Tokokoepaikka ja kehäkettuilua koiranäyttelyssä

Olen yllättynyt siitä, kuinka moni on käynyt lukemassa meidän blogipostauksen "Mitä sitten, kun koiraa ahdistaa?". Tätäkin blogia tullut pidettyä monta vuotta ja kirjoiteltua vaikka ja mitä liibalaabaa, niin niistä kaikista tuo on noussut kolmanneksi suosituimmaksi kirjoitukseksi. Sen yli menee vain kirjoitus, jossa kerroin Vinnan muuttaneen pois luotani ja suosituin on ollut kirjoitukseni käymisestä kennellinjan pääsykokeessa.

Mitä ollaan tehty nämä viime päivät? No, olen itse työssäoppimassa Kokkolan Petpointissa ja vapaa-aikaa jää niukasti matkojen ja 8 tunnin työpäivien jälkeen. Kovasti olen oppinut jo tämän viikon aikana ja pidän paikasta. Pieniä ristiriitoja löytyy oman etiikan suhteuttamisessa joihinkin toimintoihin, muta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, että olen tuolla työssäoppimassa. Tällä hetkellä meiltä löytyy siellä pieniä muutaman päivän ikäisiä syyrialaisen hamsterin poikasia ja kovasti ne mielessä kutkuttelee. Muutama hamsteriton vuosi ollut tässä ja sellainen olisi niin kiva taas. Järki vähän yrittää kolkutella mukana ;)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Tiitistä ei tule jalostuskoiraa. Tiitistä tulisi siis meidän lauman "oikea" jäsen. Sen alusta-arkuudesta huolimatta toivon sillä olevan edessä vielä oikein pitkä ja hyvä elämä ♥ Toivon, että se tapahtuisi minun luonani, mutta katsellaan miten Tiiti kestää mahdolliset uuteen asuntoon muutot ja sopeutuu uusiin paikkoihin. Pieni hölmö göötti, mutta silti aina niin ihana kun jotain tehdään.

Ainiin. Sain eilen viestiä, että arvonnassa on lykästänyt kerrankin ja meille olisi tokokoepaikka ensi viikolle Danskun kanssa. Kovin tekee tiukkaa sen juoksujen kanssa. Karvat lähti pari kuukautta sitten suunnilleen ja tämän kuun lopulla olisi odotettavissa juoksut. Toivottavasti ei nyt aloita niitä ennen tokokoetta, jotta päästään osallistumaan! Eilen vedettiin pienet tokotreenit ja en tiedä mitä tekisin niiden kaukojen kanssa. Dansku tekee ne hyvin, paitsi jos tulee joku oikein yllättävä juttu juuri ennen kuin annan käskyn. Sen jälkeen se ei enää nouse. Luoksarin stoppi oli yllättävän hyvä. Hyppyä ja noutoa pitäisi ottaa vaikka huomenna ja katsoa miten sujuu.

Ja vielä löytyi jotain, mitä olen unohtanut kirjoittaa! Käytiin viime viikonloppuna Tiitin kanssa Mynämäellä näyttelyssä. Sieltä tuli EH1 ensimmäistä kertaa nuorten luokasta. Tuomarina oli Esa Ruotsalainen, joka on aikoinaan sanonut Martan kaipaavan vielä lisää aikaa kehittyäkseen ja Marsukin on häneltä EH:n saanut. Tiiti oli tänään myös kovin pikkainen ja luuston tulee vielä voimistua ja kehittyä. Tuli tässä mietittyä, että kuinka voidaan olettaa vajaa 2-vuotiaan koiran saavan voimakkaamman luuston? Miksi aina arvosteluissa sanotaan, että luuston tulee vahvistua ja voimistua? Itsestä ainakin kuulostaa eriskummalliselta, että koirien luusto yhtäkkiä lähtisi kovinkin voimistumaan. Massaa voi aina tulla lisää, mutta se taas on eri asia kuin luuston vahvuus.

Helmi kävi samaisessa Mynämäen näyttelyssä hakien sieltä myös EH:n ja sijoittuen kilpailuluokassa kolmanneksi. Helmin turkki on muuttunut aivan järkyttäväksi steriloinnin myötä. Karvanlaatu on pehmeää ja karvaa löytyy vaikka muille jakaa, kunnon puuhka. Selkälinja on kovin painunut ja etuliikkeet huonot. Tuomari kysyikin minulta, että onko Helmi loukannut etujalkaansa. Ei siis ontunut, mutta liikkui hyvin lyhyellä askeleella. Samainen tuomari on aiemminkin huomauttanut Helmin etuliikkeistä ja hänen kanssaan pohdittiinkin, että liikkeet ovat varmaan iän myötä huonontuneet. Ikäähän Helmillä on 12½ vuotta.