstai 26. syyskuuta 2013

eppu ulkoilija

Mun pienestä pahimman luokan mammanpojasta on kehittymässä hyvää vauhtia reipas ulkoilija :) Eppu kävelee ulkona jo reippaasti ja alkaa pikkuhiljaa tajuta että ei aina välttämättä mennä sinne minne se haluaa. Poitsu suostuu jo kävellä ulkoa hihnassa takaisin sisällekin! Oon käyttänyt sitä tennarilla, jossa se saa olla vapaana sekä hihnassa ollaan kävelty pihalla. Oon tässä miettinyt, että millonkohan se lähtis Särmän mukaan vanhainkodinlenkille ;)

En ois ikinä uskonut, että tuosta kissasta kuoriutuu noin hieno tapaus kunhan se pääsee kotiin, missä ei ole muita kissoja. Siitä on tullut hieman aktiivisempi ja ollaan sen ruualla harjoiteltu istumista ja ympäri pyörähtämistä. Liekö tuo ikinä niitä oppii mutta ainakin ollaan yritetty ;)

Vinna on ollut treenitauolla, lukuunottamatta jotain ihan pikkutokoiluja sisällä välillä. Tänään päätettiin meidän muutaman kuukauden mittainen hakutauko ja otettiin kolme pistoa sille metsässä. Se löysi Kristelin hienosti. Ollaan siis jätetty rullailmaisu kokonaan pois, sillä jostain syystä Vinna paineistui rullasta liikaa eikä hakuilu ollut siitä kivaa. Tänään se oli kuitenkin pitkästä aikaa se iloinen hakukoiran alku, joka täysiä innoissaan juoksi metsään etsimään ihmistä.

Tuosta koirasta huomaa, että se on ollut treenitauolla, mutta silti se ei ns. hypi seinille tms. Se on saanut nauttia metsälenkeistä ja olla sylikoirana. Olisin halunnut päästä sen kanssa aksaamaan, mutta esteistä oli suurin osa viety hallille, joten siihen jäi aksaamiset. Ehkä sen hallikortin voisi tässä hankkia, voisin uskoa että V olisi kovin onnellinen päästessään sitäkin tekemään pitkästä aikaa!

Särmä kasvaa ihan hirmuista tahtia! Viime viikonloppuna oltiin sen kanssa laatulomalla Pöytyällä. Martan kanssa se olisi halunnut leikkiä sisällä, mutta ulkona Mars oli ihan hirmuisen jännä. Lauantaina tavattiin Särmän kasvattaja Mari sekä Särmän emä ja sisko. Oli tosi kiva päästä näkemään heidät ja tästä suuri kiitos kasvattaja Marille, joka ajoi Riihikoskelle meitä tapaamaan. Jos Särmä on minulla vielä keväällä, olen tervetullut mukaan kasvattitapaamiseen.

Sunnuntaina kävin esittämässä Hyvinkään ryhmänäyttelyssä Martan, joka sai hyvän. Tuomari arvosteli koiran liikkeestä, pikaisesti otti pöydälle, vilkaisi hampaat ja sitten uudelleen liikettä. Kun Martta oli ne muutamat sekunnit pöydällä, tuomari sanoi mulle, ettei mun tule olla pettynyt kun Martta saa tänään hyvän, se on vaan vielä niin kesken, ettei sille voi tänään parempaa antaa. Tosiasioitahan ne vaan oli, enkä ole lainkaan pettynyt Martan tulokseen. Arvostelukin ihan Martan mukainen.
Ja se arvostelu "Rotutyyppi hyvä. Kevyt, ilmava, hyvin hontelo narttu, jolla on kapeahko pieni pää, vähän kookkaat korvat, erinomainen pitkä kaula, liikkuu vähän lanneosa köyryssä, kevyt rintakehä, hyvät raajat, hyvä karvapeite, erittäin kaunis väritys. Liikkuu hyvin, esitetään hyvin." Tuomarina Esko Nummijärvi.

Martan lisäksi esitin Hyvinkäällä kummitätini mittelspitzin Ticon (Lecibsin Kipinä) ja Tico oli hienosti AVO-ERI AVK2.

Mulla on rotuongelma, maailmassa on liikaa kaikkia kivoja koirarotuja! Oon pohtinut ja pohtinut ja miettinyt, missä on ne sellaiset gööttivanhemmat, mistä mäkin voisin ottaa pennun. Sen lisäksi olen alkanut miettiä vahvoina vaihtoehtoina islanninlammaskoiraa sekä labradorinnoutajaa. Jossain myös kutkuttelee shetlanninlammaskoira, josta päätin vuonna 2007 haluavani joskus sellaisen. En kiellä miettineeni myös australianpaimenkoiraa, oikean yhdistelmän osuessa kohdalle. Haluan tuollaisen Vinnan rakenteen omaavan kivaluonteisen nartun! Mittelspitz on kutkutellut mielessä jo muutamat vuodet, pikkuhiljaa olen alkanut miettiä kleinspitziäkin. Bordercolliekin joskus mietitytti, muttei enää läheskään niin vahvasti. Onhan tässä aikaa pohtia ;)

Mulla on lisää kuvia toisella muistikortilla Pöytyän reissulta, niitä lisäilen kunhan löydän sen muistikortin jostain.. Pitää vielä täälläkin kertoa, että Martta treenaa nyt "virallisesti" agilityä! Äitin on innostunut agilityn ja tokon saralla ja on Martan kanssa molempien lajien alkeiskursseilla TSAU:lla nyt :)