Marraskuun lopulla käytiin Toivon kanssa toisella lähiviikolla Iisalmessa. Se oli Toivon ensimmäinen kerta yksin jossain reissussa, erossa muusta laumasta. Oli pieni mies ihan ihmeissään. Sitä ahdisti yksinolot todella paljon, mutta sitten kun oltiin kahden niin nautti kyllä täysin siitä huomiosta minkä sai vain itse. Toivo on niin mammanpoika, että olisi aina lähdössä mun mukaan kaikkialle. Sydäntä särki jättää se yksinoloiksi ilman kaveria, mutta selvittiin! Danskun kanssa osaa ottaa yksinolot rauhassa, mutta aivan ypöyksin ei halua jäädä.
Dansku ei ole vieläkään tehnyt juoksua. Ootellaan, ootellaan.. Olisin toivonut sen alkavan meidän lähiviikon aikana, jotta saisin Danskun seuraavalle lähiviikolle mukaan. Koulun asuntolassa ei saa olla juoksuista narttua ja minua ahdistaa jo valmiiksi se, että se menee aloittamaan sen tietysti heti sinne saavuttaessa.. Haluaisin nimittäin saada Danskun seuraavalle lähijaksolle mukaan kouluun. Toivollakin olisi tiedossa matka tapaamaan ihania gööttityttöjä, mutta sen ajankohtaakin vielä odotellaan.
Käytiin Epun kanssa eläinlääkärissä viime viikolla. Ajattelin olla hyvä kissanomistaja. Tehdä sellaista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Poistatettiin hammaskiveä ja otettiin sokeriarvot pikatestillä. Ihan vaan varmuudenvaralta, kun ei oo verikokeita otettu pitkään aikaan. Eläinlääkäri ajatteli, että sokeritesti on ehkä se tärkein, niin muita ei otettukaan nyt. Sen seurauksena Eppu on nyt vähän erilaisella ruokavaliolla ja mennään kontrollikäynnille vielä tämän kuun aikana. Että voi omistajaa ahdistaa! Sokeriarvot olivat vähän koholla ja se voi johtua myös stressistä eläinlääkärissä. Diabetestä ei siis ole vielä diagnosoitu, mutta se ei olisi ihme vaikka sellainen löytyisikin. Eppu on muutenkin ollut "sokerivieroituksessa" ja olen yrittänyt saada sen irti ruoka- ja sokerikoukusta. Nyt sitten vielä enemmän.
Eläinlääkärin tarjoama erikoisruoka vaikutti hyvin huonolta, pussi löytyy kaapista silti. Lihaa, vähän raksuja ja märkäruokaa on Epun ruokasisältönä nyt. Luin, että diabeteskissalle hiilihydraatit olisi huonosta. Erikoisruoka olisi ollut ainoastaan niitä hiilihydraatteja... Ei sydän antanut periksi alkaa syöttää pelkästään sellaista, vaikka ruoka oli muka suunniteltukin oikein diabetestä sairastavalle kissalle. Liha on ollut pääasiassa. Raksuina on Specifin jotain dieettidiabetesruokaa sekä Brit Caren painonhallintaruokaa. Märkäruokaa Eppu saa aina aamulla puoli pussia, päivän ja illan mittaa vaihtelevasti lihaa tai pienen määrän nappuloita. Nappuloita laitan aina edellisenä iltana mittaan valmiiksi seuraavalle päivälle sopivan maksimiannoksen eikä Eppu ole yhtenäkään päivänä kyllä koko annosta saanut.
Jännittää ja ahdistaa kontrolliverikokeet jo ihan suunnattoman paljon! Pelottaa jos sieltä tulee joku diabetesdiagnoosi mukana kotiin. Ei Eppu ole oireillut mitenkään, joten sen puolesta yritän nyt elätellä toiveita siitä, että ei siellä mitään ole. Mutta onhan tuo katti iso ja lihava, että saa odottaa ihan mitä tahansa... Hammaskiven takia alunperin mentiin eläinlääkäriin ja tsadaa, eläinlääkäri sanoi että ei sitä edes paljoa ollut. No onneksi sitä rahanmenoa saa näiden kanssa aina muualtakin sitten.
