Vuosi 2015

Jostain syystä minulla ei ole ollut lainkaan fiilistä kirjoittaa menneestä vuodesta 2015, mutta ehkä teen nyt pienen yhteenvedon. Sen jälkeen hyvä miettiä vuoden 2016 tavoitteita (jotta saa tehtyäkin jotain). Vuoden 2015 aloitin kahden oman koiran kanssa, Dansku oli minulla ja Helmi yhteisomistuksessa äidin kanssa. Nyt ei ole Helmiä enää, mutta Tiitistä tuli minun koirani.

Danskun kanssa harrastelun suhteen ensi vuoden on vaikea pistää paremmaksi, mutta toivon ensi vuoden olevan kuolemien osalta suopeampi. Juuri nyt ei kaipaa tietoa yhdestäään kuolleesta eläimestä tai ihmisestä, oma suru käsittelemättä eikä samanlaista toivo yhtään kenellekään. Helmi ja Särmä kuolivat molemmat tänä vuonna ja se on ehdottomasti ikävin asia koko vuodessa ja päivämäärät ovat pinttyneet mieleen. Vanha koira ja nuori koira, molemmat vielä hyväkuntoisia ja todennäköisesti kasvainsairauksien viemiä. Että elämä on vaan epäreilu.

Vuonna 2015 startattiin Danskun kanssa kisaura Seinäjoella tokokokeessa. Oli kylmä, koe myöhässä ja ohjaajalla karmea päänsärky nälästä ja stressistä johtuen. Dansku oli lopettanut juoksunsa muutamaa päivää ennen koetta, joten se oli taas kokonaan oma stressinaiheuttajansa. Ykköstulos haettiin ja kaksi seurasi hyvin sen perässä ja taskussa oli Tk1. Danskun kanssa saavutettiin myös tokon avoimesta luokasta AVO3- ja AVO1 -tulokset. Huhtikuussa suoritettiin hyväksytysti käyttäytymiskoe ja elokuussa haettiin luonnetestistä 154 pistettä ja laukausvarma. Lokakuussa haettiin rally-tokokilpailusta ALO-hyväksytty. Huhtikuussa Dansku täytti 3 vuotta ja elokuussa juhlittiin meidän ensimmäistä vuosipäivää.

Helmi täytti tammikuussa 12 vuotta ja siitä alkoi sen vanhentuminen pikkuhiljaa. Ensimmäistä kertaa koiraan alkoi tämän vuoden aikana piirtyä vanhan koiran piirteitä. Huhtikuussa Helmi steriloitiin kohtutulehduksesta johtuen ja onneksi kaikki meni hyvin ja Helmin matka sai vielä jatkua eteenpäin.

Maaliskuussa muutin uuteen kotiin. Samalla hain Tiitin Kannukseen ja se liittyi taas "väliaikaisesti" osaksi meidän laumaa. Koko vuosi asioita selviteltiin ja marraskuussa Tiiti steriloitiin ja siitä tuli minun koirani. Tiitin alusta-arkuus oli niin voimakas ja aiheutti itselleni suunnatonta ahdistusta. Se näkyi voimakkaasti jo arkielämässä enkä tiennyt miten päin olisin itse ollut.

Eppu sairasteli tammikuussa, helmikuussa sekä vaikka ja milloin. Kävimme useaan kertaan taas eläinlääkärissä ja helmikuun sairastelu meni siihen pisteeseen, että eläinlääkäri oli valmiudessa leikkaamaan kissan koska vain vierasesineen takia. Eppu kuitenkin päätti jättiparafiiniöljyannostuksilla piristyä eikä leikkuupöytä kiinnostanutkaan. Röntgenkuvien avulla varmistuttiin, että mahdollinen tukos oli kadonnut. Marraskuussa Eppu täytti 5 vuotta. Kotipuolessa Matti ja Teppo täyttvät myös vuosia huhtikuussa.

Kesäkuussa Tiiti ja Helmi pyörähtivät näyttelyssä, hakivat molemmat sieltä EH:n. Se oli Tiitin ainoa näyttely, mutta Helmi pääsi vielä elokuussa olemaan kerran ROP-veteraani. Kesäni tein työssäoppimista Kokkolan Petpoint -eläinkaupassa, kesäkuussa myös viikon Jaxonville -kennelissä. Oilin luona tein myös näyttöni ja pääsin seuraamaan länsigöötanmaanpystykorvien jalostustarkastusta, joka olikin todella mielenkiintoista.

Heinäkuun viimeinen päivä valmistuin itse eläintenhoitajaksi ja elokuussa starttasi viimeinen lukiovuosi, josta nyt käynnissä onkin viimeinen lukiojakso. Elokuussa haimme Oonan kanssa Ruotsista äidille ihanan gööttipennun, Sylvin.

Koirien kanssa treenailtiin sitä ja tätä, välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän aktiivisesti. Tokon sääntöjen muuttuessa oma motivaatio vähän laski, mutta pikkuhiljaa olen alkanut uskoa siihen, ettei se vielä ole maailmanloppu ;)