Me oltiin sitten viikko pois kaikesta sivistyksestä, keskellä ei mitään. Lähdettiin siis maanantai-aamuna autolla ajamaan kohti Karjalohjaa, jossa Tesniemessä sijaitsikin meidän vuokramökki, jonne suunnataan seuraavan kerran sitten syksyllä.
Tupesta paljastui kunnon vesipeto, ja Helmikin yksi päivä hyppäsi itse laiturilta veteen - kaikki ihmiset olivat vedessä ja Helmiraukka vikisi laiturilla, ja molskis hauvaraasu olikin sitten vedessä! Äkkiäpä Helmi ui rantaan, eikä kyllä sen jälkeen hypännyt enää laiturilta, vaikka vahtikin ettei kukaan huku..
Tupe olikin oikea pelastuskoira, kun joku oli vedessä, se vaikka hyppäsi sen päälle pelastamaan tätä, kunhan vaan pääsi itsekin veteen. Kyllä se pari kertaa mut vähän pidemmältä veti takaisin rantaan, kun siitä otti kiinni. Kunnon vesipelastaja siitä vielä tulee, kunhan oppii että kun käsi heilahtaa vedessä, siitä ei napata kiinni ja luulla että se on keppi..
Torstaina, perjantaina ja lauantaina käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä. Tesniementielle vei sellainen isompi tie, puujärventie, joka oli 5-7 kilometriä pitkä. Torstai-iltana kävelin Helmin kanssa sen melkein päätyynsä ja vielä takaisinkin, perjantai-iltana kävelin sen Tupen ja Helmin kanssa päätyyn asti ja vielä takaisinkin & lauantai-iltana käveltiin se päätyyn asti ja melkein takaisin mökille (pienen välikohtauksen vuoksi äiti tuli hakemaan meidät autolla takaisin mökille). Siinä tuli sitten yli 20 kilometriä käveltyä parin päivän sisään, kuntoiltua tuli parin viikon edestä! Kyllä sen koirissakin huomasi, kun molemmat väsähtivät täysin.
Tupen kanssa oli kiva tokoilla sitten, kun se oli väsytetty ensin täysin. Silloin se jaksoi paremmin keskittyä, kun ei häseltänyt niin paljoa. Sain seuraamistakin opetettua vähän eteenpäin, koira kulkee jo oikeen nätisti imuttamalla sivulla, vaikka välillä meinaakin vähän hyppiä ja pomppia. Me aletaan Tupen kanssa kumpikin oppia!
Helmin kanssa otettiin vähän paikallamakuuta ja pieniä seuruupätkiä, loma on aina lomaa, mutta Helmillä se tietää vaan enemmän ponnisteluja. Voi sitä raasua..
Lauantaina löytyi Helmistäkin sen elämän ensimmäinen punkki! Silmän yläpuolelle oli ilmestynyt punkki, jonka Anneli sitten tänään irroitti siitä, vaikka haastavaa se olikin ilman punkkipihtejä - se punkki olikin tiukkaan kiinni! Helmi oli nätisti paikallaan, kun sähellettiin sen punkin irroittamisen kanssa vaikka miten kauan, aina kuonosta irti päästäessä käänsi päätä pois, mutta antoi nätisti ottaa siitä taas kiinni.
Tänään käytiin sitten Elinan ja koirien (Anni&Nelli) kanssa lenkillä, käytiin koirapuistossa, jossa Helmi pääsi taas ärisemään kunnolla, sekä käveltiin ihan muuten vaan sellanen pieni hihnalenkki. Oli kiva saada lenkkiseuraa, yksin kun tuolla ei liiemmin jaksa kävellä.
Tiistaina lähdetään ehkä agittelemaan Elinan kanssa ja torstaina olisikin agilitymöllit, sunnuntaina sitten ois gööttierkkari, kauheesti ohjelmaa yhdelle viikolle!
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
torstai 15. heinäkuuta 2010
Hau open 14.7
Elikkä siis, jos vähän tiivistelisi nyt meidän ekoja virallisia agilitykilpailuja, jotka korkattiin eilen.
Aluksi kolmen maissa lähdettiin Helmin kanssa iskälle pitämään seuraa Tupelle ja kissoille tunniksi, kun äiti oli laivalla. Samalla käytin Tupen ulkona. Kissatkin sai syödä rauhassa ja Helmikin sai Tupen kanssa ruokaa. Kymmentä yli neljä lähdettiin kamalalla kiireellä pihalle, jossa Mira jo meitä odottelikin. Tuntui että ihan kuin olisin muuttamassa jonnekkin, sitä tavaraa löytyi niin paljon otettuna mukaan.. Ulkona kun oli vielä +30 astetta lämmintä, tuntui sietämättömältä kantaa reppua selässä hiestä märkänä.
Asemalle kävellessä matkalla kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja sen jälkeen matka jatkuikin juna-asemaa kohti ja junaa odoteltiinkin n. 10 minuuttia. Pasilassa mulle tuli kamala hinku saada karkkia, joten meninpä sellaselle automaatille ja sitä karkkia ostin. Plääh, miksei kukaan ikinä opeta mulle, että mä voin jättää ne karkit jollein muille..
Pasilassa vaihdettiin siis M-junaan ja tällä mentiin Kannelmäkeen. Mikaelan junalla meni vielä hetki saapua Kannelmäkeen, joten me mentiin sitten Mustiin ja Mirriin katselemaan siksi aikaa, että Mikaelakin saapuisi paikalle. Kivempihan se on porukalla sinne mennä, kun jättää joku yksin.
Purinalle kävellessä heitin Helmin jokeen, ja tämän jälkeen käytiin viemässä kilpailukirja ilmoon ja samalla näytettiin myös rokotustodistus. Meidän kilpailunumero oli siis 14 ja kun katselin, niin Marjolla ja Urkilla (lägpys Tulikäpälän Tulimestari) oli numero 16.
Ennen rataantutustumista juoksin vielä Helmin kanssa joelle ja heitin sen taas sinne, jotta se saisi vilvoitella. Siinä oli sitten 6 minuuttia aikaa sieltä keretä takaisin kentille vaihtamaan kengät ja saatiin juosta takaisinkin. Mä tietysti asiaankuuluvasti stressasin, että nyt mä väsytän sen ja se juoksee radalla paljon hitaampaa, kun nyt vielä omisti sitä virtaa.
Rata vaikutti ihan kivalta, vaikka oli pari sellasta kohtaa, missä mua rupes hieman jännittämään, että entä jos se meneekin tonne ja tonne ja tonne ja otetaan hylky.
Radalle mentäessä koira jäi paikalleen lähtöön, joten mulle tuli heti sellanen fiilis, että nyt se on väsynyt ja tulee yhtä kamala rata kun viimeksi 30.6 Hau openissa. Mutta pöh, pah ja puh. Koiralla oli korvat ja kuunteli ihan loistavasti, vaikka yhdessä vaiheessa kierrä käsky jäikin koiran korvilta pois ja meinasi kielto tulla. Sain kuitenkin onneksi korjattua sen kun ajoissa huomasin ja oikein se sitten menikin, vaikken enää valssaamaan kerennyt siinä kohti, toisaalla se kuitenkin onnistui ihan yhtä hyvin, taisi olla parempi tosin siinä kohti.
Radalta haettiin siis nolla, jes! Kepeille sain koiran ohjattua oikein sisälle, vaikka olinkin aivan hermoraunioina siinä vaiheessa, että nyt me mokataan tää kun ei oo paljoa rataa enää jäljellä.. Aikaa katsoessa taulussa, koin pienoista v'tutusta, sillä yliaikaa oli +2,84 sekuntia, muuten olis tullut se eka nolla. Eihän ekoista kisoista voikkaan parasta mahdollista tulosta saada, mutta kun noin pienestä jäi kiinni niin pisti vähän harmittamaan, ne tais olla just ne pari sekuntia mitkä meni siinä kun koira meinasi kieltää.. Ehkä mä koitan ens kerralla ohjata vähän paremmin, tein tossa kohti nimittäin eri tavalla kun olin suunnitellut, piti mennä sivuaskelia että Helmi tajuaisi että matka jatkuu vielä, mutta ne jäi kokonaan pois. Treeneissä nimittäin kerran kouluttajan kanssa tajuttiin, että Helmin kanssa pitää mennä niin tai se tulee jalkoihin. Enhän mä siinä stressatessa tietenkään muistanut mitään..
Tuloksien ilmestyessä taululle, löysin sieltä myös toisen Cimillalaisen (Cimillan Luka Lumijalka, olisiko?). Näille tuli radalta kymppi ja 13. sija. Meille sitten 6. sija, tulos +2,84s. Meidän aika oli siis 57,84 sekuntia, ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Meni kyllä tosi hyvin näin ekoiksi kisoiksi! :-)
Videota saatte tänne lauantaina.
Aluksi kolmen maissa lähdettiin Helmin kanssa iskälle pitämään seuraa Tupelle ja kissoille tunniksi, kun äiti oli laivalla. Samalla käytin Tupen ulkona. Kissatkin sai syödä rauhassa ja Helmikin sai Tupen kanssa ruokaa. Kymmentä yli neljä lähdettiin kamalalla kiireellä pihalle, jossa Mira jo meitä odottelikin. Tuntui että ihan kuin olisin muuttamassa jonnekkin, sitä tavaraa löytyi niin paljon otettuna mukaan.. Ulkona kun oli vielä +30 astetta lämmintä, tuntui sietämättömältä kantaa reppua selässä hiestä märkänä.
Asemalle kävellessä matkalla kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja sen jälkeen matka jatkuikin juna-asemaa kohti ja junaa odoteltiinkin n. 10 minuuttia. Pasilassa mulle tuli kamala hinku saada karkkia, joten meninpä sellaselle automaatille ja sitä karkkia ostin. Plääh, miksei kukaan ikinä opeta mulle, että mä voin jättää ne karkit jollein muille..
Pasilassa vaihdettiin siis M-junaan ja tällä mentiin Kannelmäkeen. Mikaelan junalla meni vielä hetki saapua Kannelmäkeen, joten me mentiin sitten Mustiin ja Mirriin katselemaan siksi aikaa, että Mikaelakin saapuisi paikalle. Kivempihan se on porukalla sinne mennä, kun jättää joku yksin.
Purinalle kävellessä heitin Helmin jokeen, ja tämän jälkeen käytiin viemässä kilpailukirja ilmoon ja samalla näytettiin myös rokotustodistus. Meidän kilpailunumero oli siis 14 ja kun katselin, niin Marjolla ja Urkilla (lägpys Tulikäpälän Tulimestari) oli numero 16.
Ennen rataantutustumista juoksin vielä Helmin kanssa joelle ja heitin sen taas sinne, jotta se saisi vilvoitella. Siinä oli sitten 6 minuuttia aikaa sieltä keretä takaisin kentille vaihtamaan kengät ja saatiin juosta takaisinkin. Mä tietysti asiaankuuluvasti stressasin, että nyt mä väsytän sen ja se juoksee radalla paljon hitaampaa, kun nyt vielä omisti sitä virtaa.
Rata vaikutti ihan kivalta, vaikka oli pari sellasta kohtaa, missä mua rupes hieman jännittämään, että entä jos se meneekin tonne ja tonne ja tonne ja otetaan hylky.
Radalle mentäessä koira jäi paikalleen lähtöön, joten mulle tuli heti sellanen fiilis, että nyt se on väsynyt ja tulee yhtä kamala rata kun viimeksi 30.6 Hau openissa. Mutta pöh, pah ja puh. Koiralla oli korvat ja kuunteli ihan loistavasti, vaikka yhdessä vaiheessa kierrä käsky jäikin koiran korvilta pois ja meinasi kielto tulla. Sain kuitenkin onneksi korjattua sen kun ajoissa huomasin ja oikein se sitten menikin, vaikken enää valssaamaan kerennyt siinä kohti, toisaalla se kuitenkin onnistui ihan yhtä hyvin, taisi olla parempi tosin siinä kohti.
Radalta haettiin siis nolla, jes! Kepeille sain koiran ohjattua oikein sisälle, vaikka olinkin aivan hermoraunioina siinä vaiheessa, että nyt me mokataan tää kun ei oo paljoa rataa enää jäljellä.. Aikaa katsoessa taulussa, koin pienoista v'tutusta, sillä yliaikaa oli +2,84 sekuntia, muuten olis tullut se eka nolla. Eihän ekoista kisoista voikkaan parasta mahdollista tulosta saada, mutta kun noin pienestä jäi kiinni niin pisti vähän harmittamaan, ne tais olla just ne pari sekuntia mitkä meni siinä kun koira meinasi kieltää.. Ehkä mä koitan ens kerralla ohjata vähän paremmin, tein tossa kohti nimittäin eri tavalla kun olin suunnitellut, piti mennä sivuaskelia että Helmi tajuaisi että matka jatkuu vielä, mutta ne jäi kokonaan pois. Treeneissä nimittäin kerran kouluttajan kanssa tajuttiin, että Helmin kanssa pitää mennä niin tai se tulee jalkoihin. Enhän mä siinä stressatessa tietenkään muistanut mitään..
Tuloksien ilmestyessä taululle, löysin sieltä myös toisen Cimillalaisen (Cimillan Luka Lumijalka, olisiko?). Näille tuli radalta kymppi ja 13. sija. Meille sitten 6. sija, tulos +2,84s. Meidän aika oli siis 57,84 sekuntia, ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Meni kyllä tosi hyvin näin ekoiksi kisoiksi! :-)
Videota saatte tänne lauantaina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)