Vinna sai tänään klo 12.30-15.40 välisenä aikana toimia tallikoirana. Otin sen mukaan tallille (Suomen hevostaitokeskus), jossa suoritan työssäoppimista. Ketään hevosta ei kuuleman mukaan ollut madotettu kahteen viikkoon, joten hyvillä mielin otin Vinnan mukaan. Silti olin vähän tarkkana sen suhteen, että kuinka paljon se sitä hevosen lantaa sieltä söi. Aika hyvin pysyi mun ja Susannan lähellä tallilla, vaan pari kertaa meinas lähteä jonnekin haahuilemaan (itseasiassa kerran lähti ja sain lähteä hakemaan sitä). Tallilla oli kaksi hevosta sisällä, toinen jonka jalassa oli jotain vikaa ja toinen oli ori. Näitä Vinna ihmetteli pariin kertaan, muttei sen erikoisemmin niistä välittänyt. Loppuajasta tallilla liikkui enemmän ihmisiä ja hevosia tuotiin sisälle ratsastustunteja varten, mutta Vinna käyttäytyi oikein mallikkaasti. Sai olla ylpeä siitä :-)
Aika väsynyt tyttö lähti tallilta lopulta mukaan ja uni onkin maistunut tosi hyvin sen jälkeen. Ulos ei oo meinannut saada neitiä käymään ja kun rokotuksille piti raahata vielä niin sekin oli liian raskasta Vinnan mielestä. Ruokakin on maistunut ja annoin sille vähän enemmän ruokaa kuin normaalisti. Oli sillä kuitenkin rankka päivä ja on tuollainen laiheliinikin vielä.
Tallilta lähdettäessä nähtiin Dante-kelpie, joka oli ilmeisesti navetalta lähtenyt omille teilleen. Dante ei ollut enää niin avoin kun on aiemmin ollut, oon saanut monet kerrat suuttua sille kun on tullut Helmin ympärille hyppimään. Nyt se pysytteli ensin etäällä karvat pystyssä mutta tuli sit lopulta haistelemaan ja olisivat leikiksikin pistäneet Vinnan kanssa. Dante oli tosi varautunut, se loisti siitä kauas. Vinna oli kuitenkin nätisti ja näytti siltä että heittää Danten eteen kohta selälleen. Kiva että pääsi V Danteakin moikkaamaan, taas yksi koiruus lisää!
Vinna sai tänään nelos- ja raivotautirokotteet. Alunperin sovittiin että pelkkä nelosrokote, mutta päädyin laittamaan ne samaan aikaan kuten muillakin meidän koirilla on aina tehty. Vinna oli tosi reipas, väsynyt vaan. Eläinlääkäri kurkkasi myös suuhun, jossa kaikkki oli ok. Oon itse huomannut, että Vinnalla tulee sieltä uusia hampaita ja niinhän se pitääkin. Nelosrokote maksoi 45,50€, rabies-rokotteen kanssa 50€, passista tuli lisähintaa 5€ + vero 1€. Käytiin Kiteen kaupungineläinlääkärillä Pia Hjerppellä.
Käytin Vinnan vaa'alla myös eläinlääkärin luona ja painoa oli 11,4kg. Mitat on siis nyt 43cm/11,4kg. Eläinlääkärissä käynnin jälkeen Vinna sai käydä vähän tutustumassa yhden viime vuoden eläintenhoitajan ehkä pian vuoden ikäiseen koiranpentuun. Vähän jännitti mutta uskalsi mennä!
Ilonaihe numero kymmenen on se, että Vinna ei välitä hevosista juuri yhtään ja tallin ääniinkin tottui kohtuu nopeasti ja reipastui paljon. Välillä kävi hevosia ihmettelemässä, muttei juurikaan välittänyt niiden olemassaolosta. Jos hevonen talutettiin talliin sisälle meidän ohi, Vinna oli enemmänkin utelias kuin pelokas sitä kohtaan. Yritti mennä haistelemaan ja lähteä perään kipittämään ja olisikin mennyt jos ei olisi ollut aina silloin hihnassa. On se vaan niiiiin pätevä tallikoiran alku!
Huomenna suuntana Vantaa!
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
tiistai 28. helmikuuta 2012
Vinna 16vk
Ilonaiheiden listaus jatkuu yhdellä uudella iloitsemisen aiheella Vinnan täyttäessä 16vk!
Ilonaihe numero yhdeksän on se, että löysin ehkä keinon minkä avulla kävellä Vinnan kanssa ulkona kun se on irti! Ensimmäisellä kerralla se toimi, katsellaan miten on seuraavalla kerralla. Elikkäs heittelin sille keppiä ja innostin sitä kantamaan sitä lähes koko ajan suussaan. Välillä otin itselle jemmaan ja kun koira lopetti juoksuspurtin heitin sen sille ja V juoksi niin innoissaan hakemaan sitä. Lelulla tää ei toiminut aiemmin, mutta kepillä toimi nyt ekalla kerralla. Keppi ei meinannut vaan pysyä sen suussa, mutta kovin innoissaan se sen perässä silti siellä meni. Välillä mun kehut oli sille "liikaa", jätti kepin ja juos onnessaan mun luokse hyppimään "jeeee teinkö äiti oikein jeeee vähän kivaa äiti jeee hypitään vähän eihän haittaa kun mä vähän maistan sun pohkeita jeee kun on niiin kivaa!" ja sitten mä otinkin kepin ja purettiin sen puremisenergiaa leikkimällä sillä ja silittelin neitiä myös.
Vertailtiin äidin kanssa ruokia ja tultiin siihen tulokseen, että seuraavaksi kokeillaan varmaankin JV:n junioria. Kahdeksi viikkoa riittää vielä suunnilleen tuo JV pentu. Joskus oon epäillyt että mikä ihme juttu on myydä tuollaista junior -ruokaakin, mutta nyt ymmärrän paremmin kun vertailin pennun, juniorin, kanariisin ja energian sisältöjä. Saas nähdä miten tuo junior vaikuttaa sitten Vinnan kasvuun ja painoon. Meillä on lihotuskuuri ollut Vinnan kanssa, toiveissa olisi että sillä olisi paino noussut normaalia enemmän, katsotaan mitä huomenna eläinlääkärillä selviää!
Huomenna meillä on rokotusaika klo 16.15 ja mennään myös aamupäivällä ennen sitä vähän talleilemaan (riippuen siitä, onko työpaikkaohjaajalle ok että V tulee mukaan, mutta eiköhän se ole).
Ilonaihe numero yhdeksän on se, että löysin ehkä keinon minkä avulla kävellä Vinnan kanssa ulkona kun se on irti! Ensimmäisellä kerralla se toimi, katsellaan miten on seuraavalla kerralla. Elikkäs heittelin sille keppiä ja innostin sitä kantamaan sitä lähes koko ajan suussaan. Välillä otin itselle jemmaan ja kun koira lopetti juoksuspurtin heitin sen sille ja V juoksi niin innoissaan hakemaan sitä. Lelulla tää ei toiminut aiemmin, mutta kepillä toimi nyt ekalla kerralla. Keppi ei meinannut vaan pysyä sen suussa, mutta kovin innoissaan se sen perässä silti siellä meni. Välillä mun kehut oli sille "liikaa", jätti kepin ja juos onnessaan mun luokse hyppimään "jeeee teinkö äiti oikein jeeee vähän kivaa äiti jeee hypitään vähän eihän haittaa kun mä vähän maistan sun pohkeita jeee kun on niiin kivaa!" ja sitten mä otinkin kepin ja purettiin sen puremisenergiaa leikkimällä sillä ja silittelin neitiä myös.
Vertailtiin äidin kanssa ruokia ja tultiin siihen tulokseen, että seuraavaksi kokeillaan varmaankin JV:n junioria. Kahdeksi viikkoa riittää vielä suunnilleen tuo JV pentu. Joskus oon epäillyt että mikä ihme juttu on myydä tuollaista junior -ruokaakin, mutta nyt ymmärrän paremmin kun vertailin pennun, juniorin, kanariisin ja energian sisältöjä. Saas nähdä miten tuo junior vaikuttaa sitten Vinnan kasvuun ja painoon. Meillä on lihotuskuuri ollut Vinnan kanssa, toiveissa olisi että sillä olisi paino noussut normaalia enemmän, katsotaan mitä huomenna eläinlääkärillä selviää!
Huomenna meillä on rokotusaika klo 16.15 ja mennään myös aamupäivällä ennen sitä vähän talleilemaan (riippuen siitä, onko työpaikkaohjaajalle ok että V tulee mukaan, mutta eiköhän se ole).
 |
| Vinna 16vk leikkii vähän saksanpaimenkoiraa. |
 |
| 16vk, 43cm |
maanantai 27. helmikuuta 2012
Ilonaiheita osa kaksi
Ilonaiheiden listaus jatkuu. Ajattelin, että näitä voi tänne sitä mukaa lisäillä, kun keksin että mihin kaikkeen sitä voikaan olla tuossa pennussa nykyään tyytyväinen.
Siispä ilonaihe numero kuusi on se, että Vinna syö nykyään ja ruoka maistuu sille tosi hyvin! Ei nirsoile yhtään vaan kaikki mitä tarjotaan syödään. Ainoa miinus on se, että on taas alkanut JV:n penturuualla+RC:llä kakata kamalasti. Seuraava säkki ostetaankin sitten varmaan kanariisiä, joten saa nähdä kakkaako sillä vielä yhtä paljon. Jos näin on, niin katsellaan sit uudelleen mitä sille syöttäisi. Mutta tärkeintä on, että tuo koira syö! Ja on alkanut itseasiassa nyt lihomaan, joka on tarkituskin ollut ruokamäärää lisättäessä. On se vieläkin aika hoikka tyttö, mutta vähän oon saanut sitä lihomaan, ei kylkiluut tunnu enää niin selkeästi.
Ilonaihe numero seitsemän on taas se, että Vinna on rohkaistunut tosi paljon siitä kun se tuli mulle! Oli tosi reipas ja rohkea jo meille tullessaan, mutta säikkyi esim. autoja ja traktoreita sekä isokokoisia ihmisiä jonkin verran. Pelkäsi myös ovia, ei uskaltanut tulla meidän ulko-ovesta sisälle. Nykyään Vinna ei enää yritä lähteä karkuun, jos traktori menee vierestä. Muistan sen pennun, joka otti jalat alleen ja yritti juosta toiseen suuntaan traktoreita ja autoja karkuun ja jouduin kaapata sen syliin. Kun tultiin ulkoa sisälle, jouduin ottaa sen syliin että sain sen sisälle kun se pelkäsi niin paljon ulko-ovea, sekä vielä munkin huoneen ovea.
Ilonaihe numero kahdeksan voisi olla se, että Vinna ei metelöi yksin ollessaan eikä toistaiseksi ole tuhonnut täällä mitään muuta kuin vähän järsinyt karmeja (ja tästä suuri kiitos koiralle.....)! Monta kertaa oon kämppiksiltä kysynyt onko se pitänyt älämölöä, mutta neiti on ihan hiljaa vaikka ääniä kuuluisikin muualta ♥ Minni ja Helmi ei tätä taitoa osanneet, Vinnakin osaa varmaan sen takia, että on ihan pienestä asti ollut täällä ja tottunut näihin heti. Helmi 8v ei tosiaankaan ollut tottunut siihen, että toisessa huoneessa haukkuu koira ja huoneen ulkopuolelta kuuluu ääniä mutta se ei pääse sinne. Kämppikset on sanoneet, että Helmi piti kovinta meteliä ja Minni tuli aika hyvin sen perässä. Vinna on sitten taas ollut maailman hienoin koira ja ihan hissukseen :-)
Siinä taisikin olla tän päivän mieleen tulleet ilonaiheet, jatketaan listaa sitä mukaan kun mieleen tulee! Kolme yötä, niin olisi aika lähteä taas Vantaalle päin! Vinna on varmaan ihan superonnellinen kun pääsee taas painamaan Minnin kanssa tuhatta ja sataa. Viisi yötä sitten taas siihen, että Martta tulee kotiin. Saas nähdä miten muu lauma, erityisesti Helmi, ottaa sen vastaan. Jännä nähdä tunnistaako se gööttipennun!
Ollaan Vinnan kanssa leikitty leluilla ja treenailtu perusasentoa, maahanmenoa ja temppuja. Se maahanmeno on kyllä jotain sellaista ettei se vaan painu Vinnan mieleen! Osaa jo pyörähtää käsiavulla ympäri, mutta maahan ei osaa mennä vaikka sitä ollaan jankattu ties kuinka kauan. Ehkä siitä tulee sirkuskoira! Ollaan harjoiteltu myös ravaamista hihnassa, se sujuu vähän heikommin. Vinnasta olis niiiin kiva hyppiä ja pomppia ja purra! Minnin kanssa odotin jotain tollaista silloin, mutta se menikin tosi nätisti. Vinna sit riekkuu Minninkin edestä. Mut treenataan, treenataan, ehkä se siitä sitten oppii, jos ei opi niin sittenhän siitä tulee yks hyppysirkus ;-)
Siispä ilonaihe numero kuusi on se, että Vinna syö nykyään ja ruoka maistuu sille tosi hyvin! Ei nirsoile yhtään vaan kaikki mitä tarjotaan syödään. Ainoa miinus on se, että on taas alkanut JV:n penturuualla+RC:llä kakata kamalasti. Seuraava säkki ostetaankin sitten varmaan kanariisiä, joten saa nähdä kakkaako sillä vielä yhtä paljon. Jos näin on, niin katsellaan sit uudelleen mitä sille syöttäisi. Mutta tärkeintä on, että tuo koira syö! Ja on alkanut itseasiassa nyt lihomaan, joka on tarkituskin ollut ruokamäärää lisättäessä. On se vieläkin aika hoikka tyttö, mutta vähän oon saanut sitä lihomaan, ei kylkiluut tunnu enää niin selkeästi.
Ilonaihe numero seitsemän on taas se, että Vinna on rohkaistunut tosi paljon siitä kun se tuli mulle! Oli tosi reipas ja rohkea jo meille tullessaan, mutta säikkyi esim. autoja ja traktoreita sekä isokokoisia ihmisiä jonkin verran. Pelkäsi myös ovia, ei uskaltanut tulla meidän ulko-ovesta sisälle. Nykyään Vinna ei enää yritä lähteä karkuun, jos traktori menee vierestä. Muistan sen pennun, joka otti jalat alleen ja yritti juosta toiseen suuntaan traktoreita ja autoja karkuun ja jouduin kaapata sen syliin. Kun tultiin ulkoa sisälle, jouduin ottaa sen syliin että sain sen sisälle kun se pelkäsi niin paljon ulko-ovea, sekä vielä munkin huoneen ovea.
Ilonaihe numero kahdeksan voisi olla se, että Vinna ei metelöi yksin ollessaan eikä toistaiseksi ole tuhonnut täällä mitään muuta kuin vähän järsinyt karmeja (ja tästä suuri kiitos koiralle.....)! Monta kertaa oon kämppiksiltä kysynyt onko se pitänyt älämölöä, mutta neiti on ihan hiljaa vaikka ääniä kuuluisikin muualta ♥ Minni ja Helmi ei tätä taitoa osanneet, Vinnakin osaa varmaan sen takia, että on ihan pienestä asti ollut täällä ja tottunut näihin heti. Helmi 8v ei tosiaankaan ollut tottunut siihen, että toisessa huoneessa haukkuu koira ja huoneen ulkopuolelta kuuluu ääniä mutta se ei pääse sinne. Kämppikset on sanoneet, että Helmi piti kovinta meteliä ja Minni tuli aika hyvin sen perässä. Vinna on sitten taas ollut maailman hienoin koira ja ihan hissukseen :-)
Siinä taisikin olla tän päivän mieleen tulleet ilonaiheet, jatketaan listaa sitä mukaan kun mieleen tulee! Kolme yötä, niin olisi aika lähteä taas Vantaalle päin! Vinna on varmaan ihan superonnellinen kun pääsee taas painamaan Minnin kanssa tuhatta ja sataa. Viisi yötä sitten taas siihen, että Martta tulee kotiin. Saas nähdä miten muu lauma, erityisesti Helmi, ottaa sen vastaan. Jännä nähdä tunnistaako se gööttipennun!
Ollaan Vinnan kanssa leikitty leluilla ja treenailtu perusasentoa, maahanmenoa ja temppuja. Se maahanmeno on kyllä jotain sellaista ettei se vaan painu Vinnan mieleen! Osaa jo pyörähtää käsiavulla ympäri, mutta maahan ei osaa mennä vaikka sitä ollaan jankattu ties kuinka kauan. Ehkä siitä tulee sirkuskoira! Ollaan harjoiteltu myös ravaamista hihnassa, se sujuu vähän heikommin. Vinnasta olis niiiin kiva hyppiä ja pomppia ja purra! Minnin kanssa odotin jotain tollaista silloin, mutta se menikin tosi nätisti. Vinna sit riekkuu Minninkin edestä. Mut treenataan, treenataan, ehkä se siitä sitten oppii, jos ei opi niin sittenhän siitä tulee yks hyppysirkus ;-)
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Ilonaiheita
Vinku on tänään ollut samalla maailman upein koira ja samalla maailman rasittavin koira. Kiusaa minkä kerkeää, mutta välillä jopa keskittyy kuuntelemaan ja tekee mitä siltä pyytää. Jos kerrotaan näitä ilonaiheita ja jätetään ikävät asiat unholaan? Ehkä joku päivä se ei enää hyppää ja ota hampailla mun takin selästä kiinni jos käännän sille selän ja se on irti.. Aina voi haaveilla!
Ilonaihe numero yksi on se, että Vinna pidätti yöllä melkein yhdeksän tuntia! Vau! Vaikka se aamulla jotain tuossa riehui yksin kun en vielä jaksanut sängystä nousta, niin ei silti pissoja tehnyt lattialle. Pätevä pentu.
Ilonaihe numero kaksi on vuorostaansa se, että Vinna on malttanut tänään kuunnellakin mitä pyydän siltä. On sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä mukisematta istunut jotta voin ottaa sen kiinni ja laskea irti. Yleensä meillä on siitäkin kiistaa, tarviiko sen istua vai ei. Ollaan myös tokoiltu ja tuo pieni pikkuhiljaa oppii uusia asioita. Alettiin myös tänään harjoitella halin antamista. Sanon siis koiralle anna hali ja sen pitäisi hypätä ja laittaa tassut mun olkapäille. Tää idea syntyi siitä, kun heittelin sille lelua maassa istuen ja aina kun Vinna toi sen takaisin se hyppäsi laittaen tassut mun olkapäille. Hassu pentu ♥ Fanta-aussien omistaja Laura oli opettanut Fantan hyppäämään syliin ja tätä mekin aletaan tässä treenata heti kun keksin millä tavalla sen opettaisin tuolle. Hyppii ja pomppii muutenkin kuin mikäkin superpallo!
Ilonaihe numero kolme on se, että Vinna osaa nykyään rauhoittuakin eikä vaan hösellä kokoajan! Jos ei oo just silloin jotain ohjelmaa, se käy kyllä nukkumaan lattialle tai pureskelemaan yksikseen puruluuta tmv. On kuitenkin heti valmiina toimintaan jos vaan ehdotan että tehdäänkö jotain!
Ilonaihe numero neljä on taas se, että Vinna repii nykyään leluja innokkaammin! Ennen ei kunnolla yrittänyt repiä sitä multa pois, oli vaan se lelu suussa siinä paikallaan. Ollaan kuitenkin nyt leikitty leluilla niin paljon, että nyt se saattaa jopa välillä alkaa murista lelu suussaan ja repiä sitä. Vielä on kuitenkin parantamisen varaa siinäkin, vaikka eipä siitä välttämättä koskaan tuu niin "raivokasta" repijää kuin meidän Helmistä.
Ilonaihe numero viisi voisi olla se, että Vinna ei enää niin paljoa kisko ihmisten suuntaan jos niitä tulee vastaan! Osaa kävellä jopa eteenpäinkin välillä. Ennen se oli täysi mahdottomuus, sain repiä koiraa perässä kun se olisi niin innoissaan siitä, että siinä meni ihminen! Nyt oo alkanut myös namittamaan sitä aina kun ihminen tulee vastaan, että sen huomion saisi muualle. Olisi kiva kävellä eteenpäinkin. Nyt vielä helppo puuttua tuohon kun se ei paina vielä niin paljoa kiskoessaan ihmisiä kohti. Hihnaa ei pure enää läheskään niin paljoa kuin ennen, heti huomaa jos koira väsähtää niin alkaa mun ja hihnan pureminen.
Ilonaihe numero yksi on se, että Vinna pidätti yöllä melkein yhdeksän tuntia! Vau! Vaikka se aamulla jotain tuossa riehui yksin kun en vielä jaksanut sängystä nousta, niin ei silti pissoja tehnyt lattialle. Pätevä pentu.
Ilonaihe numero kaksi on vuorostaansa se, että Vinna on malttanut tänään kuunnellakin mitä pyydän siltä. On sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä mukisematta istunut jotta voin ottaa sen kiinni ja laskea irti. Yleensä meillä on siitäkin kiistaa, tarviiko sen istua vai ei. Ollaan myös tokoiltu ja tuo pieni pikkuhiljaa oppii uusia asioita. Alettiin myös tänään harjoitella halin antamista. Sanon siis koiralle anna hali ja sen pitäisi hypätä ja laittaa tassut mun olkapäille. Tää idea syntyi siitä, kun heittelin sille lelua maassa istuen ja aina kun Vinna toi sen takaisin se hyppäsi laittaen tassut mun olkapäille. Hassu pentu ♥ Fanta-aussien omistaja Laura oli opettanut Fantan hyppäämään syliin ja tätä mekin aletaan tässä treenata heti kun keksin millä tavalla sen opettaisin tuolle. Hyppii ja pomppii muutenkin kuin mikäkin superpallo!
Ilonaihe numero kolme on se, että Vinna osaa nykyään rauhoittuakin eikä vaan hösellä kokoajan! Jos ei oo just silloin jotain ohjelmaa, se käy kyllä nukkumaan lattialle tai pureskelemaan yksikseen puruluuta tmv. On kuitenkin heti valmiina toimintaan jos vaan ehdotan että tehdäänkö jotain!
Ilonaihe numero neljä on taas se, että Vinna repii nykyään leluja innokkaammin! Ennen ei kunnolla yrittänyt repiä sitä multa pois, oli vaan se lelu suussa siinä paikallaan. Ollaan kuitenkin nyt leikitty leluilla niin paljon, että nyt se saattaa jopa välillä alkaa murista lelu suussaan ja repiä sitä. Vielä on kuitenkin parantamisen varaa siinäkin, vaikka eipä siitä välttämättä koskaan tuu niin "raivokasta" repijää kuin meidän Helmistä.
Ilonaihe numero viisi voisi olla se, että Vinna ei enää niin paljoa kisko ihmisten suuntaan jos niitä tulee vastaan! Osaa kävellä jopa eteenpäinkin välillä. Ennen se oli täysi mahdottomuus, sain repiä koiraa perässä kun se olisi niin innoissaan siitä, että siinä meni ihminen! Nyt oo alkanut myös namittamaan sitä aina kun ihminen tulee vastaan, että sen huomion saisi muualle. Olisi kiva kävellä eteenpäinkin. Nyt vielä helppo puuttua tuohon kun se ei paina vielä niin paljoa kiskoessaan ihmisiä kohti. Hihnaa ei pure enää läheskään niin paljoa kuin ennen, heti huomaa jos koira väsähtää niin alkaa mun ja hihnan pureminen.
 |
| Tälleen meillä nukutaan.. :-D |
 |
| Kullakin omat tapansa... :-D |
 |
| Lenkin jälkeen jaksaa nukkua :-) |
torstai 23. helmikuuta 2012
Martta
Sain Martan kasvattajalta Kirsiltä luvan julkaista täällä hänen ottamiaan kuvia, ihastelkaamme kaikki siis tätä pientä Marttaa ja sen sisaruksia ♥ Pieni kotiutuu ensi viikolla.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Vinna kasvaa..
.. ja kasvaa!
Säkäkorkeus nyt n. 41,5cm ja painoa ehkä arviolta 10kg. Vinna on nyt lihotuskuurilla, kun on aikas hoikassa kunnossa. Syö nyt 5dl nappuloita päivässä plus siihen päälle jauhelihat, raejuustot jne.
Säkäkorkeus nyt n. 41,5cm ja painoa ehkä arviolta 10kg. Vinna on nyt lihotuskuurilla, kun on aikas hoikassa kunnossa. Syö nyt 5dl nappuloita päivässä plus siihen päälle jauhelihat, raejuustot jne.
maanantai 20. helmikuuta 2012
pieni paimen viisastuu - tai sitten ei?
Tuo on kyllä ollut taas tosi pätevä pikkupaimen ♥ On kuunnellut mua ja muistaa taas mitä oon sille opettanut. Ainoat (lähes) varmat käskyt mitä se osaa on luoksetulo, istuminen ja tassun antaminen. Sivulle tuloa, seuraamista ja maahanmenoa harjoitellaan myös ahkerasti, kyllä se nekin varmaan pian oppii. Alkaa hahmottaa, että sivu -käskyllä tullaan sivulle istumaan, mutta paikka on vielä hakusessa. Maahanmeno sujuu edelleenkin vaan käsiavulla, sitä pitäisi treenata monta kertaa päivässä, niin eiköhän tuo penska sen opi.
Ulkona on totellut todella hyvin tänään. Jokaisesta käskystä tullut luokse eikä oo koskenut asioihin mihin oon kieltänyt koskemasta, eikä myöskään mennyt paikkoihin mihin oon kieltänyt menemästä. Ei myöskään yrittänyt karata, kun pidin sitä vapaana sisälle mennessä. Tuli kiltisti sisälle kun komensin.
Eilen tultiin siis tosiaan taas Kiteelle ja Vinna muisti kyllä heti että missä ollaan. Junamatka sujui entistä paremmin, junassa tosin oli tosi kiva schipperke kenen kanssa Vinna olis niiiin halunnut mennä leikkimään! Myös joku hieman päissään oleva mies tuli Vinnaa rapsuttelemaan ja Vinna oli kovin onnellinen. Mä en taas niinkään kun se mies pussaili Vinnaa ja kuolasi sen päälle. Tulipa ainakin pestyä koira illalla!
Konduktööri kertoi meille myös junassa, että puhutaan aussieiden olevan maailman viisaimpia koiria ja että Vinna on ihan sen näköinen miltä maailman viisaimman koiran pitää näyttää ♥
Ulkona on totellut todella hyvin tänään. Jokaisesta käskystä tullut luokse eikä oo koskenut asioihin mihin oon kieltänyt koskemasta, eikä myöskään mennyt paikkoihin mihin oon kieltänyt menemästä. Ei myöskään yrittänyt karata, kun pidin sitä vapaana sisälle mennessä. Tuli kiltisti sisälle kun komensin.
Eilen tultiin siis tosiaan taas Kiteelle ja Vinna muisti kyllä heti että missä ollaan. Junamatka sujui entistä paremmin, junassa tosin oli tosi kiva schipperke kenen kanssa Vinna olis niiiin halunnut mennä leikkimään! Myös joku hieman päissään oleva mies tuli Vinnaa rapsuttelemaan ja Vinna oli kovin onnellinen. Mä en taas niinkään kun se mies pussaili Vinnaa ja kuolasi sen päälle. Tulipa ainakin pestyä koira illalla!
Konduktööri kertoi meille myös junassa, että puhutaan aussieiden olevan maailman viisaimpia koiria ja että Vinna on ihan sen näköinen miltä maailman viisaimman koiran pitää näyttää ♥
lauantai 18. helmikuuta 2012
laatuaikaa jokaiselle koiralle
Olinpas ahkera tänään! Aamusta yhdentoista aikaan lähdin Helmin kanssa lenkille, kotiuduttiin kahdentoista aikaan ja sen jälkeen Vinnan kanssa ulos, puoli yhden aikaan vaihto Minniin ja Minnin kanssa vähän yhden jälkeen takaisin sisälle.
Helmin kanssa käveltiin koivukylän koira-aitaukselle ja takaisin, alunperin oli tarkoitus tulle eri reittiä takaisin, mutta siellä meni muita koiria niin ajattelin että kivempi tulla sit samaa reittiä takaisinkin niin saa koira mennä vapaana. Helmin silmät alkoivat loistaa, kun se yhtäkkiä tajusi, että ollaan siellä koira-aitauksella. Ollaan käyty siellä tokotreeneissä ja agilitykisoissa. Agility kun aloitettiin niin aloitettiin siellä sitä ominpäin. Helmi lähti onnessaan juoksemaan aitaukselle päin samalla haukkuen ja jouduin pilata sen ilon kutsumalla sen pois, koska esteet oli talvisuojassa eikä voitu mennä treenaamaan. Oli kurjaa katsoa kuinka sen iloinen olemus haihtui pois, kun se tajusi ettei mentykään liitelemään. :-( Otettiin sit kuitenkin tokoa ja nameilla saikin siitä selkeesti vähän ilosemman.
Vinnan kanssa käveltiin päiväkumpuun ja siellä kierreltiin vähän siellä sun täällä. Sai juosta vapaana ja totteli yllättävän hyvin! Ei lähtenyt kauemmas ihmisten perään vaan pysytteli siinä mun lähellä ja tuli ekalla kutsulla aina luokse. Hieno tyttö se on vaikka välillä hyvin tyhmä onkin ♥
Minnin kanssa kierrettiin ensin samaa lenkkiä kuin Vinnan, mutta vaihdettiin lopulta reittiä kun Minnin korvat oli kunnolla kadoksissa. Sai juoksennella vapaana ja sillä on ania tosi hyvä luoksetulo, mutta nyt ei kuunnellut lähes yhtään. Aina kun sain sen huomion ja kutsuin luokse niin juoksi onnellisena täysiä, mutta muuten ei kuunnellut kyllä yhtään. Sain monta kertaa huutaa ihan kunnolla että sain sen huomion sieltä ja siltikään ei välttämättä tullut luokse, vilkaisi että ai sanoitko jotain ja jatkoi viipottamista. Ne oli Vinnan kanssa tehnyt vaihtarit päiväksi..
Käytiin Minnin kanssa myös koirapuistossa missä ei ollut kyllä yhtään koiria meidän harmiksi. Just kun tultiin koirapuistolle niin sieltä lähti 7kk vanha jackrusselipoitsu. Ensin Minni koko ajan värjötteli mun takana hihnassa ja oli ihan että yäk äiti miks toi vaan kiusaa mua, miksei se mee pois? mutta lopulta asenne muuttui ja Minniä harmitti niin kun ne lähti toiseen suuntaan eikä neiti voinut ymmärtää miksei me lähdetty mukaan kun sen pojan kanssa oli niiin kiva leikkiä! Minni löysi siis poikaystävän ;-) Toivottavasti törmätään siihen vielä joskus ulkona!
Tänään olisi tarkoitus lähteä vielä Kirkkonummelle, viettämään kivaa lauantaipäivää pentumaisissa merkeissä..
Ja harvinaisia hetkiä - Vinna ja Helmi repii samaa lelua!
Helmin kanssa käveltiin koivukylän koira-aitaukselle ja takaisin, alunperin oli tarkoitus tulle eri reittiä takaisin, mutta siellä meni muita koiria niin ajattelin että kivempi tulla sit samaa reittiä takaisinkin niin saa koira mennä vapaana. Helmin silmät alkoivat loistaa, kun se yhtäkkiä tajusi, että ollaan siellä koira-aitauksella. Ollaan käyty siellä tokotreeneissä ja agilitykisoissa. Agility kun aloitettiin niin aloitettiin siellä sitä ominpäin. Helmi lähti onnessaan juoksemaan aitaukselle päin samalla haukkuen ja jouduin pilata sen ilon kutsumalla sen pois, koska esteet oli talvisuojassa eikä voitu mennä treenaamaan. Oli kurjaa katsoa kuinka sen iloinen olemus haihtui pois, kun se tajusi ettei mentykään liitelemään. :-( Otettiin sit kuitenkin tokoa ja nameilla saikin siitä selkeesti vähän ilosemman.
Vinnan kanssa käveltiin päiväkumpuun ja siellä kierreltiin vähän siellä sun täällä. Sai juosta vapaana ja totteli yllättävän hyvin! Ei lähtenyt kauemmas ihmisten perään vaan pysytteli siinä mun lähellä ja tuli ekalla kutsulla aina luokse. Hieno tyttö se on vaikka välillä hyvin tyhmä onkin ♥
Minnin kanssa kierrettiin ensin samaa lenkkiä kuin Vinnan, mutta vaihdettiin lopulta reittiä kun Minnin korvat oli kunnolla kadoksissa. Sai juoksennella vapaana ja sillä on ania tosi hyvä luoksetulo, mutta nyt ei kuunnellut lähes yhtään. Aina kun sain sen huomion ja kutsuin luokse niin juoksi onnellisena täysiä, mutta muuten ei kuunnellut kyllä yhtään. Sain monta kertaa huutaa ihan kunnolla että sain sen huomion sieltä ja siltikään ei välttämättä tullut luokse, vilkaisi että ai sanoitko jotain ja jatkoi viipottamista. Ne oli Vinnan kanssa tehnyt vaihtarit päiväksi..
Käytiin Minnin kanssa myös koirapuistossa missä ei ollut kyllä yhtään koiria meidän harmiksi. Just kun tultiin koirapuistolle niin sieltä lähti 7kk vanha jackrusselipoitsu. Ensin Minni koko ajan värjötteli mun takana hihnassa ja oli ihan että yäk äiti miks toi vaan kiusaa mua, miksei se mee pois? mutta lopulta asenne muuttui ja Minniä harmitti niin kun ne lähti toiseen suuntaan eikä neiti voinut ymmärtää miksei me lähdetty mukaan kun sen pojan kanssa oli niiin kiva leikkiä! Minni löysi siis poikaystävän ;-) Toivottavasti törmätään siihen vielä joskus ulkona!
Tänään olisi tarkoitus lähteä vielä Kirkkonummelle, viettämään kivaa lauantaipäivää pentumaisissa merkeissä..
Ja harvinaisia hetkiä - Vinna ja Helmi repii samaa lelua! torstai 16. helmikuuta 2012
todellinen helmi
Kävin Helmiä eilen illalla hieromalla läpi ja sillä oli erityisesti lapojen alueella jumeja, pitää kokeilla parina päivänä vielä uudelleen, jos saisi ne availtua sieltä. Aiemmin en oo noin selkeesti huomannut niitä. Pitää blogiin pistää aina muistiin, ikinä ei tiedä jos tuleekin joskus niitä tietoja tarvitsemaan.
Tänään sitten käytiin Helmin kanssa ulkona kahdestaan lenkillä, tokoiltiin ja annoin sen olla melkeen koko matkan vapaana. Paikallaan makaaminen sujui, samoiten seuraamiset ja jäävät, luoksetulossakin tuli onnellisena täysiä luokse. Oli kiva nähdä se taas niin iloisena ja muistin tosi hyvin mistä siinä koirassa oon tykännyt aina treenatessa ja muutenkin. Se niin onnellisena tekee mun ja namien kanssa mitä vaan.
Käytiin myös Vinnan ja Minnin kanssa Korsossa, moikkaamassa Elinaa, Annia ja Nelliä. Käveltiin Korson asemalta jonnekin koirapuistoon, Minni ja Nelli sai juosta vapaana osan matkasta koirapuistolle ja Minni totteli tosi nätisti eikä lähtenyt omille teilleen. Koirapuistossa saivat kaikki sitten painaa tuhatta ja sataa. Vinna ja Minni ensin kovasti painivat keskenään, mutta lopulta Nellikin alkoi tunkea väliin ja Minni sai leikittää kahta koiraa. Uni onkin maistunut lenkin jälkeen!
Minni tuli itse bussiin ja pois sieltä, Vinnan nostin bussiin mutta sai itse hypätä sieltä ulos ja olla siellä lattialla. Vähän Vinnaa ensin stressasi olla vieraassa paikassa, mutta nopeasti reipastui ja koirapuistossa jaksoi painia Minnin ja Nellin kanssa!
Vinna oli ensin meidän nirsoin koira, sen jälkeen siitä on tullut tosi ahne heti Helmin jälkeen. Tuo ryökäle varastaa pöydältä ja änkeää koko ajan Helmin ja Minnin ruokakupeille kun on ruoka-aika. Ei se silti ruokaa tavoittele jotain opeteltaessa niin ahneesti kuin voisi.
Tänään sitten käytiin Helmin kanssa ulkona kahdestaan lenkillä, tokoiltiin ja annoin sen olla melkeen koko matkan vapaana. Paikallaan makaaminen sujui, samoiten seuraamiset ja jäävät, luoksetulossakin tuli onnellisena täysiä luokse. Oli kiva nähdä se taas niin iloisena ja muistin tosi hyvin mistä siinä koirassa oon tykännyt aina treenatessa ja muutenkin. Se niin onnellisena tekee mun ja namien kanssa mitä vaan.
Käytiin myös Vinnan ja Minnin kanssa Korsossa, moikkaamassa Elinaa, Annia ja Nelliä. Käveltiin Korson asemalta jonnekin koirapuistoon, Minni ja Nelli sai juosta vapaana osan matkasta koirapuistolle ja Minni totteli tosi nätisti eikä lähtenyt omille teilleen. Koirapuistossa saivat kaikki sitten painaa tuhatta ja sataa. Vinna ja Minni ensin kovasti painivat keskenään, mutta lopulta Nellikin alkoi tunkea väliin ja Minni sai leikittää kahta koiraa. Uni onkin maistunut lenkin jälkeen!
Minni tuli itse bussiin ja pois sieltä, Vinnan nostin bussiin mutta sai itse hypätä sieltä ulos ja olla siellä lattialla. Vähän Vinnaa ensin stressasi olla vieraassa paikassa, mutta nopeasti reipastui ja koirapuistossa jaksoi painia Minnin ja Nellin kanssa!
Vinna oli ensin meidän nirsoin koira, sen jälkeen siitä on tullut tosi ahne heti Helmin jälkeen. Tuo ryökäle varastaa pöydältä ja änkeää koko ajan Helmin ja Minnin ruokakupeille kun on ruoka-aika. Ei se silti ruokaa tavoittele jotain opeteltaessa niin ahneesti kuin voisi.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Pesupäivä
Prinsessat Vinna ja Minni päättivät ottaa elämästä ilon irti, ne olivat yhteistuumin syöneet jonkun pikkuveljien tavaran, josta irtosi mukavasti punaista/pinkkiä väriä. Vinnan valkoisessa kauluksessa oli pinkkejä läiskiä, pesullakaan ei yksi viiru lähtenyt pois vaikka sitä miten hinkkasi. Minnin toisessa takajalassa ja kaulassa oli myös vähän sitä väriä, mutta ne ainakin näyttivät lähteneen pois mitä katsoin koiria föönatessa.
Tälläistä oli toisen valkoinen kaulus täynnä..♥
Ei ollutkaan enää niin kivaa kun joutui pesulle.. ;)
Minnikin tuli pestyä
Vinna täytti myös eilen 14 viikkoa! Säkäkorkeus on nyt 41cm ja painoa 9,5kg.
Tälläistä oli toisen valkoinen kaulus täynnä..♥
Ei ollutkaan enää niin kivaa kun joutui pesulle.. ;)
Minnikin tuli pestyäVinna täytti myös eilen 14 viikkoa! Säkäkorkeus on nyt 41cm ja painoa 9,5kg.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)