Viikko pentueloa

Pennut kasvaa kohisten. Kaikki ovat itsenäisyyspäivänä tuplanneet painonsa ja poika yrittää saada kilon painon rikki ennen kahden viikon ikää. Huomenna tulee kuluneeksi viikko pentujen syntymästä enkä ole saanut univelkoja kuitattua lähellekään... Poika -pentu herättää öisin vinkunallaan, sillekin on jäänyt vähän väärä unirytmi päälle. Salaa odotan jo vähän sitä hetkeä, että voisin muuttaa pentuhuoneesta omaan sänkyyn nukkumaan. Vielä ei kuitenkaan uskalla, kun Alma ei aina osaa ihan täysin varoa pentuja.

Tämä viikko menee oikein nätisti niin, ettei pentuja tarvitse vielä jättää työpäivien ajaksi yksin. Se koitos olisi tiedossa vasta ensi viikon tiistaina, kun minun pitäisi mennä ensimmäistä kertaa 7 tunnin ajaksi töihin. Kieltämättä jännittää jo nyt ihan kamalan paljon, mutta eiköhän Alma selviä hienosti pentujen kanssa. Onni on pentukamera, jolla voi vakoilla pentuja kotiin! Se on ollut oiva apu jo kauppareissujenkin aikana ja tuo mielenrauhaa kun pystyy vähän seurata että kaikki on kotona ok.

Alma on pennuille hyvä emo ja viihtyy niiden kanssa pentulaatikossa. Silti Alma olisi kuitenkin valmis lähtemään muiden koirien mukaan lenkille, eikä millään voi ymmärtää sitä jos pieni koira jätetään omien lasten kanssa kotiin. Toivon ja Nessan lenkitys on ollut haastavaa silloin, kun olen yksin kotona, mutta olen yrittänyt irtaantua siitäkin ja totuttaa Almaa siihen että se voi välillä joutua jäämään ihan yksinkin pentujen kanssa. Nessa nimittäin kunnostautuu asunnon remontoimisella, jos ei saa tarpeeksi puuhaa päivilleen.

Alle vielä kuvaspämmäys!

Tumma tyttö

Tumma tyttö

Poika

Vaalea tyttö

Meillä on pentuja!

Perjantaina aamulla lähdin töihin vähän epäileväisellä fiiliksellä - Alma ei syönyt aamuruokaansa, sen maha oli löysällä ja se oli hieman levottoman oloinen. Tuli vähän sellainen olo, että tänään meille syntyy pentuja. Kyselin Kimmolta kovasti Alman voinnin perään ja iltapäivällä kahden aikaan sain viestin, että Alma on oksentanut. Ruoka sille ei juuri ollut maistunut koko päivänä ja emänsä oli oksentanut vähän ennen synnytystä. Se riitti minulle, aloin kerätä tavaroita kasaan ja ilmoitin töissä, että nyt täytyy mennä! Onneksi olimme saaneet joustavasti sovittua asian niin, että voin vaan ilmoittaa kun täytyy lähteä ja minua tultiin tuuraamaan töihin.

Koko päivänä ei tapahtunut mitään, nukuin päikkärit ja yritin kerätä voimavaroja mahdolliseen yölliseen synnytykseen. Käytin Almaa yöllä pariin kertaan ulkona ja se oli hieman levoton. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut. Minulla oli herätys puolen tunnin välein, jotta pystyin tarkistaa tilanteen ilman että tarvitsee koko yötä turhaan kuitenkaan valvoa. Kolmelta ulkoilimme ja päädyin neljän maissa nukkumaan vielä hetken. Suljin Alman kuitenkin pentuaitaukseen varmuuden varalta.

Vartin yli neljä heräsin siihen, että ensimmäinen pentu oli syntynyt, Alma oli putsannut sen hienosti ja purrut napanuoran sopivalta etäisyydeltä. Pennusta ei kuitenkaan tullut ilmi elonmerkkejä ja minulle iski ihan kamala stressi. Hieromalla se vähän äännähti ja liikahteli, mutta oli tosi vaisu. Martan kasvattajalle itsensäkeräyspuhelu, josta niin suuri kiitos edelleen. Seuraavan pennun syntyessä edelleen yritettiin saada pikkutypyä piristymään lisää. Paljon se virkosi lähtötilanteeseen verrattaen, mutta nisä ei oikein pysynyt suussa kunnolla.

Pennut syntyivät suhteellisen pitkin välein. Ensimmäisen ja toisen pennun välillä oli tunti,

kolmanteen väliä oli vajaa tunti. Kolmannen ja neljännen välillä taisi olla vaan parikymmentä minuuttia eli se tuli jo reippaammin. Neljännen pennun jälkeen Alma silminnähden rauhoittui ja nukkui pentujen kanssa. Saldona oli siis 1 uros ja 3 narttua. Itseäni alkoi epäilyttää, että minne se viides jäi ja odoteltiin sitä vähän väliä. Kävin kävelyttämässä Almaa reipasta kävelyä ulkona - välineet mukana mikäli olisi käynyt niin että pentu olisi syntynyt ulos. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.

Kun neljä tuntia edellisestä pennusta oli kulunut, soitin eläinlääkäriin. Paikallista päivystävää en saanut kiinni, joten soitin Seinäjoelle. Näin pakattiin pennut ja äippä autoon, ja lähdettiin ajamaan röntgeniin. Tiineysrtg lupaili viittä pentua, joten neljän syntyessä oli huoli viimeisestä. Pelotti ihan kauhean paljon lähteä eläinlääkäriin pentujen kanssa (1h suuntaansa) ja alkoi pelottaa myös Alman mahdollinen leikkaaminenkin mikäli pentu ei tulisi itse ulos.

Mulla oli itselläni ihan kamala päänsärky eikä huoli emästä ja pennuista auttanut kamalaa oloa ollenkaan. Eläinlääkäri kopeloi Alman ja kokeili tuntuuko synnytyskanavassa pentua. Alman ruumiinrakenne on kuitenkin sellainen, että pentua ei välttämättä kopeloimalla tunne. Tästä syystä päätettiin varmistua asiasta röntgenillä. Toivoin niin paljon, että kuvassa ei näy yhtäkään pentua ja onnellisuus oli suuri sinä hetkenä, kun kuvassa ei näkynyt mitään. Eläinlääkäri tutki vielä pikkutytön eikä löytänyt siitä ulkoisesti mitään vikaa. Sen jälkeen saatiin lähteä takaisin kotimatkalle.

Pikkutyttö valitettavasti menehtyi seuraavana yönä. Muut pennut voivat hyvin ja Alma hoitaa niitä hienosti.

Viimeinen tiineysviikko käynnistyy

Jännittävä viikko starttaa! Alman pentujen pitäisi todennäköisimmin syntyä tämän viikon aikana. Alma on saanut tutustua pentulaatikkoon ja käy säännöllisesti siellä tuunaamassa itselleen sopivaa pesää.

Kävimme röntgenissä silloin viime viikolla ja sen jälkeen aloimme odottaa viittä pentua. Hyvällä tuurilla oikealla alhaalla pentusumpussa 6 pentua, mutta viittä me nyt odotellaan. Alma on laiskistunut ja rauhoittunut todella paljon, vaikka toisaalta se silti mieluusti rymyäisi Toivon ja Nessan kanssa kuin pahainen kakara.

Nyt ei muuta kuin odotellaan ❤️

Hetkeksi koulut käytynä #eläintenkouluttaja

Lokakuussa 2017 aloitin opiskeluni Ylä-Savon ammattiopistolla Iisalmessa eläintenkouluttajaksi.

Mietin silloin elokuussa, että mitä sitä taas ihminen tekisi elämällään. Asioita pyöriteltyäni laitoin hakemuksia kouluihin opiskelemaan eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Mietin, että miksen voisi kehittää omaa ammattitaitoani opiskelemalla lisää tällaista "eläinhömppää" mitä kaikki muut katsoo minun touhuavan.

Vuoteen on mahtunut paljon uutta ja erilaista. Olen oppinut todella paljon ja nimenomaisesti onnistunut kehittämään omaa ammattitaitoani. Oli todellinen rikkaus, että pystyin suorittamaan ammattitutkintoa töiden yhteydessä (ja sain muuten vakituisen työpaikankin farmilta syyskuun alussa!!). Töissä sain mahdollisuuden kouluttaa erilaisia kotieläimiä ja miettiä kuinka opettaisin niille mitäkin. Koulussa meillä oli ihan huiput opettajat ja oli järjestetty paljon oivia oppimismahdollisuuksia. Luokkakavereista löytyi paljon uusia samanhenkisiä ystäviä.

Nyt tämän kuun alussa oli vihdoinkin tämän opiskeluvuoden jälkeen minun näyttöpäiväni. Valitsin näyttöeläimikseni koiran ja vuohen. Vuohista on tullut yksiä lempparieläimiä, joten se on ollut alusta asti selvää, että pidän ne minun näyttöeläiminäni. Tein näyttöni 6.-7.11. ja ne kaksi päivää olivat varmaan elämäni stressaavimmat. Pelotti ja ahdisti niin paljon, mutta sain kuin sainkin näyttöni hyväksytysti läpi!! Näin ollen olen nyt eläintenhoitajan ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja.

Minulla on ihan huippufiilis, sillä tämä tuntui aina niin kaukaiselta ja mahdottomalta jutulta. En pitänyt yhtään itsestään selvänä sitä, että pääsisin näytöistäni läpi valmistuen. Kouluaikana opin paljon uutta ja kehityin kouluttajana. Toivon, että kehitys jatkuu tulevaisuudessakin ja että tulen kehittymään eläintenkouluttajana jatkossakin. Tällä hetkellä tulen hyödyntämään taitojani töissäni.

Nyt ei muuta, kuin miettimään uusia tuulia tämän jälkeen! Vai pitäiskö sitä hetki antaa asioiden mennä ihan näin vaan? ;)

#almanpennut

Alma palasi meidän laumaan lauantaina 10.11. Tänään on käynnistynyt Alman seitsemäs tiineysviikko ja huomenna olisi tarkoitus mennä otattamaan siitä tiineysröntgenkuva. Täällä on muutama utelias, jotka odottelee kuumeisena tietoa pentumäärästä! Alman paino on noussut 2,2kg alusta eikä se toivottavasti ole pelkkää läskiä.

Alma astutettiin lokakuun alussa hienolla ruotsintuontiuroksella. Uroksen nimi on Persbo Abbe ja kutsumanimi Lenni. Pentujen pitäisi syntyä marras-joulukuun vaihteessa. Kotiin ei pitäisi jäädä yhtäkään, joten tästä syystä etsisin näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia mahdolliselle narttupennulle. Alman pennuissa uskoisin olevan myös potentiaalia eri harrastuksiin.

Alman tullessa meidän laumaan tekemään pentunsa, Dansku lähti äidin luokse pentuajaksi. Äiti tarjosi mahdollisuutta helpompaan pentuarkeen vähemmällä koiramäärällä, joten tartuin siihen. Tammikuun lopussa/helmikuun alussa saan Danskun takaisin kotiin ja aika tuntuu pitkältä ilman omaa varjosaksalaista. Dansku oli istunut äidin gööttilaumaan onneksi hyvin ja sillä on mennyt äidin luona hienosti. Ei tarvitse siis ylimääräistä murehtia sen voinnista ja sen kanssa pärjäämisestä! Onni on kiltti ja sopeutuvainen koira. Meillä mennään siis toistaiseksi gööttilaumalla.

Jännittäviä aikoja siis meillä tiedossa. Lupaan päivittää lisätietoa huomisen eläinlääkärikäynnin jälkeen, muistakaa peukuttaa paljon pentuja!

Nessa, Alma ja Toivo

Kesä tiivistettynä

Näkisittepä kuinka monta blogitekstiä on luonnoksissa odottamassa julkaisuaan, mutta tuntuu typerältä julkaista suurinta osaa niistä enää nyt. Jospa tämä tulisi jopa ihan julkaisuun asti...

Kesä tuli ja meni, Nessa tuli laumaan ja Alma lähti takaisin äidin luokse elokuun lopulla. Alman panolomasta ei tullut panolomaa, sillä Alma pihtasi juoksujaan syksyyn asti ja Toivon silmäpeilaus meni vanhaksi elokuun lopulla. Uusintasilmäpeilissä Toivo sai diagnoosikseen epäilyttävän kortikaalisen kataraktan. Tämä tarkoittaa sitä, että Toivo on suljettu pois jalostuskäytöstä. Äärimmäisen surullinen ja pettynyt mieli, mutta olen todella onnellinen siitä, että meillä on jo Toivon tytär talossa. Pettymykset taitaa kuulua hyvin oleellisena osana tähän koiraharrastukseen.

Martan pennutkin tuli ja meni. Näistä lähti sijoitukseen ihana Ihanhelmi Bea Birttihirmu aka Lempi. Lempi asuu sijoituskodissa Turussa ja on toivottavasti jonain päivänä Helmivin -pentueen emänä. Jännää! Mitä olen Lempiä nähnyt, niin se on vaikuttanut kiltiltä, reippaalta koiranalulta. Toivottavasti sama suunta jatkuu!

Lempi. Kuva Katriina

Toivo kävi heinäkuussa paimennustaipumustestissä ja oli maailman onnellisin göötti! Toivo osoitti testipäivänä erinomaista paimennustaipumusta eikä epäröinyt tarttua tuumasta toimeen lemmujen kanssa. Paimennustaipumustestiä seuraavana päivänä Toivo kävi jalostustarkastuksessa ja sai kokonaisvaikutukseksi erittäin hyvän ja hyväksynnän jalostukseen. Alma kävi myös jalostustarkastuksessa ja sai kokonaisvaikutukseksi hyvän.

Nessa söi heinäkuun lopulla ihmisten kipulääkkeitä ja rokotukset vähän viivästyi. Syyskuun puolella ne olivat vihdoin varoaikoineen kunnossa ja kävimme kaksissa mätsäreissä. Ensimmäistä kertaa kehäillessään Nessa oli PUN1 ja BIS2. Esiintyi oikein nätisti ja oli reipas mätsäripaikalla. Isäkoira Toivo oli PUN2 aikuisissa koirissa. Toisessa mätsärissään Nessa sai sinisen nauhan eikä sijoittunut nauhakehässä. Tässä mätsärissä oli paikalla liki 60 pentukoiraa, joten en odottanutkaan mitään sen kummempaa. Tämä mätsäri oli hallissa ja tilanne oli alkuun Nessalle vähän jännittävä. Pentu selvisi päivästä kuitenkin hyvin ja reipastui paljon tapahtumapaikalla oleilun jälkeen.

Nessa PUN1 BIS2

Syyskuussa reissattiin Toivon ja Nessan kanssa Rovaniemelle, jossa oli vuorossa minun kouluviikko Ranuan eläinpuistossa. Samalla näin isää sekä Minniä ja Pipsaa. Kouluviikko oli hyvin mielenkiintoinen ja erilainen kokemus. Oli ihana, että meillä oli tällainen mahdollisuus! Nessan ensimmäiset junamatkat sujuivat hyvin ja se oli reipas junamatkalainen.

 

Pentu tuli taloon

Aikaa on vierähtänyt taas reilusti tämän ja edellisen blogikirjoituksen välillä. Tässä ajassa Toivosta kerkesi tulla 9 pienen gööttipennun isä. Pentuja syntyi 6 narttua ja 3 urosta. Osa hännällisiä ja osa töpöhäntiä. Käytiin muutamaan otteeseen katsomassa pentuja ja mielessä vahvistui ajatus omasta pennusta. Näin ollen perjantaina 25.5. meille muutti Nordville Icetea aka Nessa. Nessa oli pentulaatikossa oranssipantainen pentu ja sillä on töpöhäntä.

Viimeksi minulla on ollut pikkupentu talossa silloin, kun Särmä tuli minulle. Siitä on siis todella pitkä aika! Jännitti, että kuinka selvitään pienen koiranpennun kanssa ja kuinka kotona oleva lauma ottaa Nessan vastaan. Nimen pentu sai ajomatkalla kotiin, kun pyörittelin mielessäni nimiä Nessasta Nessiin ja Piinaan. Näin jälkeenpäin miettiessä se söpö pentu hämäsi liikaa ja Piina olisi voinut olla osuvampi nimi... Nessa on kotiutunut siis todella hyvin meille kotiin. Vanhemmat koirat ottivat pennun yllättävän hyvin vastaan ja on saanut olla kyllä ylpeä siitä miten ne käyttäytyvät pennun kanssa.

Nessa 12vk

Vakuutuksia minulla ei ole muilla koirilla ollenkaan, mutta pienen kaikkeen osallistuvan pennun kohdalla alkoi pelottaa tapaturmat liikaa ja näin ollen Nessa sai oman vakuutuksen. Toivottavasti emme tule sitä tarvitsemaan, mutta onpa nyt siltä varalta jos pienelle elohiirelle sattuu ja tapahtuu jotain.

Nessa on ollut reipas pentu. Se osaa matkustaa nätisti autossa ja kulkea irti metsälenkeillä. Ollaan käyty sen kanssa jo ensimmäisillä rokotuksilla sekä vierailulla Tuurin kyläkaupan ympäristössä ja Mustissa ja Mirrissä. Käytiin me yksi ilta pupujahdissakin minun työpaikallani ja käytiin samalla katsomassa huisin jänniä vuohia ja lehmiä! Lahja -lehmää olisi kiinnostanut pieni koira kovin paljon, niin kurotteli haistelemaan että jo jännitti pientä koiranpentua.

Alma

Moitteita annan pennulle sen kovasta äänenkäytöstä. Oma ääni on maailman ihanin ja sillä saa asioita tapahtumaan. Tai vaikka ei saa, niin silti voi haukkua räks räks räks vaan. Nessa komentaa paljon muita koiria sekä meitä ihmisiä jonkun verran. Parhaiten opittu komento taitaa olla tällä hetkellä "EI". Milloin halileikki kissan kanssa yltyy liian rajuksi ja millon vedetään rallia kengän pohjallisten kanssa pitkin asuntoa. Meillä ei ole ollut oikein tylsää hetkeä sen jälkeen, kun Nessa kotiin saapui.

Nessa

Ollaan käyty Nessan kanssa moikkaamassa Nekku-siskoa ja hauskaa Elmo-shelttiä. Kristel kävi meillä myös kylässä Jamesin ja Galaxyn kanssa. Nessan ja Nekun kohdatessa löytyi heti yhteinen sävel ja siskokset leikkivät yli tunnin yhdessä. Väsy ei olisi millään tullut ja oli niin hauskaa yhdessä. Elmo -sheltti ensin vähän jännitti, mutta nopeasti Nessa ymmärsi, että Elmoonkin saa haukkumalla liikettä & kepit saa varastettua kun vähän komentaa.

Riika KV 17.3. ja 18.3.

Vietettiin viime viikonloppu koirien kanssa Latviassa, Riikassa, koiranäyttelyssä. Gööttejä oli ilmoitettu molemmille päiville 4, mutta paikalla oli ainoastaan 3 koiraa. Ruotsalainen valioluokan narttu oli poissa. Etukäteen oltiin laskeskeltu, että sunnuntaina voisi olla Alman mahdollisuus sertiin.

Alma 22kk

Me lähdettiin reissuun torstai - perjantai välisenä yönä klo 1 jälkeen yöllä. Laiva lähti Helsingistä aamulla 10.30 ja sitä ennen piti pudottaa Dansku hoitoon Kirkkonummelle Susannan luokse. Riikaan saavuttiin perjantaina illalla kuuden aikaan ja väsy tuli illalla hyvinkin nopeasti. Koirat otti sopivasti yhteen ajomatkalla Etelä-Suomeen päin. Itseasiassa kaksi kertaa. Tuskanhiki nousi itselle sen suhteen, että kuinka ne kykenee olla bussissa samassa häkissä pitkän ajan. Yhteydenotto matkanjärjestäjiin tuotti tulosta ja varahäkki lähti autosta matkaan mukaan. Koirille saatiin bussiin omat häkit. Toivo matkusti hyvin rauhallisena ja Almakin yllättävän rauhallisena.

Lauantaina näyttelyssä oli tuomarina ruotsalainen Dan Ericsson. Alma liikkuu edestä hyvin leveästi esittäjää katsoessaan ja saa koko liikkeet menemään ihan pilalle niin. Lauantaina en saanut sitä liikkumaan nätisti ja tästä tuomarikin oli huomauttanut arvostelussaan. Tuomari oli hyvin tarkka ja hänellä oli mukanaan harjoitusarvostelija, jolle hän esitteli koirat ja näytti niiden hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Minun molempien koirien luonteita hän kehui erikseen arvosteluissa.

Westorps Atlas Supergiant VAL-ERI VAK1 SA PU1 SERT CACIB ROP LV MVA
Ihanhelmi Aito Frendi NUO-ERI NUK1

Toivon arvostelu: "Erittäin xxx koira. Erinomainen rotutyyppi, ihana luonne. Erinomainen pää. Ei niin hyvä etuosa. Selkälinjan tulisi olla vahvempi. Hyvä karva ja runko. Erinomaiset takakulmaukset. Esiintyy erittäin hyvin."

Alman arvostelu: "Voimakas narttu. Erittäin hyvä runko ja luusto. Tyypillinen pää. Pudottaa karvaansa tänään. Liikkuu liian leveästi edestä. Erinomainen luonne."

Sunnuntaina tuomarina oli italialainen Elena Agafonova. Kiinnitin Alman liikkumiseen huomiota enemmän ja esittäminen ei varmaan kovin nätiltä näyttänyt yleisössä katsoessa. Menin varmaan kyyryssä kädet koiran edessä heiluen, kun kovasti halusin sen katsovan eteenpäin tuomarin arvioidessa sen liikettä. Alman liikkeet olivat sunnuntaina rodunomaiset, eli tavoitteeseen taidettiin päästä.

Westorps Atlas Supergiant VAL-ERI VAK1 SA PU1 CACIB ROP
Ihanhelmi Aito Frendi NUO-ERI NUK1 SA PN1 SERT CACIB VSP

Toivon arvostelu: "Hyvä tyyppi, voimakas runko. Erinomainen selkälinja. Erittäin hyvä pää. Eturaajojen asento ei ole oikea. Tyypillinen liike. Erinomainen luonne."

Alman arvostelu: "Hyvä tyyppi. Hyvä pään ja rungon suhde. Hyvin kulmautunut. Vahva selkälinja. Tasapainoinen liikkuminen."

Kotimatkalle kävimme maanantaina aamulla. Laiva lähti Tallinnasta illalla klo 16.30 ja Helsingissä olimme klo 18.30. Eppu sairasti hoitopaikassaan ja oksensi vierasesineen. Tästä syystä koukkasimme kotimatkallamme Jyväskylän kautta ja haimme Epun kotiin. Kotona olimme yöllä myöhään, vasta joskus kolmen aikaan. Koirien hotellikäytöstä täytyy vielä erikseen kehua. Molemmat osasivat olla hotellissa oikein nätisti myös aamupalalla käynnin ajan. Yhtenä päivänä Toivo haukkui hetken meidän perään, mutta hiljeni sitten.

Over Zoo Enzym-Dent -hammastahna

Meidän hammashoitoteemaiseen loppuvuoteen sopi oikein hyvin se, että Faunatarelta kysyttiin mielenkiintoa testata Over Zoon Enzym-dent -hammastahnaa. Toivolle kertyy hammaskiveä yllättävän paljon sen nuoreen ikään nähden. Hammaskiven poistossa eläinlääkäri huomautti myös alkavasta ientulehduksesta. Tästä johtuen tartuin tuumasta toimeen ja ostin koirille hampaidenpesuvälineet. Eläinlääkäristä mukaan tarttui myös Dentisept -geeliä. Koirien hampaidenpesusta pitäisi saada sellainen joka päiväinen juttu. Tällä hetkellä niitä tulee pestyä kuitenkin jo useamman kerran viikossa. Dentisept -geeliä eläinlääkäri suositteli laittamaan hampaisiin kerran pari viikossa ja mielellään ruokailun jälkeen eikä ennen ruokailua.

Meidän hampaidenpesuvälineet. Eläinlääkäristä saatua Dentisept -geeliä levitettäväksi hampaiden pinnoille, hammasharjat, Over Zoo Enzym Dent -tahnaa (makuna maksa) ja Trixien Dental-Care hammastahnaa (makuna minttu).

Meidän taloudessa hampaidenpesu on suhteellisen uusi juttu. Itse olen gööttikasvattajalla tapahtuneen harjoittelun aikana totuttanut koiria hampaidenpesuun eli ei ihan vierasta hommaa kuitenkaan. Toivon mielestä hampaidenpesu on ollut hyvin ikävää hommaa ja aina maansa myyneenä tulee hampaidenpesuun. Dansku tulee vähän reippaammin, mutta yhtään sen enempää sekään ei siitä toimenpiteestä pidä. Tavoite olisi saada hampaidenpesusta meille kaikille mukavempi toimenpide.

"Enzym Dent on uudentyyppinen hammastahna koirille ja kissoille. Sisältämiensä entsyymien ansiosta se hajottaa tehokkaasti hampaiden pinnoilta orgaaniset jäänteet. Tuote vähentää hammaskiven muodostumista eikä välttämättä vaadi hampaiden harjaamista. Tahna maistuu hyvältä. Käyttöohje: Annostele Enzym Dent tahna hampaiden pinnalle pehmeällä hammasharjalla. Voit tehostaa vaikutusta harjaamalla hampaat, mutta tahna vaikuttaa myös ilman harjausta. Suositellaan käytettävän päivittäin."

Over Zoo Enzym Dent -tahna maksaa Faunataren verkkokaupassa 19,90€ (linkki). Purkki on pieni (70g), mutta ei kulu ainakaan näin kahden koiran käytössä kovinkaan nopeasti. Silti verrattaen esimerkiksi Virbacin hammastahnaan hinta on korkeampi (Virbacin tahna 9,90€ 70g).

Itse olen yrittänyt tehostaa hammastahnan vaikutusta harjaamalla hampaat myös. Tällä lyhyellä testauksella ei vielä toki tiedetä, että onko tästä apua hammashuollon suhteen. Olen kuitenkin kovin toiveikas ja käytetään tätä hammastahnaa meillä ainakin nyt toistaiseksi. Aikaisemmin on tehty samaa Trixien tahnalla ja se on ollut koirista hyvin pahaa. Se tuli hammasharjapaketin mukana ja koirat oikein sylkivät sitä suustaan. Tässä kerron kuitenkin meidän hammastahna-/hampaiden harjaustestistä.

Ensimmäisillä käyttökerroilla hampaidenpesu oli hyvin inhottavaa. Trixien hammastahnaa syljettiin vain suusta pois ja se oli selkeästi todella pahaa. Enzym Dent -hammastahna ei ihan niin pahaa ollut eikä siihen reagoitu yhtä voimakkaasti. Toivosta hampaidenpesu oli todella ikävää, varovasti tepsutti luokse hammaspesua varten. Dansku irvisteli oikein kun hampaita harjattiin. Dansku sieti hampaidenpesua, mutta hammasharjamurhaajat olivat pienen saksalaisen päässä aika kova juttu...

Toivo häipyy pienen sormihammasharjan kanssa. Jos ei ole hammasharjaa, ei voida pestä hampaita...

Sitten tapahtui se ratkaisevin juttu meidän hammasharjapesuissa. Alma tuli hoitoon meille. Alma rakastaa hampaidenpesua - saahan siinä iki-ihanaa hammastahnaa. Se haluaisi hampaidenpesun x3 ja tunkee kieltään muiden koirien suuhun, kun pesen niiden hampaita. Toivokin on salaa alkanut tykätä hammastahnasta, mielellään sitä söisi sellaisenaan. Hammaspesu sujuu kaikkien koirien kanssa jo paremmin ja siitä on tullut siedettävä juttu.

Minulla ei ole nyt parempia kuvia itse hammaspesuista tai hammastahnastakaan. Pitää katsoa, jos täydentäisin kuvia tähän myöhemmin enemmän. Olen kuitenkin nykyiseen hampaidenpesun sujuvuuteen hyvin tyytyväinen. Koirat tulevat itse paikalle, hampaat saa pestä ja siitä selviää hengissä. Hammastahna on koirien mielestä hyvää ja se taitaakin olla se motivaattori siinä minkä tähden minun annetaan niitä hampaita pestä. Tämä hammastahnatestaus tuli oikein hyvään saumaan, sillä nyt ollaan ahkerasti pesty hampaita ja samalla tiellä kuvittelisi olevan helppoa jatkaakin.

Me jäädään siis suosittelemaan tätä hammastahnaa muillekin. Toki en tiedä, kuinka tämä vaikuttaa erityisesti Toivon hammaskiven syntymiseen. Toivottavasti hammaspesujen kautta saataisiin vähän ehkäistyä hammaskiven muodostumista ja vältyttäisiin isommilta suuongelmilta. Sen tulee meille kuitenkin aika vasta näyttämään.

Toivo x Elli

Toivo oli viime viikolla muutaman päivän lomalla Tampereella, kuten jo aikaisemmin siitä mainitsinkin. Tampereella Toivolla oli treffit ihanan Elli-neidon kanssa! Nyt on pieniä tulevaisuuden toivoja yritetty laittaa alulle ja jännityksellä odotamme Ellin ultraa. Huisin jännää. Toivottavasti olisi aikaansaatu sopiva määrä pieniä gööttejä!

Elli on kennel Nordvillen oma kasvatti, viralliselta nimeltään Nordville Futura Figlia. Oikein sievä tyttö ja luonnekin kohdallaan. Elli käy ultrassa helmikuun puolivälissä/lopulla ja pentuja odotellaan sitten viikolla 13 mikäli niitä on sieltä tullakseen. Ultraan asti täytyy jännittää kovasti! ;)

Tässä yhdistelmä koiranetissä. Yhdistelmästä muuten tarkemmin tietoa kennel Nordvillen sivuilla.

Helmivin

Sanomattakin varmaan selvää, että oon aika iloinen nyt! Helmin ja Vinnan nimistä muotoutui joskus kauan aikaa sitten Helmivin. Silloin jo mietin, että sitä haluan aikanaan anoa minun kennelnimekseni. Eilen se oli sitten ilmestynyt omakoiraan. Minun ihka oma kennelnimeni. Olen niiiin tyytyväinen!

Paljon pyörittelin hakuvaiheessa eri nimivaihtoehtoja mielessäni. Lopulta hain ensimmäisenä vaihtoehtona kennelnimeä Helmivin ja toisena vaihtoehtona Heiluhännän. Heilurihännän flätit oli liian lähellä ja nyt tulevaisuudessa on sitten mahdollisuus saada Helmivin länsigöötanmaanpystykorva.

Helmi ja Vinna oli molemmat omalta osaltaan ensimmäisiä koiria. Toinen oli ensimmäinen "harrastekoira" ja toinen ensimmäinen oma koira. Molemmat opetti minua ihan käsittämättömän paljon, vaikka toinen ei loppuun asti minulla ollutkaan.

Danskun koulupäivää

Ollaan Danskun kanssa oltu nyt pari päivää lähiviikolla Iisalmessa. Tultiin vasta keskiviikkona, kun maanantain olin töissä ja tiistaina piti saattaa Toivo pienelle lomalle.

Keskiviikkona Dansku pääsi koekaniiniksi mukaani tunnille, kun vaihtoehtoina oli mennä kouluttamaan pieneläimiä tai sitten sheipata omalle koiralle jotain uutta käytöstä. Danskun kanssa sitten vähän vaihtelevasti kokeiltiin erilaisia toimintoja ja lopputulemana tehtiin eniten kuonon työntämistä renkaan läpi. Alkuperäinen ajatus oli, että Dansku olisi nostellut rengasta minulle käteen. Esineiden nostaminen on sille tuttua, joten ajattelin sen olevan kiva helppo juttu. Kuitenkin oltiin niin tehty hetkeä aikaisemmin kuonojuttuja, että se tuli paljon helpommin sieltä läpi. Danskulla oli sitten kivaa, kun tehtiinkin sitä.

Illalla Danskun iltapalalla päätin kokeilla jollain esineellä sen esineen nostamista minulle käteen. Esineeksi valikoitui hammastahnatuubi (:D). Ensin naksuttelin Danskulle siitä, että se tökkäsi sitä kuonollaan. Seuraavana Dansku siirteli sitä kuonollaan pitkin lattiaa. Tässä kohtaa päätin korottaa kriteeriä ja vaatia siltä hammaskosketusta. Jännitti, että tapahtuiko kriteerin korottaminen liian aikaisin, mutta Dansku hiffasi sen hyvin nopeasti! Saatiin edelleen pidettyä vahvistetiheys riittävänä ja Danskulla oli hauskaa. Saman illan aikana saatiin myös hyviä hammastahnatuubin nosteluita maasta. Kivaa iltapuuhaa koiralle, kun sai käyttää vähän hoksottimiaan. Itse sain myös naksautettua oikeissa ajankohdissa ja palkattua sitä oikeista asioista.

Päänvaivaa ja miettimistä aiheuttaa se, että koska ollaan toistettu liikaa (...sopivasti) samaa ja koska olisi oikea ajankohta korottaa kriteeriä. Koulussa sain vaivata pieniä aivojani sillä liiaksi, mutta koulupäivän jälkeen tuntui, että saatiin paljon hyviä toistoja aikaan! Ja itsekin taisin tehdä jotain oikein, kun homma eteni eikä tössännyt aina kriteerien korottamiseen.

Tänään minulla oli koulussa kovasti yritystoimintaa, huomenna sitä samaa ja alkusammutuskoulutus. Sen jälkeen pitäisikin lähteä kotimatkalle ja hirvittää jo etukäteen pitkä kotimatka liukkailla teillä! Toivottavasti selvitään joskus kotiinkin asti, mutta ainakin autossa on nyt uudet renkaat ja pitäisi olla turvallisempaa ajella..

Mitä minä odotan vuodelta 2018?

En oikeastaan tiedä. En ehkä suurempia kuitenkaan. En aio tehdä tyhjiä lupauksia, mutta tietysti ainahan sitä jos jonkun näköistä miettii. Mitä minä sitten olen miettinyt?

Toivoisin, että oma kärsivällisyys ja jaksaminen riittäisi viemään jo aloitetut eläintenkouluttaja -opinnot loppuun asti. Aika kuluu lopulta niin nopeasti aina, että olisi hyvä kun jaksaisi kärsivällisesti panostaa asioihin silloin, kun niiden aika on. Niihin hetkiin kun ei pääse ikinä enää takaisin, vaikka mieli kovastikin jälkikäteen tekisi.

No entä sitten omat koirat ja koiraharrastaminen? Vai joko olen päättänyt luopua siitä täysin? Välillä treenataan koirien kanssa aktiivisemmin ja välillä taas pidetään vähän enemmän hiljaiseloa. Lähinnä koirat on nyt olleet minulle nimenomaan niitä perheenjäseniä enkä ole vaatinutkaan niiltä sen enempää. Kärsin ikuisesta aikapulasta ja samalla kaipaisin lisää voimavaroja kaikenlaiseen harrasteluun niiden kanssa. Lihashuolto on ollut isossa asemassa meidän loppuvuotta 2017 ja myös tänä vuonna aion pitää siitä kiinni.

Toivon kanssa yritetään puuhata agilityn parissa kesäkaudella. Vähän sen mukaan, miten aika riittää. Talvikauden treenaaminen on niin vaikeaa täällä, että yritetään panostaa agilityyn edes vähän enemmän sitten kesällä. Mieli tekisi myös kovasti viedä Toivo loppuihin virallisiin selkäkuviin (SP, IDD), mutta katsellaan nyt vähän miltä rahatilanne tuntuu. Silmäpeili olisi myös edessä ensi syksynä ja silmäpeiliin haluaisin suunnata Elina Pietilän luokse. Muutamaa näyttelyäkin olen meille suunnitellut. Tykkään kiertää Toivon kanssa näyttelyissä, sillä Toivokin tykkää niin paljon olla kehässä. Se on aina niin maailman onnellisin siellä ja touhua täynnä valmis esiintymään.

Danskulta lähtee kohtu tänä vuonna. Toivottavasti yksiäkään juoksuja ei tule enää vaan kohtu saadaan ennen seuraavia pois. Voitaisiin myös tähdätä yhteen viralliseen tokokokeeseen tälle vuotta. Metsäjälkeä haluaisin tehdä enemmän kuin viime vuonna, mutta koehaaveet taidan hylätä edelleenkin. Haluaisin tehdä Danskun kanssa paljon enemmän harrastusrintamalla, mutta siihen tulee aika ja raha vastaan. Ähtärissä ei ole mitään ja aina pitäisi lähteä kauemmas harrastamaan. Teen niin paljon viikonlopputöitä, että työt ei vaan sovi yhteen harrastusten kanssa. Nyt olen pyhittänyt vapaaviikonloput Toivoon ja näyttelyihin, mutta ehkä tänä vuonna voisin antaa Danskullekin oman viikonloppunsa.

Tältä vuodelta pentukuumeinen ihminen odottaa myös jotain pientä ja pörröistä. Mutta pentukuumeinen ihminen kärsivällisenä odottaa, tuumaa ja pohtii ;) Yrittää pitää järjen matkassa mukana ja miettiä oikeita ratkaisuja.

Vuosi 2017

Minulla on ties miten monta julkaisematonta blogitekstiä luonnoksissa, kun kirjoitan ja kirjoitan, mutta en saa mitään julkaisuun asti. Olen niin ylpeä itsestäni, jos tulen tämän tekstin saamaan pihalle jossain vaiheessa.

Mitä viime vuonna sitten tapahtui? Näin ajateltuna tuntuu, ettei mitään ihmeellistä. Kuvittelisin silti, että eiköhän me jotain saatu aikaan.

Tammikuussa Alma tuli meille hoitoon Turun KV-näyttelyn jälkeen. Siellä kävin Alman kanssa ensimmäistä kertaa extemporena kehässä ja Alma oli PEK3 saaden KP:n. Alma hävisi ainoastaan omille sisaruksilleen. Alma aiheutti minussa hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta teki mieli jättää se kotiin lopullisesti ja toisaalta mieli huuti, että ei ei ei. Moneen kertaan olin täysin varma siitä, että Alma tulee jäämään meille, mutta jostain löytyi se päättäväisyys lähettää se takaisin äidin luo näyttelyturneen päätyttyä. Aivan ihana koira.

Helmikuussa käytiin Alman ja Toivon kanssa Kauhavan ryhmänäyttelyssä. Toivo vei sieltä potin kotiin ollen rotunsa paras koira ja saaden ensimmäisen sertinsä. Alma ei ollut yhtään sen huonompi, sillä se oli toiseksi paras narttu varasertin kanssa. Olin ihan järjettömän iloinen ja onnellinen tänä päivänä, sillä ikinä aikaisemmin ei oma koirani ole ollut esitettäessä rotunsa paras.

Maaliskuussa käytiin Korpilahden ryhmänäyttelyssä ja siellä sekä Toivo että Alma saivat erittäin

hyvän laatumaininnan. Huhtikuussa oli Vaasan kansainvälisen näyttelyn vuoro. Siellä Toivo oli toiseksi paras uros ja sai toisen sertinsä ja varacacibin. Alma sai Vaasan näyttelyssä hyvän eikä tuomari tykännyt siitä yhtään. Nähtiin molemmissa näyttelyissä paljon kivoja göötti-ihmisiä ja oli kiva, kun kehänlaidalla oli hyvä henki. Vaasan näyttelyn jälkeen Alma lähti takaisin äidin luo. Koirien yksinoloista tuli helpompia, kun ei ollut tylsyyttään räksyttävää Almaa. Silti ikävä kolkutti mielessä, sillä Alma on todella ihana koira.

Toukokuussa Toivo sairastui furunkuloosiin ja pitkään taisteltiin tassuvaivan parissa. Vihdoin kun siitä parannuttiin, niin pelkäsin kokoajan sen uusiutuvan. Edelleen kuivaan Toivon tassut extrahuolella, mutta en pakonomaisesti kyttää niitä jatkuvasti. Tulehdus tulee, jos tulee eikä sille sitten mahda mitään. Koko syksyn ja alkutalven oli tosi märkää ulkoilla koirien kanssa enkä olisi yhtään ihmetellyt, jos vaiva olisi tullut takaisin. Onneksi ei. Toukokuussa aloitettiin Toivon kanssa myös agilityn alkeiskurssi ja saatiin huisin kivaa yhteistä puuhaa!

Kesäkuussa oli Danskun spesiaalipäivä. Käytiin sen kanssa Tuurissa koiranäyttelyssä. Dansku sai laatumaininnakseen tyydyttävän eikä tuomari tykännyt sen liikkeistä yhtään - eihän se liiku niin näyttävästi kuin jotkut muut näyttelyitä kiertävät saksalaiset. Hyvää mieltä minulle toi tänä päivänä suuresti se, kun eräs käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria kasvattava henkilö kävi kehumassa Danskua erittäin hyvän arvoiseksi koiraksi. Tykkäsi Danskun päästä ja ilmeestä. Minun rinsessa se onkin! Heinäkuussa jatkettiin Danskumaisessa teemassa, sillä käytin Danskun virallisissa selkäkuvissa. Selässä oli pari alkavaa spondyloosipiikkiä, mutta ei mitään muuta. Ranteet kuvattiin samalla nivelrikottomiksi.

Elokuussa käytiin kolmessa näyttelyssä Toivon kanssa. Kaksi ryhmänäyttelyä Seinäjoella ja yksi kaikkien rotujen näyttely Mäntyharjulla. Ensimmäisestä näyttelystä Toivo sai erittäin hyvän ja kahdessa muussa se oli rotunsa paras. Samalla Toivosta tuli Suomen muotovalio. Kuumeisena kahdessa näyttelyssä käyneenä olin todella ylpeä ja onnellinen sen valioituessa!

Syyskuussa kävin itse kasvattajan peruskurssin ja anoin minulle omaa kennelnimeä. Jos jonain päivänä meidänkin taloon tulisi pieniä gööttipupseja! Samalla syyskuussa tuli täyteen vuosi siitä, kun jouduin sanomaan Tiitille lopullisesti hyvää yötä. Edelleen saan vollotettua sen päivän tähden sitä miettiessäni. Edelleen sillä pienellä punaisella töpöhännällä on paikka minun sydämessäni ja välillä on sitä kova ikävä. Lokakuussa aloitin opiskeluni eläintenkouluttajaksi. Extemporena käytin koirat myös petotestissä. Dansku kävi haukkumassa karhua ja Toivo leikkimässä suden kanssa.

Marraskuussa käytiin Toivon ja Martan kanssa Virossa näyttelyissä. Molemmat olivat erinomaisia koiria, mutta kumpikaan ei sertifikaatin arvoinen. Joulukuussa käytiin Koiramessuilla ilman koiria. Oli kiva päivä, kun pääsi rauhassa ihastelemaan ihania gööttejä!