Jokaisella koiraihmisellä pitäisi olla oma Alma. Muutama vuosi takaperin rakastuin Alman emään Marttaan, kun se oli luonani hoidossa. Nyt muistan miksi Martasta niin pidin. Mä oon niin rakastunut tuohon koiraan. Meidän kotona olisi heti tilaa yhdelle Almalle, jos sellainen olisi kotia vailla. Onneksi ei ole. Martan pennusta pitkään haaveilin ja sen olin jo kerennyt unohtamaan. Nyt muistuu taas pitkään!
Alma on juuri sellainen, millainen jokaisen göötin kuuluisi olla. Ei tietysti kärjistetysti, mutta todella pidän osasta sen piirteitä. Se on mamman sylimussukka, mutta samalla tättähäärä valmiina kaikkeen mitä keksitään. Ei turhaan aristele uusia paikkoja tai epäröi tarttua tuumasta toimeen. Se on ahne. Ei pelkää mitään. Sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään, ei lahjoakaan. Siitä on vaan kiva touhuta ja puuhailla. Tai olla puuhailematta ja olla kainalokaverina sohvalla.
Sellainen Toivon ja Alman pentu voisi olla niin mun ihannegöötti. Molemmissa koirissa on niitä piirteitä, mistä tykkään ihan hirmuisesti. Silti en olisi Toivoa ottanut, jos se ei olisi sattumien summana tänne päätynyt. Nyt se on kuitenkin mamman kultapoikana täällä enkä mitään kadu. Alman harrasteominaisuudet taas on kolahtaneet muhun niin kovaa, että voisin vetää itkupotkuraivarit vaan siksi kun sen puolesta harmittaa ettei se oo oma.
Alkuun jännitin, että mihin olen oikein lupautunut, kun suostuin Alman luokseni ottamaan. Sitä kuvailtiin sanoin adhd ja oli kuulemma pieni tuholainen. Kilttiä tyttöä ollut täällä, vaikka kovasti mun perään onkin ja sisäsiisteys ei vielä täysin hallussa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ei kaduta yhtään, että saan pari kuukautta viettää tuollaisen helmen kanssa! Se on vaan niin ihastuttava neiti.
En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)