Talo täynnä toivoa

Olin yhdessä vaiheessa jo luopua toivosta Danskun kaukojen suhteen. Saatiin istu-maahan vaihdot toimimaan ja sen jälkeen olikin aika alkaa opetella myös seisomista. Seisomista ollaan harjoiteltu jo ties miten kauan, mutta Danskun päähän se ei ole uponnut millään. Juuri sain sinne taottua, että on ok nousta istumaan, niin sitten sekoitetaan pakkaa ja yritetään saada seisomaankin. Nyt olen naksuttimen kanssa treenannut kaukoja päivittäin ja tsadaa, Dansku on alkanut tajuta niitä. Tehdään seisomisen vaihtoja vielä niin, että olen Danskun edessä seisomassa, mutta huippufiilis että sujuvat joka tapauksessa jotenkin. Vähän edes toivoa siitä, että sen päähän voisi saada taottuakin ne kaukot. Voisin videota koittaa ottaa joku päivä!

Tiiti toipuu hyvää vauhtia sterilisaatiosta. Uni maistuu sisällä ja ulkona olisi jo valmis menemään tuhatta ja sataa. Kovinkaan pitkillä lenkeillä ei olla käyty (max. 1,5km) sillä en yhtään tiedä paljonko tuon kanssa saisi mennä. Eläinlääkärin kanssa oli puhe, että rauhallisia metsäkävelyitä voidaan kyllä tehdä. Toistaiseksi on siis menty vaan tuollaisia lyhkäisiä kävelyitä, mutta ainakin sairasloman jälkeen Tiiti on valmis menemään taas tuhatta ja sataa ;) Viikon päästä saadaan ottaa tikit pois. Aletaan siis olla voiton puolella, huomenna tulee viikko täyteen Tiitin steriloinnista.

Joskus muuten sattuu niitä hassuja sattumia. Tällä kertaa kävi niin, että meidän lauma sai väliaikaista täydennystä. Pienen pieni gööttipentu tuli meille hoitoon siihen asti, että toisin päätetään. Koirat ja Eppu ovat ottaneet pennun hyvin vastaan. Toivo onkin niin mahdottoman reipas ja olen siihen jo aiemmin tykästynyt. Sillä on niin hieno luonne, juuri sellainen kuin göötillä kuuluukin olla. Pentu on pariin kertaan päässyt jo aiheuttamaan minulle sydämentykytyksiä ruokavarkaissa, mutta pääseepä muistelemaan millaista elämä on ahneen göötin kanssa.

Tässä siis joka tapauksessa pienen pieni Toivo ♥