tavoitteena tottelevaisuuskokeet

Jospa todella yrittäisin aktivoitua tän blogin kirjoittelun suhteen. Tähän siis koostetta meidän tokotreeneistä.

Seuruut menee hyvin lukuunottamatta piipparointia. Käännöksissä koira on alkanut olla paljon paremmin mukana ja mun mielestä vasemmalle kääntyminen sujuu aiempaa paremmin. Voi jos ois vaan niitä treenivideoita niin näkiskin..

Jäävissä liikkeissä maahanmeno sujuu hyvin kuten on kokoajan sujunutkin. Seisomistahan ollaan harjoiteltu, sillä sitä D ei ole osannut ollenkaan. Nyt meillä on ollut ekat treenit, jolloin minun ei varainaisesti ole tarvinnut pysäyttää tuota koiraa kädellä. Olen vain antanut käskyn ja käsiavun. Edistystä siis havaittavissa. Seisomisen harjoittelu on ollut vaikeaa, sillä alkuun Dans halusi vain istua/mennä maahan ja sen jälkeen se onkin mennyt liian painokkaasta käskystä maahan. Nyt mennään kuitenkin oikeaan suuntaan ja hyvä näin :)

Luoksetulo sujuu hyvin. Saatiin yhdeltä kaverilta vinkkejä sen eteentuloon ja tällä ollaan vietykin tätä liikettä eteenpäin ja D tulee nykyään pääasiassa hyvin eteen. Välillä jää edelleen vähän liian kauas.

Paikkis taas.. Tarttisin sen hallikortin ja paikkisseuraa! Kyllähän tuo siellä pysyy, mutta haluaisin siihen häiriössä varmuutta lisää.

Ja tokohyppyähän tuo ei myöskään ole osannut eli sitä ollaan alettu vasta harjoitella. Ollaan tehty tätä namialustan avulla ja edistystä on myös tapahtunut. Tässä haasteeksi on osoittanut käskyn sanominen oikealla painolla ja haluttua käytöstä on pitänyt paljon vahvistaa avuin. Alkuun D tarjosi paljon maahanmenoa hypyn taakse, mutta vahvistettiin käsivun kanssa seisomista. Ohjasin sen makupalalla seisomaan ja palkkailin tästä ennen koiran viereen palaamista. Tällä hetkellä ollaan hypyn kanssa siinä vaiheessa, että D hyppää yli käskyllä ja namialustalla vaihtelevasti on ja ei ole makupalaa. Välillä annan sille seisomiseen käsiavun, mutta pikkuhiljaa pelkkä käskykin alkaa riittää. Vahvistetaan sitä kuitenkin vielä.

Pikkuhiljaa tokon alokasluokan liikkeet olisi parsittuina kokoon - jospa sitä ottaisi kokeen johonkin väliin tavoitteeksi?

Koska ei ole muitakaan kuvia, niin loppuun Purrin kuvaterveiset!

Jälkikoira

Lumet kävi maassa ja lähti pois yhtä nopeasti. Siispä miksei tehdä vielä jälkiä tälle syksylle?

Kun Dansku tuli minulle, sen ensimmäiset jäljet meni hyvin. Kuitenkin ensimmäinen jälki, joka tehtiin käytännöntunnilla, sai koiran aloittamaan jäljellä paineistumisen. Liekö minun oma jännitys vaikutti siihen sillä tapaa. Koira oli tällöin jäljellä erittäin herkkä, reagoi pieneenkin paineeseen ja keskeytti jäljestämisen tullen viereeni tai mennen maahan. Se ei ollut sille yhtään mieluista puuhaa. Se osasi, mutta se oli liian ahdistunut keskittyäkseen puuhaan. Tiedän, että edellisellä omistajallaan D on paineistunut jäljellä ja olin iloinen siitä, että sitä ei ollut meillä tapahtunut.

Pidettiin jäljestä aikalailla taukoa. Käytännöntunneilla tehtiin mieluummin hakua ja annettiin ajatuksen jäljestämisestä muhia. Kunnes tällä viikolla rohkaistuin ja lähdettiin koiran kanssa tekemään metsään ensimmäinen metsäjälki. Mukana oli muutaman metrin liina ja valjaat, pari namipurkkia ja pallo. Jälki oli varmaan jotain vajaat 100 metriä. Se ei ollut täysin suora, mutta en kyllä tehnyt mitään jyrkkiä kulmiakaan. Laitoin jäljen keskivaiheille yhden makupalapurkin ja loppuun toisen, koska unohdin pistää sen aiemmin. Lopussa oli myös pallo. Ja makupalojahan oli toki myös pitkin jälkeä maassa askeleiden mukaan.

Ei kai siinä muuta, kuin koira liinaan ja menoksi. Dansku löysi jäljelle hyvin ja koko jälki sujui samoissa tunnelmissa: oikein hyvin siis! Dans teki tarkkaa työskentelyä ja löysi molemmat purkit hyvin. Se jäi vain haistelemaan niitä ja seisomaan, mutta käskin sen maahan molemmilla ja palkka rasiasta sen jälkeen. Lopussa vielä leikkiä pallolla ja ylpeä saksalainen sai viedä pallon mukanaan pois jäljeltä. Dans ei paineistunut jäljellä yhtään vaan eteni oikein määrätietoisena loppuun asti. Lähinnä tuntui, että jälki oli sille liian lyhyt - saksalainen olisi ollut valmis vielä jäljen päättymisenkin jälkeen jäljestämään.

Lopputulemana kaikilla oli siis kivaa! Metsäjälkikin nyt todettu sellaiseksi, että sitä voisi kokeilla vielä uudelleenkin. :)

Treenivideota mulla ei ole edelleenkään, sillä täällä tulee pimeetä niin pian iltaisin. Mut eiköhän se videokin vielä saada!

onnellinen, onnellinen, onnellinen

Mut itsenikin on yllättänyt se, kuinka tuo koira on niin kiva. Mitä enemmän päiviä kuluu, sitä omammalta Dansku tuntuu. Ollaan pöljän pienen saksalaisen kanssa ihan yhtä pöljiä molemmat. Reagoidaan asioihin samalla tapaa ja hölmöillään vaan kaiken aikaa. Vasta sit uskotaan, kun joku korottaa ääntään. Kaikki asiat mitkä on mulle okei, on myös Danskulle okei. Vähän sen äänenkäyttö mua ärsyttää, mutta sitä koitetaankin rajoittaa. Eikä sekään nyt niin mahdottoman kamalaa ole.

Kuinka joku kodinvaihtajakoira voi tuntua näin omalta? En viekäkään voi käsittää, että mikä sai mut laittamaan juuri tämän koiran kohdalla viestiä. Loistava päätös, eikä se mua kaduta yhtään, mut kuinka hyvä tuuri oikeasti kävikään. Kun kävin katsomassa Danskua sinä elokuisena lauantaina, en olisi uskonut tuon koiran olevan noin kiva. Kiva se oli silloinkin, mutta tähän mennessä se on ylittänyt kaikki odotukseni.

Tänään, kun käytiin lenkillä Danskun sekä Tiian ja Tiian koiran Pepen kanssa, ymmärsin että nyt osaan lukea tuota koiraa aikalailla kunnolla. Tiesin, miten se reagoi joihinkin tilanteisiin. Tiesin myös mitä se tulee tekemään ja mitä ei. Jokainen Danskun tekemä liike vain vahvisti omia käsityksiäni. Dans on hyvää vauhtia alkanut muodostautua mulle varjoksi, joka täsmällisesti noudattaa mun jokaista elettä ja ajatusta.

Danskusta on myös tullut sosiaalisempi, kuin mitä se on ollut minulle tullessaan. Se hyväksyy uusia koiria nopeammin ja jopa leikkii vieraidenkin koirien kanssa. Olen siitä kovin kovin ylpeä. Mielestäni oman koirani ei tarvitsisi kuin sietää vieraat ja tutut koirat (esim. kaverikoirien kanssa lenkillä, vieraat koirt treeneissä..), mutta tämä on tuplasti parempi näin. Jos toinen koira sietää Danskun, sekin varmasti sietää sen. Jos toinen koira taas ei tykkää Danskusta, niin ainakin hihnassa ollessaan uskon tuon sietävän toisen. Ei tuo tahallaan lähe riitaa haastamaan tai ketään ärsyttämään. Se vaan haluaa olla pieni saksalainen ja elää rauhassa omaa elämäänsä :)

Treenit saksalaisen kanssa sujuu hyvin. Olen alkanut katsella BH-kokeen kaaviota, josko me ensi keväänä päästäisi BH-kokeeseen? Kyllä koira siihen pystyy, mut entä minä.. Tokokokeita olen katsonut jo tälle vuodelle, ehkä mennään ehkä ei. Hyppy ja liikkeestä seisominen on ne epävarmimmat liikeet. Seisominen alkaa ehkä vähän sujua, mut hyppy tarvis ehdottomasti treeniä. Paikkikseen haluaisin seuraa, jotta saataisi siihen varmuutta häiriössä. Pitäis koittaa videoida tuon treenejä, niin sais tännekin laitettua. Ehkä vielä tällä viikolla.

Tylsää, kun ei ole edes kuvia laittaa. Pitää koittaa seuraavaan postaukseen saada niitäkin :)

Ps. Purri on laihtunut. Se painaa enää 6.5 kiloa, kun taas vielä kuukausi sitten painoa oli 7.1 kiloa. Hurjan iso läski kissa..

Kuukaudet vierii eteenpäin

Siitä on reilu 4 kuukautta, kun Särmä lähti Tullille. Reilu kolme kuukautta siitä, kun näin Vinnan mahdollisesti viimeistä kertaa ja se muutti uuteen kotiin. Kaksi kuukautta sitten näin Särmän mahdollisesti viimeistä kertaa ikinä. Kaksi kuukautta sitten Dansku muutti minun luo. Aika menee todella nopeasti.

Edelleen olen tyytyväinen ratkaisuuni pitää Dansku. Se on ollut aivan huippu ja tuntuu vaan päivä päivemmältä enemmän omalta. Tykkään tehdä sen kanssa mitä vaan ilman että tarvii ottaa stressiä siitä mitä tapahtuu milloinkin. Harrastuksissa se on aivan huippu, mitä tahansa kokeilen sen kanssa niin aina se on yhtä innoissaan mukana. Jo sen työskentelyhalu on ihan erilaista verrattuna aiempiin koiriini. Nyt ymmärrän, mitä äiti tarkoitti sanoessaan sen, että kun joskus saan saksanpaimenkoiran niin ymmärrän mitä meinataan palveluskoiralla. Vaikka Dansku onkin kiva harrastuksissa, se on edelleen myös kiva arjessakin. Epunkin kanssa sillä menee nykyään kivasti. Joskus voi kuulua murinaa, jos Dansku on nukkumassa ja Eppu menee sen luo, mutta pääasiassa ollaan murinatta.

Välillä sitä vaan miettii, et tulenkohan enää ikinä kohtaamaan samanlaista koiraa millainen Särmä oli? Oliko se vaan Särmä, joka sykähdytti täysillä vai onko se se rotu. Se koira oli kuin ajatus ja samalla mun varjo. Niin vaan mun elämäni koira. Muistan, kun sain elokuun toisen viikonlopun lauantaina puhelun Särmän kasvattajalta. Että Särmä tulee messariin sunnuntaina. Kyyneleet kohosi vaan silmiin kesken puhelun ja kun puhelu oli ohi, olisin vaan voinut itkeä. Tieto siitä, että näkisinkin sen koiran vielä, teki mut niin onnelliseksi.

 Tuntuu, että vasta Danskun myötä olen pystynyt laskea Särmästä irti. Muistot säilyy aina ja sillä on ikuisesti paikka mun sydämessä. Ihana myös aina välillä nähdä sen kuulumisia facebookin kautta. Olen niin ylpeä pienestä noutajasta, joka on hyvää vauhtia matkalla kohti työkoiran uraa ♡

Ps. Näin Helmin jengikin muuttaa nimensä. Pitkään aikaan se nimi ei ole tälle sopinut, mutta nyt vasta päädyin asialle jotain tekemään.

Dans

Välillä tapahtuu odottamattomia asioita. Niin kävi minulle Maailman voittaja -näyttelyn aikaan. Perjantaina luin ilmoituksen, jossa etsittiin uutta kotia parivuotiaalle saksanpaimenkoiralle. Koiran kanssa oltiin harrastettu aktiivisesti ja se oli käynyt terveystutkimuksissa. Olin katsonut paljon pentuilmoituksia, mihinkään en ottanut kuitenkaan yhteyttä, sillä oma noutajapentu oli varattuna jo. En tiedä mikä tässä ilmoituksessa muutti asiat, sillä saksanpaimenkoiraa en ollut edes tosissani harkinnutkaan. Vielä vähemmän aikuista kodinvaihtajaa. Lähetin viestiä koirasta perjantaina ja lauantaina näyttelyn jälkeen kävin katsomassa sitä. Danskua. Sunnuntaina näyttelyn jälkeen tehtiin pari mutkaa Oonan kanssa ja matka kohti Kannusta alkoi. Takakontissa ihmetteli pienen pieni saksalainen, joka aloitti matkansa kohti uusia tuulia.

Tätä tekstiä kirjoittaessani Dansku on ollut minulla viisi viikkoa eikä se ole lähdössä mihinkään. Tiedän monia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat päätökseni hankkia hurja saksanpaimenkoira, varsinkin kun olen kaksi kuukautta sitä ennen purkanut Vinnan sijoitussopimuksen ja luovuttanut Vinnan uuteen kotiin. Joskus elämä vaan johdattaa. Olen todella onnellinen siitä, että annoin tuolle pienelle saksanpaimenelle mahdollisuuden. Ja se riittää minulle.

Dans on siis 2-vuotias

saksanpaimenkoiranarttu ja se muutti minun luokseni täyttämään oman koiran

sekä lenkki- ja harrastuskaverin virkaa. Se on tähän mennessä ollut kiva koira sekä arjessa että harrastuksissa. Enkä usko siihen asiaan tulevankaan muutosta. Jos Dansku ei olisi ollut kiva tai ylipäänsä tuntunut itselleni sopivalta koiralta, jonka kanssa pärjäisin, en olisi päättänyt pitää sitä. Näin on kuitenkin nyt hyvä.

Noutaja minulla oli haaveissa, samoin göötti oli listalla erittäin vahvoilla. Islanninlammaskoiriakin katselin. Nyt oli tämän haaveen aika ja muut voi tulla myöhemmässä vaiheessa sitten perässä ♥

Erinomaisia koiria

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna oli Kuopiossa Sawo Show, kolme kansainvälistä koiranäyttelyä kolmena peräkkäisenä päivänä. Helmi ja Tiiti oli ilmoitettu jokaiselle päivälle ja kaikkina päivinä pyörähdettiinkin kehässä. Matkaan lähdettiin jo torstaina yhdessä Oonan ja Frida-sheltin kanssa.

Helmi 11v 7kk

Perjantaina gööttien tuomarina oli Marianne Baden Tanskasta. Hänen mielestään Helmi oli erinomaisen arvoinen ja Tiiti erittäin hyvän arvoinen. Tuomari oli todella ihana ja puhui koiran esittäjälle paljon ja perusteli laatumaininnan. Tiitistä tuomari sanoi, että Tiiti on vielä kovin pentumainen ja tästä johtuen tänään vain erittäin hyvä. Tuomari sanoi myös, että kunhan Tii kasvaa ja kehittyy, niin se tulee vielä pärjäämään näyttelyissä. Helmin luonteesta hän piti todella paljon. Ensin tuomari meinasi sijoittaa Helmin kolmanneksi, mutta luonteen perusteella vaihtoikin toiseksi.

Tiitin arvostelu "9 months very much a puppy. Need to be more all over. Good proportions, lovely expression. Today the topline is tipping. The movement needs to settle. Lovely temperament." JUN-EH JUK3.
Helmin arvostelu "11 years old very feminin bitch. Exc. proportions, lovely head. But the topline & movement are not what they used to be. Lovely pose. Exc. temperament. She has a lot of X-factor!" VET-ERI VEK2.

Tiiti 9kk

Lauantaina gööttien tuomarina oli suomalainen Johan Juslin. Hänen mielestään sekä Helmi että Tiiti olivat erinomaisia ja sertifikaatin arvoisia. Onneksi Oona oli myös gööttikehän luona ja oli suureksi avuksi paras narttu -kehässä esittäessään Helmin siellä. Pyörähdettiin Tiitin kanssa tekemässä kunniakierros kehässä muiden näyttelyn parhaiden junioreiden kanssa ja Helmin kanssa muiden näyttelyn parhaiden veteraanien kanssa. Eihän sieltä mitään sijoitusta tullut, mutta tulipa käytyä :)

Tiin arvostelu "Erittäin kaunislinjainen vielä pentumainen narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Kevyt kuono-osa. Hyvä eturinta. Leveä reisi. Erinomainen karvanlaatu. Kauniit sivuliikkeet." JUN-ERI JUK1 SA PN2 SERT ROP-jun
Helmin arvostelu "Erittäin rodunomainen narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään sivukuva. Hyvä eturinta. Erinomainen tilavuus takaosassa. Hyvät liikkeet." VET-ERI VEK1 SA PN4 ROP-vet

Sunnuntaina göötit tuomaroi vuorostaan norjalainen Anne Indergaard. Kehässä oli myös harjoitusarvostelijana Mari Lackman. Sekä Helmi että Tii olivat tänäänkin erinomaisen arvoisia. Pidin sekä tuomarista että harjoitusarvostelijasta, molemmat olivat todella mukavia ja juttelivat paljon ohjaajalle.
Tiiti oli sunnuntaina hieman epävarma pöydällä. Se ei pitänyt käsittelystä yhtään, mutta koska sitä kopeloitiin paljon pöydällä kahden eri henkilön toimesta, se reipastui loppua kohti. Tii ei halunnut asetella itseään pöydällä ollenkaan ja nojautui vaan minua kohti tuomarin yrittäessä saada sen seisomaan siinä kauniisti. Kun Tiitiä seisotettiin maassa, tuomari kehui sen seisovan siinä todella paljon paremmin. Asettelikin itsensä oikein kauniisti.
Helmin luonnetta kehuttiin taas todella paljon. Se asteli kehään erittäin päättäväisenä ja sen asennetta kehuttiin todella hienoksi. Sen koko olemus kertoi, kuinka paljon se tykkäsi olla siellä. Tuomari pohti antaisiko Helmille SA:n, mutta epäröi sen antamista ylälinjan takia. Hän halusi Helmin voivan olla ROP-vet ja koska siihen ei SA:ta tarvittu hän jätti sen tällä kertaa antamatta.

Tiitin arvostelu "9kk. Erittäin pentumainen, mutta erittäin suloinen pentu. Kaunis pää, tummat silmät, erinomainen kaula ja ylälinja, kiva eturinta. Oikein hyvin kulmautunut edestä ja takaa, mutta hieman korkea kinner minkä vuoksi takaosa nousee liian ylös liikkeessä. Erinomainen turkki ja esiintyminen." JUN-ERI JUK3

Helmin arvostelu "Melkein 12v. Selkeästi nauttii hänen päivästään kehässä. Erittäin nopea ja pirteä. Kiva feminiininen pää, tummat silmät, pienet korvat, hieman suora edestä, hyvä rintakehän pituus, kiva takaosa. Ylälinja voisi olla kiinteämpi, mutta kuitenkin loistava ikäisekseen. Erinomainen turkki ja yleiskunto." VET-ERI VEK1 ROP-vet

Näyttelyviikonloppu meni odotettua paremmin ja olen erittäin tyytyväinen näihin tuloksiin. Sert oli haaveena ja sellainen sieltä sitten haettiinkin. Helmille en olisi voinut kuvitellakaan SA:ta, joten  lauantain tulos oli sen kannalta erittäin positiivinen yllätys!

Aina, kun olen Helmin kanssa paljon tekemisissä, muistan miksi pidän siitä niin paljon. Sen luonne on vaan niin täyttä kultaa. Kaunis koira, kauniilla luonteella. Tästä koirasta kuuluu suuri kiitos Helmin kasvattajalle ♥ Helmi on ollut paras ensimmäinen länsigöötanmaanpystykorva ja onnistui täydellisesti sytyttämään palon tätä rotua kohtaan. Harmi, etten pysty hankkimaan suoraan Helmin lähisuvusta itselleni pentua. Koska tahansa olisin valmis ottamaan Helmin luonteella varustetun gööttipennun itselleni, niin hieno tuo on :)

Pidän myös Tiitin luonteesta erittäin paljon. Kunhan se saisi itsevarmuutta jostain ämpärillisen, niin siitä tulisi ihan eri koira. Se edelleen pelkää tietynlaisia alustoja, joitain enemmän ja joitain vähemmän. Askelia parempaan suuntaan on kuitenkin otettu monta. Nythän asiat ovat muuttuneet niin, että Tiiti asuu syksyn minun luona Kannuksessa ♥ Omaa koiraahan minulla ei toistaiseksi ole, joten Tiiti tulee paikkaamaan sitä oman koiran mentävää koloa joksikin aikaa.

Kaikki tämän blogitekstin kuvat on ottanut Oona Pesonen.

Uros vai narttu? Entä sitten harrastuskoira?

Viimeisen kahden kuukauden sisään mun kaikki ajatukset omasta koiran hankkimisesta on muuttuneet. Vielä puoli vuotta sitten en olisi voinut suoraan sanoa mitä mä oikein etsin tai koiralta haluan. Tai osasin mä. Mut en mä oikeesti tiennyt sitä. Virheet opettaa.

Aiemmin olen etsinyt nimenomaan harrastuskoiraa. Oon halunnut olla varma siitä, että kai mä voin lähteä sen kanssa kokeilemaan miltä tuntuu hakuilla, tehdä jälkeä ja treenata agilityä, ja et kai se koira nyt varmasti jaksaa ne parin tunnin mettälenkit. Mä haluan harrastaa ja olen valmis pitämään ovet auki sille lajille, joka nyt omalta koiran kanssa tuntuu. Silti ensisijaisesti haluan kivan koiran arkeen ja ylipäänsä ihan normaaliin elämään. Haluan ehdottomasti myös harrastaa, mut ennen kaikkea mä haluan, että arki on sen koiran kanssa kivaa. Rodut joita olen miettinyt, ovat kuitenkin onneksi sellaisia, että luultavasti saisin kivan koiran sekä arkeen että harrastuksiin. Enemmän mä uskon, että se kiikastaa siitä, onko se koira sellainen jonka kanssa mulla kemiat kolahtaa yksiin. Ennen mua ei pelottanut se asia, nyt pelottaa. Entä jos seuraavankaan koiran kanssa ei suju? Vaihdanko kultakaloihin? Kissoihin? Ainoo, että maailman täydellisin kissa, Harvey, jäi Englantiin.

 Multa joskus kysyttiin, että haluaisinko mä mieluummin todella hienon harrastuskoiran joka ei olisi helppo arjessa vaiko kivan koiran arkeen ja ns. normaaliin elämiseen mutta sen kanssa olisi haastavempaa harrastaa. Sitä asiaa oli silloin todella vaikea miettiä, koska olisin tietenkin halunnut 50-50 kivan harrastuskoiran ja arkikoiran. En kyennyt päättämään niiden väliltä. Nyt mä valitsisin sen kivan koiran arkeen. Kun koira otetaan ja kun kaikki menee putkeen, sen koiran kanssa eletään seuraavat 10-15 vuotta. Haluan mieluummin elää ne vuodet niin, että se koira on kiva arjessa ja sen kanssa on oikeesti kiva elää. Harrastuksia voi aina sumplia koirankin mukaan ja niiden suhteen olen valmis joustamaan enemmän.

 Mä olen aina ollut sitä mieltä, että koiran tulee olla narttu. Ehkä tähän on omalta osaltaan vaikuttanut se, että meillä on aina ollut kotona vain narttukoiria. Oon pääni sisällä ja varmaan ehkä jopa ääneenkin nauranut sille ajatukselle, että mulle ikinä tulisi uroskoiraa. Eläessäni vuoden Särmän kanssa, aloin ajatella tätä asiaa enemmän. Tulin siihen lopputulokseen, että jos mulle tulee göötti niin sen tulee olla narttu. Muussa rodussa sillä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä. Tulevaisuudessa haluaisin kasvattaa gööttejä, joten sen vuoksi mulla oli vähän ideana etsiä mulle narttukoiraa, jota voisin tulevaisuudessa käyttää jalostukseen.

 Nyt Särmän lähdöstä on aikaa pian kaksi kuukautta ja olen pyöritellyt ties minkälaisia ajatuksia päässäni. Ei sillä sukupuolella oikeesti oo niin merkitystä. Tällä hetkellä mulle on mun tulevan koiran sukupuoli ihan yksi ja sama. Salaa jopa enemmän haaveilen uroksesta. Mun mittari on niin täynnä narttujen juoksuja ja kaikkia luonteiden muutoksia ennen ja jälkeen juoksujen. Uroksen kanssa oli niin helppoa, kun ei tullut mitään tollasta turhaa säätämistä. Mut tosin Särmä nyt oli muutenkin spesiaali. Se toimi aina kuin ajatus :)

 Mä olen ihan tajuttoman kiitollinen mun äidille, koska se ensinnäkin mahdollisti mulle yhden haaveen toteutumisen. Sain sen aussien, jota olin toivonut. Ei kukaan voinut tietää että tässä käy näin. Äiti myös piti Vinnaa hoidossa yhteensä monen monen kuukauden ajan, kun musta tuntui mahdottomalta elää sen koiran kanssa, mutten kyennyt päättää mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Mulla vaan on parhaat vanhemmat. Silloinkin kun Eppu sairastui, niin sain kuulla joiltain ihmisiltä kissoja saavan ilmaiseksi sieltä sun täältä. Mulle puhuttiin mun kissasta ihan kuin sen olisi pitänyt olla mulle ihan yhdentekevä asia. Ihan kuin se ois ollut sama asia hankkia vaan uus vanhan tilalle. Mut isä ja äiti yhdessä auttoi mua eläinlääkärimaksujen kanssa ja isä ajoi Vantaalta Kannukseen Epun leikkauspäivänä

 Nyt on aika lähteä itse toteuttamaan seuraavia haaveita, joista yksi toivottavasti toteutuu syksyn aikana ♥

Liekö tähän loppuun pitäisi vielä sanoa, että meidän Martta ultrattiin kahdesti ja pentuja ei valitettavasti ole tiedossa tänä syksynä. Ei saatu tällä kertaa Ruotsista tuliaisia. Jospa seuraavalla kerralla onnistaisi.

Ensimmäisen kuvan on ottanut Eija Parviainen, toisen Jemina Manninen, kolmannen Pia Ikonen, neljännen Linnea Skogberg, viidennen Kirsi Hotanen, seitsemännen Oona Pesonen, kahdeksannen Ari Nieminen, yhdeksännen eräs sukulaiseni. Kiitos kuvien ottajille! :)