Talvi on täällä

Lumi saapui tänne siis ensin keskiviikkona illalla aavistuksen verran ja torstaina illalla sitten enemmän. Talvi on siis virallisesti täällä! Tuli ehkä hieman liian aikaisin nyt, mutta eipä se paljoa menoa haittaa :)

Vinna 11kk vanhana © Oona Pesonen

Mitään ei oo oikeen nyt tehty, vähän treenattu perusasentoa ja seuraamista, mutta ei niitäkään niin paljoa. Vatsatautia ollut liikkeellä niin että meidän talossa koirat sairastelleet. Tänään viimeksi Vinna oksentanut kahdesti, mutta siitäkään ei tiedä että oliko nyt vatsatautia vai sitä että sai luuta ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan. Hippi oli syönyt metsässä ilmeisesti maissia, riisiä ja jotain muutakin ja ihan kuin Vinnankin oksennuksessa olisi ollut riisiä. Mutta otahan siitä selvää!
Ollaan käyty paljon lenkkeilemässä Eevan ja Vinnan suosikkikaverin Hipin kanssa. Ollaan kovin mietitty, että onko mahdollistakaan että nuo kaksi joskus tappelisi keskenään! Kun nuo päästää yhteen niin katoaa korvat kummaltakin ja annetaan vaan leikkien viedä, mutta nykyään Vinnan saa kyllä kohtuu hyvin huudettua leikin keskeltä pois. Ei ne oo ikinä kyllä niin kuuroja kaikille käskyille vielä olleet niin kuin Vinna ja Ora!



Tähän postaukseen olis tarkoitus nyt tunkea niitä kauan kaivattuja kuvia, josko saisin niitä vähän kokoiltua tähän riippuen netin toimimisesta. Kaikkea en nyt tähän laita, mutta ees pari kuvaa! Huomenna sit vaikka lisää. Toivottavasti en näitä oo vielä tänne laittanut... :D
// tulipa jotain säätöä bloggerin kanssa ei haluakkaan että laitan näitä kuvia tänne. Osa näkyy ja osa ei, enkä tiedä miksi :|

Vinna 50,5vk vanhana © Kristel Löf

Rauha maassa

Jussi on lähtenyt kotiin sunnuntaina illalla. Käytiin ennen Jussin palauttamista kolmen tunnin lenkki ja koirat sai juosta itsensä väsyksiin, Vinna ja Jussi pyörähtivät vielä vikaa kertaa pyörimässä yhteistuumin todennäköisesti ihmisen kakassa metsässä ja tuoksahtivat oikeen mukavalle. Tuossa tuo koira vieläkin lemuaa vieressä, kun haju ei vaan lähe pois vaikka pesee! Ehkä se vielä joku päivä..

Meillä tuli tänne kivoja täi- ja nenäpunkkivieraita. Vinnasta ja Jussista ei löytynyt mitään, mutta Vinna välillä vetää henkeä sisään ihan samalla tavalla kun vois tehdä jos olis nenäpunkki. On tai ei, niin Jussi ja Vinna tuli molemmat lääkittyä (Stronghold) lauantaina päivällä ja samalla siivosin koko talon oikein puti puhtaaksi. Jussi madotettiin myös pe-su kolmen päivän kuurilla ja Vinna lauantaina.
On ollut kieltämättä vähän orpo olo täällä, kun ei oo ollut Jussia höseltämässä Vinnan kanssa, oli se niin kiva koira vaikka vähän pösilö välillä :) Helposti sujui arki kahden koiran kanssa, ainoa mikä tuotti enemmän ongelmia oli koira ohitukset, kun Vinna keksi alkaa rähistä hihnassa enemmänkin muille koirille. Nyt Jussin lähdön jälkeen oon puuttunut siihen ja ollaan menty seuraten toiset koirat ohi tosi kivasti. Nerallekaan ei ees sanonut ulkona mitään, joka oli superhyvä juttu!

Syyslomaviikolla hajotin tosiaankin nyt tässä mun puhelimen ja läppärille tuli joku virus minkä takia ei nettiä saa toimimaan muutenkaan... Nyt on uus puhelin kuitenkin varmaan jo tilailtu, eli pitäis jossain vaiheessa nettikin saada toimimaan. Koulun netti toimii sillon kun itse haluaa ja tosi hitaasti silloin. Mutta eiköhän tässä jotain saada kirjoiteltua. Oon kuitenkin alkanut kirjoitella treenipäiväkirjaa paperimuodossa nyt, että saa kaiken varmasti ylös. Saa myös varmemmin kaiken kirjattua ylös suoraan kun on treenattu.

Ei olla syyslomaviikolla oikein muuta tehty kuin otettu seuraamista, perusasentoja ja paikallaoloa. Myös nami- ja leluetsintää välillä. Viiksillä ollut kivaa ja se on ollut tosi taitaa. Nyt mäkin alan oppia sen, että miten palkata sitä seuraamisessa (ehkä...).
 Osteopaatille varasin Vinnalle ajan tammikuun alkuun, käydään tsekkaamassa että kaikki koiralla ok, kun sen maahanmenot tosiaankin sai mut vähän panikoimaan jo. Mulla on sellaset kauhkukuvat jo päässä, että ei sieltä voi mitään muuta tulla kuin joku odotettua parempi lausunto..ainakin toivottavasti ;)

Martta kävi lauantaina 20.10 Turussa koiranäyttelyssä, ensimmäistä kertaa junnuluokassa. Äidin sisko Heidi esitti Martan kehässä ja Martta oli kuuleman mukaan mennyt muuten hyvin, mutta ei ollut suostunut liikkua kunnolla. Olihan se pienen ensimmäinen kerta sisätilassa missä paljon koiria, eli ei varmaan ihmekään ettei mennyt ihan nappiin. Tuloksena kuitenkin JUN-EH JUK3. Vain yksi junnuluokan narttu sai erinomaisen ja sa:n, toiseksi tullut sai myös erinomaisen, Martta sitten erittäin hyvän ja neljäs hyvän. Ollaan tyytyväisiä! Arvostelun laitan kun saan sen tässä uudelleen äidiltä, kun puhelin meni tosiaan rikki ja sinne meni sekin arvostelu..
Jyväskylän näyttelyyn pääsen nyt todennäköisesti esittämään Martan sitten itse, kun sain kyydin näyttelypaikalle. Nyt vaan jännätään miten pentunen menee mun kanssa siellä kun ei olla pitkään aikaan nähty!

Minnille anon lupaa, että saisin tuoda sen tänne koululle joulukuussa kahdeksi viikoksi. Pääsisi vähän katselemaan toisenlaista maalaiselämää tänne suuntaan ;) Äiti kun lähtee veljien kanssa ennen mun tuloa (oon jouluaattona vielä kentsuvuorossa) viettelemään joulua pois kotoa, niin pitäis koirat saada jonnekin suuntaan. Olis siis aika hienoa, jos saisin luvan tuoda Minnin tänne :)

Kesälle ollaan vähän näyttelykalenteria suunniteltu, myös talvelle ja keväälle. Ainoo varma asia on se, että mennään tammikuussa Turkuun.. Hems on ilmoitettu jo mukaan, onhan sillä silloin jo se 10v ikää takana. Ei sitä ois vaan kaks vuotta sitten uskonut, että tuo koira olisi vielä nyt täällä.. ♥

Tokoiluja taas...

Eilen päivällä käytiin koirien kanssa metsässä kävelemässä reilu 8 kilometrin lenkki. Vinna oli mulla irti ja tiesin että jossain kauempana metsässä käveli ihmisiä. En tosiaankaan ajatellut, että ne olisivat olleet niin lähellä meitä kun olivat (olivatkin yhtäkkiä vajaa 50 metrin päässä), mutta kokoajan oli sellainen tunne, että V voi olla irti, koska tiesin ettei se mene luokse vaikka näkisikin ihmisen jossain. Kun ihmiset koirinee yhtäkkiä näkyivätkin siinä jonkun matkan päässä, niin itselle ei tullut yhtään paniikkitilannetta, kun sanoin vaan koiralle että tänne päin ja se tuli ja jätti ihmiset sikseen! Vähän pälyili taakseen kun käveltiin eteenpäin, mutta antoi ihmisten ja koirien muuten olla! Ihan hirmuisen ylpeä olen, luotto koiraan noussut hitusen :)

Käytiin eilen treenaamassa taas tokoa Suskin ja Roosan kanssa. Tehtiin seuraamista ja maahan-istu-seiso -sarjaa ihan pienesti.
Seuraaminen tehtiin pallon kanssa (pallo joko kainalossa tai vasemmassa kädessä), koska kärsin imuttamiskriisistä (en osaa imuttaa oikein!), saatiin se kuiteen ilmeisesti ihan hyvin onnistumaan. Vinna ennakoi palkkaa ja mä ennakoin Vinnan palkan ennakointia ja alan heti epäröidä hirveesti kun Vinna jää ennakoimaan palkkaa. Suski ja Roosa sanoi että se tulee kyllä kun meen eteenpäin, mutta itse olin ihan varma ettei varmasti tuu. No ehkä se ois sieltä tullut kun oisin vähän luottanut! Kovin ne sanoo, että Vinna seuraa oikealla paikalla, mutta mä taidan tässä hyvää vauhtia pilata kokoajan sitä sen oikeeta paikkaa..
Vinna alkoi kolmen askeleen jälkeen odottaa, että pallo lentäisi, joten olisi tehtävä pidempää pätkää. Saatiin vinkkejä, että vaikka tyyliin kuusi askelta -> palkka, yksi askel -> palkka, neljä askelta -> palkka, yksi askel -> palkka, kuusi askelta -> palkka jne. Ei pysty Vinna ennakoida, kun ei tiedä milloin palkka lentää. Kunhan itse opin vielä heittämään sen pallon oikeaan suuntaan, sekin pieni ongelma.. :D
Istu-maahan-seiso -sarjaa tehtiin ihan sen verran, että näytin Suskille ja Roosalle miten se tekee ja nyt Vinna teki taas paljon lonkka-asentoa. Suski sanoi lähes heti, että kannattaisi käydä osteopaatilla ja myönsin miettineeni asiaa. Ja oikeesti oonkin miettinyt jo kauan, miksihän en oo vaan toiminut (koska ensin Kitee, sitten Kannus?)? Oon tyytyväinen siihen, että Vinna osaa seisoa käskystä, jos tähän pitää jotain positiivista sanoa tästä kohti! Kentällä myös kun treenattiin ja Vinna oli irti, sai olla ylpeä kun se ei lähtenyt toisen koiran luo vaikka pari kertaa meinasi. Yhdellä kertaa olin jo ihan varma, että nyt se menee, mutta kun karjasin sen nimen ääneen, niin koirahan pyörähti samantien ympäri ja tuli luo. Niin oisin viimiseksi uskonut tapahtuvan, mutta hyvä näin! Pätevä pentu.

Treenattiin vielä myöhemmin ominpäin vähän tokoa. Otettiin sisällä paikallaoloa istuen sekä maaten, seuraamista imuttamalla ja pallolla. Paikallaoloa otettiin maassa 3 metrin välimatkalla 20 sekuntia, palkkasin 10 sekunnin jälkeen. Pysyi hienosti ja olisi pysynyt varmaan kauemminkin, mutta päätin pelata varman päälle ja tehdä superhelpoksi. Tehtiin paikallaoloa myös istuen ja sen tein niin, että jätin koiran nurkan taakse istumaan ja liikuskelin huoneessa. Välillä kävin piilossa ja saatoin käydä toisessakin huoneessa, koira pysyi hienosti paikallaan. Kävin välillä palkkaamassa ja sitten lähdin uudelleen kiertelemään.

Ja vielä illalla tehtiin vähän namietsintääkin. Piiloja laitoin lattiatasolle ja vähän korkeammallekin, ehkä vajaa puolen metrin korkeudelle. Hieno pentu löysi kaiken ja sai käyttää nenäänsä. Leluetsintää voisi tehdä joku päivä, kun ei olla sitä nyt tehty niin.

Laitoin eläinosteopaatti+hieroja Carita Reijoselle sähköpostia Vinnasta ja kyselin mitä mieltä hän on, kannattaako Vinna tuoda sinne vai ei. Odotellaan Caritan vastausta ja katsotaan sitten miten tehdään. Sanoin, että jos suosittelee tuoda näytille niin voitaisiin joulukuun lopussa tai tammikuun alussa ennen kuudetta päivää tulla pyörähtämään siellä näytillä. Parempi se ois itselle saada varmuus, että siellä kaikki ok. Tuskin sitä ikinä sinne voi täysin turhaan viedä ja jos ei muuta niin hierojakäynti nyt sille ainakin sitten silloin sinne.

Vinnalle pitäisi myös tilailla säkki Boosterin Power -ruokaa (toivon että se sopii myös niin kuin Basic on sopinut, voi olla parempi Vinnalle kun on tujumpaa ruokaa) ja oon myös katsonut valmiiksi mitä lihoja Vinnalle tilailisin. Ajattelin ottaa poron jauhelihaa, sika-nauta jauhelihaa broiskun jauhelihaa, lihaista rasvaa, kalkkunan jauhelihaa ja broiskun kauloja. Vinna painaa nyt 18,5kg, ei käynyt ajoissa mielessä, että ehkä ruuan määrää pitäisi nostaa samalla kuin liikunnan määrää nostettiin.. No mut nyt nostettu, parempi myöhään kun ei milloinkaan?

Keskiviikkona illalla hieroin Vinnan läpi. Oli se korkea aikakin jo, jostain syystä en oo vaan aiemmin hieronut sitä. Takaosassa sillä oli ihan selkeästi jumia, toivottavasti jotain edes sai auki. Pitää joku päivä hieroa sitä taas uudelleen, ei tässä olis kuin kaksi kuukautta selvittävä ennen kuin pääsis toivottavasti sinne osteopaatille tai hierojalle!

Löysin vihkon välistä pari sivua nimilistaa. Ei ollut siinä paljoa miettimistä, että mitä ihmeen listaa oli se lista siellä, varmaan viime marras-joulukuulta kun oon kuumeisesti pähkäillyt, että mikä sen aussinaperon nimeksi tulee. Jostain syystä en kelpuuttanut nimeä Riesa, joka olisi ollut kyllä niin nappivalinta tuolle kakaralle ;) Listalla on 140 nimeä ja sieltä ei edes löydy Vinnaa! Mun suosikkeja oli Vinka, Viima, Rinna, Melli, Menna, Ronja, Rilla, Metka ja Kiusa. Yritin siitä suosikki-Viiastakin vääntää Niiaa ja Liiaa, mutta ei kuulostaneet yhtään kivoilta. Listalta löytyi myös nimi Piina, jos olisin odottanut pari kuukautta nimivalinnan kanssa, niin silloin sille olis ollut oiva nimi siinä ;)
Oli jo lähes varmaa, että pennusta tulisi Melli, mutta äitihän sen pilasi, kun keksi sille hienon lempinimen tuosta. Viimasta, Vinkasta ja Rinnasta varmaan lopulta muotoutui Vinna. Vielä kun V oli kotiutunut, mietin että tuleeko siitä Vinka vai Vinna. Piti lähettää Nutrolinille tiedot mitä tulee nimilaattaan lukemaan ja piti tehdä se päätös, muuten oisin varmaan parikin kuukautta miettinyt ja kutsunut sitä kahdella eri nimellä, äidin huudellessa Eijan kanssa Maijaa taustalla ;)
Lopulta siitä tuli sitten Vinna (monet luuli että se on Minna, mutta eiköhän kaikki nyt jo tiedä että se on Vinna?), aiheuttaen paljon ristiriitaa Minnin nimen kanssa. Minnistä tuli samalla Minna ja Vinnasta Vinni!

Ai mikä agilitykoira muka?

Käytiin tänään päivällä vähän aksaamassa. Odotukset oli hyvät, koska miksei olisi olleet? Koira oli mennyt aiemmin kivasti aksatreeneissä. Voi olla että aksatauko jatkuu tän jälkeen, ainakaan lauantaina en uskaltaudu vielä uudelleen treenaamaan, katellaan ens viikolla vaikka uusiksi...
Koiraa ei kiinnostanut pätkän vertaa agility, nuuskutteli vaan menemään pitkin kenttää eikä ollut ikinä nähnyt agilityesteitä. Ei oo siis ikinä ennen mennyt noin penkin alle treenit! Saatiin lopulta pari onnistunutta suoraa (hyppy-putki) pallon kanssa ja jätettiin treenaaminen siihen. Edes vinkuva pallo ei saanut pentua innostumaan tekemisestä! Jos se ei kohta alota niitä juoksujaan niin alan itkeä, sillä sitten ei voi laittaa tulevien juoksujen syyksi tätä haahuilua.. :D Kyllä se niitä on hyvän aikaa tehnyt, mutta ei vaan viitti alottaa. Mun puolesta saa alottaa ne heti sunnuntaina kymmeneltä kun Jussi saadaan pois täältä!

Tehtiin sitten illalla vielä tokoa vähän pentusen kanssa, josko siitä olis saanut sitten jotain onnistunutta tehtyä. Tehtiin seuruu- ja paikkamakuutreeniä ja Vinna meni tosi kivasti! Seuraamista tehtiin nyt pallon kanssa niin, että mulla oli pallo kainalossa. Saatiin tehtyä vähän pidempää pätkää jo ja Vinna selkeesti tietää mitä pitää tehdä. Ainoa mutta on se, että se meinaa vähän edistää (voi huoh minä miksi menin heittämään maanantaina sille pari kertaa palkan eteen!). Paikallaan makaamisessa Vinna pysyi hyvin pienen aikaa, jee!
Esine-etsintää tehtiin yksi toisto, Vinna sai etsiä vinkuvan pallonsa. Piilotin sen yhden pöydän jalan taakse ja kävelin sen jälkeen ristiin rastiin huoneessa. Vinna oli ensin seuraamassa tosiaankin mun hajua ja sitä missä olin kävellyt, mutta löysi hyvinkin pian oman pallon! Pätevä pentu.

Maanantaina illalla huomasin Vinnan oikeassa takajalassa haavan jota putsailtu, samoiten oikeassa etujalassa oli anturan välissä pieni haava, mikä ei koiraa kuitenkaan tunnu haittaavan mitenkään. Mitenhän tuo aina onnistuu jossain itsensä telomaan!

Oon miettinyt, että onko olemassakaan toista tälläistä koiraa, joka voisi vaan 24/7 höseltää ja leikkiä omia tyhmiä leikkejään mitä kukaan muu ei ymmärrä eikä jaksakaan! Jussi ei jaksaisi kokoaikaa riehua Vinnan kanssa, mutta Vinna on ilkeä pieni tyttö joka roikkuu joko Jussin korvissa tai niskassa jos Jussi ei suostu vapaaehtoisesti leikkimään.. :D Pari kertaa oon Vinnan heittänyt omaan huoneeseen rauhoittumaan, kun se on niin raivostuttava.

Lomailun rinnalla vähän tokoillaankin..

Jee ollaan treenattu ja voin oikeesti sanoa niin! Käytiin tokoilemassa kera Suskin, Katjan ja Roosan. Oli kyllä hauskat treenit monelta osin.. :D Tehtiin paikallaoloa, luoksetuloa, seuraamista ja tokohyppyä. Myös katsekontaktitreeniä ja maahanmenoja otettiin. Vinna tarjoaa nyt maahanmenoa aika paljon, perusasennossa se vaan yhtäkkiä heitti maahan kun luuli että haluan sen tekevän sitä. Ei se maahan mene vielä sillein kun haluaisin, mutta jo edistysaskel kun tarjoaa sitä noin ja selkeästi osaa sen myös käskystä kunnolla!

Tokohyppy on ihan alkutekijöissä, kun ei olla pitkään aikaan tehnyt sitä. Kyselin vinkkejä miten opettaa, kun en oo Helmille tainnut opettaa sitä millään kovin viisaalla tavalla. Palkataan nyt sitten esteen yli, tai no nyt annoin käsiavulla käskyn top ja kiersin sitä sanoen koiran viereen josta palkkasin ja vapautin. Tehtiin pari toistoa sitä ja saatiin vikalla kerralla onnistumaan kivasti.
Paikallaolosta olen ihan superylpeä! Tehtiin ensin vain Katjan ja Mokan kanssa, ensin istuen ja sitten maaten. Luotto koiraan oli täysi nolla, koska en uskonut sen tekevän mitään. Koira kuitenkin pysyi paikallaan jee! Seuraavan kerran tehtiin sitä niin, että vasemmalta oikealle rivissä oli Nana,  Suskin koira, Vinna ja Mokka. Olisi voinut olla ehkä helpompi Vinnalle olla reunassa, mutta hyvin treeni sujui tuossakin! Ensin taas istuallaan ja lopulta uskalsin laittaa sen maahankin kun pysyi istumassa. Maassa kävin palkkaamassa tiheästi ja oli tosi lyhyt välimatka, mutta koira pysyi! Ihan tajuttoman hienoa, koska en olis uskonut sen tuossa häiriössä pysyvän.

Luoksetulo tehtiin pari kertaa kentällä ja kahdesti myös kujan läpi. Hienosti tuli suoraan mun luokse, eikä käynyt muiden koirien luona. Sivulle tulemisen taidan jättää siitä vielä pois joksikin aikaa ja keskittyä vauhtiin, nyt tuli nimittäin aikas laiskasti luokse. Toisella kerralla kujaluoksarissa Vinna varasti, mutta ei puuttu siihen sitten, sillä pääasia oli se, että koira tuli mun luokse ja sen se tekikin. Ei varastanut toisen koiran luo, vaan mun luo.
Ja sitten viimeisenä se seuraaminen. Ja siinä se ongelmakohta olen minä.. :D Koiralla kuulemma hyvä paikka ja seuraa hienosti, mutta mulle suurin ongelmakohta oli se, etten osaa imuttaa sitä oikein! Kokeiltiin myös lelun kanssa seuraamista ja saatiin siihen pari onnistunutta toistoa. Pitää tuota treenailla myös ominpäin, koska vaikutti sellaiselta keinolta että voisi toimiakin. Siinä ei tehdä perusasentoja ollenkaan vaan pelkästään koiran liikkuminen vierellä kontaktissa ja heti palkkaus. Sillä tavalla voidaan saada vinkupallo mukaan Viivin treeneihin ja niin ettei se käy siitä ihan kierroksilla.

Oon tosi tyytyväinen näihin treeneihin, paljon on asioita ohjaajasta ja sen osaamattomuudesta kiinni, mutta ehkä me vielä opitaan tässä yhdessä tuon koiran kanssa! Kiva huomata, että se on oikeasti aika taitava :)

Vinna pääsi myös olemaan lyhyitä pätkiä koirakärryssä, mitä se jostain syystä pelkää. Pitää sitä tehdä nyt enemmän tässä kanssa, että sais tuollaisen tyhmähkön pelon pois siltä. En tiedä voiko se siellä sitten huonosti kun se on liikkeellä vai miksi pelkää sitä. Junapelosta voisin sanoa jo, että ollaan päästy yli! Sunnuntaina Vinna oli valmis menemään junaan jo sisällekin kaikista parhaan Hipin perässä ja nykyään se aloittaa liikenneympyrällä asemalle kiskomisen, kun yhdessä vaiheessa se löi jo liikenneympyrällä jarrut pohjaan jos mentiin asemalle päin. Toivottavasti ensimmäinen junamatka pitkään aikaan menee hyvin sitten kun on vaan sen aika. Ehkä vasta messariviikonloppuna..
Huomenna oiskin vuorossa aksailua ja keskiviikkona tokoillaan taas samassa porukassa.

Jussi ja Vinna tulee tosi hyvin juttuun keskenään. Jussi on tosi kiltti "pieni" labukkamies, Vinna vaan yrittää opettaa sen huonoille tavoille.. Ulkona, kun kutsun Jussia luokse ja se lähtee tulemaan kohti, tulee sieltä Vinna pieni paholainen ja ottaa Jussia kaulapannasta kiinni ja alkaa kiskoa toiseen suuntaan ja hyppii Jussin eteen ettei se varmasti pääse tulemaan suoraan luokse. Onneksi Jussi on niin viisas poika, että tulee silti vaikka Vinna sitä yrittääkin estää. Ehkei keretä saada sitä ihan huonoille tavoille viikossa.. :D

Syysloma +hoitolapsi Jussi

Ja taas en oo hetkeen kirjoitellut. Ei olla juuri mitään tehty. Käyty mettälenkeillä kasvattamassa Vinnalle ja Hipille lihaksia ja niitä on kummallekin ilmestynyt! Pennuilla on ollut ihan superkivaa kun on pitkillä lenkeillä saanut juoksennella metsässä. Pari kertaa on ollut mukana vaihtoehtoisesti Micke, Pepe tai Candykin.

Ollaan kanssa tokoiltu, harjoiteltu peruuttamista ja jalkojen välistä pujottelua. Myös tehty namietsintää ja esine-etsintää, jotka kaikki menneet hyvin Vinnamaisesti. Etsii nameja ja esineitä oikein hienosti, vähän vaan hankala keksiä piiloja meillä täällä. Löytää lattiatasolta, mattojen alta, kaappien takaa, pakastimen päältä, telkkarin vierestä, patterin alta, puoliksi sohvatyynyn alta...millon mistäkin! Pätevä pentu. Namietsintää ei olla tehty niin paljoa, mutta kyllä sekin Viipsiltä sujuu kohtuu hyvin.
Hakuilemaan ja aksaamaan ois tosi jees päästä joku päivä. Kun löytyisi seuraa ja päivä millon mennä!

Eilen meille tuli hoitoon Marissan projektikoira Jussi (ikää joku 8-9kk) ja Jussi on täällä piristämässä meidän arkea ensi viikon sunnuntaihin asti. On pennuilla ollut kivaa! Vinnan mielestä oli unelmien täyttymys, kun se sai tänne kaverin. Eikä se itseasiassa olekaan niin kamalaa mennä ulkona kahden ison koiran kanssa ja muutenkin pärjää ihan hyvin. Varsinkin kun toinen niistä on noin kiva ja kiltti koiruus kuin Jussi! Eilen vaan tuli pesupäivä, kun Jussi kävi jossain pyörimässä ulkona ja haisi ihan järkyttävän pahalle... Ymmärrän Nea nyt sua ja sitä kun oot kironnut Dustyä ketä on käynyt pyörimässä millon missäkin! :D

Lukio sujuu ihan jees, vähän miettii itse että miten siitä selviää, mutta eiköhän jotenkin! Koiran aamulenkitys pienentynyt, mut ollaan lähes joka päivä käyty sit koulun jälkeen mettälenkillä ja on päässyt siellä kunnolla irrottelemaan. Sitä vaan odottaa nyt, että millon tää lukiojakso loppusi.. :D

Aika kuluu ja katoaa

Se vaan kasvaa. Kasvaa isoksi. Mun pieni pentu.
Vinna on vihannut ohennussaksien ääntä ties miten kauan. Viron voittaja -näyttelyssä mä istuin sen päällä kun Eija leikkasi sen höttökarvaa pois korvista. Pari päivää sitten mä laitoin koiran kyljelleen maahan ja pari kertaa jouduin sen pään painaa uudelleen maahan mutta maassa se makasi sen kokoajan kun leikkasin höttökarvat pois korvien takaa. Yksi syy lisää olla siitä ylpeä, olin varma että siitä ei tulisi mitään, mutta siinä se pentu kyljellään makasi vaan!
Vinna on kanssa lihonut nyt puolitoista kiloa (eli painaa nyt 20,5kg) sekaruokinnan alottamisen jälkeen. On sillä vieläkin varaa lihoa kohtuu paljonkin, tää on hyvä alku. Haetaan nyt sitä oikeeta ruokamäärää sille vähän, vielä se lihoa saa kyllä mut samalla haetaan sitä oikeeta määrää. Ja voi että tota lihaa meneekään nyt paljon kun se syö! Maksa odottaa pakkasessa että sitä sille valmistelisin nameiksi...

Eilen käytiin Eevan kanssa viemässä koirat raviradalle juoksemaan ja sen jälkeen ne saivatkin odottaa ulkopuolella kun käytiin ite syömässä. Hippi ja Vinna piti kamalaa meteliä pihalla (haukkuivat muille koirille omakotitalojen pihalla) ja kun mä menin ulos niitä komentamaan, niin ne alkoivat vielä mullekin haukkua! Vinna ihan kunnolla haukkui mulle siinä ja voin kertoa että olin vähän järkyttynyt, koska se on aina niin nätisti odottanut pihalla.

Tänään me sitten käytiin Nellyn kanssa tekemässä Helmille ja Vinnalle jäljet. Tuulen suunta vaihteli kokoajan ja oli koirille vähän haastavaa jäljestää. Helmi teki ensin jäljen ja sen jälkeen oli Vinnan vuoro. Vinna aloitti hyvin, mutta sitten tuli helikopteri. Se pörräsi meidän yläpuolella ties miten kauan eikä Vinna keskittynyt yhtään kun se vaan tähysti helikopteria ja lintuja mitä pörräsi taivaalla. Kun helikopteri meni ohi ja Vinna olisi vihdoin voinut keskittyä kunnolla jälkeen, sieltä tuli ensin Anne Neran kanssa ohitse ja sen jälkeen Telle pyörällä. Vinna ei sen jälkeen keskittynyt enää yhtään mihinkään, katseli vaan ympärilleen kokoajan ja olin jo luopumassa toivosta sen jäljen suhteen, kun V lähtikin jäljestämään! Vähän hapuilua se oli, mutta Vinna meni kuitenkin loppuun asti ja pysyi pääasiassa jäljellä. Tällä kertaa jälki ei ollut ihan suora, sillä pellolla oli vettä paljon joissain kohti ja jouduin niitä vähän kiertämään. Nameja tuo ei syönyt taaskaan pellolta kuin pari vaan, kipon kyllä tyhjensi päästä mutta ei se vaan jäljeltä syö niitä.

Illalla Vinna kävi uimassa ja uitti samalla heijastinliiviään. Raukkaparka ei ollut uimaan päässyt ollenkaan niin Vinna sit urakalla uitti sitäkin kun juoksi ojasta toiseen taas pihalla. Nyt tuo pien pentu nukkuukin tyytyväisenä täällä, pitäisi vielä vähän tehdä namietsintää sen kanssa tänään kun on nakkeja valmiiksi pilkottuna. Sama myös peruuttamistreeniä. Maahanmenoa ollaan treenattu varmaan joka päivä, mut se on vieläkin vaan niin hidas ja kömpelö! Jättänyt myös pari kertaa takapäätä ylös niin, että on mun hälytyskellot saanut soimaan viitaten Helmiin....

Ens viikon perjantaina alkaa syysloma ja sitä on koko seuraavan viikon ja syysloma me vietelläänkin sitten Kannuksessa. Vähän kyllä alkaa olla Helmiä ikävä kun se siellä kotona odotteleepi ♥ Talvi kun tulossa niin siitä ei taas tiedä miten se reagoi.. :(

Jakso vaihtuu..

Tiistaina meillä oli viimeinen päivä ensimmäistä jaksoa! Aamulla oli Miikun peruskoulutusta hallilla ja päivällä oltiin sitten tekemässä pieneläinten hoitotyöt tunnilla meidän lemmikkieläimestä (marsu) ryhmätyötä.
Aamun käytännöntunneilla tokoiltiin ja jumpattiin koiria ja harjoiteltiin erilaisia takapään käyttöjuttuja. Mun oma treenimotivaatio on aika pahastikin hukassa ja mielenkiinto tuolla tunnilla oli aika pieni tehdä tuon kanssa jotain. Sain sen hienosti pitämään liikkeessä katsekontaktia vaikka muita koiria oli paikalla, paikallaan ollessa se ei ole niin hyvä kun Vinna keskittyy ihmettelemään muuta mitä tapahtuu ympärillä. Sitä pitää treenata häiriöttä nyt paljon, sillä ollaan tosiaankin keskitytty siihen enemmän liikkeessä kuin paikallaan. Tehtiin peruuttamisia ja vähän seuraamista, perusasentoja, koiran venyttelyä ja joidenkin lihasten vahvisteluja, laitettiin koiran etutassut alustan päälle ja harjoiteltiin pyörimistä, tasapainolautailtiin, mentiin keinua ja sellaista! Pääasiassa Vinna teki ihan kivasti, vaikka välillä se lähtikin haahuilemaan.
Tuon treenikerran ongelmakohdaksi paljastuikin lopulta rauhoittuminen kyljelleen. En viitsinyt samalla tavalla rauhoittaa sitä miten olisin sen vaikka omissa treeneissä pistänyt siihen, koska uskoin että siitä olis voinut tulla vähän sanomista... En meinannut saada sitä yhtään rauhoittumaan siihen, koska kun sen pisti kyljelleen se alkoi vaan purra ja sätkiä ja yritti myös leikkiä ympärillä olevien koirien kanssa. Kyllä se lopulta hetkittäin siihen rauhoittui, enimmäkseen se ihmetteli, että mitä me oikeen tehdään kun ollaan tultu tänne treenaamaan. Seinässä kiinni ollessaan tuo kovin huhuili nyt mun perään ja se pisti vähän harmittamaan, sillä yleensä se osaa ottaa tosi rennosti ja nukkuu. Nyt se istuskeli, vöhläsi ja seurasi ympäristöään ja kiskoi välillä mua kohti ölisten hetkittäin. Kyllä se loppua kohti rauhoittui sitten paremmin, mutta ei kuitenkaan niin hyvin kuin olisin toivonut kun tiedän että se osaa kyllä.

Broiskun jauhelihaa oon syöttänyt nyt sille iltaruokana ja vielä sen vatsa ei oo irtisanoutunut pois hommasta. Pitäis päästä keittiövaa'an kanssa mittailemaan näitä paljonko tuolle koiralle viitsii syöttää, nyt taidan syöttää aikasta paljon, mut ei se mitään kun tuolla on varaa lihoa!

Lueskelin tässä aikani kuluksi kasvattajan ja sijoittajan sivuilta tekstiä Vinnasta. Niin hassua katsoa, kun jossain lukee Of Gurrent Fabulous Five Maija - Vinna ja haltijana minä itse. Vieläkin jotenkin ihan hassua, että mulla on tuollainen pie---iso aussipaimen! En vaan pysty kunnolla käsittää, että me oikeasti sillon 27.12 haettiin mulle tuo riiviö kotiin ihan jäädäkseen. Oon miettinyt tässä, että mistähän ikinä edes keksin että haluan tuollaisen aussipaimenen? Silloin kun Sanni mietti tollerin ja auspain välillä, että kumman ottaa, niin olin itse jo miettinyt aussieta vähän (plus shelttiäistä). Sit kun sille tuli Kina, niin tunne aussiesta vahvistui vaan. Ja sit meinaskin tulla pariin otteeseen koira, mutta ei tullutkaan ja nyt täällä pyörii ja häslää tuollainen 11kk vanha kauhukakara ;) Ei se oo ihan sitä, mistä mä haaveilin, mutta en mä sitä pois vaihtaisi vaikka oon aina sitä kaikille antamassa. Pikku pösilö ♥
Mittasin sen eilen viidesti ja joka kerta sain säkäkorkeudeksi 53,5cm (!! En ymmärrä miten se mahdollista) ja painoa tällä hetkellä noin 19kg (laihtunut vähän). Ekoja juoksuja ei kuulu eikä näy....tai no yhdessä vaiheessa olin varma että ne alkaisi mutta eipä oo kuulunut.