Ihanhelmi A-pennut ja Tiitin kotiutuminen

Koska kaikkea ei viitsi eikä jaksa kirjoittaa samaan tekstiin, niin tässä vähän hajoitettuna tälle päivää! Paljon olisi taas asiaa, koska joku ei ole oppinut kirjoittamaan blogia ajallaan. Tiiti tuli Ruotsin reissun jälkeen siis kotiin ja Martalle jäi äidin luokse synnytysrauha Sylvin ollessa ainoastaan kissojen kanssa siellä.

Ihanhelmi A-pentue syntyi torstaina 12.5. päivällä. Pentueeseen kuuluu 3 narttua ja 2 urosta eli yhteensä viisi ihanaa gööttipentua! Näiden edellämainittujen lisäksi pentueeseen syntyi myös yksi jo pari päivää aiemmin kuollut narttupentu. Tilasimme äidin kanssa Martalta neljä narttua ja kaksi urosta ja tällä kertaa tilaus oli mennyt erittäin hyvin nappiin. Harmi kylläkin tämä yksi jo menehtynyt pentu. Martta on ollut erinomainen emä ja hoitaa pentujaan hyvin. Kaikkien pentujen painot ovat myös nousseet hyvin heti syntymästä asti. Pienet pennut ovat ahkerasti tisseillä ruokailemassa ja sitkeyttä niistä ei puutu. Näille pennuille on kaikille jo kodit tiedossa, ja nyt ei auta muu kuin toivoa että kaikki menee hyvin!

Tiiti tuli tosiaan kotiin Ruotsin reissun jälkeen ja sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän stressiä kaikilla. Lähinnä nyt minulla ja Tiitillä. Tiitille on meidän koti ja lenkkimaastot okei, mutta rappukäytävä on se kaikista pahin. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kantanut sen rappukäytävästä. Se surkeana vinkuu, kun sitä ahdistaa. En voi kuvailla omaa olotilaa sillä hetkellä, kun Tiiti luo muhun sen surkean katseensa ja sen koiran silmistä vaan paistaa ahdistus. Katsotaan tämä kuukausi loppuun ja seurataan sopeutuuko Tiiti tähän yhtään. Koiran sopeutumisen mukaan alan miettiä jatkotoimenpiteitä siitä, kuinka selvitään hirmuisesta rappukäytävästä.

Tuntuu vähän siltä, että Tiitin alusta-arkuus siedättely olisi ottanut takapakkia nyt viikon aikana. Se pääasiassa pystyy toimimaan rappukäytävässä, mutta nyt olen huomannut sen toimintakyvyssä sellaisia puutteita jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Mut aikahan tän nyt näyttää, eikä auta muu kuin toivoa parasta. On toi koira vaan silti niiiin mun mussukka, nytkin nukkuu kainalossa eikä oo mitään huolen häivää.

Dansku pääsi viime viikolla kahtena päivänä mun mukaan iltasella töihin. Pääsi ihmettelemään kanoja, poneja ja vuohia vähän. Näiden reissujen pääpaino oli kuitenkin meidän pyöräilyreissuissa. Kahden päivän aikana Dansku pääsi jolkottelemaan pyörän mukana yhteensä 30 kilometriä. Voidaan varmaan vihdoin myöntää pyöräilykausi oikeasti avatuksi, vaikka pari kertaa käytiinkin jo aiemmin fillaroimassa.