Erikoisnäyttely 2011

Nyt on tämän vuoden näyttelyt kierretty! Gööttien erikoisnäyttely oli eilen ja lähdettiinkin vähän ennen kahdeksaa kohti Kaarinaa Katjan ja Elsa-göötin kanssa. Helmi kovasti murisi innokkaalle Elsalle aluksi, mutta päivän päätteeksi Elsa olikin ihan kiva göötti!
Kaarinaan tultiin vähän ennen kymmentä, olin viisaana tyttönä unohtanut meidän näyttelylaput kotiin, mutta koska oli rekkari ja rokotustodistus mukana niin saatiin uus lappu. Arveltiin että vähän ennen kolmea tai vähän kahden jälkeen olis meidän vuoro päästä kehään Helmin kanssa, mut päästiinpä sit vähän ennen neljää. Nartuilla oli tarkempi tuomari kuin uroksilla ja narttujen kehä kestikin odotettua kauemmin. Narttujen tuomarina oli siis Melanie Harris.

Elsalle tuli omasta kehästään EH, olikohan nuortenluokassa jos en väärin muista. Helmi meni siis kolmatta kertaa veteraaniluokkaan ja saikin sieltä erinomaisen hyvällä arvostelulla.
Arvostelu "8 years old. In good condition of exellent type. Good head, dark eye. Good reach of neck and good front. Correct topline. Moves well with good ride gate."
Leni Finne sanoi, että Helmillä voisi olla tummemmat silmät mutta tämän tuomarin mielestä ne olivat jo sitten ilmeisesti riittävän tummat.

Erkkarissa tuli nähtyä paljon gööttejä, näistä tuttuja olivat mm. Nea ja Dusty, sekä Terhin Milla ja Mette, eikä unohdeta tietenkään Niklasta ja Oivaa! Marjo oli myös paikalla Saaran ja Urkin kanssa, kuten moni muukin göötti omistajineen. Yli 150 gööttiä oli tänään ilmeisesti erikoisnäyttelyssä paikalla, sen huomasi siitä koir..gööttilaumasta! Tuli nähtyä Igor-göötti, joka on siis valkoinen göötti. Sen isänä on Helmin veli Nasta ja sitä kautta on varmaan valkoinen väri tullut.

Kiitos paljon Katja kun päästiin teidän kyydissä erkkariin, ei ollut mikään turha reissu! :)

heihei boni ♥

Tänään oli sit aika sanoa heippa Boniponitus kun likka lähti takaisin omaan kotiin. Tulee varmasti kauhea ikävä ♥ Kissat ja Helmi on varmasti tyytyväisiä siihen, että poni lähti kotiin, Boni kun tykkäs niistä liian paljon!
Käytiin tänään vielä n. 6-7km lenkki kun käveltiin Havukoskelle ja takaisin kaatosateessa, mut se vaan piristi pikkulikkaa ja tuntui että sillä oli vaan enemmän energiaa purettavana. Lenkin jossain vaiheessa huomasi kyllä kuinka neiti vaikutti väsyneemmältä, mutta täällä se vaan taas veti kauheeta rallia ympäriinsä kissojen perässä.

Helmin kanssa nyt illalla sit vähän temppuiltiin. Helmi tarjoaa tosi nätisti vieläkin istu-maahan-peruuta-sivulle sarjaa. Perusasennossa tein nyt sitä, että astuin askeleen eteenpäin tai taaksepäin ja Helmi seurasi mukana. Taaksepäin meneminen ei kyllä vielä oo täysin hallinnassa mut treeniä treeniä, kyllä Helmi sen oikean tavan vielä löytää.
Heti kun otan naksun esille Helmi innostuu suunnattomasti, mut sit kun pistän naksun pois sen into tippuu sadasta nollaan eikä halua tehdä enää mitään. Ilmoittanen siis koiran tokokokeeseen ja ennen koetta heiluttelen sille naksutinta ja näytän kuinka pistän sen taskuun jos se sitten tekisi jotain? Noei, vahvistetaan nyt vielä pikkuhiljaa näitä asioita ja sit lähdetään miettimään miten toimitaan kokeessa, ehkä saadaan virettä nostettua tässä vähitellen.
Treenattiin tänään myös pupuoravamikälietemppua ja Helmillä ei ollut mitään ongelmaa mennä siihen asentoon, joten eiköhän me tämäkin temppu vielä opita.

Enää ollaan noin kaksi viikkoa Vantaalla, joten kaikki tutut nyt pitää treffailla! Lenkkiseuraksi lähdetään aina, mut kauheen pitkälle en viitsi lähteä kun Helmi väsähtää tuolla niin nopeasti.
Alla vähän kuvia Helmistä ja Bonista.

Ponsku ja Hempsu ♥

Rakas ♥
Taitava ponsku osaa tulla käskystä luokse :)
siellä oli jotain jännää bonin mielestä :D
helmi luuli et poni löys jotain sikasiistii ja meni kattoo et mitä.
öö ponin kieli? :D ponsku antaa pusun.

Bonin maailma laajenee.. Helsinki koettu!

Edit, siis eilen lähdettiin lähdettiin Jeminan ja Jasun kanssa Helsinkiin, Helmi sai jäädä kotiin, jotta pystyin kunnolla keskittyä menemään Bonin kanssa, vaikka uskon ettei siinä olis ongelmaa tullut jos molemmat ois olleet mukana, sillä Helmi osaa kuitenkin kulkea niin hyvin missä vaan.

Lähdettiin vähän ennen viittä kohti Hiekkaharjun juna-asemaa, josta hypättiin N-junan kyytiin. Jemina ja Jasu tulivat Tikkurilasta mukaan ja yllätyksekseni Boni ei alkanut haukkua Jasulle vaan nuskaisi sitä pari kertaa ja antoi sen jälkeen olla. Junamatka meni tosi hyvin ja Boni oli nätisti mun jaloissa makaamassa. Pasilassa jäätiin junasta pois, eikä tyttöä jännittänyt yhtään vaikka ihmisiä liikkui siellä sun täällä. Pasilassa hypättiin bussiin nro 58 ja mentiin sillä Laajalahden aukiolle. Bussiin Boni ei uskaltanut omin jaloin mennä, joten kaappasin sen syliini ja bussimatkan se matkustikin sylissäni.
Osattiin ylläriylläri jäädä pois oikealla pysäkillä bussista ja käveltiin siitä Koneen kentälle, mätsäripaikalle. Parille ekalle koiralle Boni ei haukkunut, mutta sitten kun koiria paljastui ympäriltä yhä enemmän ja enemmän, se alkoi vähän haukahdella. Kuitenkin kun tyttö pääsi nuuskuttelemaan paria ensimmäistä koiraa, se totesi että nehän onkin ihan kivoja, eikä Boni sen jälkeen haukkunutkaan enää muille. Nähtiin paljon kivoja koiria ja vaikka mukaan sattuikin pari pelottavampaa koiraa, Boni käyttäytyi tosi mallikkaasti. Yhdelle yli-innokkaalle koiralle se alkoi murista, mutta muuten kaikki koirat olivat kivoja. Meidän luokse karkasi joltain joku isompi pentukoira (en nyt rotua saa päähäni, oisko voinut olla espanjanvesikoira tms?) ja vaikka Boni vähän säikähti sitä, se oli kuitenkin hiljaa ja meni varovaisesti nuuskimaan tätä koiraa.

Leiriydyttiin petsieläisten lähelle ja Boni pääsi nuuskuttelemaan muiden koiria ja sitä kävi joitakin ihmisiä rapsuttelemassa. Väsymys alkoi kuitenkin selkeästi painaa, sillä meidän puolen tunnin mätsäripaikalla olo alkoi venyä lähemmäs puoltatoista tuntia ja Boni kävi nukkumaan syliini. Sen jälkeen se vähän ärähteli ohi meneville koirille, mutta kielsin sitä aina ärähtelyjen jälkeen ja tyttö olikin sitten nätisti. Heti kun noustiin ylös ja lähdettiin taas liikkeelle, koirat olivat kuitenkin taas kivoja eikä niille tarvinnut rähistä.
Kotiin lähdettiin puoli yhdeksän aikaan ratikalla, jotta Boni ja Jasu pääsisivät niissäkin käymään. Ratikkaan Boni ei halunnut itse tulla, joten nostin sen sinne sisälle. Ratikkamatka oli pidempi kuin olin ajatellut, mutta Boni ja Jasu ottivat rennosti ja nukkuivat. Sillä aikaa mä mietin kiivaasti, että ollaankohan me oikeaan suuntaan menevässä ratikassa ja näinhän me oltiinkin. Jäätiin Lasipalatsilla ratikasta pois ja käveltiin rautatieasemalle. N-juna lähti 21.01, joten jäätiin odottelemaan sitä ja mentiin ottamaan Bonista seisotuskuvia viereiselle nurmialueelle. Vaikka Boni olikin väsynyt ja sitä rämpläsi täysin kokematon saksanpaimenkoiran seisottaja, se jaksoi tosi hyvin keskittyä.
Oltiin vähän kymmentä ennen kotona ja oli tosi mahtava reissu. Kiitos paljon Jemina, kun lähditte meidän seuraksi! :)
Allaolevista kuvista Jemina otti muut paitsi Bonin ja Jasun yhteiskuvan.

Boni :)

Jemina pitää Bonia ja Jasua :)

Minä ja Boskuli ♥

hauhau sanoo boni!

Nora ei ymmärrä. Boni on alkanut haukkua karvat pystyssä jokaiselle koiralle, joka tulee vastaan ulkona. Ollaan käyty ojangossa katsomassa agilityä, ollaan treffattu kivoja kaverikoiria (niin tuttuja kuin tuntemattomiakin ulkona tervehditty), mutta silti poni haukkuu jokaiselle koiralle. Ollaan pelottavia koiria käyty aina katsomassa ja aina on todettu Bonin kanssa ettei ne ookkaan niin pelottavia. Silti se on nyt alottanut ton huutamisen kaikille ja itsellä on olo aivan toivoton, kun en tiedä millä saan sen päähän sen ajatuksen ettei ne halua syödä sitä.

Kauheesti on Boni reipastunut ja juoksee kyllä kissojen perässä minkä kerkeää. Ollaan joka ilta käyty kävelemässä reilu 30 minuutin lenkki, koska muuten tolla pennulla on tapana valvottaa mua ja mä mielelläni kuitenkin nukkuisin yöllä, jotta jaksan juoksuttaa tota pentua sit päivällä pihalla. Nyt se onkin hyvin antanut mun nukkua, taitaa olla iltalenkeillä siihen vaikutusta. Oon huomannut pellolla kävellessä, että aina pidempään heinikkoon mennessä Boni innostuu hirveästi ja lähtee juoksentelemaan ympäriinsä. On myös tosi kuuliainen tyttö, tulee luokse heti pyydettäessä ja musta tuntuu että se oma nimi on kanssa alkanut painua ponin päähän.

Helmi on alkanut Boniin jo tottua ja Boni kauheesti koittaakin saada Helmiä leikkimään, mut eipä Helmi oikeen tykkää leikkiä sen kanssa. Helmin häkkiin Bonilla ei ole mitään asiaa sillon kun Helmi on siellä tai muuten tulee murinaa. En kuitenkaan vois uskoa että Helmi sen takia Bonia puris tms, todennäköisesti se vaan väistyis ja tekis ponille tietä.
Nean ja Dustyn kanssa pitäis mennä taas joku päivä ulos, viimeksihän poni rrrrakastui kivaan Dustyyn ja ois mielellään lähtenyt Nean ja Dustylaisen mukaan.

agilityä ja bussimatkailua

Eilen oli taas Lakun agilitytreenit ja nyt otin Boninkin mukaan katselemaan. Maanantaina päivällä aloin Kristiinaa ahdistella, josko se lähtisi mukaan treeneihin, niin mun ei tarvitsisi panikoida miten saan koirat kuljetettua ja niinhän se Kristiina sitten mukaan lähti!
Vähän neljän jälkeen käveltiin Helmin kanssa Kristiinaa vastaan Tarhurintielle ja sen jälkeen käytettiin Helmi pissalenkillä talojen ympäri ja mentiin meille laittamaan loput tavarat kasaan. Helmi olis kauheen mielellään ollut lähdössä mukaan, mut se sai tälläkin kertaa jäädä kotiin. Sen ja Bonin kanssa olis ollut varmaan helpompi matkustaa bussilla, kun Helmi on tollanen kokenut konkari eikä varmasti ala matka yhtäkkiä tökkiä. Maisa toi Lakun meille varttia vaille viisi, jonka jälkeen haettiin Boni ja treenikamat sisältä ja lähdettiin. Poni kauheesti oli komentamassa Lakua koko ajan ja Laku lopulta ärähtikin sille kunnolla, jonka jälkeen pidin pienen puhuttelun molemmille ja matka taas jatkui.

Tultiin bussipysäkille juuri, kun 623Z sieltä tuli ja sitten olikin kauhea kiire saada kaivettua bussikortti lompakosta. Kristiina meni ensin Lakun kanssa bussiin sisälle ja me tultiin sitten perässä. Boni ensin epäröi, tuleeko se sisälle ollenkaan, mutta sitten rohkaistui ja itse asteli sisälle. Mentiin neljän paikalle istumaan, Laku aluksi luuli pääsevänsä syliin, joten jouduin ikävästi palauttaa sen maanpinnalle ottaessani Bonin syliin. Ajattelin että sen on kuitenkin parempi matkata sylissä, kun ei ollut aiemmin bussilla mennyt ja sitten niillä ei ainakaan tulis kärhämää Lakun kanssa. Poni käveli reippaasti omin jaloin bussista ulos.
87K oli sitten vähän etuajassa, mutta hyvin kerkesin käyttää Bonin pissalla, vaikka aluksi se luuli että me mentiin metsään vaan makoilemaan. Toiseen bussiin se ei suostunut tulemaan omin jaloin, joten sain kaapata sen syliini ja kantaa sisälle. Bussikortin leimaamisessa oli vähän ongelmia, mutta sain sen kuitenkin leimattua. Senkin matkan ponilainen istui sylissä nätisti maisemia katsellen.

Kävelymatka ojankoon sujui hyvin, Boni alkoi vaan vähän osoittaa väsymisen merkkejä. Metsäpolulle siirtyessä Boni innostui hirveästi ja alkoi jopa vetää hihnassa, mitä se ei ollut aiemmin tehnyt! Kentille saapuessa Boni näki ensimmäisen koiran ja voi että kun se alkoi karvat pystyssä haukkumaan, mutta lopetti sen kuitenkin lähes heti kun komensin. Seuraavan koiran tullessa vastaan se oli vielä vähän sekaisin ensimmäisestä koirasta ja karvat pystyssä murisi vaan. Kolmannelle koiralle ei enää sanottu mitään ja karvatkin laskeutuivat jo alas.
Kun tultiin meidän treenikentän viereen, Bonilla oli taas karvat pystyssä ja se haukahteli muille koirille. Ei se kuitenkaan ole sellasta vihaista haukkua, en vois kuvitellakaan että toi tekis jotain toiselle koiralle, kunhan se vaan haukkuu ja on epävarma miten toimia. Se on aina jokaiselle uudelle koiralle antanut ison pusun kun on päässyt tutustumaan vaikka onkin aina aluksi haukkunut ja juossut karkuun. Kun mentiin rakentamaan rataa, Boni jäi nätisti Kristiinan kanssa odottelemaan sivuun. Laku taas istui tolpassa nätisti kiinni ja odotti kuuliaisesti että tulisin takasin.

Boni haukahteli satunnaisesti muille koirille ketkä tekivät rataa, mutta se oli jo niin väsynyt, että suurimmaksi osaksi ajasta vaan nukkui penkin alla. Kun mentiin Lakun kanssa radalle, Boni selkeästi valpastui vähän ja katseli sieltä että mitä me oikein tehdään.
Laku teki tosi hienosti rataa pätkissä ja huomasi kuinka sen into säilyy silloin pidempään. Kepit meni yllättävän hyvin, huomasin vaan itsekin kuinka mä hidastin vauhtia loppua kohti ja sehän ei suinkaan ole tarkoitus kun halutaan nopeat kepit. Mulla on ongelmana se, että aina kun palkkaan Lakun, käännyn sitä kohti ja palkkaan aina väärästä kädestä. Tehtiin sitten harjoituksia, että juoksin kentän toiselle laidalle Laku perässä ja juostiin niin kauan että se sai mun käden kiinni ja oli syönyt siitä namit pois. Toinen ongelma mulla on se, että kimitän Lakulle koko ajan! Helmille en oo ikinä tehnyt niin, joten en tiiä mistä se Lakun kanssa on sitten tullut, kenties siitä kun Laku on pehmeempi koira ja se on aina Helmille karjastessa ollut pyytelemässä anteeksi matalana, vaikken ole sille edes koskaan huutanut.
Siinä olis sit ratapiirros, en tajua miten tää teki siitä noin sumeen, mutta isoksi klikattaessa näkyy selkeämpänä. Ja esteiden etäisyydet sun muut on ihan päin prinkkalaa, en saanut niitä menemään niin kuin olisi kuulunut. Ratapiirros toivottavasti oikein, yritin muistella että miten se meni, mutta tossa esteiden 10-13 välillä en ollut varma miten rata menee.
Kahden ekan hypyn jälkeen tein pakkovalssin putkeen ja sen jälkeen mentiin noiden kahden seuraavan hypyn yli. Ennen puomia siis palkkaus ja tämänhän tein taas väärin kääntymällä koiran eteen palkkaamaan sen väärästä kädestäkin vielä. Pimeään putkeen (puomin jälkeen oleva putki) saatoin Lakun lähelle, jotta se varmasti menisi. Helmin kanssa meillä oli tuossa ongelmana se, että se ei mennyt sinne vaikka mitä kokeiltiin Marian ryhmässä treenatessa, koira tuli aina niin että se hyppäsi putken yli mun luokse. Pussi meni kohtalaisesti, siihen Laku tarvii vielä varmuutta enemmän. Hypyn kolmetoista jälkeen oli tarkoitus lopettaa taas se pätkä siihen ja tein sitten jonkun omituisen käännöksen siihen ja jätin koiran väärälle puolelle. Toisella kerralla tein sitten niin kuin olin ajatellutkin. Kepit meni tosiaan tosi näpsäkästi, Alma muistutti että mun pitää kuvitella pari ylimääräistä keppiä loppuun eikä hidastaa vauhtia loppua kohti. Loppu meni sit jotenkuten, oikein meni mut keppien jälkeen olin sekasin kun en ollut varma pitikö suorittaa rata siitä loppuun asti vaiko ei.
Noh, ens viikolla sit uudelleen!

Tänään aamulla herätessä Bonilla oli sit ollut tosi tylsää ja se oli keksinyt itse tekemistä. Ulkoisen kovalevyn siirtopiuhasta oli toinen pää jyrsitty irti ja koira oli johdon kimpussa vielä silloinkin kun heräsin. No hyvä ettei aika ollut käynyt toisella tylsäksi! Ei ollut tehnyt pissoja sisälle, joten pidettiin kiirettä ja lähdettiin ulos, jossa neiti menikin heti pissalle.
Allaolevista kuvista kolme ensimmäistä c. Kristiina Pyykölä.

Jättikorva Boni ojangossa ♥
Kyl se valppaasti tarkkailee et mitä siel tapahtuu!
Välillä vilkuiltiin agilitykentälle et mitä siellä tapahtuu :)
Kotona alko vähän väsyttämään..
Ja aluks piti vähän ihmetellä et miksei sen anneta nukkua rauhassa.
Mut sitten väsymys vei voiton!

vauva hoidossa :) ♥

Yllättäen äiti nappasi meille Hämeenlinnasta kaveriltaan hoitoon kahdeksi viikoksi 12 viikkoa vanhan saksanpaimenkoiran, Bonin. Vähän erityyppinen koira on, kuin Tupe, mut kiva koiruus silti. Ei kauheesti Helmistä välittänyt eikä kissoistakaan, mut kissat ja Helmi kyllä senkin eestä siitä!
Heti tänään keksittiin Nean kanssa, että lähdetään viemään Bonia ja Dustyä ulos, tarkoitus oli mennä tähän johonkin pellolle kävelemään, mut käytiin sitten kävelemässä jonkinlainen lenkki. Boni rakastui täysin Dustyyn ja ois halunnut vaan koko ajan kulkea sen perässä ja nuuskia Dustyä. Aluksi Boni kyllä vähän haukkui Dustylle karvat pystyssä, mut sitten se tajus ettei Dusty tee sille mitään ja et se on tosi kiva kaveri! Lenkin lopuksi kun erottiin, Boni olis mieluummin lähtenyt Nean ja Dustyn mukaan, mut kyllä mä lopulta sain sen ylipuhuttua siihen, et jos kuitenkin mennään meille.
Joku toinen päivä sit nähdään vielä Nean ja Dustyn kanssa, nyt kun Boni on täällä vielä totuttelemassa kaupunkielämään. Mielellämme lähdetään myös muiden kavereiden kanssa lenkille, Bonia pitäis vähän sosialistaa joten kaikki seura on tervetullutta!
Maanantaina vauva pääsee Ojankoon agilitykentän laidalle ihmettelemään koirien paljoutta!

Laku treenaa

Maanantaina oli Lakun agilitytreenit ja tehtiin kahta eri agilitypätkää sekä harjoiteltiin koirien kanssa niiden takapään käyttöä tasapainotellen ja peruuttaen. Ratapätkät sujui riittävän hyvin, vaikka ohjaaja itse meinasikin ne unohtaa. Palkkasin Lakua pienissä pätkissä ja kepit tehtiin kokonaan erillisenä esteenä, samoiten kuin pussikin, kun en ollut varma miten se Lakulla sujuu. Alma totesi sen saman minkä minäkin olen todennut, että Lakun kanssa kepit pitää suorittaa rauhassa pikkuhiljaa käsiavulla. Idea selkeesti hallussa, mutta sitä pitää vahvistaa. Ajatuksena on, että kokeiltaisiin HSKH:n kentällä olevia vinokeppejä, joilla Lakun kepit voisivat jopa sujuakin. Helmin kanssa näistä oli apua paljonkin.
Tasapainottelu vanhojen muurin palasten päällä oli Lakulle helppoa ja se oppi nopeasti miten palikan sai pysähtymään. Korkeamman ja kapeamman palikan kaatuessa, se alkoi hieman aristella sitä, mutta sain sen uskomaan ettei siinä ole mitään pahaa. Sen jälkeen oli vuorossa peruuttamisen opettelua. Muistelin, että Maisa oli sanonut Lakun osaavan peruuttaa käskystä, mutten kuollaksenikaan saanut sitä peruuttamaan. Lopulta aloitettiin Alman ohjeilla peruuttamisen harjoittelu ja Laku ottikin pieniä askelia taaksepäin.

Tänään oli sitten vuorossa epistelypäivä! Rata oli ehkä vähän liian pitkä Lakulle, mutta hienosti se suoritti sen loppuun asti! Tätä ennen ollaan oltu 2009 (?) yksissä mölleissä, joista tuli 5 virhepistettä. Nyt ollaankin sitten treenattu vähän enemmän, vaikka treeniä tarvitaan vielä paljon! En saanut kamalasti Lakua innostettua radalle, intoa olisi siis voinut olla enemmän, mutta kyllä tuokin meni. Millä saan omaan päähän taottua, että mun täytyy oikeasti juosta sen koiran kanssa siellä radalla? Kyllähän nytkin mentiin "melkein-hölkkää", mutta esimerkiksi putkien luona olisi tarvinnut ottaa vauhdikkaampia askelia ja näin itse innostaa koiraa liikkumaan paremmin. Mut ehkä mäkin löydän ne jalkani vielä joskus, Helmin kanssa löysin ne liian myöhään...
Tänään radalta siis nollatulos ja aika meni ihanneajan sisään. Aluksi luulin ihanneajan olevan 60 sekuntia, mutta se taisikin lopulta olla 55- tai 50 sekuntia, en saanut varmuutta asiaan itsekään. Meidän aika oli kuitenkin lopulta 45,73 sekuntia, eli meni hyvin ihanneajan sisään. Olin aiempia Hau openissa olleita ratoja katsellut ja ne vaikuttivat kyllä helpommilta kuin nyt tämä viimeinen! Tästä löytyi enemmän pyöritystä kuin muista. Radalla oli tuomarina Jonna Aaltonen(?).



Helmin iloksi Mikaelan kanssa puhuttiin, josko se tulis Helmin superkivojen ja Helmin mielestä ehdottomasti kaikista parhaiden shelttikavereiden kanssa tänne päin joku päivä ja mentäis jonnekin kävelemään koirien kanssa. Helmi on jäänyt nyt vähän vähemmälle huomiolle, joten ehkä niiden shelttikavereiden tapaaminen ois sit superkivaa. Oon julma ja aina kun Helmi menee kierroksilla ulos lähtiessä kysyn siltä et missä Tao on ja sit se rupee ulkona tähyilemään et missä ihmeessä se Tao sitten onkaan.. Välil pitää sit tietty käydä treffaamassa Tao ja Taavi, ettei se kohta ala luulla että mä vaan huijaan sitä!
Nyt on ollu myös niin kuuma, ettei Helmi oikeen jaksa kävellä ulkona. Se väsyy tosi nopeesti ja tuolla kuumalla se kävelee vapaana ollessa ehkä 10-20 metriä mun perässä. Tänäänkin kun olisin iltalenkille ollut lähdössä sen kanssa, se katsoi mua ehkä 30 metrin päässä kotoa et ethän sä oo oikeesti tosissas mua ei kiinnostais nyt yhtään lähtee enää minnekään kävelemään!
Kotona ollaan melkeen joka päivä naksuteltu ja kyllä tää tästä vielä iloksii muuttuu! Ollaan myös kertailtu nyt ympäri pyörimistä sekä kierimistä, jos Helmi vaikka tajuais niitäkin tarjota. Myös tassujen antoa ollaan vähän kerrattu, muttei niin paljoa. Oon miettinyt että ton meidän ns. kontaktilaudan vois kaivaa esiin ja testailla vähän et miten ne kontaktit on sillä vielä mielessä. Yleensä laudan esiin kaivaessa Helmi tarjoaa ensimmäisenä ylösmenokontakteja, mut alasmenokontaktitkin se kyllä osaa, mut vähän heikommin vaan.

ikävä on kova.

Tuntuu pahalta tietää, etten nää sua todennäkösesti enää koskaan. Ikävä on kova ja itkettää että joutuu susta luopumaan. Mut ehkä sulle löytyy sit hyvä koti jostain muualta, se lohduttaa edes vähän.

Helmikuussa 2009 taloon asteli saksanpaimenkoiranarttu. Viikko ennen pennun tuloa oltiin nähty siitä kuvia netissä ja sit ajateltiin käydä katsomassa. Sit kävi niin, että mukaan lähti se musta pentu, jolle menetin sydämen heti ja äitillekin sanoin ennen päätöksen tekoa, että kato nyt miten ihana se on. Kasvattajalla sua oli kutsuttu Tupeksi, kauan me sulle mietittiin nimeä ja Tupeksi sä sitten jäitkin. Meidän pieni Tupetin ♥
Luonteeltas olit mitä mahtavin, sulla oli potentiaalia kaikkeen tekemiseen, käytiin agilitykentällä pari kertaa ja hakeuduttiin näyttelykoulutukseen siedättäytymään muihin koirakoihin ennenko sulla oli rokotukset ees kunnossa. Epävarmuuttas rähisit kaikille ja kukaan ei antanut sun tulla nuuskimaan kun pelkäs että teet pahaa jollekin. Ja sulla oli ikää alle 4kk. Jos olis nuuskimaan voinut päästää et varmasti ois tehnyt mitään pahaa, mut kukaan niistä ei uskonut sitä.
Ei mennyt kauaakaan kun se rähinöinti muuttui vaan pahemmaksi. Helmin kanssa tulit toimeen, mut kaikki muut oli niin inhottavia. Ihmisiä siedit vielä siinä vaiheessa, mut sekin muuttui sit reilu vuoden iässä. Sillon sun kanssa ei voinut kulkea enää julkisillakaan ja kaveritkaan ei saanut mun lähelle ulkona tulla. Mira joka oli sua käynyt mun kanssa ulkoiluttamassa aina ruokkiksella koulupäivisin ei saanut enää tulla ulkona mun lähelle, vaikka se oli sulle ihan tuttu. Vaikka kotona se oli sun paras kaveris niin asia muuttui heti kun mentiin ulos ovesta.
Olit aivan mahtava pakkaus, mut aina ei kaikki mee niin kuin suunnitellaan. Ulkonäöltäs olit upea, mut luonteessa olis ollut parannettavaa. Oikeissa käsissä susta tulee vielä aivan upea koira ja sun kanssa voi tehdä mitä vaan. Anteeks, ettei meistä ollut sitä tekemään. Toivottavasti sulle löytyy hyvä koti jostain muualta. ♥ Nykyäänhän sua Tupuksi kutsutaan, mut mulle oot aina se rakas Tupetin ♥


Muistan sut nyt ja aina, sä osotit mulle sun viimisinä päivinä meillä, et oot oikeesti tosi ihana koira, kunhan sun kanssa tekee ja touhuaa niin paljon kun pitää. Reilu kaks vuotiaana pystyin vihdoinkin ohittamaan sun kanssa toisen koiran ilman, että oisit rähissyt ja puolustanut mua. Me pystyttiin käydä tokokurssilla ja pystyit olla muiden koirien lähellä vaik ihmisiä et sietänytkään ja kouluttaja sai sua vältellä. Annoit mulle syyn olla susta ylpeä.


Tälläsenä mä tuun sut muistamaan aina ♥

temppuilua vol. 2

Helmin kanssa ollaan edetty siihen pisteeseen, että tarjoaa jo välillä perusasentoakin itsestään naksutellessa. Peruuttaminen on selkeesti se vahvin kuitenkin. Mietin et pitäs sen kanssa varmaan muistella vanhoja temppuja mitä oon sille opettanut, jotta se sit vahvistais niidenkin tarjoamista. Pääasia että koiralla on ollut kivaa kun ollaan temppuiltu! Välillä kun odotan perusasentoa, Helmi hyppii istu-maahan väliä ja sit kun naksautan sen noustessa seisomaan se jääkin seisomaan nätisti häntäänsä heiluttaen. Mietin jo että pitäskö mun alkaa opettaa sille käskystä hännän heiluttamista, mut kuinka todennäkösesti se sitten yhdistäis sen siihen että se tarkottaa samaa asiaa nätti & seis -käskyjen kanssa? En kuitenkaan haluu sille kolmea eri käskyä seisomiseen..
Tänään käytiin taas reilu 3km lenkki Helmin kanssa, ennen kuin lähdin Lakun kanssa aksatreeneihin. Päästiin ekaa kertaa Lakun omiin treeneihin mukaan! Helmin kanssa käveltiin siis äidiltä kotiin, ensin äiti tosin tuli hakemaan meidät sinne kun mun piti hakea treenikamoja mukaan.

Lakun aksatreenit oli siis tosiaan tänään ja meni tosi kivasti alun ongelmien jälkeen! Aiemmin en ole saanut keppejä toimimaan, enkä meinannut nytkään saada, mut lopulta ne lähti sit sujumaan läpi -käskyllä ja käsiavulla! Ehkei me ollakaan niin toivottomia ;) 13.7 ois sit epistelyä tiedossa, sitä ennen maanantaina treenit. Mennään mölliradalle vielä, vaikka keinu ja kepit nyt ilmeisesti sujuukin. Pussia ei ollakaan otettu, enkä tiedä onko Maisa sitä Lakun kanssa käynyt. Mut laitoinpa Almalle toiveviestin, jos sitä sais treeneissä otettua joku kerta.

Tälläistä sit tällä kertaa! :) Keskiviikkona ja torstaina Helmi tulee ehkä mukaan kun menen Santtu-labbista käyttämään ulkona.

temppuilua

Ollaan treenattu Helmin kanssa tyyt - käskyllä peruuttamista. Alunperin lähdettiin siitä, kun gööttifoorumilta hain apua meidän motivaatio-ongelmaan. Saatiin ohjeistus sheippaukseen ja siitähän se sitten lähti. Mikä parasta, Helmi on idean tajunnut jo jotenkin.
Peruuttamista lähdettiin siis harjoittelemaan sen tarkempia suunnittelematta. Kun odotin koiran tarjoavan jotain, se astui askeleen taakse päin. Samalla hetkellä palkkasin sen naksuttimen avulla ja lähdettiin työstämään sitä. Pikkuhiljaa lisäsin matkaa, joka koiran piti peruuttaa ennen palkan saamista ja nyt se peruuttaa lähes huoneen toiselta laidalta toiselle. Peruuttaminen on nyt vielä vähän epävarmaa, mutta sitä vahvistellessa. Nykyään kun naksun otan käteen ja koira tajuaa että nyt tehdään jotain, se ensimmäisenä tarjoaa peruuttamista. Tarkoituksena olisi lähteä tätä tapaa hyödyntämään myös tokossa, että siitä tulis sille mahdollisimman kiva juttu ja että se sit lopulta haluais tarjota myös perusasentoa, seuraamista yms.
Laitan tähän vielä videotakin, kunhan saan otettua sen.