Toivo aloittaa agilitykoirana

Mä oon niin huono kirjoittamaan tänne nykyään. Siinä asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Voin yrittää taas vähän aktivoitua, mutta se taas ei ole tae yhtään millekään. Todennäköisesti blogi hiljenee viikon sisään taas hyväksi aikaa.

Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.

Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.

5v 1kk

Danskun kanssa ollaan alettu myös harjoitella noutoa uudelleen. Vihdoin tuli kyllästyminen kapulan mälvämiseen ja pureskeluun nostossa/palautuksissa. Ollaan pilkottu nouto osiin eikä toistaiseksi tehdä sitä kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan kapulan pitoa istuen+liikkeessä, kapulan nostoja maasta, kapulan kanssa kävelyä eteen istumaan. Varmaan ihan mettään mennään taas, mutta ainakin toistaiseksi nämä osat sujuu paremmin kuin meidän nouto ikinä kokonaisuutena.

Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.

Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.