Mä oon nyt päättänyt, että jos agilityä ei välttämättä voida jatkaa, niin ainakin me voidaan tokoa kunnolla treenata! Lainasin kirjastosta Susanna ja Juha Korrin kirjan "Tavoitteena huippukoira" ja sen ohjeiden mukaan ollaan nyt treenattu tokoa. 20.2 olis möllit tiedossa Tiltun koirakoululla (ihan oikea tokotuomari tuomaroimassa!), jonne meidän matkamme sitten käy. Perusasennon oon nyt opettanut sille kolmannen kerran uudelleen ja nyt toi osaa hakea paljon paremmin sivulle! Käsiohjeita rupesin heti häivyttämään pois, kun koiralle oli selvää miten juttu menee. Nyt pikkuhiljaa sitten kokonaan käsiohjaus pois + namien käyttö paljon vähemmälle treenatessa. Meillähän on kisoissa ollut se ongelma, että koira ei oo toiminut tokomölleissä ilman nameja.
Tässä on ensimmäinen video, jossa mulla on vielä vähän isommat käsiohjaukset, kun myöhemmässä videossa.
Tässä oon jättänyt käsiohjaukset melkeen kokonaan pois.
Helmi yllättävän hyvin haki sivulle, kun siirryin sivumpaan että sen piti korjata asentoa. Koitin pelkästä oikeasta asennosta palkata, mutta videoilta voi huomata, että mun käskytys tuli välillä myöhässä (+ vapautukset kanssa) ja että kahdessa kohti palkkasin sen vaikkei ollut kunnon perusasennossa.. Mut pyritään siihen, ettei "lähes noin" -suorituksia sallita!
Otin myös Tupen kanssa vähän perusasentotreeniä, mutta siitä ei ole videota.
maanantai 31. tammikuuta 2011
perjantai 28. tammikuuta 2011
Agilitytreenit 28.1
Tänään matka taittui siis kohti Keravaa, jossa oli BATin halli. Iskä heitti meidät sinne ja lähti sen jälkeen käymään jossain.
Meillä oli joku valkoistenpaimenkoirien miesomistaja pitämässä tuntia ja Riina seurasi tällä kertaa vaan sivusta. Tää mies opettelee koulutusohjaajaksi ja oltiin sen "harjoituskokelaita". Tän valkkarimiehen muistin agilitykilpailuista, joissa sille oli tapahtunut jotain hieman hupaisaa.. Sille tuli silloin naurettua ja jäi mieleen sitä kautta.
Tehtiin agilityssä tota ylläolevaa pientä ratapätkää. Koira jätettiin ykkösesteen taakse ja itse käveltiin kakkosen luokse. Siinä kohti tehtiin pakkovalssi ja kolmonen suoriettiin jaakotuksen kanssa. Nelos-vitoskohdassa tehtiin sitten sylkkäri ja tossa nelosen jälkeen piti koira ns. pyöräyttää ympäri vitoselle.
Meille, tai pikemminkin mulle vaikein kohta oli toi nelos- ja vitosesteen välinen sylkkäri+koiran pyöräytys ympäri. Sitä ei tehty kertaakaan kunnolla suorittaen... Mä olin vähän epäillyt miten meidän jaakotukset menis, mutta tossa kohti ne sujui aivan mahtavasti ja tuntu itsestäkin että jes, tää onnistuu! Ei ollut kyl vielä ikinä ennen mennyt niin hyvin!! Ekalla kierroksella mulla oli vaikeuksia saada Helmi pysymään lähdössä, mut pienten alkuvaikeuksien jälkeen sekin sujui lopulta hyvin.
Tehtiin myös keppejä ja sekin sujui tosi kivasti! Tehtiin vaan neljällä kepillä, kun vaihtoehdot olivat joko 12 keppiä tai neljä keppiä, kahdelletoista kepille en jaksanut etsiä verkkoja, joten parempi vaihtoehto oli tehdä neljällä kepillä, joka oli musta paljon parempi ratkaisu. Helmi oli kyl aivan superhieno, vaikka lopulta poistin toisen verkoista, niin se meni kepit hienosti targetille asti! Vau! Mamma oli siitä tosi ylpeänä ♥ Laitan yhden keppien suoritusvideon tänne, minkä otin aivan täpinöissäni kun koira toimikin oikeesti hyvin.
Intoa treeneissä piisasi, toivottavasti sitä on jatkossakin!!
// Lisäsin tohon alle vielä tollasen luin -napinkin, kerta tällä blogissa näkyy tuolla jotain käyvän, niin kai tollanen on sit ihan kiva tossa olla :-D
Meillä oli joku valkoistenpaimenkoirien miesomistaja pitämässä tuntia ja Riina seurasi tällä kertaa vaan sivusta. Tää mies opettelee koulutusohjaajaksi ja oltiin sen "harjoituskokelaita". Tän valkkarimiehen muistin agilitykilpailuista, joissa sille oli tapahtunut jotain hieman hupaisaa.. Sille tuli silloin naurettua ja jäi mieleen sitä kautta.
Tehtiin agilityssä tota ylläolevaa pientä ratapätkää. Koira jätettiin ykkösesteen taakse ja itse käveltiin kakkosen luokse. Siinä kohti tehtiin pakkovalssi ja kolmonen suoriettiin jaakotuksen kanssa. Nelos-vitoskohdassa tehtiin sitten sylkkäri ja tossa nelosen jälkeen piti koira ns. pyöräyttää ympäri vitoselle.
Meille, tai pikemminkin mulle vaikein kohta oli toi nelos- ja vitosesteen välinen sylkkäri+koiran pyöräytys ympäri. Sitä ei tehty kertaakaan kunnolla suorittaen... Mä olin vähän epäillyt miten meidän jaakotukset menis, mutta tossa kohti ne sujui aivan mahtavasti ja tuntu itsestäkin että jes, tää onnistuu! Ei ollut kyl vielä ikinä ennen mennyt niin hyvin!! Ekalla kierroksella mulla oli vaikeuksia saada Helmi pysymään lähdössä, mut pienten alkuvaikeuksien jälkeen sekin sujui lopulta hyvin.
Tehtiin myös keppejä ja sekin sujui tosi kivasti! Tehtiin vaan neljällä kepillä, kun vaihtoehdot olivat joko 12 keppiä tai neljä keppiä, kahdelletoista kepille en jaksanut etsiä verkkoja, joten parempi vaihtoehto oli tehdä neljällä kepillä, joka oli musta paljon parempi ratkaisu. Helmi oli kyl aivan superhieno, vaikka lopulta poistin toisen verkoista, niin se meni kepit hienosti targetille asti! Vau! Mamma oli siitä tosi ylpeänä ♥ Laitan yhden keppien suoritusvideon tänne, minkä otin aivan täpinöissäni kun koira toimikin oikeesti hyvin.
Intoa treeneissä piisasi, toivottavasti sitä on jatkossakin!!
// Lisäsin tohon alle vielä tollasen luin -napinkin, kerta tällä blogissa näkyy tuolla jotain käyvän, niin kai tollanen on sit ihan kiva tossa olla :-D
lauantai 22. tammikuuta 2011
veteraaniluokka polkaistiin käyntiin!
Tänään oli herätys klo 5.10. Siinä oli varmistelua, että kaikki tavarat mukana ja pian sen jälkeen jo lähdettiinkin kävelemään Hiekkaharjun juna-asemalle.
Koira oli vähän et mitä häh, minne me mennään, vielä pitäs nukkua, mut nopeasti innostui kun lähdettiin kävelemään juna-asemalle päin. Asemalla tuli sit joku humalainen mies häiritsemään meitä ja kyseli saako koiraa tulla silittämään. Kielsin kuitenkin ja mies yllätyksekseni uskoi ja rupesi selittämään kissojen ja koirien häntien asennoista ja vaikutuksista..
Pasilassa löydettiin nopeasti Marjon auto pihalta ja matka lähtikin Marjon ja Urkin seurassa kohti Turkua. Automatka tuntui pitkältä ja ulkona oli mitä ihanempi lumipyry ja tietkin olivat huonossa kunnossa. 8.35 oltiin kuitenkin lopulta näyttelypaikalla.
Göötit alkoivat 9.30 kehässä 16 pennuilla, joita ei ollut paljoa. Sen jälkeen kaikki urokset läpi. Urkki oli ERI VAK1 SA PU2 VA-CACIB. Veteraaniluokan koiria uroksissa ei ollutkaan.
Tuntui, että narttuja oli aivan järkyytävän paljon, kun vaan odotti että pääsisi itse kehään. Gööttejähän oli 37 kappaletta ja meidän "numero" oli 36.
Helmin tyttö Ansa, haki valioluokasta erinomaisen sijoittuen valioluokassa ensimmäiseksi. Ansa olikin lopulta ROP.
Kun veteraaninartut alkoivat, jännitti jo aivan kamalasti. Pampula-sisko haki kehästä ERI:n ja Helmikin sai sitten ERI:n! Kolmaskin veteraaninarttu (Nallenevan Viisasten Kivi) sai ERI:n. Siinä vaiheessa oli jo kauhea jännitys, että monensia ollaan. Tämä mulle tuntematon vetskunarttu sijoittui kolmanneksi, siinä meni hetki ja tuomari osoitti Pampulan toiseksi. Helmi oli siis VET1! Kehäsihteeri ilmoitti Helmin ROP-veteraaniksi ja kertoi, ettei tuomari anna SA:ta kenellekään VET-luokan koiralle. Tää ei kuitenkaan mun iloa pilannut, mun Hempukka oli ROP-veteraani sen ekassa vetskunäyttelyssä.
Isoihin kehiin me ei jäädä, nyt voi aina ajatella, et Helmi olis ollut paras veteraani jos oltais jääty ;)
Arvostelu jotenkin näin "Typical for the breed. In excellent condition with a very alert expression. Wellcarried leg. Strong topline. Good tailset. Wellangulated front vear (veal, real, reav, rear..en saa selvää tosta sanasta). Free mover."
Kiitos paljon Marjo kyydistä ja seurasta! Sit seuraavan kerran lähdette seuraks Lappeenrantaan ja erkkariin! ;)
Koira oli vähän et mitä häh, minne me mennään, vielä pitäs nukkua, mut nopeasti innostui kun lähdettiin kävelemään juna-asemalle päin. Asemalla tuli sit joku humalainen mies häiritsemään meitä ja kyseli saako koiraa tulla silittämään. Kielsin kuitenkin ja mies yllätyksekseni uskoi ja rupesi selittämään kissojen ja koirien häntien asennoista ja vaikutuksista..
Pasilassa löydettiin nopeasti Marjon auto pihalta ja matka lähtikin Marjon ja Urkin seurassa kohti Turkua. Automatka tuntui pitkältä ja ulkona oli mitä ihanempi lumipyry ja tietkin olivat huonossa kunnossa. 8.35 oltiin kuitenkin lopulta näyttelypaikalla.
Göötit alkoivat 9.30 kehässä 16 pennuilla, joita ei ollut paljoa. Sen jälkeen kaikki urokset läpi. Urkki oli ERI VAK1 SA PU2 VA-CACIB. Veteraaniluokan koiria uroksissa ei ollutkaan.
Tuntui, että narttuja oli aivan järkyytävän paljon, kun vaan odotti että pääsisi itse kehään. Gööttejähän oli 37 kappaletta ja meidän "numero" oli 36.
Helmin tyttö Ansa, haki valioluokasta erinomaisen sijoittuen valioluokassa ensimmäiseksi. Ansa olikin lopulta ROP.
Kun veteraaninartut alkoivat, jännitti jo aivan kamalasti. Pampula-sisko haki kehästä ERI:n ja Helmikin sai sitten ERI:n! Kolmaskin veteraaninarttu (Nallenevan Viisasten Kivi) sai ERI:n. Siinä vaiheessa oli jo kauhea jännitys, että monensia ollaan. Tämä mulle tuntematon vetskunarttu sijoittui kolmanneksi, siinä meni hetki ja tuomari osoitti Pampulan toiseksi. Helmi oli siis VET1! Kehäsihteeri ilmoitti Helmin ROP-veteraaniksi ja kertoi, ettei tuomari anna SA:ta kenellekään VET-luokan koiralle. Tää ei kuitenkaan mun iloa pilannut, mun Hempukka oli ROP-veteraani sen ekassa vetskunäyttelyssä.
Isoihin kehiin me ei jäädä, nyt voi aina ajatella, et Helmi olis ollut paras veteraani jos oltais jääty ;)
Arvostelu jotenkin näin "Typical for the breed. In excellent condition with a very alert expression. Wellcarried leg. Strong topline. Good tailset. Wellangulated front vear (veal, real, reav, rear..en saa selvää tosta sanasta). Free mover."
Kiitos paljon Marjo kyydistä ja seurasta! Sit seuraavan kerran lähdette seuraks Lappeenrantaan ja erkkariin! ;)
tiistai 18. tammikuuta 2011
Fysioterapiassa toista kertaa
Meillä oli tälle aamulle klo 10 varattu fysioterapiakäynti Tamara Merenvallalle. Meidän hierojakäynnin jälkeen toi fyssarikäynti oli kyllä niin ihana! Hierojalla Helmi ei rauhoittunut yhtään, mutta tuolla se saattoi aina välillä rauhottua ja maata ihan nätisti kyljellään.
Aluksi oli pieniä ongelmia saada koira kyljelleen, kun se vähän epäröi. Olkanivelten kohdalla tuli veikkaus alkavasta nivelrikosta ja oikean takajalan kinnernivel oli löysä, kuten aiemmalla kerralla oli jo todettu. Selässä oli myös hieman syvemmällä lihasjumeja, Tamara neuvoi kuitenkin, että miten me saadaan niitä sitten availtua omin päin kotona.
Mutta huomattavaa eroa kuitenkin verrattuna siihen, että viime käynnillä Helmi juoksi agilityrimojen alitse. Nyt se sentään on intoa täynnä oleva oma itsensä. Puhuttiin Helmin maahanmenosta, kun se nykyään jää aina takapuoli ylös maahan. Siihenkin joku ratkaisu löytyi, mutta mun pienestä pääkopasta en saa sitä kuitenkaan nyt kaivettua esiin.. Lantion alueella silä oli jumeja ja saatiin venytysohjeita niihin.
Meillä on koirilla nykyään aamuruoka yrjölänpuuroa, sitä on helppo valmistaa ja koiratkin tykkää. Kalaa ja sika-nautajauhelihaa ollaan tällä hetkellä kokeiltu, eli kaksi satsia siis tehty. Seuraavaksi taas vuorossa kalasatsi.. ;)
Aluksi oli pieniä ongelmia saada koira kyljelleen, kun se vähän epäröi. Olkanivelten kohdalla tuli veikkaus alkavasta nivelrikosta ja oikean takajalan kinnernivel oli löysä, kuten aiemmalla kerralla oli jo todettu. Selässä oli myös hieman syvemmällä lihasjumeja, Tamara neuvoi kuitenkin, että miten me saadaan niitä sitten availtua omin päin kotona.
Mutta huomattavaa eroa kuitenkin verrattuna siihen, että viime käynnillä Helmi juoksi agilityrimojen alitse. Nyt se sentään on intoa täynnä oleva oma itsensä. Puhuttiin Helmin maahanmenosta, kun se nykyään jää aina takapuoli ylös maahan. Siihenkin joku ratkaisu löytyi, mutta mun pienestä pääkopasta en saa sitä kuitenkaan nyt kaivettua esiin.. Lantion alueella silä oli jumeja ja saatiin venytysohjeita niihin.
Meillä on koirilla nykyään aamuruoka yrjölänpuuroa, sitä on helppo valmistaa ja koiratkin tykkää. Kalaa ja sika-nautajauhelihaa ollaan tällä hetkellä kokeiltu, eli kaksi satsia siis tehty. Seuraavaksi taas vuorossa kalasatsi.. ;)
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
kontaktitreeniä osa kaksi
Perjantaina meillä oli agilitytreenit, tehtiin keppejä ja verkoilla meillä alkaa sujua jo hyvin! Nyt sit ens treeneissä jommasta kummasta päästä verkot pois ja lähdetään kattomaan miten alkaa sujua! Toivottavasti saadaan noi kepit itsenäisemmiksi ennen talvikauden loppua. Vielä viis tai kuus kertaa jäljellä. Yksiäkään kisoja en ota nyt tolle aikavälille, kepit on meillä nyt etusijalla, voidaan saada ne varmemmiksi joten kyllä kiitos jätän kisat väliin talveksi.
Helmi kävi treeneissä niin kuumana, ettei ollut mitään rajaa. Se ihan innoissaan hyppi ja pomppi ja haukku ja koitti näykkiä mua nilkoista. Välillä meinas itsenäisestikin lähteä suorittamaan esteitä. Siis ihmeellistä, muka mun Helmi! Lähtöön oli vaikea jättää, kun koko ajan haukkui ja nousi seisomaan, mut jankattiin niin kauan et se jäi sinne. Treenien jälkeen oli sit kyllä tosi väsynyt koira.
Meidän korvatulehdus alkaa olla voitettua! Korvat ei enää punota lähes yhtään paitsi sen jälkeen kun oon laittanut tipat ja kovakouraisesti käsitellyt koiran korvia.. Tänään meni vikat tipat, oli viikon kuuri. Sen takia vaan viikko, kun ens viikolla ois sit Turun KV-näyttely ja on ne varoajat.
Otettiin sit la-su yönä vähän kontaktitreeniä, kun mulla oli pakkomielle saada tehdä jotain. Yöllähän ei kuulu nukkua, sillon touhutaan koiran kanssa..
Kieputin ton meidän laudan ympärille sellasen vessan maton, joka pitikin sen hyvin paikallaan ja tuun käyttämäänkin sitä jatkossa aivan varmasti.
Koira oli ihan innoissaan kun treenattiin, tarjos kyllä aluks koko ajan ylösmenokontakteja taas mut sain sen tajuamaan että tänään treenataan alastulokontakteja. Kokeiltiin lähettämistä ja sitä että kutsuin sen ja olin sen vierellä. Ja koirasta sai olla ylpeä, kun se osasi. Mua vaan vähän alko pelottamaan, kun oon aina sen väärin tehdessä sanonut nop ja koira on korjannut asentoaan. Siitä taitaa muodostua meille kohta jonkinlainen käskysana alastulokontakteille pinta -sanan sijaan.. Hups. Mut tuskin siitä mitään haittaa on, ei oo ainakaan vaikea sana!
Ens kerralla sit pitää ottaa videoa niin linkittelen teillekin tänne! :)
Helmi kävi treeneissä niin kuumana, ettei ollut mitään rajaa. Se ihan innoissaan hyppi ja pomppi ja haukku ja koitti näykkiä mua nilkoista. Välillä meinas itsenäisestikin lähteä suorittamaan esteitä. Siis ihmeellistä, muka mun Helmi! Lähtöön oli vaikea jättää, kun koko ajan haukkui ja nousi seisomaan, mut jankattiin niin kauan et se jäi sinne. Treenien jälkeen oli sit kyllä tosi väsynyt koira.
Meidän korvatulehdus alkaa olla voitettua! Korvat ei enää punota lähes yhtään paitsi sen jälkeen kun oon laittanut tipat ja kovakouraisesti käsitellyt koiran korvia.. Tänään meni vikat tipat, oli viikon kuuri. Sen takia vaan viikko, kun ens viikolla ois sit Turun KV-näyttely ja on ne varoajat.
Otettiin sit la-su yönä vähän kontaktitreeniä, kun mulla oli pakkomielle saada tehdä jotain. Yöllähän ei kuulu nukkua, sillon touhutaan koiran kanssa..
Kieputin ton meidän laudan ympärille sellasen vessan maton, joka pitikin sen hyvin paikallaan ja tuun käyttämäänkin sitä jatkossa aivan varmasti.
Koira oli ihan innoissaan kun treenattiin, tarjos kyllä aluks koko ajan ylösmenokontakteja taas mut sain sen tajuamaan että tänään treenataan alastulokontakteja. Kokeiltiin lähettämistä ja sitä että kutsuin sen ja olin sen vierellä. Ja koirasta sai olla ylpeä, kun se osasi. Mua vaan vähän alko pelottamaan, kun oon aina sen väärin tehdessä sanonut nop ja koira on korjannut asentoaan. Siitä taitaa muodostua meille kohta jonkinlainen käskysana alastulokontakteille pinta -sanan sijaan.. Hups. Mut tuskin siitä mitään haittaa on, ei oo ainakaan vaikea sana!
Ens kerralla sit pitää ottaa videoa niin linkittelen teillekin tänne! :)
lauantai 15. tammikuuta 2011
Parvekeulkoilua
Käytiin Matin ja Tepon kanssa parvekkeella ulkoilemassa pannan ja hihnan kanssa. Matti rakasti vanhassa asunnossa aina kesäisin parvekkeella oloa, uudessa kodissa ei kuitenkaan ole parvekelaseja, joten tämä ei täällä vapaasti onnistu. Niinpä piti laittaa panta kaulaan ja hihna napsauttaa siihen kiinni ja pistää tassua toisen eteen!
Ensin oli vuorossa Teppo, joka viimeksi rakasti parvekkeella oloa ja ois mielellään jäänyt sinne. Tänään ulkona tais olla kuitenkin liian kylmä ja kissa itse raapi parvekkeen ovea, et hää haluaa sisälle. Ensimmäisellä ulkoilukerrallaan Teppo oli ollut innoissaan ja viipottanut parvekkeella, koittaen mennä naapurin puolellekin. Olin ihan hämmästynyt sen rohkeudesta. Nyt ulkona oli sitten liian kylmä ja muutenkin liian jännää.
Tepon jälkeen vuorossa oli Matti, joka rakastaa parvekkeella oloa. Kissa aluksi kävi kattelemassa parvekkeelta alas tassutellen lumessa ja sen jälkeen mentiin katselemaan ikkunasta sisälle tuolin kautta ja käytiin tuolille makaamaan. Sen jälkeen kun tultiin sisälle, Matti juos hetken kuluttua katsomaan parvekkeen oven ikkunasta ulos. Piti varmistaa että parveke oli tallella vielä ja ettei se ollut unta..
Teppo paistattelee auringossa.
Ulkoa kuului Tepon mielestä pelottavia ääniä.
Ja sit tuli Tepon vuoro päästä sisälle.. :D
Matti ei turhia jäänyt paikalleen istuskelemaan, hihna oli vaan tosi häiritsevä tutkiessa parveketta.
Ulkona tapahtu Matin mielestä kaikkea jännää mitä piti katsella!
Mua hetken jo pelotti, että Matti aikoo hypätä alas... :D
Matti oli tarkkana kuin porkkana.
Matin piti pitää pieni lepotauko. :)
Ensin oli vuorossa Teppo, joka viimeksi rakasti parvekkeella oloa ja ois mielellään jäänyt sinne. Tänään ulkona tais olla kuitenkin liian kylmä ja kissa itse raapi parvekkeen ovea, et hää haluaa sisälle. Ensimmäisellä ulkoilukerrallaan Teppo oli ollut innoissaan ja viipottanut parvekkeella, koittaen mennä naapurin puolellekin. Olin ihan hämmästynyt sen rohkeudesta. Nyt ulkona oli sitten liian kylmä ja muutenkin liian jännää.
Tepon jälkeen vuorossa oli Matti, joka rakastaa parvekkeella oloa. Kissa aluksi kävi kattelemassa parvekkeelta alas tassutellen lumessa ja sen jälkeen mentiin katselemaan ikkunasta sisälle tuolin kautta ja käytiin tuolille makaamaan. Sen jälkeen kun tultiin sisälle, Matti juos hetken kuluttua katsomaan parvekkeen oven ikkunasta ulos. Piti varmistaa että parveke oli tallella vielä ja ettei se ollut unta..
Teppo paistattelee auringossa.
Ulkoa kuului Tepon mielestä pelottavia ääniä.
Ja sit tuli Tepon vuoro päästä sisälle.. :D
Matti ei turhia jäänyt paikalleen istuskelemaan, hihna oli vaan tosi häiritsevä tutkiessa parveketta.
Ulkona tapahtu Matin mielestä kaikkea jännää mitä piti katsella!
Mua hetken jo pelotti, että Matti aikoo hypätä alas... :D
Matti oli tarkkana kuin porkkana.
Matin piti pitää pieni lepotauko. :)
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Remu ja Sanni kerta triljoona
Mä oon kokonaan unohtanut kertoa teille, että me treffattiin taas pitkästä aikaan Sanni ja Remu. Nyt kun ei välimatkakaan oo niin pitkä, niin on kiva saada lenkkiseuraa.
Nähtiin joskus neljän jälkeen niiden kanssa meidän talojen lähellä ja lähettiin kiertämään jostain päin Hiekkaharjua kiva pikkulenkki. Mun Helmin juoksuepäilyt tais osottautua turhiksi, kun se vaan murisi Remulle kun tää kävi sen takamuksella. Toivottavasti. Ens viikolla ois tarkoitus siis lähteä Turun KV-näyttelyyn ja sinnehän matkustetaan poikaseurassa..
Oli kiva pitkästä aikaa saada puhua jonkun koiraimmeisen kanssa ja käydä vähän pidemmällä lenkillä kaveriseurassa. Helmikin vähän kerkes väsähtää sen lenkin aikana, oiskohan sen kunto huonontunut.. Tai sit se on vaan niin vanha, heikko ja huonokuntoinen.
Kiitti Sanni seurasta, pitää ottaa joku päivä uusiksi ja kamera sillon mukaan, että saadaan yhteiskuva noista ötököistä!
Nähtiin joskus neljän jälkeen niiden kanssa meidän talojen lähellä ja lähettiin kiertämään jostain päin Hiekkaharjua kiva pikkulenkki. Mun Helmin juoksuepäilyt tais osottautua turhiksi, kun se vaan murisi Remulle kun tää kävi sen takamuksella. Toivottavasti. Ens viikolla ois tarkoitus siis lähteä Turun KV-näyttelyyn ja sinnehän matkustetaan poikaseurassa..
Oli kiva pitkästä aikaa saada puhua jonkun koiraimmeisen kanssa ja käydä vähän pidemmällä lenkillä kaveriseurassa. Helmikin vähän kerkes väsähtää sen lenkin aikana, oiskohan sen kunto huonontunut.. Tai sit se on vaan niin vanha, heikko ja huonokuntoinen.
Kiitti Sanni seurasta, pitää ottaa joku päivä uusiksi ja kamera sillon mukaan, että saadaan yhteiskuva noista ötököistä!
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
kontaktitreeniä again
Molempien koirien kanssa treenattiin tänään kontaktipintoja.
Helmi rupesi heti tarjoamaan ylösmenokontakteja kun otin laudan esiin. Treenattiin sitten niitä vähän aikaa ja sen jälkeen kävin hakemassa Tupen jonka kanssa oli vuorossa treenaamista.
Tupe ei tarjonnut kontakteja niin hyvin kuin Helmi, mutta kun mä olin laudan lähellä se ties että sen pitää laittaa etutassut sen päälle. Tupen isot tassut liukuu niin hyvin siinä liukkaan laudan päällä, että oli vähän siinä ja siinä pystyikö palkkaamaan oikeassa kohdassa, kun seuraavassa hetkessä koiran tassut eivät olleetkaan enää samassa kohdassa. Agilityä tuskin tullaan paljoa ainakaan jatkamaan enää, mutta kiva se on silti antaa koiralle pähkäiltävää ja niitä treenata.
Tupen kanssa ollaan myös hieman treenailtu paikallamakuuta, joka onkin sujunut ihan hyvin. Olen max. 5 metrin päässä ollut ja aikaa on ollut max. 30 sekuntia ja koira on pysynyt paikallaan. Tästä sit pikkuhiljaa pidentämään aikaa ja kun koira rupee tossa 5 metrin päässä pysymään sen 2 minuuttia, niin sit voi jo välimatkaakin pidentää. Ihmettelin kyllä, että miten se niin hyvin paikallaan pysyy jo nyt, vaikka onkin tollainen adhd-tapaus.
Helmin kanssa otettiin lopuksi sitten vielä alastulokontakteja, jotka sujuivat myös hyvin. Aluksi oli vähän hakemista, kun koira ei tajunnut mitä pitää tehdä, mutta hyvin nopeasti se sen oppi! Nyt se tarjoaa sitä jo itsestään, välillä saa vähän auttaa sitä hakemaan paikan. Tästä se lähtee. Vielä en käskysanaa viitsinyt pistää mukaan, katellaan sitten myöhemmin, kun koirakin osaa paremmin. Nyt kun jaksais koko talven työstää noita, niin kesällä vois olla sit jo kunnossa.
Helmillä on myös kaiketi taas korvatulehdus, perjantaina aloitettiin viikon kestävä lääkitys, toivottavasti auttaisi edes vähän. Sen takia vaan viikon kestävä, sillä Turun KV-näyttelyä varten pitää lopettaa ajoissa. Pitää toivoa, että punoitus laskisi ja rapsuttelu katoaisi. Tänään huomasin korvassa pienen haavankin, joka kaiketi syntynyt korvien raapimisesta. Mut ehkä se siitä sitten paranee!
Helmi rupesi heti tarjoamaan ylösmenokontakteja kun otin laudan esiin. Treenattiin sitten niitä vähän aikaa ja sen jälkeen kävin hakemassa Tupen jonka kanssa oli vuorossa treenaamista.
Tupe ei tarjonnut kontakteja niin hyvin kuin Helmi, mutta kun mä olin laudan lähellä se ties että sen pitää laittaa etutassut sen päälle. Tupen isot tassut liukuu niin hyvin siinä liukkaan laudan päällä, että oli vähän siinä ja siinä pystyikö palkkaamaan oikeassa kohdassa, kun seuraavassa hetkessä koiran tassut eivät olleetkaan enää samassa kohdassa. Agilityä tuskin tullaan paljoa ainakaan jatkamaan enää, mutta kiva se on silti antaa koiralle pähkäiltävää ja niitä treenata.
Tupen kanssa ollaan myös hieman treenailtu paikallamakuuta, joka onkin sujunut ihan hyvin. Olen max. 5 metrin päässä ollut ja aikaa on ollut max. 30 sekuntia ja koira on pysynyt paikallaan. Tästä sit pikkuhiljaa pidentämään aikaa ja kun koira rupee tossa 5 metrin päässä pysymään sen 2 minuuttia, niin sit voi jo välimatkaakin pidentää. Ihmettelin kyllä, että miten se niin hyvin paikallaan pysyy jo nyt, vaikka onkin tollainen adhd-tapaus.
Helmin kanssa otettiin lopuksi sitten vielä alastulokontakteja, jotka sujuivat myös hyvin. Aluksi oli vähän hakemista, kun koira ei tajunnut mitä pitää tehdä, mutta hyvin nopeasti se sen oppi! Nyt se tarjoaa sitä jo itsestään, välillä saa vähän auttaa sitä hakemaan paikan. Tästä se lähtee. Vielä en käskysanaa viitsinyt pistää mukaan, katellaan sitten myöhemmin, kun koirakin osaa paremmin. Nyt kun jaksais koko talven työstää noita, niin kesällä vois olla sit jo kunnossa.
Helmillä on myös kaiketi taas korvatulehdus, perjantaina aloitettiin viikon kestävä lääkitys, toivottavasti auttaisi edes vähän. Sen takia vaan viikon kestävä, sillä Turun KV-näyttelyä varten pitää lopettaa ajoissa. Pitää toivoa, että punoitus laskisi ja rapsuttelu katoaisi. Tänään huomasin korvassa pienen haavankin, joka kaiketi syntynyt korvien raapimisesta. Mut ehkä se siitä sitten paranee!
lauantai 8. tammikuuta 2011
puutetta tokosta
Mua on jo parina kertana ärsyttänyt, kun Helmi luulee lenkeillä että me ollaan tokokisoissa. Se kulkee nätisti vierellä ja tapittaa mua silmiin, vaikka ei ole edes kytkettynä hihnaan. Ei auta vaikka hätistelisin ja innostaisin sitä juoksentelemaan yms, sen mielestä on vaan niiiin ihanaa mennä tokoseuraamista koko lenkki.
Eilen illalla mä tosin sain sen jopa innostumaan, juoksenneltiin kun mielipuolet sen kanssa kävelytiellä ja koira koitti ottaa hampailla mua takista kiinni ja haukkui innoissaan. Pari kertaa se koitti napata jalastakin kiinni, tai muuten vaan paimentaa näykkimällä. Mut sen jälkeen kun käveltiin takas kotiin päin, leikittiin taas tokokoeleikkiä. Huoh.
Tänään toi sitten taas toistui, Helmistä oli kivaa leikkiä taaas tokokoeleikkiä, mä alan jo kyllästyä. Lenkeillä lenkkeillään, ei tokoilla! Meillä on ollut siis syksystä asti suurimmaksi osaksi taukoa tokosta, kun syksyllä Helmillä ei kunnolla ollut intoa. Käveltiin sellanen pieni lenkki talojen ympäri ja heti kun koira oli tarpeensa tehnyt, se rupesi seuraamaan kiltisti mun vasemmalla sivulla, välillä tiiviimmin ja välillä vähän löysemmin. Ja tuijotti tietenkin mua koko ajan silmiin. Se ei ikinä ees tokotreeneissä oo mennyt noin hienosti!
Päätin sitten meidän parkkipaikalla ottaa vähän tokoa, kun koiralla näytti intoa olevan. Luoksetulot oli supervauhdikkaita ja koira oli ihan täpinöissään. Paikallamakuussa ei ollut mitään ongelmaa, ei osoittanut pienintäkään merkkiä, että sen ois tehnyt mieli nousta ylös. Liikkeestä maahanmenossa taas jäi se takapuoli ylös. Pitää alkaa katsomaan tästä lähtien, jättääkö se sitä ylös, koska mä en halua tollasta ongelmaa meille nyt kun kaikki alkaa näyttää vähän valoisammalta.
Äitin kanssa kokkailtiin tänään sitten yrjölänpuuroa, koirilla on seuraavat kolme päivää herkkupäiviä!
Eilen illalla mä tosin sain sen jopa innostumaan, juoksenneltiin kun mielipuolet sen kanssa kävelytiellä ja koira koitti ottaa hampailla mua takista kiinni ja haukkui innoissaan. Pari kertaa se koitti napata jalastakin kiinni, tai muuten vaan paimentaa näykkimällä. Mut sen jälkeen kun käveltiin takas kotiin päin, leikittiin taas tokokoeleikkiä. Huoh.
Tänään toi sitten taas toistui, Helmistä oli kivaa leikkiä taaas tokokoeleikkiä, mä alan jo kyllästyä. Lenkeillä lenkkeillään, ei tokoilla! Meillä on ollut siis syksystä asti suurimmaksi osaksi taukoa tokosta, kun syksyllä Helmillä ei kunnolla ollut intoa. Käveltiin sellanen pieni lenkki talojen ympäri ja heti kun koira oli tarpeensa tehnyt, se rupesi seuraamaan kiltisti mun vasemmalla sivulla, välillä tiiviimmin ja välillä vähän löysemmin. Ja tuijotti tietenkin mua koko ajan silmiin. Se ei ikinä ees tokotreeneissä oo mennyt noin hienosti!
Päätin sitten meidän parkkipaikalla ottaa vähän tokoa, kun koiralla näytti intoa olevan. Luoksetulot oli supervauhdikkaita ja koira oli ihan täpinöissään. Paikallamakuussa ei ollut mitään ongelmaa, ei osoittanut pienintäkään merkkiä, että sen ois tehnyt mieli nousta ylös. Liikkeestä maahanmenossa taas jäi se takapuoli ylös. Pitää alkaa katsomaan tästä lähtien, jättääkö se sitä ylös, koska mä en halua tollasta ongelmaa meille nyt kun kaikki alkaa näyttää vähän valoisammalta.
Äitin kanssa kokkailtiin tänään sitten yrjölänpuuroa, koirilla on seuraavat kolme päivää herkkupäiviä!
torstai 6. tammikuuta 2011
Loppiaismätsäri
Emmehän tietenkään voineet jättää perinteistä loppiaismätsäriä väliin, joten matka taittui tänään aamulla kohti Mäntsälää. Jo kahtena vuotena siellä käyty, joten kolmas ei ollut lainkaan yllättävä käynti.
Tällä kertaa mun matkaan lähtivät Helmi ja Nelli. Nelli tuli meidän matkaan aamulla, kun Elina toi sen mulle bussipysäkille. Matka jatkuikin siitä sitten mutkitta kohti Tikkurilaa.
Bussimatkan varrella kyytiin tuli Kristiina kameroineen pitämään meille seuraa. Sille lykättiinkin heti Helmin hihna käteen, eikä tää turhia valitellut.. Ties mihin ryhtyi kun lähti mukaan! Tikkurilan asemalle päästyä alkoikin 50 minuutin odottelu, bussit menivät niin huonosti, että oltiin asemalla siis jo 50 minuuttia ennen Z-junan tuloa. Siinä kerkesi koiria kävelyttämään ja Noorakin Juulian kanssa liittymään meidän seuraan.
9.55 saapui sitten ajallaaan Z-juna, jolla me jatkettiin matkaa kohti Mäntsälään. Junassa olikin reilusti koiraväkeä, että ahdasta meinasi tulla. Meidän viereen tuli lopulta istumaan joku juoppo ja nainen kahden koiran kanssa. Juoppo silitteli lässyttäen koko ajan tän toisen naisen koiria ja pyys lupaa juoda yhen tölkin kaljaa. Nainen sitten sano, että kunhan ei koiran päälle läikytä, niin voi juoda sen siinä. Juna onneksi tuli Mäntsälään juuri, eikä tarvinnut tätä miestä kauemmin kestää. Siinä mies sitten rupesi huutelemaan, että ei meidän tarvitse lähteä, hän sai juotua jo tölkkinsä tyhjäksi (aikaa oli mennyt ehkä 2-3min tölkin avaamisesta o___O). Juoppo kysyi myös joltakin kelpien omistajalta, paljollako kelpien voisi ostaa. Ilmoitus siitä, että koira ei ole kaupan ei suinkaan riittänyt miehelle, joten nainen oli varmasti tyytyväinen ulos päästessään..
Mäntsälän juna-asemalta ei ollutkaan niin pitkä matka K-citymarketille, joten matkalla sai koira tehtyä hyvin tarpeensa ja matka taittui mukavasti parkkihallille. Siellä oli sitten vuorossa häkin kasaaminen ja koirien ilmoittaminen mukaan. Helmille kävi surku, eli numero oli kuusi ja jouduttiin parikehään Nooran ja Juulian kanssa. Nellin numero oli 28, eli mun laskujen mukaan meidän kehien piti hyvin keretä mennä ohi Helmin kanssa, ennen kuin päästäisiin Nellin kanssa kehään.
Lopulta Nellin kehässä meni ensin Lapsi ja koira ja JH. Helmin kehässä taas pienet pennut, joita oli miljoonittain. En ymmärrä, miksei veteraaneja voinut sijoittaa ennen pentuja, kun ne kuitenkin on vanhoja ja niiden kehä on nopeasti ohi. Huoh.
Lopulta pääsin Nellin kanssa kehään ja mulla oli vähän ongelmia seisotuksen kanssa. Parin kanssa juoksutuksen jälkeen päätin, että ehkä on parempi jättää namit pois ja heti sujui paremmin! Ei koira kerjännyt jatkuvasti nameja.. Pöydällä Nelli meni tosi upeasti, ei väistänyt tuomaria yhtään. Juoksutettaessa ei koittanut mennä yhtään laukalle ja meni tosi nätisti vierellä. Sieltä tuli sitten punainen nauha, vaikka aluksi aavistelin vähän sinistä, kun alussa onnistuin säätämään kun en saanut koiraa seisomaan kunnolla. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin jee! Ensimmäisestä mätsäristähän meille tuli sininen nauha eikä sijoitusta. Punainen olisi askel eteenpäin!
Helmin ja Nellin kehät uhkasivat ikävästi mennä päällekkäin. Kävin jo vetskujen kehäsihteerille ilmoittamassa, että saatan olla toisessa kehässä samaan aikaan. Sihteeri laittoi ylös merkinnän, että mahdollisesti myöhässä.
Pääsin kuitenkin lopulta Helmin kanssa kehään. Seisotus meni niin kuin yleensä ja ravista olin tosi ylpeä, ei koittanut kertaakaan vetää laukalle! Pöydällä olo oli kuitenkin suuri pettymys. Helmi pakitti, kun tuomari koitti katsoa hampaita ja lopulta antoi tassuakin tuomarille koittaen väistellä ja pudota pöydältä alas. Noin ei oo ikinä ennen tehnyt. Ei pelännyt tuomaria, pakitteli vaan muuten vaan ja koitti väistellä. Tiedä sitten mikä syynä. Tuomari sitten antoi Helmille punaisen nauhan, jota omistaja sitten kiroili pitkään, kun tiesi ettei punaisella nauhalla voi tulla sijoitusta..
Helmin nauhakehään pääsin ennen kuin Nellin, joten olin pelännyt turhaan. Helmin lisäksi kehässä oli 5 muuta koiraa, kaikki muut isompia. Helmi pudotettiin lopulta ensimmäisenä (PUN6 jos olisi sinne asti).
Nelli "lensi" nauhakehästä sitten ulos, vaikka meni sielläkin kyllä upeesti. Välillä saattoi kyllä koittaa hiipiä eteenpäin, elikkä sain korjailla asentoa. Nellille siis myös punainen nauha muttei sijoitusta, ehkä ens kerralla sit sininen nauha ja jo sijoitus viimeiseksi, niinhän sen kuuluis sitten mennä!
Helmi ja Nelli meni molemmat tosi upeesti. Helmin käytöksessä mua jäi tosin vaivaamaan se pöytä. Turku on kahden viikon päästä ja koira pakittaa pöydällä, ei hyvä. Saa antaa vinkkejä mitä mä teen jotta saan sen kuntoon!
Matkalla takas juna-asemalle, Helmi ja Nelli sai kirmailla vähän vapaana, molemmilla BF Gear-loimet päällä. Oliko siis vähän samiksia!
Kiitos paljon Elina, kun lainasit Nelliä mulle tonne mukaan, lainaan varmasti mielelläni toiste, jos se ei nyt kuole ton reissun takia tai rupea kammoamaan mua ihan järjettömästi! Kiitos myös Nooralle ja Kristiinalle tosi paljon seurasta!
Alla vielä pari kuvaa jotka on ottanut Kristiina Pyykölä.
Kaks blondia Nooraa koirineen ;)
Nellin pää.
Nelli pöydällä.
Helmi seisoo.
Helmin pää.
Ja Helmi vielä ravaakin!
Tällä kertaa mun matkaan lähtivät Helmi ja Nelli. Nelli tuli meidän matkaan aamulla, kun Elina toi sen mulle bussipysäkille. Matka jatkuikin siitä sitten mutkitta kohti Tikkurilaa.
Bussimatkan varrella kyytiin tuli Kristiina kameroineen pitämään meille seuraa. Sille lykättiinkin heti Helmin hihna käteen, eikä tää turhia valitellut.. Ties mihin ryhtyi kun lähti mukaan! Tikkurilan asemalle päästyä alkoikin 50 minuutin odottelu, bussit menivät niin huonosti, että oltiin asemalla siis jo 50 minuuttia ennen Z-junan tuloa. Siinä kerkesi koiria kävelyttämään ja Noorakin Juulian kanssa liittymään meidän seuraan.
9.55 saapui sitten ajallaaan Z-juna, jolla me jatkettiin matkaa kohti Mäntsälään. Junassa olikin reilusti koiraväkeä, että ahdasta meinasi tulla. Meidän viereen tuli lopulta istumaan joku juoppo ja nainen kahden koiran kanssa. Juoppo silitteli lässyttäen koko ajan tän toisen naisen koiria ja pyys lupaa juoda yhen tölkin kaljaa. Nainen sitten sano, että kunhan ei koiran päälle läikytä, niin voi juoda sen siinä. Juna onneksi tuli Mäntsälään juuri, eikä tarvinnut tätä miestä kauemmin kestää. Siinä mies sitten rupesi huutelemaan, että ei meidän tarvitse lähteä, hän sai juotua jo tölkkinsä tyhjäksi (aikaa oli mennyt ehkä 2-3min tölkin avaamisesta o___O). Juoppo kysyi myös joltakin kelpien omistajalta, paljollako kelpien voisi ostaa. Ilmoitus siitä, että koira ei ole kaupan ei suinkaan riittänyt miehelle, joten nainen oli varmasti tyytyväinen ulos päästessään..
Mäntsälän juna-asemalta ei ollutkaan niin pitkä matka K-citymarketille, joten matkalla sai koira tehtyä hyvin tarpeensa ja matka taittui mukavasti parkkihallille. Siellä oli sitten vuorossa häkin kasaaminen ja koirien ilmoittaminen mukaan. Helmille kävi surku, eli numero oli kuusi ja jouduttiin parikehään Nooran ja Juulian kanssa. Nellin numero oli 28, eli mun laskujen mukaan meidän kehien piti hyvin keretä mennä ohi Helmin kanssa, ennen kuin päästäisiin Nellin kanssa kehään.
Lopulta Nellin kehässä meni ensin Lapsi ja koira ja JH. Helmin kehässä taas pienet pennut, joita oli miljoonittain. En ymmärrä, miksei veteraaneja voinut sijoittaa ennen pentuja, kun ne kuitenkin on vanhoja ja niiden kehä on nopeasti ohi. Huoh.
Lopulta pääsin Nellin kanssa kehään ja mulla oli vähän ongelmia seisotuksen kanssa. Parin kanssa juoksutuksen jälkeen päätin, että ehkä on parempi jättää namit pois ja heti sujui paremmin! Ei koira kerjännyt jatkuvasti nameja.. Pöydällä Nelli meni tosi upeasti, ei väistänyt tuomaria yhtään. Juoksutettaessa ei koittanut mennä yhtään laukalle ja meni tosi nätisti vierellä. Sieltä tuli sitten punainen nauha, vaikka aluksi aavistelin vähän sinistä, kun alussa onnistuin säätämään kun en saanut koiraa seisomaan kunnolla. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin jee! Ensimmäisestä mätsäristähän meille tuli sininen nauha eikä sijoitusta. Punainen olisi askel eteenpäin!
Helmin ja Nellin kehät uhkasivat ikävästi mennä päällekkäin. Kävin jo vetskujen kehäsihteerille ilmoittamassa, että saatan olla toisessa kehässä samaan aikaan. Sihteeri laittoi ylös merkinnän, että mahdollisesti myöhässä.
Pääsin kuitenkin lopulta Helmin kanssa kehään. Seisotus meni niin kuin yleensä ja ravista olin tosi ylpeä, ei koittanut kertaakaan vetää laukalle! Pöydällä olo oli kuitenkin suuri pettymys. Helmi pakitti, kun tuomari koitti katsoa hampaita ja lopulta antoi tassuakin tuomarille koittaen väistellä ja pudota pöydältä alas. Noin ei oo ikinä ennen tehnyt. Ei pelännyt tuomaria, pakitteli vaan muuten vaan ja koitti väistellä. Tiedä sitten mikä syynä. Tuomari sitten antoi Helmille punaisen nauhan, jota omistaja sitten kiroili pitkään, kun tiesi ettei punaisella nauhalla voi tulla sijoitusta..
Helmin nauhakehään pääsin ennen kuin Nellin, joten olin pelännyt turhaan. Helmin lisäksi kehässä oli 5 muuta koiraa, kaikki muut isompia. Helmi pudotettiin lopulta ensimmäisenä (PUN6 jos olisi sinne asti).
Nelli "lensi" nauhakehästä sitten ulos, vaikka meni sielläkin kyllä upeesti. Välillä saattoi kyllä koittaa hiipiä eteenpäin, elikkä sain korjailla asentoa. Nellille siis myös punainen nauha muttei sijoitusta, ehkä ens kerralla sit sininen nauha ja jo sijoitus viimeiseksi, niinhän sen kuuluis sitten mennä!
Helmi ja Nelli meni molemmat tosi upeesti. Helmin käytöksessä mua jäi tosin vaivaamaan se pöytä. Turku on kahden viikon päästä ja koira pakittaa pöydällä, ei hyvä. Saa antaa vinkkejä mitä mä teen jotta saan sen kuntoon!
Matkalla takas juna-asemalle, Helmi ja Nelli sai kirmailla vähän vapaana, molemmilla BF Gear-loimet päällä. Oliko siis vähän samiksia!
Kiitos paljon Elina, kun lainasit Nelliä mulle tonne mukaan, lainaan varmasti mielelläni toiste, jos se ei nyt kuole ton reissun takia tai rupea kammoamaan mua ihan järjettömästi! Kiitos myös Nooralle ja Kristiinalle tosi paljon seurasta!
Alla vielä pari kuvaa jotka on ottanut Kristiina Pyykölä.
Kaks blondia Nooraa koirineen ;)
Nellin pää.
Nelli pöydällä.
Helmi seisoo.
Helmin pää.
Ja Helmi vielä ravaakin!
tiistai 4. tammikuuta 2011
helsingissä
Me lähettiin Helmin kanssa tänään käymään sit Helsingissä, kun mulla oli sovittu että vien hamsterin häkin sinne, kun sain sen myytyä eräälle petsieläiselle. Niinpä me Helmin kanssa lähdettiin sit juna-asemalle päin tallustelemaan. Mun ei aluks pitänyt ottaa ees koko koiraa mukaan, mut äitin vihjaus siitä, että sen päivälenkki ois sit käyty siinä kun kävellään asemalle ja takas, sai mut toisiin ajatuksiin. Niinpä juuri kun olin lähdössä, tuli koiran kutsuminen eteiseen ja nappaus mukaan.
Mä oon tosi hyvä aina näiden aikataulujen kanssa, meinattiin aluksi myöhästyä junasta ja lopulta mulla oli sit häkin kanssa siellä junassa ongelmia, kunnes sain sen ängettyä sinne ylähyllylle. Sen jälkeen kun mun eteen (missä Helmi istui jaloissa) tuli paikalle istumaan joku vanha nainen. Samassa penkkirivissä ois ollut vapaita paikkoja vielä kaks ja mun vieressä yks, mutta ei kun piti tulla just siihen kohtaan missä mun koira istui lattialla. Sit tämä nainen vielä nyrpisteli nenäänsä kun Helmi välillä osui siihen kun vaihtoi asentoa. Ai että mua ärsytti. Olis jättänyt tulematta lemmikkivaunuun ja vielä meidän eteen, jos ei koirista liiemmin tykännyt.
Helsingissä kävin sit Helmin kanssa häkin luovutuksen jälkeen vähän kävelemässä ja joku ulkomaalainen nainen kysyi multa mistä I-juna lähtee. Mä sit osotin sille mistä se lähtee, mun englanninkielentaidolla ei olis voinut mitään siinä ruveta sönköttämään. Ja voi että kun se ei tajunnut että I-juna menee K-junan takaa kolmosraiteelta, niin se jäi vähän hölmistyneenä siihen seisoskelemaan.. Onneks joku nainen sitten selitti sille mistä se meni..
Takasin kun lähdettiin sit junalla, Helmi oli ihan sairaan onnellinen, kun en jaksanut kieltää sitä, vaan se sai tulla mun syliin katsomaan maisemia. Hetken päästä se sit päättikin ettei halua istua mun sylissä vaan meni viereiselle penkille. Aattelin sitten, ettei siitä mitään haittaa ole ja koira nukkuikin tyytyväisenä matkan sillä viereisellä penkillä. Ei kukaan valittanut, mut ei kyllä liiemmin tullut meidän lähelle istumaankaan..
Mä oon tosi hyvä aina näiden aikataulujen kanssa, meinattiin aluksi myöhästyä junasta ja lopulta mulla oli sit häkin kanssa siellä junassa ongelmia, kunnes sain sen ängettyä sinne ylähyllylle. Sen jälkeen kun mun eteen (missä Helmi istui jaloissa) tuli paikalle istumaan joku vanha nainen. Samassa penkkirivissä ois ollut vapaita paikkoja vielä kaks ja mun vieressä yks, mutta ei kun piti tulla just siihen kohtaan missä mun koira istui lattialla. Sit tämä nainen vielä nyrpisteli nenäänsä kun Helmi välillä osui siihen kun vaihtoi asentoa. Ai että mua ärsytti. Olis jättänyt tulematta lemmikkivaunuun ja vielä meidän eteen, jos ei koirista liiemmin tykännyt.
Helsingissä kävin sit Helmin kanssa häkin luovutuksen jälkeen vähän kävelemässä ja joku ulkomaalainen nainen kysyi multa mistä I-juna lähtee. Mä sit osotin sille mistä se lähtee, mun englanninkielentaidolla ei olis voinut mitään siinä ruveta sönköttämään. Ja voi että kun se ei tajunnut että I-juna menee K-junan takaa kolmosraiteelta, niin se jäi vähän hölmistyneenä siihen seisoskelemaan.. Onneks joku nainen sitten selitti sille mistä se meni..
Takasin kun lähdettiin sit junalla, Helmi oli ihan sairaan onnellinen, kun en jaksanut kieltää sitä, vaan se sai tulla mun syliin katsomaan maisemia. Hetken päästä se sit päättikin ettei halua istua mun sylissä vaan meni viereiselle penkille. Aattelin sitten, ettei siitä mitään haittaa ole ja koira nukkuikin tyytyväisenä matkan sillä viereisellä penkillä. Ei kukaan valittanut, mut ei kyllä liiemmin tullut meidän lähelle istumaankaan..
maanantai 3. tammikuuta 2011
Jee, hypitään!
Matti on tässä aloittanut itselleen uuden harrastuksen. Pari kertaa se on jo aiemminkin tehnyt sitä, mut nyt se on ihan tosissaan ruvennut harrastamaan sitä. Viime yönä ja nyt aamupäivälläkin.
Matti on ruvennut hyppimään mun huoneen ovea päin, sillon kun se haluaa pois mun huoneesta tai jotain muuta vastaavaa. Viime yönä heräsin siihen, kun se hyppi ja pomppi mun huoneen ovea päin, joka oli ollut koko ajan auki.. Tänään aamupäivällä se sitten päätti hypätä kunnon loikan ja kissa hyppäs suoraan 1,5 metriä ilmaan oven edessä ja ylhäällä osuen sitten vähän oveen ja pudoten taas alas. Siis ken tietää mitä Matin päässä liikkuu..
Matti on ruvennut kanssa syömään vähän huonommin Tepon tulon jälkeen, märkäruoka on hyihyi, kuivaruoka kelpaa, mut senkin suhteen ollaan tosi tarkkoja. Jos Teppo tulee vähänkin lähemmäs Matin kuppia, niin Matti lähtee pois ja luovuttaa ruoan Tepolle. Nyt äiti sitten päätti kokeilla Sheban Luxuries -rasioiden ruokia ja Matti on aivan hullaantunut niihin! Ne onkin sitten Matin omia "erikoisruokia", sillä menee ½ purkki aina aamulla ja illalla onkin sitten kuivaruoan vuoro.
Olis varmaan korkea aika näyttää teille kuvaa Tepon hienosta joululahjasta ja mukavasta kuusitaistelustakin. Joulukuusen kanssahan yleensä nyrkkeillään, Tepolla oli siitä sellainen käsitys.. Ensimmäinen joulukuusi poitsulla, niin pitäähän sitä vähän koetella. Se kuusi tais olla kyllä viimeinen mikä meille kissojen aikana tuli sen verran onnellinen Teppo siitä kuusesta oli.. Pari kertaa kuusi kaatui nurin, kun Tepolla oli niiiin hauskaa. Onneksi se oli sentään sellanen minikuusi!
Tähän perään sit laitetaan vielä Epustakin sit pari kuvaa, pitää meidän tulevasta vauvastakin kuvia olla ihasteltavana!
Kuusen kanssa nyrkkeilyä :)
Teppo sai joululahjaksi Ikeasta oman sängyn ♥
Pieni Eppu-poika ♥ kuva: Sari H.
Ruoan tarkoitus jo sisäistetty ;)
Matti on ruvennut hyppimään mun huoneen ovea päin, sillon kun se haluaa pois mun huoneesta tai jotain muuta vastaavaa. Viime yönä heräsin siihen, kun se hyppi ja pomppi mun huoneen ovea päin, joka oli ollut koko ajan auki.. Tänään aamupäivällä se sitten päätti hypätä kunnon loikan ja kissa hyppäs suoraan 1,5 metriä ilmaan oven edessä ja ylhäällä osuen sitten vähän oveen ja pudoten taas alas. Siis ken tietää mitä Matin päässä liikkuu..
Matti on ruvennut kanssa syömään vähän huonommin Tepon tulon jälkeen, märkäruoka on hyihyi, kuivaruoka kelpaa, mut senkin suhteen ollaan tosi tarkkoja. Jos Teppo tulee vähänkin lähemmäs Matin kuppia, niin Matti lähtee pois ja luovuttaa ruoan Tepolle. Nyt äiti sitten päätti kokeilla Sheban Luxuries -rasioiden ruokia ja Matti on aivan hullaantunut niihin! Ne onkin sitten Matin omia "erikoisruokia", sillä menee ½ purkki aina aamulla ja illalla onkin sitten kuivaruoan vuoro.
Olis varmaan korkea aika näyttää teille kuvaa Tepon hienosta joululahjasta ja mukavasta kuusitaistelustakin. Joulukuusen kanssahan yleensä nyrkkeillään, Tepolla oli siitä sellainen käsitys.. Ensimmäinen joulukuusi poitsulla, niin pitäähän sitä vähän koetella. Se kuusi tais olla kyllä viimeinen mikä meille kissojen aikana tuli sen verran onnellinen Teppo siitä kuusesta oli.. Pari kertaa kuusi kaatui nurin, kun Tepolla oli niiiin hauskaa. Onneksi se oli sentään sellanen minikuusi!
Tähän perään sit laitetaan vielä Epustakin sit pari kuvaa, pitää meidän tulevasta vauvastakin kuvia olla ihasteltavana!
Kuusen kanssa nyrkkeilyä :)
Teppo sai joululahjaksi Ikeasta oman sängyn ♥
Pieni Eppu-poika ♥ kuva: Sari H.
Ruoan tarkoitus jo sisäistetty ;)
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
paljon onnea tupe ♥
Tupella täyteen 2 vuotta, tuntuu että sen päähän ei oo yhtään järkeä mennyt näiden parin vuoden aikana..
Aamupalalla Tupe sai syödä maksalaatikkoa ja nakkeja, äiti käytti ne vielä sen lisäksi Helmin kanssa normia pidemmällä lenkilläkin. :)
Aamupalalla Tupe sai syödä maksalaatikkoa ja nakkeja, äiti käytti ne vielä sen lisäksi Helmin kanssa normia pidemmällä lenkilläkin. :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
paljon onnea rakas ♥
Hyvää ja parempaa uutta vuotta 2011 kaikille ja suuret kiitokset näille jotka ovat meidän riemunamme olleet viime vuoden tärkeet hetket, oottehan tänä vuonna taas uudelleen ♥ Heihei vuosi 2010, ei muistella pahalla! ;)
Ja emmehän unohda Helmin 8v synttäreitä, mamman nuori, vetreä vanhus ♥♥♥
Ja emmehän unohda Helmin 8v synttäreitä, mamman nuori, vetreä vanhus ♥♥♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)