Tänään käytiin sitten Miran ja Repen kanssa kokeilemassa pyöräilyä, pyöräiltiin sellainen n. 7km lenkki, sai koira ainakin liikuntaa!
Pyöräiltiin täältä meiltä Jokiniemen koululle, jossa sitten otettiin tokoa ja pidettiin kivaa koirien kanssa ja sen jälkeen takaisin. Mira ajoi mun pyörällä osan takaisin tulomatkasta meille päin ja me Helmin kanssa hölkättiin perässä, Helmi kun ei kauheesti enää pyörästä tykännyt sen jälkeen kun se meinas vetää mut ojaan ja mun piti vetäistä se pois ettei kaaduttu sinne ja hupsis koira osui pyörään. Ei se sitten lopulta sitä enää pelännyt, onneksi.
Kuvia tulee, kun minä laiskamato jaksan lisätä ne koneelle!
Kivaa oli, kiitti Mira ja Repe! :) Huomenna sitten uudestaan Jokiniemeen ton hurtan kanssa, tällä kertaa moikkaamaan Kisua.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Agilitymöllit ojangossa 15.04
Käytiin ojangossa sitten agimölleissä, tavoitteet eivät olleet korkealla, koska en uskonut että niistä voisi sitten jotain tullakin.
Huomasin heti Ojangossa, että Helmillä on energiaa vaikka millä mitalla ja että se varmasti juoksee radalla. Radalle mentäessä jännitti siis ihan hirveästi, kun tolla koiralla sitä energiaa oli niin paljon ja olihan noi sentään kevään ekat möllit!
Alussa tuli pientä säätöä, kun koira ei pysynyt lähdössä.. siinäpä sitten suora lähtö, sähellettiin heti kolmannella esteellä, muttei kieltoa tai mitään kuitenkaan!
Radan lopussa koin älynväläyksen, ratahan oli ollut nollarata, vauhtiakin oli normaalia enemmän! Kun tulokset sitten tulivat, oltiin 8:nella sijalla, jos yhtä ulkopuolista ei laskettu mukaan! Vau!
Sieltä tuli sitten toka nolla mölleistä, vielä kun yks saataisiin, niin sitten koitetaan päästä agirotuun gööttijoukkueeseen.
Kiitti ihan superisti Jennalle ja Otolle seuranpidosta, kivaa oli (: Sannillekin kiitos suuri kun jaksoi videoida meidän radan mun kameralle.
Huomasin heti Ojangossa, että Helmillä on energiaa vaikka millä mitalla ja että se varmasti juoksee radalla. Radalle mentäessä jännitti siis ihan hirveästi, kun tolla koiralla sitä energiaa oli niin paljon ja olihan noi sentään kevään ekat möllit!
Alussa tuli pientä säätöä, kun koira ei pysynyt lähdössä.. siinäpä sitten suora lähtö, sähellettiin heti kolmannella esteellä, muttei kieltoa tai mitään kuitenkaan!
Radan lopussa koin älynväläyksen, ratahan oli ollut nollarata, vauhtiakin oli normaalia enemmän! Kun tulokset sitten tulivat, oltiin 8:nella sijalla, jos yhtä ulkopuolista ei laskettu mukaan! Vau!
Sieltä tuli sitten toka nolla mölleistä, vielä kun yks saataisiin, niin sitten koitetaan päästä agirotuun gööttijoukkueeseen.
Kiitti ihan superisti Jennalle ja Otolle seuranpidosta, kivaa oli (: Sannillekin kiitos suuri kun jaksoi videoida meidän radan mun kameralle.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Näyttelytreeneissä
Eilen meillä oli tosiaan ensimmäiset tokotreenit ojangossa. Otettiin ensimmäisellä kerralla luoksepäästävyys, perusasennon harjoittelua, sekä seuraamisharjoittelua. Meidän osalta meni ainakin niin hyvin kun toivoa saattaa, tosin enemmän olisi toivonut luoksepäästävyyteen sitä "virallisuutta". Tossa kun koira sai olla miten lystää ja porukka kiersi kehässä kouluttajan luokse. Olisi kiva päästä treenailemaan sitä ihan kokeessa olevaa luoksepäästävyyttä.
Kurssin jälkeen mentiin agittelemaan ja odottelemaan Jeminaa ja Jasua, niiden treenit alkoivat puoli seitsemältä. Me sitten vähän agiteltiin niitä odotellen, ja kun Jemina, Alkku, Jasu ja Jippo saapuivat sitten paikalle, niillä meni hetki että löysivät muun treeniporukan. Sen jälkeen mentiin Helmin kanssa taas agittelemaan, tällä kertaa lelupalkalla. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta pötkylästä, meni lelupalkalla ihan superhyvin, mitä nyt kepit meni persiilleen, kun ei malttanut keskittyä kun yritti saada motivointipatukasta kiinni.
Kun kyllästyttiin agilityyn, mentiin odottelemaan Jeminan ja Alkun tokotreenien loppumista. Siinä kun katseli, niin iski vähän paniikki - toivottavasti ei jouduttaisi KKH:lle arkitokoryhmään, se vois olla liian helppoa, vaikka ohitustilanteisiin tarvitsisikin treeniä.
Kun Jeminan ja Alkun agitreenit vihdoin loppuivat, me oltiin keretty ottaa tokoa siinä viereisellä kentällä, sekä käydä palvelus-/pelastuskentillä kokeilemassa mm. tikapuita, erilaista keinua, jotain tuolia sekä sellaista rämisevää putkea. Ja koira suoritti kaiken hienosti! Opetin sille sitten niiden ihme tikapuiden menemisen käskyllä "Varo, varo!", kun aluksi hoin sanaa varo jatkuvasti, ettei koira putoaisi. Niinpä siitä sitten muodostui se käskysana sille esteelle.
Päästiin sitten puoli yhdeksän bussiin, kotona oltiin vähän ennen yhdeksää.
Kivaa oli, pakko myöntää! Kiitti erityisesti Jeminalle, mutta myös Alkullekin seuranpidosta!
Tänään koulun jälkeen me lähdettiin äitin ja koirien kanssa ojankoon. Tarkoituksena oli kokeilla Tupen kanssa agilityä, muttei suinkaan unohtaa Helmiä aivan kokonaan.
Ensimmäisenä Tupe pääsi kokeilemaan puomia äidin kanssa, joka meni ihan hyvin, vauhtia vaan sai olla aikalailla, ettei koira hypännyt alas.
Sen jälkeen kun mä sitten aloin agittelemaan Tupen kanssa, se ei malttanut häsellykseltään paljoa keskittyä. Putkea saatiin vahvistettua, hypyt olivat vähän siinä ja siinä, putken käskysana on vahva, mutta hyppyesteiden epävarma.
Puomi, aa, hypyt ja putki menivät kuitenkin pienen radan mukana aivan hyvin ja koira oli kyllä aivan mahtava, ottaen huomioon että kokeiltiin agilityä toista kertaa. Olis kyllä aivan mahtavaa ruveta sitä enemmänkin harrastamaan ton jätin kanssa! Sitä ei vaan voi laskea irti minnekään missä on muita koiria..vaikeuttaa asiaa huomattavasti.
Lopuksi me sitten vielä Helmin kanssa kokeiltiin agilityä, mentiin rata, taas patukkaa käyttäen. Ja meni kyllä niin hyvin kun toivoa saattaa! Kepit olisi voineet paremmin mennä, pitää niitä vielä hioa. Se ei vaan malta keskittyä kun mulla on patukka mukana..
Illemmalla lähdettiin sitten näyttelytreeneihin Helmin kanssa. Aluksi oli tarkoitus treffata Noora ja Apri elielinaukiolla, ja sieltä kävellä näiden kanssa Finlandiakentälle, jonne en osannut kävellä. Ensi kerralla kyllä osaan!
Kinakin oli saapunut jo Sannin kanssa paikalle, munhan oli tarkoitus treenata Kinankin kanssa kehäkäyttäytymistä, kun otan sen sitten toukokuussa mätsäriin mukaan. Kina meni tosi hyvin, ottaen huomioon että me ekaa kertaa treenattiin ja vielä häiriön alla! Molemmat koirat oli tosi hyvin muiden räpellettävinä ja liikkeetkin meni jotenkuten. Kina ei malttanut kauheasti keskittyä, sillä oli melkeinpä koko ajan kamala kiire Sannin luokse, eikä juoksutuksesta meinannut tulla mitään. Seisotuksessakaan se ei tykännyt kamalasti kun koskin sen jalkoihin, mutta hyvin se kuitenkin meni. Porukka sanoi, että sillehän voi opettaa ihan vapaan seisomisen.
Helmin kanssa en treenaillut kuin kaksi kertaa, se kun ei erityisemmin treeniä tarvitse. Vähän sai kuitenkin sekin jotain tekemistä!
Päivän päätteeksi mentiin sitten Linnun ja Valtsun kanssa samalla junalla kotiin, koira kulki junamatkan sylissä leväten, varmaa on että ens yö nukutaan kunnolla!
Kiitos tosi paljon kivasta päivästä meiän näyttelytreeniporukalle, erityisesti Nooralle ja Aprille kun viitsivät opastaa meidät edes koko paikalle!
Kurssin jälkeen mentiin agittelemaan ja odottelemaan Jeminaa ja Jasua, niiden treenit alkoivat puoli seitsemältä. Me sitten vähän agiteltiin niitä odotellen, ja kun Jemina, Alkku, Jasu ja Jippo saapuivat sitten paikalle, niillä meni hetki että löysivät muun treeniporukan. Sen jälkeen mentiin Helmin kanssa taas agittelemaan, tällä kertaa lelupalkalla. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta pötkylästä, meni lelupalkalla ihan superhyvin, mitä nyt kepit meni persiilleen, kun ei malttanut keskittyä kun yritti saada motivointipatukasta kiinni.
Kun kyllästyttiin agilityyn, mentiin odottelemaan Jeminan ja Alkun tokotreenien loppumista. Siinä kun katseli, niin iski vähän paniikki - toivottavasti ei jouduttaisi KKH:lle arkitokoryhmään, se vois olla liian helppoa, vaikka ohitustilanteisiin tarvitsisikin treeniä.
Kun Jeminan ja Alkun agitreenit vihdoin loppuivat, me oltiin keretty ottaa tokoa siinä viereisellä kentällä, sekä käydä palvelus-/pelastuskentillä kokeilemassa mm. tikapuita, erilaista keinua, jotain tuolia sekä sellaista rämisevää putkea. Ja koira suoritti kaiken hienosti! Opetin sille sitten niiden ihme tikapuiden menemisen käskyllä "Varo, varo!", kun aluksi hoin sanaa varo jatkuvasti, ettei koira putoaisi. Niinpä siitä sitten muodostui se käskysana sille esteelle.
Päästiin sitten puoli yhdeksän bussiin, kotona oltiin vähän ennen yhdeksää.
Kivaa oli, pakko myöntää! Kiitti erityisesti Jeminalle, mutta myös Alkullekin seuranpidosta!
Tänään koulun jälkeen me lähdettiin äitin ja koirien kanssa ojankoon. Tarkoituksena oli kokeilla Tupen kanssa agilityä, muttei suinkaan unohtaa Helmiä aivan kokonaan.
Ensimmäisenä Tupe pääsi kokeilemaan puomia äidin kanssa, joka meni ihan hyvin, vauhtia vaan sai olla aikalailla, ettei koira hypännyt alas.
Sen jälkeen kun mä sitten aloin agittelemaan Tupen kanssa, se ei malttanut häsellykseltään paljoa keskittyä. Putkea saatiin vahvistettua, hypyt olivat vähän siinä ja siinä, putken käskysana on vahva, mutta hyppyesteiden epävarma.
Puomi, aa, hypyt ja putki menivät kuitenkin pienen radan mukana aivan hyvin ja koira oli kyllä aivan mahtava, ottaen huomioon että kokeiltiin agilityä toista kertaa. Olis kyllä aivan mahtavaa ruveta sitä enemmänkin harrastamaan ton jätin kanssa! Sitä ei vaan voi laskea irti minnekään missä on muita koiria..vaikeuttaa asiaa huomattavasti.
Lopuksi me sitten vielä Helmin kanssa kokeiltiin agilityä, mentiin rata, taas patukkaa käyttäen. Ja meni kyllä niin hyvin kun toivoa saattaa! Kepit olisi voineet paremmin mennä, pitää niitä vielä hioa. Se ei vaan malta keskittyä kun mulla on patukka mukana..
Illemmalla lähdettiin sitten näyttelytreeneihin Helmin kanssa. Aluksi oli tarkoitus treffata Noora ja Apri elielinaukiolla, ja sieltä kävellä näiden kanssa Finlandiakentälle, jonne en osannut kävellä. Ensi kerralla kyllä osaan!
Kinakin oli saapunut jo Sannin kanssa paikalle, munhan oli tarkoitus treenata Kinankin kanssa kehäkäyttäytymistä, kun otan sen sitten toukokuussa mätsäriin mukaan. Kina meni tosi hyvin, ottaen huomioon että me ekaa kertaa treenattiin ja vielä häiriön alla! Molemmat koirat oli tosi hyvin muiden räpellettävinä ja liikkeetkin meni jotenkuten. Kina ei malttanut kauheasti keskittyä, sillä oli melkeinpä koko ajan kamala kiire Sannin luokse, eikä juoksutuksesta meinannut tulla mitään. Seisotuksessakaan se ei tykännyt kamalasti kun koskin sen jalkoihin, mutta hyvin se kuitenkin meni. Porukka sanoi, että sillehän voi opettaa ihan vapaan seisomisen.
Helmin kanssa en treenaillut kuin kaksi kertaa, se kun ei erityisemmin treeniä tarvitse. Vähän sai kuitenkin sekin jotain tekemistä!
Päivän päätteeksi mentiin sitten Linnun ja Valtsun kanssa samalla junalla kotiin, koira kulki junamatkan sylissä leväten, varmaa on että ens yö nukutaan kunnolla!
Kiitos tosi paljon kivasta päivästä meiän näyttelytreeniporukalle, erityisesti Nooralle ja Aprille kun viitsivät opastaa meidät edes koko paikalle!
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Remun täytteinen päivä
Kina tuli eilen meille hoitoon ja sen agireenit jäivät sitten väliin kun iskä ei kipeenä jaksanut illalla lähteä. Kina lähti sitten tänään aamulla mun ja Helmin mukaan meiän reeneihin. Reenejen jälkeen oli sitten tarkoituksena lähteä Sannin ja Remun kanssa koirapuistoon, antaa koirien vähän purkaa sitä ylimääräistä energiaa.
Oli kivat reenit, tehtiin niitä esteitä mitä ei paljoa talvikauden aikana ollut otettu sekä kokeiltiin ensimmäistä kertaa okseria, joka menikin hyvin (toisin miten oli pelätty..)!
Sanni ei kauheesti tykännyt kun olin Kinan ottanut mukaan meiän reeneihin, Kina oli muka liian hyvä, mut kyllä se tosiaan aika mahtava onkin radalle päästessään. Kina esitti radalla ettei ole koskaan kuullutkaan komentoa "pinta", mikä pitäisi toteuttaa puomin kontakteilla..kyllä mä sain sitten sen lopulta niille stopattua. Seuraava ongelmakohta olikin keinu, joka saatiin kuitenkin hyvin suoritettua :) Kyllä se vaan aika mahtavasti meni sen radan!
Reenien lopuksi otettiin ryhmän koirakoilta suoritusajat, kuinka nopeasti puomi suoritettiin. Sen pitäisi olla paljon nopeampi sitten puolen vuoden päästä. Helmin puomin suoritusajaksi tuli 3.56 sekuntia, toisella kerralla 3.97 mutta se johtui siitä kun mä hidastin pysäyttääkseni sen kontaktille. Kyllä se nopeemmin meni sitten kun ei aikaa otettu, vaan kokeiltiin vaan miten sen saa menemään nopeasti. Ei saisi ollenkaan pysäyttää kontakteille, tai mä hidastaa vauhtia, kun sitten se rupee heti tökkimään.
Heti treenien jälkeen treffattiin Linda ja Dina, joille lahjoitin mätsärimainoksia petsiemätsäristä, kun Linda ei itse niitä pystynyt tulostamaan. Sen jälkeen matka jatkuikin isän vanhempien kyydillä kohti simonkylää/ hiekkaharjua jossa tavattiin Sanni ja Remu, joiden kanssa lähdettiinkin sitten puistoilemaan.
Puistossa Kina hokasi heti kamalan vesilätäkön, minne sen jalat upposivat miltei kokonaan. Fiuum koira olikin jo siellä, hupsis, bussillako meidän piti mennä kotiin?
Yhdessä Remun kanssa Kina sitten nouteli palloa puistosta ja juoksentelivat siellä, Helmi nyt teki mitä göötin kuuluu tehdä - haukkui ja kerjäsi ruokaa. Mitäpä muutakaan.
Riehuttamisen jälkeen mentiin bussilla kotiin eikä mennyt kauaakaan, kun Kina tultiin hakemaan kotiin. Helmi oli aivan onnessaan, kun Kina häipyi, sai vähän omaa rauhaa.
Saatiin sitten Sannin kanssa neronleimaus ja päätettiin lähteä puoli seitsemältä käyttämään koiria. Lopulta lenkki lykkääntyikin seitsemään, jolloin nähtiin hiekkaharjun koulun lähellä. Melkein myöhästyttiin bussista jolla sinne piti mennä, sai juosta että kerettiin..miten mä aina onnistunkaan tässä?? Sieltäpä lähdettiin sitten kävelemään Koivukylän koira-aitaukselle päin jutellen niitä näitä. On se kyllä ihan eri asia kävellä yhdessä jonkun kanssa, kuin yksin! Käytiin koira-aitauksella pyörähtämässä ja kahdeksalta lähdettiin sitten kävelemään takaisin päin.
Meidän bussi lähti paloasemalta n. 20.50 ja kotona oltiin vähän yhdeksän jälkeen. Koira oli ihan naatti kävelemisen jälkeen, kotona painui heti juomaan ja nukkumaan. Ainakin luulisi nukkuvan yön hyvin!
Sannin kanssa vähän suunniteltiin, että huomenna lähettäisiin illalla taas uusiksi lenkille! :)
Kiitos kivasta päivästä, kuvia tulee kun jaksan siirtää koneelle :)
Oli kivat reenit, tehtiin niitä esteitä mitä ei paljoa talvikauden aikana ollut otettu sekä kokeiltiin ensimmäistä kertaa okseria, joka menikin hyvin (toisin miten oli pelätty..)!
Sanni ei kauheesti tykännyt kun olin Kinan ottanut mukaan meiän reeneihin, Kina oli muka liian hyvä, mut kyllä se tosiaan aika mahtava onkin radalle päästessään. Kina esitti radalla ettei ole koskaan kuullutkaan komentoa "pinta", mikä pitäisi toteuttaa puomin kontakteilla..kyllä mä sain sitten sen lopulta niille stopattua. Seuraava ongelmakohta olikin keinu, joka saatiin kuitenkin hyvin suoritettua :) Kyllä se vaan aika mahtavasti meni sen radan!
Reenien lopuksi otettiin ryhmän koirakoilta suoritusajat, kuinka nopeasti puomi suoritettiin. Sen pitäisi olla paljon nopeampi sitten puolen vuoden päästä. Helmin puomin suoritusajaksi tuli 3.56 sekuntia, toisella kerralla 3.97 mutta se johtui siitä kun mä hidastin pysäyttääkseni sen kontaktille. Kyllä se nopeemmin meni sitten kun ei aikaa otettu, vaan kokeiltiin vaan miten sen saa menemään nopeasti. Ei saisi ollenkaan pysäyttää kontakteille, tai mä hidastaa vauhtia, kun sitten se rupee heti tökkimään.
Heti treenien jälkeen treffattiin Linda ja Dina, joille lahjoitin mätsärimainoksia petsiemätsäristä, kun Linda ei itse niitä pystynyt tulostamaan. Sen jälkeen matka jatkuikin isän vanhempien kyydillä kohti simonkylää/ hiekkaharjua jossa tavattiin Sanni ja Remu, joiden kanssa lähdettiinkin sitten puistoilemaan.
Puistossa Kina hokasi heti kamalan vesilätäkön, minne sen jalat upposivat miltei kokonaan. Fiuum koira olikin jo siellä, hupsis, bussillako meidän piti mennä kotiin?
Yhdessä Remun kanssa Kina sitten nouteli palloa puistosta ja juoksentelivat siellä, Helmi nyt teki mitä göötin kuuluu tehdä - haukkui ja kerjäsi ruokaa. Mitäpä muutakaan.
Riehuttamisen jälkeen mentiin bussilla kotiin eikä mennyt kauaakaan, kun Kina tultiin hakemaan kotiin. Helmi oli aivan onnessaan, kun Kina häipyi, sai vähän omaa rauhaa.
Saatiin sitten Sannin kanssa neronleimaus ja päätettiin lähteä puoli seitsemältä käyttämään koiria. Lopulta lenkki lykkääntyikin seitsemään, jolloin nähtiin hiekkaharjun koulun lähellä. Melkein myöhästyttiin bussista jolla sinne piti mennä, sai juosta että kerettiin..miten mä aina onnistunkaan tässä?? Sieltäpä lähdettiin sitten kävelemään Koivukylän koira-aitaukselle päin jutellen niitä näitä. On se kyllä ihan eri asia kävellä yhdessä jonkun kanssa, kuin yksin! Käytiin koira-aitauksella pyörähtämässä ja kahdeksalta lähdettiin sitten kävelemään takaisin päin.
Meidän bussi lähti paloasemalta n. 20.50 ja kotona oltiin vähän yhdeksän jälkeen. Koira oli ihan naatti kävelemisen jälkeen, kotona painui heti juomaan ja nukkumaan. Ainakin luulisi nukkuvan yön hyvin!
Sannin kanssa vähän suunniteltiin, että huomenna lähettäisiin illalla taas uusiksi lenkille! :)
Kiitos kivasta päivästä, kuvia tulee kun jaksan siirtää koneelle :)
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
se kantoi keppiä!!
Jo aamulenkillä olin seota, heitin Helmille keppiä ja se jäi tavanomaisesti jyrsimään sitä sinne minne olin heittänyt sen ja sain itse hakea sen jos halusin heittää uudelleen sen sille koiralle. Kun rupesin sitten kehumaan Helmiä siitä kun se piti keppiä suussa, kaivoi sitä lumihangesta, se rupesikin iankaikkisen jyrsimisen sijaan kantamaan sitä suussaan! Koko ajan kehuin sitä kun se kantoi sitä keppiä ja koira ihan onnessaan kantoi sitä suussaan. Se ei ole varmaan koko pienen ikänsä aikana kantanut keppiä suussaan, kepithän on syötävää! Jos neiti meinasi pudottaa kepin pois, tarvitsi vain vähän aikaa repiä sitä sen kanssa ja pian se olikin taas tosi kiva!
Päivällä ulkoillessa Helmille ei tarvinnut sanoa kuin ota keppi mukaan, niin se jo säntäsi ja otti sen tutun kepin mukaan, mikä oltiin jätetty rapunoven viereen. Ja näin sitä kannettiin taas koko lenkki läpi, kehujen kanssa. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta öttiäisestä!! Nyt Helmi ei antanut kuitenkaan enää minun heittää keppiä, vaan heti alkoi kauhea ärinä ja hampaat puristuivat tiukasti kepin ympärille.. Sen sijaan että oisin heittänyt sitä, revin sitä sitten sen kanssa. Lenkin päätteeksi sanoi vain irti, niin koira jo päästi kuitenkin kepistä irti, kai se tiesi ettei siinä vaiheessa saanut pitää sitä enää suussaan, kun sisälle mennään.
Päivälenkillä käytiin myös uimassa..mamma halusi mennä kuvaamaan jokea mikä virtasi taas kivasti ja hyppäsi suoraan lumen peittämään ojaan - ojassahan oli sitten tietenkin 10cm lumikerroksen alla vettä..hupsis! Kävin sitten kuvailemassa jokea ja Helmi ihan paniikissa oli ojan toisella puolella, mamman pikku kultamussukka ei päässyt sieltä toiselle puolelle, keppikin oli pakko jättää matkan varrelle kun iski kamala paniikki että nyt se mamma hylkää mut tänne. Helmi yritti uida toiselle puolelle ojaa, mutta sohjoa siinä taisi enimmäkseen olla ja näin ollen koira jäi jumiin ja äkkiä takaisin rantaan. Mä sitten lähdin kiertämään tiellä toiseen suuntaan, koska en halunnut mennä takaisin ojan kautta, kastua lisää..Helmi ihan paniikissa juoksi edes takaisin ojan vartta että iik nyt mut hylätään tänne, kuitenkin sitten kun neiti huomasi että hei mähän tulen tuolta toisesta suunnasta sitä kohti, niin äkkiä kauheella kiireellä hyppimään ja pomppimaan mua vasten.
Käytiin likan kanssa yhdessä hakemassa keppi takaisin, ettei se vaan unohtuisi ojan varrelle ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään kotiin päin. Helmi jäi jatkuvasti matkan varrella piehtaroimaan lumeen, se kun ei tykkää kamalasti olla märkä, kesällä sitä voi pyöriä nurmikolla mutta talvella ei..
Kotiin päästessä tiedossa oli koiran kuivausta ja sen jälkeen lähdinkin äitin luokse käyttämään Tupen ulkona!
Tupe oli ihan sekasin kun tulin äidin luokse ja se hyppi ja pomppi ympäriinsä kauheaa meteliä pitäen. Kun ulos päästiin niin kamalaa vetoa, kierrettiin kuitenkin tossa pikkumetässä niin, että se sai pissat ja kakat tehtyä, sen jälkeen mentiin sitten sisälle. Ehkä äiti käyttää sen sitten pidemmällä lenkillä tänään.
Sen jälkeen pakkasin tavarat äitillä huomista mätsäriä varten ja mulla oli kauhea propleema, kun en meinannut löytää kumpaakaan näyttelyhihnaa! Lopulta löysin molemmat, kumpikin lähtee huomenna mukaan, pitää testata kumpi onkaan sitten parempi käyttää. Uusi on ohuempi koko musta, vanha on musta hihna puolikuristavalla pannalla.. Itse tykkään ehkä ketjupannasta enemmän, mutta pitää kattoa miten sille uudella hihnalla menee, se on pidempikin! Mutta mihin me pitkää hihnaa tarvitaan...
En tajua mikä tolla koiralla on ollut nyt tällä viikolla, se on ihan sekasin ollut. Helmihän ei leiki, mutta se haasto muakin ulkona leikkimään ja juoksenteli keppi suussaan onnessaan. Se on koirakavereitaan haastanut leikkimään, eikä se oo räksyttänytkään niin paljoa. Helmi on varmaan kipeeks tulossa..
En tiedä pitäiskö alottaa sillä korvatippojen laitto uudelleen, kun sen korvat punoittaa ihan kamalasti ja se raapiikin niitä vielä. Oiskohan sillä vaan sitkeä korvatulehdus, mikä ei meinaa millään haluta lähteä. Kaks viikkoa tippoja laiteltiin, sitten korvat alko näyttämään paremmilta, ja nyt ne näyttäis taas olevan huonossa kunnossa. Jos vaikka maanantaina alottais taas pistelemään niitä ja laittelis niitä sen viikon loppuun saakka, josko sitten olis alkanut helpottamaan. Vai pitäisköhän siitä suoraan pitää vaan toinen kahden viikon kuuri..eläinlääkäri kyllä sanoi, että jos raapii vielä kahden viikon kuurin jälkeen, niin jatkaa sitä vaan heti perään toisen viikon, mutta nyt tässä kuitenkin olltu aikaa välissä..hmm.
Kuvia pistelen huomenna kun pääsen kotiin, nyt en viitsi alkaa tälle koneelle niitä siirtelemään, siirtelee sitten huomenna sille ulkoselle kovalevylle.
Huomenna sitten mätsäilemäänkin! :)
Päivällä ulkoillessa Helmille ei tarvinnut sanoa kuin ota keppi mukaan, niin se jo säntäsi ja otti sen tutun kepin mukaan, mikä oltiin jätetty rapunoven viereen. Ja näin sitä kannettiin taas koko lenkki läpi, kehujen kanssa. Ai että kun mamma oli niin ylpeä tosta öttiäisestä!! Nyt Helmi ei antanut kuitenkaan enää minun heittää keppiä, vaan heti alkoi kauhea ärinä ja hampaat puristuivat tiukasti kepin ympärille.. Sen sijaan että oisin heittänyt sitä, revin sitä sitten sen kanssa. Lenkin päätteeksi sanoi vain irti, niin koira jo päästi kuitenkin kepistä irti, kai se tiesi ettei siinä vaiheessa saanut pitää sitä enää suussaan, kun sisälle mennään.
Päivälenkillä käytiin myös uimassa..mamma halusi mennä kuvaamaan jokea mikä virtasi taas kivasti ja hyppäsi suoraan lumen peittämään ojaan - ojassahan oli sitten tietenkin 10cm lumikerroksen alla vettä..hupsis! Kävin sitten kuvailemassa jokea ja Helmi ihan paniikissa oli ojan toisella puolella, mamman pikku kultamussukka ei päässyt sieltä toiselle puolelle, keppikin oli pakko jättää matkan varrelle kun iski kamala paniikki että nyt se mamma hylkää mut tänne. Helmi yritti uida toiselle puolelle ojaa, mutta sohjoa siinä taisi enimmäkseen olla ja näin ollen koira jäi jumiin ja äkkiä takaisin rantaan. Mä sitten lähdin kiertämään tiellä toiseen suuntaan, koska en halunnut mennä takaisin ojan kautta, kastua lisää..Helmi ihan paniikissa juoksi edes takaisin ojan vartta että iik nyt mut hylätään tänne, kuitenkin sitten kun neiti huomasi että hei mähän tulen tuolta toisesta suunnasta sitä kohti, niin äkkiä kauheella kiireellä hyppimään ja pomppimaan mua vasten.
Käytiin likan kanssa yhdessä hakemassa keppi takaisin, ettei se vaan unohtuisi ojan varrelle ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään kotiin päin. Helmi jäi jatkuvasti matkan varrella piehtaroimaan lumeen, se kun ei tykkää kamalasti olla märkä, kesällä sitä voi pyöriä nurmikolla mutta talvella ei..
Kotiin päästessä tiedossa oli koiran kuivausta ja sen jälkeen lähdinkin äitin luokse käyttämään Tupen ulkona!
Tupe oli ihan sekasin kun tulin äidin luokse ja se hyppi ja pomppi ympäriinsä kauheaa meteliä pitäen. Kun ulos päästiin niin kamalaa vetoa, kierrettiin kuitenkin tossa pikkumetässä niin, että se sai pissat ja kakat tehtyä, sen jälkeen mentiin sitten sisälle. Ehkä äiti käyttää sen sitten pidemmällä lenkillä tänään.
Sen jälkeen pakkasin tavarat äitillä huomista mätsäriä varten ja mulla oli kauhea propleema, kun en meinannut löytää kumpaakaan näyttelyhihnaa! Lopulta löysin molemmat, kumpikin lähtee huomenna mukaan, pitää testata kumpi onkaan sitten parempi käyttää. Uusi on ohuempi koko musta, vanha on musta hihna puolikuristavalla pannalla.. Itse tykkään ehkä ketjupannasta enemmän, mutta pitää kattoa miten sille uudella hihnalla menee, se on pidempikin! Mutta mihin me pitkää hihnaa tarvitaan...
En tajua mikä tolla koiralla on ollut nyt tällä viikolla, se on ihan sekasin ollut. Helmihän ei leiki, mutta se haasto muakin ulkona leikkimään ja juoksenteli keppi suussaan onnessaan. Se on koirakavereitaan haastanut leikkimään, eikä se oo räksyttänytkään niin paljoa. Helmi on varmaan kipeeks tulossa..
En tiedä pitäiskö alottaa sillä korvatippojen laitto uudelleen, kun sen korvat punoittaa ihan kamalasti ja se raapiikin niitä vielä. Oiskohan sillä vaan sitkeä korvatulehdus, mikä ei meinaa millään haluta lähteä. Kaks viikkoa tippoja laiteltiin, sitten korvat alko näyttämään paremmilta, ja nyt ne näyttäis taas olevan huonossa kunnossa. Jos vaikka maanantaina alottais taas pistelemään niitä ja laittelis niitä sen viikon loppuun saakka, josko sitten olis alkanut helpottamaan. Vai pitäisköhän siitä suoraan pitää vaan toinen kahden viikon kuuri..eläinlääkäri kyllä sanoi, että jos raapii vielä kahden viikon kuurin jälkeen, niin jatkaa sitä vaan heti perään toisen viikon, mutta nyt tässä kuitenkin olltu aikaa välissä..hmm.
Kuvia pistelen huomenna kun pääsen kotiin, nyt en viitsi alkaa tälle koneelle niitä siirtelemään, siirtelee sitten huomenna sille ulkoselle kovalevylle.
Huomenna sitten mätsäilemäänkin! :)
uimakoulua..
Lähdettiinpä sitten perjantaina Jeminan ja Jasun kanssa Ojankoon, niillä alkaa maanantaina tokotreenit siellä, joten lupasin lähteä Helmin kanssa näyttämään, miten sinne Ojankoon pääseekään.
Jemina nousi Itä-Hakkilan koululla 87 kyytiin, missä me jo oltiin, kun tultiin aikaisemmin kyytiin. 87 mentiin sitten Hakunilan keskustaan, sieltä lähdettiin sitten kävelemään kohti Ojankoa. Päätetin että me voitaisiin kokeilla, miten siitä pellon kautta pääsee sitten kulkemaan, ja keskellä peltoa ollessa kaduin sitä syvästi..kengät oli litimärät, kun ei jaksettu kiertää hiihtoladun mukana, vaan sai taiteilla lumihangessa. Lenkkarit jalassa. Silloin tuli sellanen olo, ettei muuten varmasti mennä samaa reittiä takaisin, vaan kierretään niitä kuntoratoja pitkin pois..
Jotta me päästiin ojankoon, meidän piti hypätä jonkun ojan yli, siinäpä ne kengät sitten kastuivat vähän lisää kun se oja oli aika leveä..jee! Selvittiin kuitenkin ojankoon, missä oli meidän lisäksi kaksi muuta koirakkoa, tunnistin jo kaukaa Nean ja Emman, eikä mennyt kauaa tajuta, että niiden seurassa olivat Riitta ja Fiilis. Helmi kävi vähän tervehtimässä Emmaa yhdessä Jasun kanssa, eikä sillä mennyt myöskään kauaa tunnistaa, että Emmahan se vaan on.
Otettiin Helmin kanssa vähän tokoestettä siihen alkuun, sen jälkeen kontaktiesteitä + rengasta. Taisi siinä keinun vieressä pöytäkin olla jota otettiin vähän. Sen jälkeen tekeminen vaihtui enimmäkseen tokoiluksi, otettiin paikallamakuuta, seuraamista ja perusasentoa. Ja hyvinhän toi meni, vaikka paikallamakuussa ei ois tahtonut pysyä paikallaan - olihan siinä nyt agilityesteitä vieressä, ja lähellä niitä ei voi pysyä paikallaan kun pitää kiiruhtaa agiliitelemään..huoh. Kyllä se kuitenkin jotenkin pysyi ja luoksetuloissa oli ainakin vauhtia! :) Tokoilujen jälkeen otettiin vähän keppejä, ja sellaista rataa missä oli pöytä, aa, kepit ja keinu :)
Jemina tekee Jasusta tokokoiran, Jasu meni kiltisti puomin ensimmäistä kertaa, ja vaikka Helmi oli säikäyttänyt sen pienen raasun putkesta ulos säntäämällä kun Jasu siinä edessä oli, suostui Jasu putkenkin menemään useampaan otteeseen! :)
Nean ja Riitan lähtiessä pois ojangosta, kipitettiin sille kentälle missä ne olivat olleet, kun sieltä löytyi 7 hyppyä + putki. Pientä rataa vedettiin sitten Helmin kanssa siinäkin, Jemina kokeili Jasunkin kanssa hyppyjä ja tulin siihen tulokseen, että se saa kyllä Jasusta akilitikoiran jos haluaa!
Takaisin kotiin päin lähdettäessä, Jemina opetti Helmiä uimaan - ojaa ylittäessä maa pettikin Jeminan alta, ja tämä putosi ojaan. Naurua kyllä siinä riitti.. Henna ei ole suostunut Helmin kanssa vesileikkejä vielä leikkimään, Jemina sitten päätti päästä ensimmäisenä Helmin suosioon..Hennan pitää ruveta kirimään, pian Helmi ei tykkää siitä enää ollenkaan! Se vasta kurjaa olisi jos mikä!
Käveltiin sitten pysäkille päin, Jemina litimärkänä ja mä naureskellen siinä vieressä. Koirat sai juoksennella vapaana. Jotta aikaa säästyi, päätettiin sittenkin mennä pellon poikki ja kengät taas täynnä lunta..plääh.
Kun oltiin ihan pysäkin vieressä, joku porukka juoksi pysäkille päin, pysäkille ne kuitenkin pysähtyivät ja sanoivat niin että mekin kuultiin, että 87 se vaan on. Siinä vaiheessa me pistettiin juoksuksi, bussin ei olisi vielä kuulunut edes tulla! Joku muukin meni siltä pysäkiltä 87, joten mekin kerettiin mukaan. Lopulta bussissa selkisi, että olin tainnut toisen kerran katsoa aikataulut väärin...mulle ei enää aikataulujen näyttöä kiitos.
Kerettiin kuitenkin bussiin, mä tosin en kerennyt vaihtaa kenkiä, mutta hyvä vaan, ei kahet kengät menneet märiksi vaan pelkästään toiset niistä.
Kiitti Jeminalle tosi paljon seurasta, oli päivä jota en unohda ikinä :"D Vielä kun sai sen sun uintireissun videolle, voi vaan naureskella ja katsoa sitä!
Jemina nousi Itä-Hakkilan koululla 87 kyytiin, missä me jo oltiin, kun tultiin aikaisemmin kyytiin. 87 mentiin sitten Hakunilan keskustaan, sieltä lähdettiin sitten kävelemään kohti Ojankoa. Päätetin että me voitaisiin kokeilla, miten siitä pellon kautta pääsee sitten kulkemaan, ja keskellä peltoa ollessa kaduin sitä syvästi..kengät oli litimärät, kun ei jaksettu kiertää hiihtoladun mukana, vaan sai taiteilla lumihangessa. Lenkkarit jalassa. Silloin tuli sellanen olo, ettei muuten varmasti mennä samaa reittiä takaisin, vaan kierretään niitä kuntoratoja pitkin pois..
Jotta me päästiin ojankoon, meidän piti hypätä jonkun ojan yli, siinäpä ne kengät sitten kastuivat vähän lisää kun se oja oli aika leveä..jee! Selvittiin kuitenkin ojankoon, missä oli meidän lisäksi kaksi muuta koirakkoa, tunnistin jo kaukaa Nean ja Emman, eikä mennyt kauaa tajuta, että niiden seurassa olivat Riitta ja Fiilis. Helmi kävi vähän tervehtimässä Emmaa yhdessä Jasun kanssa, eikä sillä mennyt myöskään kauaa tunnistaa, että Emmahan se vaan on.
Otettiin Helmin kanssa vähän tokoestettä siihen alkuun, sen jälkeen kontaktiesteitä + rengasta. Taisi siinä keinun vieressä pöytäkin olla jota otettiin vähän. Sen jälkeen tekeminen vaihtui enimmäkseen tokoiluksi, otettiin paikallamakuuta, seuraamista ja perusasentoa. Ja hyvinhän toi meni, vaikka paikallamakuussa ei ois tahtonut pysyä paikallaan - olihan siinä nyt agilityesteitä vieressä, ja lähellä niitä ei voi pysyä paikallaan kun pitää kiiruhtaa agiliitelemään..huoh. Kyllä se kuitenkin jotenkin pysyi ja luoksetuloissa oli ainakin vauhtia! :) Tokoilujen jälkeen otettiin vähän keppejä, ja sellaista rataa missä oli pöytä, aa, kepit ja keinu :)
Jemina tekee Jasusta tokokoiran, Jasu meni kiltisti puomin ensimmäistä kertaa, ja vaikka Helmi oli säikäyttänyt sen pienen raasun putkesta ulos säntäämällä kun Jasu siinä edessä oli, suostui Jasu putkenkin menemään useampaan otteeseen! :)
Nean ja Riitan lähtiessä pois ojangosta, kipitettiin sille kentälle missä ne olivat olleet, kun sieltä löytyi 7 hyppyä + putki. Pientä rataa vedettiin sitten Helmin kanssa siinäkin, Jemina kokeili Jasunkin kanssa hyppyjä ja tulin siihen tulokseen, että se saa kyllä Jasusta akilitikoiran jos haluaa!
Takaisin kotiin päin lähdettäessä, Jemina opetti Helmiä uimaan - ojaa ylittäessä maa pettikin Jeminan alta, ja tämä putosi ojaan. Naurua kyllä siinä riitti.. Henna ei ole suostunut Helmin kanssa vesileikkejä vielä leikkimään, Jemina sitten päätti päästä ensimmäisenä Helmin suosioon..Hennan pitää ruveta kirimään, pian Helmi ei tykkää siitä enää ollenkaan! Se vasta kurjaa olisi jos mikä!
Käveltiin sitten pysäkille päin, Jemina litimärkänä ja mä naureskellen siinä vieressä. Koirat sai juoksennella vapaana. Jotta aikaa säästyi, päätettiin sittenkin mennä pellon poikki ja kengät taas täynnä lunta..plääh.
Kun oltiin ihan pysäkin vieressä, joku porukka juoksi pysäkille päin, pysäkille ne kuitenkin pysähtyivät ja sanoivat niin että mekin kuultiin, että 87 se vaan on. Siinä vaiheessa me pistettiin juoksuksi, bussin ei olisi vielä kuulunut edes tulla! Joku muukin meni siltä pysäkiltä 87, joten mekin kerettiin mukaan. Lopulta bussissa selkisi, että olin tainnut toisen kerran katsoa aikataulut väärin...mulle ei enää aikataulujen näyttöä kiitos.
Kerettiin kuitenkin bussiin, mä tosin en kerennyt vaihtaa kenkiä, mutta hyvä vaan, ei kahet kengät menneet märiksi vaan pelkästään toiset niistä.
Kiitti Jeminalle tosi paljon seurasta, oli päivä jota en unohda ikinä :"D Vielä kun sai sen sun uintireissun videolle, voi vaan naureskella ja katsoa sitä!
sitä sun tätä..
Tiistaina käytiin Miran ja Repen kanssa ojangossa vähän agittelemassa, vedettiin jonkinlaista rataa mikä päätettiin vasta sieltä. Tehtiin sitten melkeinpä sitä samaa, mitä me oltiin reeneissä vedetty kerran, putken paikka vain vaihdettiin.
Mira ja Repe tulivat Hakunilaan bussilla, minä kun olin siellä jo, kun olin Lakun käynyt lenkittämässä. Menin sitten bussipysäkille näitä vastaan ja Mira soitti että he olivat jääneetkin yhtä aikaisemmalla pysäkillä pois sieltä bussista..ei kun lähtö toiseen suuntaan näitä vastaan.
Ojankoon käveltiin kuntopolkuja pitkin, peltoa pitkin ei viitsitty mennä, kun pelättiin sen olevan aivan kamalassa kunnossa, takaisin päin kun lähdettiin, huomattiinkin että siinä menee hiihtoladut, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä kuntopolkuja pitkin takaisinkin, mutta tällä kertaa eri reittiä..tämä väärä reitti tuli sitten lopulta meidän kohtaloksi, mentiin aaaivan väärään suuntaan, mutta löydettiin kuitenkin lopulta fazerilalle, josta käveltiin 62 pysäkille, tarkoituksena mennä Tikkurilaan.
Bussipysäkille kävellessä nähtiin jo kaukaa, että menikö bussi vai eikö, joten 20m päässä bussipysäkiltä iski kamala kiire, koska me oltiin kävelty aivan varmasti väh. 5min sitä tietä mistä näki bussin tulevan, joten sen olisi pakko mennä hetkenä minä hyvänsä. Lopulta pistettiin juoksuksi, päästiin pysäkille, katsottiin milloin bussin pitäisi tulla, ja siinä olikin että se tulee juuri siihen kellon aikaan ja sieltä se sitten tulikin!
Tikkurilaan päästeesä käveltiin ent. karvaisten kavereille (nyk. 4pets tms), mutta se oli mennyt jo kiinni kuudelta ja kello läheni seitsemää. Kiireen vilkkaa käveltiin sitten toiselle eläinkaupalle joka meni seitsemältä kiinni. Katseltiin siellä hetki näyttelyhihnoja ja nameja, mutta sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään mukaan otettavaa, joten matka jatkui kohti toista eläinkauppaa joka meni myös seitsemältä kiinni. Minuuttia vaille seitsemän oltiin liikkeessä (tikkurilan akvaario ja lemmikki) ja myyjä oli niin kiva, että antoi meidän vielä käydä katselemassa nameja ja hihnoja. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtäkään näyttelyhihnaa, joten mukaan tarttui vain luun muotoisia nameja Helmille.
Sen jälkeen tallusteltiin Tikkurilan asemalle, eikä mennyt kauaakaan kun bussi sitten tuli sieltä ja päästiin kyytiin. Mira soitti itselleen kyydin meidän talolta kotiin, kun bussi ei mennyt niille asti, vaan siinä olisi ollut vielä kilometrin kävelymatka.
Kiva päivä oli, jalat siitä kipeiksi tulivat, mutta kiitti silti Miralle kun ylipuhui meidät lähtemään mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)