Välillä kauheen huono omatunto kaikesta. Mut tänään mä oon ollut pitkästä aikaa niin onnellinen. Lähes joka ilta poltan kynttilää Tiitille ja toivotan sille hyvät yöt. Helmi ja Särmä murut pitää huolta mun pienestä Tiitistä eikä mun henkinen huono olo tilannetta täällä helpota. Pikkuhiljaa osaan olla sujut asian kanssa. Kohta siitä on kuukausi, kun lähdettiin Tiitin kanssa eläinlääkäriin. Huomenna olisi Tiitin 3v synttärit ja huomenna saa olla mahdoton ikävä.
Tänään alotin taas vetämään yhtä tokokurssia. Piti aloittaa jo syyskuussa, mutta erinäisistä syistä päädyin lykkäämään kurssin aloitusta lokakuun puolelle. Jatketaan saman porukan kanssa kuin aiemminkin, tällä kertaa tokon alokasluokan liikkeiden parissa. Mulla oli kivaa, toivottavasti kurssilaisillakin tulee olemaan! Tokojutuista löydän niin mun intohimon ja tykkään opettaa niitä muillekin.
Mulla olis ihan sikana kirjoitettavaa, kuten oon aiemminkin maininnut. Faunataren lisäravinteista yritän kirjoittaa vielä tällä viikolla, koska pitänyt tehdä se jo kauan sitten! Kaikkeen ei vaan oo meinannut fiilistä löytyä, mutta jospa tässä nyt kun asiat pikkuhiljaa järjestyy. Tilasin syyskuun puolella meille ohjatunnoudon kapulat, ruutunauhaa ja kartioita. On päästy jo vähän treenaamaankin, mutta treeniä treeniä kaivataan kovasti! Mä niin kovasti haluan kisaamaan ensi keväänä, että tässä löytyy meille sitten projektia talven ajalle. Harmi vaan kun ei pääse sisälle treenaamaan, niin pakko tuolla ulkona viihtyä.
Kerettiin Danskun kanssa syksyllä perehtyä vesipelastukseen ja keväällä olisi tarkoitus jatkaa sen harrastuksen parissa. Itseä alkoi kovasti kiinnostamaan ja Danskukin sai treeniporukalta kehuja. Kiva, kun Ähtäristä löytyy aktiivinen vepeporukka, joten on edes joku mitä päästä sitten kunnolla tekemään halutessaan! Oon aina tykännyt pitää harrastukset avoimena kaikelle uudelle. Vepestä voisi saada oikein hyvin tehtyä Danskun jutun!
Pari hassua pistoa on päästy tekemään hakua. Lähinnä sellaista testailua, että vieläkö koiran nenä pelaa. Ja kyllä se on pelannut! Hakuporukkaa on kasailtu ja toivon että treenaamaan päästään vielä pariin kertaan tälle syksyä. Hausta tykkään itse ja koirakin tykkää. Esineruutua ollaan yritetty treenata kanssa muutamia kertoja. Pallo löytyy metsästä, mutta ei muilla oikein väliä oo. Siitä on saatu neuvotella pariin kertaan, että tuodaanko ne muutkin esineet pois sieltä. Koiran nenä pelaa kyllä ja löytää esineet, mutta ei koe tarpeelliseksi lähteä niitä tuomaan minulle.
Vajaa kaksi viikkoa jäljellä Toivon luustokuvauksiin. Ei tarvitse varmaan sanoa, että minua jännittää ihan älyttömän paljon. Olen hokenut itselleni sitä, ettei kaksi koiraa peräkkäin voi olla rikki. Mutta kyllähän ne voi. Ois ihan älyttömän huonoa tuuria kyllä. Toivon kanssa vaan olisi eri tilanne kuin Tiitin kanssa. Toivo ei oireile kipua millään tavalla, hyppii pomppii ja loikkii menemään eikä mikään vaivaa. Sen puolesta mulla on todella helpottunut olo. Tiedostan, ettei stressaaminen asioita muuta, enkä toisaalta jaksaisi kuluttaakaan itseäni stressaamalla. Silti vähän jännittää. Onhan kyseessä kiva tuontiuros Ruotsista! Seinäjoen näyttelyynkin aika vaan vähenee, jännä nähdä mitä tuomari siellä Toivosta tuumaa. Messariin pitäis se kanssa ilmoittaa vielä.
Mutta tää oli tällainen hyvänmielen purkaus! Toivottavasti näitä kivoja päiviä tulee syksyn mittaan, vaikka lähestyvä talvi vähän synkistääkin mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)