Hyvää uutta vuotta 2015 ♡

Meidän laumalta hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille ♡

Tämä on viimeinen blogiteksti vuonna 2014, joten voidaan vaikka kerrata mennyttä vuotta ja sen sattumuksia. Mennyt vuosi 2014 on ollut omalla tavallaan oikein hyvä. Surkeita sattumuksia täynnä, mutta myös niitä positiivisia. Toivotaan ensi vuodelle parempaa onnea!

Alkuvuodesta Vinna asui vielä luonani ja olin umpikujassa sen kanssa, kun se alkoi käyttäytyä kummallisesti meillä kotonakin. Ei auttanut kodin ja lenkkien rauhoittaminen (käytin koirat erikseen lenkillä, vältettiin ohituksia) vaan ongelmat silti oli ja pysyi. Adaptil-panta auttoi huomattavan paljon, mutta pysyvää apua ei saatu siitäkään.

Alkuvuodesta aloin jännittää Särmän lähdön suhteen, sain kuulla Särmän lähtevän maaliskuun jälkeen pian. Helmikuun lopulla käytiin Särmän kanssa Särmän kasvattajan järjestämässä pentutapaamisessa ja minun mielenkiintoni rotua kohtaan syttyi entisestään. Huhtikuun alussa Vinna lähti vaikeana päätöksenä hoitoon äitini luokse ja äitini epävarma Tiiti-göötti tuli minun ja Särmän kaveriksi Kannukseen. Sairastettiin kennelyskät, käytiin koulun reissuviikolla ja toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä Särmä lähti kohti Tullin huumekoiran koulutusta.

Hirveä ikävä minun Särmää tuli, mutta siitä alkoikin minun ja Tiian vajaan neljän viikon työssäoppiminen Englannin Prestonissa, Bilsborrow:n kylässä. Ikimuistoiset viikot vietettiin siellä ja kaipuu Englantiin jäi kytemään. Kesäkuun lopussa Vinna tuli viimeiseksi yökseen minun luo ja kirjoitettiin sopimus sijoitussopimuksen purkamisesta. Itkut senkin eteen tuli itkettyä, mutta edelleen yritän ainakin uskoa että näin on parempi. Vinna on nyt oikein hyvässä kodissa veljensä kaverina ♡ Heinäkuun olin työssäoppimassa Turussa Jaxonville -kennelissä ja pääsin tutustumaan yhä uusiin länsigöötanmaanpystykorviin sekä göötti-ihmisiin.

Elokuun ensimmäinen viikonloppu oltiin Oonan ja Frida -sheltin kanssa Kuopiossa kolmessa KV-näyttelyssä. Saldona Tiitin ensimmäinen SERT ja PN kehässä sijoittuminen. Helmi oli myös kahdesti ROP-veteraani ja kerran jopa PN4. Elokuun seuraavana viikonloppuna oli Maailman Voittaja -näyttely. Siellä olin töissä gööttiständillä sekä näin sen minun Elämäni Koiran, oikein isoilla kirjaimilla. Särmä oli siellä messukeskuksessa käymässä. Itku siitä tuli ja hirveä ikävä taas sitä koiraa kohtaan.

MV-näyttelyssä näin viimeistä kertaa Särmän ja jo samana päivänä kävin katsomassa toista koiraa. Sitä täysin suunnittelematonta saksalaista, joka oli muuten ensimmäinen koira jota minun ystävät ei kannustaneet minua ottamaan ;) Seuraavana päivänä Dansku matkusti auton takakontissa mukanani Kannukseen ja pelkäsin yli kaiken siitä muille kertomista. Äidin reaktiota pelkäsin eniten, mietin myös mitä ystäväni ja opettajat koulussa asiasta tuumaavat. Ja nyt mulla on oikein hieno saksalainen kotona ♡

Tiiti oli elo- ja syyskuun vielä Kannuksessa ja syyskuun lopussa se lähti pois. Marraskuussa kävin tekemässä vajaan viikon työssäoppimista Jaxonville -kennelissä Turussa. Siellä oli mitä ihanimmat Z-pennut, joista rakastuin yhteen ihanaan punapantaiseen Lemppari-pentuun.

Joulukuussa oli messariviikonloppu ja ihanien ystävien tapaamista. Martta astutettiin ja ultra on tammikuussa ja toivottavasti tiedossa paljon ihania pentuja. Käytiin Danskun kanssa myös äitini luona Turussa vakuuttamassa Helmiä (ja äitiäkin) siitä että Dans on ihan kiva. Lopputulemana ihan hyvä reissu ja ehkä ollaan toistekin tervetulleita ;) Joulukuun lopulla D aloitti myös juoksunsa ja ilmoitin sen ensimmäiseen tokokokeeseensa, johon valitettavasti päästiin vain varasijalle. Mut kokeita tulee ja menee!

Nyt ollaan Danskin juoksulomalla Kannuksessa ja operaatio Eppu raakaruokinnalle pyörii jo ihan lupaavasti. Tällä viikolla on ollut Epun ensimmäiset päivät liki kokonaan raakaruokinnalla ja ruoka jopa on uponnut sille hyvin. Sisäelintä se vähän vierasti, mutta söi senkin. Tämän jälkeenhän meillä on koirat 50-50 ruokinnalla ja kissa syö täysin vaan raakaa. Yritys kova tarjota niille parempaa ruokaa.

Danski ei ole välittänyt ilotulitteista yhtään. Käytiin ennen kuutta lenkillä ja täytyy kyllä ihailla kuinka Kannuksessa on noudatettu suht hyvin oikeita ilotulitteiden ampumisaikoja! Muutamia yksittäisiä paukahduksia on kuulunut tällä viikollakin, muttei pahemmin niitäkään. Rauhassa saanut mennä koiran kanssa. Vantaalla asuneena sanoisin, että siellä kyllä paukkui enemmänkin ennen sallittuja aikoja.

Tavoitteet vuodelle 2015

Ajattelin kehittää meille Danskun kanssa edes jotain tavoitteita ensi vuotta varten.

Tavoitteet 2015
- Tokosta TK1 ja TK2 ennen elokuun sääntömuutosta
- Hyväksytty BH-koe
- Luonnetesti
- Viestin alkeiden harjoittelua
- Haun vientiä pidemmälle
- Yksi näyttelykäynti
- Virallinen silmäpeilaus, sydänkuuntelu, polvitutkimus ja selkäkuvaus

Tosiaan jo alkuvuodesta olisi tarkoitus alokkaaseen kisaamaan tokossa, sillä koen niiden liikkeiden olevan sen verran hallussa että sinne voisi alkaa pyrkimään. BH-kokeen uskoisin menevän myös hyvin, jos itse vaan oppisi kuinka ne liikkeet menee. Luonnetestiin olisi tarkoitus mennä hakemaan arviota tuosta koirasta.
Viestiin olisi kiva perehtyä enemmän ja haussa kehittää Danskun motivaatiota ja taitoja. Tällä hetkellä se ei käytä nenäänsä kunnolla, joten panostetaan sen harjoitteluun :)
Yksi näyttelykäynti tuolle koiralle pitäisi ainakin saada, se H tarvitaan näyttelyistä nimittäin ainakin ;)
Danskin polvet ja selkä on tutkittu epävirallisesti terveeksi, mutta nyt haluaisin sada viralliset tulokset niistäkin ja varmistua koiran terveydestä. Tämän lisäksi haluaisin myös silmäpeilauksen ja sysydänkuuntelun. Saa nähdä onko nämä ensi vuoden juttu, toivoa sopii, mutta kahtellaan!

Tässä ensi vuodelle siis suunnitelmaa ja tavoitetta, toivottavasti saadaan edes osa toteutumaankin!

Joku varmaan muistaa, että oon odotellut Danskun juoksuja. Ilmoitin sen yhteen alkuvuoden kokeeseen varasijalle ja tsadaa nyt D juoksee ;) Onneksi kulutettiin hallikorttia ahkeraan viime viikolla, niin ei mee sekin kokonaan hukkaan. Mutta palatakseni niihin juoksuihin, niin on ihan hassua, että nyt niistä juoksuista ei tarvi ilmottaa kenellekään. Mulla on ihan oma koira, eikä tarvii miettkä että ilmooko juoksuista oikeaan aikaan ja saako toinen varmasti tiedon. Tää on ihan kiva itseasiassa! ;)

hieno saksalainen gööttilandiassa

Ollaan oltu nyt 2 yötä äidin luona. Dansku on käyttäytynyt ihan niin kuin ajattelinkin. Se on omalla toiminnaallaan vaan vahvistanut mun käsitystä käyttäytymisestään. Alkuun se vähän murisi turhia, mut kun siitä huomautti niin se antoi olla.

Dans ja Tii

Martta oli ihan mielinkielin kun näki D:n eka kertaa. Meni vaan selällään häntä niin hurjasti viuhtoen ja pesi samalla toisen hampaita. Tiiti vaan totesi että jaahas joku koira mut minäpä vaan menen täällä. Se vaan tyytyväisenä näykkii muutenkin Danskin jalkoja ja kaluaa sen nilkkoja eikä yhtään välitä jos toinen sanoo mur. Tiiti on niin varma siitä, että on haavoittumaton ja että kukaan ei mahda hänelle yhtään mitään. Helmiähän jännitettiin etukäteen -> kuinka se mahtaisi huonojen kokemuksiensa jälkeen hyväksyä saksalaisen kotiinsa. Totuttelua se vaati, mutta molemmat pystyy tällä hetkellä olla sulassa sovussa sisällä ja ulkona. Onneksi :)

Helmi

Danskilla ja Tiitillä on ollut oikein kivaa riehuessa ja ne on edelleen kavereita ♡ Tiiti on se, jota ei haittaa et kaveri haukkuu, kun se itse keskittyy vaan juoksemaan ja puremaan nilkoista. Ne on Danskin kanssa hyvä pari ;) Tiitistä tykkään muutenkin paljon edelleen. Jos sillä ei tuota arkuutta olisi, niin se ois niin mahtava paketti. Mielenkiinnolla odottaen mihin suuntaan se kehittyy ja kuinka Tiin jalostuskäytön käy.

Tiitu

Dans ei ihan tajunnut kuinka lahja avataan - saatika sitä että possunkorva on syötävä ;)

Teppo

Matti

Dans ja Eppu reippaina junamatkalaisina

pätevä danskis ♡

Harvoja kertoja pitkästä aikaa, kun päivittelen blogiakin enemmän kuin kerran kuukaudessa. Tämä itseasiassa taitaa olla muuten blogin postaus numero 400! Onhan tämä monta vuotta ollutkin pystyssä. Ensin kertomassa Helmin seikkailuista, sitten Vinnan ja nyt Danskun :)

Tänään käytiin taas hallilla ja nyt aloitetaan loppuviikolle ansaittu joulutauko! Tehtiin seuraamista, luoksareita, hyppyä ja jääviä. Sekä yksi paikkis! Meidän ei alunperin pitänyt jaksaa mennä hallille ollenkaan, mutta lähdettiin sitten lenkille ja halli oli siinä matkan varrella poikkeamista varten sopivasti ;)

Ekana tehtiin paikkis. Koira pysyi maassa reilut 2 minuuttia, vaikka hallin ovikin kävi pari kertaa ja hallissa kävi vieraita ihmisiä. Koirahäiriötä myö vaan kaivattaisi tähän niin kovin! Seuruissa otettiin myös juoksussa käännöksiä oikealle testinä kuinka ne sujuu. Ja sujuikin ihan hyvin. Sen jälkeen jatkettiin liikkeestä maahanmenoon, joka sujui hyvin myös. Luoksetulossa D varasti edestä sivulle, joten otettiin se uudelleen ja palkkasin edessä istumisesta suoraan jalkojen välistä. Muuten se tulee kyllä hyvällä vauhdilla eikä törmää päin. Liikkeestä seisomisessa kokeilin ensin pysähtyykö D ilman käsiapua. No eipä pysähtynyt, joten tehtiin seisominen muutaman kerran käsiavulla (kuitenkin niin etten osunut koiraan) ja saatiin onnistuneet suoritukset.

Parasta tämän päivän treeneissä oli kuitenkin hyppy! Meidän ei pitänyt tehdä sitä ollenkaan, koska namialusta jäi kotiin. Ohjaajalle tuli kuitenkin hetkellinen mielenhäiriö ja mentiin kokeilemaan hyppyä ilman namialustaa. Ja koirahan hyppäsi hypyn ja jäi käskystä toiselle puolelle seisomaan! Ihan huippua :) Tehtiin se vielä toistamiseen, jotta varmistuttiin siitä, ettei se ollut koirankin puolelta vaan mielenhäiriö toimia sattumalta samalla tavalla.

Jos tuo ei nyt niitä juoksujaan tee, niin tammikuun lopulla ois koe Kannuksessa.. En tuttujen keskelle olisi halunnut mennä ekaan kokeeseen, mut ei kai se nyt niin paha voi olla? Sinne vaan jos koira ei juokse :)

Hyvää joulua!

tottistelut jatkuu

Nyt kun mulla on vihdoin hallikortti, niin on käytetty se hyödyksi ja käyty eilen sekä tänäänkin hallilla treenaamassa. Oon niin varma, että Dansku aloittaa ne juoksunsa nyt kun mulla toi kortti on, joten parempi hyödyntää sitä vielä kun pystyy :D

Ollaan tehty reilu kahden minuutin paikkista sisällä ja koira pysyy hyvin. Ei ole kertaakaan näyttänyt siltä, että nousisi ylös. On tehty sitä niin, että otan koiran sen jälkeen sivulle sekä niin että palkka tulee heti maasta.

Seuruut sujuu hyvin, samoin luoksari ja jäävistä maahanmeno. Liikkeestä seisominen ja hyppy on rutkasti parempia mitä aiemmin. Hypyssä olin juuri päättänyt, että D saa istua toiselle puolelle. Tänään se sitten jäi seisomaan joka kerta, kun sanoin istu. Kenties tää olikin nyt joku merkki, että se seisominen on ihan ok? :D Noh, katellaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään!

Vaikka olen vannonut, että Danskusta ei tule agilitykoiraa, sillä en usko sen rakenteen olevan siihen sopiva, niin tehtiin tänään aksaa. Putkea vaan ja puomia pari kerta niin, että näin haldaako tuo jalkansa siinä. Ja kyllä, haldasi se ;) En usko, että agia tullaan yhtään sen enempää lopulta tekemään, sillä ton koiran rakenne ei vaan niin ole mun mielestä sellainen kuin agikoiralla tulee olla. Voihan sitä aina huvikseen tehdä, on tuo terveeksi tutkittukin, mutta en silti halua tieten tahtoen alkaa kuormittaa sitä hirveesti agilityn suhteen. Meillä on maailma auki muille harrastuksille ja kun agikoiran haluan, niin siihen saan toivottavasti tulevaisuudessa göötin :)

2v 8kk

Ps. Meidän Martta on astutettu toistamiseen vähän nopeahkolla aikataululla. Tällä kertaa uroksena on ollut ihan kotimainen uros. Jännityksellä odotetaan tammikuun keskivaiheille, jotta saadaan toivottavasti ultrassa varmistus sille että pentuja olisi tulossa <3 p="">

tokoiluja

Vaikkei ole mitään ihmeempää nyt tapahtunut, niin ajattelin silti päivittää meidän tokoiluista. Itse olen kennelvuorossa juuri tällä viikolla, kun meillä on tokon koulutusohjaajakurssi meneillään koulussa.

Ollaan satunnaisesti treenailtu kaukoja, lähinnä sitä että koira "hyppää" oikealla tavalla makaamasta istumaan. Nyt päätin sitten kokeilla, että kuinka ne todellisuudessa sujuu jos tehdään istu-maahan sarjaa. Ja hyvinhän se sujui! Danskulla alkaa olla tekniikka hallussa sen suhteen kuinka se nousee oikein istumaan. Voisi alkaa vahvistamaan Danskun lihaksia myös maahan-seiso vaihdossa, jotta saadaan siihenkin opeteltua oikea tekniikka. Olen vaan miettinyt pitäisikö kaukoihin olla eri käsky, mitä on muuten seisomiseen (odota), mutta sitä nyt sopii miettiä vielä.

Dansku on seuruiden käännöksissä edelleen paremmin mukana mitä aikaisemmin. Se jopa vaikuttaa siltä, että käyttäisi sitä takapäätäänkin. Seuruuta ollaan tehty sekä hihnassa että ilman. Ja ilman remmiä Dansku edelleen on niin kierroksilla että painaa oikein hienosti.. :D

Jääviä liikkeitä ollaan myös tehty, seisomista enemmän mitä maahanmenoa. Maahanmeno on kuitenkin tosi varma liike, lenkilläkin voin huutaa sille maahan kun se juoksee jossain ja D käy maahan. Seisomisen suhteen en voi sanoa samaa, joten ollaan sitä harjoiteltu. Pääasiassa D pysähtyy ilman käsiapua liikkeestä seisomisessa, mutta pyrin vielä käsiavulla auttamaan sitä siinä varmuuden saamisessa. Käsiapukin on kuitenkin pienentynyt huomattavasti siitä mitä se on ollut. Seisominen ylipäänsä on ollut Danskulle siis ihan uusi juttu, eikä se ole osannut sitä aiemmin.

Nyt mulla on muuten myös hallikortti, eli päästään sisälle reenaamaankin! Oon niin odottanut sitä, että päästään treenaamaan sisään mm. paikkista ja luoksaria. Hallilla on myös mahdollisuus häiriötreeneihin, eli sekin kovin positiivista. Danskun juoksuja olen kyllä tässä odotellut, niitä ei vaan kuulu eikä näy. Eiköhän tuo koira kyllä ne nyt pian aloita kerta oon hallikortinkin hankkinut ;)

todellinen näyttelykoira

Särmä on eilen läpäissyt peruskurssinsa ja saa nyt käyttää valjaissaan Tullin virallista tunnusta. Oon niin hirmuisen ylpeä siitä pienestä Lurppiksesta. Nyt sen työkoiran ura sitten virallisesti alkaa ♡

Danskun kanssa käytiin tänään mätsärissä. Päätin jo olla lähtemättä sinne, kunnes mut pakotettiin lähtemään. Ajattelin, että kaipa me nyt turisteilemaan voidaan mennä, kun ilmoaikaakin oli enää puoli tuntia jäljellä kotoa lähtiessä. Jotenkin siinä vaan kävi niin, että ilmoitinkin tuon koiran kehään.

Stressasin etukäteen sen reaktiota suureen koiramäärään, sillä D ei aiemmin ole tainnut olla niin suuren koiramäärän keskellä. Pelkoni osoittautui lopulta turhaksi Danskun stressiläähättelyistä huolimatta, sillä koira käyttäytyi juuri niin kuin sen olisi voinut kuvitella käyttäytyvän. Se osasi pistää huilaamaan välillä ja vaikka hetkittäin sillä olikin karvat pystyssä, niin murinaa ei kuulunut kertaakaan. Alkuun jännitin myös sitä, että mitähän käy jos jonkun koira karkaa Danskun luo. No turhaksi osoittautui myös se pelko, sillä D ei tällöinkään päästänyt murinaa suustaan vaan käyttäytyi ihan ystävällisesti muita kohtaan.

Kun käveltiin Dogness -hallille päin, kokeilin osaako D edes ravata hihnassa. Eihän tuo oikein osannut ;) kontaktia se otti ja veti juoksutuksen seuraamiseksi. Sen tiesin jo etukäteen, että seisoa se ei ainakaan osaa. Noh, kehässä Dans meni oikein hienosti. Se pääasiassa ravasi hyvin ja sainpa sen edes jotenkin seisomaankin. Jalkoja en uskaltanut siirtää, sillä D vetää kovin varovaiseksi ja matalaksi jos yhtään asettelen sitä. Saatiin sininen nauha ja päästiin isojen sinisen nauhan saaneiden aikuisten joukosta 8 parhaan joukkoon. Sinisen nauhan oli saanut 17 isoa aikuista koiraa, joten olen kovin kovin ylpeä tuosta saksalaisesta.

Oman kehän jälkeen oli hyvä vähän tottistella hallilla, kun ihmisiä oli jo lähtenyt vähän poiskin sieltä. Pätevä saksalainen pystyi keskittymäänkin ja teki oikein hienosti hälinästä huolimatta. Muuten se oli ollut koko päivän vähän haahuileva, mutta kun lelu kaivettiin esille ja alettiin reenata, niin kyllä sieltä vaan se tosikkodanskukin löytyi ;)

Pitänee vielä kertoa, että päästiin tällä viikolla hakuilemaankin! Tehtiin käytännöntunnilla jonkunlaista vapaata etsintää. Danskullahan ei ole vielä ehkä se perusidea ihan hallussa vielä, mutta hyvin sujui silti koiran puolesta. Pitkälti Dansku vaan loikki edessäni, mutta hajun saatuaan se kyllä lähti. Ensimmäinen maalimies oli eräässä ulkovajassa, mistä Dansku sen sitten löysi ja ilmaisi käskystä haukkumalla. Toista maalimiestä haettiin vähän kauemmin, mutta niin sekim löytyi. Kun D sai hajun, se lähti oikein hienosti vauhdilla maalimiehen luo. Ilmaisi haukkumalla taas käskystä. Toisella maalimiehellä se ei haukkunut niin hyvin kuin ensimmäisellä. Mut kokonaisuudessaan olen näihin treeneihin oikein tyytyväinen :)

spk ja pienet koirat

"Saksanpaimenkoira nartun kaveriksi ei sovi pieni koira" on lausahdus, jonka olen saanut kuulla monta kertaa sinä aikana, kun Dansku on ollut minulla. Se lausahdus on laittanut minut miettimään paljon asioita. Onhan D jo nyt asunut samassa taloudessa pienen koiran kanssa luonani liki koko sen ajan, mitä se on minulla ollut.

Alkuun se oli minusta ihan järjetöntä väittää jotain tuollaista. Jokainen koira on oma yksilönsä rodusta riippumatta, eikä mielestäni voida yleistää kaikkien samaa rotua olevien koirien toimiva samalla tavalla. Kuitenkin kaikkialta saa kuulla sitä samaa: spk nartun kaveriksi ei voi ottaa pienempää koiraa. Koirasta voi tulla "hullu" ja voit löytää pienemmän koiran tapettuna, jos vaan erehdyt jättämään ne samaan tilaan yksin kun poistut itse kotoa. Mä en vaan näe tilannetta niin, että mun koira nyt sekoaisi päästään ja siitä tulisi raivohullu tappaja. Olenko mä itse vaan niin sokea sille vai mennäänkö jossain oikeasti pieleen jos odotetaan kaikista saksanpaimenkoirista kuoriutuvan tappajia?

Jollain tapaa en enää itsekään tiedä mitä uskoa. Netistä löytyy tälläisiä keskusteluja ja rodun huono maine kasvaa tietysti tälläisten tapausten myötä. Mut tekeekö nuo tapaukset silti koko rodusta sysipahan? Vielä kuukausi sitten olisin sanonut ei, mutta nyt ajatukseni ovat ihan ristiriidassa keskenään. Eihän kukaan voi olla mistään koirasta 100% varma - vai voiko?

Kukaan ei olisi sanonut minulle, ettei myy minulle pientä koiraa Vinnan takia. Vinna oli maailman kiltein koira pennuille enkä usko, että se olisi tehnyt mitään pahaa yhdellekään pennulle. Sen sijaan toinen aikuinen koira, joka ei väistänyt sitä, saattoi laukaista sen, että Vinna kävi suoraan päälle. Ei se oman lauman koirille olisi tehnyt mitään pahaa, mut kaikki vieraat koirat ei olleet ok. Riippui todella paljon vieraasta koirasta.

Danskun kohdalla minulle sanotaan suoraan, että sen kaveriksi ei sovellu pieni koira. Mistä vieras ihminen tietää sen koiraa näkemättä? Dansku ei ole jokaiden koiran kaveri, mut kyllä se kaikki koirat sietää, jos ne sietää vaan sen. Mielestäni Vinna oli paljon epäluotettavampi tietyissä koiraporukoissa, kun Danskun kanssa taas tuntuu että se sietää kyllä kaikki koirat. En ikinä olisi ajatellut että Vinna olisi tappanut yhtäkään laumaan kuuluvaa koiraa keskenään ollessaan, enkä ajattele Danskunkaan tekevän niin.

Pelätään, että saksanpaimenkoira sekoaa päästään ja tappaa toisen, pienen koiran yksinollessaan, mutta eikö todellisuudessa se sama riski ole ihan minkä koiran kanssa tahansa, oli se sitten kiltti lössykkä labradorinnoutaja, ihana pörröinen samojedi, epävarma aussie tai hurja saksanpaimenkoira?

Musta tuntuu, että olen löytänyt mulle kivan koiran. Kuitenkin mun haaveena on saada mun talouteen vielä gööttikin. Agilitykoira, näyttelykoira, mahdollinen jalostuskoira. Mut en tiedä onko se mahdollista nykyisen koirani tähden. Vaikka juuri minun koirani onkin minulle maailman paras.

Nämä kaikki puheet saksanpaimenkoirien "pahuudesta" saavat mut jopa epäilemään omaa koiraani, vaikka tiedän sen olevan kiltti. Uskon itse tuntevani koirani paremmin kuin yksikään ulkopuolinen, joka ei ole elänyt sen kanssa tai on nähnyt siitä vain kuvan. Silti se on vaan niin harmi, että muut luulevat tuntevansa sen paremmin - ihan vain rodun perusteella.

Myönnän, meilläkin on ollut koira-aggressiivisia saksanpaimenkoiria. Ne eivät ole tulleet toimeen muiden koirien kanssa ja tästä on saanut kärsiä niin vieraat koirat kuin meidän oman lauman göötti, Helmi. Silti nykyinen koirani on erilainen, mitä nämä meidän edelliset koirat ovat olleet. Kyllä se koirat hyväksyy, kun sille vaan sanoo että ne koirat on ihan ok. Ehkä minukin mieleni muuttuu siinä vaiheessa, kun koirastani kuoriutuu "hullu", mutta en vaan yksinkertaisesti näe sitä mahdollisena.

Tätä tekstiä minun ei ole tarkoitus kohdistaa yhtään keneenkään, ainoastaan kirjoittaa asiat sellaisina kuin millaisen kuvan olen itse asioista saanut. Tähän olen saanut kohdata niin monta kertaa, että halusin päästä kirjoittamaan aiheesta jotain ja purkamaan omaa mieltäni.

Viikon reissailuja

Olin toissa viikolla tosiaan tekemässä työssäoppimista hoitamalla Oilin luona Jaxonville Z-pentuja, jotka olivat silloin 5-6 viikkoisia. Ihania pentuja laatikko täynnä, sieltä löytyi sen Lemppari-pennun lisäksi myös yksi poika sekä muut tytöt Läiskä, Töpö ja Tuima. Kaikki olivat aivan ihania pentuja ja olisin voinut mukaan napata vaikka kaikki ;)

Viime viikon keskiviikkona pyörähdettiin Oonan kanssa katsomassa valloittavia Wäliharjun F-pentuja, jotka olivat 7 viikon ikäisiä. Pennut olivat samasta emästä Tiin kanssa ja siksi varsinkin olin erittäin kiinnostunut näkemään kyseiset pennut. Nämäkin pennut olivat aivan ihania ja todella reippaita!

Neaa sekä gööttejä Dustya ja Iisiä nähtiin viime perjantaina. Otin Minnin ja Pipsan mukaan ja tytöt pääsi juoksemaan keskenään :) Lauantaina Pipsa kävi Helsinki Winnerissä kehässä ollen paras narttupentu ja VSP-pentu, häviten vain omalle veljelleen. Pian Pipsallakin aukeaa tie junioriluokkaan :)

Viime yönä tultiin sitten vihdoin Kannukseen takaisin. Piti tulla vasta maanantaina, mutta oikean kyydin sattuessa kohdalle lähdettiin jo päivää aiemmin. Ihana olla taas kotona koiran ja kissan kera. Danskilla oli mennyt hyvin hoitolassa ja Purria oltiin käyty hoitamassa meillä kotona. Mukana oli toki messarituliaisia etenkin Danskulle ;) Saatiin pari uutta pantaa ja iki-ihana jälkiliina. Ja ostinpa säkin ANFiakin.

Töissä oltiin Voittaja -näyttelyiden ajan koulun ständillä edustamassa kennellinjaa. Opetettiin nuoria tekemään naruleluja ja kerrottiin opiskelusta meidän koulussa. Tuntui niin väärältä, että ihmisiä pitäisi kannustaa alalle, jolla ei oikeasti ole töitä. Joku haluaa lemmikkikaupan myyjäksi ja joku toinen klinikalle töihin. Kunhan ihmiset tajuaisi, että niitä töitä ei oikeasti ole. Niin turhaa tälläinen oikeasti, että ihmisiä vaan koulutetaan tälle alalle kasapäin työttömiksi työttömien sekaan.

Noh, ehkä yöllinen avautuminen olisi tässä ja yritän palata asiaan teeenikuvioiden merkeissä vielä tällä viikolla!

hoitodansku

Sillä aikaa kun mä lässytän pennuille (etenkin Lempparille) ja (tällä hetkellä) istun paraikaa Pöytyällä äidin tykönä leikkimässä Tiitin kanssa, niin Dansku on Oonan luona hoidossa :)

Ensi viikolla mennäänkin katsomaan Oonan kanssa Tiitin sisarpuolia Wäliharjun -kenneliin. Mielenkiinnolla odotan millaisia pentuja siellä on.

Mutta alle  Danskun kuvaterveiset ♡

8.11 toko

Vihdoinkin mulla on laittaa tämä video tänne. Tässä siis Satun videoimana todisteaineistoa siitä, että kyllä myö joskus reenitäänkin :)

Tää oli tälläistä lumihankitokoa, kun kenttä oli lumen vallassa mut tulipa sielläkin treenattua! Hallikorttia en ole edelleenkään saanut hankittua, mutta päästäänpäs nyt opistojaksolle, jossa toivottavasti päästään halliinkin treenailemaan. Vaik kyllähän mulla tarkoitus olisi se hallikortti muutenkin hankkia.. Mutta palatakseni tähän treenivideoon, niin hihnassa seuraamisessa en itse joko katsonut lainkaan vasemmalle kääntymisessä tai tein sen jotenkin huomaamattomasti, josta lopputuloksena Dansku luuli että tehdään täyskäännös ja loikkasi eteen. Vapaana seuraamisessa päätin itse meidän seuruun liian aikaisin, kun unohdin et piti kääntyä vielä oikealle ja mennä suoraakin.. Virheitä sattuu tekevälle. Luoksetulossa D tuli hyvin eteen, sitä ollaankin reenitty että sujuis paremmin. Liikkeestä maahanmenossa se lipoo ihan kauheesti, josta nyt en tiedä mitä sille sitten vois tehdä?



Mutta nyt Dansku jääkin sitten 1.5 viikoksi hoitoon, kun minä itse lähden ensin Turkuun tekemään loppuviikon työssäoppimista ja ensi viikon viikonloppuna olisikin tiedossa Voittaja -näyttelyt, jonne suunnataan edustamaan  meidän koulua ja mainostetaan kennellinjaa :)

Eppu 4v

Tänään oli syytä juhlaan, kun pienen pieni paholaiskissa Purri täytti vuosia. Purrilla on nyt elämää takana kokonaiset neljä vuotta ja toivottavasti monta hyvää vuotta vielä edessäkin :)

Koska viime vuonna unohdin Purrin synttärit, niin tänä vuonna päätettiin hyvittää se sille. Kokkailtiin Oonan kanssa Epulle kakku. Pohjana oli paistettu kananmuna, sen jälkeen keskellä oli kermaviili-jauhelihaseosta ja reunoille laitettiin paistettuja broilerin fileesuikaleita. Kakun keskelle laitettiin raksuista numero 4. Kynttilät vaan puuttui, mutta ehkä ihan hyvä niin - Epun häntä on jo kerran syttynyt kynttilästä palaamaan eikä toinen kerta ole kovinkaan toivottu.

Lahjaksi pieni kissa sai kaulapannan ja Party-mix herkkupussin. Sen lisäksi Purri pääsi fleksissä ulos tavallisen hihnan sijaan, mutta siitä vapaudesta ei tänään nautittu vaan Eppu viihtyi mieluummin terassilla lyhyellä hihnalla.

Kun järjesteltiin Epulle kuvaustilannetta ja irroitin siltä valjaita pois päältä, Purri päätti ettei hän rupea tälläiseen pelleilyyn. Olin saanut valjaiden toisen lenkin auki, Eppu loikkasi ilmaan ja iski kyntensä käteeni. Syvälle upposi ja hienot jäljet koristavat nyt kättäni. Ikinä ennen Eppu ei ole noin tehnyt, mut ehkä sen piti vaan repästä synttäreidensä kunniaksi ja näyttää olevansa iso kissa jo ;)

Synttäritunnelmissa mennyt siis tämä päivä :) Epulle itselleen ei meidän tekemä kakku ole kelvannut, mutta Danskulle se uppoaa paremmin kuin hyvin. Edes joku osaa arvostaa :)

Eppu on muuten siirtymässä taas kokonaan raakaruokintaan. Olen sen ruokavaliota suunnitellut ja joulukuun alkupuolella olisi tarkoitus vaihdos tehdä. Kenties huono enne tehdä siirto siihen aikaan, kun kissa viime vuonna sairasti ja syyksi epäiltiin raakaruokaa. Ehkä tänä vuonna parempi tuuri mukana :)

Alle vielä kuvia Epusta!