Eli tänään käytiin meidän tokissa virallisissa agilitykilpailuissa Ojangossa, meidän "kotikisoissa". Nähtiin siellä paljon tuttuja (mm. Sanni & Kina, Linnea & Valtsu, Jenna & Otto ja Elina & Manta). Erityisesti kiitän Linneaa joka ei kuristanut mua vaikka roikuin sen niskassa kiinni koko ajan höpöttäen jotain omiani.. Niin ja tuota Anni-Nelli-Elinaa ei sovi unohtaa, kun ilman sitä mä olisin varmaan jättänyt noi kisat väliin! ;--)
Eli tultiin Ojankoon 9 aikaan, kun Elinan piti mennä töihin silloin, mun vuoro olisi ollut vasta kolmosten aikaan. Helmi sai jäädä häkkiin autoon, kun kävin ilmoittamassa että oltiin saavuttu paikalle. Pian hain sen kuitenkin mukaan, kun mä en osaa liikkua ilman koiraa... Linneaparka saapui myös paikalle ja hyökkäsin sen niskaan selittäen jotain omaa ja höpötellen itsekseni. Ja nyt kun muistelen näitä asioita, mun on pakko vielä kiittää Neaa joka anto mun rapsutella Maisaa! Ens kerralla sekin osaa sitten välttää mua kun näkee mut jossain..
Ekaksi siellä alkoi maxien agilityrata ja kymmenen minuuttia sen jälkeen minien hyppyrata. Se hyppyrata ois ollut tosi helppo, mutta. Yksi: Helmillä ei ollut vauhtia ja se pudotti muurin palikat kompuroiden niihin. Kaksi: Se huomasi Miran ratatyöntekijänä ja kävi taas tervehtimässä sitä. Ja kuka sanoi ettei se mitään sitä huomaa? Kuka nyt unohtaisi sen mummon ulkonäön keltä saa aina rahaa? Ei kukaan, tää sama pätee vähän Helmin ja Miran kanssa. Helmi kyllä muistaa kuka on se namitäti.
Hyppäriltä tuli siis kymppi + aikavirhettä. Helmi ei ollut mikään nopea tapaus siellä, vaan itseasiassa aika hidas.
Maxi1 agiradan loputtua, tuli minien rataantutustuminen ja oli aika päästä sielläkin sitten radalle. Valitettavasti Helmin into ei taaskaan ollut huipussaan, vaan koira ensimmäisen hypyn jälkeen ei halunnut enää edetä. Neljännellä hypyllä oli vähän niin ja näin hyppäänkö ja meinasin jo ottaa koiran ja lähteä. Päätin kuitenkin yrittää vielä, seuraavana oli nimittäin aa, joka olisi voinut piristää Helmiä. Niin se piristikin, mutta kun tuli seuraava hyppy, Helmi päätti että jätetään tähän, en jaksa enempää. Niinpä komensin sitten koiran mukaani ja me lähdettiin pois radalta. Tästä siis sitten hylky.
Kun toisella kentällä kokeiltiin agilityä, Helmi juoksi minkä kintuistaan pääsi ja oli niiin kivaa. En tajua mikä siinä sitten oli, kun ei siinä kisaradalla halunnut juosta. Täähän on meillä alkanut vasta viime viikon torstaina ja nyt käytiin siellä fyssarillakin ongelman takia. Mutta ehkä me tästä selvitään, me ollaan lujaa tekoa!
Huomenna luultavasti vaan turisteilemaan Ojankoon BAT:in elonkorjuukisoihin, joissa on samalla gööttimestikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)