Välillä tapahtuu odottamattomia asioita. Niin kävi minulle Maailman voittaja -näyttelyn aikaan. Perjantaina luin ilmoituksen, jossa etsittiin uutta kotia parivuotiaalle saksanpaimenkoiralle. Koiran kanssa oltiin harrastettu aktiivisesti ja se oli käynyt terveystutkimuksissa. Olin katsonut paljon pentuilmoituksia, mihinkään en ottanut kuitenkaan yhteyttä, sillä oma noutajapentu oli varattuna jo. En tiedä mikä tässä ilmoituksessa muutti asiat, sillä saksanpaimenkoiraa en ollut edes tosissani harkinnutkaan. Vielä vähemmän aikuista kodinvaihtajaa. Lähetin viestiä koirasta perjantaina ja lauantaina näyttelyn jälkeen kävin katsomassa sitä. Danskua. Sunnuntaina näyttelyn jälkeen tehtiin pari mutkaa Oonan kanssa ja matka kohti Kannusta alkoi. Takakontissa ihmetteli pienen pieni saksalainen, joka aloitti matkansa kohti uusia tuulia.
Tätä tekstiä kirjoittaessani Dansku on ollut minulla viisi viikkoa eikä se ole lähdössä mihinkään. Tiedän monia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat päätökseni hankkia hurja saksanpaimenkoira, varsinkin kun olen kaksi kuukautta sitä ennen purkanut Vinnan sijoitussopimuksen ja luovuttanut Vinnan uuteen kotiin. Joskus elämä vaan johdattaa. Olen todella onnellinen siitä, että annoin tuolle pienelle saksanpaimenelle mahdollisuuden. Ja se riittää minulle.
Dans on siis 2-vuotias
saksanpaimenkoiranarttu ja se muutti minun luokseni täyttämään oman koiran
sekä lenkki- ja harrastuskaverin virkaa. Se on tähän mennessä ollut kiva koira sekä arjessa että harrastuksissa. Enkä usko siihen asiaan tulevankaan muutosta. Jos Dansku ei olisi ollut kiva tai ylipäänsä tuntunut itselleni sopivalta koiralta, jonka kanssa pärjäisin, en olisi päättänyt pitää sitä. Näin on kuitenkin nyt hyvä.
Noutaja minulla oli haaveissa, samoin göötti oli listalla erittäin vahvoilla. Islanninlammaskoiriakin katselin. Nyt oli tämän haaveen aika ja muut voi tulla myöhemmässä vaiheessa sitten perässä ♥
