Reilu viikko sitten Dansku säikytteli minua ihan olan takaa. Löydettiin joku uusi pururadan pätkä keskustasta päin ja lähdettiin katsomaan minne se vie. Dansku nappasi siinä ojasta jonkun iki-ihanan ison lihan palasen, jonka kanssa lähti karkuun.. Hotki sen ja sen jälkeen suunnattiinkin takaisin kotiin.
Kotona tungin Danskun kurkusta alas vetyperoksidia ruiskulla. Oksennusta ei näkynyt eikä kuulunut, joten seuraavaksi ei auttanut muu kuin mennä hakemaan lääkehiiltä apteekista. Sitä syöttelinkin koiralle sitten illan ja toivoin ettei minkäänlaisia myrkytysoireita tule ilmenemään. Minähän en tosiaan nähnyt, että oliko siinä lihassa jotain vai ei.
Näitä oireita ei meidän onneksi ikinä kuulunutkaan. Dansku onnistui ainoastaan säikyttelemään minua ihan kunnolla. Aina sitä kuulee myrkytystapauksista koirilla ja olin niin varma, että nyt sitä mennään meidänkin kohdalla.
Dansku aloitti juoksunsa myös samana päivänä aiemmin. Eli 17.5. ja edellisestä juoksun alusta oli kulunut aikaa aika päivälleen 4kk. Danskun juoksuväli on aina ollut vähintään 6 kuukautta, pari viime kertaa enemmänkin. Olin odottanut sille seuraavaa juoksua heinäkuun paikkeille, mutta tulikin vähän aiemmin sitten. Eipä voi mitään, näillä mennään eteenpäin!
Hurja tuo lihanpala juttu.. Onneksi ei tullut mitään myrkytysoireita ja voihan olla että oli ihan harmiton lihanpala vaan. Nykyisin kuulee niin paljon noita koirien myrkytysjuttuja, että kyllä sitä itse on ainakin kokoajan tarkkana siitä mitä koirat ulkona suuhunsa laittaa :( ärsyttävää kun joutuu jatkuvasti pelkäämään omien rakkaiden puolesta.
VastaaPoistaJep! Heti sitä vaan säikähti et nytkö on menoa. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.
Poista