Tavoitteita 3. jaksolle

Tänään meillä oli ensimmäiset (Miikun) käytännöntunnit lukion jälkeen. Ne menikin oikein hienosti - kenelläkään ei ollut koiraa! Kaikki oli karanteenissa tai sitten kuten mulla ja Kristelillä, Candyllä ja Vinnalla on juoksut. Käyhän se näinkin. Käytiin sitten vaan läpi, että miten meni lukiojaksolla, mitä tehtiin lukiojakson aikana koirien kanssa ja tavoitteita tälle jaksolle.
Meidän tavoitteiksi lopulta luettelin, että haluan tokohypyn kuntoon, jäävät myös ja seuraamista parempaan suuntaan. Myös sen virettä haluaisin saada paremmaksi, mutta sitä en tiedä sanoinko ääneen.. Haussa mietitään ilmaisua ja koitetaan saada sitä aloiteltua. Iik, mitähän muuta sitä tuli siellä sanottua :D Esine-etsinnässä yritys saada se taas käyttämään nenäänsä paremmin, en tiedä missä vaiheessa se on sitä alkanut hutiloiden käyttää taas mutta niin on käynyt. Mitähän vielä?

Pitää joku päivä kokeilla, että haukkuisiko tuo nyt mulle, kun muutenkin haukkuu enemmän nyt. Toisaalta voisi olla parempi odottaa siihen asti, että juoksut on ohitse. Vinna on nyt niin herkkä ja ottaa tosi nopeasti itseensä jos joku menee huonosti, että koitan tehdä sen kanssa mahdollisimman vähän ettei vaan mennä pilaamaan mitään nyt. Alkaa entistä enemmän pelottaa junamatka, harmittaa vähän enemmän kun vähän, jos menee nyt juoksujen takia pilalle. Tietääpä, että jos toi matka menee huonosti, niin koko Vantaalla oloaika reissataan Tikkurila-Koivukylä väliä junalla niin kauan että se rauhottuu sinne..

Tänään päästiin käytännöntunneilta etuajassa, sillä piti lähteä treenaamaan omia koiria kämpille. Piti treenata kolmea juttua, joista yhden täytyi olla joku uusi opeteltava temppu. Vinnan kanssa alettiin harjoitella valojen sammuttamista ja päälle laittoa käskystä. Ajattelin opettaa kosketusalustaa hyväksikäyttäen, katsellaan miten se lähtee sujumaan, voi olla että pitää muuttaa opetustapaa.
Ensin muisteltiin Vinnan kanssa, että mitä kosketusalustalle tehdään. Olin ihan varma, ettei se muistaisi koko alustaa, mutta V yllätti positiivisesti ja meni heti alustalle kun vaan laskin sen lattialle. Tehtiin muutama toisto alustalla ja vaihdettiin se sen jälkeen pahvin palaseen, jonka teippasin lattiaan kiinni. Muutama kerta sillä ja koska siinäkään ei ollut ongelmaa, siirsin pahvin matalalle seinään kiinni ja yritin saada Vinnaa koskemaan siihen. Vinna totesi, että alustaa voi vaan tökkiä kuonollaan, joten hylättiin tämä idea ja siirryttiin siihen, että mä nosta alustaa ilmaan ja koiran pitää läppästä sitä tassulla. Tämän Vinnakin tajusi ja tehtiin sitä pari kertaa ja jätettiin se sitten siihen hautumaan. Ja nää kaikki tehtiin naksutinta käyttäen.
 Toisena juttuna treenattiin sitten ns. iloisia maahanmenoja. Vinna tekee ne nyt paljon mieluummin kuin aiemmin ja maahanmeno on siitä kiva juttu. Tehdään niin, että komennan maahan ja vapautan heittämällä sille namin maahan. Vaihdellaan paikkaa ja saatan kävellä taaksepäin tai koira saattaa kävellä mun sivulla ja sitten taas maahan, jes, palkka.
 Kolmantena juttuna tehtiin seuraamista imuttamalla. Tehtiin pidempää pätkää kuin ennen ja pidin kättä myös enemmän ylhäällä. Kerran otettiin lelulla 1 metrin onnistunut pätkä seuruuta, mutta koska koiran keskittyminen oli niin huonoa, niin jätettiin siihen sitten. Vinna vieläkin tulee kivalla paikalla ja pitää pääasiassa kontaktia hyvin. Kerran pudotti sen ja voi olla että taas tarvitsisi treenailla vähän kontaktin pitoa. Mutta treeniä treeniä :)

 Nyt kun Vinnalla on nuo juoksut, niin se on niin herkkä ja ottaa helposti nokkiinsa asioista. Ja kun se päättää, että on nyt tosi loukkaantunut jostain, niin ei kyllä varmasti tee mitään enää sen jälkeen! Istuu ja katsoo mua kulmiensa alta katseellaan Luuletko tosiaan että teen jotain? Ai, mä en, mä kyllä lopetin tähän kokonaan. Ja senhän jälkeen me ei tehdäkään enää mitään, se on ihan sama teenkö kärrynpyöriä vai heittelenkö kilon makupaloja lattialle, Vinnahan ei tee kun niin päättää :D
Kun otin Vinnalta lelut pois lattialta silloin jonkun aikaa sitten, niin se tuntui osoittavan siitäkin vähän mieltään. Ei Hänen Arvonsa voi ottaa lelua suuhun, jos se ei saa muuten leikkiä sillä. Miksi se nyt koskisi sellaiseen leluun millä ei saa leikkiä silloin kun itse haluaa? Kauan sai hetsata ja yrittää innostaa sitä muutenkin, että sai sen taas leikkimään, oli sitä mieltä että tänään ei tehdä kyllä mitään!

Eikö se vaan voi olla ikuinen pentu?

 "Se on pentu siihen asti, että se täyttää 12kk."
"Se on pentu siihen asti, että se alottaa juoksut."
"Se on pentu siihen asti, että se on 15kk, koska silloin se saa osallistua agilityssä möllikisoihin."
"No se saa osallistua junnuluokkaan vielä 18kk ikään asti, eli siihen asti se on vielä pentu."
"Se kyllä menee avoimeen luokkaan vasta kun täyttää 24kk, eli pentu siihen asti.."

No mutta se on vasta niin kovin pieni! Vinna aloitti siis eilen ensimmäiset juoksunsa ja on siis askeleen lähempänä aikuisuutta. Vieläkin sitä sanon pennuksi ja äidin lisäksi sitä kämppikset vähän paheksuu - ei se enää muka oo pentu kun se on jo vuoden ja juoksutkin alottanut! Ehkä mäkin opin tässä olemaan sanomatta sitä pennuksi.. :D
Huomaan tuon käytöksessä nyt kyllä paljonkin eroa, ei niin suuria kuin Minnissä oli, mutta yksittäisiä eroja kyllä. V on varovaisempi (välttää suoraa kontaktia muihin koiriin) ja huomattavasti herkempi. Se ei myöskään ole uskaltanut yhtään kyseenalaistaa sitä mitä sanon sille (yleensä tekee sitä), vaan mieluummin tottelee lähes suoraan kun sanon sille jotain. Ihan hassua tuollainen käytös siltä! Vinna myös kääntää häntää Nellylle ;) Candyä se on jo useamman päivän liehitellyt, mutta Candy ei oo lämmennyt sille, siispä se päätyi siihen että Nelly on sen uusi rakas!
Harmittaa vähän, että Vinna aloitti juuri juoksut kahta päivää ennen ekaa käytännöntuntia piiiitkään aikaan. Olisin halunnut päästä katsomaan häiriössä kuinka se toimii, mutta ei sitten kerta neiti haluaa juosta juoksunsa tässä välissä. Eihän sillä ollutkaan kuin koko lukiojakso aikaa ennen tätä...

Vinnan kanssa ollaan nyt tehty sitä paikallaoloa sisällä että ulkona ja vitsi oon niin ylpeä kun se pysyy! Ei ota lonkka-asentoa enää oikein ollenkaan nyt kun oon seurannut. Kyllä se kun vapaasti makoilee niin ottaa sitä, mutta ei kun treenataan. Paikallamakuuta ollaan otettu muuten häiriöttä, mutta sisällä kahdesti häiriön kanssa 5-7 metrin välimatkalla. Aikaa ollut 1-2min. Seuraamista ollaan otettu imuttamalla ja muutamia kertoja niin, että palkka tulee mun selän takaa. Sanon siis Jes ja vapautan koiran niin että pidän kättä selän takana ja saa napata sieltä palkan. Hankala selittää, pitää ottaa videolle tuo joskus :D
Ollaan otettu myös pari kertaa esine-etsintää. Oon taas piilottanut vähän vaihtelevasti korkealle ja matalalle. Pitkään tehtiin siis tässä niin, että piilot oli vaan lattiatasolla, koska koira tuntui unohtaneen että ne voi olla sielläkin. Nyt etsii taas yhtä pätevästi kummastakin paikkaa. Mulla vaan piilot loppuu kesken, meidän olkkarista oon varmaan kaikki piilot käyttänyt jo mitä voi..
Eilen vaiko toissapäivänä käytiin asemalla ja Vinna niin kovin odotti, että junasta olis tullut joku kiva henkilö - ei vaan tullut. Kaikille se heilutti häntää eikä ottanut junasta kovin häiriötä.

Tänään meillä oli eka päivä amiksen puolella pitkästä aikaa ja se alkoikin näppärästi navetalla. Oli sinällään kiva päästä pitkästä aikaa navettaan, vaikka aika paljon stressiä otinkin siitä. Huomenna aamulla uusiksi, siispä sitä voisi suunnata nyt nukkumaan. Tasan viikko niin ollaan Vantaalla! Ollaan keretty jo treffata Nea ja Dusty ja varmaan istuskellaan kotona ja koirat saa riehua.. ♥
Vähän jänskättää itteä, että toivottavasti Vinna ei nyt herkkänä juoksuisena sitä junaa ahdistu. Pitää varmaan käydä tässä asemalla taas, alan itse muuttua hysteeriseksi kun aika junamatkaan vähenee ja nuo juoksutkin vielä..

PS. Vinna painaa 21,5kg ja power nappula näyttääkin sopivan sille hyvin. Nyt se on aika sopivan painonen, ehkä vielä se puoli kiloa vois tulla lisää.

Osaa se sitten olla joskus paikallaankin

Mitähän sanotte, pitäiskö mun siirtää nää treenipäivittelyt kuitenkin opettajalle sähköpostitse laitettavaan treenipäiväkirjaan blogin sijaan ja laitella tänne vaan jonkunlaista koostetta siitä, mitä ollaan millonkin tehty? Oon miettinyt tätä jo jonkun aikaa, se vois olla vähän selkeämpää eikä tää olis ihan täynnä kaikkea mitä ollaan viikottain tehty. Mutta mietitään, mielipiteitä saa sanoa!

Eilen käytiin ottamassa tokoa Eevan ja Hipin kanssa ulkona. Saatiin Suski vähän kouluttamaan meitä ja taas paljon kivoja vinkkejä mitä voidaan Vinnan kanssa tehdä. Suski jopa lopuksi totesi, että kyllä sen huomaa, että ollaan treenattu - hyvä jos sen ees vähän näki sit lopulta alun sähläyksen jälkeen.
Tehtiin seuraamista, hyppyä ja luoksetuloa. Seuraamista tehtiin imuttamalla ja lelun kanssa. Ensin lelun kanssa seuraaminen ei mennyt niin hyvin kun yleensä, joten tehtiin imuttamalla niin saatiin kiva treeni. Kärryssä olon (niin sitä treenattiin myös siinä!) jälkeen Vinnan seuraaminen lelullakin onnistui paremmin. Seuraa kuulemma kivalla paikalla ja pitää hyvin kontaktia. Ja sain kuulla, että on hyvä että vaadin sen ottamaan katsekontaktin ennen liikkeelle lähtöä ja se onkin ollut hyvä omastakin mielestä.  Luoksetulon Vinna teki ekalla kertaa vähän viiveellä, ei tajunnut että kutsuin ja jouduin kutsua uudelleen että lähti. Ei ollutkaan tehnyt sitä ennen, eli pitihän sitäkin kerran kokeilla. Toisella kertaa tuli paremmin, eikä juossut ohikaan niin kuin yleensä! Hyppyä tehtiin ekan kerran pari kertaa ilman targettia ja hyppäsi yli. Tässäkin ongelmaa, kun en oikein tiedä miten opettaisin sille sen kääntymisen hypyn eteen. Nyt oon vaan hypyttänyt sen targetille ja kutsunut hypyn eteen ja komentanut siihen paikalleen. Kyllä se niin jotenkin sujuu.

Tänään sitten otettiin seuraamista ja paikallaoloa. Plus treenattiin juna-asemalla ja treenattiin koirakärryssä oloa. Paikallaoloa otettiin ensin sisällä, ensin pari minuuttia 5 metrin välimatkalla ja sitten saman verran 7 metrin välillä. Sen jälkeen ulkona 8 metrin välimatkalla ensin 1min, sitten 15 metrin välimatkalla 45 sekuntia ja istuen kaksi minuuttia. Pentu pätevin pysyi tosi hienosti. Treenattiin siinä samalla kanssa seuraamista imuttamalla. Koirakärryssä Vinna sai olla muutaman minuutin ja palkkasin siitä sitten. Ei tykkää vaan syödä siellä ollessaan, eli voisko olla että on joskus voinut huonosti siellä sisällä?
Niin ja saateltiin tosiaan Oona ja Niilo juna-asemalle ja otettiin siinä sitten imuttamalla junan vieressä tokoa plus Vinna pyörähti junan sisällä. Ei se enää sitä niin pelkää, eli toiveet on että se parin viikon päästä menee hyvin junassa.


12 yötä niin mennään kotiin, siitä suoraan sitten Nean ja Dustyn kanssa lenkille!

Mitä muutakaan kuin tokotteluja?

Eilen käytiin treenailemassa tokoa kera Kristelin ja Candyn, paikalle eksyi myös Helmi Micken kanssa eli saatiin häiriötä taas! Vinna ei yrittänyt kokoajan mennä muiden koirien luokse ja toimi ihan kohtuullisen hyvin häiriössäkin.
Tehtiin sen kanssa 1 minuutin paikallaolo istuen, kävin palkkaamassa ensin kun oli kulunut 20s, sitten kun oli mennyt 30s ja lopulta 10s jälkeen. Olisin voinut varmaan olla palkkaamatta sen kuin kerran tuossa välissä tai jopa en ollenkaan, mutta tehtiin nyt näin helpotettuna kun en osaa luottaa koiraani, varsinkaan kun Kristel teki Candyn kanssa vieressä jotain. Tehtiin myös seuraamista, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Maahanmenoa ei olla tehty juurikaan vaikka olisi pitänyt..
Seuraaminen olisi voinut olla parempaa, mutta koska ei olla pitkään aikaan tehty häiriössä, niin en niin kiinnittänyt siihen huomiota. Namiseuraamista pitää tehdä reippaasti enemmän, jotta saadaan Vinnalta jätättäminen pois siinä. Lelun kanssa seuratessa se seuraa pääasiassa tosi kivalla paikalla, ainoa että häiriössä meinasi pudottaa kontaktia jos muualla tapahtui paljon jotain jännää. Luoksetulot meni kivasti, saatiin tehtyä pari onnistunutta luoksetuloa ilman, että Vinna meni mun ohitse. Välillä palkkaan vauhtiluoksareissa sen niin, että saa juosta ohi pallon perään ja välillä taas otetaan sivulle. Näin ollaan saatu sille nopeampi luoksetulo.
Josko sitä nyt pääsisi useammin häiriötreenaamaan kun Kristel on lopettanut tokotauon Candyn kanssa. Alle pari pätkää Vinnan tokotreeneistä Kristelin ottamana.



Jee, ensi viikolla alkaa koeviikko ja pian ollaankin taas amisjaksolla :) Pääsee pois lukiolta.

Tokoilut edistyy - jos ei hyvään niin huonoon suuntaan sitten!

No kyllä ne ehkä edistyy, jos ei hyvään niin ainakin huonoon suuntaan eiku.. No kyllä ne jonnekin päin liikkuu! Tänään ensimmäistä kertaa Vinna pysähtyi liikkeestä seisomaan ilman käsimerkkiä! Ajattelin parin hyvä käsimerkkipysähtymisen jälkeen kokeilla ilman käsimerkkiä ja koirahan jäi paikalleen käskyn kuultuaan - hieno vai hieno pentu? ♥
Ollaan myös käyty edelleen treenaamassa koirakärryssä oloa ja kyllä se paremmalla mielellä sinne menee sisälle, vaikkei mielellään vieläkään. Oon miettinyt että jos vaan itse vähän lukioaamuina jaksaisi rutistaa, niin voitaisiin tehdä niin että Viik käy syömässä osan aamuruuastaan aamulla koirakärryssä, josko se tekisi siitä miellyttävämpää paikkaa vielä. Ollaan otettu seuraamista ja luoksetuloja taasen. Seuraamisessa käännöksiä mukana ja koira pysyy vierellä. Nykyään tehdään niin, että seuraaminen otetaan melkeinpä kokonaan leluilla, mutta jäävät liikkeet nameilla. Ollut Vinnalle selkeästi parempi keino ja seuraamiseen on saatu täpäkkyyttä.
Nyt taas ehkä huominen taukoa seuraamisesta, mutta vois ottaa sitä paikallaoloa. Oon ollut tosi huono nyt treenaamaan sitä, kun Vinna vaan ottaa sitä lonkka-asentoa. 3.1 lähenee kyllä, ei enää kuin alle kaksi kuukautta niin päästään käymään osteopaatilla. Peruuttamista ollaan treenattu ja voisi vielä tänään ottaa sitä jalkojen tason päälle laittotreeniäkin vähän.
Vinnasta on nyt tullut aiempaa häiriöherkempi (reagoi pieneenkin häiriöön), ehkä se oli se muistutus että ehkä pitäis taas treenata häiriössäkin sen kanssa jotain! Tuntuu vaan että ihmisillä on kaikilla jo hallikortit eikä kukaan treenaa ulkona!

Lukiojakso lähenee loppuaan ja kokeita alkaa tupsahdella.. Tuntuu, ettei oma aika riitä nyt mihinkään. Aamulla aikasin kouluun, koulusta koiran kanssa ulos, sitten syömään, sen jälkeen läksyt, koira taas ulos ja tsadaa päivä oli siinä. Ulkonakin pimenee niin nopeesti, että kun pääsee koulusta niin siellä on jo ihan sysipimeää eikä nää kävellä missään! Tulis sitä lunta, niin näkis kävelläkin taas jossain. Iltalenkillä on aina pakko soittaa jollekin että siellä uskaltaa kävellä, kun itse pelkään pimeää ja osaan kuvitella kaiken maailman murhamiehet sinne mua ja Vinnaa odottelemaan, niin sitä ei kovin mielellään kävele pimeillä teillä.. :D

Ollaan saatu myös uusi lukija huomasinpa vain, tervetuloa vaan seurailemaan meidän toilailuja! :D

Jyväskylä KV 11.11

Martta oli eilen käynyt pyörähtämässä Jyväskylän KV-näyttelyssä toista kertaa Suomessa junnuluokassa kehässä. Meidän luokan Milla (Nada-aussien om.) oli esittänyt sen siellä ja Martta oli ilmeisesti kohtuu hyvin lopulta esiintynyt, vaikka liikkeet menivätkin taas vähän haisteluksi.
Junioriluokassa oli ollut neljä narttua (Martta ja kolme Cimillan -junnua), joista Reino-göötin sisko Kerttu sai erinomaisen, voitti junioriluokan ja oli lopulta rotunsa paras göötti. Martta sai sitten erittäin hyvän ja oli kilpailuluokan toinen. Elikkäs siis JUN-EH JUK2. Arvostelu "Sievä juniori, sopusuhtainen luusto. Sievä nartun pää. Vielä otsaryppyjä. Kauniit silmät, hyvä purenta. Kyynerpäät saavat tiivistyä. Lanneosa voisi olla lyhyempi ja tiiviimpi. Hyvä karva ja värivaihtelut. Liikkuu vielä edestä löysästi, riittävä voima takana. Mukava luonne, tarvitsee aikaa." Ei siis mikään huono arvostelu tälläkään kertaa. Tuomarina gööteillä oli Saija Juutilainen.
Tuliaisina Martta taisi tuoda meille kotiin kennelyskän Tartosta, onni ettei olla Vinnan kanssa hetkeen kotona käyty, ei enää kuin pari päivää reilut kolme viikkoa niin päästään kotiin :) Seuraavan kerran Martta on menossa lauantaina joulukuussa messariin, saapas nähdä mitä sieltä kipaisee hakemassa. Silloin pääsen itsekin näkemään sen menoa kasvattaja Kirsin kanssa.

Vinnan kanssa ei olla tehty nyt tässä ajassa mitään oikein. Eilen illalla esine-etsintää ja tänään namietsintää ja vähän seuraamista. Eilen iltalenkillä palkitsin Vinnaa aina siitä, kun se otti muhun katsekontaktia ja tämän tuloksena loppumatkasta koira käveli mun vierellä eikä kiskonut edes silmäjärventien ohi mentäessä! Se ei ollut ihan se mitä hain sillä, mutta kyllä tuollainenkin vaikutus kelpasi. Kontaktia se otti tosi nätisti pitkin matkaa.
Nyt se pentunen on syönyt täällä hirven kylkiluuta ja levittänyt ihanaa pientä silppua pitkin lattiaa ♥

♥

Ai kuinka niin se on jo iso tyttö?
Tänään mitattuna sain 52,5cm/19,5kg. Alla kuvat © Oona Pesonen

Treenipäivitystä

 Jäänyt treenipäivitykset vähän vähälle, eli jos nyt vaikka kertaillaan tässä että mitä me ollaankaan tehty. On otettu tokoa, esine-etsintää sekä käyty treenaamassa koirakärryssä oloa. Vinnalle on myös saapunut sen uusi ruoka, josta ei vielä oikein osaa sanoa sopiiko sille vai ei. Boosterin Poweria siis syö nyt lihojen ohella (pakastimessa nyt ainakin broiskun siipiä ja hirven luita sekä hirven, broiskun, poron, ja sian ja naudan lihoja, lihaista rasvaa, sisäelimiä, maksaa, naudan mahaa ja lohta).

Tokossa on otettu paikallaoloa, perusasentoja, seuraamista namilla ja lelulla. Seuraamisessa voi ottaa entistä pidempää matkaa, ainoa että nyt pitää vähän muistutella sille katsekontaktista, sillä se on alkanut putoilla. Ollaan myös tehty jääviä liikkeitä, joista seisominen sujuu käsiavulla hyvin, maahanmeno vähän siinä ja siinä, käsiavulla menee kyllä yleensä. Luoksetuloja kun on otettu, niin on saatu niihin enemmän vauhtia. Osa otetaan niin, että tulee sivulle ja osa taas ilman perusasentoja suoraan leluun kiinni. Paikallaoloa meidän täytyy treenata paaaaljon lisää, sillä ei vaan meinaa sujua ei. Yhdessä vaiheessa Vinna ei edes suostunut mennä ulkona taas makaamaan, mutta nyt on se ongelma voitettu (ainakin luulisin näin).

Esine-etsintää ollaan otettu sisällä ja Vinna etsii leluja hyvin, itsellä vaan tulee ongelma että minne niitä leluja piilottaisikaan kun loppuu piilot kesken. Kohtuu hyvin V käyttää nenäänsä ja yrittää etsiä piiloja.

Koirakärryssä oloa ollaan treenattu muutamaan kertaan, koska siitä alkoi tulla viime jakson lopussa Vinnan mielestä tosi ikävä paikka eikä se enää mielellään mennyt sinne. Aloitettiin koirakärryn treenaaminen niin, että luukku oli auki ja syötin Vinnalle namia. Tätä toistettiin pari kertaa niin, että otin Vinnan välissä pois kärrystä ja tehtiin jotain kivaa kärryn ulkopuolella. Siitä edettiin siihen, että ensimmäinen luukku oli kiinni ja syötin Vinnalle siinä namia. Sitten saatoin kadota hetkeksi sen näkyvistä ja palasin syöttämään sille lisää namia. Nyt ollaan sitten tehty kerran niin, että kummatkin luukut on olleet kiinni ja oon ollut hetken poissa ja sitten taas namisyöttöä. Nyt voi todeta jo, että Vinna menee paljon mieluummin kärryn kyytiin eikä se ole enää sille sellainen yök onko pakko -juttu.

Tänään käytiin Vinnan kera Oonan luona leikkimässä Niilo-labbispennun kanssa ja voin todeta Vinnan käyttäytyvän paljon paremmin kuin olisin odottanutkaan että se käyttäytyisi pienen pennun kanssa. Ei se jyrää sitä läheskään niin pahasti kuin olisin odottanut, vaikka voisikin käyttäytyä nätimmin. Mä taidan olla se, ketä hysteerisenä katsoo vieressä ettei Vinna vahingossakaan huitaise sitä liian lujaa tassulla kun pelkään että se pieni pentu menee rikki :D Ihme örinää pitää V vaan leikkiessään Nipsun kanssa, en oo kuullut että pitäisi sitä kenenkään muun kanssa leikkiessä!
Eilen illalla otin iltalenkille mukaan naapurin Micke-sheltin kun Helmi siellä sairastaapi. Sai taas todeta, että siinä ne kaksi koiraa menee missä yksikin! Vinna ja Micke käveli hihnassa paljon nätimmin kuin olisin odottanut (eivät kiskoneet yhtään!) ja Vinnakin uskoi kerrasta ettei ne voi riehua hihnassa. Ainoa mikä tuotti ongelmaa oli koiraohitus, missä molemmat alkoivat huutaa vastaan tulevalle koiralle...


Martta kävi viime viikonloppuna kasvattaja Kirsin mukana Tartossa näyttelyssä.
Ensimmäisenä päivänä Martta haki hollantilaiselta  Jos Dekkeriltä erittäin hyvän ja ilmeisesti luokassa ei ollut muita junnunarttuja, eli samalla Martta oli junnunarttujen ensimmäinen. Arvostelua mulla ei ole, koska äiti ei saanut siitä mitään selvää, eli laittelen sen sitten kuukauden päästä kun käyn kotona.
Sunnuntaina Martta sitten pääsi loistamaan ja haki australialaiselta Ian Rasmussenilta erinomaisen, oli ainoana junnunarttuna junnujen ensimmäinen ja sitten myös ROP-juniori saaden junnusertin!
Nyt huomenna Martta on menossa Jyväskylän näyttelyssä kehään, saas nähdä mitä tuo sieltä tullessaan.. :)

Ps. Eksyin tässä katsomaan Attic Angel'sin sivuille, että millainen on Poppystä kasvanut. Monta kertaa oon aiemminkin käynyt kurkkimassa, mut ei siitä oo kuvia siellä ollut. Nyt sitten oli tullut! Käytiin siis katsomassa sitä silloin, kun se oli luovutusikäinen ja rakastuin siihen ihan täysin. Asiat ei silloin vaan antaneet periksi ja pieni sai jäädä odottamaan vielä omaa kotiaan. Oli se vieläkin tosi kivannäköinen ja voin kuvitella vaan miten kivaluonteinen se on ♥

Pieni Viipu ei ookkaan enää niin pieni.. ♥

Eilen mun pienen Prinsessan oli sitten aika täyttää yksi vuosi! Niin muistan vaan vielä(kin) kuinka iloittiin 7.11 illalla Lumon syntymisestä autoon ja sitten viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisempänä tuli tieto 8.11 että Vinna oli syntynyt eläinlääkärissä. Sen jälkeen päivät matelivatkin vaan eteenpäin, kun odoteltiin että millon niitä pääsisi katsomaan! Pennut sairasteli ja Minimies nukkui pois parin viikon ikäisenä. Oli niin paljon jännitettävää, että kai siellä nyt varmasti on mulle se pieni prinsessa joka pysyy hengissäkin!

Salaa toivoin, että se pieni täplätyttö Maija tulisi meille, mutta samaan aikaan Milena näytti niin kivalta. Merletyttökin olis ollut tosi kiva, mutta siitä vaan oli heti tullut tieto, ettei se ainakaan ole meille tulossa sen vaalean värin vuoksi. Aika paljon vaan on se Ronjakin nyt tummunut ;) Lopulta kun mentiin katsomaan pentuja, niin mun suosikkipentuna oli Milla ja heti sen jälkeen Vinna. Lumo oli muuten kiva, mutta sen häntä sulki sen heti pois mun mielestä.. :D Kun ekaa kertaa käytiin katsomassa ja selvisi, että se on Vinna ketä meille tulee, oisin voinut vaikka pakahtua onnesta! Se oli sellainen pieni ihana aussiekakara.

Hakupäivänä pidin sitä tosi kilttinä pienenä otuksena, sitä se olikin. Vinna ei yhtään ollut moksiskaan siitä, että se oli tuotu vieraaseen paikkaan vieraiden koirien, ihmisten ja kissojen keskelle. Siellä se tepasteli menemään ja ekana yönä nukkui hyvin lattialla omalla viltillä :3 Yritin, että se olis nukkunut mun vieressä, mutta ei kun Hänen arvonsa nukkui mieluummin yksin lattialla.

Ulkona laskin sen maahan, niin sain juosta sen perässä kun pentu vaan lähti täysiä juoksemaan toiseen suuntaan mistään välittämättä. Ei ottanut mitään kontaktia muhun, viiletti vaan omia polkujaan. Monet kerrat ulkona kiisteltiin asioista, kun se on pienestä asti ollut niin omapäinen. Sisällä annettiin kämppiksille vähän viihdykettä kun kielsin Vinnaa puremasta kumisaappaita -> pentu lopetti, odotti että katson muualle -> juoksi uudelleen saappaiden kimppuun. Pieni pirupaholainen ♥
Syksyllä kun mentiin takaisin Kiteelle, tuo pieni otus haistoi Susannan takkia naulakossa ja alkoi heiluttaa vaan häntää iloisesti. Se oli lopulta myös niiiiin onnellinen kun Susanna tuli sitä moikkaamaan :3 Saman se on tehnyt myös syyslomalla Kannuksessa, haistoi Nellyn takkia mikä oli naulakossa ja heilutteli yksinään häntäänsä. Mikä pöhelö lapsi ♥

Paljon on kärsivällisyyttä vaadittu mutta on se hieno pentu ollut ♥ Monet voi muistaa, kuinka kyselin miten ihmeessä ne on saaneet pentunsa lopettamaan puremisen, koska Vinna ei lopettanut sitä teki mitä tahansa. Pikkuhiljaa se lopetti mun puremisen sisällä, eikä se enää myöskään pure mua ulkona. Muistan niin elävästi kun oon istunut ulkona ja painanut sitä rauhoittumaan maahan ja kun päästin irti rauhoittumisen jälkeen, niin se hyökkäsi uudelleen puremaan. Nykyään kun kuljetaan kahdestaan ulkona, se kävelee vetämättä hihnassa (tästä oon ihan superylpeä, sillä en olis uskonut että tää päivä tulee ikinä!). Kovin myös jankataan sitä, että kävelisi myös nätisti kun on muita koiria paikalla. Joskus kävelee, joskus ei, hyvä alku sekin!

Olin ihan varma, ettei Vinna ikinä tajua, että mä olen sen omistaja. Sen mielestä kaikki maailman ihmiset on olleet ihan superkivoja ja se on aina ollut valmis lähtemään kenen tahansa matkaan millon vaan, taakseen kertaakaan katsomatta. Vasta pari kuukautta sitten huomasin, että se alkoi oivaltaa että mä olen sen omistaja. Jos mä olen näkyvissä, niin Vinna ei mielellään lähde edes tuttujen ihmisten mukaan, kun haluaisi lähteä mun perään. Kyllä se sit kun ei enää mua nää menee kunnolla, mutta se että nyt se jopa katsoo, että äiti heii etkö sä tuu olis niin kiva jos säkin tulisit! Ulkona myös nykyään kun juoksee irti, niin juoksee välillä vaan ihan täyttä laukkaa mun luo käymään ja lähtee sitten taas pois.
Muistan kun Vinna lähti Vuk-aussien omistajan Miran luokse hoitoon päiväksi viime huhtikuussa, apsin parkkipaikalla annoin sen ihan vieraan ihmisen mukaan ja sinne se lähti mun perään yhtään katsomatta. Itsellä hyvä ettei itku tullut, mutta Vinna ihan onnessaan lähti vaan vieraan mukaan ja oli hienosti ollut vieraassa paikassa heti kuin kotonaan. ♥

On tuo kakara ollut kaameista kaamein, ikinä en olisi uskonut että saan jotain sellaista. Mahdottoman hirveä. Mutta myös ihan mahdottoman ihana ja paras! Sen kanssa kun on saanut painia on oppinut arvostaan kaikkia pieniä juttujakin. Paljon on ollut kompastuskiviä matkalla kouluttaa pikkupaimen isoksi koiraksi, mutta sit kun on tullut onnistumisia niin tietää että ne on oikeesti ansaittu. Kyllä siitä pikkuhiljaa on alkanut kunnon koira muovautua ♥ Ei Vinna kaikkia mun odotuksia oo täyttänyt, mutta on se silti vaan niin hieno koira!

Tästä lähdettiin

ja tähän on tultu! Yllä Vinna siis 7 viikkoinen ja alla 11kk vanha. Huomenna jos saisi siitä 12kk posetuskuvan.. Alla © Oona Pesonen















Vietettiin eilen täällä Vinnan synttäribileitä, bileporukkaan kuului Micke, Candy, Helmi ja Vinna, Hippi-paras oli lähtenyt jo aiemmin kotiin ja jäi paitsi synttäribileistä :( Alla kolme ekaa kuvaa © Helmi Salmiheimo ja vika kuva on meidän äidin ottama.

Vinna varasti nakista puolet joten se lyhentyi huimasti.. :D

Micke ja Vinna

Candy, Helmi, Micke ja Vinna juuri ennen kuin kaikki hyökkäsivät kakun kimppuun.. :D

Se oli jo hakupäivänä pieni sylikoira ja sitä se on vieläkin vaikka painoa on nyt parikymmentä kiloa ♥