Meillä on pentuja!

Perjantaina aamulla lähdin töihin vähän epäileväisellä fiiliksellä - Alma ei syönyt aamuruokaansa, sen maha oli löysällä ja se oli hieman levottoman oloinen. Tuli vähän sellainen olo, että tänään meille syntyy pentuja. Kyselin Kimmolta kovasti Alman voinnin perään ja iltapäivällä kahden aikaan sain viestin, että Alma on oksentanut. Ruoka sille ei juuri ollut maistunut koko päivänä ja emänsä oli oksentanut vähän ennen synnytystä. Se riitti minulle, aloin kerätä tavaroita kasaan ja ilmoitin töissä, että nyt täytyy mennä! Onneksi olimme saaneet joustavasti sovittua asian niin, että voin vaan ilmoittaa kun täytyy lähteä ja minua tultiin tuuraamaan töihin.

Koko päivänä ei tapahtunut mitään, nukuin päikkärit ja yritin kerätä voimavaroja mahdolliseen yölliseen synnytykseen. Käytin Almaa yöllä pariin kertaan ulkona ja se oli hieman levoton. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut. Minulla oli herätys puolen tunnin välein, jotta pystyin tarkistaa tilanteen ilman että tarvitsee koko yötä turhaan kuitenkaan valvoa. Kolmelta ulkoilimme ja päädyin neljän maissa nukkumaan vielä hetken. Suljin Alman kuitenkin pentuaitaukseen varmuuden varalta.

Vartin yli neljä heräsin siihen, että ensimmäinen pentu oli syntynyt, Alma oli putsannut sen hienosti ja purrut napanuoran sopivalta etäisyydeltä. Pennusta ei kuitenkaan tullut ilmi elonmerkkejä ja minulle iski ihan kamala stressi. Hieromalla se vähän äännähti ja liikahteli, mutta oli tosi vaisu. Martan kasvattajalle itsensäkeräyspuhelu, josta niin suuri kiitos edelleen. Seuraavan pennun syntyessä edelleen yritettiin saada pikkutypyä piristymään lisää. Paljon se virkosi lähtötilanteeseen verrattaen, mutta nisä ei oikein pysynyt suussa kunnolla.

Pennut syntyivät suhteellisen pitkin välein. Ensimmäisen ja toisen pennun välillä oli tunti,

kolmanteen väliä oli vajaa tunti. Kolmannen ja neljännen välillä taisi olla vaan parikymmentä minuuttia eli se tuli jo reippaammin. Neljännen pennun jälkeen Alma silminnähden rauhoittui ja nukkui pentujen kanssa. Saldona oli siis 1 uros ja 3 narttua. Itseäni alkoi epäilyttää, että minne se viides jäi ja odoteltiin sitä vähän väliä. Kävin kävelyttämässä Almaa reipasta kävelyä ulkona - välineet mukana mikäli olisi käynyt niin että pentu olisi syntynyt ulos. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.

Kun neljä tuntia edellisestä pennusta oli kulunut, soitin eläinlääkäriin. Paikallista päivystävää en saanut kiinni, joten soitin Seinäjoelle. Näin pakattiin pennut ja äippä autoon, ja lähdettiin ajamaan röntgeniin. Tiineysrtg lupaili viittä pentua, joten neljän syntyessä oli huoli viimeisestä. Pelotti ihan kauhean paljon lähteä eläinlääkäriin pentujen kanssa (1h suuntaansa) ja alkoi pelottaa myös Alman mahdollinen leikkaaminenkin mikäli pentu ei tulisi itse ulos.

Mulla oli itselläni ihan kamala päänsärky eikä huoli emästä ja pennuista auttanut kamalaa oloa ollenkaan. Eläinlääkäri kopeloi Alman ja kokeili tuntuuko synnytyskanavassa pentua. Alman ruumiinrakenne on kuitenkin sellainen, että pentua ei välttämättä kopeloimalla tunne. Tästä syystä päätettiin varmistua asiasta röntgenillä. Toivoin niin paljon, että kuvassa ei näy yhtäkään pentua ja onnellisuus oli suuri sinä hetkenä, kun kuvassa ei näkynyt mitään. Eläinlääkäri tutki vielä pikkutytön eikä löytänyt siitä ulkoisesti mitään vikaa. Sen jälkeen saatiin lähteä takaisin kotimatkalle.

Pikkutyttö valitettavasti menehtyi seuraavana yönä. Muut pennut voivat hyvin ja Alma hoitaa niitä hienosti.