Dansku ja Danskun tosikkotyömoodi

Pitääkö kaikista oman koiran ominaisuuksista pitää? Itse myönnän, etten pidä. Olen viime päivinä miettinyt, tulisiko minun rakastaa jokaista ominaisuutta omissa koirissani. En pääse yli enkä ympäri siitä, etten rakasta, vaikka koirani minulle rakkaita ovatkin. Silti kaikissa on omat virheensä ja heikkoutensa, jotka eivät aina voi miellyttää kaikkia.

Näihin ajatuksiin päädyin mutkien kautta siitä, kun hermoni ovat olleet monena päivänä tiukalla Danskun iki-ihanan hermorakenteen ja ainaisen työskentelyhalun takia. Danskultahan uupuu on-off -katkaisija tai ainakin se off -painike on pysyvästi rikki. Danskun työmoodi jämähtää usein vain päälle eikä sitä saa sammutettua. Jostain syystä hermoni eivät vain meinaa kestää koiraa, joka lenkilläkin ottaa kontaktia kokoajan ja on joka hetki seuraamassa tai odottamassa käskyä kuinka toimia. Kokonaisudessaan rakastan koiraani yli kaiken, mutta inhoan sitä, että se varmistelee joka asian minulta - saako tehdä näin? Entä näin? Entä sitten näin? Apua tein näin, mokasinko nyt? Pitkälti tässäkin varmaan pitää paikkansa lausahdus "millainen koira sellainen omistaja"...

Danskun hermorakenne vuotaa arkisissakin tilanteissa eikä sen pääkoppa aina riitä pitämään tilannetta hallussa. Se on varmaan yksi osasyy siihen, miksi se jatkuvasti minulta toimintaohjeita kyselee. Danskun elämä olisi rutkasti helpompaa, jos joka asialle olisi käsky, jos joka asia olisi joku tottelevaisuusliike, joka pitää suorittaa täydellisesti. Pienen saksalaisen päähän ei mahdu käsitys siitä, että välillä oltaisiin vapaalla. Mitä se tuollainen sana oikein tarkoittaa edes? Täysin tuntematon käsite Danskun maailmassa.

Kannukseen saapui viikonloppuna talvi eli rutkasti lunta. Itse en juurikaan pidä talvesta, rakastan yli kaiken etenkin syksyä, mutta myös kevättä. Talvi on vaan yksi suurista inhokeistani. Koirat ovat onnellisia, mutta omat hermot tiukalla tuolla lumihangessa tarpoessa. Välillä pitää ihan pysähtyä, ottaa henkeä ja miettiä, ettei elämä tähän(kään) talveen pääty. Kengät ja housut lumisina tarvotaan eteenpäin yhden saksalaisen loikkiessa puolelta toiselle odottaen lisätoimintaohjeita. Vähän väliä saa ärähtää, että kävelisi laidassa tai lopulta saatan antaa käskyn kulkea mukana. En vaan itse millään kestä sitä, kun koira vaan loikkii ja odottaa tehtävänantoja. Mutta varmaan itse olen aikoinaan näitä toimintamalleja siinä vahvistanut. Silti en haluaisi vaihtaa tätä koiraa pois, sillä rakastan yli kaiken sen työmoodia ja sitä kuinka palavasti se rakastaa tehdä hommia. Silti välillä sitä haaveilee sellaisesta napista, jota painamalla vire tippuisi normaalille tasolle.

En tiedä mikä tämänkään blogitekstin ajatus oli. Kirjoittaa jotain? Multa löytyy hallikortti ja on käyty pariin kertaan hallilla treenaamassa ja on treenattu sisälläkin. Olen aloittanut kirjoittamaan näistä, mutta en vaan millään ole saanut aikaiseksi... Tässä nyt ainakin jotain pientä tällaisen hiljaisuuden keskelle. Jospa ensi viikon aikana ryhdistäytyisin kirjoittamaan enemmänkin.

Oma länsigöötanmaanpystykorva

Tiitistä tuli tänään minun koira, koiranet. Olen niin mahdottoman iloinen siitä, että sain sen omakseni. Nyt vaan mennään päivä kerrallaan ja katsotaan kuinka kauan Tiiti minun matkassani jaksaa sinnitellä ♥

Liebster Award -haaste

Saatiin mitteli Riian blogista Liebster Award -haaste. Voi olla, että joskus aiemminkin olen sen saanut muutama vuosi sitten, mutta nyt uusiksi muualta! :) En jostain syystä saa tässä postauksessa kaikkia rivinvaihtoja toimimaan, mutta ehkä tästä selkoa saa.

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien mainostaminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt: 

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Kysymykset:

1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?Päänsisäisessä ymmärtämisessä ongelmaa, kun en millään meinaa keksiä jännittävää kokemusta. Mika jännää lienee ollut se, kun sain kuin sainkin itselleni projektikoiran Tullilta vuodeksi. Oli hieno fiilis, kun sai tietää sen läpäneen peruskurssin ja päässeen ihka oikeaksi työkoiraksi.
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
   Ihan eka oma lemmikki oli syyrialainen hamsteri Nelli. Koirien keskellä olen lapsuuteni viettänyt, mutta Nelli oli ensimmäinen lemmikki, jonka hoidin itse. Meidän äiti sitä taisi pelätäkin jonkun verran, kun itse annoin sen aina mennä huoneessani vapaana ja jopa ulkoilutin sitä. Nelli oli syntynyt vuonna 2004 ja kuoli vuonna 2006.
3. Kerro suosikkiblogisi
   Mulla ei juuri tällä hetkellä ole mitään suosikkiblogeja. Seurailen lähinnä erilaisia koira- ja eläinblogeja, mutta mitään ehdotonta suosikkia ei ole.
4. Lempiharrastuksesi?
   Lempiharrastus taitaa pitkälti pyöriä koirien parissa. En tiedä luetaanko koiraharrastus harrastukseksi, mutta koirien kanssa tykkään harrastella mitä vain. Agilityyn joskus Helmin kanssa rakastuin suunnattoman paljon, mutta tällä hetkellä olen vain tottistellut Danskun kanssa ja tehty jälkiä.
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
   Vaikka miten mietin ja mietin, niin en mitään erikoista keksi nyt.
6. Mikä on koulutaustasi?
   Peruskoulun jälkeen (2011) tiesin haluavani lähteä opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja lopulta mutkien kautta löysin tieni Pohjois-Karjalan ammattiopistoon Kiteelle. Kiteellä vietin ikimuistoisen vuoden, jonka jälkeen siirryin opiskelemaan Keski-Pohjanmaalle Kannukseen. Kannuksessa jatkoin eläintenhoitajan opintoja opiskellen kennellinjalla vahvasti koirapainotteisesti. Valmistuin heinäkuun viimeinen päivä vihdoin eläintenhoitajaksi ja nyt suoritan vielä kolmoistutkintoani loppuun käyden lukiota viimeistä vuotta.
7. Oletko koskaan muuttanut?
   Reippaat 10 kertaa varmaan ainakin.
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
   Ei varmaan mitään varsinaisesti. Koiriin olen täysin myyty ja haaveissa olisi joskus saada ihan rotukissakin. Norjalaisesta metsäkissasta olen haaveillut kauan, samoin kyllä kääpiöluppakorvakanistakin. Koirat silti on se "numero 1".
9. Millainen kotisi on?
   Asun toistaiseksi koulun asuntolassa, mutta yhtä rakas koti tämä silti minulle on. Omakotitalo, jossa kaksi keittiötä ja kuudelle hengelle huoneet. Itse asun yläkerrassa ja minulla onkin täällä ihan suhteellisen kiva oma huone, jonka on saanut mukavan kodikkaaksi.
10. Suurin haaveesi?
    En tiedä onko mulla tällä hetkellä mitään ehdottomasti "suurinta" haavetta. Kovasti elättelen toiveita siitä, että kesään mennessä pääsisin jättämään Keski-Pohjanmaan taakseni ja suuntaamaan edes hetkeksi pääkaupunkiseudulle. Loppuelämääni tuskin haluan siellä viettää, mutta jos edes hetken ajan saisi taas olla vantaalainen.
    
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
    Toivottavasti kaukana Kannuksesta EIKU. Toivon, että olisi joku muukin ammatti jo suoritettuna, vaikka lukion ja eläintenhoidon opinnot olenkin jo suorittanut. Jos sitä pikkusen yrittäis myös haaveilla, että olis töitäkin jossain.

Haaste menee eteenpäin näille bloggaajille (ei valitettavasti yhtätoista..):
Susiasukit
Iisin matkassa
Prinsessat ja astronautti
Tessun, Taon, Taavin ja Tsempin blogi
Göötit Martta, Helmi, Sylvi ja Tiiti
australianpaimenkoirat Fanta & Fazer
Oojavee

Astrolle ja Neulalle myös haastetta, jos Katja vielä avaa bloginsa meille lukijoille ja näkee tämän!!

Ja tässä vielä uudet kysymykset:

1. Mistä syystä päädyit aloittamaan bloggaamisen?
2. Mikä oli ensimmäinen oma lemmikkieläimesi? 
3. Kuinka päädyit hankkimaan sen rotuisen/rotuisia koiran/koiria, mitä sinulla nyt on?
4. Mitä harrastat koiriesi kanssa? Onko jotain mitä haluaisit päästä kokeilemaan?
5. Kuinka sinusta tuli koiraharrastaja?
6. Jos voisit muuttaa yhden luonteenpiirteen koirassasi/koirissasi, mikä se olisi?
7. Millainen olisi ns. unelmakoirasi?
8. Mikä on suurin saavutuksesi koirasi/koiriesi kanssa?
9. Haluaisitko joskus kasvattaa jotain koirarotua? Jos kyllä, niin mitä rotua?
10. Millainen on sinun mielestäsi hyvä koirakasvattaja?
11. Mikä on lempimuistosi koirasi/koiriesi kanssa?

Talo täynnä toivoa

Olin yhdessä vaiheessa jo luopua toivosta Danskun kaukojen suhteen. Saatiin istu-maahan vaihdot toimimaan ja sen jälkeen olikin aika alkaa opetella myös seisomista. Seisomista ollaan harjoiteltu jo ties miten kauan, mutta Danskun päähän se ei ole uponnut millään. Juuri sain sinne taottua, että on ok nousta istumaan, niin sitten sekoitetaan pakkaa ja yritetään saada seisomaankin. Nyt olen naksuttimen kanssa treenannut kaukoja päivittäin ja tsadaa, Dansku on alkanut tajuta niitä. Tehdään seisomisen vaihtoja vielä niin, että olen Danskun edessä seisomassa, mutta huippufiilis että sujuvat joka tapauksessa jotenkin. Vähän edes toivoa siitä, että sen päähän voisi saada taottuakin ne kaukot. Voisin videota koittaa ottaa joku päivä!

Tiiti toipuu hyvää vauhtia sterilisaatiosta. Uni maistuu sisällä ja ulkona olisi jo valmis menemään tuhatta ja sataa. Kovinkaan pitkillä lenkeillä ei olla käyty (max. 1,5km) sillä en yhtään tiedä paljonko tuon kanssa saisi mennä. Eläinlääkärin kanssa oli puhe, että rauhallisia metsäkävelyitä voidaan kyllä tehdä. Toistaiseksi on siis menty vaan tuollaisia lyhkäisiä kävelyitä, mutta ainakin sairasloman jälkeen Tiiti on valmis menemään taas tuhatta ja sataa ;) Viikon päästä saadaan ottaa tikit pois. Aletaan siis olla voiton puolella, huomenna tulee viikko täyteen Tiitin steriloinnista.

Joskus muuten sattuu niitä hassuja sattumia. Tällä kertaa kävi niin, että meidän lauma sai väliaikaista täydennystä. Pienen pieni gööttipentu tuli meille hoitoon siihen asti, että toisin päätetään. Koirat ja Eppu ovat ottaneet pennun hyvin vastaan. Toivo onkin niin mahdottoman reipas ja olen siihen jo aiemmin tykästynyt. Sillä on niin hieno luonne, juuri sellainen kuin göötillä kuuluukin olla. Pentu on pariin kertaan päässyt jo aiheuttamaan minulle sydämentykytyksiä ruokavarkaissa, mutta pääseepä muistelemaan millaista elämä on ahneen göötin kanssa.

Tässä siis joka tapauksessa pienen pieni Toivo ♥

Tiitin sterkkaus

Käytiin Tiitin kanssa tosiaan tänään Ylivieskassa Katri ja Antti Helmisen vastaanotolla. Nyt on varmistettu, ettei Tiiti koskaan tule lisääntymään eli Tiiti kävi sterilisoitavana. Meillä oli kahdeksi aika lääkäriin ja kolmen aikaan sain pienen tokkuraisen göötin syliini. Nyt mielenkiinnolla odotetaan, kuinka Tiitin paraneminen lähtee sujumaan.

Hieman tokkurainen Tiiti on edelleen, mutta pissat on tehty ulos ja ruokaakin vähän maisteltu. Alkuun Tiiti oli kotona todella levoton ja vinkui vaan, mutta nyt pikkuhiljaa suunta parempi. Ostin sille kaupasta kaksi kappaletta vauvojen bodyjä (isoin koko jonka löysin, 86/92), joita se saa pitää haavan suojana eikä näin pysty nuolemaan sitä.

Nyt on edessä pitkät kaksi viikkoa, kun Tiiti ei saisi riehua tai hypellä ollenkaan. Tiiti mieluusti jo nyt hyppisi sänkyyn/pois sängystä ja on saanut olla tarkkana ettei se tee mitään ominpäin vaan ainoastaan minun nostellessa sitä. Itsellä kauhea stressi siitä, että sen tikit menisikin repeytymään. Niin varovaisesti yritän Tiitiä kannellakin, kun pelkään niiden tikkien hajoavan siinä Tiitin kovasti jännittäessä.

Mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako Tiitin sterilisointi jollain tapaa sen luonteeseen ja kuinka sen karvan käy. Tiitillä on nyt juuri oikeanlainen karva ja vähän jännittää muuttuuko aivan pehmeäksi hötöksi. Nirsohan tuo koira on myös ja sen suhteen toivoisinkin ihan tapahtuvan jotain muutosta ahneempaan suuntaan.