Toivo aloittaa agilitykoirana

Mä oon niin huono kirjoittamaan tänne nykyään. Siinä asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Voin yrittää taas vähän aktivoitua, mutta se taas ei ole tae yhtään millekään. Todennäköisesti blogi hiljenee viikon sisään taas hyväksi aikaa.

Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.

Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.

5v 1kk

Danskun kanssa ollaan alettu myös harjoitella noutoa uudelleen. Vihdoin tuli kyllästyminen kapulan mälvämiseen ja pureskeluun nostossa/palautuksissa. Ollaan pilkottu nouto osiin eikä toistaiseksi tehdä sitä kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan kapulan pitoa istuen+liikkeessä, kapulan nostoja maasta, kapulan kanssa kävelyä eteen istumaan. Varmaan ihan mettään mennään taas, mutta ainakin toistaiseksi nämä osat sujuu paremmin kuin meidän nouto ikinä kokonaisuutena.

Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.

Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.

Voihan furunkuloosi

Ihmettelin pitkään märkiä läiskiä sängyllä, sohvilla ym., kunnes osasin yhdistää ne Toivon nuolemiseen. Olin jo päättänyt hakea apteekista sille närästyslääkettä varmuuden varalle, kun huomasin sen nuolevan nimenomaan yhtä tassuaan. Pikainen kurkkaus, googlettelua ja eläinlääkäriin soittelua. Punainen märkivä varpaanvälitulehdus.

Moneen kertaan meinannut iskeä sellainen epätoivo siitä, kuinka tuo ikinä tulee parantumaan. Nyt olen alkanut saada uskoa paranemiseenkin. Saatiin eläinlääkäristä kuuri canofiteä tassuun. Sitä laitetaan muutama tippa aamuin illoin siihen asti, että tassu on ollut kunnossa jonkin aikaa. Olen hankkinut Toivolle puhallettavan kaulurin, joka estää vähän etutassun nuolemista. Alkuun pidin tassussa sukkaa tai muovipussia suojaamassa sitä Toivon nuolemiselta. Tämä oli kuitenkin vähän huono ratkaisu - sukan pystyi nuolla märäksi ja jättää muhimaan sekä muovipussin saattoi laittaa liian tiukaksi ja tästä syystä tassu saattoi turvota.

Kuuleman perusteella furunkuloosi on aika herkästi uusiutuvaa sorttia, joten toivon nyt kovasti ettei tästä tule meille jokavuotista riesaa. Onneksi loskasäät taitaa nyt vihdoin olla ohi, joten paraneminen tuntuu itsestä vähän todennäköisemmältä. Tassu ei mene lenkillä aina ihan märäksi ja likaiseksi eikä sitä tarvitse olla joka välissä pesemässä. Alkuun tein sille enemmän betadine -pesuja, kun nyt taas olemme pitäytyneet lähinnä vedellä suihkuttelussa ja huolellisessa kuivaamisessa.

Ensimmäisenä ajattelin ruoka-aineallergioita, olin laittamassa Toivoa eliminaatiodieetille ja epäilin tietysti kaikista pahinta. Nyt on saanut itsensä taas rauhoitettua sille tasolle, että se ei välttämättä olekaan mitään kovin vakavaa. Pystyy hengittämään rauhassa ja toivoa, ettei tämä toistu enää vaan olisi kerralla selvä ;) Jos tästä tulee meille pidempää riesaa, niin siinä tapauksessa tietysti lähdetään miettimään syitä tarkemmin. Tämä yksi kerta on hyvin voinut johtua vaan niin märistä keleistä ja siitä, kun joku on vähän huono kuivaamaan joka ulkoilun jälkeen koirien tassuja huolella!