Vuosi

Pala nousee kurkkuun ja ahdistaa. Vuosi sitten oltiin Tiitin viimeisellä metsälenkillä. Tiiti riekkui kavereiden kanssa niin kuin aina ennenkin. Oli niin onnellinen pieni göötti. Siitä tulee nyt kuluneeksi vuosi, kun puristin Tiitiä sylissäni ja sanoin sille hyvää yötä ja kerroin kuinka mahdottoman rakas se minulle on. Oli kuin pahaa painajaista silloin klinikalla, kaikki vaan tapahtui ja tuntui etten edes kyennyt olemaan siinä tilanteessa läsnä. Henki ei kulkenut enkä tiennyt miten selviän siitä eteenpäin. Sydän särkyi sinä hetkenä, kun jouduin sanomaan etten halua Tiitin heräävän enää. En varmaan saanut edes sanotuksi kunnolla, kun sanat mureni yrittäessä. Teki niin paljon mieli vain sanoa, että joo kokeillaan niitä lääkkeitä. Ikävä on ihan mahdoton tällaisena hetkenä. Kun tekisi mieli ottaa se punainen töpöhäntä kainaloon ja rutistaa niin kovasti.