lauantai 23. tammikuuta 2016

Pientä treeniä

Ollaan pidetty vähän hiljaiseloa. Pitkän nenäpunkkitaistelun jälkeen koirat ovat vihdoin nenäpunkittomia *koputtaa puuta*. Hallikortti on taas aktivoitu ja päästiin tällä viikolla käymään hallillakin pitkästä aikaa. Danskulla tosin on nyt juoksut niin hallilla ei pitkiä aikoja viitsi oikein viettää. Pikkukoirien kanssa olisi kiva päästä nyt siellä kuitenkin käymään kerta se kortti on!


Tosiaan kerettiin olla hallilla varmaan joku puolisen tuntia tällä viikolla. Yritäpäs siinä ajassa treenata kolme koiraa - mahdoton tehtävä. Danskun kanssa tottisteltiin enemmän ja pikkukoirat pääsi vähän rallattelemaan välissä. Tehtiin Danskun kanssa seuraamisia, jäävät liikkeet, luoksetulo, kaukoja, tasamaanoutoa puisella kapulalla, hyppynoutoa puisella kapulalla, tasamaanoutoa metallikapulalla. Itseä hämmensi reippaasti, kun Dansku lakkasi yhdessä kohti tekemästä käännöksiä. Se ei käyttänyt takapäätään lainkaan vaan saattoi jäädä seisomaan ihan eri kohtaan kuin missä minä olin kääntyneenä. Tästä johtuen ollaan tehty seuruuta paljon pihallakin ja kyllä kääntyykääntyy!

Danskun noudot sujui ihan kivasti. Päästiin kokeilemaan hyppynoutoa uudella tokohypyllä, sillä nyt oli Kristel kaverina mukana säätämässä sitä (itse en ole ymmärtänyt kuinka se tehdään...). Hyppynouto sujui yllättävänkin hyvin ja olen erittäin tyytyväinen saksalaiseen. Metskua päätin kokeilla, kun muistin metallikapuloita hallilla olevan. Alkuun Dansku sylkäisi sen varpailleni, ei ollut pehmeä kapula, mutta pienen muistuttelun jälkeen kapula palautettiin eteen asti. Taitotyttö.

Kaukoissa mun pitäisi itse opetella siirtymään eteenpäin. Paljon on jankattu sitä, että käsiavuin ohjaan Danskua ja ollaanhan siitä vähän edetty. Naksutinta pyrin joka kerta käyttämään mukana, jotta pääsen palkkaamaan kunnolla. Ongelmana kuitenkin tässä se, että Danskun on ollut vaikea ymmärtää seisomaan nouseminen ja vaikka miten painotan sitä, että takajalat pysyy sitten paikallaan niin ei ne aina pysy. Yleensä toista jalkaa siirtää ja oma mieli ei kestä kun haluaisin niiden tassujen pysyvän paikallaan.



Tiitin kanssa tehtiin vähän seuraamisia. Tiiti edisti välillä paljon, mutta pääasia että oli kivaa! Liikkeestä maahanmenoa yritettiin, mutta Tiiti ei meinannut ymmärtää koko juttua tauon jälkeen. Lopputuloksena tehtiin kivoja maahanmenoja. Kokeiltiin myös kaukoja, niitä ollaan kotonakin tehty välillä. Tiiti välillä tekee oikein näppärästi ja välillä vähän pohtien. Paikkista otettiin hallilla myös vähän häiriössä. Alkuun Tii varasti, mutta palautuksen ja tiheiden palkkausten jälkeen pysyi oikein nätisti.

Ollaan saatu paljon kyselyitä, että koska mennään Danskun kanssa kisaamaan - tai ollaanko jo korkattu voittaja. Ei tuo voittajan liikkeitä osaa vielä, koska olen nähnyt toivottomaksi sen, että päästäisi kisaamaan. Silti haaveilen siitä, että päästäisiin vielä kokeeseen asti. Dansku on treeneissä nykyään paljon hiljaisempi kuin aiemmin, mutta ei vielä itselle riittävästi. Rally-tokossa voisikin lähteä noiden molempien kanssa kisailemaan, kun saisi aikaiseksi treeniä vähän niitäkin juttuja. Mut pianhan alkaa lukuloma ja mitä muuta silloin kuuluisi tehdä kuin treenata koiraakoiraakoiraa...?

Testissä ROUSKIS -koiranherkut


Saatiin Faunatarelta jo kauan aikaa sitten testattavaksi heidän uutuuttaan, ROUSKIS -herkkuja. Täällä kyseisistä koiranherkuista vielä lisää. Kyseessä on siis erilaisia paistettuja koiranherkkutuotteita, jotka ovat 100% luonnontuotteita eikä niihin ole lisätty lisäaineita.  Meille testiin tuli mm. spaghetti, possun nahkarullat ja kanin korvat.


Taloudessa on nyt ahne pentu, Dansku joka syö kaiken ja Tiiti joka syö nykyään ihan hyvin, mutta on silti vähän epäileväinen. Testaamassa oli myös meidän perheen kissa Eppu. Oletusarvoisesti ajattelin näiden herkkujen kelpaavan kaikille ja tässä olinkin ihan oikeassa. Herkut olivat jopa niin hyviä, että minun unohtaessani ne pöydälle, oli niitä herkuteltu omin luvin. Yksi pussillinen oli kadonnut kokonaan enkä rehellisesti puhuttaessa tiedä mitä herkkuja kyseisessä pussissa oli (kuvasta selvisi nyt pussin sisältö: possun korvasimpukat).

Spaghetti (possun suolistoa) maistui kaikille koirille oikein hyvin. Tiiti söi vähän muita hitaammin, mutta ne olivat selkeästi myös sille mieluisia. Kun jain näitä "tikkuja" koirilleni, niin Eppu tuli myös kytikselle että saako hänkin jotain. Lopulta siis pieni kissakin rouskutteli näitä tyytyväisenä ja annoin sille paloja aina kuin koirillekin.

Possun nahkarullat maistuivat hyvin myös Tiitille, mutta Tiiti tosin arvostaakin varmaan eniten mun koirista puruluita. Se voisi aina järsiä niitä mahdollisuuden tullessa. Muillekin maistuivat nahkarullat hyvin ja uskaltauduin jättämään niitä myös yksinolon ajaksi koirille ja ilmeisen mieluista puuhaa oli ollut eikä puruluita löytynyt enää yksinolon jälkeen.


Kanin korvat olivat näistä ehkä hajuttomimmat eivätkä kiinnostaneet minun koiriani niin paljoa. Tiiti etenkin epäili niiden syötävyyttä, mutta muiden alkaessa järsiä omiaan, kelpasi korvat myös Tiitille. Koirien käydessä herkkuvarkaissa nämä olivat jäljellä eli tästä voisi varmaan päätellä, että ei niin maistuvat herkut jätetty viimeiseksi.

Koirien kannalta plussana ja itseni kannalta miinuksena sanoisin näiden herkkujen hajun. Pussin avaamisen jälkeen haju tosiaan levisi eikä ollut omia makuhermoja hivelevä. Koirat kuitenkin tykkäsivät näistä herkuista paljon ja luulen Tiitin kohdalla erityisesti voimakkaan hajun vaikuttaneen paljon maistuvuuteen. Tiiti herkästi jättää neutraalin hajuiset ruoat koskematta ja erityisen maistuvilta haisevat katoavat heti. Itse pidin eniten nahkarullista ja kanin korvista, sillä näissä meni koirilla eniten aikaa järsiä. Useimmat herkut katoavat näillä sekunneissa ja tulee turhan kalliiksi ostaa järsittäväksi jatkuvasti jotain kivoja herkkuja.

Me joka tapauksessa suositellaan näitä herkkuja hyvillä mielin muillekin. Maistui kaikille (jopa liiankin hyvin kun piti varastella) eikä masut tykänneet pahaa. Yhdellä koiralla oli tosin varastelun jälkeen maha hieman löysällä, mutta noita nyt ei ollutkaan tarkoitus ahmia kaikkia kerralla... Reissaillessa tällaiset herkut voisi olla kivaa matkaevästä koirille. Saisi jotain kivaa tekemistäkin matkan ajalle.

torstai 7. tammikuuta 2016

Tavoitteet vuodelle 2016

Tämän vuoden tavoitteet ei kaikki osuneet ihan kohdilleen, mutta ensi vuodelle uusia kivoja tavoitteita! Danskun kanssa saatiin paljon enemmän aikaan kuin mitä olisin ikinä uskonut. Mikäs siinä, kun on käsissä oikeanlainen koira, jonka kanssa on kiva tehdä kaikkea. Mut alla koiruuksille tavoitteita ensi vuotta varten!

DANSKU
- Tokon VOI-luokan korkkaus, VOI1? TK3? Jos ikinä saadaan liikkeitä millekään mallille, voi olla että jatketaan avoimessakin jos tuntuu ettei voivottelut millään suju treenatessa ja koiran kuono pysy täysin kiinni
- Rally-tokosta RTK1
- PAJÄ-kokeeseen? Paljon siis metsäjälkiä ja katsotaan päästäisikö kokeeseen asti, esineiden kanssa ne ongelmat varmaan tulee jos on tullakseen
- Talentsichtung kiinnostaisi, jos vaan sattuisi kerrankin sopivaan aikaan sopivan välimatkan päähän - pidetään siis silmät ja korvat auki
- Näyttelykäyntiä?
- Haluaisin edelleen virallisen silmäpeilauksen, selkäkuvauksen ja polvitutkimuksen, mut katsellaan. Haluaisin myös kuvata Danskulta ranteet saadakseni tietää onko siellä nivelrikkomuutoksia. Danskulla on niin löysät ranteet ja ne on aina kovalla kulutuksella, siksi omassa mielessä epäilys.

TIITI
- Virallinen lonkka-, kyynär- ja silmäpeilaus, myös selkä
- Tokon ALO-luokan treenausta, josko kokeeseen jossain välissä?
- Luonnetesti?
- Jalostustarkastus joko ensi vuonna / myöhemmin
- Paimennustaipumustesti?
- Rally-tokon ALO-luokan korkkaus

Paljon kysymysmerkkejä, mutta kaikki onkin auki vielä. Katsotaan sitten vuoden kuluttua mihin ollaan päästy vai ollaanko mihinkään ;) Vuotta aloittaessa tiedä vielä yhtään siitä, mitä tulevana vuonna tapahtuu, mutta aina on hyvä suunnitella! Onpa jotain, mitä tavoitella ja saa ehkä aikaiseksikin tehdä jotain.

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille meidän blogin seuraajille, en sitä viime tekstissä tajunnutkaan toivottaa :)

Vuosi 2015

Jostain syystä minulla ei ole ollut lainkaan fiilistä kirjoittaa menneestä vuodesta 2015, mutta ehkä teen nyt pienen yhteenvedon. Sen jälkeen hyvä miettiä vuoden 2016 tavoitteita (jotta saa tehtyäkin jotain). Vuoden 2015 aloitin kahden oman koiran kanssa, Dansku oli minulla ja Helmi yhteisomistuksessa äidin kanssa. Nyt ei ole Helmiä enää, mutta Tiitistä tuli minun koirani.
Danskun kanssa harrastelun suhteen ensi vuoden on vaikea pistää paremmaksi, mutta toivon ensi vuoden olevan kuolemien osalta suopeampi. Juuri nyt ei kaipaa tietoa yhdestäään kuolleesta eläimestä tai ihmisestä, oma suru käsittelemättä eikä samanlaista toivo yhtään kenellekään. Helmi ja Särmä kuolivat molemmat tänä vuonna ja se on ehdottomasti ikävin asia koko vuodessa ja päivämäärät ovat pinttyneet mieleen. Vanha koira ja nuori koira, molemmat vielä hyväkuntoisia ja todennäköisesti kasvainsairauksien viemiä. Että elämä on vaan epäreilu.

Vuonna 2015 startattiin Danskun kanssa kisaura Seinäjoella tokokokeessa. Oli kylmä, koe myöhässä ja ohjaajalla karmea päänsärky nälästä ja stressistä johtuen. Dansku oli lopettanut juoksunsa muutamaa päivää ennen koetta, joten se oli taas kokonaan oma stressinaiheuttajansa. Ykköstulos haettiin ja kaksi seurasi hyvin sen perässä ja taskussa oli Tk1. Danskun kanssa saavutettiin myös tokon avoimesta luokasta AVO3- ja AVO1 -tulokset. Huhtikuussa suoritettiin hyväksytysti käyttäytymiskoe ja elokuussa haettiin luonnetestistä 154 pistettä ja laukausvarma. Lokakuussa haettiin rally-tokokilpailusta ALO-hyväksytty. Huhtikuussa Dansku täytti 3 vuotta ja elokuussa juhlittiin meidän ensimmäistä vuosipäivää.

Helmi täytti tammikuussa 12 vuotta ja siitä alkoi sen vanhentuminen pikkuhiljaa. Ensimmäistä kertaa koiraan alkoi tämän vuoden aikana piirtyä vanhan koiran piirteitä. Huhtikuussa Helmi steriloitiin kohtutulehduksesta johtuen ja onneksi kaikki meni hyvin ja Helmin matka sai vielä jatkua eteenpäin.

Maaliskuussa muutin uuteen kotiin. Samalla hain Tiitin Kannukseen ja se liittyi taas "väliaikaisesti" osaksi meidän laumaa. Koko vuosi asioita selviteltiin ja marraskuussa Tiiti steriloitiin ja siitä tuli minun koirani. Tiitin alusta-arkuus oli niin voimakas ja aiheutti itselleni suunnatonta ahdistusta. Se näkyi voimakkaasti jo arkielämässä enkä tiennyt miten päin olisin itse ollut.

Eppu sairasteli tammikuussa, helmikuussa sekä vaikka ja milloin. Kävimme useaan kertaan taas eläinlääkärissä ja helmikuun sairastelu meni siihen pisteeseen, että eläinlääkäri oli valmiudessa leikkaamaan kissan koska vain vierasesineen takia. Eppu kuitenkin päätti jättiparafiiniöljyannostuksilla piristyä eikä leikkuupöytä kiinnostanutkaan. Röntgenkuvien avulla varmistuttiin, että mahdollinen tukos oli kadonnut. Marraskuussa Eppu täytti 5 vuotta. Kotipuolessa Matti ja Teppo täyttvät myös vuosia huhtikuussa.

Kesäkuussa Tiiti ja Helmi pyörähtivät näyttelyssä, hakivat molemmat sieltä EH:n. Se oli Tiitin ainoa näyttely, mutta Helmi pääsi vielä elokuussa olemaan kerran ROP-veteraani. Kesäni tein työssäoppimista Kokkolan Petpoint -eläinkaupassa, kesäkuussa myös viikon Jaxonville -kennelissä. Oilin luona tein myös näyttöni ja pääsin seuraamaan länsigöötanmaanpystykorvien jalostustarkastusta, joka olikin todella mielenkiintoista.

Heinäkuun viimeinen päivä valmistuin itse eläintenhoitajaksi ja elokuussa starttasi viimeinen lukiovuosi, josta nyt käynnissä onkin viimeinen lukiojakso. Elokuussa haimme Oonan kanssa Ruotsista äidille ihanan gööttipennun, Sylvin.

Koirien kanssa treenailtiin sitä ja tätä, välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti. Tokon sääntöjen muuttuessa oma motivaatio vähän laski, mutta pikkuhiljaa olen alkanut uskoa siihen, ettei se vielä ole maailmanloppu ;)