Dansku ja Danskun aarre

Reilu viikko sitten Dansku säikytteli minua ihan olan takaa. Löydettiin joku uusi pururadan pätkä keskustasta päin ja lähdettiin katsomaan minne se vie. Dansku nappasi siinä ojasta jonkun iki-ihanan ison lihan palasen, jonka kanssa lähti karkuun.. Hotki sen ja sen jälkeen suunnattiinkin takaisin kotiin.

Kotona tungin Danskun kurkusta alas vetyperoksidia ruiskulla. Oksennusta ei näkynyt eikä kuulunut, joten seuraavaksi ei auttanut muu kuin mennä hakemaan lääkehiiltä apteekista. Sitä syöttelinkin koiralle sitten illan ja toivoin ettei minkäänlaisia myrkytysoireita tule ilmenemään. Minähän en tosiaan nähnyt, että oliko siinä lihassa jotain vai ei.

Näitä oireita ei meidän onneksi ikinä kuulunutkaan. Dansku onnistui ainoastaan säikyttelemään minua ihan kunnolla. Aina sitä kuulee myrkytystapauksista koirilla ja olin niin varma, että nyt sitä mennään meidänkin kohdalla.

Dansku aloitti juoksunsa myös samana päivänä aiemmin. Eli 17.5. ja edellisestä juoksun alusta oli kulunut aikaa aika päivälleen 4kk. Danskun juoksuväli on aina ollut vähintään 6 kuukautta, pari viime kertaa enemmänkin. Olin odottanut sille seuraavaa juoksua heinäkuun paikkeille, mutta tulikin vähän aiemmin sitten. Eipä voi mitään, näillä mennään eteenpäin!

Ihanhelmi A-pennut ja Tiitin kotiutuminen

Koska kaikkea ei viitsi eikä jaksa kirjoittaa samaan tekstiin, niin tässä vähän hajoitettuna tälle päivää! Paljon olisi taas asiaa, koska joku ei ole oppinut kirjoittamaan blogia ajallaan. Tiiti tuli Ruotsin reissun jälkeen siis kotiin ja Martalle jäi äidin luokse synnytysrauha Sylvin ollessa ainoastaan kissojen kanssa siellä.

Ihanhelmi A-pentue syntyi torstaina 12.5. päivällä. Pentueeseen kuuluu 3 narttua ja 2 urosta eli yhteensä viisi ihanaa gööttipentua! Näiden edellämainittujen lisäksi pentueeseen syntyi myös yksi jo pari päivää aiemmin kuollut narttupentu. Tilasimme äidin kanssa Martalta neljä narttua ja kaksi urosta ja tällä kertaa tilaus oli mennyt erittäin hyvin nappiin. Harmi kylläkin tämä yksi jo menehtynyt pentu. Martta on ollut erinomainen emä ja hoitaa pentujaan hyvin. Kaikkien pentujen painot ovat myös nousseet hyvin heti syntymästä asti. Pienet pennut ovat ahkerasti tisseillä ruokailemassa ja sitkeyttä niistä ei puutu. Näille pennuille on kaikille jo kodit tiedossa, ja nyt ei auta muu kuin toivoa että kaikki menee hyvin!

Tiiti tuli tosiaan kotiin Ruotsin reissun jälkeen ja sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän stressiä kaikilla. Lähinnä nyt minulla ja Tiitillä. Tiitille on meidän koti ja lenkkimaastot okei, mutta rappukäytävä on se kaikista pahin. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kantanut sen rappukäytävästä. Se surkeana vinkuu, kun sitä ahdistaa. En voi kuvailla omaa olotilaa sillä hetkellä, kun Tiiti luo muhun sen surkean katseensa ja sen koiran silmistä vaan paistaa ahdistus. Katsotaan tämä kuukausi loppuun ja seurataan sopeutuuko Tiiti tähän yhtään. Koiran sopeutumisen mukaan alan miettiä jatkotoimenpiteitä siitä, kuinka selvitään hirmuisesta rappukäytävästä.

Tuntuu vähän siltä, että Tiitin alusta-arkuus siedättely olisi ottanut takapakkia nyt viikon aikana. Se pääasiassa pystyy toimimaan rappukäytävässä, mutta nyt olen huomannut sen toimintakyvyssä sellaisia puutteita jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Mut aikahan tän nyt näyttää, eikä auta muu kuin toivoa parasta. On toi koira vaan silti niiiin mun mussukka, nytkin nukkuu kainalossa eikä oo mitään huolen häivää.

Dansku pääsi viime viikolla kahtena päivänä mun mukaan iltasella töihin. Pääsi ihmettelemään kanoja, poneja ja vuohia vähän. Näiden reissujen pääpaino oli kuitenkin meidän pyöräilyreissuissa. Kahden päivän aikana Dansku pääsi jolkottelemaan pyörän mukana yhteensä 30 kilometriä. Voidaan varmaan vihdoin myöntää pyöräilykausi oikeasti avatuksi, vaikka pari kertaa käytiinkin jo aiemmin fillaroimassa.

Ruotsin erikoisnäyttelyreissu

Kävimme toukokuun alussa Toivon kanssa Ruotsissa erikoisnäyttelyssä ja paimennustaipumustestissä. Erikoisnäyttely oli juhlavuoden näyttely ja samalla suurin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely mitä on ikinä ollut! Näyttelyyn oli ilmoitettu 180 koiraa ja gööttejä paikalla olikin todella mukava määrä.

Lähdimme reissuun 3.5. tiistaina. Tulin Vantaalle jo edellisenä päivänä ja ennen reissuun lähtöä minulla oli kaksi esivalintakoetta. SOTELI -kokeen tein netissä aamulla ja sen jälkeen lähdettiin Danskun ja Toivon kanssa junalla Helsinkiin. Ystäväni viihdytti koiria 1,5 tuntia ulkona, kun itse kävin tekemässä luokanopettajakoulutuksen esivalintakokeen. Tämän jälkeen suuntasimme Kirkkonummelle, jossa Dansku jäi hoitoon ja Toivon kanssa hypättiin autokyytiin kohti Turkua.

Laiva lähti tiistai-iltana kohti Tukholmaa. Seuraavana päivänä matkustimme Länsi-Göötanmaalle majoituspaikkaamme Tånga Hediin. Tämä paikka oli erittäin koiraystävällinen ja siitä huomasi suunnittelun koiraihmisiä varten. Mieluusti menisin sinne uudelleenkin näyttelyreissulle! Ensi vuonna erikoisnäyttely ei tainnut kuitenkaan olla siellä vaan sijainti oli jossain muualla.

Torstaina oli vuorossa odotettu gööttierkkari. Urosten tuomarina oli kasvattaja Anita Whitmarsh. Toivo esiintyi kehässä oikein mukavasti ja sai erinomaisen. Luokassaan se ei sijoittunut. Kävimme kuitenkin pyörähtämässä emän Puckon ja isän Kaxen jälkeläisryhmissä (Puckon kasvattajaryhmä oli sijalla 2) sekä Westorpsin kasvattajaryhmässä, joka sijoittui neljänneksi. Pääsin vihdoin tapaamaan Sylvin ja Toivon kasvattajan! Meillä oli todella mukava näyttelypäivä ja näin paljon koiriemme sukulaisia. Meidän porukkaan kuului myös paras koira kaikista näistä 180 koirasta eli erikoisnäyttelyn BIS!

Toivo JUN-ERI

Perjantaina oli paimennustaipumustestin vuoro. Toivo osoitti täällä hyvää paimennustaipumusta. Alkuun se ei tiennyt yhtään mitä tehdä, mutta kun kävelimme nautojen perässä niin lamppu taisi syttyä koiran pään päälle. Se kaipaa lisää itsevarmuutta nautojen kanssa, mutta ideaa alkoi kehittyä ja itsevarmuus kehittyi pikkuhiljaa sen mukana. Toivo kuitenkin väsyi nopeasti ja tämä oli sen aivokapasiteettia hyvinkin kuormittavaa. Aavistelin ennen testiä, että joko Toivo ei syty naudoille ollenkaan tai sitten se tekee juoksupyrähdyksiään ja juoksentelee yhdessä nautojen kanssa. Juoksentelu osui lähemmäksi oikeaan. Selkeästi sillä oli pientä ideaa hommasta, mutta tarvitsee ehkä aikaa vielä enemmän. Jos nautoja nähtäisi useammin, niin koirakin voisi syttyä niihin ihan eri tavalla.

Lauantaina matkustimme Lidköpingiin, jossa oli uusi majoituspaikkamme Läckö Strand, Sunnuntaina osa porukan koirista meni vielä Lidköpingin KV-näyttelyyn. Toivoa ei kuitenkaan ollut ilmoitettu ja se kieltämättä vähän harmitti, sillä uroksia ei ollut kovinkaan paljoa. Maanantaina aamulla saavuimme takaisin Suomeen. Vietimme vielä yhden yön koirien kera Vantaalla, kunnes tiistaina aamulla matkustimme takaisin Ähtäriin.