123

Saatiin kutsu kaverin mummille ja papalle tossa puoli kymmenen aikaan ja siitähän me sitten lähdettiin pakotettuina mukaan vierailulle koirien kanssa. Käveltiin paukkeessa Rekolaan niiden luokse ja koirat ei pelänneet ilotulituksia kyllä yhtään. Välillä kovaa paukahtaessa saattoi Helmi haukahtaa ja Minni kiskoa vähän, mutta muuten ei kyllä pelänneet kukaan yhtään. Talossa olikin sitten kuusi koiraa jotka ei oikeen tykänneet toisistaan. Minni ja Vinna ois tykänneet kaikista mut kukaan ei tykännyt niistä. Saivat makupaloja siellä ja olivat tyytyväisiä.
Vinna nukkui lähes kokoajan Minnin kanssa, mutta Helmi ei voinut rauhottua vieraassa paikassa ollenkaan vaan läähätti ja murisi pyörien ympyrää. Nyt kuitenkin kotona ja rauha taas maassa.

122

Ilotulituksista ei liiemmin välitetty, hyvä niin. Sisällä ne vaan Minnin kanssa painii ja tarkoitus on että ulkona ei tarviis mennä käymään nyt ollenkaan. Vähän kyllä mietin että vois käydä pissattamassa Vinnan, kun on ollut aika hiljaista pihalla. Onneks tässä meidän pihalla ei ainakaan oo raketteja ammuttu, niin ei oo kuulunut kamalaa pauketta. Katsellaan tässä miten toimitaan, tarkoitus kuitenkin olis ettei pelästytetä Vinnaa henkihieveriin. Helmi on ainoa ketä läähättää sisällä vähän, ulkonakin oli vähän stressaantunut kuuden aikaan kun käytiin.

Mittasin Vinnan ja korkeutta sain noin 26cm ja vaa'alla käydessä painoa oli tytöllä 4,8 kiloa. Painaa vähemmän kuin meidän kissat!

121

Vinna alkaa muistuttaa entistä enemmän pentua, se juoksee täysiä kissojen perässä ja hyökkäilee mun jalkojen ja käsien kimppuun terävine hampaineen. Ja sillon kun pitäis nukkua niin olis kiva painia. Jos sitä ei nosta sohvalle kun pitäis nukkua niin se hyppii ja pomppii ja saattaa vinkuakin - silloin ei saa itse enää ollenkaan nukuttua ja jos sen nostaa viereen sohvalle niin sitten saa kestää hiuksien ja käsien puremista ja päällä kävelemistä. Siitä johtuen Vinna on päässyt käymään ulkona mm. tänäänkin kahdelta yöllä ja viideltä aamulla että olis vähän väsähtänyt. Mut on se silti vaan maailman paras pentu ♥

Osas säikytellä tänään oikeen kunnolla. Olin siivoomassa kissojen laatikoita ja kauhee huuto ja kolina vaan yhtäkkiä kun Vinna putos rappuset alas. Huus vielä jonkin aikaa mun sylissäkin mut sit rauhottui. Kävelemään kun lähti niin ontui vähän oikeaa etujalkaansa mut se onneksi loppui sit kokonaan kolmen jälkeen. Sai säikäytettyä mut tosi hyvin, mut onneksi kaikki vaikuttais olevan ihan kunnossa nyt. Alkoi vaan itseä vähän pelottamaan, että nyt se ontuminen ei lakkaa ja että se löi vielä päänsä (varmaan löi kun tuli niin reippaasti sieltä alas) ja siellä on joku sisäinen verenvuoto jossain.. Onneks vaavi vaikuttaa kuitenkin ihan omalta itseltään.
Leikattiin tässä myös sen kynnet vähän aikaa sitten ja antoi tosi hyvin leikata. Kasvattajalle siis suuri kiitos kun pentuja oli totutettu siellä vaikka ja mihin :) Vinna antaa tosi nätisti leikata kynnet ja kakkoja ei oo tehnyt muualle kuin ulos.

Äiti toi Minnin tosiaan vähän ton rappusepisodin jälkeen kotiin, kun se stressasi niin paljon olla Ryttylässä sen mukana. Minni jonkin aikaa oli tosi levoton ja haahuili ympäri taloa vinkuen, mutta rauhottui sitten. Hyvä näin.
Minni ja Vinna kerkesivät sitten yhdissä juonimaankin sillä aikaa kun käytin Helmin ulkona. Avasin ulko-oven ja fiuum sieltä juoksi yksi Vinna ulos. Vinna saatiin kuitenkin nopeasti takaisin sisälle, mutta sen jälkeen juoksi Minni ulos ja kun sitä huusin sisälle juoksi Vinnakin takaisin ulos. Meinas jo paniikki iskeä, että nyt ne juoksee auton alle, mutta Vinna onneksi tuli heti takaisin luokse kun huusin, Minniä sai käydä vaan metsästelemässä. Ei se pitkälle mennyt, roskakatokselle vaan (eikä meinannut antaa sielläkään kiinni), mutta ärsyttää silti kun ei oo aiemmin noin tehnyt tai mitään. Saa nähdä miten sitä viitsii irti pitää jos siitä on kivaa lähteä karkuun vaikka ei olla ees ulkoilemassa.

120

Oona (Elmeri-harjiksen omistaja) kävi tänään ihastelemassa Vinnaa kameran kera ja tuo tyttö varmasti onnistui nostamaan pentukuumetta! Aluksi mentiin Helmin kanssa Oonaa vastaan juna-asemalle ja sieltä sitten käveltiin meille. Napattiin kotoa sitten Vinna kainaloon ja lähdettiin kummulle. Tyttö oli onnellinen kun sai kirmata vapaana, aluksi härnäsi kielloista huolimatta Helmiä ja Helmi lopulta ärähtikin neidille niin ettei se enää uskaltanut mennä toista ärsyttämään. Silti Vinnalla oli niiin hauskaa.
Tänään sai taas huomata, ettei Vinna ole yhtään varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Suoraan menee vaan moikkaamaan kaikkia vieraita ihmisiä, vieraat koirat ovat kuitenkin asia erikseen. Mäyräkoirat on tosi tylsiä, niitä ei jakseta muuta kuin haistaa pikaseen, sit isommat koirat on vähän liiankin jänniä eikä niitä oikein meinata uskaltaa mennä moikkaamaan. Tänään ulkona nähtiin labbis, joku sekarotuinen koira ja collie&tipsu. Labbiksen kohdalla tarvitsi musta tukea, että uskalsi mennä moikkaamaan, seropia uskalsi haistaa ilman tukea ja sit jatkettiinkin matkaa jo. Collien ja tipsun tullessa vastaan, Vinnaa selkeästi kiinnosti tipsu mutta ei uskaltanut mennä katsomaan ennen kuin menin tueksi ison collien ollessa vieressä. Collien ja tipsun omistaja luuli myös Vinnaa kissaksi aluksi kun kysyin voiko Vinna tulla moikkaamaan sen koiria, meidän pörrönen pikkukisuhan tuo on. Kaikki ihmiset jotka on Vinnaa tulleet rapsuttelemaan ovat heti kysyneet onko tuo ollut mun joululahja :--D

Minni lähti tänään äitin mukaan Ryttylään uuden vuoden viettoon, saa nähä kuinka väsyneenä se tulee sieltä kotiin kun saa painia Jade-aussien kanssa koko viikonlopun.

Kuvia tulee heti kun Oona saa niitä mulle anneltua :)

119

Tupe on tässä jonain päivänä nukutettu ikiuneen. Vaikkei olla alkukesän jälkeen nähtykään, niin oli se silti vaan tosi rakas koira. Nyt on toivottavasti tehty sen kannalta ehkä paras ratkaisu, saa juosta onnellisena aina vihreillä pelloilla keppi suussa ♥

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

118

Vinna on reipastunut tosi paljon ja nyt saan sen jopa leikkimään mun kanssa leluillakin. Eilen ei vielä onnistunut, mutta nyt repii niitä mielellään. Minni vaan yrittää tunkea kaikkeen mukaan vaikka ei tarvitsisi ja se hankaloittaa kun yrittää pennun kanssa jotain tehdä. Ulkona oon Vinnaa käyttänyt yksin, Minnin kun ottaa mukaan niin menee hermot hyvin nopeasti kun ne hyppivät toistensa niskaan ja yrittävät painia. Kerran kokeilin mut sit palo hermot, kun ei päästy yhtään eteenpäin. Noh, harjoitellaan siis kävelyä yksin pihalla, niin se on parempi niin voi rauhassa kävellä.
Käytiin tänään iskällä kylässä ja Vinna pääs tapaamaan Tessun, jolle olikin vaan pelkkää ilmaa. Vaikka toinen miten hyppi ja pomppi sen edessä niin Tessu vaan nosti pään ylös ja esitti ettei näe koko pentua. Ulkona ollaan nähty pelkkiä mäyräkoiria ja niistä Vinna ei oikeen välitä.

Tänään noudettiin postista meidän Peten koiratarvikkeen tilaus, sieltähän tuli sitten vaaleanpunainen pentukongi, panta, lammaspehmolelu ja sellasia purutikkuja kolme. Vinna sai heti uuden hienon pannan kaulaansa ja pehmolelua revittiin ensin kahdestaan sen kanssa ja sit vasta huolittiin Minnikin mukaan repimään sitä. Kongi on vielä vähän liian iso sille, mutta Helmin tai Minnin vois antaa korkata sen käytön, Helmi varmasti ainakin mielellään alottelee :D

117

Se on kotona ♥ Eilen haettiin tyttö kotiin ja Maijasta tuli nyt sitten Vinna. On kyllä maailman suloisin ja ihanin pentu. Minni on kovin onnellinen uudesta tulokkaasta ja haluais painia ihan kokoajan ton pikkusen kanssa, välillä pitää kuitenkin vähän muistutella että ottaa vähän rauhallisemmin. Minni on päättänyt, että Vinna on sen uusi sohva, Minni laittaa tassut Vinnan päälle -> Vinna kaatuu maahan -> Minni istuu Vinnan päälle ja alkaa purra toista ja Vinna vaan joutuu maata alla kun ei pääse karkuun.
Kulkee tosi hienosti jo hihnassa ulkona, välillä meillä on ollut eriäviä mielipiteitä siitä minne mennään ja toinen on hyppinyt ja pomppinut kun olis tahtonut mennä jotain toista reittiä. Kasvattajalla on oppinut tosi hyvin tekemään ulos tarpeensa ja heti kun sen vie ulos käymään niin meneekin pissalle. On se taitava! Kasvattajan luona ei yhtään kerennyt olla sylissä kun kokoajan piti olla menossa, mutta kotona se on viihtynyt sylissä kohtuu hyvin. Helmi ei ole Vinnaa ottanut niin hyvin vastaan kuin Minni, mutta hyväksyy kuitenkin että tuollainen kakara on tullut taloon. Vinna on onneksi ollut tosi kiltisti, eikä kissoja tai Helmiä oo liiemmin kiusannut.
Leikkimään en tuota pentua oo oikeen saanut mun kanssa, mutta onhan tässä vielä aikaa, ensimmäistä päiväähän se vasta on kotona, antaapi totutella rauhassa :-) Tänään oon vähän palkkaillut sitä aina kun on istunut alas, josko sille sais istumaan menemisen opetettua.
Nappulat maistuu paremmin turvotettuna kuin kuivana, kuivana kun syö niin saattaa mietiskellä välissä että haluaako syödä vai ei, mutta kun on turvotettu niin katoaa suuhun hyvinkin pian. Hassua kun ei ole niin ahnetta koiraa kun on aiemmat olleet, mutta ehkäpä tähänkin tottuu!

Tänään oli myös Helmin osteopatiakäynti Caritan luona Helsingissä. Helmi oli lähtenyt parantumaan jo hyvin ja toivottavasti sitten paraneekin hyvin niin pitkälle kun voi. Polvi oli vielä vähän sisäänpäin kiertynyt, mutta ei Caritan mukaan vaikuttanut kipeeltä. Hän sanoi, ettei ole varma onko se kipeä vai onko se väärä liikerata painunut vaan niin syvälle lihasmuistiin, että Helmi vetää sen sen takia sisäänpäin. Carita puhui, että se olisi voinut olla 9 vuotta sisäänpäin kääntyneenä, mutta itse en siihen usko. Kyllä Maare olis varmasti huomannut jos se olisi ollut kääntynyt sisäänpäin? Noh, tärkeintä että nyt on lähtenyt menemään parempaan suuntaan! Helmillä oli myös kuivat kalvot ja koska Helmi laihtui yhdessä vaiheessa tosi paljon, niin Carita suositteli siirtymään takaisin barffiin. Nyt on siis Murren murkinassa käyty shoppailemassa ja Helmi pääsee palaamaan takaisin barffiin. Luita 3krt viikossa, kananmuna kerran viikkoon, kasvissoseita 20% ruuasta (päivässä). Sit pidetään ruusunmarjajauheella C-vitamiinikuureja pennuille ja Helmille. Osteopaatille mennään 2-3 kuukauden päästä uudelleen, eli viimeistään huhtikuun alussa. Katsellaan miten tää tästä lähtee sujumaan.

116

Kotona ollaan oltu jo hyvän aikaa!
Tänään oli tosiaan Minnin ensimmäinen joulu ja sai joululahjaksi emakon korvan sekä vinkulelun, Helmi sai emakon korvan ja härän korvan.
Äiti meni Minnin kanssa käymään mummilla ja me mentiin vuorostaan Helmin, iskän ja mun pikkuveljien kanssa mummolle ja ukille. Helmi olis kovasti halunnut olla osallisena syömässä jouluruokaa, mutta tiukalla komennolla se pysyi keittiön ulkopuolella kun tiesi ettei sillä ole lupaa tulla sinne. Lahjojen jaon alkaessa Helmi ois kovasti halunnut avata kaikkien paketit, mutta lopulta sille löytyi sitten se oma paketti, mistä paljastui härän korva. Mummolle tuli lopulta vielä porukkaan mukaan iskän veli saksanpaimenkoira Koksin kanssa. Mietin jo, että minkälainen hulabaloo siitäkin tulee, mutta onneksi meni paremmin kuin olisin ajatellut. Helmi jännitti tosi paljon, mutta oli kuitenkin vapautuneempi kuin olisin ajatellut sen olevan.

Enää kolme yötä ♥♥♥ Tajuutteko ihmiset: KOLME YÖTÄ NIIN MUN PENTU TULEE KOTIIN♥♥ Vaikee uskoo tätä todeksi, tuskin uskon ennen kuin mulla on pentu sylissä kotona ollut pari viikkoa :--D Kuvia voin lisäillä kunhan kerkeän, Maija on maailman ihanin pentu, uskokaa tai älkää♥

115

Helmi kävi 14.12 osteopaatilla. Äiti oli alkanut jo miettiä, että huijaan sitä, sillä Helmi ei oo kotona ontunut yhtään. Osteopaatti oli heti huoneeseen sisään mennessä todennut, että Helmin oikea takajalka on ihan sisäänpäin kääntynyt. Luulisi, että olisi joku ihan uusi juttu, sillä kai viimeistään tuomari olisi mulle huomauttanut näyttelyissä, jos koiran toinen polvi on sisäänpäin kääntynyt? Tää on se polvi, mistä osteopaatti ja fyssari on sanoneet että on vähän löysä. Maare kuitenkin sanoi, että voi olla että se kuvattaisiin ihan terveeksi, taitaa olla rajatapaus.
Lanneranka on siis täysin vinossa ja vetää ilmeisesti jotain lihasta niin, että Helmi ei voi käyttää oikeaa polveaan lainkaan. Oon huomannut, että sen takaliikkeissä on jotain vikaa, mutta ei olla kukaan huomattu että sen oikea polvi on sisäänpäin kääntynyt.
Uusi osteopaatti (Carita Reijonen) millä äiti Helmiä käytti, veikkasi että lanneranka ei ole mennyt sijoiltaan viime vuonna, eikä sitä edelllisenäkään. Todennäköisesti on saanut alkunsa jo joskus pari vuotiaana, meillä ei sillon vielä ollut Tupea, eikä välttämättä Nikiäkään, Inka meillä tosin on silloin ollut. Tietty aina on se mahdollisuus, että on jotain perinnöllistäkin tai jotain mikä on jo pienenä pentuna sille tullut.
Helmi on vanha koira, joten takeita sen kuntoon saamisesta ei ole. Seuraavan kerran mennään käymään osteopaatilla 28.12, joten todennäköisesti koiran kohtalo selviää silloin. Jos sen elämää saisi pitkitettyä sen verran, että olisi rahaa kuvauttaa sen lanneranka ja polvet, ehkä sais jotain kennelliittoonkin sit näkyviin. Mikään paras agilitykoiran rakenne Helmillä ei myöskään ole, joten se on varmasti vaikuttanut suurella osaa tähän.

Minni on niin rakastunut hevosiin, että meidän on melkeinpä joka päivä käytävä katselemassa niitä. Se olis menossa aitaukseenkin ihan noin vaan. Toivottavasti päästäis niitä lehmiä sen kanssa katsomaan tässä pian. Ryhmänohjaajan koirat Minni on päässyt tapaamaan kun ne oli lähtenyt tallilta huitelemaan ja siinä oli sit kiva niiden kanssa leikkiä. Käytiin kanssa tallille ne takaisin ja Minni pääs sielläkin siis käymään. Seurailtiin myös yks päivä kun joku ratsasti kentällä hevosellaan.
Tänään Minnillä ja Fannyllä on ollut ihan superkiva päivä - tai no Fannyllä ei ihan välttämättä, Minnillä ehkä enemmänkin. Toinen on hyppinyt tyhmänä täällä ylös alas, käynyt välillä maahan makaamaan ja tehnyt ties mitä Fannyn edessä ja Fanny vaan huitoo tytsyä tassuillaan ja sähisee välillä. Noh, ainakin toisella on ollut tosi kivaa! Fanny pitää tarkkaan kanssa huolen, että Minni ei mene sen huoneeseen - heti jos koira katoaa sinne niin kissa juoksee täysiä sinne ja ajaa koiran ulos sieltä. Ja jos Fanny on ensin meidän huoneessa ja Minni menee sinne, niin kyllä tuo koiruus saa silloinkin kyytiä kun sinne ei ole mitään asiaa ;) Tää koko talo taitaa olla Fannyn reviiriä.

11 yötä niin aussiepenikka tulee kotiin. Rakas saa varmaan nyt sitten nimekseen Melli. Aika näyttää että mikä siitä sitten tuleekaan. Viikonloppuna Eija menee katselemaan sitä ja pitäis saada kuvia lisää.

114

Minnillä on vähän ongelmia sopeutua Kiteelle näin äkkiä jääden yksinkin vielä tänne päiviksi. Vinkuu täällä välillä kun en oo poissa, sekä haukkuu ja vinkuu kun käyn vessassa, suihkussa tmv. Säälittää jättää se tänne kun lähden, vaikka ihan ilosena se tänne jää palloa pyörittelemään. Oon kanssa piilotellut nameja mitä se voi sit etsiä täältä, jottei kävis aika tylsäksi. Aino kertoi, että tänään kun olin 12 aikaan lähtenyt niin Minni oli haukkunut mun perään jonkin aikaa tauotta. Se tarviis tohon pantaansa siis sitruunasuihketta, kun hajusteeton ei auta.. Vai oiskohan tosta patterit loppu? Oon haukkunut tolle pannalle mut ei suihki ei!

Eilen käytiin tunnin lenkillä, kun pääsin koulusta jo klo 11 kun normaalisti oltais päästy klo 15. Kerkes vielä valosaan aikaan lenkille ja sit mä tolvanana unohdin kameran kämpille. Minni sai juoksennella vapaana ja tuli kyllä heti luokse kun pyysin. Heittelin sille sitten keppiä ja treenattiin vähän puiden kiertämistä. Kaks kertaa (5+6 namia) harjoteltiin putkeen ensin tosiaan viidellä namilla ja sit kuudella namilla. Pitäis käydä ulkona kokeilemassa vielä uudelleen että muistaako tuo että miten se tehtiin. Alkoi vähän tajuamaan, mutta mä sain silti halia puita..

Tänään ollaan sit vaan loikoiltu sisällä! Kyllä toi on päässyt 4 kertaa jo ulos (aamulla olin hidas ja teki eteiseen pissat), yhteensä oltu ulkona kuitenkin varmaan 45 minuuttia, joka on kyllä surkean vähän. Nyt viimeisimmällä kerralla kun käytiin ulkona niin seurailtiin vähän hirmujännää ratsastustuntia eikä Minni murahtanut kuin kerran hevosille! Edistystä.
Ratsastustunnin katselun jälkeen mentiin koulun vieressä olevalle nurmialueelle (joka oli kyllä nyt vähän luminen nurmialue....) ja Minni sai juosta hihna perässään siellä vapaana. Vähän epäilin että kuunteleeko mua yhtään, mutta heti kun sanoin "tänne" niin neiti juos täysiä luokse. Pätevä tyttö!
Ollaan myös tänään treenattu maahanmenoa ja ympäri pyörähtämistä, sekä vahvistettu myös vähän tassun antamista. Otin näistä videota, jonka laitan tänne kunhan kerkeän siirtää ne koneelle.
Ollaan hirrrmupaljon revitty leluja ja Minni on yksinäänkin yrittänyt repiä Helmin leluilta silmät ja nenät päästä irti.. Ei vaan tunnu ymmärtävän, että mun hiuksia ja sormia ei tarvii ihan välttämättä yrittää repiä samalla tavalla irti.

113

Sunnuntaina oli ensimmäiseksi messarikäynti omistajalla ja tuli paljon hamstrattua eläimille kaikkea syötävää. Kissat sai ruokaa ja koirat nameja, löytyi myös sellaisia nameja mitä Helmillekin saa syöttää.
Messarikäynti oli lopulta ohi ja sit oli se illan kohokohta. Me mentiin katsomaan pentuja Lempäälään! Kaikki pennut oli superihania ja sieltä valittiin sitten se meidän oma pentu, Maija. Kaikki oli tosi kivoja sylipusukoiria ja maltan tuskin odottaa että sellanen kotiutuu tännekin. Mystic oli tosi ihana, se siellä siivoili ja touhusi jatkuvasti kaikkea omaa. Maija vuorostaan kiersi kaikkien muidenkin ruokakupit läpi ja varmisti ettei keltään ollut jäänyt mitään. Lopulta se reppana nukahtikin ruokakupin päälle. Kolme viikkoa enää, niin Maija tulee kotiin! ♥
Kolme ekaa kuvaa Maijasta on Eija Parviaisen ottamia.



Maanantaina käytiin Elinan, Nellin ja Annin kanssa lenkillä Ojangossa. Nelli vähän kiusasi Minniä, aluksi Minni kauheesti säikähti kun Minni sen perässä juoksi, mutta sitten lopulta se ei enää näyttänyt sitä paljoa haittaavan vaan Minni itse hakeutui Nellin lähelle. Helmikin sai juoksennella vapaana siellä, eikä ontunut kuten vähän pelkäsin että olis alkanut tekemään. Harmi että satoi lähes koko ajan, niin ei viitsinyt kameraa kaivaa esiin!
Lenkin päätteeksi käytiin vähän agilityilemässä Minnin ja Helmin kanssa, Minniin kanssa harjoiteltiin putkea ja Helmi sai kanssa mennä putken läpi monta kertaa ja tehdä kepit kahdesti. Kovasti olis Helmi halunnut tehdä vielä lisää ja tuli kurja olo kun piti jo lähteä pois eikä keretty muuta tekemään, oli niin kauhea lumipyrykin ettei siellä ollut oikeen kiva mennä. Mut kyllä mä vielä kerkeen viedä Helminkin agilityilemään, vuokrataan vaik sit jonkun kaverin kanssa joku halli joululomalla. Minni tajusi, että putkesta läpi menemällä saa paljon nameja ja menikin mielellään sieltä läpi. Kyllä siitä vielä kelpo agilitykoira saadaan! Harmi kun sitä lunta pyrytti niin ettei saanut kuvia tai videota otettua.

Tänään lähdetään sitten Minnin kanssa kohti Kiteetä. En tiedä miten selviin ilman mun Helmiä, tekee pahaa jättää se kotiin, varmasti tulee ihan hirveä ikävä. Toivottavasti ne kaks viikkoa menee tosi nopeasti. Helmi ei oo onneks nyt ontunut pariin päivään, joten elätellään taas toivoa paremmasta. Ei oo saanut nyt kipulääkkeitä muuten paitsi eilen kun lähdettiin sinne pitkälle lenkille.

112

Melkein olis saanut tulla ihkuttamaan, että ollaan selvitty ilman ontumisia, mut aina ei käy niin kun suunnitellaan.. Jätin koiran kahdeksalta normaalisti nukkumaan kouluun lähtiessä ja yhdeksältä kun tulin takaisin niin etujalkaa ontuen se tuli vastaan. Monta kertaa oon tällä viikolla säikkynyt että se alkaa ontua kun on hyppinyt sängyltä alas levon jälkeen tms, mutta ei oo ontunut. Ja nyt sit tälleen, no olihan tää odotettavissa. Tänään lähdetään kotiin päin, toivottavasti ei ala uudelleen ontua. Alle kaks viikkoa enää osteopaattikäyntiin.

111

Vieläkään ei onnu! Tänään aamulla tosin nostin sen vasemman etutassun ylös, kun y-valjaita laittaessa se pitää nostaa siitä silleen läpi. Samaan aikaan sen vasen takajalka luiskahti taakse ja koko koira meinas kaatua. Lopulta sit tuin koiraa takaa kun laitoin ne valjaat sille, mut ulkona en huomannut että ois ainakaan varonut jalkojaan. Nyt kun sisällä kokeilin, niin sain nostella jalkoja ilmaan eikä koko koira välittänyt yhtään mitään. Oliskohan ollut vaan joku Helmin oma tasapainohäiriö? Pitää toivoa.
Ulkona tulee taas lunta, ehkä täällä on maa kohta taas valkeena.

Helmillä ja ponilla on samat harrastukset.. :D

110

Eppu on iso mies, tänään pikkumies täytti 1v! ♥ On se aika vaan kulunut nopeesti, muistan kun meille muutti tollanen pieni karvanen pallero jonka nimestä oli kauheeta riitaa että mikä siitä tulee. Synttärilahjaksi äiti antoi sille enemmän märkäruokaa kuin normaalisti, unohti antaa jauhelihaa.. No ehkei Eppu kauheesti pety.

Helmi ei ole vielä toistaiseksi ontunut nyt kun on syönyt 1 pillerin päivässä, toivotaan ettei onnukaan. Ollaan mietitty, et viedään Helmi osteopaattikäynnin lisäksi borrelioosi-/anaplasmoositestiin. Tuntuu että oireet osuis hyvin kohdalleen tuosta, vaikka aluks epäilinkin kun äiti sitä ehdotti. Kun kuulin, että vaikka punkki ois purrut 2009/2010 se voi silti vasta nyt alkaa oireilla noin, niin pakkohan sitä on sit päästä lekuriin testauttamaan tuo. Pitää toivoa, että ees jotain nyt löytyisi..

Lupaavampi aussieuros nukkui tänään ikiuneen. Sillä oli sivuääni sydämessä ja kun tutkittiin tarkemmin niin paljastui aortan ahtauma ja todennäköisesti keuhkoahtauma.

109

Jotain positiivista kerrottavaa: Helmi ei ole ontunut! Nooh, vasta tiistaissa mennään, mut silti elättelen vähän toiveita. Osteopaatti on kuiteen se viiminen mahdollisuus sitten, enkä haluais vielä mun parhaasta ystävästä luopua.
Susanna heitteli täällä Fannylle pientä palloa, mut Fanny ei päässyt nauttimaan tästä, kun Helmi juos aina ja nappas pallon onnessaan suuhun. En vois kuvitella että toi ikinä niin tekis, mutta niinhän se vaan teki, varmaan sen takia ettei Fanny vois saada sitä palloa.
Ulkona on lunta satanut vielä vähän tänään ja Helmi on kyllä niin onnellinen tuolla kävellessä. Oon sillä takkia aina välillä käyttänyt jo, en koko aikaa mut välillä iltaisin. Lunta toi kauhois suuhunsa joka toisella askeleella, mut pitää vähän toppuutella, ettei se sit kuseksi lattioille kun en oo kämpillä.

Teppo on taas rapsutellut korvia, pitää toivoa ettei sillä vaan oo korvapunkkia taas.
Loppuun vielä Eijan ottamia pentukuvia ♥

Tui mitä toukkia♥
Merletyttö ja oisko töpötyttö. Jos ei oo töpötyttö niin on toinen trikki pitkähäntänen tytsy.
Maija ♥
En oo varma onko vasen trikki töpötyttö vai toinen trikki pitkähäntä. Sit on merletyttö ja sit Maija.
Kaikki tytöt. Mun villit veikkaukset, että takana on töpötyttö, sit tulee Maija (täplä otsassa), sen alla toinen pitkähäntänen trikkityttö ja sit tietty merletytsy :)

108

Täällä sataa lunta! Maa aivan valkoisena ja aamulenkki vietettiin lumisateessa. Ei tuo näyttänyt kunnolla tajuavan sitä, että siellä on lunta, mut kyllä se varmaan sen vielä kerkeää tajuta, jos tuota iltaan asti sataa niin kuin pitäisi.
Eilen iltaruuan sekaan unohdin laittaa Helmin kipulääkkeen, rupesin yhdeksän jälkeen miettimään että miksi toi koira on noin apea ja että voisin varmaan antaa sille sen kipulääkkeen toisen puolikkaan nyt, kun tajusin että se ei oo saanut iltalääkettään ollenkaan. Juuston sisään laitoin sitten pillerin, koira söi juuston ja pudotti pillerin ulos. Sama toistui kaksi kertaa, kunnes se vihdoin "tajusi" syödä sen lääkkeenkin. Tänään siirryttiin sitten jo yhteen kipulääkkeeseen, seuraillaan että alkaako oireilla. Positiivistä oli se, että koira ei alkanut ontua eilen vaikka on ontunut sillonkin kun on saanut neljästi päivässä lääkettä!

Alle kuva Helmistä lumessa ja Minnistä katselemassa sorsia (:

107

Viikonloppuna ei olla nyt tehty oikeen muuta kun nukuttu ja käyty pissalla. Ovat saaneet Fannyn kanssa olla vaan vapaana ja käytiin ulkonakin katselemassa hevosia. Susanna on lupaillut Fannylle ties kuinka kauan että se pääsee ulos, niinpä me sit lähettiin käymään pihalla kahtelemassa vähän heppoja.
Nanna kävi Emmin kanssa päivällä meillä syömässä ja sit illalla kun Emmi lähti käymään baarissa niin Nanna tuli sitten meille kyläilemään siks aikaa. Fannyparka joutui omaan huoneeseen, ettei se ois ihan koko aikaa kiusannut Nannaa, joka sitä vähän pelkäsi. Helmi mieluummin oli omissa oloissaan eikä kauheesti Nannasta välittänyt muuten kuin sillon kun Nanna tänne tuli.

Ontunut ei ole tänään, saanut 2 kertaa 20mg särkylääkkeen, maanantaina siirrytään sit yhteen lääkkeeseen per päivä. Saa nähä mitä sit alkaa tapahtua, kun Helmi on kuiteen satunnaisesti ontunut nytkin kun on syönyt kaks kertaa päivässä lääkettä. Maanantaina pitää varmaan käydä kans ostamassa lisää noita lääkkeitä, kun nyt meni taas "ylimääräsiä" siihen että söi 2krt päivässä.

106

Taas tälläinen pikainen päivitys.
Helmi ontuu oikeeta takajalkaansa taas levon jälkeen. Kun tulin koulusta äsken, ei ees noussut vastaan vaan röhnötti kyljellään vaan sängyllä. Rapsuttelin hetken ja koira nousi ylös mut takapää vaikutti vähän heikolta. Voi olla että kuvittelen, mutta tuntuu että sen lannerangan alue olis kuumempi mitä muualta on. Pitää varmaan puolittaa sen aamun ja illan pilleritkin, että sais neljä kertaa päivässä lääkkeen, vois olla että kipuilu katoaa sit kokonaan.
Toinen tosi kiva juttu on Helmille tiistaina tilattu ruokasäkki.. Toimitusaika 2-3 päivää, mutta eipä oo näkynyt. Ruoka loppuu nyt, enkä oikeen tiiä mitä sit syötän tolle ettei se koko koira ala kutista taas. Varmaan pitää pyytää kyyti Kupiaiseen, että pääsee ostamaan jotain jauhelihaa. Just mun tuuria että käy näin. Ruokasäkki ollut toimituksessa keskiviikosta alkaen, matkahuollon palvelu päivittyi jotenkin, aluks siinä näkyi että se paketti on jo Joensuussa ja sieltä vielä ois kuljetus Puhokseen, mut nyt ei näy enää sitäkään.. Vaan "kuljetuksessa".

Tänään pitäis tulla vielä paljon lunta, joten toivottavasti ontuminen lakkaa ja pääsen viemään Helmin nauttimaan lumisateesta :) ♥ Kyllä se talvi vaan taitaa sieltä tulla, vaikkei sitä kyllä toivottu ole!

/ edit. klo 11.23
Helmi tosi apaattinen ja masentuneen olonen, surkeeta katsoa koiraa kun se tuijottaa takaisin surullisesti silmillään. Alle kuukaus vielä osteopaattikäyntiin, toivottavasti toi reppana nyt vaan jaksaa sinne asti. Miten se on päivässä muuttunutkaan noin surkeeksi.
Äiti soitteli kanssa siwalle ja matkahuollolle, paketin pitäis olla jo siwalla mut ei ole, missä vika? Lupasivat soittaa tai laittaa viestiä, vois alkaa pikkuhiljaa jo kuulua että missä se paketti oikeen onkaan..

105

Tänne ei mitään uutta. Helmi ollut tänään ok, ei oo ontunut tai mitään muuta. Kovasti olis lähdössä pitkälle lenkille, mutta en viitsi lenkittää jos särkylääkkeillä kivut vaan piilossa. Ei mee ainakaan tila huonompaan kuntoon.
Fannyn perässä on juossut taas onnellisena, mut eivät oo kyllä riehuneet niin kuin normaalisti. Fanny on ollut oudon rauhallinen sirkuskoulunsa kanssa.

Äiti kertoo, että Minni on alkanut uhmata komentoja. Sillä on tosi varma luoksetulo, mutta saattaa välillä alkaa uhmata sitä. Äiti uskaltaa jopa päästää tytön morjenstamaan muita koiria ulkona vaikka aluks sitä pelotti hirveesti että joku tekee sille jotain pahaa. Sisällä haukkuu ja ulisee kun äiti ei oo kotona, mutta nyt saatiin lainaan haukunestopanta eikä oo kaiketi haukkunut. Pitää ottaa se haukunestopanta mukaan kun Minni tulee joulukuun alussa mulle tänne, sillä kämppäkaverit repii hiukset päästään jos se ulisee täällä kun en oo paikalla.

Kauheeta, että joudun jättää mun pienen Helmin kotiin joulukuun alussa, mut yritän uskotella itselleni että se on sen omaksi parhaaksi. Olis hienoa päästä itse mukaan osteopaatille, mutta ehkä tää näinkin menee. Pelottaa vaan, että jos sen tilassa tapahtuu jotain muutosta huonompaan, niin itse oon täällä enkä sen luona. Ja se on kuitenkin mun vauva.

Enää vajaat 6 viikkoa niin saan mun aussievauvan kotiin! 2½ viikkoa niin saan sen jo ensimmäistä kertaa syliin♥

104

Nooh, tällästä taas.
Viime viikko mulla oli navettaa ja samalla vähennettiin Helmin lääkitystä yhteen pilleriin päivässä ohjeiden mukaan. Perjantaina koira käveli kolmella jalalla, vasen takajalka sai luvan kulkea ylhäällä. Lauantaina sama jatkuu ja kohteena taisi olla oikea etujalka. Tästä en ihan varma ole, kun niin hankala kattoa etujaloista että kumpaa se ontuu. Lääkkeet lopussa joten koiraa ei voinut lääkitä kipuun, vaan sai vaan sen yhen pillerin päivässä.
Sunnuntaina aamulla ontui myös oikeaa etujalkaansa, särkylääkkeiden voimalla heikennettiin vähän kipua, mutta sunnuntaina illalla Helmi ontui vasenta takajalkaansa, en ihan varma ole. Pitäis kirjottaa useammin näitä muistiin!
Nooh, tänään aamulla koira kulki taas vähän huonosti. Ontui vasenta etujalkaansa koko päivän. Ulos mennessä aamulla unohti kivun hetkeksi, mutta sisälle tullessa ontuminen palasi. En tiedä nyt että feikkaako tuo vai mitä ihmettä tässä pitäis ajatella, mutta oon miettinyt että onko se vaan niin täynnä energiaa kun ei oo päässyt pitkälle lenkille ettei haluu välittää siitä kivusta vaan antaa mennä vaan täysiä. En kuitenkaan antanut ulkona juosta fleksissä vaan otettiin ihan normi nahkahihna ja oltiin ulkona joku viis minuuttia että sai tehtyä tarpeensa. Tänään illalla haettiin myös lisää lääkkeitä ja koira sai taas lääkkeen. Ruvetaan antamaan taas 2krt päivässä, koska oireet palasivat. Helmi on ollut tänään myös vähän apaattinen, mutta piristyi vähän sen jälkeen kun sai lääkkeen. Lääkkeen annon jälkeen ei ole ontunut.
Fannyn perässä ei oo kauheesti jaksanut juoksennella, mutta vähän on komennellut sitä. Ehkä se taas alkaa piristyä, kun saa taas lääkkeitä.

Aussiepennuilla oli ollut ripulia, mut nyt se on ilmeisesti voitettua ja pennut on terveitä. Olivat antibioottikuurilla ja ilmeisesti auttanut. Toivottavasti pysyvät terveinä reippaina pentuina! Maija on ilmeisesti aktiivisin jo nyt vaikka silmät ovat kiinni eivätkä vielä tee muuta kuin ryömi eteenpäin. Se olis ilmeisesti jatkuvasti menossa.

Helmille on varattu aika osteopaatille 14.11, joten silloin toivottavasti saadaan tietää onko se lanneranka mikä kettuilee.

8v 10kk

103

Ja tällästä sit taas vaihteeksi..
Eilen oli vähän paniikkitilanne, aamulla kun lähdin kouluun koira oli ok, kun tulin 10.36 koulusta asuntolalle, Helmi käveli kolmella jalalla. Oliskohan ollut oikea takajalka jota piti vaan ylhäällä. Lähdin kuitenkin kauppaan, sovittiin äitin kanssa että soitan eläinlääkärille kun tullaan sieltä. Tulin kaupasta koira ontuu edelleen, soitto eläinlääkärille - Kiteen pieneläinlääkäri on sairaslomalla, pyysivät soittamaan Eläintohtori Kivuttomalle sillä siellä olis myös röntgenkuvausta varten laitteisto.
Soitto seuraavaksi Kivuttomaan, arvioitu hinta 100-150€ + aika kolmeksi. Soitin koululle ja kysyin kyytiä eläinlääkäriin, eivät suostu viemään kun on liian kaukana. Kiteen eläinlääkärille olisivat voineet viedä mut Reijola (Eläintohtori Kivuton) liian kaukana. Ei päästy sit eläinlääkäriin, kun enpä mä Kiteeltä ketään tunne ketä olis lähtenyt meitä sinne viemään. Neuvottelu äitin ja iskän kanssa, siispä apteekkiin hakemaan aspiriinia kun eivät eläinlääkärit tapaamatta kirjoita reseptiä ja Vantaalla Laaksokin just lomalla.
Lopulta annettiin Helmille aspiriinia ja saatiin koira piristymään ja kävelemään kaikilla jaloillaan. Illalla alkoi taas ontua, joten taas vähän aspiriinia ja pian koira kävelikin taas kaikilla jaloillaan.

Tänään aamulla taas aspiriinia, vaikkei koira ees ontunut. Tarkoitus pitää kivut poissa. Koira ei sit tänään ookkaan ontunut, hyvä näin. Huomenna aamulla vielä aspiriinia ja sit jätetään pois. Äiti soittaa kanssa maanantaina Laaksolle, josko hää vois kirjottaa reseptin, jos ei onnistu niin sitten soitto uudelleen Kiteelle kun pieneläinvastaavan olis pitänyt palata.

Ei olis tällästä paniikkia ollut, jos koira ei olis näyttänyt jo jonkin aikaa vinkkejä siitä että sen lannerankaan sattuu. Ei mielellään mene maahan eikä istu, jota teki jo silloin. Tilanne päästettiin kuitenkin liian pahaksi viimeksi ja nyt asiaan tarvitsee puuttua aiemmin. Kiteellä ei kuitenkaan ole osteopaatteja eikä Joensuussakaan, joten tiedä sitä minne tässä pitäis mennä. :/ Todennäkösesti se kipu heijastuu siitä lannerangasta sen jalkoihin tms. Kaikista järkyttävintä oli se, että eivät koululta vieneet eläinlääkäriin. Entä jos Helmin jalka olisi ollutkin poikki? Aarg. Menee vaan enemmän hermot itsellä tähän kouluun. Musta pitäis tulla eläintenhoitaja mut omaa eläintä ei voi auttaa?

Pentusuunnitelmista sen verran, että tänään saatiin kuvaa Nella-aussien mahasta ja oli kyllä kivan kokoinen. Nyt vaan toivotaan, että pian alkais tapahtua. Ens viikon lauantaista alkaen ovat tervetulleita pikkuisia maailmaan.

// edit. 1.30. Helmi ontuu vasenta etujalkaansa, ei mennyt sit kaikki taas niin kuin piti :(

102

Torstaina Helmin häntä alkoi olla ok. Piti lähes kokoajan sitä ylhäällä. En kokeillut aristaako, kun ajattelin että parempi antaa sen parantua rauhassa.
Käytiin myös Elinan ja Manta-cockerin kanssa lenkillä, Minni ei piipannut nähtyään Mantan vaan se oli ihan ok sille että sellanen kaveri lähti meidän mukaan! Helmillekin Manta oli ihan tuttu tyyppi, siispä toi koira osas käyttäytyä ihan kohtuu hyvin. Käytiin kävelemässä Koivukylän koira-aitauksen viereisellä pellolla, jossa uskalsin laskea Minninkin irti. Minni meni tosi hienosti, tuli aina luokse kutsuttaessa (Elinan kautta tosin) ja nautti kunnolla vapaana olosta. Helmi ja Manta ei kuiteen halunneet leikkiä sen kanssa, joten neiti sai tyytyä yksin juoksenteluun. Välillä likka kävi juoksemassa ojassa ja välillä se juos Mantan kautta Helmin luo edes takaisin (Manta käveli pitkällä edessä ja Helmi taas meidän takana).
Kamera oli mukana, mut ulkona oli jo niin pimeetä etten viittinyt sitä ees esiin kaivaa, kun tiesin ettei sillä oikeen kuvia siellä saisi.

Perjantaina meillä oli vuorossa Susannan ja Tuisku-seropin treffaaminen Helsingissä. Tultiin rautatieasemalle neljän aikaan, joten hälinää siellä oli riittämiin. Minnikin järjesti iloisen yllätyksen, kun ei stressannut yhtään hälinästä vaan olisi halunnut juosta ihmisten perässä siellä. Susannan ja Tuiskun saapuessa paikalle me lähdettiin kävelemään ilmeisesti jonnekin meren ympärillä olevalle hiekkatielle. Minni olis halunnut kokoajan haistella Tuiskua ja neiti yllätti myös tänään, sillä ei piipannut yhtään myöskään Tuiskun nähdessään! Lenkillä vastaan tuli jotain koiria, joista yhden nähdessään Minni alkoi piippaamaan, mut se voi johtua siitä että se oli niin innokas. Susanna ja minä oltiin vähän eksyksissä Helsingissä, mut käytiin katsomassa eduskuntataloa ja jotain oopperataloa ja finlandiataloa, oopperatalo näytti vaan meistä ihan uimahallilta....
Kun tultiin Helsingistä, niin mentiin suoraan juna-asemalta käymään mummolla ja ukilla. Helmi komensi kauheesti, että ois saanut ruokaa, mut siellä ei valitettavasti ollut perunankuoria, joten Hem jäi ilman niitä. Koirat oli tosi väsyneitä kun tultiin kotiin ja painuivatkin heti nukkumaan.

Lauantaina Helmi ja Minni kävi varkaissa. Kissat oli pudottaneet Helmin 3 kilon ruokasäkin lattiale ja yllättäen Minni ja Helmi olivat käyneet vähän maistelemassa ruokaa. 600-700g ruokaa oli kadonnut säkistä ja molemmat koirat olivat oikein pullukoita. Minnille oitis suolaa naamariin ja äiti saikin sen oksentamaan sillä ja sen jälkeen olikin soitto eläinlääkärille. Ei tarvinnut lähteä käymään siellä, vaan piti vain säännöstellä vedensaantia eikä ruokaa tietenkään annettu. Yhtä paskasirkusta oli sitten koko päivä ja koiria ei liiemmin liikutettu. Minni ei halunnut enää tulla kotiin kun tultiin takas sisälle, muisti että äiti oli siellä tunkenut sitä suolaa sen suuhun. Lopulta kuitenkin se tais tajuta, ettei me enää niin tehdä ja alko reipastua kunnolla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa takaisin Kiteelle lähtö. Käytiin äitin ja koirien kanssa aamupäivällä kävelemässä pellolla. Molemmat vaikutti jo voivan paremmin ja Minni kävi suorastaan kierroksilla. Pellolla ne molemmat söi ruohoa ja Minni juoksenteli yksinään siellä, Helmi taas kipitti välillä juomassa. Kun lähdettiin takaisin kotiin päin, huomattiin että Helmi on taas turvonnut hirveesti, syytettäkööt tästä sitä että se joi sitä vettä niin paljon. Tuntia ennen lähtöä, huomattiin Helmin oksennelleen hirveesti äitin makkariin ja siitä alkoikin siivoaminen. Oksennuksessa oli ruohoa ja jotain mustia/ruskeita kokkareita. Vielä 30min ennen lähtöä pikkuveljeni huusivat huoneestaan että siellä on oksennusta lattialla ja lisää siivoamista.. Pakkaamiset meinasivat jäädä kun sai juosta ympäri taloa millon siivoamassa oksennuksia ja millon putsaamassa kissan korvia (Tepon korvat piti putsata). Lopulta päästiin kuitenkin lähtemään.
Junassa ensimmäiset 1½ tuntia Helmi nukkui rauhassa, mutta sen jälkeen se alkoi käyttäytyä tosi levottomasti. Aloin laskea minuutteja junasta pois pääsemiseen, kun koira vaikutti ihan siltä että sillä on hätä - enkä olis kyllä ihmetellytkään jos olis ollut. Koitin saada sen vaan rauhottumaan aloilleen ja lopulta selvittiinkin Kiteelle asti ilman että koira teki junaan tarpeitaan. Kiteellä olikin niin kylmä, että omistajan teki ainakin mieli siirtyä pysyvästi toppatakkiin!

Tänään ei oo sit tapahtunut mitään erikoista. Koira on nyt jo normaalin oloinen, eikä vatsakaan muistuta jalkapalloa. Aamulla käytiin kävelemässä 45 minuutin lenkki, vaikka aluks oli tarkoitus kävellä vaan 10 minuutin pikkulenkki, kun omistajan mielestä ulkona oli kylmä.. Lopulta sit pakotin itseni lähtemään Helmin kanssa junaradan toiselle puolelle, missä sitä voi pitää irtikin. Hem oli ainakin tyytyväinen :)
Nyt illalla ne on Fannyn kanssa saaneet olla täällä vapaana ja Fanny on tehnyt sitä sen perus hyppimistä ja pomppimista Helmin yli ja muutenkin vaaninut sitä kaikkialla. Eipä se Helmiä haittaa, vaikka välillä se juokseekin täällä Fannyn perässä kun sillä on mennyt siihen hermot.

Pitää koittaa kuvapostausta saada taas tässä joku päivä aikaan. Tähän loppuun voisi kuitenkin vielä laittaa Linnea Skogbergin ottaman kuvan musta ja Minnistä junassa :) Ja sit tietty pari kuvaa vielä kun käytiin tossa 15.10 lauantaina viemässä Minni leikkimään kahden ihanan aussien kanssa.

Jade, Minni ja Hero

101

Eilen käytiin juoksuttamassa koiria ystävyyden puistossa. Minni ja Helmi sai molemmat juosta vapaana ja Minni varsinkin oli niiin onnellinen. Tupen ja Helmin kanssa ollaan joskus käyty kävelemäsä tuolla myös, mutta sillon oli niin pimeetä ettei erityisemmin uskallettu siellä kävellä kun siellä ei ole yhtään katulamppuja ja koko metsä oli ihan pimeänä.
Helmin häntä ei vieläkään ok, nyt ollut vesihäntä jo viikon. Selkeesti jo parempi, mut ei kuitenkaan kunnossa. Ei pidä häntää kauheasti ylhäällä ja silloinkin kun pitää niin ei kunnolla. Ehkä se tästä pikkuhiljaa lähtee paranemaan.

Tänään sitten ei oo tapahtunut mitään kummempia. Minnin kanssa ollaan treenattu maahan menoa ja tassun antamista. Maahan menossa on enemmän ongelmaa kuin tassun antamisessa, mut sitä ollaankin treenattu vasta tosi vähän. Tassun antamista ollaan treenattu pari päivää enemmän kuin maahan menoa ja sen Minni onkin tajunnut jo kohtuu hyvin! Kyllä se siitä lähtee! Oon miettinyt että vois perusasentoakin alkaa jo treenaamaan, vaikkei sillä mikään kiire kyllä olekaan. Onhan tässä aikaa vielä vaikka miten kauan.

Helmin häntä ei vieläkään ok, pitänyt vähemmän ylhäällä kuin eilen. Tänään ois kanssa Helmin pesupäivä, kaikki sanoo että toi koira haisee kamalalle mut mä en haista mitään..
Minnillä ja Helmillä myös kummallakin luiden syönnistä vatsa löysällä niin on saanut juosta ulkona niiden kanssa. Ehkä ne vatsat kohta taas rauhottuu, kun ollaan attapectineitä annettu Minnille jo eilen illalla (ja viime yönä 3.30 äiti tais antaa kanssa kun heräs ja vei neidin ulos) ja Helmille nyt tänään päivällä.
Neljä yötä niin ois aika matkata taas Kiteelle.

Enää 2-3 viikkoa, niin saadaan tietää syntykö mulle pientä aussienaperoa ! ♥ Minni on vähän tuhonnut mun pentukuumetta, mut silti jaksan innostua ajatuksesta että mulle muuttaa oma napero♥

100

Tänään oli sit trimmipäivä! Käytiin siis Elisan luona aamupäivällä 12 aikaan pennun toisessa trimmissä (eka kerta oli kasvattajalla). Minni pääs tutustumaan Ruusaan ja Feaan, jotka oli aluksi tosi pelottavia mut sit alkujännityksen jälkeen likka ei välittänyt niistä yhtään, hyvä vaan. Elisa sanoi että Minni on tosi siistissä kunnossa ja ettei sille välttämättä ois tarvinnut mitään tehdä. Nyt on kuiteen tassukarvoja leikelty sekä kaulaa ja korvia ajeltu. Minni on siis nyt oikeen hienona. Ennen Elisalle menoa äiti pesi Minnin aamulla ja mä sitten föönasin sen kuivaksi. Aluksi neiti huus ihan niin kuin sitä olis tapettu, mutta alistui sit kohtaloonsa kuolla nuorena..

Susa ja Eetu kävi meillä aamulla ennen trimmiä kylässä ja Eetu kuritti Minniä oikeen kunnolla meillä. Minni antoi kyllä aika reippaasti hammasta heti kun Eetun jutut meni överiksi, mutta toinen vaan innostui siitä enemmän! Eetukin oli kasvanut hirveesti siitä kun oltiin viimeksi nähty, ei ollu enää mikään Helmin kokonen pikkumies. Rauha asettui maahan, kun äiti lähti käymään Susan ja Eetun kanssa Murren murkinassa. Trimmistä tultaessa olivat Susa ja Eetu jo lähteneet kotiin päin.

Käytiin myös päivällä äitin, Helmin ja Minnin kanssa kirjastossa. Pääsi Helmikin vähän pidemmälle kuin tohon pienelle vartin .. metsäkävelylle. Minni innostui aina ulkona kun Helmi lähti laukkaamaan ja luuli että nyt vihdoinkin leikitään, mut Helmi vaan kylmästi ärähti aina kun Minni innoissaan tuli hyppelemään sen ympärillä. Ehkä ne vielä joku päivä leikkii keskenään, kun Helmi vaan tajuaa ettei Minnistä kasva sen kokoista kuin Tupe oli.. Minni jää kiltiksi pikkutytöksi :) Huomenna mennään varmaan käymään Elinan luona katsomassa Annia ja Nelliä, pitää katella.

Teppo on paljon pirteämpi nyt, kun sen korvapunkki on hoidettu! Varastaa taas ruokaa ja riehuu täällä muutenkin ihan kokoajan. Raapii ovia, änkee muovikasseihin ja nauttii elämästä Matin ja Epun kanssa. Nyt se varmaan alkaa syödäkin enemmän kun alkaa tajuamattaan kuluttaa niin paljon... Voiko toi kissa enää ton enempää syödä, kun se on aina ollut koko ajan syömässä? Epustakin on tullut kauheen ahne leikkauksen jälkeen ja sekin syö lähes saman verran kuin Teppo. Eläinlääkärillä käydessä Teppo painoi eniten (olikohan 5,7kg), Matti toiseksi eniten (vähän reilut 5kg) ja Eppu vähiten (jotain 4,6kg?). Eppu on kyllä tollanen pieni karvamöhkäle, kuinkakohan rimpula se ois ilman tota jättimäistä karvapeitettä?

Helmille ja Minnille laitetaan vielä korvapunkkitippoja, mutta kissat hoidettu lopullisesti toivottavasti :) Äitillä alkaa vähän mennä kyllä hermot riehuvaan Teppoon ja on miettinyt että mistäköhän saatais sille korvapunkki takaisin, nooh, ehkei mistään. Helmillä on vieläkin vesihäntä, ollut kohta viikon (huomenna tulee viikko täyteen). Hetkittäin pitää häntää ylhäällä, mutta ei koko aikaa vielä läheskään.

Minnillä on tyyny nimeltä Eppu :)

Minni ja Eetu riehuu koirapuistossa :)

Toista kertaa yritin seisottaa Minniä, nyt se oli niin väsynyt että meni vähän paremmin, vieläkin kuitenkin paljon harjoiteltavaa!

8v 9kk, vesihäntä

99

Ja Vantaalla ollaan :)
Tänään käytiin Minnin kanssa Hyvinkäällä katsomassa mätsärimeininkiä. Mentiin ensin bussilla Tikkurilaan, jossa odoteltiin vartti junaa. Junaa odotellessa pari lasta kävi silittämässä Minniä, jota lapset kauheesti pelottivat. Samalla junalla tulivat myös Dusty, Donna, Ruu, Tryffel ja Aidan omistajineen. Paljon koiria siis pikkulikalle nähtäväksi jo junamatkan ajaksi. Kamalasti muut koirat ensin jännitti ja toinen uikutti paljon, mut lopulta mätsäripaikalla tajusi, ettei sitä syödä.
Paljon koiria tuli nähtyä ja likka oli tosi reipas. Käytiin tervehtimässä yhtä toista cockeria mikä paikanpäällä pyöri, mutta tää oli liian jännittävä tyyppi Minnin mielestä, eikä uskallettu oikeen kunnolla tervehtiä. Vaikka muut koirat jännitti pikkuneitiä, niin se uskalsi kuitenkin reippaasti kulkea mun mukana siellä eikä säikkynyt läheskään niin paljoa kuin olin olettanut. Ens keväänä varmaan päästään sit itsekin osallistumaan mätsäriin, pitää vaan kattoa viikonloput niin että tuun vaan mätsäriviikonloppuina käymään täällä.

Lähdettiin mätsäripaikalta muita ennen pois, sillä mä aloin olla niin jäässä ja Minnikin täris välillä mun sylissä, joten ajattelin että parempi lähteä ennen kuin tuun itse kipeeksi. Kello kahen R-juna oli ihan täynnä ja sain pitää Minniä sylissä koko matkan Hyvinkäältä Tikkurilaan, toinen vaan nukkui sylissä ja ihmisiä kävi paijaamassa sitä vähän. Tikkurilasta mentiin bussilla kotiin ja Minni nukkui koko matkan ihan pitkällään mun sylissä ja teki pahaa jäädä junasta pois kun likka piti laskea maahan kävelemään :D

Huomenna olis sit trimmipäivä!

98

Ei täällä Kiteellä oikeen mitään tapahdu, mut silti koitan keksiä jotain kirjoiteltavaa. Saatte siis lukea tylsiä jorinoitani, koitan kuvapostauksen laittaa joku päivä. Kamerallahan niitä kuvia tosta Helmistä olis, mutta se on asia erikseen jaksaako niitä kuvia siirtää pois sieltä kameralta...

Helmi on nyt tällä kertaa telonut häntänsä johonkin tai heiluttanut sitä liikaa (:D) ja meillä sairastellaan vesihännän merkeissä. Kahden aikaan lähdin itse navetalle ja neljän aikaan takaisin palaillessa koira tuli vastaan häntä koipien välissä ja vaikka miten innostin ei se häntä noussut ylös. Äiti sitten totesi, että varmaan taas pitkästä aikaa vesihäntä Helmillä eikä auta muuta kuin odotella että se häntä ns. paranee. Pitää toivoa ettei mee kauaa, on nimittäin kurjaa katsella koiraa joka ei voi heiluttaa häntäänsä. Helmi on niiiin surullisen oloinen.
Nähtiin tänään taas luokkakaverin shelttilapsonen ja voi että kun se oli ihana♥ Pikkunen kun haukkui niin oli kyllä ihan sellanen shelttihaukku jo, Helmi vähän ensin oli karvat pystyssä mut kyllä se shelttiäinen sit taas hyväksyttiin kun tajuttiin että se onkin ihan kiva.

Korvapunkkitipat on nyt tauolla, mutta kohta on Helmi ja Minni hoidettu molemmat. Kissat on jo onneksi täysin hoidetut eläinlääkärillä. Viime eläinlääkärireissu (7.10) ei ollutkaan ihan niin helppo äidillä kuin sen oli oletettu olevan. Matin sisään katkesi nukutuspiikki ja sen kylki jouduttiin avata jotta se saatiin pois ja Tepon korvat olivat vieläkin niin kipeät että jouduttiin nukuttamaan. Eppu oli onneksi helppo pieni enkeli niin kuin aina ennenkin. Eläinlääkäri oli kehunut sitä tosi upeaksi. Mut niinhän se mun Eppuska onkin♥ En oo varma oonko jo kertonut, mutta Eppu on siis nyt myös leikattu.

Kolme yötä vielä niin suunnataan Vantaalle katsastamaan uusi perheenjäsen♥ Jännittää vähän mitä Helmi tykkää siitä, toivottavasti menee hyvin kuitenkin. Tässä kun mietin, niin Helmillä pitää toi häntä olla tollanen vielä perjantaina, niin sit se ei vaikuta sellaselta pomottajalta Minnin silmissä. Noei, toivottavasti toi paranis pian.

97

Päivät Kiteellä kuluu ja ensi viikon perjantaina suunnataan taas Vantaalle syysloman viettoon. Päästään tapaamaan meidän uusi perheenjäsen, pian neljä kuukautta vanha cockerspanieli Minni. Jännittää, että mitä Helmi tykkää, koira on varmaan niin onnellinen sit kun pääsee takaisin Kiteelle ja täällä ei oo pentua.. Mut jouluun on vähän aikaa ja sit meille toivottavasti muuttaa pienen suuri aussievauva. Nella oli käynyt ultrassa ja paljon on pentuja tulossa, ehkä meille sitten tulee sieltä sellainen pieni aussievauva.

Tässä yks päivä käytiin katselemassa lehmiä ja Helmi oli liian innokkaasti menossa aitaukseen. Nykäisin sitä vähän, että olis tullut pois laitumelta kun oli puoliksi siellä sisäpuolella ja kun koira lähti peruuttamaan sen niska osui sähkölankaan. Vinkaisu kuului ja koira alkoi madella edessä kuin pyytäen anteeksi. Oli kauheen varovainen sen jälkeen mua kohtaan, kun luuli että mä olin aiheuttanut sen sille. Ei sen jälkeen uskaltanut enää mennä katsomaan lehmiä ja pelkäsin että se vaikuttaa siihen että Helmi ei hevosiakaan uskalla tulla katsomaan. Näin ei onneksi ollut ja seuraavana päivänä toi viipotti innoissaan heppoja katsomaan. Lehmiä ei ollakaan käyty katsomassa, pitäis käydä katsomassa että jäikö sille nyt ikävä kuva sitten siitä. Tuli huomattua, että on toi oikeesti vaan pehmee koira kun se kauan sen sähkölankaan osumisen jälkeen varoi mua.
Mulla on navettatöitä ollut ja tiedän että toi koira niin rakastais olla siellä mukana. Ton paikan omistajien kelpiepentu Dante on ihan onnessaan aina tuolla navetalla ja siitä kehkeytyy vielä varmasti oiva paimenkoira tulevaisuudessa.

Minni ja kissat on käyneet loishäädössä (korvapunkki) eläinlääkärillä ja Minni on kanssa saanut rokotukset. Äiti on ollut pikkupentuun tosi tyytyväinen, vielä kun malttais uskoa että sen kanssa on käytettävä kaikki muiden koirien tapaamiset hyväksi. Pennulle on peti ostettu ja vielä pitäis toisenlainen ruokakippo ostaa, jottei pennelin korvat ui ruoassa ja vedessä. Ei malttais itse odottaa että pääsee pikkusen näkemään, tulee sit kunnon kuvapostaus kunhan pääsen kotiin :3 Alle tulee nyt pari äitin ottamaa kuvaa Minnistä ja mun Eppuskasta.

Minni ja Eppu (:
Kun Eppu nostaa tassua Minni hyppää ilmaan... :D

teksti numero 96

Me ollaan vaan tylsistytty nyt Kiteellä, vaikka kokeiltiinhan me tokoakin tosiaan tossa yks päivä. Eipä täällä paljon mitään voi tehdä. Viikonloppuna oltais varmaan liikuttu enemmän, jos täällä ois ollut joku seurana, yksin mä en halua minnekään Kiteen metsiin lähteä seikkailemaan, kun osaan aika taidokkaasti eksyä ja jos Tohmajärvellä on jotain villikoiriakin ollut niin nehän juoksee sieltä ihan keposesti Kiteelle syömään mut ja Helmin... :D

Niin siitä tokosta.. Koiraa kiinnosti tekeminen minimaalisen vähän ja sen sai Susannakin huomata kun oli katselemassa. Otettiin paikkamakuuta, luoksetuloa ja superpieniä seuraamispätkiä, sekä liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno ei ollut yhtään kiva juttu, koira jätti pepun koko ajan ylös - jos ees sattui menemään maahan. Luoksetulo oli selkeesti päivän paras juttu ja siitä Hem tykkäs tosi paljon. "Odota" -käsky jopa toimi, eikä se enää lähde seuraamaan siitä suoraan, tauosta on ollut siis ehkä jotain apua.. Paikkamakuu ei mennyt ihan niin kuin piti, koira nousi ylös eikä halunnut olla edes varmaan minuuttiakaan siinä maassa, osasyy voi olla märkä heinikko, mutta ehkä me aletaan nyt treenata lisää, jos vaikka kokeiltais ensin että miten menee sisätiloissa. Voisin taas tässä naksutella joku päivä, jos toi koira enää mitään muistaa kun on tää vähän unohtunut.

Täällä huomaa selkeesti, että syksy on tullut. Susanna sano että Kirkkonummella näkee ihmisiä shortseissa ja t-paidoissa ulkona ja tällä ollaan valmiita vetämään toppavaatteet ylle kun on niin kylmä! Ja mummo ja ukki, ketkä täällä kävi tänään, sanoivat että täällähän on yhtä lämmin kuin Vantaalla.. Muistan kun viimeks käytiin kotona ja tuli kuuma siellä takki päällä kun täällä jäätyy takki päällä.. Noh, ehkä siihen tottuu et tääl tulee olemaan hiukka kylmempää sitten kun tuolla etelämmässä, vaikka mä tuskin tuun tottuun siihen ollenkaan. Toivottavasti ei tulis yhtä kylmä talvi kuin viime talvi oli.

Noooh, tänään mulla oli hieman tylsää. Mummo ja ukki kävi onneks tuomassa tänne tavaraa niin oli sentään jotain piristystä, mutta otin sitten kuvia että mitäs kaikkea Helmillä onkaan täällä mukana ja jos vaikka tänne nyt sit linkittelisin niitä kuvia :--D

Helmin lelut ja aktivointihötskät. Kuvassa on siis viis naruköyttä, kolme pehmolelua, kaks vinkulelua, namipallo ja sit tollanen..juttu mikä koiran pitäis saada pyörittyä auki :D Alun perin ostettiin se Tupelle, mutta Helmi saa pyöriteltyä sitä samalla tavalla kun tota palloa, vaikka se onkin eri tarkotukseen tarkoitettu :)
Helmi ei ymmärrä miksei se saa pyöritellä sen palloa pitkin lattioita ja odottaa lupaa alkaa pyöritellä palloa :D
Helmillä meni hermot kun mä en antanut sen tehdä mitään kivaa, näinpä se tuli varastamaan hihnan ja sotki kaikki mitä olin hienosti järjestellyt kuvan ottamista varten :D
Sieltä löytyy siis fleksi, näyttelyhihna, nahkahihna, noutajatalutin, t-valjaat, "rakastan agilityä" -huivi, ja neljä kaulapantaa, joista pinkkimusta ja liila odottaa pentua.. :)
Ylempi on hurtan cockeri-kokoinen takki ja alempi on bf:n joku takki, oikeassa laidassa on mummon Helmille tekemät vihreät töppöset :) Nää tulee olemaan talvikäytössä, vaikka uus takki pitäiskin jo lähtee ostamaan.
Ja viimeisenä tällänen sekasikiösakki, löytyy jotai mätsärissä voitettuja juoksusiteitä, noutokapula+tunnarikapula jota ollaan käytetty noutoharjotuksissa, kynsisakset, koirapilli, namipussi, treenikalenteri+vihko, rekisteritodistus+passi, tokon&agin kilpailukirjat, furmonsteri, kaks naksutinta, namialusta ja sit näyttelyilmottautumiskaavakkeita ja sit tokoon ilmottautumiskaavakkeita :)

Kiteellä (:

Ollaan nyt Kiteellä asuttu jo 2 viikkoa, asuntolaelämään oli aluksi vähän hankala sopeutua, mutta nyt aletaan molemmat - minä sekä koira - jo tottua. Aluksi muutettiin soluun 74, mutta siellä oli sitten saksanpaimenkoira jota Helmi pelkäsi, ja muutettiin soluun 73, jossa asuikin mun kaveri kissansa Fannyn kanssa. Täällä asuu kanssa gerbiileitä ja suursnautseri, mutta koiraa Helmi ei oo nähnytkään ja mitäpä se jostain gerbiileistä välittäisi.
Koira on päässyt joka päivä vähintään yhdelle pitkälle lenkille ja Helmi on ruvennut karkailemaan. Ei oo ainakaan kahteen vuoteen tehnyt mitään tollasta ja sit se nyt yhtäkkiä alkoi karkailemaan. Yksin kun kävelen sen kanssa, en uskalla laskea sitä irti, sillä se on sillä samalla hetkellä juoksemassa metsässä. Sillon kun kavereita lähtee mukaan (ilman koiria) niin uskallan sitä jopa irti pitää, sillä silloin toi koira tottelee.. Noh, on hyvä että tottelee sillon kun on yleisöä, mut mielelläni pitäisin irti sillonkin kun oisin sen kanssa kahdestaan.. Ainakin kuus kertaa on jo karannut, mut toivottavasti ei enää karkaile.. Oon fleksin ottanut käyttöön, jotta se sais kuitenkin liikkua aika vapaasti vaikka hihnalenkkejä onkin nyt enemmän.
Hevosia ollaan käyty katselemassa päivittäin ja ne on Helmistä kauheen pelottavia. Nyt uskaltaa jo syödä laitumen ulkopuolella ihan vieressä ruohoa, mutta säikähtää aina kun hevonen heilauttaa häntäänsä. Ehkä se vielä niihinkin tottuu, kun käydään päivittäin siinä laitumen vierellä niitä katselemassa. Lehmiäkin on nähty ja tuntuu että Helmi välillä haaveilee siitä että pääsis uudelleen niiden kanssa lenkkeilemään.... Muistaa laiduntamiskaverinsa!
Kaverin kissaa Fannya ja Helmiä ollaan totutettu toisiinsa ja ne saakin paljon olla täällä vapaana ja tulee toimeen keskenään. Aluksi Helmi pelkäs kauheesti Fannyä mut nyt ei oo moksiskaan siitä kun se on sellanen tuttu tyyppi.

Viime viikonloppuna käytiin kotona, muttei siinä kavereita oikeen kerennyt näkemään. Ehkä sit syyslomalla käydään treffaamassa ainakin Tao ja Taavi, jos Mikaelalle vaan sopii. Myös Mira ja Repe ois kiva nähdä ja ehkä Nea, Dusty & Emma. Mut kattoo nyt mitä kerkeää.

Australianpaimenkoiranarttu, jonka pennuista odotan nyt narttupentua sijoitukseen, on aloittanut juoksunsa, joten pari viikkoa niin ois astutus ja jotain 6vk niin saan tietää tuleeko sieltä yhtään pentuja. Toisaalta toivon että sinne tulis se narttupentu, mutta sit taas toisaalta ettei tulisi. Helmi on ollut täällä paljon pirteempi ja elämäniloisempi, joten pelkään että pentu vie sen ilon siltä ja Helmi on kuitenkin mulle kaikki kaikessa.

Paimennustaipumustesti

Käytiin paimennustaipumustestissä tänään Kankaanpäässä. Kankaanpäähän tosin saavuttiin jo perjantai-iltana ja käytiin vielä silloin katsomassa perjantain gööttipaimentajia, kun varmistettiin Hannan kanssa että löydetään sitten lauantaina perille.
Lauantaina aamulla herättiin siinä puoli yhdeksän aikaan ja käytettiin koiria viereisellä metsäpläntillä vähän kävelemässä. Sen jälkeen oli hotellilla vuorossa aamupala ja sitten jo kymmenen aikaan alettiin tehdä lähtöä sille tilalle missä paimennustaipumustesti tänä vuonna järjestettiin. Oli hyvä, että lähdettiin vähän etuajassa matkaan, sillä onnistuttiin eksymään ja testi oli vähän etuajassa. Tultiin paikalle ennen yhtätoista ja yhdentoista ryhmästä oli kolmas koira menossa, kun Helmi oli viides. Joitakin Jaxonville -koiria otettiin kuitenkin uudelleen apukoiran kera mukaan, joten saatiin hieman odotella kuitenkin omaa vuoroa.

Kun mentiin aitaukseen, Helmi osoitti kiinnostusta lehmiä kohtaan ja vetikin hihnassa niitä kohti vähän epävarmasti, kun ei oikein tainnut tietää mitä ne ovat. Irti laskettaessa uskalsi mennä lähemmäs varovaisesti ja lähti jolkottelemaan lehmien perässä minun ja Hallan (tuomarin tulkki) kävellessä perässä. Kuitenkin kun me pysähdyttiin, myös Helmi pysähtyi eikä sitä lehmät kiinnostaneet enää ollenkaan. Helmistä oli vaan mukava päästä päiväkävelylle lajitovereidensa kanssa.. Näin siis tuomari totesi, ettei Helmi osoita paimennustaipumusta ja tätä oltiin ajateltukin äidin kanssa. Tuomari sanoi myös, että nuorempana olisi voinut osoittaa taipumusta, mutta nyt oli jo liian vanha siihen hommaan, sillä koulutuksella ollaan sysätty mahdollinen paimennustaipumus kokonaan piiloon.
Hannan Unna-göötti, joka on samalta kasvattajalta kun Helmi on, osoitti välttävää paimennustaipumusta. Unna sai hetkellisiä innostuspuuskia, jolloin se valitsi yhden lehmän jota se lähti ajamaan takaa. Unnan Rysä-sisko (Rysällä on kaverina Helmin pentueesta Ansa-göötti) teki aivan samaa ja Rysälläkin "todettiin" välttävä paimennustaipumus. Nähtiin myös paikalla Nea ja Dusty, Dusty kokeili paimennusta apupaimenen kanssa, mutta laidalta katsottaessa arvuuteltiin Hannan kanssa, oliko se enemmän innoissaan gööttikaverista vaiko lehmistä. Kivaa sillä kuitenkin näytti olevan!

Noh, nyt on kotona väsynyt koira ja huomenna lähdetään reissaamaan vielä lisää, sillä huomenna mulla ja Helmillä on edessä Pohjois-Karjalaan muutto, Kitee kutsuu! :)

Lakun vikat aksatreenit

Elikkäs tänään oli sitten Lakun viimiset agilitytreenit, Kiteeltä kun en voi sen kanssa liiemmin treenailla.
Tarkoitus olisi syyslomalla ja ens kesänä taas käydä Lakun kanssa ojangossa agilityilemässä. HSKH:n jäsenenä aion joka tapauksessa pysyä, sillä käydään kuitenkin lomilla täällä ja sitten kun haluaisinkin treenata niin en todellakaan maksa liittymismaksuja sun muita, tulee halvemmaksi kun pysyy koko ajan jäsenenä.
Alma oli kehitellyt meille kolme (?) erilaista pientä rataa, joissa oli ihan perusohjausjuttuja. En oo ikinä joutunut Helmin tai Lakun kanssa tekemään välistävetoja ns. kunnolla, sillä molemmat koirat on olleet niin sidonnaisia muhun ja kaikkeen mitä teen, että ne on saanut hyvin vedettyä pois välistä ilman näitä. Nyt Alma näytti miten ne kannattaisi kuitenkin tehdä, sillä ainakin Lakun vauhtia voi hidastaa se tapa millä tein niin, ei ehkä vielä mutta tulevaisuudessa.

Oli tosi kivat treenit ja jos tulevaisuudessa tulee mahdollisuus, niin Alman ryhmässä mielelläni treenaan toistekin, sillä tiesi selkeesti siitä mitä meille opetti!

Varjomätsäri 2011

Käytiin tänään Pelastetaan koirat ry:n perinteisessä Varjo match show:ssa. Kahtena edellisenä vuonna ollaan myös saavuttu paikalle hyvin tuloksin. 2010 Helmi oli pienten koirien kolmas, 2011 senioreiden ensimmäinen sekä vielä hienosti BIS4, sekä sen lisäksi sijoittui nakkikisan toiseksi. Tänä vuonna tarkoitus oli nähdä ennen muuttoa paaljon tuttuja ja aluksi meinattiin jättää mätsäri väliinkin Helmin tilan vuoksi.
Noh, lähdettiin sitten aamulla kohti Tikkurilaa, josta jatkettiin matkaa bussilla Hakunilaan, seuranamme Oona ja Elmeri. Mätsäripaikalla käytiin ilmoittamassa koirat mukaan sekä hankkiuduttiin Nooran ja Juulian seuraan. Lopulta löydettiin myös Elina ja Manta & Jenna ja Lyyli, joiden seurassa vietettiin aikaa.

Seniorikehän tuomarina piti olla Kana, mutta lopulta siinä taisikin olla tuomarina Nora/Noora H, en ihan ollut perillä siitä kuka tuomaroi kun yllättäen vaihtui. Kaikkia tuomareita ei tiedetty vielä edes mätsäripaikalla, joka kertoi hyvistä järjestelyistä.. Helmin parina oli petsiestä tuttu Pipsa-seropi. Helmi sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut nauhakehässä. Mielestäni oli vähän outoa, kuin joiltain koirakoilta tuomari kysyi ikää, mutta mm. meiltä tätä ei kysytty. Noora ja Juulia, sekä Jenna ja Lyyli sijoittuivat punaisten nauhakehässä, onnea heille!
Alunperin mentiin kokeilemaan sitten nakkikisaa Helmin kanssa, tarkoituksena käydä vaan kerran kokeilemassa. Lopulta 5 kertaa myöhemmin ja ajan loppuessa, olimme sijalla kolme ja sillä sijalla pysyimmekin! Näin siis oltiin tänä vuonna nakkikisan kolmansia, huononi hieman viime vuodesta, mutta aina ei voi voittaa! Saatiin tänäkin vuonna puruluita, vinkulelu ja uutena juttuna kakkapusseja. Jenna lahjoitti myös Lyylin palkinnoista joitain puruluita meille, mutta Helmille ne eivät ilmeisesti nyt sovikaan tai ainakin ensimmäisen sellaisen jälkeen alkoi järkyttävä korvien kutina koiralla taas. Mitähän siitä tulee kun siirrytään takaisin nappularuokaan?

Kiitos tosi paljon kivasta päivästä Noora ja Oona (+ Juulia ja Elmeri), sekä tietenkin Elina (+Manta) ja Jenna (+Lyyli) ja toki muutkin tutut keitä tuli nähtyä. Nyt on hyvä lähteä viikon päästä kohti Kiteetä!
Allaolevat kuvat on ottanut Oona Mäki.

Otettiin seisotuskuvia kehän ulkopuolella, ken opettaa mulle miten pidetään kuvia otettaessa koiran hännästä kiinni?! Muuten ois ollut hyvä kuva, mut mun hännästä kiinni pitämiset pilaa kaiken :D
8v 7kk, voi mun rakkaan häntää ♥
Kehässä juoksutusta.
Helmillä oli hieno viitta, se selkeesti halus pois ilkeen Jennan luota :'D
Oona otti kuvia meidän perusasennosta.
Sanoinkohan Helmille kehuna "mahtava tyttö" ja "ma" -tavusta koirani hyökkäsi maahan lihapullan toivossa ♥