Paimen vai labukka?

Multa on kysytty, miltä labradorinnoutaja tuntuu paimenkoirien jälkeen - vaikka eihän kyllä Minnikään ole paimen. Oon pyöritellyt sitä kysymystä mielessäni ja puinut Vinnan ja Särmän eroja. Paimenkoirana olen myös miettinyt Helmin ja Martan sekä Tupen.

Ensimmäisinä päivinä tuumasin, että eihän noissa nyt niin suurta eroa ole. Ihan kivoja koiria molemmat ja samantyylisiä. Särmä vaan vaikutti tosi kiltiltä pieneltä, mutta eikös näin ollut Vinnankin kanssa ensin? ;) Viikon jälkeen mun mielikuva lähti muuttumaan.

Nyt mä näen selkeämmin eron näiden välillä. Ärähdän koirille siitä kun ne tekee jotain kiellettyä, niin Vinna juoksee anteeksipyyntöä anellen jalkoihin, mutta entä Särmä? Särmä heiluttaa häntäänsä ja lähtee puuhailemaan jotain muuta kivaa. Se ei liiemmin kiinnitä huomiota siihen mitä sanotaan, keskeyttää tekemisensä ja alkaa tehdä jotain muuta.

Oon iloinen siitä, että Vinna oli mun ensimmäinen oma koira. Oon oppinut niin tajuttomasti sen kanssa. Aiemmin en tosiaankaan palkannut koiraa lelulla, kun nyt Särmän kanssa mietin, että voi kuinka ois kiva jos voisin sen palkata lelulla! Oon tän vajaa vuoden aikana niin ehdollistunut itse lelulla palkkaamiseen, että vaikee enää palkata namilla. Lelulla käy vaan niin näppärästi. Ikinä ei tarvii miettii, että onko ruoka turpoomassa tai nakkeja jääkaapissa - voi vaan kaivaa lelun kaapista ja lähtee treenaamaan tai vaikka talvella ottaa lapasen ja tsädää siinä on palkka!

Namipalkka on kyllä toisaalta helpompi palkka. Särmä on ihan huippu kun se keskittyy siihen mitä tehdään kun tietää et tiedossa on ruokaa. Ja oon vaan niin yllättynyt siitä, kuinka hyvä nenä sillä on kun vertaa Vinnaan!

Muistan, kun syksyllä yritin palkata Vinnaa ekoja kertoja leluilla treeneissä. Nameilla se oli lahna ja lelua näyttämällä sen kierrokset nousi niin korkealle ettei treenaamisesta tullut mitään. Siispä alettiin treenata niin, että joka toinen palkkaus lelulla ja joka toinen namilla. Ensin häiriöttömässä tilassa ja sitten häiriöllisessä. Ja kuinkas kävikään, en millään saa tuohon koiraan samanlaista säpäkkyyttä kuin lelulla! Nameilla harvoin saan sen motivaation nousemaan.

Vuosi sitten olin sitä mieltä, että Vinnasta ei saa agilitykoiraa. Tiesin, että jos haluu ees yrittää niin se tietää kovaa työtä sen motivaation suhteen. Vinna on aina ollut vähän on-off agilityn suhteen ja siksi se on ollut hankala saada motivoitua siihen. Noh, nyt sen kanssa voi tehdä pientä ratapätkää, se suorittaa kuutta keppiä enää vain viidellä verkolla ja tänään ajattelin poistaa yhden verkon lisää. Siitä tulee vielä niin huippu, oottakaa vaan! Jos mä nyt sanon, että tähdätään niin että ens kesänä mennään ees mölleihin käymään, niin onkohan liikaa luvattu..? Jos tän kesän juttu oli korkkaa tokokoe niin ens kesän agilitykisat!

Nyt, jos multa kysyttäisiin: paimen vai labukka, niin sanoisin paimen. Särmällä on vuosi aikaa tehdä muhun lähtemätön vaikutus ja sitten voin miettiä vastaamista uudelleen ;)